Lost in Kajaani 21.-22.9.2012 (kakkosjoukkue)

Rajavilli 2 – Terapian tarpeessa (Extremely Lost miehet & OSM kilpasarja)

Kajaanin kuulu seikkailukisa oli jo hyvissä ajoin merkattu seikkailukisakalenteriin kesän päätavoitteeksi. Joukkueen lopullisen kokoonpanon varmistumisen venyminen ja kisaviikolla jäseniä vaivanneet flunssapöpöt kuitenkin laskivat ennakko-odotuksia hieman. 

Lopulta lähtöviivalle saatiin kuin saatiinkin 3 OSM-mittelöön kelpaavaa miestä jalkeille ja tavoitteeksi asetettiin maaliin pääsy. Opiskelijoiden SM-sarjaan ei lopulta startannutkaan muita joukkueita, mikä latisti hieman kilpailumielialaa. Kilpailustrategiana oli panostaa navigointiin ja suunnistusosuuksiin ja minimoida tappiot liikenopeudessa. 

Prologista pulikointiin

Lähtöviivalle asettauduttiin Kajaanin rantapuistoon. Prologina toimi rantapusikoita kierrellyt kaupunkisuunnistus, jossa rastit sai rogaining-tyyppisesti hakea vapaassa järjestyksessä. Simppeli setti vedettiin hyvällä tahdilla. Pari rastia piti käydä leimaamassa uudestaan, kun jostain syystä jompikumpi ei ollut emit-kortille tallentunut ensi yrittämällä. Hyvä että huomattiin asia ja selvittiin minuutin lisälenkillä 5 minuutin sakon sijaan, joka olisi puuttuneesta leimauksesta seurannut.

Valmistautuminen käynnissä.

Rajavillit 2 - Terapian tarpeessa valmiina lähtöön.

Kilpakumppaneita Kajaanin Rantapuistossa lähtöhetkellä.

Prologin päätteeksi hypättiin fillarin satulaan ja suunnattiin kinkkisellä 1:100 000 mittakaavan kartalla kohti mäkihyppymäkeä, jossa ensimmäinen rasti sijaitsi. Heti ensimmäisellä rastilla oli lisätehtävä, joka johdatti meidät seinäkiipeilyrastille. Kiipeilytehtävä ei aivan onnistunut, josta sakkona pari kertaa talon ympäri juoksu. Eipä jäänyt sakkolenkki mieltä vaivaamaan, oli hyvä alkulämmittely J

Kakkosrastilla odotti seuraava tehtävä: lammen vastarannalla käyminen uimalla. Mukavan virkistäytymisen jälkeen olikin hyvä hypätä polkupyörän selkään lämmittelemään rivakan polkemisen avulla. Poljettavaa riittikin, sillä reittikartta vei muutaman mutkan kautta kohti Vuokattia. Kisan alku oli sujunut oikein hyvin. Rasteilla ja rastivälien reitinvalinnoilla päästiin mittelemään taitoa ja vauhtia tasaväkisesti Rajavillit 1 –joukkueen tyttöjen kanssa.

Ensimmäinen rasti antoi heti lisätehtävän. Muistisuunnistaen kiipeilyseinälle mars.

Kakkosrastin uintitehtävä suoritettu ja matka jatkuu.

Vuokatinvaaralle ja alas.

 Kakkosrastilta eteenpäin matka eteni rastien ja niillä suoritettavien tehtävien kautta kohti Vuokatinvaaran huippua. Tehtävät vaihtelivat mönkkäripäristelystä hieman muokatulla suunnistuskartalla suunnistukseen. Kaikki tehtävät sujuivat mallikkaasti, myös monille joukkueille suurta päänvaivaa aiheuttanut suunnistus. Rastiväleillä suurpiirteistä karttaa tihrustettiin tarkasti virheiden välttämiseksi. Vain yksi risteys yllätti monen muun joukkueen tapaan myös meidät ja rullailimme epähuomiossa kilometrin liian pitkälle. Vauhti saatiin pidettyä kohtalaisena välillä hinausköyttä hyödyntäen.

Suunnistuksen otimme tarkasti ja rastit löytyivät hyvin. Muutkin huomasivat sen ja saimme letkan perään :)

Hetkeksi keskityttiin kuvaamiseen ja maisemien ihasteluun ja heti paineltiin ohi risteyksestä (taustalla näkyvän auton kohdalla).

Kuutostien laitaa kohti Vuokattia.

Vuokatinvaaran huipulle nouseva tie oli pitkän pyöräilyosuuden päätteeksi rankka rutistus, mutta mieltä piristi tiedossa oleva lasku Urheiluopistolle laskettelurinteitä pitkin. Etukäteen oli kerrottu, että rinteisiin on merkattu joitain työmaa-alueita, joille meneminen on kielletty. Huipulle päästyämme totesimme, että lippusiimat ja työmaa-alue –kyltit oli viritelty kaikkien rinteiden yläreunaan. Voi pahus. Hetken aikaa puntaroimme vaihtoehtoa lasketella alas omia jälkiä asfalttitietä pitkin, mutta koska matkaan oli lähdetty seikkailumielellä, tämä vaihtoehto hylättiin. 

Kiersimme huippua yhä kauemmas ja koetimme löytää työmaa-alueen takareunan. Lopulta nauhat ja kyltit loppuivat ja pääsimme nauttimaan vauhdikkaasta maastopyörähetkestä viilettäessämme rinnettä pitkin alamäkeen. Mäen alla totesimme tulleemme aivan laitimmaisen (väärän laidan) hissin ala-asemalle, josta ei mennyt selkeää tietä pois. Sopivia polkuja koetettiin löytää epätarkasta kartasta rastinumeroiden alta, mutta ajauduimmekin umpikujapolulle ja sen kautta umpimetsään. Ensin tarkoituksena oli puskea metsän läpi alamäkeen karttaan merkatulle polulle, mutta vastaan tullut suo muutti suunnitelmaa ja päätimme palata ylemmälle polulle. Tämä ylempi polku oli erittäin pieni ja jouduimme taluttamaan pyöriämme, joka maksoi paljon aikaa. 

Laskettelurinteen alas pyöräily oli reissun hienoimpia hetkiä, mutta sitä seurannut pummi oli myös koko kisan suurin suunnistusmoka. Ykkösjoukkueen tytöt kiersivät alas asfalttitien kautta ja tällä ”omalla seikkailullamme” hävisimme heille n. 15 minuuttia. Monet joukkueet olivat painelleet alas toisen laidan rinteitä pitkin, jotka itse tulkitsimme kielletyksi työmaa-alueeksi. Tämä reitti olisi ollut n. 20 minuuttia nopeampi ja säästänyt voimiakin selvästi. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin leirintäalueen kautta Urheiluopistolle, jossa luvassa oli vielä tehtäviä ennen loppukiriä yötauolle. 

Välin 10-11 valinnat ja näkymä kisakartasta, jossa rastinumero juuri kriittisellä paikalla. Väliajat: Rajav2 n. 28min, AKK n. 13min (sisältäen 2,5 minuutin lenkin vaaran päällä) ja Rigor Mortis n. 16 min (sisältäen myös lenkin vaaralla)

Vuokatin tehtävät suoritimme rivakasti ja turhia aikailematta, mutta pitkän päivän päätteeksi tehtävärastien väleillä liikkuminen oli kaikkea muuta kuin rivakkaa. Ehdimme kuitenkin suorittaa kaikki tehtävät ennen cut-off –aikoja ja päivän viimeisenä siirtymänä polkaistiin vielä Vuokatinvaaran kupeessa olevalle viinitilalle yöpymispaikalle. 

Hiihtosuunnistus ei tarjonnut montaa reitinvalintavaihtoehtoa.

HK Gunthersin sini-puna-valkoiset värit olivat tuttu näky välillä edellä, välillä perässä.

Lauantain kurainen aamupala

Telttayön ja ravitsevan aamupuuron nauttimisen jälkeen oli aika siirtyä jokaisen MTB-hörhön unelmaan, eli pyöräsuunnistuksen sivussa nautittuun kura-aamiaiseen. Vuokatinvaaran takamaastojen polut ja ajourat tarjosivat upeat puitteet hienolle ja vaativalle pyöräsuunnistukselle, jonka päätteeksi noustiin jälleen vaaran huipulle suorittamaan tehtävärasteja. 

Pyöräsuunnistus sujui virheittä, mutta tahti jäi lukuisilla ylämäkiosuuksilla hieman vaatimattomaksi. Vaaran huipulla tehtävärastit puolestaan takkusivat pahemman kerran ja penaltia tuli suoritettavaksi useammaltakin tehtäväpisteeltä. Tehtäviin kului yhteensä lähes tunti, kun esim. ykkösjoukkueen tytöt suoriutuivat niistä n. 20 minuuttia nopeammin päästen lähtemään seuraavalle polkupyöräosuudelle muutamaa minuuttia meitä ennen.Vuokatinvaaran huippu ei tämän kisan perusteella muodostunut suosikkipaikaksemme. 

Vuokatinvaaran hienoissa MTB-maastoissa. Karttatelineestä tuli tuulilasi kiinnikkeiden korkatessa yhdessä vähän isommassa hypyssä.

Pitkospuut toivat lisähaastetta etenemiseen.

Pyöräillen kotia kohti

Pyöräilyosuuden alkuun vedimme kovan kirin saadaksemme vaaran päällä värjötellessä jähmettyneet lihakset jälleen lämpenemään. Pian ohitimmekin jälleen tytöt ja palautimme marssijärjestyksen kuntoon. Reitti vei meitä takaisin kohti Kajaania erilaisten tehtävärastien kautta. Rastitehtävät eivät tuottaneet edelleenkään mitään ongelmia, mutta väliin sijoitettu juoksuosuus oli joukkueellemme paha käytettävissä olevien jalkojen suostuessa vain löntystelyvauhtiin. Järjestäjä oli todella panostanut tehtävärastien laatuun ja mm. suohiihto oli aivan mainio piristys pyöräilymatkan varrella. 

Tasatyönnöllä plaaniin?

Seikkailu-urheilua hienoimmillaan!

Suurin osa matkasta taitettiin jälleen 1:100 000 kartalla, jonka kanssa sai olla todella tarkkana. Jatkoimme suunnitelman mukaista tarkkaa menoa emmekä sortuneet yhteenkään merkittävään suunnistusmokaan koko päivänä. Loppuvaiheessa pääsimme tarkemmalle kartalle jatkamaan aamuista MTB -suunnistusta, mutta Kajaanin lähimetsät eivät tarjonneet siihen aivan yhtä hekumallisia puitteita kuin Vuokatinvaara. 

Loppulenkin vesileikit

Pyöräilyosion päätteeksi jätimme fillarit rantapuistoon maalin viereen ja suuntasimme kohti viimeistä melontaosuutta. Kanoottiin mahtuessa vain 2 melojaa kerrallaan, oli järjestäjä kehitellyt joukkueen kolmannelle jäsenelle rannikkosuunnistustehtäviä. Melonnassa ja rannikkosuunnistuksessa oli molemmissa 2 lenkkiä, joiden välissä suunnistaja ja toinen melojista vaihtoivat osia. 

Melonta sujui ilman suurempia kommelluksia. Edellä meloneet joukkueet pääsivät hieman karkaamaan, mutta tämä laji ei ollut vahvuuksiamme ennakkoarvailuissakaan. Rannikkosuunnistukset hoituivat melonnan tahdissa, joten tälläkin lenkillä eniten tappiota kertyi n. 5 km jalkaisin suoritetusta siirtymästä melontapaikalle ja takaisin. Juoksu ei edelleenkään maistunut ja kävelytahti tarkoitti reilua tappioita edellä meneville. 

Lopputulokset ja fiilikset

Kilpailun järjestäjät olivat nähneet paljon vaivaa hienon, haastavan ja monipuolisen seikkailureitin kokoamisessa. Järjestelyt toimivat mainiosti ja kelikin suosi seikkailijoita. Valittu taktiikka toimi tarkan suunnistuksen osalta perjantai-illan huonoa reitinvalintaa lukuun ottamatta, mutta liikkumisen tahdissa tasoitusta annettiin enemmän kuin oli tarkoitus. Tavoitteena ollut maaliin pääsy kuitenkin onnistui flunssapöpöistä ja viimehetken joukkuekokoonpanon säädöistä huolimatta. 

Tuloksissa oltiin perjantain jälkeen yllättävänkin hienosti sijalla 7 pari tuntia kärkeä perässä. Lähtökohdat lauantaille olivat jännittävät, sillä eroa eteen ja taaksepäin oli vain viitisen minuuttia. Yötauolle tultaessa perässä hiillostaneen HK Gunthersin kanssa kävimme hyvää kisaa heti perjantain 1. rastilta lauantain viimeiselle melontaosuudelle saakka. Tahdissa annoimme heille tasoitusta reilusti, mutta huolellisemmalla suunnistuksella saimme kurottua eron aina kiinni. Lauantain reitti oli hieman perjantaita fyysisempi, joten lopulta HK porhalsi tuloksissa edellemme. Perjantain suunnistusosuuksilla haparoinut Rigor Mortis nousi myös edellemme, joten lopputuloksissa sijoitukseksi tuli 9. Seitsemänteen sijaan jäi lopulta matkaa alle 11 minuuttia, joka on 17 tunnin ja 23 minuutin loppuajassa melko vähän. OSM-sarjan kirkkaimmat mitalit kävimme pokkaamassa sarjan ainoina osallistujina. 

Kisa oli kokonaisuutena erittäin hieno kokemus, vaikka joukkueen potentiaalia ei saatukaan tällä kertaa kokonaan hyödynnettyä. Ensi vuonna tullaan varmasti mukaan eksymään uudestaan.

Maalissa.

...ja seikka(i)lu-urheilun opiskelijoiden Suomen mestareina 2012.