Kalevan Kierros Rogaining 24.11.2012

Tuusulassa kisailtiin kahden tunnin mittainen rogaining-sprintti Kalevan Kierroksen päätösjuhlallisuuksien ohessa. Viime vuonna samaisessa mittelössä alue kävi vähän ahtaaksi ja tapahtumasta muodostui lähinnä juoksukisa. Tällä kertaa ratamestari lupaili, että lääniä olisi lisätty eikä kaikkia rasteja ehtisi käydä. Tätähän piti tietenkin päästä koittamaan.

Lähtökarsinaan asettui Someron yörogainingin 5 h sarjasta tuttu parivaljakko, mutta tällä kertaa matkaan pinkaistiin eri teitä. Mukana oltiin siis soolosarjassa joukkuekilpailun sijaan.

Ratamestarin lupauksien mukaisesti karttaan oli otettu mukaan uusi, eteläisempi alue. Risto rajasi tämän suosiolla pois reitiltä, mutta allekirjoittanutta uudet tienoot houkuttelivat. Alla reissun huippuhetkiä, heikompia vaiheita ja reitti kaikkine koukeroineen allekirjoittaneen näkökulmasta.

Plussat

+ Huiman alkuspurtin päätteeksi first punch rastille 22
+ Rastinotto ja suunnistuksen toteutus toimi mainiosti
+ Vauhdinjako osui hyvin
+ Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut juuri passeli 2 tunnille
+ Hyvä ja toimiva kartta ja maasto

Miiiiinukset

- Alun 52-48 välin heikko reitinvalinta (tiekierrolla olisi voittanut)
- Uhkarohkea rastin 55 haku suunnitelman ulkopuolelta
- Rastien 41-53 tienoon odotettua hitaampi maastopohja
- Em. tekijöiden johdosta 10 minuuttia yliaikaa

Hyvä setti oli houkutellut paikalle paljon väkeä. Suuresta väkimäärästä huolimatta järjestelyt toimivat mainiosti. Hyvä tapahtuma, ja tällä kertaa maasto tarjosi myös todellisia rogaining-haasteita.

Tuloslistalta valloitettiin miesten sarjan sijat 10 ja 64. Kärkikolmikko pyöri omilla pisteluvuillaan, mutta neljänteen sijaan olisi edellä mainitut virheet poistamalla ollut saumoja.

- Antti

OlaRoga Rogaining-harjoitus 27.10.2012

Orimattilalainen suunnistusseura Rastivarsat tarjosi Orimattilassa hienon rogaining-harjoituksen. Keli suosi tapahtumaa ja pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sai pari päivää aiemmin sataneen ensilumen kimaltelemaan parin asteen pakkasessa upeasti. Kilpailukeskukseen Salusjärven leirikeskukseen kerääntyi parikymmentä joukkuetta molempiin, sekä 4, että 2 tunnin sarjaan. Rajavillien vahvuus rajoittui tällä kertaa allekirjoittaneeseen, kun muut innokkaat olivat joko toipilaana tai muuten estyneet osallistumasta. Soolotiiminä mentiin siis.

Tarjolla oli pääosin hyväkulkuista maastoa Lahti-Helsinki -moottiritien molemmin puolin. Erikoisuutena harjoituksessa nähtiin ensimmäistä kertaa "Pullauttimella" tehty kartta. Maanmittauslaitoksen tietokantojen perusteella "pullautettu" kartta oli siis tehty kokonaan ilman perinteistä maastotyöskentelyä. Pakko myöntää, että omat ennakko-odotukset karttaa kohtaan eivät olleet korkealla.

Alkusähläilyt

Matkaan pinkaistiin tasan kello 13. Aikaa reitinsuunnitteluun oli niukat puoli tuntia, mutta lyhyen kartantutkiskelun jälkeen päätin lähteä hakemaan kaikki rastit. Karkea matka-arvio oli 25-30 kilometriä, joka olisi hyvällä suorituksella kipiteltävissä neljässä tunnissa.

Kamat kasaan ja kamera ensimmäistä kertaa käteen lähtöfiiliksien dokumentointiin. 2 sekuntia ja vekotin ilmoitti juuri kotona ladattujen akkujen olevan tyhjät. Just, ei sitten kuvia tällä kertaa, vaikka keli olisi ollut mitä valokuvauksellisin.

Maastosta ei tällä kertaa saatu kuvia kun kameran akut tekivät tenän, mutta tässä fiilispala treenin jälkeisestä tankkauksesta.

Alkuun napsin pari lähirastia matkan varrelta. Loput vähän pisteitä antavat lähirastit jätin suosiolla loppuun, jos vaikka tulisi kiire ja pitäisi skipata niin ei menisi isoja pojoja ohi suun. Varustesähläilyt eivät loppuneet kameraan, sillä repun säädöt olivat jossain ihan oudoissa kuosissa ja hölskyvän repun remmejä piti pysähtyä kiristelemään pariin kertaan. Ei siitä edelleenkään hyvä tullut, mutta roikkuipa mukana sentään.

Alkusählinkien jälkeen laitoin tossun koville ja lähdin liikkeelle vauhdilla. Pitäähän sitä koittaa, kun treenistä on kyse eikä ole edes kaveria mukana, jonka kanssa vauhtia pitäisi passailla. Maisema vaihtui ja lumi pöllysi. Suurimmalle osalle rasteista tein ensimmäiset jäljet, joten suunnistukseen sai keskittyä tosissaan.

Plan b.

Homma toimi todella hyvin rastille 106 saakka. Seuraava rasti, 93, oli aivan vieressä, mutta välissä oli junarata, jota ei saanut ylittää. Arvelin ylitys- tai alituspaikan löytyvän lähettyviltä, mutta sitä ei ollut. Pahus. Helpoiten rasti olisi antautunut, jos sen olisi koukannut hakemassa ennen 106:lle tuloa pohjoisen kautta. Nyt se oli kuitenkin vähän myöhäistä, joten ei muuta kun toteuttamaan suunnitelmaa eteenpäin ja miettimään mitä sen ysikolmosen kanssa tekisi.

107 rastia kohti pellonlaitaa jolkotellessa oli onneksi aikaa tehdä uusi suunnitelma. Päädyin alittamaan junaradan ja moottoritien alkuperäistä suunnitelmaa pohjoisempaa, jolloin rastin saisi kohtuullisella kierrolla mukaan. Tässä vaiheessa oli selvää, että aika riittää hyvin jos ihan täydellistä sippaamista ei tapahtuisi.

Maalia kohti

Ysikolmonen tuli kuin tulikin käytyä. Tässä vaiheessa lumessa alkoi olla hyvät polut rasteille myötäpäivään reittiä kiertäneiden jäljiltä. Ne helpottivat suunnistamista, mutta 117 - 113 välillä polun seuraaminen kostautui ja matkaan tuli melkoinen mutka. 113 - 111 väliltä löytyi sitten ensimmäinen ajoura, joka oli selkeä karttapuute. Samalla välillä pääsi jumppaamaan hirviaidan ylityksen muodossa. Mukavaa vaihtelua :)

Rasti 127 oli ensimmäinen, jonka löytäminen tuotti vähän vaikeuksia. Maastossa oli ojia aika monta ja kartassa vain pari. Huono yhtälö. Taisi tässä vaiheessa paras juoksuteräkin olla jo himmentynyt, mutta tiepätkillä tossu nousi edelleen hyvin.

Tieltä poistuessa kohti rastia 38 ripustin itseni vauhdikkaalla suorituksella roikkumaan piikkilankaan. Taisi olla vähän tuuria mukana, kun tuloksena vain pari naarmua jalkaan.

Hyväksi lopuksi koukkasin mukaan vielä kaikki lähialueen rastitkin, kun aikaa tuntui riittävän. Yksi läheltä-piti-eksyminenkin mahtui matkaan, mutta se tapahtui kartan ulkopuolella, joten ei kai sitä lasketa? :)

Loppufiilikset

Hieno keli, hieno maasto, ja omaan suoritukseenkin voi olla tyytyväinen. Kisaan annettu neljän tunnin aika vain oli turhan pitkä. Itselläni kaikki rastit tuli kierrettyä 3 tunnissa ja 25 minuutissa. Kärki kipitteli vielä parikymmentä minuuttia nopeammin. Rogainingin suola on juuri se viimeinen tunti, kun jäljellä olevaa aikaa ja reittiä pitää verrata jatkuvasti. Tällä kertaan viimeisen tunnin aikana katsoin kelloa ehkä 3 kertaa, joten vähän vaisu fiilis jäi sen suhteen. 3 tunnin aikaraja olisi varmasti tuottanut enemmän haastetta reitinsuunnitteluun ja lopun etenemiseen.

• tulokset
• joukkueiden rastit

Niin ja se kartta. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta kartta osoittautua huomattavasti "pelättyä" paremmaksi. Tuossa 1:15 000 mittakaavassa "pullaute" oli kyllä parempi kuin perus maastokartta. Uskon kuitenkin, että jo 1:20 000 skaalassa maastokartta alkaa olla parempi selkeämmän luettavuuden ansiosta. Kyllä pullautteellakin näköjään pärjää tällaisissa treeneissä ja jos jaksaa käydä katsomassa rastipisteiden ympäristöt kuntoon niin kyseessä alkaa olla jo todella hyvin suunnistettava kartta. 

Alla olevaan karttaan gps-käyrää kohdistaessa apupisteitä tarvittiin muuten paljon vähemmän kuin keskimääräiseen suunnistuskarttaan. Kaikki rastit eivät näköjään olleet ihan kohdallaan, mutta kartassa näkyvät tiet ja muut pitävät kyllä prikulleen paikkaansa. Harmi vaan, että niitä teitä oli sitten maastossa paikoin enemmänkin kuin kartassa...

Pullaute ja reitti. Alkuperäinen suunnitelma väleille 106-38 merkattu violetilla katkoviivalla.

- Antti

Vaarojen maraton 6.10.2012

Christopher McDougall:
Syntynyt Juoksemaan

Video pätkät ja reissukertomukset edellisiltä vuosilta varmistivat sen, että tämä tapahtuma oli yksi kesän ensimmäisiä omaan kalenteriin merkittyjä. Kiinnostusta tapahtumaa kohtaan lisäsi ennestään keväällä alkanut innostus paljasjalkajuoksuun, ei vähiten 'Syntynyt juoksemaan' -kirjan innoittamana.

Lähtökohdat

Vivobarefoot Neo Trail

Toukokuussa hankin ensimmäiset barefootit ja sen jälkeen asfaltilla juostut kilometrit ovat jääneet todella vähiin. Nilkkavaivojen takia alkukesän jälkeen juoksukilometrit olivat kuitenkin kaikkiaan vähissä. Kisaan lähdin silti luottavaisena omaan kuntoon ja terveyteen. Noin kuukautta ennen starttia oli posti kantanut kotiin uudet tossutkin, jotka sopisivat paremmin Kolin vaativille poluille.

Kilpailua edeltävänä iltana tuli seurattua tarkasti sääennusteita ja arvottua vielä hieman kisavarustusta. Tiimistä mukaan oli lähdössä myös Antti, joka tuntui olevan epävarmempi omasta suorituksestaan odotuksiin nähden hieman heikosti menneen Tukholman maratonin jäljiltä.

Kisa-aamu valkeni odotuksista poiketen aurinkoisena, ilmoittautuminen paikan päällä, urheilujuomat reppuun ja numerolappurintaan. Ennakkoon olin laittanut itselleni tavoitteeksi juosta edessä oleva 43km matka Kolin kansallispuiston maastossa viiteen ja puoleen tuntiin. Täten lähtöajaksi määräytyi 9:10 kuuman ryhmän lähtiessä 10min aikaisemmin.

Liikkeelle

Alkumatkasta sykkeet olivat yllättävän korkealla, liekö johtunut korkeasta ilmanalasta ;) Antilla menohaluja oli enemmän, joten parin kilometrin jälkeen alkoi kaveri karata mutkan taakse. Ensimmäisellä tiepätkällä alkoi askel tuntumaan helpommalta. Sykemittari näytti kuitenkin edelleen yllättävän paljon, joten jarruttelin menohaluja hieman.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kuuden kilometrin kohdalla päästiin takaisin polulle ja sykkeistä huolimatta tossu kulki omaan tasoon varsin mukavasti ja annoin mennä sen minkä hyvältä tuntui. Juoksuseuran ja maaston mukana vauhti vaihteli, mutta juoksu kulki varsin mukavasti lossin ja ensimmäisen juomapaikankin ohi. Järjestäjien varoittelemat kosteat kohdat tuli ohitettua turhia kiertelemättä. Juomapaikalla ero Anttiin oli noin 7min.

Tuskaiset nousut

Puolimatkassa olin vielä hyvin omassa aikataulussani. Uskoin 5:30 loppuajan olevan näppärästi käsillä, kun puolimatkaan tulisin noin kahteen ja puoleen tuntiin. Näin toisen puolikkaan nousuihin olisi käytettävissä ylimääräinen puoli tuntinen. Kolinvaara ja Ryläys rupesivat kuitenkin tuntumaan jalkapohjissa ja tästä johtuen myös tekniikka alkoi hajoilemaan. Hieman ennen puolta väliä käteen etsiytyi ensimmäinen energiageeli ja tämän jälkeen niitä tulikin nautittua noin puolen tunnin välein.

Ryläyksellä askel rupesi selvästi painamaan ja pohkeet alkoivat varoittelemaan. Lossin jälkeisellä juomapisteellä olin jo huomannut, että alkumatkasta olin juonut liian vähän tarpeeksi tiheästi tahdista huolimatta. Jälkikäteen muistin reppunsa lainanneen kaverin sanoneen, että reppuun on vaikea saada menemään luvattua kahta litraa nestettä. Joten vahingossa mennyt ylimääräinen mitallinen urheilujuomajauhetta ei varmastikaan tehnyt juomasta juotavampaa. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut liian maltilliseen nesteytykseen kisan aikana.

Krampit alkavat

Ryläykseltä tulin alas varsin mukavasti vielä, joskin keveys askeleesta oli jo hävinnyt. Tasaisempi polkupätkä ennen viimeistä juomapaikkaa ja tieosuutta tuntui mukavalta juosta, vaikka rentous olikin mennyttä. Tiellä voimia riitti, mutta jalat eivät oikein toimineet ja ennen viimeistä nousua vasen pohje kramppasi ensimmäisen kerran. Tuntuikin hieman turhauttavalta kävellä viimeisillä kilometreillä kun jotain olisi ollut vielä jaettavana Kolin rinteeseen.

Maaliin kuitenkin pääsin. Tavoitteestani jäin hieman, mutta loppuaika tyydyttää täydellisesti. 5:37:33 on selkeästi parempi, kuin mitä pelkäsin heikoimmilla hetkillä Ryläyksellä. Antin loistava suoritus (5:14:19) ja hurja loppuveto "maalisuoralle" herättävät kunnioitusta ja asettavat tavoitteita.

Jälkilöylyt

Itseni profiili ei tullut yllätyksenä, sen sijaan polkujen teknisyys yllätti - juurakot ja kivikot aiheuttivat ohuella pohjalla juoksevalle jälkikäteen niskakipuja. Löysänilkkainen menijä tuijotti reissun alusta loppuun enemmän jalkoihinsa, kuin maisemia. Krampit jäivät hieman kaivelemaan mieltä, syyt olisivat kuitenkin olleet todennäköisesti enemmän tai vähemmän estettävissä.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kenkävalintaani monet epäilivät etukäteen. Valinta ei välttämättä ollut täydellinen tai edes hyvä, mutta kuitenkin paras mahdollinen minulle. Nastareilla kilometrejä oli alla erittäin vähän, lenkkareilla vielä vähemmän. Jalkapohjia joutunee nyt sitten treenaamaan rankemmilla maastoilla ennen ensi vuotta. Toivottavasti ensi kesä menee läpi ehjänä, jotta kilometrejä olisi kokonaisuudessaankin alla enemmän.

Tänä vuonna edessä toivottavasti vielä Raja-Karjalan Suunnistajien Syyskirmaus ja If Sibbo-Vargarnan Raatojuoksu.

Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (ykkösjoukkue)

Naisjoukkue Rajavillit – Extreme Terapia ilmoittautui mukaan kilvoitteluun kolmen fysioterapeutin voimin. Sarjana extremely lost, jossa tavoiteaika kärkijoukkueilla on kahteen päivään n. 14h. Jo viikolla ennen kisaa tavaroita oli etsiskelty ja hankittu pienoisen paniikin vallassa. Viimein torstai-iltana pakkasimme asuntoautoon kaikkien pyörät ja muut kamat ja käänsimme nokan kohti Kajaania. Matka meni mukavasti tähtitaivasta ja revontulia ihastellen. Päädyimme yöpymään Vuokatin vaaran päälle parkkipaikalle, josta ajoaika ei olisi turhan pitkä kisapaikalle. Yö meni mukavasti, mitä nyt aamulla auton sisällä oli lämmintä enää +10 astetta lämmityksen reistaillessa.

Perjantai, ensimmäinen kisapäivä

Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin kisapaikalla Kajaanihallin pihalla, jossa alkoi tavaroiden melskaaminen huoltokasseihin ja reppuihin. Välillä haimme kisamateriaalit, tehtiin reittisuunnitelmat ja jatkettiin huoltokamojen kimpussa. Lupa oli ottaa 2 jätesäkkiä/laukkua mukaan huoltopaikalle, ja niissä tulisi olla kaikkien makuupussi, -alustat, teltta, vaihtovaatteet ja eväät pe illalle sekä lauantaille kisan ajaksi. Meinasi tehdä 2 laukun sääntö vähän tiukkaa ja viimeisiä tavaroita survottiin hiki hatussa jätesäkkiin. Onnistui kuitenkin. Valokuvauksen kautta syömään puolilta päivin, poikien joukkuekin oli vihdoin saapunut kisapaikalle. Kapteenien kokous 12.30 ja sen jälkeen GPS-laitteiden jako. Peruskarttana kisassa mukana tulee olemaan 1:100 000 mittakaavalla oleva kartta ja matkalla saatetaan saada muita karttoja, joiden mukaan tulee tehtävät suorittaa.

Ennen lähtöä oli hymy herkässä

Kisan lähtö tapahtui Rantapuistosta läheltä linnan raunioita. Prologin kartta saatiin vasta starttihetkellä, luvassa oli 14 rastin verran suunnistusta sprinttikartalla juosten. Työnjako toimi yhden lukiessa karttaa ja ohjatessa toisen kohti rastia leimaamaan. Rooleja vaihdettiin matkalla jaksamisen mukaan. Prologi meni hyvin, GPS-käppyröiden mukaan startattiin pyöräsuunnistukseen 10 nopeimman joukkueen joukossa. Tässä vaiheessa poikien joukkuekin oli takana, lähes samaa matkaa ajoimme kohti ensimmäistä rastia.

Ensimmäinen rasti oli Vimpelinlaakson hyppyrimäen päällä. Siellä odotti kartta, jonka mukaan muistisuunnistuksena piti löytää ammattikorkeakoulun rakennuksen luokse. Siellä oli ensimmäinen tehtävärasti. Yhden joukkueen jäsenen piti kiivetä kiipeilyseinää pitkin kattoon asti. Jos ei onnistunut, niin joku muusta joukkueesta joutui sakkolenkille juoksemaan rakennusta ympäri pari kierrosta. Johanna lähti suorittamaan kiipeilyä ja pääsikin kattoon saakka. Pääsimme jatkamaan matkaa seuraavalle rastille Hoikanlammen rantaan. Tehtävärasti odotti jälleen. Koko joukkueen tuli uida lammen yli vastarannalle, käydä koskettamassa rastilippua, laskea liukumäki takaisin lampeen ja uida takas. Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon turhia ujostelematta ja pakollisiin varusteisiin kuulunut uimapuku päälle, pelastusliivit niskaan ja kylmään veteen pulikoimaan! Jalkateriä ja käsiä särki kylmä vesi ja tuntui että henki salpautuu. Koko joukkue kuitenkin kävi lenkin. Sakkona olisi joutunut juoksemaan lammen ympäri niin monta kierrosta kuin henkilöitä per joukkue jättää uimisen väliin. Lämpimät vaatteet päälle ja fillarin satulaan lämmittelemään.

Joukkueet säntäämässä prologia suorittamaan. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat, Sotkamo

Hoikalammen uintirastilla, kylmää oli! Kuva: Touho Häkkinen

Virkistävän uinnin jälkeen kuivat vaatteet päälle ja menoksi. Kuva: Touho Häkkinen

Ajeltiin 6-tien reunaa yhden pysu-rastin kautta Kontinjoen koululle, jossa quest. Saimme käteen suunnistuskartan ja sen avulla piti käydä leimaamassa 8 rastia. Alussa meni hieman ihmettelyksi, kun kartta oli ”outo”. Ykkösrastille piti käydä hakemassa vauhtia rastilta nro 6 ja siinä matkalla alkoi valjeta, että kartassa on värit vaihdettu. Suot olivat punaisella, korkeuskäyrät mustia, polut sinisiä, aukot vihreitä ja sitä rataa. Ykkösen löytymisen jälkeen suunnistus lähti kulkemaan ja muut löytyivät ilman ongelmia.

Matka jatkui fillarilla parin pysu-rastin kautta kohti 7. rastia, jolla olisi myös mahdollisuus täyttää juomapussia. Matka sinne kävi läpi lehmäaitauksen, ja oikeaa tietää ja porttia etsittiin hetken aikaa. Yksi portti oli aika lähellä oikeaa kohtaa ja oli siinä joku lappukin, mutta aateltiin ettei saada mennä mistään portista läpi. Takas päin etsimään oikeaa risteystä, kunnes palattiin takaisin portille, jossa lukikin että Lost in Kajaani ja portin sulkemisesta.. Ei muuta kun läpi ja matka jatkui CrossCountry Rommakkoon tehtävärastille jälleen. Yks ajeli mönkkärin tyylisellä vehkeellä ja kaks muuta ajoi fillarilla crossiradan ympäri sillä aikaa.

Pyöräsuunnistus jatkui muutaman rasti kautta Vuokatin vaaraan päälle jossa leimattiin yksi rasti ja laskettiin samoja jälkiä alas. Opistolla oli hajontatehtäviä, joista ensimmäisenä lähdettiin hiihtoputkeen. Kumisaappaat jalkaan, intin sukset ja sauvat mukaan ja menoks. Rasti oli yllätys yllätys sijoitettu putken päähän asti. Toisena hajontana valloitettiin hiekkarinne useampaan kertaan ja viimeisenä päästiin vaijerikeinulle, jossa Johanna sai kunnian laskea toiselle puolelle ja takas. Lamppu oli pakko laittaa loistamaan jo vaaran laskun jälkeen ja paloi maaliin asti. Opistolta viimeinen pätkä viinitilalle maaliin. Ensimmäisenä päivänä kello pysähtyi aikaan 7h 28min, kilometrejä kertyi reilu 82km.

Perjantain urakka takana, onneksi ei koko päivää satanut vettä. Kuva: Touho Häkkinen

Telttakylää majoituspaikalta. Kuva: Touho Häkkinen

Maalissa kuivat kamat päälle, reppujen uudelleen pakkaus huomista varten ja ruoan laittoa. Jostain kumman syystä ei peseytyminen järvessä houkutellut. Kapteenien kokous illalla ja saatiin seuraavan päivän materiaalit talteen. Yö teltassa, aamulla oli jopa +4 astetta lämmintä kun heräiltiin 05 jälkeen aamulla. Yllättävän hyvin nukutti. Yön aikana oli tullut lähtöajat ja ystävällisesti kakkosjoukkueen kippari kävi ilmoittamassa olevamme lähdössä klo 7:30. Hetken aikaa sai vielä jatkaa huilailua, kunnes 5:30 viimein ylös.

Lauantai, toinen kisapäivä

 

Aamupala, karttashow, huoltokassien pakkaustaistelu osa 2 ja olimme valmiina lähtöön. Ekana osiona jaettiin joukkueille ensimmäisen tehtävän kartat ja matka alkoi MTB-osuudella Vuokatin vaaran ympäristössä. Osa matkasta oli kyllä pyörän talutusta, kun pienimmillä poluille ei oikein ajamisesta tullut mitään. Pitkospuitakin mahtui matkalle. Joukkueen jäseniä kaatuili kuka mitenkin, yks pitkospuille kumoon, toinen katon kautta ympäri eräässä alamäessä. Suuremmitta vammoitta onneksi selvittiin eteenpäin. MTB-osuus päättyi Vuokatin vaaran päällä, jossa oli hajontarasteja. A-rastille lähti Marja. Siellä tehtävänä oli laskea rappusten ja sinne sijoitettujen nauhojen yhteissumma. 3 yritystä, jos ei saanut oikeaa lukua niin sakkona 2x rappuset ylös-alas. Marja sai kolmannella yrityksellä luvun oikein ja pääsi ilman sakkoja liikkeelle. Johanna suunnisti B-rastille köysilaskeutumaan hyppyrimäen viereiseltä valmentajalavalta alas. C-rastilla Eve pääsi kokeilemaan taitojaan tehdä viulusolmu mallin mukaan. 15min oli vietettävä rastilla aikaa, ellei solmu onnistunut. Hyvistä yrityksistä huolimatta solmu jäi tekemättä. Poikien kanssa oltiin vaaran päällä samaan aikaan keräämässä joukkuetta kasaan hajonnoista, ja päästiinkin hieman edellä lähtemään laskuun. Eipä sitä iloa kauaa kestänyt, kun pojat jo painelivat ohitse.

Näkymää Vuokatin Vaaran mäestä

Matkalla takaisin kohti Kajaania oli useampia pyörärasteja. Hyvät vauhdit sai mm. Vuokatin vaaran alamäestä ja Naapurinvaarasta alas laskiessa. Tehtäviäkin löytyi traktorin renkaan pyörityksestä juoksun ja jousiammunnan kautta suohiihtoviestiin. Suohiihdossa oli hieno ja nopea toinen vaihto, kun Eve hyppäsi valmiina suksissa kiinni oleviin saappaisiin Johannan ottaessa Eveltä jääneet saappaat ja tallusteli takaisin kuivalle maalle. 3-4 numeroa liian isot saappaat eivät ainakaan helpottaneet suolla tallailua, hiihdosta puhumattakaan. Vielä loppupuolella päästiin ajamaan MTB-pätkää ennen siirtymistä Rantapuistoon, jonne jätettiin pyörät ja jatkettiin jalan melonnan lähtöpaikalle.

Melontaan päästiin viimeisenä joukkueena, joka sai suorittaa koko melonnan. Melonta oli kahtena lenkkinä. 2hlöä kerrallaan melomassa, jonka aikana kolmas jäsen kävi suunnistuslenkin ympäristössä. Juoksija piti vaihtaa toiselle lenkille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Johanna oli jo lähdössä juoksemaan kunnes kakkosjoukkueen pienellä avustuksella huomattiin toisen suunnistusosuuden sisältävän uimista. Marjaa eikä Eveä innostanut alkuunkaan järveen meno uudemman kerran, joten suoritimme kauhealla vauhdilla vaihdon, Eve juoksemaan ekaa pätkää ja Johanna Marjan kaveriksi melomaan ensimmäistä keikkaa. Ensimmäiseltä pätkältä tultiin lähes samanaikaisesti. Toisessa vaihdossa Johanna juoksemaan ja Eve kanoottiin Marjan seuraksi. Melonta sujui tytöiltä hyvin. Komean laiturinalituksenkin suorittivat matkalla. Johanna puolestaan pulahti järvestä etsimään kanistereista oikeaa logoa, joka löytyikin ensimmäisestä kanisterista. Alusvaatteet palvelivat hyvin uimapuvusta, täydessä asustuksessa ei tehnyt mieli järveen. Märissä vaatteissa melojien odottelua ei olisi ollut kovin herkkua. Onneksi ei kauaa tarvinnut joukkuekavereiden kanoottia odotella ja pääsimme aloittamaan matkan maaliin. Lauantaina mittariin kertyi 10h 49min, reilu 91km. Maalissa oli odottamassa lihakeittoa, joka maistui todella hyvälle! Ja fiilis oli hyvä maalissa huolimatta viileästä ja sateisesta kelistä :)

Naisten sarjan kolmen kärki palkintojen jaossa: 1. Hiiltomiehet, 2. Team Tiikerit (OSM 1.), 3. Rajavillit -Extreme Terapia

Kaiken kaikkiaan 18h 17min ja reilu 173km kahdessa päivässä oikeutti naisten sarjan 3. sijaan. Tulokseen olimme tyytyväisiä, kun tavoitteena oli päästä hyväksytysti maaliin asti. Reissu oli kokonaisuudessa hyvä. Joukkue oli tasavahva, joukkuehenki hyvä ja tiimityö toimi :) Lisäksi reissusta selvittiin ilman isompia vaurioita jäsenille tai tavaroille. Tästä on hyvä jatkaa ja pistää ensi vuoden reissu vakaaseen harkintaan.

-Johanna, Marja & Eve

Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (kakkosjoukkue)

Rajavilli 2 – Terapian tarpeessa (Extremely Lost miehet & OSM kilpasarja)

Kajaanin kuulu seikkailukisa oli jo hyvissä ajoin merkattu seikkailukisakalenteriin kesän päätavoitteeksi. Joukkueen lopullisen kokoonpanon varmistumisen venyminen ja kisaviikolla jäseniä vaivanneet flunssapöpöt kuitenkin laskivat ennakko-odotuksia hieman. 

Lopulta lähtöviivalle saatiin kuin saatiinkin 3 OSM-mittelöön kelpaavaa miestä jalkeille ja tavoitteeksi asetettiin maaliin pääsy. Opiskelijoiden SM-sarjaan ei lopulta startannutkaan muita joukkueita, mikä latisti hieman kilpailumielialaa. Kilpailustrategiana oli panostaa navigointiin ja suunnistusosuuksiin ja minimoida tappiot liikenopeudessa. 

Prologista pulikointiin

Lähtöviivalle asettauduttiin Kajaanin rantapuistoon. Prologina toimi rantapusikoita kierrellyt kaupunkisuunnistus, jossa rastit sai rogaining-tyyppisesti hakea vapaassa järjestyksessä. Simppeli setti vedettiin hyvällä tahdilla. Pari rastia piti käydä leimaamassa uudestaan, kun jostain syystä jompikumpi ei ollut emit-kortille tallentunut ensi yrittämällä. Hyvä että huomattiin asia ja selvittiin minuutin lisälenkillä 5 minuutin sakon sijaan, joka olisi puuttuneesta leimauksesta seurannut.

Valmistautuminen käynnissä.

Rajavillit 2 - Terapian tarpeessa valmiina lähtöön.

Kilpakumppaneita Kajaanin Rantapuistossa lähtöhetkellä.

Prologin päätteeksi hypättiin fillarin satulaan ja suunnattiin kinkkisellä 1:100 000 mittakaavan kartalla kohti mäkihyppymäkeä, jossa ensimmäinen rasti sijaitsi. Heti ensimmäisellä rastilla oli lisätehtävä, joka johdatti meidät seinäkiipeilyrastille. Kiipeilytehtävä ei aivan onnistunut, josta sakkona pari kertaa talon ympäri juoksu. Eipä jäänyt sakkolenkki mieltä vaivaamaan, oli hyvä alkulämmittely J

Kakkosrastilla odotti seuraava tehtävä: lammen vastarannalla käyminen uimalla. Mukavan virkistäytymisen jälkeen olikin hyvä hypätä polkupyörän selkään lämmittelemään rivakan polkemisen avulla. Poljettavaa riittikin, sillä reittikartta vei muutaman mutkan kautta kohti Vuokattia. Kisan alku oli sujunut oikein hyvin. Rasteilla ja rastivälien reitinvalinnoilla päästiin mittelemään taitoa ja vauhtia tasaväkisesti Rajavillit 1 –joukkueen tyttöjen kanssa.

Ensimmäinen rasti antoi heti lisätehtävän. Muistisuunnistaen kiipeilyseinälle mars.

Kakkosrastin uintitehtävä suoritettu ja matka jatkuu.

Vuokatinvaaralle ja alas.

 Kakkosrastilta eteenpäin matka eteni rastien ja niillä suoritettavien tehtävien kautta kohti Vuokatinvaaran huippua. Tehtävät vaihtelivat mönkkäripäristelystä hieman muokatulla suunnistuskartalla suunnistukseen. Kaikki tehtävät sujuivat mallikkaasti, myös monille joukkueille suurta päänvaivaa aiheuttanut suunnistus. Rastiväleillä suurpiirteistä karttaa tihrustettiin tarkasti virheiden välttämiseksi. Vain yksi risteys yllätti monen muun joukkueen tapaan myös meidät ja rullailimme epähuomiossa kilometrin liian pitkälle. Vauhti saatiin pidettyä kohtalaisena välillä hinausköyttä hyödyntäen.

Suunnistuksen otimme tarkasti ja rastit löytyivät hyvin. Muutkin huomasivat sen ja saimme letkan perään :)

Hetkeksi keskityttiin kuvaamiseen ja maisemien ihasteluun ja heti paineltiin ohi risteyksestä (taustalla näkyvän auton kohdalla).

Kuutostien laitaa kohti Vuokattia.

Vuokatinvaaran huipulle nouseva tie oli pitkän pyöräilyosuuden päätteeksi rankka rutistus, mutta mieltä piristi tiedossa oleva lasku Urheiluopistolle laskettelurinteitä pitkin. Etukäteen oli kerrottu, että rinteisiin on merkattu joitain työmaa-alueita, joille meneminen on kielletty. Huipulle päästyämme totesimme, että lippusiimat ja työmaa-alue –kyltit oli viritelty kaikkien rinteiden yläreunaan. Voi pahus. Hetken aikaa puntaroimme vaihtoehtoa lasketella alas omia jälkiä asfalttitietä pitkin, mutta koska matkaan oli lähdetty seikkailumielellä, tämä vaihtoehto hylättiin. 

Kiersimme huippua yhä kauemmas ja koetimme löytää työmaa-alueen takareunan. Lopulta nauhat ja kyltit loppuivat ja pääsimme nauttimaan vauhdikkaasta maastopyörähetkestä viilettäessämme rinnettä pitkin alamäkeen. Mäen alla totesimme tulleemme aivan laitimmaisen (väärän laidan) hissin ala-asemalle, josta ei mennyt selkeää tietä pois. Sopivia polkuja koetettiin löytää epätarkasta kartasta rastinumeroiden alta, mutta ajauduimmekin umpikujapolulle ja sen kautta umpimetsään. Ensin tarkoituksena oli puskea metsän läpi alamäkeen karttaan merkatulle polulle, mutta vastaan tullut suo muutti suunnitelmaa ja päätimme palata ylemmälle polulle. Tämä ylempi polku oli erittäin pieni ja jouduimme taluttamaan pyöriämme, joka maksoi paljon aikaa. 

Laskettelurinteen alas pyöräily oli reissun hienoimpia hetkiä, mutta sitä seurannut pummi oli myös koko kisan suurin suunnistusmoka. Ykkösjoukkueen tytöt kiersivät alas asfalttitien kautta ja tällä ”omalla seikkailullamme” hävisimme heille n. 15 minuuttia. Monet joukkueet olivat painelleet alas toisen laidan rinteitä pitkin, jotka itse tulkitsimme kielletyksi työmaa-alueeksi. Tämä reitti olisi ollut n. 20 minuuttia nopeampi ja säästänyt voimiakin selvästi. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin leirintäalueen kautta Urheiluopistolle, jossa luvassa oli vielä tehtäviä ennen loppukiriä yötauolle. 

Välin 10-11 valinnat ja näkymä kisakartasta, jossa rastinumero juuri kriittisellä paikalla. Väliajat: Rajav2 n. 28min, AKK n. 13min (sisältäen 2,5 minuutin lenkin vaaran päällä) ja Rigor Mortis n. 16 min (sisältäen myös lenkin vaaralla)

Vuokatin tehtävät suoritimme rivakasti ja turhia aikailematta, mutta pitkän päivän päätteeksi tehtävärastien väleillä liikkuminen oli kaikkea muuta kuin rivakkaa. Ehdimme kuitenkin suorittaa kaikki tehtävät ennen cut-off –aikoja ja päivän viimeisenä siirtymänä polkaistiin vielä Vuokatinvaaran kupeessa olevalle viinitilalle yöpymispaikalle. 

Hiihtosuunnistus ei tarjonnut montaa reitinvalintavaihtoehtoa.

HK Gunthersin sini-puna-valkoiset värit olivat tuttu näky välillä edellä, välillä perässä.

Lauantain kurainen aamupala

Telttayön ja ravitsevan aamupuuron nauttimisen jälkeen oli aika siirtyä jokaisen MTB-hörhön unelmaan, eli pyöräsuunnistuksen sivussa nautittuun kura-aamiaiseen. Vuokatinvaaran takamaastojen polut ja ajourat tarjosivat upeat puitteet hienolle ja vaativalle pyöräsuunnistukselle, jonka päätteeksi noustiin jälleen vaaran huipulle suorittamaan tehtävärasteja. 

Pyöräsuunnistus sujui virheittä, mutta tahti jäi lukuisilla ylämäkiosuuksilla hieman vaatimattomaksi. Vaaran huipulla tehtävärastit puolestaan takkusivat pahemman kerran ja penaltia tuli suoritettavaksi useammaltakin tehtäväpisteeltä. Tehtäviin kului yhteensä lähes tunti, kun esim. ykkösjoukkueen tytöt suoriutuivat niistä n. 20 minuuttia nopeammin päästen lähtemään seuraavalle polkupyöräosuudelle muutamaa minuuttia meitä ennen.Vuokatinvaaran huippu ei tämän kisan perusteella muodostunut suosikkipaikaksemme. 

Vuokatinvaaran hienoissa MTB-maastoissa. Karttatelineestä tuli tuulilasi kiinnikkeiden korkatessa yhdessä vähän isommassa hypyssä.

Pitkospuut toivat lisähaastetta etenemiseen.

Pyöräillen kotia kohti

Pyöräilyosuuden alkuun vedimme kovan kirin saadaksemme vaaran päällä värjötellessä jähmettyneet lihakset jälleen lämpenemään. Pian ohitimmekin jälleen tytöt ja palautimme marssijärjestyksen kuntoon. Reitti vei meitä takaisin kohti Kajaania erilaisten tehtävärastien kautta. Rastitehtävät eivät tuottaneet edelleenkään mitään ongelmia, mutta väliin sijoitettu juoksuosuus oli joukkueellemme paha käytettävissä olevien jalkojen suostuessa vain löntystelyvauhtiin. Järjestäjä oli todella panostanut tehtävärastien laatuun ja mm. suohiihto oli aivan mainio piristys pyöräilymatkan varrella. 

Tasatyönnöllä plaaniin?

Seikkailu-urheilua hienoimmillaan!

Suurin osa matkasta taitettiin jälleen 1:100 000 kartalla, jonka kanssa sai olla todella tarkkana. Jatkoimme suunnitelman mukaista tarkkaa menoa emmekä sortuneet yhteenkään merkittävään suunnistusmokaan koko päivänä. Loppuvaiheessa pääsimme tarkemmalle kartalle jatkamaan aamuista MTB -suunnistusta, mutta Kajaanin lähimetsät eivät tarjonneet siihen aivan yhtä hekumallisia puitteita kuin Vuokatinvaara. 

Loppulenkin vesileikit

Pyöräilyosion päätteeksi jätimme fillarit rantapuistoon maalin viereen ja suuntasimme kohti viimeistä melontaosuutta. Kanoottiin mahtuessa vain 2 melojaa kerrallaan, oli järjestäjä kehitellyt joukkueen kolmannelle jäsenelle rannikkosuunnistustehtäviä. Melonnassa ja rannikkosuunnistuksessa oli molemmissa 2 lenkkiä, joiden välissä suunnistaja ja toinen melojista vaihtoivat osia. 

Melonta sujui ilman suurempia kommelluksia. Edellä meloneet joukkueet pääsivät hieman karkaamaan, mutta tämä laji ei ollut vahvuuksiamme ennakkoarvailuissakaan. Rannikkosuunnistukset hoituivat melonnan tahdissa, joten tälläkin lenkillä eniten tappiota kertyi n. 5 km jalkaisin suoritetusta siirtymästä melontapaikalle ja takaisin. Juoksu ei edelleenkään maistunut ja kävelytahti tarkoitti reilua tappioita edellä meneville. 

Lopputulokset ja fiilikset

Kilpailun järjestäjät olivat nähneet paljon vaivaa hienon, haastavan ja monipuolisen seikkailureitin kokoamisessa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja kelikin suosi seikkailijoita. Valittu taktiikka toimi tarkan suunnistuksen osalta perjantai-illan huonoa reitinvalintaa lukuun ottamatta, mutta liikkumisen tahdissa tasoitusta annettiin enemmän kuin oli tarkoitus. Tavoitteena ollut maaliin pääsy kuitenkin onnistui flunssapöpöistä ja viimehetken joukkuekokoonpanon säädöistä huolimatta. 

Tuloksissa oltiin perjantain jälkeen yllättävänkin hienosti sijalla 7 pari tuntia kärkeä perässä. Lähtökohdat lauantaille olivat jännittävät, sillä eroa eteen ja taaksepäin oli vain viitisen minuuttia. Yötauolle tultaessa perässä hiillostaneen HK Gunthersin kanssa kävimme hyvää kisaa heti perjantain 1. rastilta lauantain viimeiselle melontaosuudelle saakka. Tahdissa annoimme heille tasoitusta reilusti, mutta huolellisemmalla suunnistuksella saimme kurottua eron aina kiinni. Lauantain reitti oli hieman perjantaita fyysisempi, joten lopulta HK porhalsi tuloksissa edellemme. Perjantain suunnistusosuuksilla haparoinut Rigor Mortis nousi myös edellemme, joten lopputuloksissa sijoitukseksi tuli 9. Seitsemänteen sijaan jäi lopulta matkaa alle 11 minuuttia, joka on 17 tunnin ja 23 minuutin loppuajassa melko vähän. OSM-sarjan kirkkaimmat mitalit kävimme pokkaamassa sarjan ainoina osallistujina. 

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hieno kokemus, vaikka joukkueen potentiaalia ei saatukaan tällä kertaa kokonaan hyödynnettyä. Ensi vuonna tullaan varmasti mukaan eksymään uudestaan.

Maalissa.

...ja seikka(i)lu-urheilun opiskelijoiden Suomen mestareina 2012.