Spring Adventure 7.5.2016 - Naisten kisa

Kisa-aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Sääennusteen mukaan tulisi lämmin kisakeli. Ei tarvinnut vaatetusta arpoa, takilla ei mitään tehnyt. Johanna oli kisapaikalla jo hyvissä ajoin ennen materiaalin jakoa laittamassa pyörää kuntoon. Materiaalijonossa alkoi ihmetyttää, kun ei oo Riikasta vieläkään havaintoja. Onneksi ei tarvinnut pitkään hermoilla, kisakaveri otti ensimmäisen pummin kisapaikkaa lähestyessä ja saapui juuri suoraan materiaalin jakoon. Reittisuunnittelussa oli mukavana muuttujana normikarttojen lisäksi iso ulkoilukartta, josta sai erittäin ison hyödyn kun hoksasi katsoa latupohjia tukemaan reittisuunnittelussa, erityisesti pyöräilyosuudelle. Pyöräkartassa kun kaikki pikkupolut ja latu-urat oli tasan samanlaisella polkukuvauksella.

Kilpailun lähdöt oli porrastettu suuren osallistujamäärän takia, ja samalla saatiin lisää tilaa prologin kartoille. Ennakkotietojen perusteella kyseessä tulisi olemaan muistisuunnistus. Kaksi minuuttia miesten jälkeen oli lähtökäsky nais- ja sekajoukkueille. Letkassa ensimmäisten karttojen kimppuun ja ihmettelemään. Johanna oli juostessa ihan vakuuttunut, että jotain karttakikkailua olisi luvassa, peilikuvaa tai muuta vastaavaa. Tarkempien tutkimusten jälkeen kartta paljastui täysin normaaliksi. Ovela veto järjestäjiltä, koska me etsimme kartan jippoa pitkään muiden luottaessa karttaan samantien. Ei muuta kuin rastin sijainti muistiin ja kohti seuraavaa. Jokaisella rastilla olevassa kartassa oli vain seuraavan rastin paikka näkyvissä. Meidän ei tarvinnut uusintaa ottaa yhdellekään rastille, kaikki löytyivät ilman ongelmia ja leimat niistä missä leimasin oli. Pikainen vaihtoleima, pyörä mukaan ja kohti fillariosuutta. Tässä vaiheessa kuului tieto, että ollaan kolmantena naisjoukkueena maastoon lähdössä.

Muistisuunnistusta.

Alkumatka oli taas totuttelua karttaan, mittakaavaan ja kartan lukuun pyöräilyvauhdissa. Jonkinlainen järkytys oli todeta Oittaan hiihtolatupohjien olevan kuin isoja hiekkateitä, mutta ei valittamista, hyvin niillä eteenpäin pääsi. Tai ainakin paremmin kuin pikkupoluilla. Kakkosrastia lähestyttiin yhtä pikkupolkua pitkin ja tulipa leivottua rehellinen pummi rastinottoon, kun etsittiin rastia liian aikaisin. Alle 10min pummilla kuitenkin selvittiin kun rasti vihdoin löytyi oikeasta kumpareesta ja kohti kolmosta, jossa quest. 

Questina oli neljän rastin suunnistus. Ensimmäiset kolme löytyivät helposti, nelosen luolalle piti ottaa vauhtia yhdellä varmistuskaarroksella. Siitä huolimatta Johanna ehti luolaan leimaamaan ennen kuin paikalle pölähti kunnon lauma muita joukkueita. Ahdasta meinasi luolan suuaukolla tulla, kun muut halusivat sinne samaan aikaan, eivätkä meinanneet uskoa, ettei sinne mahdu monta kerralla. Questiltä matka jatkui pyörällä pääsääntöisesti latupohjia pitkin eteenpäin. 

Pyörärastit 4-7 napsuivat hyvin kohdalleen, vaikka joka rastille sai jalkautua rastinottoa varten. Tässä vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, ettei Riikka ole kunnossa. Yleensä hän hoitaa veturin roolia pyörällä ja nyt tuli todella hiljaisena perässä, välimatkaa oli jopa useamman kymmentä metriä pyöräillessä. Vauhti pidettiin rauhallisena, kun vaikutti ettei muuhun ole rahkeita tänään. Seiskarastia ja siellä odottavaa questia lähestyttäessä ymmärrettiin vihdoin laittaa Riikka peesiin pyöräilyn keventämiseksi. Tämän hoksaamiseen meni turhan kauan, kun ennen ei ole ollut tarvetta peesata näin päin. Rastilla Riikka myönsikin olon olevan heikohko. Hän oli koko alkumatkan mietiskellyt kisan järkevyyttä ja suunnitellut jopa keskeytystä useamman kerran, kun ei fyysisesti pysty normaaliin suoritukseen, ei jalalla eikä pyörällä. Kuvaavaa oli päässä soivan laulun sanat "mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..." Quest oli onneksi inkkarikanootilla tapahtuva melonta, eikä keskeytyksestä jääty siinä vaiheessa sen enempää juttelemaan. 

Johannan ennakko-odotuksien vastaisesti tässäkään mallikartassa ei ollut mitään jippoa. Nopealla piirrolla melontarastit pyöräkarttaan ja kanootti vesille. Yllättävän hyvin lyhyt melonta kulki, vaikka aikaa menikin noin 24min. Järveltä pois tullessa kuultiin rastivalvojalta väliaikatietoja ja hänen mukaan oltiin naisten sarjan kakkosena sillä hetkellä. Ei meinattu uskoa millään, kun meillä vauhti oli ollut rauhallinen pyörällä sekä jalkaisin ja vielä pyörärastin nro 2 pummi siihen lisäksi. No, eipä jääty asiasta kiistelemään, hypättiin pyörän selkään ja jatkettiin matkaa omalla vauhdilla eteenpäin.

Melonnasta Riikka vaikutti saaneen lisää voimia ja tuli alkumatkaa paremmin pyörällä peesissä. Pyörärastit 8 ja 9 matkaan sujuvasti ja kymppi leimaamaan vaihtoalueen reunaan. Vaihto oli ennakkokaavailuissa kerrottu olevan noin 2,5h kisan jälkeen, tässä vaiheessa meillä oli mennyt 4h. Riikka vakuutti vielä jatkavansa vaihdon jälkeen kisaa, joten pikainen tankkaus, pullojen täyttö ja kohti lopun suunnistus- ja melontaosuutta. Näinköhän ehdittäisiin maaliin ajoissa? Muita naisjoukkueita ei oltu edellisen questin jälkeen nähty, eikä arvailemalla saatu mitään selkoa kisan tilanteesta.

Viimeisen osuuden suunnistukartta. 

Viimeisen osuuden kartta oli sekoitelma suunnistuskarttaa, jotain todella vanhaa karttaa sekä ilmakuvakarttaa. Suunnistuksen eka rasti löytyi pienen kaarroksen kautta ja siellä questinä tukinkanto. Napattiin tukki hartioille ja kierrettiin määrätty lenkki. Johannan pohtiessa voisiko tukin kanssa juosta, Riikka kiisti tämän mahdollisuuden samantien. Rasteille 2 ja 3 mentiin ilmakuvakartalla teitä pitkin välillä hölkäten, välillä Johanna Riikka työntäen (kun ei mukaan oltu otettu vetonarua), välillä kävellen ja vähän mutkia oikoen. 3-4 väli oli Johannan luonnehdinnan mukaan väyläsuunnistus pienipiirteisellä suunnistuskartalla. Hyvin mentiin 20m päähän rastista, jossa loppui usko kesken. Hetken tuumailun jälkeen käytiin se leimaamassakin. Viitonen eli lumikasarasti näkyi tieltä asti ja melonnan alkuun hölkkäiltiin rantapolkua. 

Kajakkimelonnassa oli 3 rastia, joista kahdella käytiin kahteen kertaan, eli viisi leimaa tuli kerätä. Koko osuuden ajan vahdittiin kelloa ja silloin kun sattui näkymään muita naisjoukkueita arvottiin josko he olivat kunto- vai kilpasarjassa. Yksi joukkue tunnistettiin samansarjalaisiksi, mistä alkoi hetkellinen spekulointi sijoituksista, kunnes saatiin taas ajatukset melontaan ja rasteihin. Vielä ehdittiin käydä viimeinen finnfoamilla suoritettava quest järvessä, ennen kuin juostiin kiireellä kohti maalia. Hyvällä tsemppauksella maaliin ajassa 6.00.54. Väittivät kuulutuksessa että voitettiin naisten sarja, jos meillä on kaikki leimat. Niin vissiin, tällä suorituksella vai. Leimat löytyivät ja kuuluttaja oli edelleen samaa mieltä sarjavoitosta. Pakkohan se oli uskoa vihdoin ja viimein. Ilmeisesti muut olivat tehneet meitä enemmän suunnistusvirheitä, vaikka heillä vauhtia oli varmasti enemmän. Onneksi ei jätetty kisaa kesken vaan tsempattiin maaliin asti!

Naisten sarjan parhaat palkintojenjaossa.