Spring Adventure 7.5.2016 - Naisten kisa

Kisa-aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Sääennusteen mukaan tulisi lämmin kisakeli. Ei tarvinnut vaatetusta arpoa, takilla ei mitään tehnyt. Johanna oli kisapaikalla jo hyvissä ajoin ennen materiaalin jakoa laittamassa pyörää kuntoon. Materiaalijonossa alkoi ihmetyttää, kun ei oo Riikasta vieläkään havaintoja. Onneksi ei tarvinnut pitkään hermoilla, kisakaveri otti ensimmäisen pummin kisapaikkaa lähestyessä ja saapui juuri suoraan materiaalin jakoon. Reittisuunnittelussa oli mukavana muuttujana normikarttojen lisäksi iso ulkoilukartta, josta sai erittäin ison hyödyn kun hoksasi katsoa latupohjia tukemaan reittisuunnittelussa, erityisesti pyöräilyosuudelle. Pyöräkartassa kun kaikki pikkupolut ja latu-urat oli tasan samanlaisella polkukuvauksella.

Kilpailun lähdöt oli porrastettu suuren osallistujamäärän takia, ja samalla saatiin lisää tilaa prologin kartoille. Ennakkotietojen perusteella kyseessä tulisi olemaan muistisuunnistus. Kaksi minuuttia miesten jälkeen oli lähtökäsky nais- ja sekajoukkueille. Letkassa ensimmäisten karttojen kimppuun ja ihmettelemään. Johanna oli juostessa ihan vakuuttunut, että jotain karttakikkailua olisi luvassa, peilikuvaa tai muuta vastaavaa. Tarkempien tutkimusten jälkeen kartta paljastui täysin normaaliksi. Ovela veto järjestäjiltä, koska me etsimme kartan jippoa pitkään muiden luottaessa karttaan samantien. Ei muuta kuin rastin sijainti muistiin ja kohti seuraavaa. Jokaisella rastilla olevassa kartassa oli vain seuraavan rastin paikka näkyvissä. Meidän ei tarvinnut uusintaa ottaa yhdellekään rastille, kaikki löytyivät ilman ongelmia ja leimat niistä missä leimasin oli. Pikainen vaihtoleima, pyörä mukaan ja kohti fillariosuutta. Tässä vaiheessa kuului tieto, että ollaan kolmantena naisjoukkueena maastoon lähdössä.

Muistisuunnistusta.

Alkumatka oli taas totuttelua karttaan, mittakaavaan ja kartan lukuun pyöräilyvauhdissa. Jonkinlainen järkytys oli todeta Oittaan hiihtolatupohjien olevan kuin isoja hiekkateitä, mutta ei valittamista, hyvin niillä eteenpäin pääsi. Tai ainakin paremmin kuin pikkupoluilla. Kakkosrastia lähestyttiin yhtä pikkupolkua pitkin ja tulipa leivottua rehellinen pummi rastinottoon, kun etsittiin rastia liian aikaisin. Alle 10min pummilla kuitenkin selvittiin kun rasti vihdoin löytyi oikeasta kumpareesta ja kohti kolmosta, jossa quest. 

Questina oli neljän rastin suunnistus. Ensimmäiset kolme löytyivät helposti, nelosen luolalle piti ottaa vauhtia yhdellä varmistuskaarroksella. Siitä huolimatta Johanna ehti luolaan leimaamaan ennen kuin paikalle pölähti kunnon lauma muita joukkueita. Ahdasta meinasi luolan suuaukolla tulla, kun muut halusivat sinne samaan aikaan, eivätkä meinanneet uskoa, ettei sinne mahdu monta kerralla. Questiltä matka jatkui pyörällä pääsääntöisesti latupohjia pitkin eteenpäin. 

Pyörärastit 4-7 napsuivat hyvin kohdalleen, vaikka joka rastille sai jalkautua rastinottoa varten. Tässä vaiheessa alkoi vaikuttaa siltä, ettei Riikka ole kunnossa. Yleensä hän hoitaa veturin roolia pyörällä ja nyt tuli todella hiljaisena perässä, välimatkaa oli jopa useamman kymmentä metriä pyöräillessä. Vauhti pidettiin rauhallisena, kun vaikutti ettei muuhun ole rahkeita tänään. Seiskarastia ja siellä odottavaa questia lähestyttäessä ymmärrettiin vihdoin laittaa Riikka peesiin pyöräilyn keventämiseksi. Tämän hoksaamiseen meni turhan kauan, kun ennen ei ole ollut tarvetta peesata näin päin. Rastilla Riikka myönsikin olon olevan heikohko. Hän oli koko alkumatkan mietiskellyt kisan järkevyyttä ja suunnitellut jopa keskeytystä useamman kerran, kun ei fyysisesti pysty normaaliin suoritukseen, ei jalalla eikä pyörällä. Kuvaavaa oli päässä soivan laulun sanat "mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu..." Quest oli onneksi inkkarikanootilla tapahtuva melonta, eikä keskeytyksestä jääty siinä vaiheessa sen enempää juttelemaan. 

Johannan ennakko-odotuksien vastaisesti tässäkään mallikartassa ei ollut mitään jippoa. Nopealla piirrolla melontarastit pyöräkarttaan ja kanootti vesille. Yllättävän hyvin lyhyt melonta kulki, vaikka aikaa menikin noin 24min. Järveltä pois tullessa kuultiin rastivalvojalta väliaikatietoja ja hänen mukaan oltiin naisten sarjan kakkosena sillä hetkellä. Ei meinattu uskoa millään, kun meillä vauhti oli ollut rauhallinen pyörällä sekä jalkaisin ja vielä pyörärastin nro 2 pummi siihen lisäksi. No, eipä jääty asiasta kiistelemään, hypättiin pyörän selkään ja jatkettiin matkaa omalla vauhdilla eteenpäin.

Melonnasta Riikka vaikutti saaneen lisää voimia ja tuli alkumatkaa paremmin pyörällä peesissä. Pyörärastit 8 ja 9 matkaan sujuvasti ja kymppi leimaamaan vaihtoalueen reunaan. Vaihto oli ennakkokaavailuissa kerrottu olevan noin 2,5h kisan jälkeen, tässä vaiheessa meillä oli mennyt 4h. Riikka vakuutti vielä jatkavansa vaihdon jälkeen kisaa, joten pikainen tankkaus, pullojen täyttö ja kohti lopun suunnistus- ja melontaosuutta. Näinköhän ehdittäisiin maaliin ajoissa? Muita naisjoukkueita ei oltu edellisen questin jälkeen nähty, eikä arvailemalla saatu mitään selkoa kisan tilanteesta.

Viimeisen osuuden suunnistukartta. 

Viimeisen osuuden kartta oli sekoitelma suunnistuskarttaa, jotain todella vanhaa karttaa sekä ilmakuvakarttaa. Suunnistuksen eka rasti löytyi pienen kaarroksen kautta ja siellä questinä tukinkanto. Napattiin tukki hartioille ja kierrettiin määrätty lenkki. Johannan pohtiessa voisiko tukin kanssa juosta, Riikka kiisti tämän mahdollisuuden samantien. Rasteille 2 ja 3 mentiin ilmakuvakartalla teitä pitkin välillä hölkäten, välillä Johanna Riikka työntäen (kun ei mukaan oltu otettu vetonarua), välillä kävellen ja vähän mutkia oikoen. 3-4 väli oli Johannan luonnehdinnan mukaan väyläsuunnistus pienipiirteisellä suunnistuskartalla. Hyvin mentiin 20m päähän rastista, jossa loppui usko kesken. Hetken tuumailun jälkeen käytiin se leimaamassakin. Viitonen eli lumikasarasti näkyi tieltä asti ja melonnan alkuun hölkkäiltiin rantapolkua. 

Kajakkimelonnassa oli 3 rastia, joista kahdella käytiin kahteen kertaan, eli viisi leimaa tuli kerätä. Koko osuuden ajan vahdittiin kelloa ja silloin kun sattui näkymään muita naisjoukkueita arvottiin josko he olivat kunto- vai kilpasarjassa. Yksi joukkue tunnistettiin samansarjalaisiksi, mistä alkoi hetkellinen spekulointi sijoituksista, kunnes saatiin taas ajatukset melontaan ja rasteihin. Vielä ehdittiin käydä viimeinen finnfoamilla suoritettava quest järvessä, ennen kuin juostiin kiireellä kohti maalia. Hyvällä tsemppauksella maaliin ajassa 6.00.54. Väittivät kuulutuksessa että voitettiin naisten sarja, jos meillä on kaikki leimat. Niin vissiin, tällä suorituksella vai. Leimat löytyivät ja kuuluttaja oli edelleen samaa mieltä sarjavoitosta. Pakkohan se oli uskoa vihdoin ja viimein. Ilmeisesti muut olivat tehneet meitä enemmän suunnistusvirheitä, vaikka heillä vauhtia oli varmasti enemmän. Onneksi ei jätetty kisaa kesken vaan tsempattiin maaliin asti!

Naisten sarjan parhaat palkintojenjaossa.

Rajavillit 2: Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kakkosjoukkueen naiset lähtivät avaamaan seikkailukisakautta Oittaalle talviseikkailun kuntosarjaan. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja kerrankin yli 6h yöunet takana kisaan lähtiessä. Vaihtoalueelle kannettiin kaikki välineet, sukset huollettiin kisakuntoon ja fillarit koeajettiin. Kisamateriaalissa ei saatu vielä karttoja, vain reittikirja, ohjeet ja leimauskortti sekä ihmetystä herättänyt porkkanan puolikas. Porkkana reppuun ja tarvittavat kamat mukaan.

Vaihtoalue ennen starttia ja yksi Rajavilli vielä lähdössä testaamaan suksia. Kuva: Snowflakes

Startti klo 10, mukana 22 joukkuetta. Kilpasarja oli startannut jo 3h aiemmin. Ensimmäisenä osuutena muistisuunnistus, osin tietä, osin hangessa. Rastit löytyivät hyvin. Oli mukavaa, kun kilpasarja oli tehnyt valmiit urat hangen puolelle, vaikka kyllä sitä hankea riitti meillekin. Juoksuvauhdissa annettiin tasoitusta ja mentiin omaa vauhtia, kisaa oli vielä paljon jäljellä. Ensimmäiseen vaihtoon tultiin erään ohikulkijan laskujen mukaan sijalla 15.

Vaihdossa saatiin kartat ja lähdettiin hiihto-osuudelle, jonka rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä. Viimeiseen hetkeen asti arvottiin perinteisen ja vapaan välineiden välillä, päädyttiin ehkä pienellä riskillä vapaan kalustoon. Hiihto kulki mukavasti ja oli yllättävän kevyen tuntuista menoa. Kapea vapaan ura ei pahemmin vaikeuttanut hiihtoa. Kävimme hakemassa ensin rastit, jotka olivat kaikkein kauimpana. Rastit tarttuivat hyvin mukaan. Paikka paikoin rasteja haettiin sukset käsissä hangesta, sen verran etäällä hiihtourasta ne olivat. Hiihtäjiä oli paljon ja muita kisailijoita tuli vastaan ja vähän joka suuntaan, mutta rastien vapaan järjestyksen takia ei sijoituksista ollut mitään tietoa vaihtoon saapuessakaan. Pohjekramppi iski toiselle kisaajalle vaihtoalueella juuri pyöräilyyn lähtiessä. Lämpimästi vaatetta päälle ja fillarin selkään, toivoen ettei krampeista olisi pahemmin haittaa. Pyöräilyssä haettiin rastit määrätyssä järjestyksessä. Toiselle rastille mennessä alkoi viivasuunnistus, jossa valkoiselle alueelle oli piirretty viiva, jota seuraten, tai omalla vastuulla oikoen, pääsi rastille. Hetki viivaa pitkin ja sitten oiko suoraan rastille, leimaus ja matka jatkui viimeistä fillarirastia kohti. Reisien kramppaaminen ei ollut kaukana, mutta vaihtoon asti selvittiin.

Lumiukko rakentumassa questilla.

Tehtävä suoritettu! Kuva: Snowflakes

Vaihdon jälkeen vuorossa quest-tehtävä: Lumitornin/-ukon rakentaminen määrättyyn korkeuteen ja materiaalin mukana ollut porkkana päällimmäiseksi. Lohkaretekniikka toimi, lumikenkäilyn kartta haltuun ja alku juoksemalla tietä pitkin kengät kainalossa. Lumikenkäily oli mielenkiintoinen osuus, sillä jälkiä riitti ristiin rastiin metsässä. Kartanlukija haikaili muutamaan otteeseen autossa odottaneen kompassin perään. Kuitenkin rastit löytyivät ilman pummeja ja vauhtia riitti mukavasti. Viimeisellä rastilla oli 4 joukkuetta yhtä aikaa leimaamassa, joten kunnon loppukiri oli otettava. Muut menivät kengät jalassa, itse juostiin loppu tietä pitkin lumikengät käsissä. Tässä vaiheessa iski krampit ja kovempaa ei vaan päässyt. Kaksi joukkuetta oli edellä maalissa rastilta lähteneistä, toinen kilpasarjalaisia.

Maalissa

Maalissa joukkueet saivat suklaalevyn, mistä puolet tuhottiin muutaman minuutin kuluessa maaliin tulosta. Lisäksi mukavana yllätyksenä oli arvontapalkinnoiksi saadut kuivapussit. Saunan ja ruokailun jälkeen kotia kohti. Viimeisin yllätys oli tuloslistaa tutkiessa, kun meidän joukkue oli sijalla 5 parhaana naisjoukkueena. Aikaa meni 5h 10min ja matkaa kertyi reilu 48km. Lopputulos oli huomattavasti oletettua parempi, joten tyytyväinen voi olla! Oli muuten kannattavaa ottaa vapaan välineet alle, hiihdon jälkeen oltiin jo jaetulla 4. sijalla.

Kiitos järjestäjille, järjestelyt toimivat ja kelikin oli mitä mainioin :)

-Johanna & Marja

Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kilpailupäivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä ja autolla kilpailupaikalle Oittaalle siirtymisellä. Markus räpsäytti ensimmäisen kisakuvan jo kehällä matkalla kohti kilpailukeskusta. Onneksi itse osallistumismaksu ei ollut kovin suuri ;)

Valmistelut ja materiaali

Aamun pimeydestä huolimatta mieli oli korkealla, kun saavuimme kilpailupaikalle. Ensimmäinen ihmetyksen kohde oli materiaalin noudon yhteydessä saatu porkkanan puolikas, mutta muuten materiaalissa ei huomattu mitään erityistä. Myöhemmin toki huomasimme, että materiaaliin tutustuminen jäi hieman puutteelliseksi. Tässä vaiheessa levitimme varusteet valmiiksi vaihtoalueelle ja jäimme odottamaan lähtöä.

Aamu valkeni mukavasti lähdön lähestyessä.

Muistisuunnistusta

Antin talven aikana tekemistä muistisuunnistusharjoituksista oli apua heti alkuunsa, kun ensimmäisenä oli edessä muistisuunnistus. Kaikki kuusi rastia löytyivät mainiosti, joskin vauhdissa annettiin tasoitusta nopeimmille ja alkulämmöt otettiin omaan tahtiin. Kakkosrastille valitsimme hieman pidemmän reitin, joka tuntui meistä varmemmalta. Tappiota ei tässä kuitenkaan tullut paljoa. Pienen koukeron teimme vielä käydessämme uudestaan kakkosrastilla kolmosen jälkeen hoitamassa leimaamisenkin, joka oli aiemmin unohtunut seuraavaa väliä tutkaillessa. Aikaisen aamuherätyksen piikkiin :)


Kilpailun hauskin paikka löytyi kuutosrastilta hypättäessä puolimetriseen puuteriin kallioleikkaukselta alas kohti tietä. Iloisin mielin jatkoimme kohti vaihtoaluetta.

Vauhdikkaasti rinnettä alas.

Hiihto-osuus

Hiihto oli meille ennakkoon ajateltuna kaikkein epävarmin laji, olihan Antti hankkinut sukset vasta helmikuun alussa. Harjoituskilometrejä oli kuitenkin kertynyt varsin mukavasti ja hiihto-osuuden alussa minä tunnuin olevan jarruna matkassa - varsinkin kun Antti tuntui onnistuneen pitovoitelussa paremmin. Suksilla lähdimme kiertämään ensin lyhyen lenkin kisakeskuksen kaakkoispuolelta. Ajatuksena oli, että tämän jälkeen voi vielä pitoja tarvittaessa lisätä suksen pohjiin.

Hyvällä fiiliksellä rastille S2. Kuva: Snowflakes

Meno maistui ja suksi toimi. Kuva: Snowflakes

Pitoja ei kuitenkaan lisää tarvittu, vaan matka jatkui suoraan toiselle lenkille. Rastille S6 nousimme hieman liian aikaisin ja lumessa sai rämpiä. Tämän jälkeen rastit tarttuivat matkaan varsin sujuvasti ja nostimme sijoitustamme parilla pykälällä ennen vaihtoa.

Fillariosuus ja iso virhe

Sukset vaihtuivat fillareihin ehkä turhankin hätäisesti ja samalla joukkueen sisäinen viestintä petti. Antti kertoi, että haetaan rastit 2-7 numerojärjestyksessä. Minä päättelin tästä, huonommin materiaaliin tutustuneena, että ykkösen voi hakea missä välissä tahansa. Itse olin unohtanut kokonaan, että ensimmäinen rasti oli vedetty yli reittikirjasta. Antti keskittyi mutustamaan eväitä polkemisen ohessa eikä siis ollut kartalla matkan etenemisestä, joten virhe huomattiin vasta saavuttaessa ‘ykkösrastille’, kun Antti rupesi tarkastamaan minulta leimattavan rasti numeroa.

Tutkimassa fillariosuuden karttaa, mutta ei tarpeeksi. Kuva: Tuomas Maisala

Rastilla olessamme mietimme yhdessä toisen joukkueen kanssa, (kyllä, emme olleet virheemme kanssa yksin) mitä reittiä lähtisimme hakemaan kakkosrastia. Päädyimme ajamaan noin 3,5 km takaisin edelliseen isompaan risteykseen, koska pelkäsimme että rasti on jätetty pois pikkutien auraamattomuuden takia. Noin 22 minuutin koukun jälkeen palasimme takaisin reitille.

Virheestä huolimatta meno maistui komeassa säässä. Kuva: Snowflakes.

Rastin B2 jälkeen löimme stopin risteykseen ja luimme reittikirjan ohjeet oikein kahteen kertaan lisävirheiden välttämiseksi. Tämä oli hyvä veto, sillä seuraavana oli vuorossa ratamestarin erikoinen viivasuunnistus, jossa oikominen oli omalla vastuulla sallittu. Seuraavassa risteyksessä oli  pysähdyksissä toinen joukkue opaskartan äärellä ja pysähdyimme itsekin tähän viideksi minuutiksi painamaan mieleen kadunnimiä viivasuunnistuksen oikoja varten. Oijot onnistuivat täysin suunnitelman mukaan. Fillariosuuden loppupuolella ainoana hidastavana tekijänä toimi minun krampeista varoittavan etureidet.

Lumikengillä maaliin

Onneksi Antti oli varustautunut sauvoilla lumikenkäosuutta varten. Sauvat auttoivat matkan tekoa siinä määrin, etteivät etureidet vaivanneet varsinaisesti lumikenkäillessä ollenkaan. Loppumatkasta oli Antin vuoro sitten valitella kramppeja, mutta ne eivät onneksi äityneet kovin pahoiksi. Viikolla korjatut lainalumikengätkin kestivät hyvin, joten lumikenkäosuus suunnistettiin hienoissa maastoissa tarkasti ja ihailtiin kauniita aurinkoisia maisemia.

Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla.

Maalissa kuudes sija tuloksissa tuntui hieman katkeralta, olihan eroa kolmossijaan vain noin vartti. Fillariosuuden virheeseen tuhlasimme kuitenkin selkeäsi enemmän. Kauniit maisemat, upea keli ja nautinnollinen reitti tarjosivat kuitenkin niin paljon hyvää, ettei virheestä ollut lopulta muuhun kuin muistuttamaan valmistautumisen tärkeydestä. Kiitos.

Aikaa kului 7h 13min ja matkaa kertyi 77km. Sijoitus maalissa 6.

Garminista matkadata.