sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (ykkösjoukkue)


Naisjoukkue Rajavillit – Extreme Terapia ilmoittautui mukaan kilvoitteluun kolmen fysioterapeutin voimin. Sarjana extremely lost, jossa tavoiteaika kärkijoukkueilla on kahteen päivään n. 14h. Jo viikolla ennen kisaa tavaroita oli etsiskelty ja hankittu pienoisen paniikin vallassa. Viimein torstai-iltana pakkasimme asuntoautoon kaikkien pyörät ja muut kamat ja käänsimme nokan kohti Kajaania. Matka meni mukavasti tähtitaivasta ja revontulia ihastellen. Päädyimme yöpymään Vuokatin vaaran päälle parkkipaikalle, josta ajoaika ei olisi turhan pitkä kisapaikalle. Yö meni mukavasti, mitä nyt aamulla auton sisällä oli lämmintä enää +10 astetta lämmityksen reistaillessa.

Perjantai, ensimmäinen kisapäivä


Perjantaiaamuna olimme hyvissä ajoin kisapaikalla Kajaanihallin pihalla, jossa alkoi tavaroiden melskaaminen huoltokasseihin ja reppuihin. Välillä haimme kisamateriaalit, tehtiin reittisuunnitelmat ja jatkettiin huoltokamojen kimpussa. Lupa oli ottaa 2 jätesäkkiä/laukkua mukaan huoltopaikalle, ja niissä tulisi olla kaikkien makuupussi, -alustat, teltta, vaihtovaatteet ja eväät pe illalle sekä lauantaille kisan ajaksi. Meinasi tehdä 2 laukun sääntö vähän tiukkaa ja viimeisiä tavaroita survottiin hiki hatussa jätesäkkiin. Onnistui kuitenkin. Valokuvauksen kautta syömään puolilta päivin, poikien joukkuekin oli vihdoin saapunut kisapaikalle. Kapteenien kokous 12.30 ja sen jälkeen GPS-laitteiden jako. Peruskarttana kisassa mukana tulee olemaan 1:100 000 mittakaavalla oleva kartta ja matkalla saatetaan saada muita karttoja, joiden mukaan tulee tehtävät suorittaa.

Ennen lähtöä oli hymy herkässä

Kisan lähtö tapahtui Rantapuistosta läheltä linnan raunioita. Prologin kartta saatiin vasta starttihetkellä, luvassa oli 14 rastin verran suunnistusta sprinttikartalla juosten. Työnjako toimi yhden lukiessa karttaa ja ohjatessa toisen kohti rastia leimaamaan. Rooleja vaihdettiin matkalla jaksamisen mukaan. Prologi meni hyvin, GPS-käppyröiden mukaan startattiin pyöräsuunnistukseen 10 nopeimman joukkueen joukossa. Tässä vaiheessa poikien joukkuekin oli takana, lähes samaa matkaa ajoimme kohti ensimmäistä rastia.

Ensimmäinen rasti oli Vimpelinlaakson hyppyrimäen päällä. Siellä odotti kartta, jonka mukaan muistisuunnistuksena piti löytää ammattikorkeakoulun rakennuksen luokse. Siellä oli ensimmäinen tehtävärasti. Yhden joukkueen jäsenen piti kiivetä kiipeilyseinää pitkin kattoon asti. Jos ei onnistunut, niin joku muusta joukkueesta joutui sakkolenkille juoksemaan rakennusta ympäri pari kierrosta. Johanna lähti suorittamaan kiipeilyä ja pääsikin kattoon saakka. Pääsimme jatkamaan matkaa seuraavalle rastille Hoikanlammen rantaan. Tehtävärasti odotti jälleen. Koko joukkueen tuli uida lammen yli vastarannalle, käydä koskettamassa rastilippua, laskea liukumäki takaisin lampeen ja uida takas. Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon turhia ujostelematta ja pakollisiin varusteisiin kuulunut uimapuku päälle, pelastusliivit niskaan ja kylmään veteen pulikoimaan! Jalkateriä ja käsiä särki kylmä vesi ja tuntui että henki salpautuu. Koko joukkue kuitenkin kävi lenkin. Sakkona olisi joutunut juoksemaan lammen ympäri niin monta kierrosta kuin henkilöitä per joukkue jättää uimisen väliin. Lämpimät vaatteet päälle ja fillarin satulaan lämmittelemään.

Joukkueet säntäämässä prologia suorittamaan. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat, Sotkamo

Hoikalammen uintirastilla, kylmää oli! Kuva: Touho Häkkinen

Virkistävän uinnin jälkeen kuivat vaatteet päälle ja menoksi. Kuva: Touho Häkkinen

Ajeltiin 6-tien reunaa yhden pysu-rastin kautta Kontinjoen koululle, jossa quest. Saimme käteen suunnistuskartan ja sen avulla piti käydä leimaamassa 8 rastia. Alussa meni hieman ihmettelyksi, kun kartta oli ”outo”. Ykkösrastille piti käydä hakemassa vauhtia rastilta nro 6 ja siinä matkalla alkoi valjeta, että kartassa on värit vaihdettu. Suot olivat punaisella, korkeuskäyrät mustia, polut sinisiä, aukot vihreitä ja sitä rataa. Ykkösen löytymisen jälkeen suunnistus lähti kulkemaan ja muut löytyivät ilman ongelmia.

Matka jatkui fillarilla parin pysu-rastin kautta kohti 7. rastia, jolla olisi myös mahdollisuus täyttää juomapussia. Matka sinne kävi läpi lehmäaitauksen, ja oikeaa tietää ja porttia etsittiin hetken aikaa. Yksi portti oli aika lähellä oikeaa kohtaa ja oli siinä joku lappukin, mutta aateltiin ettei saada mennä mistään portista läpi. Takas päin etsimään oikeaa risteystä, kunnes palattiin takaisin portille, jossa lukikin että Lost in Kajaani ja portin sulkemisesta.. Ei muuta kun läpi ja matka jatkui CrossCountry Rommakkoon tehtävärastille jälleen. Yks ajeli mönkkärin tyylisellä vehkeellä ja kaks muuta ajoi fillarilla crossiradan ympäri sillä aikaa.

Pyöräsuunnistus jatkui muutaman rasti kautta Vuokatin vaaraan päälle jossa leimattiin yksi rasti ja laskettiin samoja jälkiä alas. Opistolla oli hajontatehtäviä, joista ensimmäisenä lähdettiin hiihtoputkeen. Kumisaappaat jalkaan, intin sukset ja sauvat mukaan ja menoks. Rasti oli yllätys yllätys sijoitettu putken päähän asti. Toisena hajontana valloitettiin hiekkarinne useampaan kertaan ja viimeisenä päästiin vaijerikeinulle, jossa Johanna sai kunnian laskea toiselle puolelle ja takas. Lamppu oli pakko laittaa loistamaan jo vaaran laskun jälkeen ja paloi maaliin asti. Opistolta viimeinen pätkä viinitilalle maaliin. Ensimmäisenä päivänä kello pysähtyi aikaan 7h 28min, kilometrejä kertyi reilu 82km.

Perjantain urakka takana, onneksi ei koko päivää satanut vettä. Kuva: Touho Häkkinen

Telttakylää majoituspaikalta. Kuva: Touho Häkkinen

Maalissa kuivat kamat päälle, reppujen uudelleen pakkaus huomista varten ja ruoan laittoa. Jostain kumman syystä ei peseytyminen järvessä houkutellut. Kapteenien kokous illalla ja saatiin seuraavan päivän materiaalit talteen. Yö teltassa, aamulla oli jopa +4 astetta lämmintä kun heräiltiin 05 jälkeen aamulla. Yllättävän hyvin nukutti. Yön aikana oli tullut lähtöajat ja ystävällisesti kakkosjoukkueen kippari kävi ilmoittamassa olevamme lähdössä klo 7:30. Hetken aikaa sai vielä jatkaa huilailua, kunnes 5:30 viimein ylös.

Lauantai, toinen kisapäivä

 

Aamupala, karttashow, huoltokassien pakkaustaistelu osa 2 ja olimme valmiina lähtöön. Ekana osiona jaettiin joukkueille ensimmäisen tehtävän kartat ja matka alkoi MTB-osuudella Vuokatin vaaran ympäristössä. Osa matkasta oli kyllä pyörän talutusta, kun pienimmillä poluille ei oikein ajamisesta tullut mitään. Pitkospuitakin mahtui matkalle. Joukkueen jäseniä kaatuili kuka mitenkin, yks pitkospuille kumoon, toinen katon kautta ympäri eräässä alamäessä. Suuremmitta vammoitta onneksi selvittiin eteenpäin. MTB-osuus päättyi Vuokatin vaaran päällä, jossa oli hajontarasteja. A-rastille lähti Marja. Siellä tehtävänä oli laskea rappusten ja sinne sijoitettujen nauhojen yhteissumma. 3 yritystä, jos ei saanut oikeaa lukua niin sakkona 2x rappuset ylös-alas. Marja sai kolmannella yrityksellä luvun oikein ja pääsi ilman sakkoja liikkeelle. Johanna suunnisti B-rastille köysilaskeutumaan hyppyrimäen viereiseltä valmentajalavalta alas. C-rastilla Eve pääsi kokeilemaan taitojaan tehdä viulusolmu mallin mukaan. 15min oli vietettävä rastilla aikaa, ellei solmu onnistunut. Hyvistä yrityksistä huolimatta solmu jäi tekemättä. Poikien kanssa oltiin vaaran päällä samaan aikaan keräämässä joukkuetta kasaan hajonnoista, ja päästiinkin hieman edellä lähtemään laskuun. Eipä sitä iloa kauaa kestänyt, kun pojat jo painelivat ohitse.

Näkymää Vuokatin Vaaran mäestä

Matkalla takaisin kohti Kajaania oli useampia pyörärasteja. Hyvät vauhdit sai mm. Vuokatin vaaran alamäestä ja Naapurinvaarasta alas laskiessa. Tehtäviäkin löytyi traktorin renkaan pyörityksestä juoksun ja jousiammunnan kautta suohiihtoviestiin. Suohiihdossa oli hieno ja nopea toinen vaihto, kun Eve hyppäsi valmiina suksissa kiinni oleviin saappaisiin Johannan ottaessa Eveltä jääneet saappaat ja tallusteli takaisin kuivalle maalle. 3-4 numeroa liian isot saappaat eivät ainakaan helpottaneet suolla tallailua, hiihdosta puhumattakaan. Vielä loppupuolella päästiin ajamaan MTB-pätkää ennen siirtymistä Rantapuistoon, jonne jätettiin pyörät ja jatkettiin jalan melonnan lähtöpaikalle.

Melontaan päästiin viimeisenä joukkueena, joka sai suorittaa koko melonnan. Melonta oli kahtena lenkkinä. 2hlöä kerrallaan melomassa, jonka aikana kolmas jäsen kävi suunnistuslenkin ympäristössä. Juoksija piti vaihtaa toiselle lenkille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Johanna oli jo lähdössä juoksemaan kunnes kakkosjoukkueen pienellä avustuksella huomattiin toisen suunnistusosuuden sisältävän uimista. Marjaa eikä Eveä innostanut alkuunkaan järveen meno uudemman kerran, joten suoritimme kauhealla vauhdilla vaihdon, Eve juoksemaan ekaa pätkää ja Johanna Marjan kaveriksi melomaan ensimmäistä keikkaa. Ensimmäiseltä pätkältä tultiin lähes samanaikaisesti. Toisessa vaihdossa Johanna juoksemaan ja Eve kanoottiin Marjan seuraksi. Melonta sujui tytöiltä hyvin. Komean laiturinalituksenkin suorittivat matkalla. Johanna puolestaan pulahti järvestä etsimään kanistereista oikeaa logoa, joka löytyikin ensimmäisestä kanisterista. Alusvaatteet palvelivat hyvin uimapuvusta, täydessä asustuksessa ei tehnyt mieli järveen. Märissä vaatteissa melojien odottelua ei olisi ollut kovin herkkua. Onneksi ei kauaa tarvinnut joukkuekavereiden kanoottia odotella ja pääsimme aloittamaan matkan maaliin. Lauantaina mittariin kertyi 10h 49min, reilu 91km. Maalissa oli odottamassa lihakeittoa, joka maistui todella hyvälle! Ja fiilis oli hyvä maalissa huolimatta viileästä ja sateisesta kelistä :)

Naisten sarjan kolmen kärki palkintojen jaossa: 1. Hiiltomiehet, 2. Team Tiikerit (OSM 1.), 3. Rajavillit -Extreme Terapia

Kaiken kaikkiaan 18h 17min ja reilu 173km kahdessa päivässä oikeutti naisten sarjan 3. sijaan. Tulokseen olimme tyytyväisiä, kun tavoitteena oli päästä hyväksytysti maaliin asti. Reissu oli kokonaisuudessa hyvä. Joukkue oli tasavahva, joukkuehenki hyvä ja tiimityö toimi :) Lisäksi reissusta selvittiin ilman isompia vaurioita jäsenille tai tavaroille. Tästä on hyvä jatkaa ja pistää ensi vuoden reissu vakaaseen harkintaan.

-Johanna, Marja & Eve