Jämi42 - Ski 16.2.2013

Syksyllä oli Antin kanssa puhetta Jämi147 Triplaan osallistumisesta. Lopulta allekirjoittanut oli kuitenkin ainoa mukaan ilmoittautunut, Antille kun osui muita menoja samoille päiville. Toivottavasti saan kuitenkin joukkuekaverin matkaan edes toiseen kesän mittelöistä.

Valmistautuminen

Jämin perinteisen hiihtotavan 42km toimi erittäin hyvänä kannustimena ottaa vuottan aikaisemmin hankitut perinteisen sukset todella käyttöön. Ennen Jämin starttia kilometrejä perinteisellä hiihtotavalla ehti kuitenkin kertyä vain alle 200, siis edellinen talvi mukaanlukien. Treenikilometrien vähyyden takia oli hakusessa niin hiihto-, kuin voitelutekniikka, vauhdinjako ja oikeastaan kaikki muukin. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtokilpailu ala-asteen kisojen jälkeen.

Yhtenäinen 42km:n reitti kiinnosti vaihteluvuutensa ja maisemiensa takia. Kuva: Jämi147

Hollille saavuin ajoissa ja hieman ihmetellen seurasin toisten voitelutoimia ja suksien testausta. Itse olin matkalla kuivatellut varusteita, jotka olivat unohtuneet koneeseen pesun jälkeen. Lähdön lähestyessä vaatteet olivat kuivuneet tarpeeksi, jotta ne sai päälle, ja olo oli muutenkin yllättävän rauhallinen ja varma.
Oma paikka lähtörivistössä löytyi aivan ulkoreunasta, jossa ei turhaa ryysystä ollut. Kakkosrivistä lähtö ei ollut aivan sitä mitä olin suunnitellut, mutta reipas alku oli lopulta ihan hyvä. Heti alkumatkasta huomasin, että annoin tasoitusta toisille sekä luistossa, että tasatyönnössä (tekniikka hukassa). Oma vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kaunis ilma sai suun hymyyn, vaikka miestä ja naista lappoi ohi molemmin puolin.

Edessäni oli monta oikeaa hiihtäjää. Kuva: Jämi147

Matkalla

Oma porukka rupesi löytymään noin kympin jälkeen. Pitoa omassa suksessa riitti varsin hyvin, joten ylös mentäessä pysyin matkassa hyvin mukana. Laskuosuuksille piti kuitenkin ottaa tiukasti seurattavasta selästä kiinni ja nauttia imusta mahdollisimman paljon.

Puolen matkan jälkeen pyllähdin alamäessä, vaikka kaveri ehti ylhäällä varoittaa vauhdikkaasta laskusta. Onnekseni kaaduin keskellä mäkeä, joten pääsin nopeasti vauhtiin mukaan, eikä porukka ehtinyt vielä liian kauas. Juomapaikoilla tuppasin käyttämään hieman matkakavereita enemmän aikaa, ja jouduinkin aina niiden jälkeen hiihtämään hieman porukkaa kiinni.

Maaston juomapaikoilla palvelu pelasi mallikkaasti. Kuva: Jämi147

Viimeiselle 12km lähtiessä tunsin itseni vielä erittäin hyvä voimaiseksi ja lopun ylämäet tulivatkin varsin mukavasti. Henkisesti matkan kovin paikka oli kun pitkän ylämäen jälkeen odotin ladun jatkuvan tasaisena, mutta edessä olikin pitkä loiva lasku. Laskussa, ylämäessä reilusti taakse jääneet, matkakaverit saivat minut reilusti kiinni ja painelivat ohikin. Tässä vaiheessa oma voitelun epäonnistuminen tuntui kohtuullisen rankalta.

Maaliin

Maaliin tulin lopulta peräkkäin lähtöviivalla takanani olleen miehen kanssa. Olo oli hiihdon jälkeen varsin hyvä voimainen ja tyytyväinen. Salaisena tavoitteena ollut kolmen tunnin aika jäi reilun minuutin päähän, joten tavoitteita seuraavalle vuodelle jäi mukavasti. Hiihdosta mieleen jäi mukava matkaseura, upeat mäntymetsät ja hyvät järjestelyt.

Garmin kertoo matkan, vauhdin ja sykkeet.

Kotimatkalla pysähdyin sukulaisen luokse samaan voitelu- ja tekniikkavinkkejä. Puhelimessa saadut tekniikkavinkit olin ymmärtänyt väärin ja pitoa olin levittänyt noi 4cm liian pitkälle kannassa, joten ensi kerralla mennään lujempaa!

Tulokset
Fiilistelyvideo-reitistä