Itsensä voittamista - Vaarojen ultra 4.10.2014

Viime vuoden reissun jälkeen puhuttiin Antin kanssa, että normimatka on täällä nähty. Molemmat olivat tyytyväisiä suorituksiinsa, eikä tällä matkalla suuria ajan parannuksia olisi luvassa ilman harjoittelun muutosta. Niinpä alkukesästä vähän ennen ilmoittautumisen aukeamista käytiin lyhyt keskustelu.

Lopulta ilmoittautuminen hoidettin vasta torstaina, mutta Kolille matkattiin perjantaina 3.10.2014.

Odotukset, jännitykset ja valmistelut

Antilla oli kurkkukipu vaivannut alkuviikosta ennen kilpailua, mutta kisan aattoiltana tehdyn lenkin jälkeen oli Anttikin vielä matkaan lähdössä. Aamuyöstä kipu kuitenkin paheni ja kilpatrikoot vaihtuivat toppavaatteisiin ja kisareppu kameraan.

Postikorttimaisemat tallentuivat Antin muistikortille. Linkki galleriaan tekstin lopuksi.

Markuksella kyseessä oli ensimmäinen ultra, kuten Antillakin olisi ollut. Varsinaisia aika tavoitteita ei ollut, ajatuksena kuitenkin juosta ensimmäinen kierros noin 5½ tuntiin ja tulla toinen kierros maaliin asti mieluiten alle 12h kokonaisajalla. Suurimpana huolen aiheena ennakkoon olivat jalkapohjat, joille ei löydy lappeen Rannoilta sopivia harjoitusmaastoja tätä koitosta varten.

Eväänä Markukselle lähti mukaan

• 2 kpl Ridderheims olutmakkaroita / kierros
• 3 geeliä
• suolatabletteja
• 2 litraa Herbalife Prolong-urheilujuomaa / kierros

Varusteina päällä ja mukana kulki

• pitkät trikoohousut
• pari paitaa päällekäin
• jalassa Salomonin S-Lab Sense 3:set
  Nämä lähtivät pari viikkoa aikaisemmin Mäntsälästä myyjän jalasta (oikean koon tilaaminen olisi kestänyt liian kauan)
• päässä putkihuivi
• selässä fillarointiin tarkoitettu Ospreyn Viper 4-reppu
• repussa juomat, ruoat ja pakolliset varusteet

Omilla vahvuuksilla liikkeelle

Suunnitelmana oli alusta asti ottaa erityisesti ylämäet rauhallisesti ja rullata alamäet reippaasti, tasaisella niin kuin hyvältä tuntuu. Ensimmäisen 20km aikana omaa paikkaa ei varsinaisesti tuntunut letkasta löytyvän, ylämäissä annoin tarkoituksella siimaa ja alamäissä painelin ohi - juttuseura vaihtui taajaan. Juttua riitti Barcelonan alueen vuorijuoksuista laskuvarjohyppyihin ja mykoplasmaan.

Helppoa menoa alkumatkasta.

Kolinvaaralle - reippaasti alas ja kohti Ryläystä. Ryläyksestä oli kovin raskaita muistoja edellisiltä parilta vuodelta. Tällä kertaa näkötorni tuli vastaan täysin yllärinä, kun odotin koko ajan vielä yhtä pahaa nousua. Loppu kierros rauhallisesti, ylämäet kävellen alamäet rullaten. Etureisiin rupesi tulemaan pientä kireyttä rullatessa kohti satamaa, mutta ei mitään pahaa.

Aamun sumu loi välillä varsin satumaiset olosuhteet.

Ylipitkä huolto ja uudelle kierrokselle

Ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaa erittäin kevyesti. Kroppa tuntui huollossa erittäin tuoreelta ja mieli korkealla. Tarkoituksena oli tankata reilusti, mutta tuntui ettei mikään mukana oleva maistu siinä kohdassa, joten tyydyin puoleen lautaselliseen järjestäjien soppaa. Uudet makkarat reppuun, turhaa pyörimistä ja menoksi. Huoltosuunnitelman puuttuessa käytiin huollossa aivan liikaa aikaa, mutta osaapahan ensi kerralla paremmin.

Tauko meni taukoillessa, ei huoltaessa.

Kakkoskierroksen alkuun painelin ensimmäiset noin 13 km yksikseni, mutta meno maistui ja aika tuntui liitävän siivillä. Hieman tasaisemmalle osuudelle tultaessa saavutin Antti Erosen, joka toivotteli minut kovasti tervetulleeksi pitämään vauhtia yllä. Lähes yhtä matkaa taivalsimmekin sitten seuraavat 12 km. Tuolle välille osui minun osaltani myös kilpailun heikoimmat hetket. Onneksi Antti oli pitämässä vauhtia niinä hetkinä ja jopa odottamassa mäen päällä, jotta pääsen mukaan menoon. Kiitos myös Kiviniemen huollolle Pätkiksestä, joka raikasti mieltä erittäin paljon. Pätkiksen perään makkarakin maistui.

Kolinvaaran jälkeen energiatasot olivat alhaalla.
Onneksi Antti Eronen oli matkassa mukana ja juttua riitti.

Kolinvaaran jälkeen hovikuvaaja Nousiainen oli jälleen napsimassa kuvia ja kertoi samalla että eroa on eteen ja taakse noin 5 minuuttia. Onnekseni kuulin väärin ja kun ensimmäisen jyrkän, Ryläystä kohti vievän, nousun jälkeen tuntui olo taas energisemmältä, niin ajattelin ottaa edellä menevän kaverin kiinni - olihan eroa vain 2½ minuuttia. Hups.

Askel sai mukavan menon taas ja Antti jäi nopeasti taakse. Ryläyksen loppu vaiheessa kuulin taas hieman erosta edellä meneviin, mutta ajatuksena oli vielä kovasti tehdä "vain oma suoritus".

Juoksukilpailu

Noh. Kun ensimmäinen selkä näkyy edessä ja on kuullut että niitä on tasaisin välein useampikin, niin jotain herää sisällä ja oma suoritus unohtuu täysin. Kroppa tuntui onneksi erittäin hyvältä vieläkin etureisiä lukuunottamatta. Kolme ohitusta alle kolmen kilometrin matkalla ennen viimeistä juomapaikkaa ja neljäskin kilpakumppani kiinni ajettuna. Juomapussin tarkistus ja mukillinen vettä veivät aikaa enemmän kuin toisten tauot ja taas sai juosta kiinni.

Vaan sepä ei tiellä niin onnistunutkaan. Suunnitelmana oli edelleen kävellä ylämäet, mutta kun ei toisetkaan. Ja sitten juostiin. Rantatiellä pari vain karvan yli 5 minuutin kilometriä, mutta osa kavereista juoksi silti karkuun. Otti päähän niin mahdottomasti, ei voi mennä niin että ensin saa toiset helposti kiinni polulla ja sitten ei ole mitään saumoja helpolla osuudella. Toivoa herätti vielä tulevat polkuosuudet Ukko-Kolin rinteillä.

Poluilla olin taas vahva muihin nähden ja sain muutaman kaverin ohitettua. Jaakko Lehto pääsi kuitenkin jo näköetäisyyden päähän ennen poluille tulemista, mutta ajattelin kokeilla onko kiinni saamiseen mahdollisuuksia, kun omat jalat sen mahdollistivat. Jaakkoa en kiinni saanut, mutta noin 800 metriä ennen maalia näin toisen selän edessäni niin raskaalla askeleella että vielä piti kokeilla. Viimeisellä jyrkällä tuntui että lyyhistyy maahan millä hetkellä hyvänsä, mutta vielä piti taistella ja tasanteella ennen terassia nousin ultralla sijalle 16.

Melko hapokasta mäkeä, mutta vielä piti repiä.

Maalissa väsytti.

Tulokset

• maalissa ajassa 11:04:08
• GPS-datan mukaan matkaa kertyi 87,45 km
• sijoitus 16.
• nousujohteinen kilpailu - vaauhdin jako onnistui hienosti
• onnesta ja helpotuksesta joutui maalissa itkemään muutaman minuutin
• pari varpaan kynttä mustana
• hiertymiä selässä, kyljissä ja kainaloissa
• etureidet aivan jumissa, niin että sattuu
• järjetön into katsella ensi kesän pitkiä kisoja
• kokonais juoksukilometrit tälle vuodelle nousivat nyt karvan yli 600:n. Tämä taitaa olla aika vähän tuossa seurassa.

Linkkejä

• Kilpailun kotisivut
• Antin kuvagalleria

Voitolla yöhön - Lost in Kajaani 2014

Kuten ennakostakin selvisi, oli lähtöasetelma miesten joukkueella (Rajavillit 1) hieman epäselvä Antin loukkaannuttua kesällä ja Simon tullessa uutena miehenä mukaan. Kilpailua edeltävänä päivänä joukkueen kasaantuessa Katinkullassa Vuokatissa vaikutti Simo kuitenkin sopivan heti porukkaan.

Kartat käteen ja suunnittelemaan

Heti kättelyssä reitti yllätti positiivisesti kartalla, paljon vähemmän maantietä ja enemmän metsää, polkuja ja hiekkateitä - kiitos. Varsinaisia reitinvalintavälejä ei ollut kovin paljoa, tai ainakin valinnat muodostuivat nopeasti. Enemmän oli kuitenkin paikkoja, joissa saisi olla hyvinkin tarkkana. Tässä vaiheessa päätimme myös, että Simo hoitaa suunnistuksen tarkoilla kartoilla, Markus yleiskartoilla ja Jari huolehtii reittikirjasta. Varusteet lähtökuntoon  ja autoon pitämään sadetta.

Katse tiukasti kartoissa.

Paukusta kärkeen

Etukäteen olimme Simoa varoittaneet, etteivät kaikki kartat ole aina sitä miltä näyttää. Lähtölaukaksen kajahtaessa suunnistimme kohti toista kisakeskuksen kupeesta bongaamaamme rastia kohti. Ensimmäiseltä rastilla alkoi epäröinti, kaikki ei ollut sitä miltä näytti - suunta kuitenkin rantaan. Kakkosrastilla homma oli hallussa ja reippaalla jalalla tulimme kärjessä ensimmäiseltä prologilta.

Prologin toisen osan kartan saimme vasta ensimmäisen jälkeen. Aukot kartalla aiheuttivat kovasti mietintää ja ensimmäiselle rastille mennessä ajauduimme yhtä polkua liian alas, joten muutama joukkue pääsi tässä edellemme. Simo suunnisti Vimpelinvaaran MTB-O:n vakuuttavasti ja olimme taas kärkiletkassa mukana.

Vimpelin vaaran huipulle toisena. Tästä alkoi MTB-suunnistus.

Tien päällä

Letkassa tyhmyys tiivistyi ja painoimme kelkkauralla reilusti ohi ensimmäisestä varsinaisesta rastista. Pyörät polun viereen ja takaisin, hakua yhteensä noin 8 min. Alkuun oli muidenkin rastien kanssa epävarmuutta ilmassa, mutta onneksi suurempia virheitä ei tullut ja sijoitus letkassa pysyi kohtuullisen hyvänä.

Rastivälille 9-10 olimme päättäneet tehdä kierron tien kautta tarjolla olleen kelkkareitin sijaan. Tämä osoittautui hyväksi ja ohitimme Väsyneet isät tässä nousten miesten sarjan toiseksi ja kokonaiskisan kolmanneksi.

Kaksi kanoottiin ja yksi "uimaan kartta suussa", kuten Simo totesi Kainuun Sanomien haastattelussa. Altavastaajat sähläsivat edellä karttojen kanssa ja yhtäkkiä olimmekin sarjan piikkipaikalla reilun 10 minuuttia 1Life-sekajoukkuetta perässä.

Coastalleeringin toisella osuudella oli aikaa mennä yhdessä tuttujen kanssa ja vaihtaa kuulumisia.

Seuraavalla questilla, luolasuunnistuksessa, uskoimme turhan herkästi Lost-sarjan joukkuetta, joka ei rastia (muka?) huomannut luolassa. Tästä aiheutui noin kolmen minuutin koukku, kun jouduimme tulemaan luolalle vielä uudestaan rastia hakemaan. Questiltä matkaa jatkettiin yhdessä Väsyneiden isien kanssa, kuten jo melontapaikalta tultaessa. Viimeisillä pyörärasteille teimme "Vässyköiden" kanssa vuoroin pienet koukut ja viimeiselle questille tultiin yhtä matkaa.

Ajokoirana Ärjynsaaressa

Lampaat saimme laskettua oikein, ainoana joukkueena kärkiporukasta, pienen väittelyn jälkeen. Maalissa teltta pystyyn, vaatteiden vaihtoa ja fillareilla venerantaan. Myöhästyimme ensimmäisestä veneestä noin neljä minuuttia ja näin pääsimme yösuunnistukseen tekemään omaa suoritusta. Kartan käteen saatuaan Simo tuntui syntyvän uudestaan ja Jarilla sekä Markuksella oli perässä pysymistä Simon kirmatessa edellä.

Ärjyn saaren sammaleisten metsien ja jyrkkien rantojen ihailu sai jäädä toiseen kertaan. Onneksemme upea kuutamo vilahteli välillä puiden takaa ja ainakin kilpakumppanit olivat huomanneet myös komeat revontulet. Pohjat yösuunnistuksesta, veneellä takaisin mantereelle, kuulumisten vaihtamista kakkosjoukkueen kanssa, takaisin yöpaikalle, evästely, lauantain reitin suunnittelu ja yöpyminen (noin kaksi tuntia) - näistä oli seikkailijoiden yö tehty.

Kiertosuunta selväksi ja tossua toisen eteen.

Kohmeiden karkoitus

Aamulla (herätys kello 4:00) mittari näytti nollaa. Aamupalaa väkisin alas, leirin purku ja lähtöön. Olo oli kuin pahassakin krapulassa, mutta mieli virkistyi nopeasti kun päästiin polkemisen vauhtiin. Toisten epäröidessä hiekkatien päässä, painelimme kärjessä kohti ensimmäistä rastia tunkaten fillareita metsärinteessä.

Ekalta rastilta suunnistusvastuu Simolle ja MTB-suunnistukseen. Ekat rastit napsahtivat totutusti kohdalleen, mutta kolmannesta menimme ohi ja aamu alkoi 8 minuutin mutkalla. Ihmeeksemme ja onneksemme pahimmat kilpailijat eivät päässeet juurikaan karkuun ja seuraavilla rasteilla sprinttasimme Väsyneet isät ja 1Lifen kiinni.

Simo antoi näytteen kevyestä askeleesta suosuunnistuksessa.

Jarin ja Simon näyte "eukonkannosta".
Kuva: Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys.

MTB-suunnistuksen jälkeen vuorossa oli suosuunnistusta ja eukon kantoa, josta lähtiessämme kuulimme olevamme 14 minuuttia kärjestä (Altavastaajat). Seuraavalle rastille tiesimme heidän ottaneen eri reitin, koska he eivät olleet tulleet vastaan edellisellä tiepätkällä. Joten kovalla itseluottamuksella eteenpäin.

Reitinvalinnat nappiin - kiinni ja ohi

Altavastaajat tulivat vastaan juuri ennen seuraavaa rastia, eroa enään pari minuuttia. Fiilis nousi pilviin, nyt sujuu. Seuraavalle rastille oma valinta, kelkkareittiä pitkin suoraan rastille. Altavastaajat hakivat rastia vielä rinteestä, kun olimme nousemassa jo tielle. Seuraava rasti melkein tien vieressä. Rastilta pois tullessa vastaan tuli 1Life, jotka veikkasivat Altavastaajien olevan edellä. Ihmettelimme, mutta kohta Altavastaajat ajoivatkin vastaan. Muutaman minuutin pummi ja johto alkoi tuntua hyvältä.

Seuraavalla rastilla kartingia ja matikkaa, jotka molemmat sujuivat ongelmitta. Matka jatkui edelleen sotilassuunnistukseen, jossa 10 rastilta piti etsiä kuva kuudesta sotilaan tarvikkeesta. Kiersimme varmuuden vuoksi kaikki, mutta jalka liikkui, joten ero taakse kasvoi. Seuraavilla väleillä tarkkaa suunnistusta ja varman päälle otettuja reittejä.

Hymy Markuksella herkässä rastien napsuessa kohdalle.

Loppuhulinat

Kainuun prikaatin questilla hukkasimme aikaa noin 20 minuuttia ylimääräistä, kun Simolla ja Jarilla oli vaikeuksia löytää vihjeitä pimeästä rakennuksesta intin tuikun kanssa. Onneksemme 1Life teki pienen koukun varuskunnan alueelta lähtiessään ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä. Keskustan tuntumassa oli useita lyhyitä rastivälejä jotka menimme melko rauhallista kyytiä.

Armeijan tuikku ei valaissut Rajavillien tietä tarpeeksi.

Uimarannan questi ei tuottanut ongelmia, mutta keskustan frisbeegolf-questi meinasi koitua kohtalokkaaksi. Hätäinen ohjeiden kuuntelu yhdistettynä hieman epäselviin ohjeisiin ja tuloksena oli viisi 15 Crossfit-yleisliikkeen sarjaa jokaisen joukkueen jäsenen tehtäväksi - hiki. 1Life sai taas parin minuutin edun.

Pöllyvaaran suunnistuksessa laitoimme taas tossulla koreasti ja ero kääntyi nopeasti hyväksemme. Maalialueella vielä kastautuminen Kajaaninjokeen ennen maaliviivan ylittämistä ensimmäisenä Extremely Lost -sarjan joukkueena ajassa 17:25:40. Sekasarjan ylivoimeisesti voittanut 1Life jäi noin 15 minuuttia ja miesten sarjan kakkonen, Väsyneet isät noin tunnin.

Maaliquestilla haettiin vielä rasti saaresta. Lyhin reitti oli myös syvin.

"Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä."
Tosin seikkailuissa riittää usein, että pääsee kiertämään koko radan läpi.

Tapahtuman reitti oli paras käymistämme ja järjestelyt toimivat loistavasti, joten iso kiitos taas järjestäjille. Mielenkiinnolla odotamme ensi vuoden ryntäystä, kun järjestelyt paranevat vuosi vuodelta.

• Kuvat: Antti "Hovikuvaaja" Nousiainen
• Tapahtuman kotisivut
• GPS-seuranta: 1. päivä ja 2. päivä.

Someron Yö Rogaining 18.7.2014

Tällä kertaa Somerolle lähtivät Johanna ja Marja, yön yli kestävään 8h sarjaan. Viikkoa aikaisemmin oli selvinnyt joukkueen kokoonpano muutoksien jälkeen ja naiset aloittivatkin valmistautumisen kisaan yhteisillä maastokatselmuksilla Lappeenrannan lähiympäristössä. 

Kuvaa torstai-illan maastokatselmukselta, Marjan tyylinäyte

Kisapaikalla oltiin lähes ajoissa, päästiin suoraan hakemaan karttoja. Jonkunlainen alustava suunnitelma syntyi hyvinkin nopeasti, mutta vaihtoehtojen arpominen vei aikaa todella. Pientä epävarmuuttakin oli ilmassa suunnitelmia tehdessä ja moneen kertaan tuli muunnettua senttejä kilometreiksi ja toisin päin. Mutta kun reitti näytti niin pitkältä 1:20 000 kartalla! Vihdoin ja viimein sillä ensimmäisellä reittivaihtoehdolla metsään, reitit oli piirretty karttoihin noin 10 min ennen starttia. Muiden ennakkovalmisteluiden jälkeen lähtöviivalle ehdittiin jopa pari minuuttia ennen lähtölaukausta!

15 minuuttia aikaa starttiin ja reitin piirtäminen karttaan on kesken!

Liikkeelle kohti rasteja 34 ja 43. Ne löytyivät ilman ongelmia, mutta 43:lta lähtiessä tuli vähän kierreltyä turhia kun polku ei tullut vastaan ja muut urat vetivät puoleensa. Äkkiä takaisin kartalle ja meno jatkui rasteille 116-38-45-33. Pullautekartalla meni hetki totutellessa tuohon aukkokuvaukseen. Paikkapaikoin keltaisella merkityt alueet olivat hyväkulkuista aukkoa, välillä lähes umpeenkasvanutta puskaa, jossa matalampaa puuta. Kolmekolmoselta lähtiessä kartanlukulamppu päähän ja vähän myöhemmin kunnon tuikku, kun ei tuolla kuusikossa meinannut nähdä mitään. Suunnitelma kohti 46 oli ottaa tie kiinni ja sitä niin pitkälle kuin uraa riittää. Mutta eipä osuttu uralle, vaan rämmittiin aikamoisessa viidakossa eteen- ja sivuille päin. Onneksi vihreästä vihdoin löytyi polku ja matka jatkui sujuvasti.

159:lle mennessä ja sieltä lähtiessä kuljettiin sähkölinjan alustaa. Oli aikamoista aitajuoksu- tai siis aitakävelyharjoittelua, sillä sieltä oli harvennettu puskaa ja kaikki roju oli jätetty paikoilleen! Hidasta kuin mikä. Ja rastille 159 lähestyttäessä ennen tien ylitystä se, mikä näytti polulta linjan alla, olikin oja. Huonoja reitinvalintoja. Tarkoituksena oli mennä rastille 169, mutta tien hävittyä jälleen kerran jalkojen alta jouduttiin taas kerran sähkölinjaa rämpimään. Ajanhukan takia päätettiin jättää 169 hakematta ja jatkaa suunnitelman mukaisesti 139-129-119-160. 

Kartta ja komea GPS-käppyrä kaikkine kiemuroineen

Rastia 129 lähestyttäessä alkoi ihmettely, kun rastin määrite oli torpan kulma. No eräs rakennus tuli piakkoin lampun valokeilaan ja ei muuta kun kiertämään ympäri sitä. Eipä löytynyt rastia. Kohta näkyi muutama muukin rakennus ja muutaman askeleen jälkeen vielä enemmän. Pian seistiin keskellä todella vanhaa pihapiiriä, johon kuului ainakin kymmenkunta rakennusta. Entten tentten ja suunnaksi otettiin eniten asuinrakennukselta näyttävä hökötys, onneksi rasti löytyi sen kulmalta. Muuten olisi ollut kierrettävänä muutama muukin rakennus. Pois lähtiessä huomasimme paikan olevan Myllymäen torppa, Museoviraston restauroima kohde. Todella vaikutta näky pihapiireineen ja rakennuksineen, jopa yöllä! Näkemisen arvoinen ehdottomasti.

Vähän kerrassaan alkoivat matka ja väsymys painaa. Toisella jäsenistä hiersi kenkä ja toinen hoiperteli ristiaskeleita aika tavalla pitkin metsiä. Kartalla kuitenkin kestettiin yllättävän hyvin. 160 rastilta tielle paluun jälkeen oltiin niin paljon myöhässä aikataulusta, että oli kriisipalaverin ja paikkaustauon paikka. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä tällä joukkueella pysähdyttiin pidemmäksi aikaa, mutta nyt oli pakko. Lähes 15 min tauon aikana paikattiin jalkaa ja suunnitelmaa leikattiin aika rankalla kädellä maaston hitauden takia. Päätettiin jättää Saarijärven kierto suosiolla väliin. Matkaa suunniteltiin jatkettavaksi 59-138-124 rasteilla, jolloin juomapistekin osuisi matkan varrelle. Tosin pikatarkistus nestetilanteesta kertoi, että ensimmäisen 4h aikana koko joukkue oli kuluttanut yhteensä noin litran nestettä. Tankkaukseen ei välttämättä olisi tarvetta ja molempien olisi juotava paljon enemmän kuin alkumatkan aikana, jos mielii maaliin päästä edes jonkinlaisessa kunnossa.

Tauon aikana suoritetut huoltotoimenpiteet toimivat. Hiertymät sekä harha-askeleet alkoivat jäädä taka-alalle ja matkaa päästiin jatkamaan paremmissa merkeissä. Matkalla rastille 59 oli kuvaaja säikäyttelemässä tien vieressä. Rastien otossa ei ollut ongelmia. Pata-järven rannassa piti käydä kuvaamassa maisemia matkalta ja siitä eteenpäin rasteille 124 ja 158.

Pimeys alkoi väistyä, näkymää Pata-järven rannasta klo 03:45

Aamuhetki Somerolla klo 04:30

Ensimmäisen kertaa nähtiin muitakin kisaajia, kun Jussi ja Jouni juoksivat vastaan rastin 59 jälkeen. Edellinen havainto muista olikin nelisen tuntia aikaisemmin rastille 46 Kolmen koplan kanssa yhtä aikaa mennessä. Välillä oli ääniä kuulunut, mutta ei näkynyt lamppujen valoja. Tämän jälkeen alkoi olla näköhavaintoja muista säännöllisesti ja sitä enemmän mitä lähemmäs maalia mentiin. Juomarastilla ei tarvinnut täydennystä nesteisiin, vaan napattiin parit kulaukset raikasta vettä. Oli hyvää! 158:a lähestyttäessä aloitettiin keskustelut uudelleen loppureitistä. Suunnitelmana oli käydä ainakin 37 ja sen jälkeen katsoa loppua, mutta aikaa näytti olevan niin reilusti, että reitti muokkautui muotoon 37-126-118.  

Suunnitelmassa pysyttiin, vaikka muutaman kerran suunta oli piirun verran väärä ja ajautumista tapahtui. Nopeilla korjauksilla takaisin reitille ja eteenpäin. Rastilla 118 meillä oli edelleen lähes tunti aikaa, joten lähdettiin yrittämään lisäpisteitä rasteista 48-44 ja jos jäisi aikaa, niin vielä 54. Hyvin riitti aika, kukko kiekui meille aikamerkkejä rastin 48 ympäristössä klo 05:30. Tuo suunnitelma toteutettiin ja maalissa ajassa 7h 52min, matkaa kertyi 38,5km. 

Rastilla 118, vielä oli aikaa poseerata.

Leimantarkistuksessa

Maalin jälkeen hymyilytti, urakka ohi.

Tuloksissa sijoitus 7., oltiin paras naisjoukkue, eikä sekajoukkueitakaan ollut meidän edelle ehtinyt. Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen tulokseen ja reissuun kaiken kaikkiaan!

Havaintoja ja huomioita matkan varrelta:

1) Vaikka 8h kisassa oli 22 muutakin joukkuetta, oli välillä aika yksinäinen olo, kun lähes neljään pimeimpään tuntiin ei havaintoja muista.

2) Linnut eivät laula keskellä yötä, aloittavat vasta 04 maissa uudelleen. Oli muuten todella hiljaista välillä.

3) Hyttysiä oli yllättävän vähän kimpussa, liekkö myrkky tehonnut niin hyvin koko yön vai oliko järjestäjät hävittäneet kyseiset ötökät maastosta lupauksensa mukaisesti.

4) Yön tuoksuina saunavasta (vihta) ja viljapelto.

5) Kolme nallea nähtiin matkan varrella, siellä ne vilkuttivat meille puisine tassuineen muutaman talon kulmalta. Onneksi ei aitoja nallukoita näkynyt.

Tulokset

Kuvia

-Johanna & Marja

Spring Adventure 10.5. (Rajavillit 1, naisten sarja)

Tällä kertaa Rajavillit 1 joukkueessa starttasi Johanna ja Riikka. Kisamatsku haettiin kasin aikaan, jolloin pääsimme suunnittelemaan reittiä. Oman haasteen reittisuunnitteluun toi kiellettyjen teiden alitusten löytäminen reittikartasta. Muuten reitti ei antanut paljon vaihtoehtoja. Suunnittelu oli valmista nopeasti. Loppuaika ennen starttia menikin välineiden säätämisessä.

Startti paukahti puoli minuuttia miesten kilpasarjan jälkeen. Lähtö oli aika hidas joukkueiden lähtiessä porttien välistä pyörällä ilman alun hajottavaa prologia. Takarivin lähtöpaikka ei ollut paras mahdollinen ;). Ensimmäiset pyörärastit löytyivät ilman ongelmia Johannan suunnistaessa tarkkaan. Ensimmäinen tehtävärasti oli suunnistusta ilmakuvakartalla. Johannan tarkan suunnistuksen ansiosta rastit löytyivät hyvin. Rankkaa oli jaloille kiivetä hiekkamonttuja ylös ja alas ja taas ylös, välit juosten (tai kävellen) pehmeällä hiekalla. Onneksi sekin osuus päättyi.

Myös seuraavat pyörärastit löytyivät ongelmitta, kivana lisänä järjestäjät olivat laittaneet yhden rastin n. 2,5m metrin korkeuteen alikulkusillan kupeeseen. Hetken mietinnän jälkeen Johanna sai rastin leimattua pyörän päällä taiteillen, Riikan tukien pyörää. Pituuskin juuri riitti. Mastolla olleelle rastille mennessä vastaamme tuli yksi erittäin kiukkuinen maanomistaja, joka ei olisi antanut käyttää heidän talon vieressä olevaa (yleistä?) tietä. Meinas kyseinen rouva käsiksi käydä lyhyen juttelun jälkeen. Onneksi pääsimme tästä jatkamaan matkaa ehjänä.

Seuraava vaihto olikin sitten jo melontaan Vantaajokea pitkin. Lyhyen melontahetken jälkeen huomasimme, että emit oli tippunut edellisen vaihtoleimauksen jälkeen. Ei kun äkkiä rantaan ja vaihtoleimauksen luokse etsimään emittiä. Onneksi se löytyi pian ja pääsimme jatkamaan matkaa. Johannalla kädet hapotti edellisten päivien melontojen jäljiltä vielä aika pahasti, saimme silti rastin haettua ja vaihdoimme juoksuosuudelle.

Ensin mietimme, että käymme tekemässsä joenylityksen tässä välissä, mutta pienen jonon ja ei kovin vakuuttavan edellämenijän takia päätimme siirtää ylityksen myöhemmäksi, kun märkänä kisaaminen ei houkuttanut. Rastit löyty juoksuosuudella, mutta Riikan jalat olivat jo poikki edellisen hiekkamäkijuoksun jäljiltä, niin vauhti oli rauhallista (tai jopa hidasta välillä). Juoksun jälkeen käytiin taiteilemassa köysiylitys ilman kastumista.

Lopuksi oli vielä tarjolla teknistä pyöräpätkää pitkospuilla ja metsäpoluilla. Harjotusta tarvitsee, että noi kaikki polut pääsisi ajaen menemään, mutta hyvin me tultiin jo nyt, vaikka osan matkaa menikin talutuksessa. Viimeinen tehtävä olikin finnfoamilla uinti. Anteeksi perässä olleelle joukkueelle, saattoi hieman vesi roiskua minun siinä potkiessa :D.

Haastavinta tämän päivän kisassa olikin maalin tulon jälkeen kuivien vaatteiden vaihto. Rajavillit 2 joukkueella oli sen auton avaimet mukana, missä oli meidän vaihtovaatteet. Keli oli n +15, lähes pilvistä ja tiedossa oli lähes tunnin odotus märissä vaatteissa. Onneksi vaihtolaatikoista löytyi jätesäkit mihin saimme jalat ja avaruuslakana jonka käärimme ympärille. Siinä sitten odoteltiin poikia maaliin.

Kevät-Rogaining 30.3.2014

Sipoonkorven maastossa kisailtu Kevät-Rogaining tarjosi kevään ensimmäiset sulanmaan rastijahdit. Rajavillien porukasta aurinkoisesta kevätsunnuntaista ehti tällä kertaa nauttimaan vain Antti. Osittain samassa maastossa oli rogattu viimeksi loppiaisena, mutta tällä kertaa erikoisuutena oli tarkka suunnistuskartta (1 : 11500), jonka ansiosta rastipisteitä oli normaalista poiketen myös pienipiirteisissä paikoissa.

Kevättä oli aistittavissa ilmassa jo kisaviikolla - valitettavasti. Tavoittena oli kipitellä tämä rogaining ennen antihistamiiniin turvautumista, mutta kisaa edeltävänä iltana oli pakko käydä pilleripurkilla jotta kaikki tankatut nesteet eivät vuotaisi ainakaan nenän ja silmien kautta ulos. Ennen lähtöä hieman epäilytti miten kroppa sopeutuu tähän, mutta onneksi mitään ihmeellistä ei kisan aikana tapahtunut.

Lähtöpaikalla Kuusijärvellä ehdin vaihtaa kuulumiset Team Hautaniemen kanssa ja siitä suuntasinkin kohti lähtöpaikkaa ilman suurempia ennakkojännäilyjä. Normaalista rogaining-käytännöstä poiketen erillistä suunnitteluaikaa ei ollut tarjolla vaan kello lähti käymään kun kartan sai kouraan. Olin ajatellut etukäteen tekeväni karkean suunnitelman nopeasti ja tarkentavani sitä matkan varrella. Käytössä oli 4 tuntia tehokasta peliaikaa rastien hakuun.

K-pisteelle oli matkaa parisataa metriä. Tällä matkalla ehdin päättää reitin kiertosuunnan ja katsoa reitin ensimmäiselle rastille. Jatkoin suoraan K-pisteeltä löntystelyä kohti rastia 20 piirrellen samalla reittiä eteenpäin. Vähän ennen rastia sujautin kartan takaisin pussiin ja lähdin toteuttamaan suunnitelmaa.

Ensimmäiset rastit (20-51-72) napsuivat kohdilleen kerralla. Alunperin ajattelin jättäväni rastin 34 pois, mutta alun polkupätkällä olin ehtinyt vilkaisemaan loppupäätä jo senverran että ajattelin hakea sen kuitenkin matkaan ennen rastia 32. Samalla kartantutkiskelulla huomasin kartan itäosan tienkiertomahdollisuuden ja muutin vähän alkupään reittiä siirtämälllä rastit 37 ja 55 aikaisemmaksi.  Maasto vaikutti kuivalta ja nopeakulkuiselta ja soiden ylitys sujui ongelmitta niiden ollessa vielä jäässä.

Valtatiemallin suo.

Pakollinen maalaismaisemakuva.

Rastit 34, 32 ja 74 löytyivät ongelmitta. Rastilla 37 oikeaa kivenkoloa piti etsiä pari minuuttia, mutta siitä eteenpäin (55-28-54-36) osuivat taas kerrasta. Rastin 29 olin jättänyt jo kertaalleen pois suunnitelmasta, mutta reitinvalintaa välille 36-57 hakiessani huomasin sen sopivan siihen väliin mainiosti polun ja johdattelevien muotojen kautta otettuna. 29 ja 57 löytyivät myös ilman ongelmia.

Rastin 57 jälkeen otin tietä alle ja leväytin kartan kokonaan auki. Aikaa oli kulunut n. 1:40, joten yli puolet ajasta oli vielä jäljellä. Tähän mennessä olin poiminut kaikki matkan varrella olevat rastit ja elättelin toiveita jopa kaikkien rastien hakemisesta. Tämähän ei siis ole varsinaisesti rogainingin idea, mutta loppuosan suunnittelu oli näin helpompaa kun ei tarvinnut suunnitella mitä jättää väliin.

Tiepätkällä ehdin vähän tankatakin ja moikkailla vastaantulijoita. Piirtelin myös suunnitelmani karttaan ja päivitin alkupään käydyt rastit jotta en eksyisi samalle rastille toistamiseen. Rastin 38 hain pistona tietä pitkin. Haastavat pisteet 56-26-35-75 ja 27 osuivat hienosti kohdalleen ja olipa aikaa vähän fotoillakin rastilla 35.

Hieno rastipiste # 35. Pieni varmistava kaarros vasemman kautta.

Perässä tuli toinen porukka, joten pistin hetkeksi TV-rastin toimintaan.

Rasti 33 löytyi myös ongelmitta. Sen jälkeisessä samaistuin Hugo-peikkoon, kun jouduin juoksemaan karkuun perässä vierinyttä pölliä. Jyrkässä alamäessä otin tukea puunrungosta, joka olikin senverran laho että se kaatui ja lähti perääni pyörimään. Nilkoillehan se lopulta kopsahti, mutta onneksi ei sattunut mitään. Seuraava oja oli puoli metriä syvä ja mutapohjainen eikä sen päällä ollut jää kestänyt ihmisen painoa...

Rastit 53-71-25-73 löytyivät päivän teeman mukaisesti, eli ongelmitta. Tässä vaiheessa reissua alkoi jo matka hieman painaa eikä evääksi kiireessä valitut suklaapatukat oikein toimineet. Patukan napostelun jälkeen oli 15-20 minuuttia todella hyvä kulku, mutta heti sen jälkeen energiatasot tipahtivat kerrasta. Tämä toistui muutamaan kertaan enkä oikeastaan saanut loppupuolella missään vaiheessa energiatasoa säilymään tasaisena. Väärä eväsvalinta siis.

Rastin 73 jälkeen arvioin jäljellä olevaa matkaa ja päätin jättää rastin 24 pois. Rastia 52 jouduin hakemaan useamman minuutin. Kalliomaastot eivät ole koskaan olleet helppoja paikkoja minulle. Tämä pieni pummi pisti miettimään joutuisinko jättämään toisenkin rastin (23) pois ajanpuutteen vuoksi, mutta kun rastit 21, 22 ja 31 löytyivät kerrasta niin päätin yrittää vielä sitä.

Erikoisen mittakaavan vuoksi jäljellä olevan matkan arviointi oli haastavaa, mutta uskoin 10 minuuttia riittävän hyvin rastilta 23 maaliin siirtymiseen. Juuri sen verran aikaa olikin jäljellä rastilla leimatessani, joten pikaisten fotoilujen jälkeen sai laittaa tossut lentoon. Maalissa aikaa jäi jäljelle kokonaista 59 sekuntia, eli tiukallehan se taas meni, mutta niinhän sen pitääkin.

Kärki löysi kaikki rastit 3 tunnissa ja 10 minuutissa. 10 muutakin joukkuetta ehti tyhjentää koko pajatson. Tuloksissa olin näiden joukkueiden jälkeen 12. Hyvä maasto, hyvä kartta ja hieno keli = hyvä treeni.

Kartta, reitti ja välärit. Kiertosuunta myötäpäivään.