Vaarojen maraton 6.10.2012

Christopher McDougall:
Syntynyt Juoksemaan

Video pätkät ja reissukertomukset edellisiltä vuosilta varmistivat sen, että tämä tapahtuma oli yksi kesän ensimmäisiä omaan kalenteriin merkittyjä. Kiinnostusta tapahtumaa kohtaan lisäsi ennestään keväällä alkanut innostus paljasjalkajuoksuun, ei vähiten 'Syntynyt juoksemaan' -kirjan innoittamana.

Lähtökohdat

Vivobarefoot Neo Trail

Toukokuussa hankin ensimmäiset barefootit ja sen jälkeen asfaltilla juostut kilometrit ovat jääneet todella vähiin. Nilkkavaivojen takia alkukesän jälkeen juoksukilometrit olivat kuitenkin kaikkiaan vähissä. Kisaan lähdin silti luottavaisena omaan kuntoon ja terveyteen. Noin kuukautta ennen starttia oli posti kantanut kotiin uudet tossutkin, jotka sopisivat paremmin Kolin vaativille poluille.

Kilpailua edeltävänä iltana tuli seurattua tarkasti sääennusteita ja arvottua vielä hieman kisavarustusta. Tiimistä mukaan oli lähdössä myös Antti, joka tuntui olevan epävarmempi omasta suorituksestaan odotuksiin nähden hieman heikosti menneen Tukholman maratonin jäljiltä.

Kisa-aamu valkeni odotuksista poiketen aurinkoisena, ilmoittautuminen paikan päällä, urheilujuomat reppuun ja numerolappurintaan. Ennakkoon olin laittanut itselleni tavoitteeksi juosta edessä oleva 43km matka Kolin kansallispuiston maastossa viiteen ja puoleen tuntiin. Täten lähtöajaksi määräytyi 9:10 kuuman ryhmän lähtiessä 10min aikaisemmin.

Liikkeelle

Alkumatkasta sykkeet olivat yllättävän korkealla, liekö johtunut korkeasta ilmanalasta ;) Antilla menohaluja oli enemmän, joten parin kilometrin jälkeen alkoi kaveri karata mutkan taakse. Ensimmäisellä tiepätkällä alkoi askel tuntumaan helpommalta. Sykemittari näytti kuitenkin edelleen yllättävän paljon, joten jarruttelin menohaluja hieman.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kuuden kilometrin kohdalla päästiin takaisin polulle ja sykkeistä huolimatta tossu kulki omaan tasoon varsin mukavasti ja annoin mennä sen minkä hyvältä tuntui. Juoksuseuran ja maaston mukana vauhti vaihteli, mutta juoksu kulki varsin mukavasti lossin ja ensimmäisen juomapaikankin ohi. Järjestäjien varoittelemat kosteat kohdat tuli ohitettua turhia kiertelemättä. Juomapaikalla ero Anttiin oli noin 7min.

Tuskaiset nousut

Puolimatkassa olin vielä hyvin omassa aikataulussani. Uskoin 5:30 loppuajan olevan näppärästi käsillä, kun puolimatkaan tulisin noin kahteen ja puoleen tuntiin. Näin toisen puolikkaan nousuihin olisi käytettävissä ylimääräinen puoli tuntinen. Kolinvaara ja Ryläys rupesivat kuitenkin tuntumaan jalkapohjissa ja tästä johtuen myös tekniikka alkoi hajoilemaan. Hieman ennen puolta väliä käteen etsiytyi ensimmäinen energiageeli ja tämän jälkeen niitä tulikin nautittua noin puolen tunnin välein.

Ryläyksellä askel rupesi selvästi painamaan ja pohkeet alkoivat varoittelemaan. Lossin jälkeisellä juomapisteellä olin jo huomannut, että alkumatkasta olin juonut liian vähän tarpeeksi tiheästi tahdista huolimatta. Jälkikäteen muistin reppunsa lainanneen kaverin sanoneen, että reppuun on vaikea saada menemään luvattua kahta litraa nestettä. Joten vahingossa mennyt ylimääräinen mitallinen urheilujuomajauhetta ei varmastikaan tehnyt juomasta juotavampaa. Tämä lienee osaltaan vaikuttanut liian maltilliseen nesteytykseen kisan aikana.

Krampit alkavat

Ryläykseltä tulin alas varsin mukavasti vielä, joskin keveys askeleesta oli jo hävinnyt. Tasaisempi polkupätkä ennen viimeistä juomapaikkaa ja tieosuutta tuntui mukavalta juosta, vaikka rentous olikin mennyttä. Tiellä voimia riitti, mutta jalat eivät oikein toimineet ja ennen viimeistä nousua vasen pohje kramppasi ensimmäisen kerran. Tuntuikin hieman turhauttavalta kävellä viimeisillä kilometreillä kun jotain olisi ollut vielä jaettavana Kolin rinteeseen.

Maaliin kuitenkin pääsin. Tavoitteestani jäin hieman, mutta loppuaika tyydyttää täydellisesti. 5:37:33 on selkeästi parempi, kuin mitä pelkäsin heikoimmilla hetkillä Ryläyksellä. Antin loistava suoritus (5:14:19) ja hurja loppuveto "maalisuoralle" herättävät kunnioitusta ja asettavat tavoitteita.

Jälkilöylyt

Itseni profiili ei tullut yllätyksenä, sen sijaan polkujen teknisyys yllätti - juurakot ja kivikot aiheuttivat ohuella pohjalla juoksevalle jälkikäteen niskakipuja. Löysänilkkainen menijä tuijotti reissun alusta loppuun enemmän jalkoihinsa, kuin maisemia. Krampit jäivät hieman kaivelemaan mieltä, syyt olisivat kuitenkin olleet todennäköisesti enemmän tai vähemmän estettävissä.

Kuva: Merja Ylihärsilä

Kenkävalintaani monet epäilivät etukäteen. Valinta ei välttämättä ollut täydellinen tai edes hyvä, mutta kuitenkin paras mahdollinen minulle. Nastareilla kilometrejä oli alla erittäin vähän, lenkkareilla vielä vähemmän. Jalkapohjia joutunee nyt sitten treenaamaan rankemmilla maastoilla ennen ensi vuotta. Toivottavasti ensi kesä menee läpi ehjänä, jotta kilometrejä olisi kokonaisuudessaankin alla enemmän.

Tänä vuonna edessä toivottavasti vielä Raja-Karjalan Suunnistajien Syyskirmaus ja If Sibbo-Vargarnan Raatojuoksu.