sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (ykkösjoukkue)


Naisjoukkue Rajavillit – Extreme Terapia ilmoittautui mukaan kilvoitteluun kolmen fysioterapeutin voimin. Sarjana extremely lost, jossa tavoiteaika kärkijoukkueilla on kahteen päivään n. 14h. Jo viikolla ennen kisaa tavaroita oli etsiskelty ja hankittu pienoisen paniikin vallassa. Viimein torstai-iltana pakkasimme asuntoautoon kaikkien pyörät ja muut kamat ja käänsimme nokan kohti Kajaania. Matka meni mukavasti tähtitaivasta ja revontulia ihastellen. Päädyimme yöpymään Vuokatin vaaran päälle parkkipaikalle, josta ajoaika ei olisi turhan pitkä kisapaikalle. Yö meni mukavasti, mitä nyt aamulla auton sisällä oli lämmintä enää +10 astetta lämmityksen reistaillessa.

Perjantai, ensimmäinen kisapäivä


Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin kisapaikalla Kajaanihallin pihalla, jossa alkoi tavaroiden melskaaminen huoltokasseihin ja reppuihin. Välillä haimme kisamateriaalit, tehtiin reittisuunnitelmat ja jatkettiin huoltokamojen kimpussa. Lupa oli ottaa 2 jätesäkkiä/laukkua mukaan huoltopaikalle, ja niissä tulisi olla kaikkien makuupussi, -alustat, teltta, vaihtovaatteet ja eväät pe illalle sekä lauantaille kisan ajaksi. Meinasi tehdä 2 laukun sääntö vähän tiukkaa ja viimeisiä tavaroita survottiin hiki hatussa jätesäkkiin. Onnistui kuitenkin. Valokuvauksen kautta syömään puolilta päivin, poikien joukkuekin oli vihdoin saapunut kisapaikalle. Kapteenien kokous 12.30 ja sen jälkeen GPS-laitteiden jako. Peruskarttana kisassa mukana tulee olemaan 1:100 000 mittakaavalla oleva kartta ja matkalla saatetaan saada muita karttoja, joiden mukaan tulee tehtävät suorittaa.

Ennen lähtöä oli hymy herkässä

Kisan lähtö tapahtui Rantapuistosta läheltä linnan raunioita. Prologin kartta saatiin vasta starttihetkellä, luvassa oli 14 rastin verran suunnistusta sprinttikartalla juosten. Työnjako toimi yhden lukiessa karttaa ja ohjatessa toisen kohti rastia leimaamaan. Rooleja vaihdettiin matkalla jaksamisen mukaan. Prologi meni hyvin, GPS-käppyröiden mukaan startattiin pyöräsuunnistukseen 10 nopeimman joukkueen joukossa. Tässä vaiheessa poikien joukkuekin oli takana, lähes samaa matkaa ajoimme kohti ensimmäistä rastia.

Ensimmäinen rasti oli Vimpelinlaakson hyppyrimäen päällä. Siellä odotti kartta, jonka mukaan muistisuunnistuksena piti löytää ammattikorkeakoulun rakennuksen luokse. Siellä oli ensimmäinen tehtävärasti. Yhden joukkueen jäsenen piti kiivetä kiipeilyseinää pitkin kattoon asti. Jos ei onnistunut, niin joku muusta joukkueesta joutui sakkolenkille juoksemaan rakennusta ympäri pari kierrosta. Johanna lähti suorittamaan kiipeilyä ja pääsikin kattoon saakka. Pääsimme jatkamaan matkaa seuraavalle rastille Hoikanlammen rantaan. Tehtävärasti odotti jälleen. Koko joukkueen tuli uida lammen yli vastarannalle, käydä koskettamassa rastilippua, laskea liukumäki takaisin lampeen ja uida takas. Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon turhia ujostelematta ja pakollisiin varusteisiin kuulunut uimapuku päälle, pelastusliivit niskaan ja kylmään veteen pulikoimaan! Jalkateriä ja käsiä särki kylmä vesi ja tuntui että henki salpautuu. Koko joukkue kuitenkin kävi lenkin. Sakkona olisi joutunut juoksemaan lammen ympäri niin monta kierrosta kuin henkilöitä per joukkue jättää uimisen väliin. Lämpimät vaatteet päälle ja fillarin satulaan lämmittelemään.

Joukkueet säntäämässä prologia suorittamaan. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat, Sotkamo

Hoikalammen uintirastilla, kylmää oli! Kuva: Touho Häkkinen

Virkistävän uinnin jälkeen kuivat vaatteet päälle ja menoksi. Kuva: Touho Häkkinen

Ajeltiin 6-tien reunaa yhden pysu-rastin kautta Kontinjoen koululle, jossa quest. Saimme käteen suunnistuskartan ja sen avulla piti käydä leimaamassa 8 rastia. Alussa meni hieman ihmettelyksi, kun kartta oli ”outo”. Ykkösrastille piti käydä hakemassa vauhtia rastilta nro 6 ja siinä matkalla alkoi valjeta, että kartassa on värit vaihdettu. Suot olivat punaisella, korkeuskäyrät mustia, polut sinisiä, aukot vihreitä ja sitä rataa. Ykkösen löytymisen jälkeen suunnistus lähti kulkemaan ja muut löytyivät ilman ongelmia.

Matka jatkui fillarilla parin pysu-rastin kautta kohti 7. rastia, jolla olisi myös mahdollisuus täyttää juomapussia. Matka sinne kävi läpi lehmäaitauksen, ja oikeaa tietää ja porttia etsittiin hetken aikaa. Yksi portti oli aika lähellä oikeaa kohtaa ja oli siinä joku lappukin, mutta aateltiin ettei saada mennä mistään portista läpi. Takas päin etsimään oikeaa risteystä, kunnes palattiin takaisin portille, jossa lukikin että Lost in Kajaani ja portin sulkemisesta.. Ei muuta kun läpi ja matka jatkui CrossCountry Rommakkoon tehtävärastille jälleen. Yks ajeli mönkkärin tyylisellä vehkeellä ja kaks muuta ajoi fillarilla crossiradan ympäri sillä aikaa.

Pyöräsuunnistus jatkui muutaman rasti kautta Vuokatin vaaraan päälle jossa leimattiin yksi rasti ja laskettiin samoja jälkiä alas. Opistolla oli hajontatehtäviä, joista ensimmäisenä lähdettiin hiihtoputkeen. Kumisaappaat jalkaan, intin sukset ja sauvat mukaan ja menoks. Rasti oli yllätys yllätys sijoitettu putken päähän asti. Toisena hajontana valloitettiin hiekkarinne useampaan kertaan ja viimeisenä päästiin vaijerikeinulle, jossa Johanna sai kunnian laskea toiselle puolelle ja takas. Lamppu oli pakko laittaa loistamaan jo vaaran laskun jälkeen ja paloi maaliin asti. Opistolta viimeinen pätkä viinitilalle maaliin. Ensimmäisenä päivänä kello pysähtyi aikaan 7h 28min, kilometrejä kertyi reilu 82km.

Perjantain urakka takana, onneksi ei koko päivää satanut vettä. Kuva: Touho Häkkinen

Telttakylää majoituspaikalta. Kuva: Touho Häkkinen

Maalissa kuivat kamat päälle, reppujen uudelleen pakkaus huomista varten ja ruoan laittoa. Jostain kumman syystä ei peseytyminen järvessä houkutellut. Kapteenien kokous illalla ja saatiin seuraavan päivän materiaalit talteen. Yö teltassa, aamulla oli jopa +4 astetta lämmintä kun heräiltiin 05 jälkeen aamulla. Yllättävän hyvin nukutti. Yön aikana oli tullut lähtöajat ja ystävällisesti kakkosjoukkueen kippari kävi ilmoittamassa olevamme lähdössä klo 7:30. Hetken aikaa sai vielä jatkaa huilailua, kunnes 5:30 viimein ylös.

Lauantai, toinen kisapäivä

 

Aamupala, karttashow, huoltokassien pakkaustaistelu osa 2 ja olimme valmiina lähtöön. Ekana osiona jaettiin joukkueille ensimmäisen tehtävän kartat ja matka alkoi MTB-osuudella Vuokatin vaaran ympäristössä. Osa matkasta oli kyllä pyörän talutusta, kun pienimmillä poluille ei oikein ajamisesta tullut mitään. Pitkospuitakin mahtui matkalle. Joukkueen jäseniä kaatuili kuka mitenkin, yks pitkospuille kumoon, toinen katon kautta ympäri eräässä alamäessä. Suuremmitta vammoitta onneksi selvittiin eteenpäin. MTB-osuus päättyi Vuokatin vaaran päällä, jossa oli hajontarasteja. A-rastille lähti Marja. Siellä tehtävänä oli laskea rappusten ja sinne sijoitettujen nauhojen yhteissumma. 3 yritystä, jos ei saanut oikeaa lukua niin sakkona 2x rappuset ylös-alas. Marja sai kolmannella yrityksellä luvun oikein ja pääsi ilman sakkoja liikkeelle. Johanna suunnisti B-rastille köysilaskeutumaan hyppyrimäen viereiseltä valmentajalavalta alas. C-rastilla Eve pääsi kokeilemaan taitojaan tehdä viulusolmu mallin mukaan. 15min oli vietettävä rastilla aikaa, ellei solmu onnistunut. Hyvistä yrityksistä huolimatta solmu jäi tekemättä. Poikien kanssa oltiin vaaran päällä samaan aikaan keräämässä joukkuetta kasaan hajonnoista, ja päästiinkin hieman edellä lähtemään laskuun. Eipä sitä iloa kauaa kestänyt, kun pojat jo painelivat ohitse.

Näkymää Vuokatin Vaaran mäestä

Matkalla takaisin kohti Kajaania oli useampia pyörärasteja. Hyvät vauhdit sai mm. Vuokatin vaaran alamäestä ja Naapurinvaarasta alas laskiessa. Tehtäviäkin löytyi traktorin renkaan pyörityksestä juoksun ja jousiammunnan kautta suohiihtoviestiin. Suohiihdossa oli hieno ja nopea toinen vaihto, kun Eve hyppäsi valmiina suksissa kiinni oleviin saappaisiin Johannan ottaessa Eveltä jääneet saappaat ja tallusteli takaisin kuivalle maalle. 3-4 numeroa liian isot saappaat eivät ainakaan helpottaneet suolla tallailua, hiihdosta puhumattakaan. Vielä loppupuolella päästiin ajamaan MTB-pätkää ennen siirtymistä Rantapuistoon, jonne jätettiin pyörät ja jatkettiin jalan melonnan lähtöpaikalle.

Melontaan päästiin viimeisenä joukkueena, joka sai suorittaa koko melonnan. Melonta oli kahtena lenkkinä. 2hlöä kerrallaan melomassa, jonka aikana kolmas jäsen kävi suunnistuslenkin ympäristössä. Juoksija piti vaihtaa toiselle lenkille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Johanna oli jo lähdössä juoksemaan kunnes kakkosjoukkueen pienellä avustuksella huomattiin toisen suunnistusosuuden sisältävän uimista. Marjaa eikä Eveä innostanut alkuunkaan järveen meno uudemman kerran, joten suoritimme kauhealla vauhdilla vaihdon, Eve juoksemaan ekaa pätkää ja Johanna Marjan kaveriksi melomaan ensimmäistä keikkaa. Ensimmäiseltä pätkältä tultiin lähes samanaikaisesti. Toisessa vaihdossa Johanna juoksemaan ja Eve kanoottiin Marjan seuraksi. Melonta sujui tytöiltä hyvin. Komean laiturinalituksenkin suorittivat matkalla. Johanna puolestaan pulahti järvestä etsimään kanistereista oikeaa logoa, joka löytyikin ensimmäisestä kanisterista. Alusvaatteet palvelivat hyvin uimapuvusta, täydessä asustuksessa ei tehnyt mieli järveen. Märissä vaatteissa melojien odottelua ei olisi ollut kovin herkkua. Onneksi ei kauaa tarvinnut joukkuekavereiden kanoottia odotella ja pääsimme aloittamaan matkan maaliin. Lauantaina mittariin kertyi 10h 49min, reilu 91km. Maalissa oli odottamassa lihakeittoa, joka maistui todella hyvälle! Ja fiilis oli hyvä maalissa huolimatta viileästä ja sateisesta kelistä :)

Naisten sarjan kolmen kärki palkintojen jaossa: 1. Hiiltomiehet, 2. Team Tiikerit (OSM 1.), 3. Rajavillit -Extreme Terapia

Kaiken kaikkiaan 18h 17min ja reilu 173km kahdessa päivässä oikeutti naisten sarjan 3. sijaan. Tulokseen olimme tyytyväisiä, kun tavoitteena oli päästä hyväksytysti maaliin asti. Reissu oli kokonaisuudessa hyvä. Joukkue oli tasavahva, joukkuehenki hyvä ja tiimityö toimi :) Lisäksi reissusta selvittiin ilman isompia vaurioita jäsenille tai tavaroille. Tästä on hyvä jatkaa ja pistää ensi vuoden reissu vakaaseen harkintaan.

-Johanna, Marja & Eve


maanantai 24. syyskuuta 2012

Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (kakkosjoukkue)


Rajavilli 2 – Terapian tarpeessa (Extremely Lost miehet & OSM kilpasarja)


Kajaanin kuulu seikkailukisa oli jo hyvissä ajoin merkattu seikkailukisakalenteriin kesän päätavoitteeksi. Joukkueen lopullisen kokoonpanon varmistumisen venyminen ja kisaviikolla jäseniä vaivanneet flunssapöpöt kuitenkin laskivat ennakko-odotuksia hieman. 

Lopulta lähtöviivalle saatiin kuin saatiinkin 3 OSM-mittelöön kelpaavaa miestä jalkeille ja tavoitteeksi asetettiin maaliin pääsy. Opiskelijoiden SM-sarjaan ei lopulta startannutkaan muita joukkueita, mikä latisti hieman kilpailumielialaa. Kilpailustrategiana oli panostaa navigointiin ja suunnistusosuuksiin ja minimoida tappiot liikenopeudessa. 

Prologista pulikointiin


Lähtöviivalle asettauduttiin Kajaanin rantapuistoon. Prologina toimi rantapusikoita kierrellyt kaupunkisuunnistus, jossa rastit sai rogaining-tyyppisesti hakea vapaassa järjestyksessä. Simppeli setti vedettiin hyvällä tahdilla. Pari rastia piti käydä leimaamassa uudestaan, kun jostain syystä jompikumpi ei ollut emit-kortille tallentunut ensi yrittämällä. Hyvä että huomattiin asia ja selvittiin minuutin lisälenkillä 5 minuutin sakon sijaan, joka olisi puuttuneesta leimauksesta seurannut.

Valmistautuminen käynnissä.

Rajavillit 2 - Terapian tarpeessa valmiina lähtöön.

Kilpakumppaneita Kajaanin Rantapuistossa lähtöhetkellä.
Prologin päätteeksi hypättiin fillarin satulaan ja suunnattiin kinkkisellä 1:100 000 mittakaavan kartalla kohti mäkihyppymäkeä, jossa ensimmäinen rasti sijaitsi. Heti ensimmäisellä rastilla oli lisätehtävä, joka johdatti meidät seinäkiipeilyrastille. Kiipeilytehtävä ei aivan onnistunut, josta sakkona pari kertaa talon ympäri juoksu. Eipä jäänyt sakkolenkki mieltä vaivaamaan, oli hyvä alkulämmittely J

Kakkosrastilla odotti seuraava tehtävä: lammen vastarannalla käyminen uimalla. Mukavan virkistäytymisen jälkeen olikin hyvä hypätä polkupyörän selkään lämmittelemään rivakan polkemisen avulla. Poljettavaa riittikin, sillä reittikartta vei muutaman mutkan kautta kohti Vuokattia. Kisan alku oli sujunut oikein hyvin. Rasteilla ja rastivälien reitinvalinnoilla päästiin mittelemään taitoa ja vauhtia tasaväkisesti Rajavillit 1 –joukkueen tyttöjen kanssa.
Ensimmäinen rasti antoi heti lisätehtävän. Muistisuunnistaen kiipeilyseinälle mars.

Kakkosrastin uintitehtävä suoritettu ja matka jatkuu.

Vuokatinvaaralle ja alas.


 Kakkosrastilta eteenpäin matka eteni rastien ja niillä suoritettavien tehtävien kautta kohti Vuokatinvaaran huippua. Tehtävät vaihtelivat mönkkäripäristelystä hieman muokatulla suunnistuskartalla suunnistukseen. Kaikki tehtävät sujuivat mallikkaasti, myös monille joukkueille suurta päänvaivaa aiheuttanut suunnistus. Rastiväleillä suurpiirteistä karttaa tihrustettiin tarkasti virheiden välttämiseksi. Vain yksi risteys yllätti monen muun joukkueen tapaan myös meidät ja rullailimme epähuomiossa kilometrin liian pitkälle. Vauhti saatiin pidettyä kohtalaisena välillä hinausköyttä hyödyntäen.
Suunnistuksen otimme tarkasti ja rastit löytyivät hyvin. Muutkin huomasivat sen ja saimme letkan perään :)

Hetkeksi keskityttiin kuvaamiseen ja maisemien ihasteluun ja heti paineltiin ohi risteyksestä (taustalla näkyvän auton kohdalla).

Kuutostien laitaa kohti Vuokattia.
Vuokatinvaaran huipulle nouseva tie oli pitkän pyöräilyosuuden päätteeksi rankka rutistus, mutta mieltä piristi tiedossa oleva lasku Urheiluopistolle laskettelurinteitä pitkin. Etukäteen oli kerrottu, että rinteisiin on merkattu joitain työmaa-alueita, joille meneminen on kielletty. Huipulle päästyämme totesimme, että lippusiimat ja työmaa-alue –kyltit oli viritelty kaikkien rinteiden yläreunaan. Voi pahus. Hetken aikaa puntaroimme vaihtoehtoa lasketella alas omia jälkiä asfalttitietä pitkin, mutta koska matkaan oli lähdetty seikkailumielellä, tämä vaihtoehto hylättiin. 

Kiersimme huippua yhä kauemmas ja koetimme löytää työmaa-alueen takareunan. Lopulta nauhat ja kyltit loppuivat ja pääsimme nauttimaan vauhdikkaasta maastopyörähetkestä viilettäessämme rinnettä pitkin alamäkeen. Mäen alla totesimme tulleemme aivan laitimmaisen (väärän laidan) hissin ala-asemalle, josta ei mennyt selkeää tietä pois. Sopivia polkuja koetettiin löytää epätarkasta kartasta rastinumeroiden alta, mutta ajauduimmekin umpikujapolulle ja sen kautta umpimetsään. Ensin tarkoituksena oli puskea metsän läpi alamäkeen karttaan merkatulle polulle, mutta vastaan tullut suo muutti suunnitelmaa ja päätimme palata ylemmälle polulle. Tämä ylempi polku oli erittäin pieni ja jouduimme taluttamaan pyöriämme, joka maksoi paljon aikaa. 

Laskettelurinteen alas pyöräily oli reissun hienoimpia hetkiä, mutta sitä seurannut pummi oli myös koko kisan suurin suunnistusmoka. Ykkösjoukkueen tytöt kiersivät alas asfalttitien kautta ja tällä ”omalla seikkailullamme” hävisimme heille n. 15 minuuttia. Monet joukkueet olivat painelleet alas toisen laidan rinteitä pitkin, jotka itse tulkitsimme kielletyksi työmaa-alueeksi. Tämä reitti olisi ollut n. 20 minuuttia nopeampi ja säästänyt voimiakin selvästi. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin leirintäalueen kautta Urheiluopistolle, jossa luvassa oli vielä tehtäviä ennen loppukiriä yötauolle. 

Välin 10-11 valinnat ja näkymä kisakartasta, jossa rastinumero juuri kriittisellä paikalla. Väliajat: Rajav2 n. 28min, AKK n. 13min (sisältäen 2,5 minuutin lenkin vaaran päällä) ja Rigor Mortis n. 16 min (sisältäen myös lenkin vaaralla)

Vuokatin tehtävät suoritimme rivakasti ja turhia aikailematta, mutta pitkän päivän päätteeksi tehtävärastien väleillä liikkuminen oli kaikkea muuta kuin rivakkaa. Ehdimme kuitenkin suorittaa kaikki tehtävät ennen cut-off –aikoja ja päivän viimeisenä siirtymänä polkaistiin vielä Vuokatinvaaran kupeessa olevalle viinitilalle yöpymispaikalle. 
Hiihtosuunnistus ei tarjonnut montaa reitinvalintavaihtoehtoa.

HK Gunthersin sini-puna-valkoiset värit olivat tuttu näky välillä edellä, välillä perässä.

Lauantain kurainen aamupala


Telttayön ja ravitsevan aamupuuron nauttimisen jälkeen oli aika siirtyä jokaisen MTB-hörhön unelmaan, eli pyöräsuunnistuksen sivussa nautittuun kura-aamiaiseen. Vuokatinvaaran takamaastojen polut ja ajourat tarjosivat upeat puitteet hienolle ja vaativalle pyöräsuunnistukselle, jonka päätteeksi noustiin jälleen vaaran huipulle suorittamaan tehtävärasteja. 

Pyöräsuunnistus sujui virheittä, mutta tahti jäi lukuisilla ylämäkiosuuksilla hieman vaatimattomaksi. Vaaran huipulla tehtävärastit puolestaan takkusivat pahemman kerran ja penaltia tuli suoritettavaksi useammaltakin tehtäväpisteeltä. Tehtäviin kului yhteensä lähes tunti, kun esim. ykkösjoukkueen tytöt suoriutuivat niistä n. 20 minuuttia nopeammin päästen lähtemään seuraavalle polkupyöräosuudelle muutamaa minuuttia meitä ennen.Vuokatinvaaran huippu ei tämän kisan perusteella muodostunut suosikkipaikaksemme. 

Vuokatinvaaran hienoissa MTB-maastoissa. Karttatelineestä tuli tuulilasi kiinnikkeiden korkatessa yhdessä vähän isommassa hypyssä.

Pitkospuut toivat lisähaastetta etenemiseen.

Pyöräillen kotia kohti


Pyöräilyosuuden alkuun vedimme kovan kirin saadaksemme vaaran päällä värjötellessä jähmettyneet lihakset jälleen lämpenemään. Pian ohitimmekin jälleen tytöt ja palautimme marssijärjestyksen kuntoon. Reitti vei meitä takaisin kohti Kajaania erilaisten tehtävärastien kautta. Rastitehtävät eivät tuottaneet edelleenkään mitään ongelmia, mutta väliin sijoitettu juoksuosuus oli joukkueellemme paha käytettävissä olevien jalkojen suostuessa vain löntystelyvauhtiin. Järjestäjä oli todella panostanut tehtävärastien laatuun ja mm. suohiihto oli aivan mainio piristys pyöräilymatkan varrella. 

Tasatyönnöllä plaaniin?

Seikkailu-urheilua hienoimmillaan!
Suurin osa matkasta taitettiin jälleen 1:100 000 kartalla, jonka kanssa sai olla todella tarkkana. Jatkoimme suunnitelman mukaista tarkkaa menoa emmekä sortuneet yhteenkään merkittävään suunnistusmokaan koko päivänä. Loppuvaiheessa pääsimme tarkemmalle kartalle jatkamaan aamuista MTB -suunnistusta, mutta Kajaanin lähimetsät eivät tarjonneet siihen aivan yhtä hekumallisia puitteita kuin Vuokatinvaara. 

Loppulenkin vesileikit


Pyöräilyosion päätteeksi jätimme fillarit rantapuistoon maalin viereen ja suuntasimme kohti viimeistä melontaosuutta. Kanoottiin mahtuessa vain 2 melojaa kerrallaan, oli järjestäjä kehitellyt joukkueen kolmannelle jäsenelle rannikkosuunnistustehtäviä. Melonnassa ja rannikkosuunnistuksessa oli molemmissa 2 lenkkiä, joiden välissä suunnistaja ja toinen melojista vaihtoivat osia. 

Melonta sujui ilman suurempia kommelluksia. Edellä meloneet joukkueet pääsivät hieman karkaamaan, mutta tämä laji ei ollut vahvuuksiamme ennakkoarvailuissakaan. Rannikkosuunnistukset hoituivat melonnan tahdissa, joten tälläkin lenkillä eniten tappiota kertyi n. 5 km jalkaisin suoritetusta siirtymästä melontapaikalle ja takaisin. Juoksu ei edelleenkään maistunut ja kävelytahti tarkoitti reilua tappioita edellä meneville. 

Lopputulokset ja fiilikset


Kilpailun järjestäjät olivat nähneet paljon vaivaa hienon, haastavan ja monipuolisen seikkailureitin kokoamisessa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja kelikin suosi seikkailijoita. Valittu taktiikka toimi tarkan suunnistuksen osalta perjantai-illan huonoa reitinvalintaa lukuun ottamatta, mutta liikkumisen tahdissa tasoitusta annettiin enemmän kuin oli tarkoitus. Tavoitteena ollut maaliin pääsy kuitenkin onnistui flunssapöpöistä ja viimehetken joukkuekokoonpanon säädöistä huolimatta. 

Tuloksissa oltiin perjantain jälkeen yllättävänkin hienosti sijalla 7 pari tuntia kärkeä perässä. Lähtökohdat lauantaille olivat jännittävät, sillä eroa eteen ja taaksepäin oli vain viitisen minuuttia. Yötauolle tultaessa perässä hiillostaneen HK Gunthersin kanssa kävimme hyvää kisaa heti perjantain 1. rastilta lauantain viimeiselle melontaosuudelle saakka. Tahdissa annoimme heille tasoitusta reilusti, mutta huolellisemmalla suunnistuksella saimme kurottua eron aina kiinni. Lauantain reitti oli hieman perjantaita fyysisempi, joten lopulta HK porhalsi tuloksissa edellemme. Perjantain suunnistusosuuksilla haparoinut Rigor Mortis nousi myös edellemme, joten lopputuloksissa sijoitukseksi tuli 9. Seitsemänteen sijaan jäi lopulta matkaa alle 11 minuuttia, joka on 17 tunnin ja 23 minuutin loppuajassa melko vähän. OSM-sarjan kirkkaimmat mitalit kävimme pokkaamassa sarjan ainoina osallistujina. 

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hieno kokemus, vaikka joukkueen potentiaalia ei saatukaan tällä kertaa kokonaan hyödynnettyä. Ensi vuonna tullaan varmasti mukaan eksymään uudestaan.


Maalissa.
...ja seikka(i)lu-urheilun opiskelijoiden Suomen mestareina 2012.

tiistai 11. syyskuuta 2012

SnowFlakes seikkailu 9.9.2012


Syksy oli jo tuloillaan mutta aurinko tervehti kuitenkin seikkailijoita, jotka olivat saapuneet Nuuksion kansallispuiston länsireunalle, Solvallan urheiluopiston ympäristöön sunnuntai aamupäivällä. Seikkailuun oli ilmoittautunut täysi 200 joukkuetta jakautuneena kolmeen eri sarjaan, Perus-Ponnistajiin, Medium-Menijöihin ja Pro-Pinkojiin.
Itse olin ilmoittautunut Medium-Menijöihin parini Matiaksen kanssa, jonka kuntopohjasta herra itsekään ei oikein tiennyt. Salibandy taustan omaava pari löytyi vaimoni sukulaisista, jotka olivatkin sankoin joukoin mukana korkkaamassa ovea seikkailu-urheilun pariin.
Kartat, reittikirja ja kuljettu reitti.
Pitkämatkalaisten lähdön yhteydessä saimme viitteitä ensimmäisestä lajista, pussijuoksusta. Reittikirjaa ja karttoja katsellessa selvisi joukkuekohtaiset hajonnatkin. Me saimme kenties mukavimman, pyöräily – melonta – pyöräily, hajonnan. Melonta pohjoisen ja eteläisen pyörälenkin välissä tekisi kilpailun kulusta mukavan vaihtelevaa. Hajontojen jälkeen kaikki joukkueet suuntaisivat viimeiselle lenkille, suunnistukseen, jonka kartan saisi vasta sinne lähtiessä. Molemmat quest-tehtävät sijaitsivat suunnistusreitin varrella.
Juuri ennen lähtöä tunnelma oli leppoisa, vaikka päätimmekin johtaa kilpailua edes pussijuoksun aikana.
Kuva: Anne Dahlgren / Mikko Kolehmainen
Ensimmäiselle pyörälenkille lähdimme pussijuoksun jälkeen kärkijoukossa, onnekseni seurasin karttaa tarkasti ja muutaman joukkueen pyyhältäessä ohi, olimme aivan ensimmäisten joukossa kääntymässä tieltä metsäpolulle ja rastille P5. Samaa reittiä lähes kilpailukeskukseen asti takaisin ja rastille P1, josta isoa polkua pitkin vaihtoalueen kautta melontapaikan luo rantaan.

Vilinää vaihtoalueella. Kuva: Tom Hemtman

Melonta oli ennakkoon selkeästi meidän heikoin lajimme. Matiaksella edellistä kertaa ei ollut ja minullakin edellisistä melan vedoista inkkarin kanssa oli aikaa lähes 10 vuotta. Ennakko- odotukset eivät pettäneet, vedessä joukkueita meni ohi molemmin puolin ja päällä olevaa jarrua etsittiin niin kanootista, kuin kisakaveristakin. Vedessä annoimme lopulta muille kärkipään joukkueille hyvää noin 10 minuuttia.

Heikosta melonnasta suivaantuneina juoksimme jyrkän rinteen ylös vaihtoalueelle ja fillareille. Toisella pyörälenkillä ongelmia monille tuotti rasti P3, jonka me onneksemme löysimme suoraan ilman mitään kaarteluja. Pyöräilyosuuden loppua kohti kiristemme hieman tahtia, kun väsymyksen merkkejä ei kummankaan menossa ollut.
Suunnistuskartta reitin kanssa.
Vaihtoalueella saimme suunnistuskartan käteen ja kuulimme olevamme ”kympin kieppeillä”. Yksi rasti ja ensimmäinen quest-tehtävä, kallio-parkour, tulivat varsin mallikkaasti, samoin toinen rasti (S4). Seuraavatkaan rastit eivät aiheuttaneet varsinaista päänvaivaa. S8:lle tein huonon reitinvalinnan ja seuraavalle rastille (S9) mennessä liityimme neljän muun joukkueen perään letkaan. Letkassa painelimme koko porukka rastin yläpuolelta komeasti ohi. Löysimme rastin ilmeisestikin tästä porukasta toisina ja jatkoimme matkaa viimeisen rastin kautta toiselle questille.
Eteenpäin keinolla millä hyvänsä. Kuva: Tom Hemtman
Toinen quest olikin koko kilpailun ilopilleri, suolle rakennettu esterata. Alkuun kolme alitusta, joista ei reppuselässä mahtunut, ja niiden perään yksi ylitys ennen erittäin upottavaa loppuosaa. Joukkueita näkyi niin edessä, kuin takanakin, joten suossa tuli paineltua sen mitä kroppa tässä vaiheessa jousti. Questiltä kurvattiin märkinä ja turpeesta harmaina loppusuoralle, jonka päätteeksi tyrkättiin mikrofonia suun eteen.
Loppukiri. Kuva: Merja Ylihärsilä

Seitsemäs tila oli hurjan paljon parempi, kuin olisin voinut kuvitellakaan ennen kilpailua. Molemmat jaksoivat erittäin hienosti ja itse olin erityisen tyytyväinen tankkauksen onnistumisesta niin ennakkoon, kuin kilpailun aikanakin. Tankkaus oli kuitenkin tuottanut minulle suuria ongelmia Retki-Rogainingissa. Nyt kilpailun jälkeen oli suorastaan virkeä ja energinen olo – näin sitä oppii tuntemaan itsensä.
  • Kokonaismatka: 41,4km - 4h 00min
    • Pyöräilyä 29,5km - 1h 58min
    • Melonta  3,6km - 39min
    • Suunnistus 7,9km - 1h 17min
      (loppuaika on kulunut siirtyessä melontaan)

Oman suorituksen jälkeen ehti vielä katsomaan sukulaisten rämpimistä viimeisellä questillä.

Järjestävä seura - Team SnowFlakes

Tulokset
Kuvia - Tom Hemtman
Kuvia - Anne Dahlgren ja Mikko Kolehmainen
Kuvia - Niilos MC
Kuvia - Virva Vuorenpää