tiistai 7. lokakuuta 2014

Itsensä voittamista - Vaarojen ultra 4.10.2014

Viime vuoden reissun jälkeen puhuttiin Antin kanssa, että normimatka on täällä nähty. Molemmat olivat tyytyväisiä suorituksiinsa, eikä tällä matkalla suuria ajan parannuksia olisi luvassa ilman harjoittelun muutosta. Niinpä alkukesästä vähän ennen ilmoittautumisen aukeamista käytiin lyhyt keskustelu.
Lopulta ilmoittautuminen hoidettin vasta torstaina, mutta Kolille matkattiin perjantaina 3.10.2014.

Odotukset, jännitykset ja valmistelut

Antilla oli kurkkukipu vaivannut alkuviikosta ennen kilpailua, mutta kisan aattoiltana tehdyn lenkin jälkeen oli Anttikin vielä matkaan lähdössä. Aamuyöstä kipu kuitenkin paheni ja kilpatrikoot vaihtuivat toppavaatteisiin ja kisareppu kameraan.
Postikorttimaisemat tallentuivat Antin muistikortille. Linkki galleriaan tekstin lopuksi.

Markuksella kyseessä oli ensimmäinen ultra, kuten Antillakin olisi ollut. Varsinaisia aika tavoitteita ei ollut, ajatuksena kuitenkin juosta ensimmäinen kierros noin 5½ tuntiin ja tulla toinen kierros maaliin asti mieluiten alle 12h kokonaisajalla. Suurimpana huolen aiheena ennakkoon olivat jalkapohjat, joille ei löydy lappeen Rannoilta sopivia harjoitusmaastoja tätä koitosta varten.

Eväänä Markukselle lähti mukaan
Varusteina päällä ja mukana kulki
  • pitkät trikoohousut
  • pari paitaa päällekäin
  • jalassa Salomonin S-Lab Sense 3:set
    Nämä lähtivät pari viikkoa aikaisemmin Mäntsälästä myyjän jalasta (oikean koon tilaaminen olisi kestänyt liian kauan)
  • päässä putkihuivi
  • selässä fillarointiin tarkoitettu Ospreyn Viper 4-reppu
  • repussa juomat, ruoat ja pakolliset varusteet

Omilla vahvuuksilla liikkeelle

Suunnitelmana oli alusta asti ottaa erityisesti ylämäet rauhallisesti ja rullata alamäet reippaasti, tasaisella niin kuin hyvältä tuntuu. Ensimmäisen 20km aikana omaa paikkaa ei varsinaisesti tuntunut letkasta löytyvän, ylämäissä annoin tarkoituksella siimaa ja alamäissä painelin ohi - juttuseura vaihtui taajaan. Juttua riitti Barcelonan alueen vuorijuoksuista laskuvarjohyppyihin ja mykoplasmaan.
Helppoa menoa alkumatkasta.

Kolinvaaralle - reippaasti alas ja kohti Ryläystä. Ryläyksestä oli kovin raskaita muistoja edellisiltä parilta vuodelta. Tällä kertaa näkötorni tuli vastaan täysin yllärinä, kun odotin koko ajan vielä yhtä pahaa nousua. Loppu kierros rauhallisesti, ylämäet kävellen alamäet rullaten. Etureisiin rupesi tulemaan pientä kireyttä rullatessa kohti satamaa, mutta ei mitään pahaa.
Aamun sumu loi välillä varsin satumaiset olosuhteet.

Ylipitkä huolto ja uudelle kierrokselle

Ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaa erittäin kevyesti. Kroppa tuntui huollossa erittäin tuoreelta ja mieli korkealla. Tarkoituksena oli tankata reilusti, mutta tuntui ettei mikään mukana oleva maistu siinä kohdassa, joten tyydyin puoleen lautaselliseen järjestäjien soppaa. Uudet makkarat reppuun, turhaa pyörimistä ja menoksi. Huoltosuunnitelman puuttuessa käytiin huollossa aivan liikaa aikaa, mutta osaapahan ensi kerralla paremmin.
Tauko meni taukoillessa, ei huoltaessa.

Kakkoskierroksen alkuun painelin ensimmäiset noin 13 km yksikseni, mutta meno maistui ja aika tuntui liitävän siivillä. Hieman tasaisemmalle osuudelle tultaessa saavutin Antti Erosen, joka toivotteli minut kovasti tervetulleeksi pitämään vauhtia yllä. Lähes yhtä matkaa taivalsimmekin sitten seuraavat 12 km. Tuolle välille osui minun osaltani myös kilpailun heikoimmat hetket. Onneksi Antti oli pitämässä vauhtia niinä hetkinä ja jopa odottamassa mäen päällä, jotta pääsen mukaan menoon. Kiitos myös Kiviniemen huollolle Pätkiksestä, joka raikasti mieltä erittäin paljon. Pätkiksen perään makkarakin maistui.
Kolinvaaran jälkeen energiatasot olivat alhaalla.
Onneksi Antti Eronen oli matkassa mukana ja juttua riitti.

Kolinvaaran jälkeen hovikuvaaja Nousiainen oli jälleen napsimassa kuvia ja kertoi samalla että eroa on eteen ja taakse noin 5 minuuttia. Onnekseni kuulin väärin ja kun ensimmäisen jyrkän, Ryläystä kohti vievän, nousun jälkeen tuntui olo taas energisemmältä, niin ajattelin ottaa edellä menevän kaverin kiinni - olihan eroa vain 2½ minuuttia. Hups.

Askel sai mukavan menon taas ja Antti jäi nopeasti taakse. Ryläyksen loppu vaiheessa kuulin taas hieman erosta edellä meneviin, mutta ajatuksena oli vielä kovasti tehdä "vain oma suoritus".

Juoksukilpailu

Noh. Kun ensimmäinen selkä näkyy edessä ja on kuullut että niitä on tasaisin välein useampikin, niin jotain herää sisällä ja oma suoritus unohtuu täysin. Kroppa tuntui onneksi erittäin hyvältä vieläkin etureisiä lukuunottamatta. Kolme ohitusta alle kolmen kilometrin matkalla ennen viimeistä juomapaikkaa ja neljäskin kilpakumppani kiinni ajettuna. Juomapussin tarkistus ja mukillinen vettä veivät aikaa enemmän kuin toisten tauot ja taas sai juosta kiinni.

Vaan sepä ei tiellä niin onnistunutkaan. Suunnitelmana oli edelleen kävellä ylämäet, mutta kun ei toisetkaan. Ja sitten juostiin. Rantatiellä pari vain karvan yli 5 minuutin kilometriä, mutta osa kavereista juoksi silti karkuun. Otti päähän niin mahdottomasti, ei voi mennä niin että ensin saa toiset helposti kiinni polulla ja sitten ei ole mitään saumoja helpolla osuudella. Toivoa herätti vielä tulevat polkuosuudet Ukko-Kolin rinteillä.

Poluilla olin taas vahva muihin nähden ja sain muutaman kaverin ohitettua. Jaakko Lehto pääsi kuitenkin jo näköetäisyyden päähän ennen poluille tulemista, mutta ajattelin kokeilla onko kiinni saamiseen mahdollisuuksia, kun omat jalat sen mahdollistivat. Jaakkoa en kiinni saanut, mutta noin 800 metriä ennen maalia näin toisen selän edessäni niin raskaalla askeleella että vielä piti kokeilla. Viimeisellä jyrkällä tuntui että lyyhistyy maahan millä hetkellä hyvänsä, mutta vielä piti taistella ja tasanteella ennen terassia nousin ultralla sijalle 16.
Melko hapokasta mäkeä, mutta vielä piti repiä.
Maalissa väsytti.

Tulokset

  • maalissa ajassa 11:04:08
  • GPS-datan mukaan matkaa kertyi 87,45 km
  • sijoitus 16.
  • nousujohteinen kilpailu - vaauhdin jako onnistui hienosti
  • onnesta ja helpotuksesta joutui maalissa itkemään muutaman minuutin
  • pari varpaan kynttä mustana
  • hiertymiä selässä, kyljissä ja kainaloissa
  • etureidet aivan jumissa, niin että sattuu
  • järjetön into katsella ensi kesän pitkiä kisoja
  • kokonais juoksukilometrit tälle vuodelle nousivat nyt karvan yli 600:n. Tämä taitaa olla aika vähän tuossa seurassa.
Linkkejä