lauantai 17. maaliskuuta 2012

X-Wiima Kolilla 17.3.2012


Karelian seikkailu-urheilijoiden (KarSu) järjestämään seikkailukisaan lähdettiin kuntosarjaan selvittämään multisportin saloja. Kolmihenkisen joukkueen kokoonpanosta vain yksi oli kilpaillut seikkailukisassa ennen ja silloinkin huomattavasti kesäisemmissä olosuhteissa. Kaksi muuta olivat ensikertalaisia. Mukaan lähdettiin siis kokeilumielellä ilman erityisiä tulostavoitteita.

Ennakkotietojen mukaan luvassa oli ainakin hiihtoa, maastopyöräilyä ja lumikenkäilyä. Lisäksi lupaillut ”yllätysrastit” nostattivat odotuksia. Joukkueesta löytyi kaikkien kisan lajien taitajia, mutta myös haasteita oli tiedossa: Yhdelle maastopyöräily oli vieras elementti, toisen kokemus lumikengistä vähäinen ja kolmas harjaili viikkoa ennen kisaa autotallin nurkasta esiin kaivetuista hiihtosuksista lähes 10 vuoden pölyt. Ennen kisaa kukaan ei oikein osannut ennustaa kuinka reissu tulisi sujumaan.

Kalusto ja miehistö valmiina seikkailuun.
Alkulenkillä liikkeelle

Ensimmäisenä lajina ohjelmassa oli juosten tai lumikenkäillen suoritettava parin rastin nouto Kolin rinteen polkuviidakosta. Polut näyttivät tallatuilta ja niinpä matkaan ajateltiin lähteä ilman lumikenkiä. Viime hetkellä ne komennettiin kuitenkin pakollisiksi varusteiksi, joten kengät kantoon vaikkei tarvetta varsinkaan kuntosarjassa ollut.

Matkaan kirmattiin ripeästi ja toisen rastin jälkeen alamäkeen kohti vaihtoaluetta käännyttäessä edessä oli yllättäen koskematon polku kilpasarjalaisten jatkaessa alkulenkkiä vielä ylämäkeen. Reippaan alamäkijolkottelun päätteeksi vaihtoalueelle saavuttiin hieman yllättäen kärkipaikalla. Vaihdossa kengät vaihdettiin monoiksi ja mukaan napattiin suksien lisäksi myös tälle osuudelle pakolliseksi määrätyt lumikengät.

Matkaan kohti korkeuksia!
Hiihtosuunnistusta ja konttaamista

Hiihtolenkillä suunnistettiin 1:60 000 mittakaavan 20m käyrävälin kartalla ja rastien sijoittelu ei alkumatkasta juuri reitinvalintakikkoja mahdollistanut. Lämpötila oli nollan tienoilla ja baana vaihteli hyväkuntoisesta latupohjasta moottorikelkkauraan. Alkumatkan vallitsevana teemana oli ylämäki, mikä yhdistettynä kelin haasteisiin teki etenemisestä paikoin hitaan puoleista.

Viidennelle rastille saavuttaessa alkoi sitten arvonta seuraavan rastivälin reitinvalinnasta. Matkaa kuudennelle tarkastuspisteelle oli vain n. 700m suoraan, mutta tieuria pitkin matkaa tulisi yli 2 kilometriä. Rastilta lähti hyvin poljettu polku suoraan oikeaan suuntaan, joten pienen pähkäilyn jälkeen päätettiin koittaa suoraan. Tulisipahan mukana roikkuville lumikengillekin käyttöä. Alkuun polku olikin hyvä kulkea ilman lumikenkiäkin ja kaikki vaikutti hyvältä. Pian ura kuitenkin pieneni ja lopulta näkyi vain parit lumikenkien jäljet, jotka onneksi veivät juuri oikeaan suuntaan.

Reitinvalinnan pähkäilyä.

Tukeva polku alla ja mielenkiintoiset maisemat. Tässä vaiheessa vaikutti vielä hyvältä.
Lumikenkien käyttöönotto ei kuitenkaan mennyt meillä suunnitelmien mukaan, sillä kengät eivät pysyneet kiinni hiihtomonoissa. Luvassa siis puolen kilometrin kahlaus / konttaus yli puolimetrisessä märässä hangessa. Kiva. Porukkamme lisäksi letkassa oli mukana pari muutakin joukkuetta, joten uraa puskettiin isommaksi välillä keulakahlaajaa vaihdellen. Aikaa kuitenkin kului tuolla rastivälillä melkein tunti, eli paljon suunniteltua enemmän ja lopulta seuraavalle rastille päästessä todettiin että tien kautta kiertäneitä porukoita oli rastilla käynyt jo vaikka kuinka paljon.

Hetki myöhemmin homma meni kahlaamiseksi. Samalla tuli huomattua etteivät lumikengät pysy jalassa monojen kanssa.
Lopulta perillä cp6:lla reitin lakipisteellä.


Kaiken lisäksi 6. rasti oli vaaran päällä näkötornissa, joten tuon 700m vaakasuoran etäisyyden lisäksi matkaa oli taitettu melkoisesti myös pystysuunnassa. Tarkemmasta kartasta myöhemmin tarkastettuna vertikaalimatkaa tuli n. 120 metriä + 15-20m näkötornin rappusia. Ei ihme että vähän tuntui jaloissa. Sama kun kahlaisi puolen metrin hangessa Messilän laskettelumäen juurelta huipulle ja vielä vähän päälle. Maisemat tornista olivat kyllä hienot, mutta niitä ei ehditty nyt jäädä ihastelemaan. Onneksi tämän jälkeen reitti kulki pääosin alamäkeen takaisin vaihtoalueelle. Matkalla Kolin kylältä noudettu rastikin tuli käytyä vähän koukun kautta, mutta siinä ei montaa minuuttia tuhlautunut. Vaihtoalueella ilmoitettiin että olimme kolmantena joukkueena vaihdossa. Kakkospaikan joukkue oli vain vähän edellämme, joten loppukisan tavoite alkoi muotoutua.

Maastopyöräilyä ja lumikenkäsuunnistusta

Kolmantena osuutena oli 8km maastopyöräily Loma-Kolin rinteiden juurelle ja siellä lumikengillä (tai ilman) suoritettava n. 5km suunnistuslenkki. Loppukirin virkaa toimitti 8km pyöräily samaa reittiä takaisin kisapaikalle maaliin. Maastopyöräily ei ollut varsinaisesti nimensä mukaista, sillä ainoa järkevä reitti kulku pääosin isoa asfalttitietä pitkin. Harmi.

Pyörät alle ja kolmannen kartan kimppuun.

Pyörämarssin päätteeksi lumikengille hypättiin lähes samaan aikaan toisena olleen joukkueen kanssa, mutta päätimme kiertää reitin eri suuntaan rastien noutojärjestyksen ollessa vapaa. Lumikenkäosuus meni kaikin puolin mukavasti, joskin märkä nuoskalumi ei juuri metsässä kantanut ja raskaimmilla osuuksilla kärkikahlaajaa sai vaihdella tiheään tahtiin. Mutta olipa niistä koko päivän mukana kannetuista lumikengistä hyötyäkin lopulta! Suunnistus osui nappiin ja reitillä saatiin hyödynnettyä polkuja ja järvenjäitä tehokkaasti. Lopputuloksena pääsimme hyppäämään takaisin fillareiden selkään kuntosarjan kakkostilalla.

Hyvin onnistunut lumikenkäsuunnistus paransi sijoitusta pykälällä.
Viimeinen pyöräilyosuus olikin sitten melkoinen rutistus. Kisaa oli takana jo lähes 5 tuntia ja Kolin rinteet yhdessä raskaan lumen kanssa olivat syöneet energiavarastot melko tehokkaasti. Onneksi takana ei näkynyt enää uhkaajia eikä edelläkään kiilunut kiinni otettavia selkiä. Tsemppasimme loppuun saakka hyvällä sykkeellä pienistä krampeista välittämättä ja maalileimalle ehdimme epävirallisten tulosten mukaan kakkostilalla. Jes.

Maali näkyvissä!

Loppufiilikset

Joukkueen suoritukseen voi olla tyytyväinen ottaen huomioon että kyseessä oli porukan ensimmäinen seikkailu. Keli oli raskas, josta osoituksena järjestäjän kisa-aika-arvion (kuntosarjassa 2-4h) venyminen voittajallakin lähemmäs viittä tuntia. Voimien jako onnistui hyvin eikä mitään emämunauksiakaan sattunut. Reitinvalintoihin kuuluu aina riski ja pienten onnistumisten vastapainona on aina mahdollisuus isompaankin aikahukkaan, kuten hiihto-osuuden kahlaustapaus taas osoitti. Perässä tulleille joukkueille auki kahlattu polku oli varmasti paljon nopeampi kulkea, joten ei senkään uhkapelin voitto olisi vaatinut kun pari yhtä hullua joukkuetta edellemme kahlaamaan.

Kisajärjestelyt toimivat mukavasti ja maalissa odottanut sauna ja ruoka saivat hymyn huulille vaikka lihaksia vähän särkikin. Ennakkoon fiiliksiä nostattaneet lupaukset mahdollisista yllätysrasteista reitin varrella eivät lopulta toteutuneetkaan, joka oli pieni pettymys. Toinen hieman kismittänyt asia oli lumikenkien pakollinen mukana pito juoksun ja hiihdon aikana. Hiihdossa repun päällä keikkuneet lumikengät häiritsivät melkoisesti. Erityisen turhalta homma tuntui sen jälkeen, kun huomasimme lumikenkien käytön olevan mahdotonta hiihtomonojen kanssa.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi mukava fiilis ja mukaan seikkailuun lähdetään varmasti jatkossakin. Palkintojen arvonnassa voitettu KarSun lahjakorttikin pitänee siitä huolen :)