Loppiaisrogaining 6.1.2013

Fox Force -teamin järjestämä loppiaisrogaining järjestettiin loppiaissunnuntaina tällä kertaa Kirkkonummella. Kisakeskuksena toimineelta Masalan koululta rasteja lähdettiin jahtaamaan 8 tunniksi järvien ja runsaan tieverkoston halkomaan Uusimaalaiseen maastoon. Tieverkko tulikin tarpeeseen, sillä maastoa peitti n. 25 sentin paksuinen lumipeite, jonka pinta oli nollakelejä seuranneen pakkasjakson johdosta kova, mutta ei kuitenkaan aivan ihmistä kantava. Tässä hangessa tarpominen oli todella hidasta ja energiaa kuluttavaa.

Rajavillejä oli lähdössä mukaan peräti kolmessa joukkueessa. Siivolat muodostivat kolmosjoukkueen, Tuomas starttasi kakkosjoukkueena ja ensimmäiseen joukkueeseen oli ilmoitettu Antti ja Johanna. Ykkösjoukkueella tavoitteena oli treenata yhteispeliä juhannuksena kisattavaa Midnight sun rogainingia varten. Valitettavasti flunssa puuttui peliin eikä Johanna päässyt matkaan, joten ykkösjoukkueen suoritus jäi yksin allekirjoittaneen vastuulle.

Uudet tiimitakit ja runsaasti heijastimia.

Masterplan

Kartat saatiin kouraan tunti ennen starttia. Rastit oli ripoteltu kolmen järven ympärille. Ykkös- ja kakkosjoukkueen suunnitelmarunko muodostui nopeasti niistä kahden (Vitträsk ja Juusjärvi) kiertämisen ympärille kolmosjoukkueen tyytyessä vain lähimmän lätäkön kiertämiseen. Kolmonen suuntasi järven kiertoon myötäpäivään kahden muun tiimin rakennellessa reittiä vastapäivään loppupään laajempien reitinvalintamahdollisuuksien vuoksi.

Ykkösjoukkueen matkassa

Vaikka reitin suunnitteluun oli hyvin aikaa, suunnitelma jäi vähän torsoksi. Mittailin matkaa lähdöstä eteenpäin ja maalista taaksepäin, mutta nämä mittailut eivät koskaan tavoittaneet toisiaan eikä kokonaismatkasta ollut selkeää mielikuvaa. Aikataulusuunnittelu unohtui myös eikä mitään selkeitä checkpointteja tullut määriteltyä. Matkaan lähdettiin siis pitkälti fiilispohjalta ja päätökset jätettiin lennossa tehtäviksi.

15 kilometrin rajapyykin mittailin kartasta rastin 34 tienoille. Se saavutettiin samaan tahtiin kakkostiimin Tuomaksen kanssa n. 2 tunnin ja 20 minuutin ajassa. Matkaan oli mahtunut alun tarkat rastipisteet yhtä matkaa Tuomaksen kanssa, pieni epäonnistunut irtiottoyritys tiekiertoja hyödyntäen isoa sähkölinjaa mukailevalla 45-49-37-53 rastilinjalla, sekä kartan koillisosan tylsähko hölkkäily maanteitä pitkin rasteja tien varrelta noukkien. Tahti oli pidetty maltillisena ja jalat olivat vielä virkeässä kunnossa.

Seuraavat 15 kilometriä olivat selkeästi raskaammat. Rankka nousu 56:lle, reitin rankimmat metsäpätkäkahlaukset ja hämärän saapuminen vaikeuttivat menoa ja välillä mentiin pitkiäkin matkoja kävelytahtia vaikka alla oli kova baana. Matkaa taitoin edelleen yhdessä Tuomaksen kanssa. Vaikka tossu tuntui välillä painavalta, niin suunnistus toimi kuin unelma. Tiellä ohi juosseet joukkueet kuitattiin hyvällä rastinotolla useaankin otteeseen.

Rasti 56 käyty leimaamassa ja jo useamman kerran tieosuuksilla ohi juosseet porukat letkana perässä. :)

Rastille 48 mennessä laitettiin lamput tulille ja aloitin viimeisen 15 kilometrin hyökkäyksen. Tuomas jäi tässä vaiheessa kulkemaan omia polkujaan. Juoksuvauhtiin tottui taas nopeasti ja energiataso tuntui hyvältä. Ainoa huoli oli juoman riittävyys (taas kerran). Reppuun jemmattu 3 litran juomarakko oli jo kauan sitten alkanut tuntua epäilyttävän kevyeltä ja olin alkanut säännöstellä juomista vähän tarkemmin. Huikkaa oli kuitenkin pakko ottaa säännöllisin välein, jotta letku ei jäätyisi.

Suunnistus toimi todella hyvin vauhdinlisäyksestä huolimatta ja myös loppukisan aikataulutus alkoi hahmottua mieleen. Leimattuani hyvin löytyneen rastin 46 tein pienen muutoksen suunnitelmaan ja suuntasin suoraan rastia 32 kohti jättäen 21:n välistä. Tällä välillä ajauduin vähän sivuun ja lisää hässäkkää aiheutti iso oja juuri ennen rastia. 32:n jälkeen tuli sitten reissun isoin pummi, kun lähdin seuraamaan moottorikelkkauraa huomaamatta että se kääntyikin 90 astetta väärään suuntaan. Noh, huomasin sen lopulta ja juoksentelin takaisin selkeälle johdattavalle sähkölinjalle, jonka alla oli muuten todella hankala ja raskas kulkea.

Masalan lähiöiden lähestyessä alkoi maastossa olla polkuja enemmänkin. Ne eivät kuitenkaan aina johtaneet rasteille, joten tarkkana sai olla. Ja jäätyipä se juomarakon letkun suutin lopulta kiinni -asentoon ja rastilta 26 lähtiessä piti kaivaa rakko ulos repusta ja hörpätä loput vähätkin juomat täyttökorkin kautta. Aikataulu pysyi nyt hyvin kirkkaana mielessä ja arvelin olevani n. 5 minuuttia edellä 8 tunnin määräaikaa. Lopussa otin sitten vähän rennommin, jotta rastit osuisivat varmasti. Maalissa olin lopulta 3 minuuttia ennen 8 tunnin täyttymistä, eli juuri sopivasti.

Ykkösjoukkueen reitti.

Rasteja tarttui mukaan yhteensä 27 kappaletta ja matkaa kertyi 48 kilometriä. Suunnistuksen toteutus ja vauhdinjako onnistui todella hyvin, mutta suunnitelmapuolella suoritus oli kokolailla munaton. Suunnitteluaika meni höpötellessä ja ihmetellessä eikä eri vaihtoehtoja juuri etsitty saati vertailtu. Kivaa kuitenkin oli, joten jospa ensi kerralla sitten paremmin. Tulokseksi taisi tulla 7. sija, johon voi olla ihan tyytyväinen. Jos vielä tuo rasti 21 olisi edes vahingossa tarttunut matkaan niin pari pykälää olisi ollut mahdollista parantaa...

- Antti

Kakkosjoukkueen tarinoita

Laitetaanpas blogiin vielä juttua kakkostiimin (Tuomas) näkökulmastakin. Kyseessä oli minulle ensimmäinen talvirogaining, sekä myös ensimmäinen todellinen yösuunnistus. Seikkailun alkupuolisko meni yhdessä Antin kanssa lukuun ottamatta muutamaa rastia, joilla Antti yritti hieman heikoin tuloksin omaa sankarireitinvalintaansa. Itselläni juoksu tuntui kuitenkin kulkevan melko mukavasti, ja erityisesti uusien kenkien toimivuus lämmitti mieltä.

Rastilla 48 oli kellossa vajaa kuusi tuntia, ja matka alkoi vähitellen painaa jaloissa. Tässä vaiheessa päätimmekin, että on mielekkäämpää jos jatkamme matkaa erillään. Antti lähti toteuttamaan omaa reittisuunnitelmaansa, joka on luettavissa yläpuolelta.

Itse en viitsinyt edes tehdä tässä vaiheessa kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa, vaan päätin hakea rastit 40, 29 sekä 59, ja tämän jälkeen katsoa tarkemmin kuinka paljon voimia on vielä jäljellä. Nämä kolme rastia löytyivätkin oikein mukavasti. Tämän jälkeen päätin lähteä rastille 28, jonne mentäessä olisi asfalttitiellä juostavaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi pohkeitten kramppailu, ja tuli selväksi etten viitsisi kiusata itseäni paljoa enempää kuin on pakko. Rasti 28 löytyi pienen pyörimisen jälkeen, ja tämän jälkeen päätinkin suunnata maalia kohti pienillä koukuilla rastien 23 ja 22 kautta.

Lopulta olin maalissa 7h 28min kohdalla, ja lopullinen sijoitus oli 24. Olisin ajan puolesta ehtinyt hakea vielä ainakin 2 rastia lopussa, jolloin sijoitus olisi parantunut muutamalla sijalla. En kuitenkaan viitsinyt lähteä enää tarpomaan lumihankeen kramppaavilla jaloilla.

Vaikka loppuosaan jäi selkeästi parantamisen varaa, oli yleistunnelma omasta suorituksesta positiivinen. Lenkkeily oli jäänyt talven aikana melko vähälle, joten olin yllättynyt siitä kuinka hyvin pysyin Antin vauhdissa niinkin pitkään. Uudet kengät, säärystimet ja takki toimivat loistavasti talvisissa olosuhteissa. Tästä on hyvä lähteä kasvattamaan kuntopohjaa kevään ja kesän koitoksia varten!

-Tuomas