Tarjolla oli pääosin hyväkulkuista maastoa Lahti-Helsinki -moottiritien molemmin puolin. Erikoisuutena harjoituksessa nähtiin ensimmäistä kertaa "Pullauttimella" tehty kartta. Maanmittauslaitoksen tietokantojen perusteella "pullautettu" kartta oli siis tehty kokonaan ilman perinteistä maastotyöskentelyä. Pakko myöntää, että omat ennakko-odotukset karttaa kohtaan eivät olleet korkealla.
Alkusähläilyt
Matkaan pinkaistiin tasan kello 13. Aikaa reitinsuunnitteluun oli niukat puoli tuntia, mutta lyhyen kartantutkiskelun jälkeen päätin lähteä hakemaan kaikki rastit. Karkea matka-arvio oli 25-30 kilometriä, joka olisi hyvällä suorituksella kipiteltävissä neljässä tunnissa.
Kamat kasaan ja kamera ensimmäistä kertaa käteen lähtöfiiliksien dokumentointiin. 2 sekuntia ja vekotin ilmoitti juuri kotona ladattujen akkujen olevan tyhjät. Just, ei sitten kuvia tällä kertaa, vaikka keli olisi ollut mitä valokuvauksellisin.
 |
| Maastosta ei tällä kertaa saatu kuvia kun kameran akut tekivät tenän, mutta tässä fiilispala treenin jälkeisestä tankkauksesta. |
Alkuun napsin pari lähirastia matkan varrelta. Loput vähän pisteitä antavat lähirastit jätin suosiolla loppuun, jos vaikka tulisi kiire ja pitäisi skipata niin ei menisi isoja pojoja ohi suun. Varustesähläilyt eivät loppuneet kameraan, sillä repun säädöt olivat jossain ihan oudoissa kuosissa ja hölskyvän repun remmejä piti pysähtyä kiristelemään pariin kertaan. Ei siitä edelleenkään hyvä tullut, mutta roikkuipa mukana sentään.
Alkusählinkien jälkeen laitoin tossun koville ja lähdin liikkeelle vauhdilla. Pitäähän sitä koittaa, kun treenistä on kyse eikä ole edes kaveria mukana, jonka kanssa vauhtia pitäisi passailla. Maisema vaihtui ja lumi pöllysi. Suurimmalle osalle rasteista tein ensimmäiset jäljet, joten suunnistukseen sai keskittyä tosissaan.
Plan b.
Homma toimi todella hyvin rastille 106 saakka. Seuraava rasti, 93, oli aivan vieressä, mutta välissä oli junarata, jota ei saanut ylittää. Arvelin ylitys- tai alituspaikan löytyvän lähettyviltä, mutta sitä ei ollut. Pahus. Helpoiten rasti olisi antautunut, jos sen olisi koukannut hakemassa ennen 106:lle tuloa pohjoisen kautta. Nyt se oli kuitenkin vähän myöhäistä, joten ei muuta kun toteuttamaan suunnitelmaa eteenpäin ja miettimään mitä sen ysikolmosen kanssa tekisi.
107 rastia kohti pellonlaitaa jolkotellessa oli onneksi aikaa tehdä uusi suunnitelma. Päädyin alittamaan junaradan ja moottoritien alkuperäistä suunnitelmaa pohjoisempaa, jolloin rastin saisi kohtuullisella kierrolla mukaan. Tässä vaiheessa oli selvää, että aika riittää hyvin jos ihan täydellistä sippaamista ei tapahtuisi.
Maalia kohti
Ysikolmonen tuli kuin tulikin käytyä. Tässä vaiheessa lumessa alkoi olla hyvät polut rasteille myötäpäivään reittiä kiertäneiden jäljiltä. Ne helpottivat suunnistamista, mutta 117 - 113 välillä polun seuraaminen kostautui ja matkaan tuli melkoinen mutka. 113 - 111 väliltä löytyi sitten ensimmäinen ajoura, joka oli selkeä karttapuute. Samalla välillä pääsi jumppaamaan hirviaidan ylityksen muodossa. Mukavaa vaihtelua :)
Rasti 127 oli ensimmäinen, jonka löytäminen tuotti vähän vaikeuksia. Maastossa oli ojia aika monta ja kartassa vain pari. Huono yhtälö. Taisi tässä vaiheessa paras juoksuteräkin olla jo himmentynyt, mutta tiepätkillä tossu nousi edelleen hyvin.
Tieltä poistuessa kohti rastia 38 ripustin itseni vauhdikkaalla suorituksella roikkumaan piikkilankaan. Taisi olla vähän tuuria mukana, kun tuloksena vain pari naarmua jalkaan.
Hyväksi lopuksi koukkasin mukaan vielä kaikki lähialueen rastitkin, kun aikaa tuntui riittävän. Yksi läheltä-piti-eksyminenkin mahtui matkaan, mutta se tapahtui kartan ulkopuolella, joten ei kai sitä lasketa? :)
Loppufiilikset
Hieno keli, hieno maasto, ja omaan suoritukseenkin voi olla tyytyväinen. Kisaan annettu neljän tunnin aika vain oli turhan pitkä. Itselläni kaikki rastit tuli kierrettyä 3 tunnissa ja 25 minuutissa. Kärki kipitteli vielä parikymmentä minuuttia nopeammin. Rogainingin suola on juuri se viimeinen tunti, kun jäljellä olevaa aikaa ja reittiä pitää verrata jatkuvasti. Tällä kertaan viimeisen tunnin aikana katsoin kelloa ehkä 3 kertaa, joten vähän vaisu fiilis jäi sen suhteen. 3 tunnin aikaraja olisi varmasti tuottanut enemmän haastetta reitinsuunnitteluun ja lopun etenemiseen.
Niin ja se kartta. Odotukset eivät siis olleet kovinkaan korkealla, mutta kartta osoittautua huomattavasti "pelättyä" paremmaksi. Tuossa 1:15 000 mittakaavassa "pullaute" oli kyllä parempi kuin perus maastokartta. Uskon kuitenkin, että jo 1:20 000 skaalassa maastokartta alkaa olla parempi selkeämmän luettavuuden ansiosta. Kyllä pullautteellakin näköjään pärjää tällaisissa treeneissä ja jos jaksaa käydä katsomassa rastipisteiden ympäristöt kuntoon niin kyseessä alkaa olla jo todella hyvin suunnistettava kartta.
Alla olevaan karttaan gps-käyrää kohdistaessa apupisteitä tarvittiin muuten paljon vähemmän kuin keskimääräiseen suunnistuskarttaan. Kaikki rastit eivät näköjään olleet ihan kohdallaan, mutta kartassa näkyvät tiet ja muut pitävät kyllä prikulleen paikkaansa. Harmi vaan, että niitä teitä oli sitten maastossa paikoin enemmänkin kuin kartassa...
 |
| Pullaute ja reitti. Alkuperäinen suunnitelma väleille 106-38 merkattu violetilla katkoviivalla. |
- Antti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti