Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kilpailupäivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä ja autolla kilpailupaikalle Oittaalle siirtymisellä. Markus räpsäytti ensimmäisen kisakuvan jo kehällä matkalla kohti kilpailukeskusta. Onneksi itse osallistumismaksu ei ollut kovin suuri ;)

Valmistelut ja materiaali

Aamun pimeydestä huolimatta mieli oli korkealla, kun saavuimme kilpailupaikalle. Ensimmäinen ihmetyksen kohde oli materiaalin noudon yhteydessä saatu porkkanan puolikas, mutta muuten materiaalissa ei huomattu mitään erityistä. Myöhemmin toki huomasimme, että materiaaliin tutustuminen jäi hieman puutteelliseksi. Tässä vaiheessa levitimme varusteet valmiiksi vaihtoalueelle ja jäimme odottamaan lähtöä.

Aamu valkeni mukavasti lähdön lähestyessä.

Muistisuunnistusta

Antin talven aikana tekemistä muistisuunnistusharjoituksista oli apua heti alkuunsa, kun ensimmäisenä oli edessä muistisuunnistus. Kaikki kuusi rastia löytyivät mainiosti, joskin vauhdissa annettiin tasoitusta nopeimmille ja alkulämmöt otettiin omaan tahtiin. Kakkosrastille valitsimme hieman pidemmän reitin, joka tuntui meistä varmemmalta. Tappiota ei tässä kuitenkaan tullut paljoa. Pienen koukeron teimme vielä käydessämme uudestaan kakkosrastilla kolmosen jälkeen hoitamassa leimaamisenkin, joka oli aiemmin unohtunut seuraavaa väliä tutkaillessa. Aikaisen aamuherätyksen piikkiin :)


Kilpailun hauskin paikka löytyi kuutosrastilta hypättäessä puolimetriseen puuteriin kallioleikkaukselta alas kohti tietä. Iloisin mielin jatkoimme kohti vaihtoaluetta.

Vauhdikkaasti rinnettä alas.

Hiihto-osuus

Hiihto oli meille ennakkoon ajateltuna kaikkein epävarmin laji, olihan Antti hankkinut sukset vasta helmikuun alussa. Harjoituskilometrejä oli kuitenkin kertynyt varsin mukavasti ja hiihto-osuuden alussa minä tunnuin olevan jarruna matkassa - varsinkin kun Antti tuntui onnistuneen pitovoitelussa paremmin. Suksilla lähdimme kiertämään ensin lyhyen lenkin kisakeskuksen kaakkoispuolelta. Ajatuksena oli, että tämän jälkeen voi vielä pitoja tarvittaessa lisätä suksen pohjiin.

Hyvällä fiiliksellä rastille S2. Kuva: Snowflakes

Meno maistui ja suksi toimi. Kuva: Snowflakes

Pitoja ei kuitenkaan lisää tarvittu, vaan matka jatkui suoraan toiselle lenkille. Rastille S6 nousimme hieman liian aikaisin ja lumessa sai rämpiä. Tämän jälkeen rastit tarttuivat matkaan varsin sujuvasti ja nostimme sijoitustamme parilla pykälällä ennen vaihtoa.

Fillariosuus ja iso virhe

Sukset vaihtuivat fillareihin ehkä turhankin hätäisesti ja samalla joukkueen sisäinen viestintä petti. Antti kertoi, että haetaan rastit 2-7 numerojärjestyksessä. Minä päättelin tästä, huonommin materiaaliin tutustuneena, että ykkösen voi hakea missä välissä tahansa. Itse olin unohtanut kokonaan, että ensimmäinen rasti oli vedetty yli reittikirjasta. Antti keskittyi mutustamaan eväitä polkemisen ohessa eikä siis ollut kartalla matkan etenemisestä, joten virhe huomattiin vasta saavuttaessa ‘ykkösrastille’, kun Antti rupesi tarkastamaan minulta leimattavan rasti numeroa.

Tutkimassa fillariosuuden karttaa, mutta ei tarpeeksi. Kuva: Tuomas Maisala

Rastilla olessamme mietimme yhdessä toisen joukkueen kanssa, (kyllä, emme olleet virheemme kanssa yksin) mitä reittiä lähtisimme hakemaan kakkosrastia. Päädyimme ajamaan noin 3,5 km takaisin edelliseen isompaan risteykseen, koska pelkäsimme että rasti on jätetty pois pikkutien auraamattomuuden takia. Noin 22 minuutin koukun jälkeen palasimme takaisin reitille.

Virheestä huolimatta meno maistui komeassa säässä. Kuva: Snowflakes.

Rastin B2 jälkeen löimme stopin risteykseen ja luimme reittikirjan ohjeet oikein kahteen kertaan lisävirheiden välttämiseksi. Tämä oli hyvä veto, sillä seuraavana oli vuorossa ratamestarin erikoinen viivasuunnistus, jossa oikominen oli omalla vastuulla sallittu. Seuraavassa risteyksessä oli  pysähdyksissä toinen joukkue opaskartan äärellä ja pysähdyimme itsekin tähän viideksi minuutiksi painamaan mieleen kadunnimiä viivasuunnistuksen oikoja varten. Oijot onnistuivat täysin suunnitelman mukaan. Fillariosuuden loppupuolella ainoana hidastavana tekijänä toimi minun krampeista varoittavan etureidet.

Lumikengillä maaliin

Onneksi Antti oli varustautunut sauvoilla lumikenkäosuutta varten. Sauvat auttoivat matkan tekoa siinä määrin, etteivät etureidet vaivanneet varsinaisesti lumikenkäillessä ollenkaan. Loppumatkasta oli Antin vuoro sitten valitella kramppeja, mutta ne eivät onneksi äityneet kovin pahoiksi. Viikolla korjatut lainalumikengätkin kestivät hyvin, joten lumikenkäosuus suunnistettiin hienoissa maastoissa tarkasti ja ihailtiin kauniita aurinkoisia maisemia.

Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla.

Maalissa kuudes sija tuloksissa tuntui hieman katkeralta, olihan eroa kolmossijaan vain noin vartti. Fillariosuuden virheeseen tuhlasimme kuitenkin selkeäsi enemmän. Kauniit maisemat, upea keli ja nautinnollinen reitti tarjosivat kuitenkin niin paljon hyvää, ettei virheestä ollut lopulta muuhun kuin muistuttamaan valmistautumisen tärkeydestä. Kiitos.

Aikaa kului 7h 13min ja matkaa kertyi 77km. Sijoitus maalissa 6.

Garminista matkadata.