Marski Challenge 11.7.2015

Kisaan lähtivät tällä kertaa Johanna ja Harri. Harri oli toista kertaa mukana hakemassa lisää kisakokemusta syksyn kisoja varten. Hyvissä ajoin oli käyty varusteneuvottelut ja viimeiset vinkit läpi. Maksimissaan 30 litran vaihtolaatikko coasteering/melontapaikalle aiheutti pientä päänvaivaa kamojen mahtumisen kanssa. Kisapaikalla ajoissa ja materiaalin kimppuun.

Lopen kisasta oli reitin osalta kovat odotukset, olihan paikka tuttu viime vuotisesta Marskista ja Harrille maastopyöräilystä Poronpolulla. Kartat lupailivat jo hyvää reittiä ja tarjosivat isompia ja pienempiä reitinvalintavaihtoehtoja. Pullaute-kartat eivät ole ikinä olleet Johannan lemppareita suurpiirteisyydellään, eikä tämäkään kerta tuonut muutosta tilanteeseen. Mutta kyllä niillä kisan läpi pääsisi.

Ennen lähtöä jännitys oli käsin kosketeltavissa, ainakin Harrin tärisevät kädet olivat tästä todiste sykkeen noustessa. Päällimmäisenä tuntui olevan se, milloin saa laittaa gps-lähettimen päälle, onneksi Johanna piti huolen ettei sitä tarvinnut enempää miettiä. Reittisuunnittelu meni Johannan kokemuksella ja samalla päätimme, että Johanna ottaa suunnistusvastuun kaikilla osuuksilla. Melontaan olisi molemmilla omat kartat. Prologin startatessa Johanna veti auki paperirullan ja sen jälkeen koko lauma lähti kuin varpusparvi, kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Tai siltä se ainakin tuntui Harrin seuratessa Johannaa ja katsoessa epäuskoisena, kun valtaosa muista kilpailijoista lähti vastakkaiseen suuntaa.  Peilikuvakartta aiheutti useammille joukkueille enemmänkin päänvaivaa.

Kuvassa seka- ja naistensarjan tilanne minuutti prologin startin jälkeen.

Rajavillit sai unelmastartin, vetäessä porukkaa pyöräilyn nelosrastille asti. Rastia päätettiin yrittää jalkaisin ja hylkäsimme pyörät mäen alle. Suuntasimme suoraan kivelle, jolle rasti oli merkitty, mutta rastia ei löytynyt. Hetkinen tuli porukalla haravoitua lähiympäristöä ja muita kiviä, ennen kuin saatiin tarpeeksemme etsiskelystä ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Kisan jälkeen kuulimme, että (loppu)osa oli löytänyt rastin väärästä paikasta, joten tuo rasti hylättiin tuloksista. Tähän etsiskelyyn meni juuri sen verran aikaa, että meidän hyvä johto hupeni olemattomiin ja jatkettiin lähes tasoissa muiden joukkueiden kanssa matkaa. Seuraavat rastit matkalta ja vaihtoalueelle.

Vaihtoalueella patjoihin ilmaa coasteeringia varten ja vesille. Osuudelle pääsimme lähtemään toisena. Mukavan saarikikkailun olivat järjestäjät tehneet. Patjailemaan pääsi kunnon pätkiä ja välissä oli mahdollista jalkautua saaria pitkin matkaa taittamaan. Kartta kulki mukana aluksi vaatteiden sisällä ettei häviä, mutta kartanluku oli hieman vaikeaa. Loppumatkan kartta oli tiukasti lukijan ja patjan välissä, mikä helpotti rasteille suunnistamista huomattavasti. Rastit osuivat, käsiä ja hartioita hapotti, jalat uhkailivat krampeilla. Osuus läpi ei niin helposti ja takaisin pyörän satulaan.

Parin pyörärastin kautta ensimmäiselle questille. Tehtävänä oli ampua puhallusputkella tölkkejä rivistä alas. Viidestä tölkistä kolme putosi, eli matka kävi maastopyörillä kahdelle sakkokierrokselle pump track -henkiselle crossiradalle. Sieltä jatkettiin kaikista läntisimmälle rastille, jossa odotti pitkä suunnistusosuus.

Harrin tyylinäyte puhallusputkella ampumisesta Johannan kerätessä lisää ammuksia pöydältä. Kuva: Marski Challenge

Suunnistuksen rastipisteisiin oli mukavasti saatu hieman haastetta. Kahdeksikon mallisen juoksuosuuden toista puolikasta lähtiessa Johannan muista poikkeava reittivalinta hämmästytti rastivalvojan, joka tiedustelikin useampaan otteeseen mihin olimme menossa. Samoin yllätimme toisessa päässä rastivalvojan, kun tulimme eri suunnasta kuin muut. Reitissä itsessään ei ollut mitään vikaa, mutta toinen reitti oli suositumpi kartan perusteella. Siinä ei kuitenkaan näkynyt, että rannassa kulki alueen ulkoilureittejä. Isoin moka koko kisassa oli oikeastaan se, ettei tsekattu karttoja ristiin. Pyöräkartassa näkyi enemmän polkuja kuin juoksukartassa samalta alueelta ja sama toisinpäin. Tosin kaikki nekään polut eivät olleet ihan oikealla paikalla kartalla. Se huomattiin kun lähdettiin juoksusuunnistuksesta jatkamaan eteenpäin pyörällä.

Pitkälle päästiin kisaa hyvässä kelissä, mutta matkalla kohti seuraavaa questia taivas repesi ja satoi kaatamalla vettä niskaan. Kura lensi ja hiekkatie tulvi hetken aikaa, mutta nopeasti kuuro meni ohi ja siirryttiin täysin kuivalle alueelle lähelle rastia. Pyörät työnnettiin mukaan quest-mäelle, kuten ohjeissa oli. Tehtävänä köysilaskeutuminen, jota Harri pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan. Molemmat suorittivat tehtävän onnistuneesti. Pari pyörärastia ja vaihtoalueelle uudemman kerran.

Tällä kertaa matkaa lähdettiin jatkamaan kajakilla. Hienoista hilpeyttä omassa porukassa herätti ajoittain hyvin syvällä kyntävä keula, kun paikkoja arvottiin ohjaustaidon perusteella. Muutama hyvä kaislikko oli välissä ykköselle mennessä ja juuri ennen ojan suuta juututtiin kunnolla kiinni, ja työnnettiin pätkän matkaa paattia. Kolmosrastilta tullessa oli juuri joku porukka lahden pohjassa työntämässä kajakkia järveen, olivat ilmeisesti ottaneet kantopätkän reitinvalinnaksi. Hulluja. Suunnassa pysyttiin, rastit leimattiin ja päästiin takaisin vaihtoalueelle.

Viimeistä kertaa vaihtoalueelta lähtiessä, maalin jo häämöttäessä saattoi kuulla jo shampanjakorkkien poksahtelevan, ei vaan se olikin Harrin juomapullon korkki joka paukahti pyörän runkoa vasten auki. Vaihtoalueella lisätty vissy ei sietänyt ravistelua vaan päästi paineet pois. Viimeiset pyörärastit ja se iki-ihana rumpurasti jälleen viimeisenä. Maaliin leimattiin ajassa 6h 32min, matkaa kertyi 54km. Suoritus riitti tänään sekasarjan sijalle 4.

Maali näkyvissä! Kuva: Marski Challenge

Hyvä ruoka, vielä parempi mieli!

Kisasivut

-Johanna & Harri

Summer Challenge 4.7.2015

Summer Challenge oli juurikin nimensä mukainen, kesäinen haaste. Kuuma helle ja monin paikoin lähes varjoton reitti tekivät kilpailusta erittäin raskaan Rajavilleille.

Kilpailuun osallistuttiin kokoonpanolla Johanna - Markus, ja täten sarjaksi valikoitui sekajoukkuiden kilpasarja.

Ennen starttia aurinko sai naamat vielä hymyyn.

Epäselvillä ohjeilla prologiin

Ohjeet prologin suorittamiseen liittyen eivät kuuluneet lähtöpaikalle kunnolla, mutta ymmärsimme että pyykkinarulle pitää juosta. Piikkipaikka oli tässä hallussa. Kartta käteen ja ohjeita ihmettelemään. Pikku kartalla rasteja riitti, joten ensimmäistä kohti vaikka edelleenkin oli tehtävä epäselvä. Rasteilla näkyi pieniä erivärisiä lappuja, joista piti kerätä oman värisiä lappuja eri rasteilta kaksin kappalein. Ongelmana oli että omasta väristä ei ollut hajua tai aavistusta.

Lopulta väri selvisi, laput löytyivät ja pienen tönimisen ja heittäytymisten jälkeen saimme lappumme käteen. Varsinainen kilpailu pääsi alkamaan.

Prologin rastit löytyivät kohtuullisen hyvin ja askel oli lennokas.

Varsinaiselle reitille kurvattiin vauhdikkaasti.

Suota ja joulukuusia

Varsinainen kilpailureitti alkoi pellon reunan puuttuvaa viitoitusta ihmetellessä - oikea reitti kuitenkin löytyi. Kakkosrastilla odotti ensimmäinen jalkautuminen. Viitoitetulle suolenkille oli ripoteltu muutama rasti poimittavaksi.

Kakkosrastilla odotti virkistävä suojuoksu. Kuva: Jyrki Kujala.

Verkon alla pääsi harjoittelemaan leimaamista kylkiasennossa. Kuva: Jyrki Kujala.

Suolta jatkettiin tylsiä ja aurinkoisia tiepätkiä pyörillä polkien kohti seuraavaa questia, joka odotti viidennellä rastilla. Tässä vaiheessa meno oli vielä kohtuullista, mutta joulukuusifarmilla odottava noin neljän kilometrin ja 11 rastin muistisuunnistus haihdutti mehut kilpakaksikosta. Rastit löytyivät, lähes avoimella alueella, erittäin hyvin mutta meno alkoi tuntumaan koko ajan raskaammalta. Pieni lampi piristi menoa, mutta apu oli vain hetkellistä.

Muistisuunnistuksessa pääsimme käyttämään yhden hengen lossia, joka muistutti kovasti vanhaa tuttua - Finnfoamia.

Joulukuusifarmilla ollut muistisuunnistus ei tarjonnut juuri varjoa.

Pientä piristystä Markukselle (ja pelkoa Johannalle) tarjosi heti joulukuusifarmilta pyöräilemään lähdettyä reipas "hyppyrillä" varustettu alamäki. Epäonneksemme reittikirja piti alamäkeä liian lennokkaana ja päätti ottaa oman ilmalentonsa karttatelineestä tienpenkalle tässä vaiheessa.

Polkujuoksua ja epäonnistuminen

Falkmäellä kahdeksannella rastilla oli tarjolla noin kolmen kilometrin viitoitettu polkujuoksu. Polku kulki vielä kohtuullisesti juoksuaskelin, vaikka omat tuntemukset eivät hyvät olleetkaan kummallakaan kaksikosta.

Kilpailun suurin virhe tehtiin kilpailun ainoalla reitinvalintavälillä, joka oli polkujuoksusta lähdettäessä. Päätimme hyödyntää järjestäjien karttaan lisäämää polkua, joka vei suoraan seuraavaa rastia kohti. Käytännössä polku hävisi alta 1,5km jälkeen, heti kun viitoitettu polkujuoksureitti kaarsi suolta kallion päälle. Seuraavat 800m suon reunassa fillarin kanssa remutessa vei aikaa 20minuuttia ja voimia vielä enemmän. Mieli oli maassa, kuten välillä seikkailijatkin.

Polkujuoksun jälkeinen virhe reitinvalinnassa sai mielen alas - tauon arvoisesti.

Ennen polkujuoksua seuraavaan suunnistustehtävään ehtiminen oli varmaa, mutta yhtäkkiä tilanne olikin jo tiukka. Luontopolun lähtöpaikalla kello oli 14:01 ja aikaa cut-offiin jäi vain alle puoli tuntia. Tässä vaiheessa kuitenkin epäilytti jo melontaan ehtiminen.

Mustanlahdenvuorella odotti jo seuraava juoksupätkä. Suunnistuksena reittikirjaan merkattu osuus muuttui opastaulun kohdalla viitoitetuksi luontopolun kiertämiseksi rastien kera. Palakosken luontopolku tarjosi näennäisestä helppoudestaan huolimatta väsyneille seikkailijoille kilpailun suurimman ja ainoan pummin. Yhdistettynä virheeseen pyöräosuuden reitinvalinnassa, sekä polttavaan aurinkoon kilpailun aikana, oli olo tässä vaiheessa erittäin huono ja energian nauttiminen aiheutti kehossa välittömän vastareaktion.

Palojärven vesi virkisti kesken luontopolkusuunnistuksen.

Viimeinen pari tuntia liukkaammin

Palojärven rannassa odottanut Finnfoam oli osittain odotettu, mutta ainakin erittäin tervetullut, tehtävä, joka piristi joukkueen molempia jäseniä. Pyörät levylle, liivit päälle ja uimaan kohti vastarantaa. Uinti sujui varsin mallikkaasti ja jalatkin tuntuivat seuraavalla lyhyellä fillaripätkällä paremmalta kuin kertaakaan aiemmin. Tässä vaiheessa tuntui myös energia imeytyvän kehoon, ensimmäistä kertaa kilpailussa.

Yhden hengen lossista kahden pyörän proomuksi, Finnfoam taipuu moneksi.

Melontaan ehdittiin lopulta 15 minuutin turvin ennen rastin sulkeutumista. Melontaan lähiessä mukaan pakattiin "pumput" ja patjat, joille olisi käyttöä kesken melonnan. Melontakarttaa oli maustettu tuomalla siihen hieman vanhempia osia, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti vaikeuttaneet suunnistusta melonnan aikana. Ensimmäiset pari rastia löytyivät näppärästi laitureilta, kolmas saaren kärjestä ja sieltä suunnattiinkin jo uimarannan kupeessa ollutta patjailua kohti. Patjat täyttyivät vinkuvilla "pumpuilla" varsin reippaasti ja pääsimme kauhomaan kohti sillalla odottanutta köysilaskeutumista. Johanna vei laskeutumiskilvan, mutta Markus sai riisuttua valjaat nopeammin, joten jäsentenvälisissä tuli tasapeli.

Köysilaskeutumisen mallia joukkueesta X. Kuva: Liisa Paakkanen

Uimapatjat kajakkeihin, melonta vaihtoon ja fillareilla viimeinen siirtymä kilpailukeskuksena toimineeseeen Huhmarnummen koululle. Maalileima ja se oli siinä.

Mitäpä tästä jäi käteen?

Kuten jostain kohtaan saattaa jo selvitä, oli kilpailu tällä kertaa Rajavilleille erittäin raskas - helle teki tehtävänsä. Reitti ei suuria valintoja tarjonnut, ja ainoa tarjolla ollut sössittiin. Suunnistus oli helppoa, siellä missä sitä oli viitoituksen sijaan. Viimeiset 1½ tuntia olivat kilpailun mielekkäimmät, eivät vähiten vesistön ja pienen pilvisyyden ansiosta.

Jos jäi joukkueellamme parannettavaa - niin jäi myös järjestäjilläkin. Kilpailuohjeiden selkeyttäminen, reitinsuunnittelutehtävien tarjoaminen ja suunnistuselementtien lisääminen tekisivät kilpailusta oikean multisport kilpailun, joka tarjoaa haasteita ja tasaväkiset mahdollisuudet kaikille.

Linkkejä:
Tapahtuman nettisivut
GPS jälki