lauantai 27. lokakuuta 2012

OlaRoga Rogaining-harjoitus 27.10.2012

Orimattilalainen suunnistusseura Rastivarsat tarjosi Orimattilassa hienon rogaining-harjoituksen. Keli suosi tapahtumaa ja pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sai pari päivää aiemmin sataneen ensilumen kimaltelemaan parin asteen pakkasessa upeasti. Kilpailukeskukseen Salusjärven leirikeskukseen kerääntyi parikymmentä joukkuetta molempiin, sekä 4, että 2 tunnin sarjaan. Rajavillien vahvuus rajoittui tällä kertaa allekirjoittaneeseen, kun muut innokkaat olivat joko toipilaana tai muuten estyneet osallistumasta. Soolotiiminä mentiin siis.

Tarjolla oli pääosin hyväkulkuista maastoa Lahti-Helsinki -moottiritien molemmin puolin. Erikoisuutena harjoituksessa nähtiin ensimmäistä kertaa "Pullauttimella" tehty kartta. Maanmittauslaitoksen tietokantojen perusteella "pullautettu" kartta oli siis tehty kokonaan ilman perinteistä maastotyöskentelyä. Pakko myöntää, että omat ennakko-odotukset karttaa kohtaan eivät olleet korkealla.

Alkusähläilyt

Matkaan pinkaistiin tasan kello 13. Aikaa reitinsuunnitteluun oli niukat puoli tuntia, mutta lyhyen kartantutkiskelun jälkeen päätin lähteä hakemaan kaikki rastit. Karkea matka-arvio oli 25-30 kilometriä, joka olisi hyvällä suorituksella kipiteltävissä neljässä tunnissa.

Kamat kasaan ja kamera ensimmäistä kertaa käteen lähtöfiiliksien dokumentointiin. 2 sekuntia ja vekotin ilmoitti juuri kotona ladattujen akkujen olevan tyhjät. Just, ei sitten kuvia tällä kertaa, vaikka keli olisi ollut mitä valokuvauksellisin.
Maastosta ei tällä kertaa saatu kuvia kun kameran akut tekivät tenän, mutta tässä fiilispala treenin jälkeisestä tankkauksesta.

Alkuun napsin pari lähirastia matkan varrelta. Loput vähän pisteitä antavat lähirastit jätin suosiolla loppuun, jos vaikka tulisi kiire ja pitäisi skipata niin ei menisi isoja pojoja ohi suun. Varustesähläilyt eivät loppuneet kameraan, sillä repun säädöt olivat jossain ihan oudoissa kuosissa ja hölskyvän repun remmejä piti pysähtyä kiristelemään pariin kertaan. Ei siitä edelleenkään hyvä tullut, mutta roikkuipa mukana sentään.

Alkusählinkien jälkeen laitoin tossun koville ja lähdin liikkeelle vauhdilla. Pitäähän sitä koittaa, kun treenistä on kyse eikä ole edes kaveria mukana, jonka kanssa vauhtia pitäisi passailla. Maisema vaihtui ja lumi pöllysi. Suurimmalle osalle rasteista tein ensimmäiset jäljet, joten suunnistukseen sai keskittyä tosissaan.

Plan b.

Homma toimi todella hyvin rastille 106 saakka. Seuraava rasti, 93, oli aivan vieressä, mutta välissä oli junarata, jota ei saanut ylittää. Arvelin ylitys- tai alituspaikan löytyvän lähettyviltä, mutta sitä ei ollut. Pahus. Helpoiten rasti olisi antautunut, jos sen olisi koukannut hakemassa ennen 106:lle tuloa pohjoisen kautta. Nyt se oli kuitenkin vähän myöhäistä, joten ei muuta kun toteuttamaan suunnitelmaa eteenpäin ja miettimään mitä sen ysikolmosen kanssa tekisi.

107 rastia kohti pellonlaitaa jolkotellessa oli onneksi aikaa tehdä uusi suunnitelma. Päädyin alittamaan junaradan ja moottoritien alkuperäistä suunnitelmaa pohjoisempaa, jolloin rastin saisi kohtuullisella kierrolla mukaan. Tässä vaiheessa oli selvää, että aika riittää hyvin jos ihan täydellistä sippaamista ei tapahtuisi.

Maalia kohti

Ysikolmonen tuli kuin tulikin käytyä. Tässä vaiheessa lumessa alkoi olla hyvät polut rasteille myötäpäivään reittiä kiertäneiden jäljiltä. Ne helpottivat suunnistamista, mutta 117 - 113 välillä polun seuraaminen kostautui ja matkaan tuli melkoinen mutka. 113 - 111 väliltä löytyi sitten ensimmäinen ajoura, joka oli selkeä karttapuute. Samalla välillä pääsi jumppaamaan hirviaidan ylityksen muodossa. Mukavaa vaihtelua :)

Rasti 127 oli ensimmäinen, jonka löytäminen tuotti vähän vaikeuksia. Maastossa oli ojia aika monta ja kartassa vain pari. Huono yhtälö. Taisi tässä vaiheessa paras juoksuteräkin olla jo himmentynyt, mutta tiepätkillä tossu nousi edelleen hyvin.

Tieltä poistuessa kohti rastia 38 ripustin itseni vauhdikkaalla suorituksella roikkumaan piikkilankaan. Taisi olla vähän tuuria mukana, kun tuloksena vain pari naarmua jalkaan.

Hyväksi lopuksi koukkasin mukaan vielä kaikki lähialueen rastitkin, kun aikaa tuntui riittävän. Yksi läheltä-piti-eksyminenkin mahtui matkaan, mutta se tapahtui kartan ulkopuolella, joten ei kai sitä lasketa? :)

Loppufiilikset

Hieno keli, hieno maasto, ja omaan suoritukseenkin voi olla tyytyväinen. Kisaan annettu neljän tunnin aika vain oli turhan pitkä. Itselläni kaikki rastit tuli kierrettyä 3 tunnissa ja 25 minuutissa. Kärki kipitteli vielä parikymmentä minuuttia nopeammin. Rogainingin suola on juuri se viimeinen tunti, kun jäljellä olevaa aikaa ja reittiä pitää verrata jatkuvasti. Tällä kertaan viimeisen tunnin aikana katsoin kelloa ehkä 3 kertaa, joten vähän vaisu fiilis jäi sen suhteen. 3 tunnin aikaraja olisi varmasti tuottanut enemmän haastetta reitinsuunnitteluun ja lopun etenemiseen.

Niin ja se kartta. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta kartta osoittautua huomattavasti "pelättyä" paremmaksi. Tuossa 1:15 000 mittakaavassa "pullaute" oli kyllä parempi kuin perus maastokartta. Uskon kuitenkin, että jo 1:20 000 skaalassa maastokartta alkaa olla parempi selkeämmän luettavuuden ansiosta. Kyllä pullautteellakin näköjään pärjää tällaisissa treeneissä ja jos jaksaa käydä katsomassa rastipisteiden ympäristöt kuntoon niin kyseessä alkaa olla jo todella hyvin suunnistettava kartta. 

Alla olevaan karttaan gps-käyrää kohdistaessa apupisteitä tarvittiin muuten paljon vähemmän kuin keskimääräiseen suunnistuskarttaan. Kaikki rastit eivät näköjään olleet ihan kohdallaan, mutta kartassa näkyvät tiet ja muut pitävät kyllä prikulleen paikkaansa. Harmi vaan, että niitä teitä oli sitten maastossa paikoin enemmänkin kuin kartassa...

Pullaute ja reitti. Alkuperäinen suunnitelma väleille 106-38 merkattu violetilla katkoviivalla.

- Antti

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vaarojen maraton 6.10.2012


Christopher McDougall:
Syntynyt Juoksemaan
Video pätkät ja reissukertomukset edellisiltä vuosilta varmistivat sen, että tämä tapahtuma oli yksi kesän ensimmäisiä omaan kalenteriin merkittyjä. Kiinnostusta tapahtumaa kohtaan lisäsi ennestään keväällä alkanut innostus paljasjalkajuoksuun, ei vähiten 'Syntynyt juoksemaan' -kirjan innoittamana.

Lähtökohdat

Vivobarefoot Neo Trail
Toukokuussa hankin ensimmäiset barefootit ja sen jälkeen asfaltilla juostut kilometrit ovat jääneet todella vähiin. Nilkkavaivojen takia alkukesän jälkeen juoksukilometrit olivat kuitenkin kaikkiaan vähissä. Kisaan lähdin silti luottavaisena omaan kuntoon ja terveyteen. Noin kuukautta ennen starttia oli posti kantanut kotiin uudet tossutkin, jotka sopisivat paremmin Kolin vaativille poluille.

Kilpailua edeltävänä iltana tuli seurattua tarkasti sääennusteita ja arvottua vielä hieman kisavarustusta. Tiimistä mukaan oli lähdössä myös Antti, joka tuntui olevan epävarmempi omasta suorituksestaan odotuksiin nähden hieman heikosti menneen Tukholman maratonin jäljiltä.

Kisa-aamu valkeni odotuksista poiketen aurinkoisena, ilmoittautuminen paikan päällä, urheilujuomat reppuun ja numerolappurintaan. Ennakkoon olin laittanut itselleni tavoitteeksi juosta edessä oleva 43km matka Kolin kansallispuiston maastossa viiteen ja puoleen tuntiin. Täten lähtöajaksi määräytyi 9:10 kuuman ryhmän lähtiessä 10min aikaisemmin.

Liikkeelle

Alkumatkasta sykkeet olivat yllättävän korkealla, liekö johtunut korkeasta ilmanalasta ;) Antilla menohaluja oli enemmän, joten parin kilometrin jälkeen alkoi kaveri karata mutkan taakse. Ensimmäisellä tiepätkällä alkoi askel tuntumaan helpommalta. Sykemittari näytti kuitenkin edelleen yllättävän paljon, joten jarruttelin menohaluja hieman.

Kuva: Merja Ylihärsilä
Kuva: Merja Ylihärsilä
Kuuden kilometrin kohdalla päästiin takaisin polulle ja sykkeistä huolimatta tossu kulki omaan tasoon varsin mukavasti ja annoin mennä sen minkä hyvältä tuntui. Juoksuseuran ja maaston mukana vauhti vaihteli, mutta juoksu kulki varsin mukavasti lossin ja ensimmäisen juomapaikankin ohi. Järjestäjien varoittelemat kosteat kohdat tuli ohitettua turhia kiertelemättä. Juomapaikalla ero Anttiin oli noin 7min.

Tuskaiset nousut

Puolimatkassa olin vielä hyvin omassa aikataulussani. Uskoin 5:30 loppuajan olevan näppärästi käsillä, kun puolimatkaan tulisin noin kahteen ja puoleen tuntiin. Näin toisen puolikkaan nousuihin olisi käytettävissä ylimääräinen puoli tuntinen. Kolinvaara ja Ryläys rupesivat kuitenkin tuntumaan jalkapohjissa ja tästä johtuen myös tekniikka alkoi hajoilemaan. Hieman ennen puolta väliä käteen etsiytyi ensimmäinen energiageeli ja tämän jälkeen niitä tulikin nautittua noin puolen tunnin välein.

Ryläyksellä askel rupesi selvästi painamaan ja pohkeet alkoivat varoittelemaan. Lossin jälkeisellä juomapisteellä olin jo huomannut, että alkumatkasta olin juonut liian vähän tarpeeksi tiheästi tahdista huolimatta. Jälkikäteen muistin reppunsa lainanneen kaverin sanoneen, että reppuun on vaikea saada menemään luvattua kahta litraa nestettä. Joten vahingossa mennyt ylimääräinen mitallinen urheilujuomajauhetta ei varmastikaan tehnyt juomasta juotavampaa. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut liian maltilliseen nesteytykseen kisan aikana.

Krampit alkavat

Ryläykseltä tulin alas varsin mukavasti vielä, joskin keveys askeleesta oli jo hävinnyt. Tasaisempi polkupätkä ennen viimeistä juomapaikkaa ja tieosuutta tuntui mukavalta juosta, vaikka rentous olikin mennyttä. Tiellä voimia riitti, mutta jalat eivät oikein toimineet ja ennen viimeistä nousua vasen pohje kramppasi ensimmäisen kerran. Tuntuikin hieman turhauttavalta kävellä viimeisillä kilometreillä kun jotain olisi ollut vielä jaettavana Kolin rinteeseen.

Maaliin kuitenkin pääsin. Tavoitteestani jäin hieman, mutta loppuaika tyydyttää täydellisesti. 5:37:33 on selkeästi parempi, kuin mitä pelkäsin heikoimmilla hetkillä Ryläyksellä. Antin loistava suoritus (5:14:19) ja hurja loppuveto "maalisuoralle" herättävät kunnioitusta ja asettavat tavoitteita.

Jälkilöylyt

Itseni profiili ei tullut yllätyksenä, sen sijaan polkujen teknisyys yllätti - juurakot ja kivikot aiheuttivat ohuella pohjalla juoksevalle jälkikäteen niskakipuja. Löysänilkkainen menijä tuijotti reissun alusta loppuun enemmän jalkoihinsa, kuin maisemia. Krampit jäivät hieman kaivelemaan mieltä, syyt olisivat kuitenkin olleet todennäköisesti enemmän tai vähemmän estettävissä.
Kuva: Merja Ylihärsilä

Kenkävalintaani monet epäilivät etukäteen. Valinta ei välttämättä ollut täydellinen tai edes hyvä, mutta kuitenkin paras mahdollinen minulle. Nastareilla kilometrejä oli alla erittäin vähän, lenkkareilla vielä vähemmän. Jalkapohjia joutunee nyt sitten treenaamaan rankemmilla maastoilla ennen ensi vuotta. Toivottavasti ensi kesä menee läpi ehjänä, jotta kilometrejä olisi kokonaisuudessaankin alla enemmän.

Tänä vuonna edessä toivottavasti vielä Raja-Karjalan Suunnistajien Syyskirmaus ja If Sibbo-Vargarnan Raatojuoksu.