keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

19.7.2014 Evo multisport

Ensimmäistä kertaa ikinä Rajavilleiltä oli viivalla parisuhde joukkue, kun viivalle tuli Riikka ja Markus. Pientä jännitystä aiheutti, parisuhteen kestävyyden lisäksi, epätasapaino kuntotilanteessa.

Aamulla ilmoittautumisen yhteydessä saimme ainoastaan pyöräilykartan. Sekasarjan rata tarjosi vain muutamia reitinvalintoja. Suunnistusvastuu oli jo jaettu Markukselle. Kamat kasaan ja lähtöä odottelemaan.
Ennen lähtöä kaikilta tarkastettiin (ensimmäistä kertaa ikinä!) osa pakollisista varusteista. Joukkueiden tuli näyttää urheiluteippi. Sakkoja ei tässä vaiheessa onneksi jaettu yhdellekään joukkueelle. Varustetarkastuksen ohessa selitettiin alkuhässäkän periaate, kolme perhoslenkkiä joista jokaisella kaksi rastia ja rasteilla yksi sana. Edelleen joukkueille jaettiin kirjekuoret ja samassa kilpailu julistettiin alkaneeksi ja kirjekuoret sai avata. Kirjekuoresta löytyi pieni, 5 osaan leikattu, kartta. Palapeli kasaan ja rasteja hakemaan. Rastit löytyivät ja sanat kirjailtiin tussilla kirjekuoreen. Alkuhässäkästä ei ollut jatkoa ennen kuin kaikki kuuden rastin sanat oli kerrottu järjestäjille.
Fiilis korkealla kisan alkaessa.
Pyöräilyosuudelle lähtiessä Markus otti vetovastuun, Riikan tullessa hinauksessa perässä. Riikalla tämä nosti sykettä melkoisesti, ihan vaan jännityksestä (ehkä pieni harjoittelu olisi kannattanut). Ensimmäiselle rastille mennessä, emme irrottaneet fleksiä niin aikaisessa kuin Riikka olisi halunnut. Toisin sanoen Riikka ei uskaltanut huonolla polulla kovassa vauhdissa irrottaa käsiä ohjaustangosta, saadakseen fleksin irti, ja Markus polki lisää vauhtia, ettei Riikka ajaisi päälle imusta.

Neloselle olimme päättäneet mennä pienempää polkua, joka näyttä vähän lyhyemmältä, tämä osoittautui kuitenkin huonoksi valinnaksi. Polku oli erittäin huonokulkuinen, saimme useampaan otteeseen nostella pyöriä kaatuneiden kuusenrunkojen ylitse. Aikaa tähän jumppaan meni noin 10min pidempää, kuin toisen reitin valinneilla joukkueilla. Vitoselle mennessä teimme myös pienen huolimattomuusvirheen kartanluvussa, jonka takia aikaa tuhlaantui useampi minuutti. Riikalla alkoi myös pyörän satula löystymään tällä välillä, mutta kun olimme jo lähellä pyöräosuuden loppua, emme jääneet asiaa tarkemmin selvittelemään, vaan toivoimme satulan kestävän kasassa lopun matkaa.
Lyhin reitti ei ole aina nopein.
Pyöräilyn 6. rastilla meitä odotti quest. Tehtävänä oli heittää vuorotellen frisbeetä koriin, laskea käytetyt heitot ja kertoa tulos järjestäjille. Markuksen uskomattoman hyvien heittojen ansiosta meillä meni 9 heittoa selvitä kolmesta korista. Tästä saimme 3 sakkolenkkiä, eli kiersimme pari laituria kolmeen kertaan veden kautta. Tämä ei onneksi harmittanut, kun edellä kisannut naisjoukkue sai 8 sakkolenkkiä. Uinti virkisti hyvin. Tästä suuntasimme vaihtopaikalle melontaosuudelle.
Pyöräilyosuuden kartta ja kuljettu reitti.
Järjestäjiltä kuulimme vaihtoalueella reittimuutoksesta, suunnistus oli siirtynyt ennen melontaa suoritettavaksi. Kartta saatiin mukaan ja juoksemaan. Kartasta oli poistettu lähes kaikki tiet ja polut, sekä osa taustakarttaa oli täysin valkoista. Eka rasti löytyi silti hyvin, toista hieman haettiin ja Markus jo miettikin ääneen, että olisi pitänyt ottaa pyöräilykartta mukaan. Onneksi Riikka muisti heti, että toinen pyöräilyosuuden kartta löytyy repusta. Tämän kartan avulla pääsimme hyödyntämään teitä rastien otossa. Moni joukkue juoksikin tossulla meistä ohi, mutta me taas ohitimme heidät tarkoilla rastin otoilla. Suunnistuksen ysirastilla meitä odotti kisan toinen tehtävä. Joukkueen piti kantaa tukki n. 20m ja tuoda se takaisin. Markus reippaana herrasmiehenä otti tukin olalle ja kantoi sen itse, kun Riikan tehtäväksi jäi vain hölkätä sama matka. Olimme kuulemma ensimmäinen joukkue, joka tätä tekniikkaa käytti. Tulihan siitä kommenttia myös niiltä parilta naisjoukkueelta, jotka sattuivat olemaan questillä samaan aikaan. Loput rastit löytyivät taas sujuvasti ja pääsimme melomaan.
Jostain löytyi vilvoittava suo-oja.
Tyyli on tärkeintä.
Suunnistuskartta ja kaikki koukerot.
Taas uusi kartta käteen ja järvelle. Tällä kertaa Riikka sai hoitaa suunnistuksen, Markuksen ohjatessa kajakkia oikeaan suuntaan. Ensimmäiset neljä rastia löytyivät ilman ongelmia ja kajakki liikkui kivasti. Vitoselle lähtiessä ihmettelimme hieman, kun yksi joukkue lähti erisuuntaan. Ajattelimme, että naisilla täytyy olla eri reitti. Samoihin aikoihin huomasimme myös, ettei kartta tunnu pitävän aivan kutiaan tällä kohdalla. Saaren kärkeen tullessa huomasimme, ettei kartta todellakaan täsmää todellisuuteen, siitä sitten aloimme arpoa, että mitä tälle on tehty. Markus huomasi tarkemman tarkastelun jälkeen, että karttaa on leikattu ja Riikka heti perään, että kartan yläosa on käännetty peilikuvaksi. Eli suunta takaisin ja rastia hakemaan joen mutkasta. Loput rastit löytyikin hyvin ja melonta sujui varsin mallikkaasti. Syli täynnä kirvoja saavuimme viimeiseen vaihtoon.
Rajavillien kannustusjoukot vauhdittamassa melontaa.
Keli oli kohdillaan koko kisan ajan. Kiitos järjestäjille ;)
Melonta käyrien mukaan emme käyneet lähelläkään rateja peilikuva osalla karttaa.
Pyörät alle ja suunta loppuhässäkkään. Pyörien jättöpaikalta, emme heti huomanneet loppuviitoitusta, mutta pääsimme lopulta viimeisen tehtävän pariin. Tehtävänä oli siirtää 4 autonrengasta toiseen ympyrään siirtämällä yhtä rengasta kerralla, eikä isompaa numeroa saanut laittaa pienemmän päälle. Tehtävä oli meille tuttu emmekä olisi millään malttaneet kuunnella ohjeita loppuun. Renkaiden siirtoon ei mennyt kuin hetki ja pääsimme juoksemaan maaliin.
Viimeisellä questilla renkaat lensivät.
Sekasarjan taso oli kova ja sijoituimme viidenneksi, jääden vain 3 min nelossijasta. Kolmen kärkeen olisi kuitenkin ollut hankala päästä edes täydellisellä suorituksella.

Viimeinen leima ja viides sija.
Reissun oppeina:
  • suunnittele reitti huolella, vaikka näyttääkin helpolta
  • pidä aina kaikki järjestäjiltä saadut materiaalit mukana
  • pariskuntakin voi tulla toimeen kisassa ;)
Maaliin tulomme jälkee ennusteiden mukainen ukkosmyräkkä pääsi valloilleen.
Kilpailun kotisivut

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Someron Yö Rogaining 18.7.2014


Tällä kertaa Somerolle lähtivät Johanna ja Marja, yön yli kestävään 8h sarjaan. Viikkoa aikaisemmin oli selvinnyt joukkueen kokoonpano muutoksien jälkeen ja naiset aloittivatkin valmistautumisen kisaan yhteisillä maastokatselmuksilla Lappeenrannan lähiympäristössä. 

Kuvaa torstai-illan maastokatselmukselta, Marjan tyylinäyte
Kisapaikalla oltiin lähes ajoissa, päästiin suoraan hakemaan karttoja. Jonkunlainen alustava suunnitelma syntyi hyvinkin nopeasti, mutta vaihtoehtojen arpominen vei aikaa todella. Pientä epävarmuuttakin oli ilmassa suunnitelmia tehdessä ja moneen kertaan tuli muunnettua senttejä kilometreiksi ja toisin päin. Mutta kun reitti näytti niin pitkältä 1:20 000 kartalla! Vihdoin ja viimein sillä ensimmäisellä reittivaihtoehdolla metsään, reitit oli piirretty karttoihin noin 10 min ennen starttia. Muiden ennakkovalmisteluiden jälkeen lähtöviivalle ehdittiin jopa pari minuuttia ennen lähtölaukausta!

15 minuuttia aikaa starttiin ja reitin piirtäminen karttaan on kesken!
Liikkeelle kohti rasteja 34 ja 43. Ne löytyivät ilman ongelmia, mutta 43:lta lähtiessä tuli vähän kierreltyä turhia kun polku ei tullut vastaan ja muut urat vetivät puoleensa. Äkkiä takaisin kartalle ja meno jatkui rasteille 116-38-45-33. Pullautekartalla meni hetki totutellessa tuohon aukkokuvaukseen. Paikkapaikoin keltaisella merkityt alueet olivat hyväkulkuista aukkoa, välillä lähes umpeenkasvanutta puskaa, jossa matalampaa puuta. Kolmekolmoselta lähtiessä kartanlukulamppu päähän ja vähän myöhemmin kunnon tuikku, kun ei tuolla kuusikossa meinannut nähdä mitään. Suunnitelma kohti 46 oli ottaa tie kiinni ja sitä niin pitkälle kuin uraa riittää. Mutta eipä osuttu uralle, vaan rämmittiin aikamoisessa viidakossa eteen- ja sivuille päin. Onneksi vihreästä vihdoin löytyi polku ja matka jatkui sujuvasti.

159:lle mennessä ja sieltä lähtiessä kuljettiin sähkölinjan alustaa. Oli aikamoista aitajuoksu- tai siis aitakävelyharjoittelua, sillä sieltä oli harvennettu puskaa ja kaikki roju oli jätetty paikoilleen! Hidasta kuin mikä. Ja rastille 159 lähestyttäessä ennen tien ylitystä se, mikä näytti polulta linjan alla, olikin oja. Huonoja reitinvalintoja. Tarkoituksena oli mennä rastille 169, mutta tien hävittyä jälleen kerran jalkojen alta jouduttiin taas kerran sähkölinjaa rämpimään. Ajanhukan takia päätettiin jättää 169 hakematta ja jatkaa suunnitelman mukaisesti 139-129-119-160. 

Kartta ja komea GPS-käppyrä kaikkine kiemuroineen
Rastia 129 lähestyttäessä alkoi ihmettely, kun rastin määrite oli torpan kulma. No eräs rakennus tuli piakkoin lampun valokeilaan ja ei muuta kun kiertämään ympäri sitä. Eipä löytynyt rastia. Kohta näkyi muutama muukin rakennus ja muutaman askeleen jälkeen vielä enemmän. Pian seistiin keskellä todella vanhaa pihapiiriä, johon kuului ainakin kymmenkunta rakennusta. Entten tentten ja suunnaksi otettiin eniten asuinrakennukselta näyttävä hökötys, onneksi rasti löytyi sen kulmalta. Muuten olisi ollut kierrettävänä muutama muukin rakennus. Pois lähtiessä huomasimme paikan olevan Myllymäen torppa, Museoviraston restauroima kohde. Todella vaikutta näky pihapiireineen ja rakennuksineen, jopa yöllä! Näkemisen arvoinen ehdottomasti.

Vähän kerrassaan alkoivat matka ja väsymys painaa. Toisella jäsenistä hiersi kenkä ja toinen hoiperteli ristiaskeleita aika tavalla pitkin metsiä. Kartalla kuitenkin kestettiin yllättävän hyvin. 160 rastilta tielle paluun jälkeen oltiin niin paljon myöhässä aikataulusta, että oli kriisipalaverin ja paikkaustauon paikka. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä tällä joukkueella pysähdyttiin pidemmäksi aikaa, mutta nyt oli pakko. Lähes 15 min tauon aikana paikattiin jalkaa ja suunnitelmaa leikattiin aika rankalla kädellä maaston hitauden takia. Päätettiin jättää Saarijärven kierto suosiolla väliin. Matkaa suunniteltiin jatkettavaksi 59-138-124 rasteilla, jolloin juomapistekin osuisi matkan varrelle. Tosin pikatarkistus nestetilanteesta kertoi, että ensimmäisen 4h aikana koko joukkue oli kuluttanut yhteensä noin litran nestettä. Tankkaukseen ei välttämättä olisi tarvetta ja molempien olisi juotava paljon enemmän kuin alkumatkan aikana, jos mielii maaliin päästä edes jonkinlaisessa kunnossa.

Tauon aikana suoritetut huoltotoimenpiteet toimivat. Hiertymät sekä harha-askeleet alkoivat jäädä taka-alalle ja matkaa päästiin jatkamaan paremmissa merkeissä. Matkalla rastille 59 oli kuvaaja säikäyttelemässä tien vieressä. Rastien otossa ei ollut ongelmia. Pata-järven rannassa piti käydä kuvaamassa maisemia matkalta ja siitä eteenpäin rasteille 124 ja 158.

Pimeys alkoi väistyä, näkymää Pata-järven rannasta klo 03:45
Aamuhetki Somerolla klo 04:30

Ensimmäisen kertaa nähtiin muitakin kisaajia, kun Jussi ja Jouni juoksivat vastaan rastin 59 jälkeen. Edellinen havainto muista olikin nelisen tuntia aikaisemmin rastille 46 Kolmen koplan kanssa yhtä aikaa mennessä. Välillä oli ääniä kuulunut, mutta ei näkynyt lamppujen valoja. Tämän jälkeen alkoi olla näköhavaintoja muista säännöllisesti ja sitä enemmän mitä lähemmäs maalia mentiin. Juomarastilla ei tarvinnut täydennystä nesteisiin, vaan napattiin parit kulaukset raikasta vettä. Oli hyvää! 158:a lähestyttäessä aloitettiin keskustelut uudelleen loppureitistä. Suunnitelmana oli käydä ainakin 37 ja sen jälkeen katsoa loppua, mutta aikaa näytti olevan niin reilusti, että reitti muokkautui muotoon 37-126-118.  

Suunnitelmassa pysyttiin, vaikka muutaman kerran suunta oli piirun verran väärä ja ajautumista tapahtui. Nopeilla korjauksilla takaisin reitille ja eteenpäin. Rastilla 118 meillä oli edelleen lähes tunti aikaa, joten lähdettiin yrittämään lisäpisteitä rasteista 48-44 ja jos jäisi aikaa, niin vielä 54. Hyvin riitti aika, kukko kiekui meille aikamerkkejä rastin 48 ympäristössä klo 05:30. Tuo suunnitelma toteutettiin ja maalissa ajassa 7h 52min, matkaa kertyi 38,5km. 

Rastilla 118, vielä oli aikaa poseerata.

Leimantarkistuksessa

Maalin jälkeen hymyilytti, urakka ohi.
Tuloksissa sijoitus 7., oltiin paras naisjoukkue, eikä sekajoukkueitakaan ollut meidän edelle ehtinyt. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen tulokseen ja reissuun kaiken kaikkiaan!

Havaintoja ja huomioita matkan varrelta:
1) Vaikka 8h kisassa oli 22 muutakin joukkuetta, oli välillä aika yksinäinen olo, kun lähes neljään pimeimpään tuntiin ei havaintoja muista.
2) Linnut eivät laula keskellä yötä, aloittavat vasta 04 maissa uudelleen. Oli muuten todella hiljaista välillä.
3) Hyttysiä oli yllättävän vähän kimpussa, liekkö myrkky tehonnut niin hyvin koko yön vai oliko järjestäjät hävittäneet kyseiset ötökät maastosta lupauksensa mukaisesti.
4) Yön tuoksuina saunavasta (vihta) ja viljapelto.
5) Kolme nallea nähtiin matkan varrella, siellä ne vilkuttivat meille puisine tassuineen muutaman talon kulmalta. Onneksi ei aitoja nallukoita näkynyt.

Tulokset

-Johanna & Marja

torstai 3. heinäkuuta 2014

Rokua Geopark Challenge 28.-29.6.2014


Kesäkuun lopussa kisailtu Rokua Geopark Challenge oli ensimmäinen yli vuorokauden mittainen kilpailu johon startattiin Rajavillien joukkueella. Kolmen hengen joukkueesta Jari ja Antti olivat näin pitkän kilpailun ensikertalaisia. Markuksella oli kokemusta samaisesta kilpailusta edelliseltä vuodelta.

Koitokseen valmistauduttiin niin hyvin kuin suinkin osattiin. Onnistunut treenileiri kuukautta ennen tapahtumaa antoi uskoa tekemiseen ja kisaa edeltävillä viikoilla tarvittavia varusteita ja lajitekniikoita testailtiin huolella jotta kaikki toimisi itse kilpailussa. Lähtöpaikalle Ouluun saavuttiin hyvissä ajoin kilpailua edeltävänä päivänä. Osa kartoista ja reittikirja saatiin haltuun jo kisaa edeltävänä iltana ja niiden perusteella päästiin suunnittelemaan reitti ja taktiikka sekä pakkailemaan osuuksille tarvittavat tavarat.

Kilpailu starttasi tällä kertaa aivan Oulun keskustasta Rotuaarilta. Kolmivaihteisen prologin jälkeen reitti suuntautui kaakkoon ensin melomalla Oulujokea ylävirtaan, sitten melko suoraviivaisella maastopyöräilyosuudella. Maastopyöräily päättyi Rokuan opastuskeskus Suppaan, josta suunnattiin rullaluistelu-suunnistukseen. Viimeiseksi osuudeksi oli säästetty suunnistus, jossa ohjeiden mukaan tarvittaisiin myös uimalaseja...


Rajavillit valmiina lähtöön. (Kuva: Tapani Launonen)
Rotuaari valmiina lähtöön.

Alkulämmittelyt


Kilpailu alkoi prologilla, joka oli jaettu kolmeen osuuteen. Järjestäjä oli arvioinut prologiin kuluvan 2,5 tuntia, joten kyseessä oli muutakin kuin kevyt alkulämmittely. Kolmesta osuudesta vain toiselle oli saatu kartta etukäteen ja siitäkin puuttuivat rastit. Ensimmäisellä osuudella etsittiin Ainolan puistosta rasteja, joilta selvisi tuon toisen osion rastipaikat. Osa rasteista oli "tyhjiä" musta pekka -kortilla varustettuja. Meille korttituuri kävi huonosti ja jouduimme kiertämään kaikki rastit ennen kuin kaikki kuusi seuraavan osion rastipaikkaa olivat selvillä.

Toinen osio oli coasteeringia, eli rannikkosuunnistusta. Rastit oli ripoteltu Oulujoen suistoon ja niille pääsemiseksi täytyi edetä välillä uimapatjoja käyttäen. Rastit sai kiertää vapaassa järjestyksessä ja päätimme edetä myötäpäivään. Kiertosuunnan valintaan vaikutti se, että näin saisimme tyhjennettyä uimapatjat aikaisemmassa vaiheessa ja pääsisimme etenemään lopussa vaihdikkaammin juosten.

Huomasimme suurimman osan joukkueista tekevän eri ratkaisun ja valitsevan kiertosuunnan vastapäivään, mutta pidimme kiinni omasta suunnitelmastamme. Rastit löytyivät ilman suurempia harhailuja ja eteneminen oli muutenkin sujuvan tuntuista. Yhdessä kohtaa jouduimme muuttamaan suunnitelmaa lennosta, kun pihamaat estivät suunnitellulla reitillä etenemisen. Jälkikäteen ajateltuna valintamme rastien kiertosuunnaksi oli väärä, sillä toiseen suuntaan etenevät pääsivät hyödyntämään joen virtauksia selvästi paremmin meidän edetessä vesistönylitykset vastavirtaan. Saapuessamme prologin toisen osuuden maaliin kilpailua oli käyty n. tunti ja 40 minuuttia ja eroa kärkijoukkueeseen oli syntynyt n. 20 minuuttia.

Prologin kolmas osuus oli rullaluistelu Oulun keskustan ympäri. Rastipisteinä toimivat sähkömuuntajien maalaukset. Alkuun pelkistetty kartta aiheutti ylimääräisiä kartanlukutaukoja, mutta sen kanssa päästiin nopeasti sinuiksi ja pääsimme ensimmäistä kertaa ohittelemaan muita joukkueita. Viimeistä kertaa Rotuaarin vaihtopisteelle saapuessamme lähtöstä oli kulunut n. 2 tuntia ja 35 minuuttia. Kärki oli vaihtopaikalla käynyt n. 26 minuuttia ennen meitä, joten rullaluistelu oli sujunut meiltä selvästi prologin osuuksista parhaiten.

Prologin kartat yhdistettynä: Keskellä ylhäällä 1. osa, vasemmassa yläkulmassa coasteering ja isoimpana rullaluistelu.

Yllätyksien melonta


Prologin jälkeen ensimmäisenä varsinaisena kisaosiona oli melonta. Sen alkuun siirryttiin juosten ja suoritettiinpa matkalla yksi melontaosuuden neljästä questista, eli tehtävärastistakin. Rajavillien joukkue ei ole koskaan loistanut melonnassa. Tekniikkaa oli kevään mittaan harjoiteltu yksittäisiä kertoja, mutta odotukset olivat nyt lähinnä pelonsekaiset kisakolmikon asettuessa ensimmäistä kertaa ikinä yhtä aikaa samaan kanoottiin.

CP 2 (control point) haettiin kapeaa mutkittelevaa uomaa pitkin, Q2:lla käytiin koko porukalla molskauttamassa laiturilta raikkaaseen joki- / meriveteen ja CP3 leimattiin lähellä kauppatoria. Matkalla taisteltiin matalikkojen ja virtausten kanssa ja järjestäjän kärkijoukkueille arvioima 6 tunnin aika melontaosuudelle tuntui tässä vaiheessa piinaavalta ajatukselta.

Ainolan alueen läpi mentiin paikoin melomalla, paikoin kanoottia uomassa ja puistossa kantamalla ennen rantautumista quest 3:lle. Tehtävänä oli ennakkoarvailujemme mukaisesti käysilaskeutuminen Tietomaan tornista alas. Sähläsimme hieman juuri ennen questia kanootin kanssa ja takaamme pääsi joukkue ohitse ennen questia. Jonoa oli ehtinyt kerääntyä jo ennestään ja 4-5 edellä suorittaneen joukkueen odottelussa kului lähes puoli tuntia ylimääräistä aikaa.

Itse laskeutuminen sujui nopeasti ja maisemat tornista olivat hienot - kunhan ei katsonut alaspäin. Tietomaasta matka jatkui takaisin rantaan ja muutaman kanootinkantojumpan jälkeen päästiin avoimenpaan uomaan ja aloitettiin taistelu Oulujoen virtausta vastaan. Alun pienet virheet olivat kertautuneet Q3:n odotusaikana ja avoimeen uomaan pääsimme kokonaiskilpailun sijalla 20 n. tunti ja 10 minuuttia johtavaa Palju.eu -joukkuetta perässä.

Yllä: Jari laskeutumassa (Kuva: Tapani Launonen)
Alla: Rajavillien laskeutumisnäytteet järjestyksessä Jari, Antti ja Markus.

Selkeämmillä vesillä melonta alkoi sujua paremmin ja hämmästykseksemme aloimme saavuttamaan edellä meneviä joukkueita. Hienossa kelissä matka eteni tasaisen tappavasti ja etsimme leveältä joelta vähiten vastaan virtaavat paikkoja. Käytännössä tämä tarkoitti reunoilla pysyttelemistä. Ennen Turkansaaren tehtävärastia oli 3 normaalia CP:tä, jotka löysimme ongelmitta. Ohitimme muutamia joukkueita ja tehtävärastilla pääsimme oikomaan vesillä kangistuneita jalkoja hetkeksi ennen melonnan jatkamista. Paikalla olleella hääväellä oli ihmettelemistä seikkailijoiden poukkoilussa.

Tehtävärastin jälkeen mentiin pari kilometriä takaisin myötävirtaan ennen kuin käännyttiin joen sivuhaaralle, jossa ennakoitiin olevan koskipaikkoja. "Valkeaa vettä" löytyikin pian ja pääsimme kahlaamaan n. puolentoista kilometrin matkan koskea ylöspäin kanoottia vetäen ja työntäen. Vettä oli välillä nilkkoihin ja välillä vyötärölle saakka, mutta ajatus seuraavana vuorossa olevan huoltopaikan kuivista vaatteista antoi voimia puskea jokea vastaan.

Lopulta joki rauhoittui ja suvannossa odotti CP 7, josta kanoottia oli kannettava vajaa kilometri vaihtopaikalle. Melonta oli sujunut meiltä alun jälkeen paljon ennakoitua paremmin ja olimme nostaneet sijoitusta muutamalla pykälällä kokonaiskilpailun sijalle 17. Melontaosuudella (Q3:n jälkeen) olimme 12. nopein joukkue hieman yli puoli tuntia nopeiten edennyttä Multisporttia hitaampana.

Osuusaika Oulujoen vapaaseen osaan pääsystä CP7:lle ja kokonaistilanne CP7:lla.

Kiireellä odottamaan


Polkupyörien selkään hypättiin Sankivaaran hiihtokeskuksesta ilta-auringon paisteessa kellon näyttäessä 19:45. Edessä oli järjestäjän arvion mukaan 9 tunnin maastopyöräosuus, joten kampien pyöritykseen oli varauduttava aamuun saakka. Vaihdossa oli samaan aikaan paljon joukkueita ja ripeällä toiminnalla onnistuimme nostamaan sijoitusta jälleen pari pykälää. Pyöräilyyn edellemme kurvasivat Väsyneet isät ja sekasarjan joukkue Oxalis. Näiden kahden edellä eteneviin porukoihin oli matkaa lähes puoli tuntia. Tilanteesta tai sijoituksista meillä ei luonnollisesti ollut mitään tietoa kilpailun aikana.

Pyöräily oli mukavaa vaihtelua yksitoikkoiseen melontaan ja maisema alkoi vaihtua hyvää tahtia. Ohitimme Oxaliksen jo ennen yhdeksättä rastia ja tieosuudella kohti rastia 10 saavutimme Väsyneet isät -joukkueen. Annoimme heille vähän siimaa pitämällä ruokataukoa kartankäännön yhteydessä, mutta 10. rastilla olimme jälleen kimpassa ja rastin jälkeen karkasimme heiltä.

Rastia 11 kohti olimme suunnitelleet menevämme eteläisempää polkua pitkin, koska pohjoisemman polun avosuot arveluttivat. Pohjoisemman polun risteyksestä bongasimme retkeilyreittien opasteet ja koska tähänkin saakka kyseisen polun varrella olevat avosuot oli ylitetty mukavasti pitkospuita pitkin, teimme lennosta reittisuunnitelmaan muutoksen ja suuntasimme pohjoisemmalle polulle. Jälkikäteen tämä osoittautui erinomaiseksi päätökseksi, sillä eteläisempää polkua käyttäneet joukkueet olivat hävinneet tällä välillä selkeästi.

Pieniä teknisiä murheita tuli meillekin, kun Markuksen pyörän takavaihtaja vääntyi ja käytettävissä olevat vaihteet vähenivät. Näiden ongelmien vuoksi Väsyneet isät ottivat meidät jälleen kiinni, mutta heti rastin 11 jälkeen he tekivät eri reitinvalinnan ja tiemme erosivat. Rastille 12 tulimme kuitenkin lähes yhtä aikaa, joten reitinvalintojen välillä ei ollut juuri eroa.
Näkymää "siltä pohjoisemmalta polulta"

Rasti 12 leimattu, matka jatkuu (Kuva: Tapani Launonen)

Rasti 13 - niemen kärki.

Rastit 13 - 15 otettiin tarkasti haltuun Väsyneiden isien pysyessä takana muutamien minuuttien erolla. Seuraavana vuorossa oli quest 5, jonka teema tiedettiin etukäteen. Tätä tehtävärastia varten uimapatjat oli sullottu edellisellä huoltopaikalla reppuihin ja nyt niitä päästäisiin käyttämään vesistönylitykseen pyörien kanssa. Heti questin jälkeen olisi vuorossa pakollinen 10 minuutin stoppi huoltopaikalla lämpimän sopan parissa.

Quest oli merkitty tielle ja väsymys painoa sen verran, ettei paikkaa maltettua katsoa tarkemmin. Ajoimme tietä liian pitkälle ja pujahdimme vielä toiselle tielle ennen kuin maltoimme katsoa karttaa kunnolla. Palasimme karttaan merkitylle quest-paikalle, mutta siellä ei ollut ketään. Läheisen talon takaa erotimme liikettä ja hurautimme sinne. Myös Väsyneet isät olivat ehtineet rastiympyrään yhdessä Wunderpojkar -joukkueen kanssa. Hekään eivät löytäneet questia heti ja lopulta ehdimme leimaamaan rastilla vain sekunteja ennen näitä kahta joukkuetta.

Nämä sekunnit osoittautuivatkin tärkeiksi, sillä ennen uimapatjalla tapahtuvaa salmen ylitystä oli ohjelmassa pakollinen järjestäjän tarjoama venekyyti, johon päästiin leimausjärjestyksessä yksi joukkue kerrallaan. Hyvin menneen pyöräilyn ansiosta olimme ottaneet edellä menneen joukkueryppään lähes kiinni, mutta nyt jouduimme jälleen odotteluhommiin kun jonossa venekyytiä edellämme odotteli 4 joukkuetta. Puoli minuuttia isompi pummi olisi tarkoittanut kahden joukkueen odottelua lisää...

Olisimme mieluummin ylittäneet molemmat salmet patjojen kanssa ja säästyneet odotukselta, mutta tuskaisen hidas venekyyti oli pakollinen ja joenpenkalla odottelua kertyi jälleen puolisen tuntia. Lopulta vene kuljetti meidät salmien väliselle kannakselle, josta patjailimme vastarannalle. Yhteen uimapatjoista tuli kannaksella reikä, joten Markus joutui tekemään ylityksen pikatahtia jotta patjassa riitti ilmaa kannattamaan seikkailijan pinnalla.

Osuusaika pyöräilyn alusta questille 5 ja kokonaistilanne Q5:lle saavuttaessa.

Odottelua joen penkereellä hieman ennen puolta yötä. Edellä 1Life.

Venekyyti salmen yli. Oltaisiin menty mielummin itse patjojen kanssa.

Pyöräillen seuraavaan päivään


Tauon jälkeen ohjelmassa oli "pitkospuu-spesiaali" lisälenkki, josta haettiin kaksi rastia. Pakollinen reitti ilmoitettiin taukopaikan kartassa ja lenkin toinen pää oli kisakarttojen ulkopuolella. Päätimme ottaa suunnistuksen varmasti ja kiertää reitin niin päin, että pääsimme polun alkuun sieltä päästä joka näkyi kartoissamme. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä toiseen suuntaan liikkuneilla joukkueilla oli ollut kärkijoukkueita myöten ongelmia löytää pitkoksien alkuun.

Aamuyön tunteina pyörät kulkivat meillä loistavasti ja suunnistus sujui virheittä. Merkkeinä väsymyksestä silmissä vilisi välillä mitä oudoimpia asioita. Myöhemmin maalissa kuulimme, että muutkin joukkueet olivat ihmetelleet "kangasmetsässä parkissa olleita autonkuljetusrekkoja" :) Emme antaneet näköharhojen haitata vaan otimme rastit 17-20 tarkasti haltuun ohitellen joukkueita välillä ajamalla ja välillä heidän harhailujensa seurauksena. Pitkälle reitinvalintavälille 18-19 olimme ensin ajatelleet suorempaa polkureittiä, mutta teimme päätöksen sen vaihtamisesta tiekiertoon jo pian pitkospuuspesiaalin jälkeen, kun maantieajo tuntui sujuvan maastossa möyrimistä paremmin.

Kartankääntö ja evästauko - kello 02:45

Rasti 20 - torni.

50 kilometrin mittaisella pätkällä ruokapaikalta rastille 21 (puro) olimme koko kisan nopein miesjoukkue käyttäen osuuteen hieman yli 3 tuntia. Kaksi naisjoukkuetta tuli osuuden vielä nopeammin, mutta heillä oli lyhempi reitti. Rastit 22 ja 23 ennen seuraavaa vaihtopaikkaa olivat Rokuan suppamaastossa. Valitsimme välille 21-22 suoran reitin kartassa isoksi tieksi merkattua väylää pitkin. Se oli kuitenkin niin pehmeä, että jouduimme välillä työntämään pyöriämme. Pehmeässä hiekassa tempoilu vei voimia ja väsymyksen merkkejä alkoi olla nähtävissä jokaisen naamalta.

Rastin 22 jälkeen Markuksen pyörästä katkesivat ketjut. Laskeskelimme matkaa rastin 23 kautta vaihtoon olevan vain puolisentoista kilometria, joten päätimme heittää ketjut taskuun ja taluttaa pyörää loppumatkan. Näin myös tehtiin ja vaihtopaikalle saavuttiin yhdeksäntenä joukkueena. Edellä olleista Palju.eu oli mukana enää epävirallisesti yhden joukkueen jäsenistä jouduttua jättämään kilpailun kesken. Edellä olivat myös kaksi naisten sarjan joukkuetta, jotka kilpailivat lyhemmällä reitillä. Sijoitus miesten sarjassa oli tässä vaiheessa siis 6.

Osuusaika huoltopaikalta AP2 pyöräilyn lopun vaihtoon T3 ja kokonaistilanne T3:lla.

Väsynyttä suunnistusta


Vaihtoalueella saatiin seuraava kartta rullaluistelusuunnistus-osuudelle. Saadulla kartalla ei juuri kestopäällystettä luisteluun löytynyt, joten tarkoituksena oli selkeästi luistella kartan alueelle ja jatkaa suunnistusta jalan. Yritimme paikallistaa suunnistusmaastoa pyöräilyssä käyttämiltämme kartoilta ja vaihtopaikan opastaulun kartoilta jotta osaisimme lähteä oikeaan suuntaan. Meni kuitenkin kymmenkunta minuuttia ennen kuin löysimme huoltolaatikosta oikean kartan, josta kävi ilmi reitti suunnistuskartan kuvaamalle alueelle. Aamuviideltä ajatustyöskentely oli vähän hidasta...

Rullaluistelu sujui ongelmitta, mutta suunnistuskenkiin vaihtamisen jälkeen tuntui kaikkia vaivaavan energian loppuminen yhtä aikaa. Rastit löytyivät kyllä, mutta pehmeässä suppamaastossa juoksuaskeleet tuntuivat kaikista niin pahalta että etenimme kävelytahtia lähes koko suunnistuksen. Tappiota kärkijoukkueille tuli suunnistusosuudella n. 30 minuuttia ja suunnistukseen lähtiessä perässä ollut Mitta Oy pääsi 15 minuutin karkumatkalle edelle.

Paluumatkalla koukattiin rullaluistimilla hakemassa rasti 24 Rokuan kylpylän luota ennen saapumista takaisin opastuskeskus Supan vaihtoalueelle.

Loppupummit ja kirit


Viimeisenä osuutena oli jalkaisin suoritettava suunnistus, jonka alkuun oli luvassa uintitehtävä. Jari oli saanut rullaluistelusta uutta puhtia, mutta Antti ja Markus kärsivät vielä energiavajeesta ja alkuun meno oli sen myötä hidasta. Uimaquestilta selvisi, että rasti 26 sijaitsi Pookivaaran näkötornissa. Olimme aavistelleet sen olevan jossain kauempana, joten tästä "iloisesta yllätyksestä" saatiin mukavasti piristystä loppuun jaksamisessa.

Uimarastilla Avanti Adventuren porukka sai meidät kiinni ja rastin jälkeen he juoksivat meiltä karkuun. Hetken aikaa harmitutti ettemme pystyneet vastaamaan heidän vauhtiinsa. Ehkä osin harmituksen vuoksi kartanluku herpaantui rastille 25 suunnatessa ja jäimme etsimään rastisuppaa liian aikaisin. Kesti yli 10 minuuttia ennen kuin saimme sijainnin taas selville ja takaa tullut 1Lifen sekajoukku porhalsi rastille meidän kanssamme samaan aikaan. Myöhemmin selvisi, että Avanti oli pummannut tätä rastia vielä rajummin ja jäänyt taas peräämme. Ihan hyvä että emme pysyneet peesissä...

Kilpailusta piristyneenä ja pummista suivaantuneena läksimme etenemään vauhdilla kohti Pookinvaaran rastia 26. Otimme hieman 1Lifeä paremman reitinvalinnan, säästimme nousumetrejä ja pääsimme muutamia kymmeniä metrejä karkuun ja ensimmäisenä kiipeämään tornin rappusia. Rappusten yläpäässä odotti kuitenkin yllätys: rautainen luukku ja munalukko. Tulimme alas tornista ja etsimme rastia alhaalta 1Lifen kiivetessä vuorostaan torniin. Ilmeisesti heidän harjoitusohjelmaan on kuulunut enemmän kioskimurtoja, koska he saivat luukun auki ja pääsivät leimaamaan rastille :)

Jouduimme siis kiipeämään torniin uudestaan hakemaan leimaa samalla kun 1Life suuntasi kohti viimeistä rastia. Leimauksen jälkeen otimme kuitenkin vielä toistamiseen paremman reitinvalinnan rastilta kohti maalia ja pääsimme jälleen edelle. Maalia kohti valitsimme reitiksi hiihtolatupohjan, joka oli suurin oikeaan suuntaan vievistä poluista. Tässä vaiheessa pahimmasta energiavajeesta oltiin päästy eroon ja jaksoimme juosta hyvää tahtia. Pian 1Lifen porukkaa ei enää näkynyt takana ja arvelimme heiden pudonneen kyydistä.

Kävelimme pahimmat ylämäet ja suuntasimme tarkasti kohti viimeistä rastia, josta olisi vain satoja metrejä maaliin. Parisataa metriä ennen rastia näimme 1Lifen juoksevan toista kautta jo lähellä rastia, joten totesimme heidän ottaneen tällä kertaa paremman reitinvalinnan. Koitimme kiristää vauhtia sen minkä jaksoimme, mutta reilun 50 metrin etumatka oli liikaa ja tyydyimme hölkkäilemään viimeiset metrit maaliin ajassa 24 tuntia ja 22 minuuttia. Tappio 1Lifelle ei jäänyt pahasti harmittamaan, sillä he kilpailivat eri sarjassa (sekasarja) voittaen sen ylivoimaisesti.

Urakka takana!

Lopputunnelmat


Kokonaisuutena olemme kisasuoritukseen todella tyytyväisiä. Tavoitteena oli päästä kiertämään koko reitti ja se toteutui. Kuudes sija lopputuloksissa 3½ tuntia voittajaa perässä oli todella tyydyttävä, varsinkin kun tunti erosta selittyy jo questeille jonottamisella. Pyöräilyn lopussa energiavaje iski harmittavasti kaikkiin yhtä aikaa eikä kunnon tahtiin päästy uudestaan kuin vasta aivan lopussa. Melonta sujui selkeästi odotuksia paremmin ja pyöräilyssä suunnistusajatuksen pysyminen mukana koko ajan antoi mahdollisuuden haastaa osuusajoissa jopa kärkijoukkueita (odotusajat poislaskettuna...). Ennakkovalmistelut osuivat nappiin ja kisan aikana kaikki varusteet olivat siellä missä pitikin.

Kehitettävää jäi lähinnä alkupäähän prologin osuuksille, joissa muille annettu siima sotki suoritusta odottelujen muodossa myöhemmin. Tästä on hyvä jatkaa seikkailukentillä, kun termi "pitkä kisa" on asetettu taas entistä korkeammalle :)


Huom! Kaikki yllä olevat väliajat ovat GPS-seurannasta. Niissä saattaa olla GPS-häiriöistä johtuvia virheitä tai niistä voi puuttua joukkueita. Emme vastaa mistään niihin liittyvästä, ne eivät ole virallisia.