Loppiaisrogaining 6.1.2015 - Retkeilijöiden reittiselostus

Rajavillien naisporukasta Johanna ja Riikka lähtivät retkeilymielellä tämän vuoden Loppiaisrogainingiin. Tarkoitus oli lähteä tekemään pitkä rauhallinen lenkki kävellen, hyvissä maastoissa kartan kera. Juoksemaan ja kovia pisteitä tavoittelemaan ei olisi aihetta Johannan alkutalven pitkän sairastelujakson takia. 

Kisa-aamu valkeni kylmänä ja kirkkaana Espoon Kalajärvellä. Hieman hirvitti miettiä useamman tunnin lenkkiä pakkasmittarin näyttäessä -17 parkkipaikalla. Miehillä varustepolitiikassa isoin pähkäily taisi olla laittaako pitkät kalsarit jalkaan vai ei, meillä miettiminen oli lähinnä montakohan kerrosta vaatetta on riittävästi. Samoin juomasysteemien tuunaamisessa ja sen suunnittelussa sai olla luova, jotta juomapussi letkuineen olisi sula vielä iltapäivälläkin. Karttojen saamisen jälkeen olimme varmaan ennätysnopeasti suunnitelleet reitin jota lähdetään toteuttamaan. Alustava suunnitelma oli noin 6h lenkki, jonka loppuun oli jätetty lisälenkkien mahdollisuus tai suora reitti takaisin kilpailukeskukseen.

Matkaan päästiin klo 11. Johanna ei ole tottunut rauhallisiin alkuihin, joten pahimmat pelot olivat heti lähdön jälkeen vauhdin karkaaminen liian kovaksi ja kävelyn vaihtuminen juoksuksi. Kävellen lähdettiin liikkeelle, ihme kyllä, vaikka porukkaa tuli oikealta ja vasemmalta ohi juosten. Taidettiin olla samassa letkassa menossa useiden muiden kanssa ensin kohti rastia 24. Löytyi hyvin, mäen päältä alas tultiin jo ensimmäistä kertaa pyllymäkeä laskien, eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Matka jatkui rasteilla 59-32-45-56-43. Välillä mentiin ihan omia jälkiä, vaikka edellä oli varsinainen lauma ihmisiä, välillä hyvin tallattua uraa pitkin. Matka kulki joutuisasti. Aurinko paistoi, hieman välillä poskissa pakkanen pisteli, kylmä ei muuten ollut. Hyvässä seurassa ja jutellessa välillä unohtui molemmilta kartan lukeminen, mutta rastit löytyivät ilman hakuja.

Auringossa oli lämpimämpää, varjossa pakkasen huomasi selkeämmin.

Taukoilijoita rastilla 43.

Rastilla 43 oli varsinainen tungos. Aurinkoinen mäki oli oiva taukopaikka ja monet joukkueet sen olivatkin hyödyntäneet. Leimaus ja ihmettely seuraavasta reitistä rastille 46. Pellon läpi ja ojan yli vai ne kiertäen, sillä vain aidatut pellot olivat kiellettyjä kisaohjeissa. Päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan pellon ja ojan ylitystä, mikä kannatti. Ojan yli vei silta. Samalla Riikka kävi ensimmäistä kamppailuaan jäätyneen juomaletkun kanssa. Ongelma poistui sijoittamalla juomaletku lämpimämpään paikkaan, urheiluliivien sisään.

Rastilla 46 näkyi tuttuja, kun Rajavillit 1 leimasi juuri ennen meitä kyseisellä rastilla. Sieltä hakemaan rastit 38-34-51. Paljon näkyi jälkiä lumessa: fillareita, pupujusseja, kauriita, peuroja, nastalenkkareita, jalanjälkiä, jokunen koira. Vielä jaksoi ihan hyvin, mitä nyt vähän kerrassaan alkoi tuntua matkan pituus kropassa. Ensimmäisiä kiemuroita tuli tehtyä rastille 38 mennessä, kun liian aikaisin oli pyrkimys oikealle pellolta pois ja vastaan tuli turhan iso vesialue. Muutaman kerran yritettiin yli mennä, mutta ei auttanut kuin palata takaisin jos mieli kuivin jaloin pysyä. Pellon puolelta vei loppujen lopuksi hyvä ura rastille. Haettiin rasti 34 pistona. Rastille mennessä isompien ojien ylitykseen käytettiin kaatuneita puita, takaisin tultiin läskipyörien uraa seuraten mentaliteetillä "jos jää kestää ajaa yli, niin kyllä se meidätkin kantaa". Niin kantoikin.

51 jälkeen odoteltiin pientä polkua kartan mukaan viemään kohti rastia 49, vastaan tuli aavistuksen isompi tie. Sitä pitkin mukavasti tallustellen rastille. 49-33-44 väleiltä löytyi ilmeisesti kauriiden ja peurojen ruokintapisteitä, joten pidettiin omakin ruoan etsimistauko repun uumenista yhdellä näistä. Ainoa rasti jota piti etsiä oli 44. Löydettiin kyllä saman tien iso vesikuoppa, mutta ei rastia. Reilun metrin korkuinen kuusikko ei ainakaan helpottanut etsintöjä. Jonkun aikaa ympäri suota kävellessä rasti löytyi lännempänä olevasta lammikosta.

44-57 väli päätettiin mennä pellon yli. Ojan koko oli jo kartasta katsellessa hieman arveluttanut, mutta kokeilemaan lähdettiin kuitenkin. Leveä se oli, reunat heikot, eikä keskikohdastakaan varmaa tietoa kestääkö vai ei. Yli ei hyppäämällä päässyt. Hetki marssittiin edestakaisin ojan viertä, kunnes Johanna kyllästyi tallusteluun ja lähti kokeilemaan jään pitävyyttä. Reunat rikki jäästä, ojan keskiosaa peittävän jään yli mahallaan liukuen ja toiselle puolelle, kastumatta. Riikalle ei jäänyt vaihtoehtoja kuin seurata perässä samalla tyylillä. Edelleen kuivana kohti rastia 57.

Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lamppuja ei vielä kaivettu. Karttaa luettiin silloin tällöin kun näki harvemman puuston kohdassa ja rastia kohden mentiin enemmän pers- tai mututuntumalla. Kivirasti kivikkomäen reunasta kuulosti jo hyvin lupaavalta, varsinkin hämärässä. Mutta kuitenkin osuttiin ensimmäisellä yrityksellä rastille.

57-23 välillä ajauduttiin hieman liikaa kulkusuunnassa vasemmalle, jonka jälkeen otettiin pienempi valo kartanlukua helpottamaan ja auttamaan suunnassa pysymistä. Molempien juomaletkuja oli sulatettu useampaan otteeseen paidan sisällä, mutta enää ei auttanut. Suuosa oli kyllä sula, mutta molemmilla oli juomaletku jäätynyt umpijäähän hartian kohdalta. Ennen rastia 23 kaivettiin molemmille lamput päähän ja juotiin suoraan pussista. Tässä vaiheessa reilun 5,5 tunnin kohdalla alkoi näyttää siltä, ettei enää kannata lähteä jatkamaan lenkkiä ilman toimivaa juomasysteemiä. Yksissä tuumin päätimme suoria kohti maalin luona sijaitsevaa rastia 21.

Aikamme käveltyämme maalia kohti todettiin että 21 on "mutkan" takana, eli hankala lähestyä, sekä alkoi kylmä hiipimään vähän kerrassaan. Liekö pakkanen kiristynyt vai energiat kropasta vähissä, mutta rasti 21 jätettiin välistä ja leimattiin itsemme maaliin ajassa 6h19min. Matkaa kertyi 28km. Oikein sopiva pitkä lenkki kauniissa pakkassäässä.

Retkeilijät matkalla hymyssä suin.

Pahin olo taisi iskeä sisätiloihin päästyä. Johannalla alkoi varsinainen horkka iskeä päälle ja huulet sinertää, lämmin suihku ja kuivat lämpimät vaatteet pelastivat tilannetta. Riikalla ei ollut vaihtovaatteita mukana, joten hän kääriytyi toppavaatteisiin sisätiloihin miehiä odottelemaan. Onneksi ei tarvinnut odotella kuin 1,5h viimeistä pois maastosta.

Vastauksina alun polttaviin kysymyksiin: 3 kerrosta vaatetta oli riittävästi liikkuessa. Talvikengät olivat erittäin hyvä valinta, molemmat selvisivät kuivin kengin. Ensi kerralla mukaan saattaa lähteä termari juomapussin lisäksi tai jokin muu systeemi mikä kestää pakkasta paremmin. Onpahan testattu seuraavaa pakkastapahtumaa varten. Mukava reissu kaikin puolin, tästä on hyvä jatkaa kisailuvuotta 2015!

Kartalla näkyvissä rogassa tarvottu reitti.

-Johanna & Riikka


ps. Milloinhan sitä oppisi juomaan reilun kuuden tunnin urheilun aikana enemmän kuin vajaan litran nestettä...
pps. Miten on mahdollista, että reilun 6h kävelylenkki tuntuu eniten rintalihaksissa ja alleissa?? Tietääkseni käsillä ei kuitenkaan kävelty..
ppps. Takin pitää hengittää paremmin, ettei se jäädy sisäpuolelta kesken matkan.

Loppiaisrogaining 6.1. - Rajavillit 1 - Reisien ehdoilla

Ykkösjoukkueessa Antti läksi matkaan hakemaan rauhallista 30 - 40 km suoritusta. Koko alkutalven vaivanneet reisiongelmat pitkillä lenkeillä estivät täysipainoisen tykittelyn ja tarkoitus oli tunnustella jalkojen kuntoa ja varoa juoksemasta niitä loppuun kesken leikin. Suunnitelma muotoutui tuttuun tapaan suuria pisteitä suosivaksi. Liikkeelle lähdin myötäpäivään rajaten kartan lounais- (42, 39, 36, 27) ja luoteiskulmat (29, 47, 37) heti alkuun pois suunnitelmasta. Kuva kartasta ja reitistä löytyy jutun lopusta tai täydellä resoluutiolla täältä.

Kipakkaan pakkaskeliin löytyi lopulta sopiva vaatetus ja reppuun sujahti 3 litran juomarakko kuumaa urheilujuomaa avaruuslakanaan kiedottuna. Letkun laitoin kiinni viime hetkellä tyhjänä. Tarkoitus oli selvitä letku tyhjänä ( = sulana) ensimmäinen tunti ja sitten siemailla juomaa niin tiuhaan tahtiin ettei letku ehtisi jäätyä.

Reittiä muotoutui kartalle reilut 30 kilometriä ja loppuun suunnittelin valmiiksi joitain askelmerkkejä joista valita parhaiten aikatauluun sopiva. Kartan taittelin muoviin siten, ettei karttapuolelta toiselle tarvitsisi hypätä lähdön jälkeen kuin kerran koko 8 tunnin aikana.

Alkusähläykset (24-59-32-45-56)

Kartan taittelun ja pienen kiireen vuoksi otin huonon kiertävän reitin heti ensimmäiselle rastille 24. Ylimääräistä aikaa kului ehkä puolisen minuuttia mikä ei 8 tunnissa vaikuta mihinkään. Kisafiiliksen kannalta alkuhölmöily johti kuitenkin muka-kiireeseen minkä seurauksena heti seuraavan välin alkuun rämmittiin turhaan suolla, tiputeltiin varusteita ja käytettiin puolet reissulle budjetoiduista kirosanoista. Onneksi rastille 59 mennessä oli pitkä ylämäki jota kävellessä ehti rauhoittua ja saada hommasta - ja kartan mittakaavasta - ote. 32 rasti löytyi helposti 59-rastin väliin jättänyttä letkaa seuraillessa ja juttuseuraa riitti kohti Ketunkorpea suunnatessa.

Isolta tieltä pienemmälle kohti rastia 45 kääntyessäni aikaa oli kulunut n. 40 minuuttia ja päätin ottaa juomareservit käyttöön. Vaikka rakon letku oli tyhjä, oli juomaventtiili saanut jostain kosteutta eikä osoittanut mitään aukeamisen merkkejä. Puhaltelin ja lämmittelin sitä koko matkan rastille 45, joka oli onneksi suunnistuksellisesti helppo keskittymisen ollessa venttiilin parissa.

Tielle palattuani päätin vaihtaa venttiilin lämpimässä taskussa olleeseen sulaan varaventtiiliin. Jäätyneen venttiilin irroitus letkusta kesti useamman minuutin koska pikalukko oli - yllätys yllätys - jäässä. Lopulta sain venttiilin vaihdettua ja letkusta alkoi valua nestetippoja kielelle hiljakseen. Imeskelin ja puhaltelin nestettä letkussa edes-takaisin jotta saisin sen virtaamaan kunnolla. Letku suupielessä seurailin edellä meneviä kohti rastia 56 kunnes väki alkoi kysellä että missäs sitä ollaan.

Tarkemman kartantutkiskelun myötä onnistuin paikallistamaan porukan rastia alemmalle tasolle ja pienen nousun jälkeen rastioja löytyi. Kun neste ei virrannut letkussa rastin jälkeenkään kunnolla, piti asiaa pysähtyä selvittämään. Vika ei ollutkaan jäätymisessä vaan juomarakkoa avaruuslakanaan kääriessä letku oli mennyt turhan tiukalle mutkalle. Asia oli nopeasti korjattu ja samalla haukkasin ensipuraisut eväistä.

Turistikuvia ja tuttuja (55-54-43-46)

Siirtymään kahdelle vierekkäiselle viiden pisteen rastille valitsin tiekierron vaikka suorempiakin reittejä olisi ollut tarjolla. Juomaongelmien ratkettua uskalsin pitää vähän kovempaa tahtia ja tunnustella jalkojen päivän kuntoa. Maastossa etenin kävelytahdilla ja rastit löytyivät helposti.

Olin alunperin suunnitellut kiertäväni välin 55-43 tietä pitkin etelästä, mutta koska tiejuoksu ei oikein maistunut niin päätin oikaista kulman. Tämä osoittautui virheeksi, sillä maasto oli hidasta kulkea. Puskissa ähistessä juominen meinasi unohtua ja venttiili oli lähellä jäätyä jälleen. Rasti 43 löytyi ongelmitta kauniilta paikalta.

Matkalla rastille 46 nautiskelin lisää eväitä ja ehdinpä ottamaan yhden valokuvankin ennen kuin kamera sai pakkasesta tarpeekseen. Rastikivi tuli vastaan yllättävän nopeasti ja samalla tuli vaihdettua kuulumiset samaan aikaan rastille osuneen Rajavillien naisjoukkueen kanssa.

Reissun ainoaksi jäänyt kuva. Kamera ei tykännyt -16 C olosuhteista.

Koillisen arvorastit (41-53-52-28-58)

Koilliskulman arvorasteille siirryin eteläisen joenylityspaikan kautta. Suunnittelin alunperin ottavani rastin 41 itäkautta, mutta suunnitelma muuttui lennossa länsipuolun poluksi. Polkua ei koskaan metsästä löytynyt, mutta löysin rastikalliolle helposti selkeitä muotoja seurailemalla. Seuraavalla tiepätkällä järsin jälleen eväitä, mutta ennen niiden energian imetymistä ehti pieni energiahukka iskeä. Sormia paleli ja ajatukset harhailivat, mutta muiden jälkiä seuraillen ja isot muodot lukien osuin suoraan rastikivelle.

Lippua ei kuitenkaan näkynyt, joten tulkitsin tulleeni väärälle kivelle ja heitin varmistavan ketunlenkin. Lenkillä seuraan liittyi Junttapurin Maharadza haaremeineen. Vanhempana suunnistajana hän vahvisti näkemykseni oikeasta kivestä. Suuntasimme pohjoiseen tarkastamaan karttaan merkittyä toista isoa kiveä, jonka vierestä rastilippu löytyikin. Vaihdoimme maharadzan kanssa kuulumiset ja jatkoimme eri suuntiin.

Rastia 52 olin suunnitellut lähestyväni kaakon kautta, mutta suunnitteluvaiheessa huomaamatta jäänyt parempi pellon reuna - polku -reitti kirkastui mieleeni onneksi ajoissa. Pian rastin jälkeen sain pitkästä aikaa tiepohjaa jalkojeni alle ja pistin juoksuksi. Rastilla 28 menimme ristiin Markuksen kanssa ja vaihdoimme kuulumiset ennen matkan jatkamista. Seuraavalla välillä koitin hölkkäillä ylämäkeenkin saaden reisistöltä välittömän palautteet aiheesta. Rasti löytyi hitaasti mutta varmasti tallaamalla.

Kaakkoiskulma (51-49-33-57-44-48-50)

Pitkällä tiesiirtymällä rastia 51 kohti sain pidettyä hölkkävauhtia tasaisilla osuuksilla. Palkitsin itseni tästä ruokatauolla, kuivilla hanskoilla ja samalla heitin lampun otsalle. Rastia lähestyessäni hämäännyin pihatien haarasta ja oikean ojan löytämiseksi täytyi hakea uusi vauhti polulta.

Jätin rastit 38 ja 34 väliin (eivät olleet oikeastaan suunnitelmissakaan) ja hölkkäilin kohti rastia 49. Innostuin vähän liikaa edellä etenevistä joukkueista ja tien päättyessä iski reiteen kevyt kramppi. Tallustelin hiljakseen eteenpäin rastille 33. Sen jälkeisen pellon ylityksen kohdalla pystyi alamäkeen ottamaan jälleen muutaman juoksuaskeleen. Metsään kohti rastia 57 sukeltaessani napsautin lampun päälle. Haastava takarinteen rasti löytyi kerrasta vaikka maisema muuttuikin näkökentän rajoittuessa lampun valokeilaan.

Onnistumisesta innostuneena tallailin eteenpäin kohti rastia 44 ja juominen unohtui varttitunniksi, jonka seurauksena juomaletku naksahti lopullisesti jäähän. En ottanut tästä stressiä koska nestetasapaino tuntui hyvältä ja matkaa oli jäljellä alle 3 tuntia. Juomaa oli kuitenkin jäljellä ja lopun voisi hörppiä korkin kautta. Rastille 44 meni selkeät polut ja seuraavalla parin kilometrin tieosuudella reidet suostuivat jälleen hölkkätahtiin.

48 ja 50 löytyivät ongelmitta. Suorinta tietä maaliin oli 5 kilometriä ja aikaa oli vielä lähes kaksi tuntia. Lopun suunnitelmaa juoniessani kaivelin juomarakon ulos repusta ja hörppäsin siitä loput urheilujuomat. Kelloa lataillessa painoin vahingossa harjoituksen pauselle, jonka vuoksi rastiväliltä 50-35 jäi puuttumaan 5 minuutin pätkä.

Loppusuora (35-25-30-26-40-31)

17 pisteen loppulinjan olin suunnitellut jo etukäteen ykkösvaihtoehdoksi. Kun aikaa näytti olevan, lähdin hyvissä voimin sen kimppuun. Heti ensimmäinen rasti 35 aiheutti haasteita. En saanut laakeista muodoista kiinni ja vastaan tulleesta karttaan merkitsemättömästä kosteikosta päättelin tulleeni liian pitkälle. Lopulta rastikallio paljastui kuusten oksien takaa.

25, 30 ja 26 löytyivät ongelmitta. Aikaa oli vielä noin 40 minuuttia, joten päätin hakea rastin 40 matkaan. Matkalla sinne jalat suostuivat hyvään matkavauhtiin ja taaperrettuani rastille 31 oli aikaa vielä n. 20 minuuttia. Mietin hetken Kalajärven kiertoa eteläkautta ja rastin 22 hakemista, mutta päätin valita pohjoispuolen kierron ja tehdä päätöksen rastin hakemisesta vasta risteyksessä aivan maalin lähellä.

Arvioin, että aikaa risteyksestä 22:n kautta maaliin kuluisi n. varttitunti hyvällä loppukirillä. Risteyksessä kello näytti aikaa olevan 13 minuuttia, joten luovuin suunnitelmasta - varsinkin kun kovaa kiriä ei jaloista olisi varmasti irronnut.

Loppupöhinät

Matkaa kertyi GPS:n mukaan 50 kilometriä ja pisteitä tuli omien laskujen mukaan 105. Epävirallisissa tuloksissa pisteitä on 104, jolla yllettiin tällä kertaa sijalle 15. Edellä on paljon polkupyörillä liikkuneita joukkeuita, joten jalkapartioiden top-10 sijoitukseen olen jalkojen nykykunnolla todella tyytyväinen. Suunnitelma toteutui lähes täydellisesti ja kun kello pysähtyi aikaan 7 tuntia 50 minuuttia, on suoritukseen syytäkin olla tyytyväinen. Ilman juomahuollon kanssa sähläämistä ja turhia kuvioita rastilla 35 olisi maalin vierestä ehtinyt hakea parit kahden pisteen irtorastit. Sitä suurempi pistepotin kasvattaminen olisi vaatinut sitten kovempaa tahtia, mihin ei reisien nykykuosilla olisi pystynyt.

Seuraava tavoite on saada jalat takaisin kunnon kisakuntoon ja tehdä yhtä onnistunut kovempivauhtinen treeni kevään Salpaus-rogainingissa.

Kartta ja reitti.

Kartta ja reitti korkealla resoluutiolla täällä.

Loppiaisrogaining 6.1.2014

Uusi seikkailuvuosi 2014 potkaistiin käyntiin Loppiaisrogaining-harjoituksen merkeissä. Edellisiin vuosiin verrattuna Rajavillien edustus oli tällä kertaa suppea, kun lopulta vain yksi Rajavilli asettui lähtörivistöön lumettomassa Vantaan Hakunilan urheilupuistossa loppiaismaanantaina.

Soolona starttaamisessa oli se hyvä puoli, että toimintasuunnitelman 8 tunnin reissuun sai tehdä täysin oman maun mukaan. Taktiikaksi muodostui normaalista kaavasta poiketen maksimoida vauhti alussa ja minimoida virheet lopussa. Näin siksi, että päivänvaloa oli tarjolla ensimmäiset 5 tuntia ja tuossa ajassa toivoin pääseväni mahdollisimman pitkälle.

Kartalla tämä tarkoitti kierrosta myötäpäivään, jolloin alkupuoli oli selkeää vauhdikasta etenemistä. Keskivaiheilla oli monta mahdollisuutta lisälenkkeihin ja / tai oikaisuihin, joilla aikaa voisi passailla ennen lopun rastiryppään kimppuun siirtymistä. Laskin checkpointin rastien 27 ja 29 puoliväliin Ultunan risteykseen, jossa olisi oltava viimeistään 7 tunnin kohdalla jotta maaliin ehtiminen olisi turvattu. Matkaa tällä suunnitelmalla arvelin kertyvän n. 40 – 50 kilometriä lisälenkeistä riippuen. 

Nastojen rapina sulaa asfalttia vasten alkoi kello 11 ja alkuvauhti oli varsin reipas – tosin tällä kertaa tarkoituksella. Ensimmäisen rastin jälkeen porukka hajaantui ja toiselta rastilta eteenpäin tein matkaa käytännössä yksin. Ensimmäinen tunti sujui nappiin ja tunnin täyttyessä rastilla 47 napostelin palan energiapatukkaa.

Reissun ensimmäiset minuutit otin rastilta 54, jota etsin ylimääräiset 10 minuuttia. Toinen tunti täyttyi rastivälillä 58 – 36 ja tässä vaiheessa oli pakko tankata lisää evästä kesken haastavan suunnistusvälin. Nautiskelin Bulletmealia (suun kautta) ja mussuttaessa suunnistus kärsi 4 minuutin koukun verran.

Tammikuun lumitilanne...

Rasti 41 mäen päällä.

Kolme tuntia tuli täyteen rastin 46 (näkymätön suo) tienoilla. Samalla täyttyi 20 kilometriä matkaa, eli alkuvauhti oli ollut maastoon suhteutettuna selkeästi kovempaa kuin aiemmissa 8 tunnin eventeissä. Rastin 51 mäelle kiivetessä ja sieltä laskeutuessa alkoi jaloissa tuntua ensimmäiset merkit väsymyksestä ja seuraavalla välillä tutustuin uuteen asiaan nimeltä jalkapohjakramppi. Toinen uusi tuttavuus oli järvi, jonka rannassa ei mennytkään ”kalastajanpolkua”.

Ajallisesti puolivälin rajapyykin saavutin rastia 45 lähestyessä. Tilanne oli hyvä, sillä suorinta tietä 7 tunnin checkpointille oli vain 3 kilometriä ja aikaa siihen siis 3 tuntia. Perinteinen ”eihän tässä mikään kiire ole” –asenne kostautui välittömästi, kun seuraavalla välillä 45 – 37 luin väärää väliä ja painelin puoli kilometriä 45 astetta väärään suuntaan. Muutaman vakauttavan koukun kautta rasti löytyi lopulta ja seuraavalla välillä saikin asennella lampun jo otsalle.

Rasteilla 55 ja 50 väsymys alkoi näkyä haparointina rastinotoissa. Tosin maastokin muuttui alati haastavammaksi ja laskeutuva pimeys antoi myös oman lisämakunsa kuvioon. Vauhti hiipui selkeästi ja muutamalla välillä homma tuntui jo todella raskaalta. Ennätin Ultunan checkpointille kuitenkin juuri 6 tunnin täyttyessä kuten olin toivonutkin. Tästä olisi hyvin aikaa ja pelivaraa kerätä arvokkaat rastit ”loppusuoran” varrelta.

Siitä niin pitkoksia pitkin rip-rap...

Viimeiset 6 rastia löytyivätkin ilman suurempia ongelmia. Tahti oli melko verkkainen ja toissakesän Jukolan viestin polut alueella toivat lisähaastetta etenemiseen epätarkalla kartalla. Viimeiseltä rastilta kohti maalia suunnatessa lampusta loppui virta, mutta onneksi pääsin takaa tulleen joukkueen peesissä katuvalojen pariin ja siitä maaliin. Aikaa jäi käyttämättä reilut 5 minuutti, matkaa kertyi n. 48 kilometriä ja pistepussista löytyi lopulta 105 pistettä.

Kaikkiaan harjoituksesta jäi hyvä maku. Tossu liikkui mukavasti ja maaston haastavuuteen nähden suunnistuskin oli pääosin gripissä. Kaikkiin pummeihin meni yhteensä varmaankin n. 30 minuuttia. Pummit olisivat varmasti vähentyneet, jos mukana olisi ollut joukkuekaveri huolehtimassa siitä, että karttaa luetaan myös ruokailun aikana ja että kartasta luetaan aina oikeaa rastiväliä. Pari pummia pois ja maalin läheltä olisi ehtinyt hakea muutamat 2 pisteen rastit lisää. Jos pistepottia olisi halunnut kasvattaa vielä enemmän, olisi suunnitelmaa täytynyt muuttaa merkittävästi. Tämän suunnitelmarungon lisälenkit tuli koluttua läpi lähes kokonaan.

Kartta ja reitti. GPS:n akku loppu n. kilometri ennen maalia.

Loppiaisrogaining 6.1.2013

Fox Force -teamin järjestämä loppiaisrogaining järjestettiin loppiaissunnuntaina tällä kertaa Kirkkonummella. Kisakeskuksena toimineelta Masalan koululta rasteja lähdettiin jahtaamaan 8 tunniksi järvien ja runsaan tieverkoston halkomaan Uusimaalaiseen maastoon. Tieverkko tulikin tarpeeseen, sillä maastoa peitti n. 25 sentin paksuinen lumipeite, jonka pinta oli nollakelejä seuranneen pakkasjakson johdosta kova, mutta ei kuitenkaan aivan ihmistä kantava. Tässä hangessa tarpominen oli todella hidasta ja energiaa kuluttavaa.

Rajavillejä oli lähdössä mukaan peräti kolmessa joukkueessa. Siivolat muodostivat kolmosjoukkueen, Tuomas starttasi kakkosjoukkueena ja ensimmäiseen joukkueeseen oli ilmoitettu Antti ja Johanna. Ykkösjoukkueella tavoitteena oli treenata yhteispeliä juhannuksena kisattavaa Midnight sun rogainingia varten. Valitettavasti flunssa puuttui peliin eikä Johanna päässyt matkaan, joten ykkösjoukkueen suoritus jäi yksin allekirjoittaneen vastuulle.

Uudet tiimitakit ja runsaasti heijastimia.

Masterplan

Kartat saatiin kouraan tunti ennen starttia. Rastit oli ripoteltu kolmen järven ympärille. Ykkös- ja kakkosjoukkueen suunnitelmarunko muodostui nopeasti niistä kahden (Vitträsk ja Juusjärvi) kiertämisen ympärille kolmosjoukkueen tyytyessä vain lähimmän lätäkön kiertämiseen. Kolmonen suuntasi järven kiertoon myötäpäivään kahden muun tiimin rakennellessa reittiä vastapäivään loppupään laajempien reitinvalintamahdollisuuksien vuoksi.

Ykkösjoukkueen matkassa

Vaikka reitin suunnitteluun oli hyvin aikaa, suunnitelma jäi vähän torsoksi. Mittailin matkaa lähdöstä eteenpäin ja maalista taaksepäin, mutta nämä mittailut eivät koskaan tavoittaneet toisiaan eikä kokonaismatkasta ollut selkeää mielikuvaa. Aikataulusuunnittelu unohtui myös eikä mitään selkeitä checkpointteja tullut määriteltyä. Matkaan lähdettiin siis pitkälti fiilispohjalta ja päätökset jätettiin lennossa tehtäviksi.

15 kilometrin rajapyykin mittailin kartasta rastin 34 tienoille. Se saavutettiin samaan tahtiin kakkostiimin Tuomaksen kanssa n. 2 tunnin ja 20 minuutin ajassa. Matkaan oli mahtunut alun tarkat rastipisteet yhtä matkaa Tuomaksen kanssa, pieni epäonnistunut irtiottoyritys tiekiertoja hyödyntäen isoa sähkölinjaa mukailevalla 45-49-37-53 rastilinjalla, sekä kartan koillisosan tylsähko hölkkäily maanteitä pitkin rasteja tien varrelta noukkien. Tahti oli pidetty maltillisena ja jalat olivat vielä virkeässä kunnossa.

Seuraavat 15 kilometriä olivat selkeästi raskaammat. Rankka nousu 56:lle, reitin rankimmat metsäpätkäkahlaukset ja hämärän saapuminen vaikeuttivat menoa ja välillä mentiin pitkiäkin matkoja kävelytahtia vaikka alla oli kova baana. Matkaa taitoin edelleen yhdessä Tuomaksen kanssa. Vaikka tossu tuntui välillä painavalta, niin suunnistus toimi kuin unelma. Tiellä ohi juosseet joukkueet kuitattiin hyvällä rastinotolla useaankin otteeseen.

Rasti 56 käyty leimaamassa ja jo useamman kerran tieosuuksilla ohi juosseet porukat letkana perässä. :)

Rastille 48 mennessä laitettiin lamput tulille ja aloitin viimeisen 15 kilometrin hyökkäyksen. Tuomas jäi tässä vaiheessa kulkemaan omia polkujaan. Juoksuvauhtiin tottui taas nopeasti ja energiataso tuntui hyvältä. Ainoa huoli oli juoman riittävyys (taas kerran). Reppuun jemmattu 3 litran juomarakko oli jo kauan sitten alkanut tuntua epäilyttävän kevyeltä ja olin alkanut säännöstellä juomista vähän tarkemmin. Huikkaa oli kuitenkin pakko ottaa säännöllisin välein, jotta letku ei jäätyisi.

Suunnistus toimi todella hyvin vauhdinlisäyksestä huolimatta ja myös loppukisan aikataulutus alkoi hahmottua mieleen. Leimattuani hyvin löytyneen rastin 46 tein pienen muutoksen suunnitelmaan ja suuntasin suoraan rastia 32 kohti jättäen 21:n välistä. Tällä välillä ajauduin vähän sivuun ja lisää hässäkkää aiheutti iso oja juuri ennen rastia. 32:n jälkeen tuli sitten reissun isoin pummi, kun lähdin seuraamaan moottorikelkkauraa huomaamatta että se kääntyikin 90 astetta väärään suuntaan. Noh, huomasin sen lopulta ja juoksentelin takaisin selkeälle johdattavalle sähkölinjalle, jonka alla oli muuten todella hankala ja raskas kulkea.

Masalan lähiöiden lähestyessä alkoi maastossa olla polkuja enemmänkin. Ne eivät kuitenkaan aina johtaneet rasteille, joten tarkkana sai olla. Ja jäätyipä se juomarakon letkun suutin lopulta kiinni -asentoon ja rastilta 26 lähtiessä piti kaivaa rakko ulos repusta ja hörpätä loput vähätkin juomat täyttökorkin kautta. Aikataulu pysyi nyt hyvin kirkkaana mielessä ja arvelin olevani n. 5 minuuttia edellä 8 tunnin määräaikaa. Lopussa otin sitten vähän rennommin, jotta rastit osuisivat varmasti. Maalissa olin lopulta 3 minuuttia ennen 8 tunnin täyttymistä, eli juuri sopivasti.

Ykkösjoukkueen reitti.

Rasteja tarttui mukaan yhteensä 27 kappaletta ja matkaa kertyi 48 kilometriä. Suunnistuksen toteutus ja vauhdinjako onnistui todella hyvin, mutta suunnitelmapuolella suoritus oli kokolailla munaton. Suunnitteluaika meni höpötellessä ja ihmetellessä eikä eri vaihtoehtoja juuri etsitty saati vertailtu. Kivaa kuitenkin oli, joten jospa ensi kerralla sitten paremmin. Tulokseksi taisi tulla 7. sija, johon voi olla ihan tyytyväinen. Jos vielä tuo rasti 21 olisi edes vahingossa tarttunut matkaan niin pari pykälää olisi ollut mahdollista parantaa...

- Antti

Kakkosjoukkueen tarinoita

Laitetaanpas blogiin vielä juttua kakkostiimin (Tuomas) näkökulmastakin. Kyseessä oli minulle ensimmäinen talvirogaining, sekä myös ensimmäinen todellinen yösuunnistus. Seikkailun alkupuolisko meni yhdessä Antin kanssa lukuun ottamatta muutamaa rastia, joilla Antti yritti hieman heikoin tuloksin omaa sankarireitinvalintaansa. Itselläni juoksu tuntui kuitenkin kulkevan melko mukavasti, ja erityisesti uusien kenkien toimivuus lämmitti mieltä.

Rastilla 48 oli kellossa vajaa kuusi tuntia, ja matka alkoi vähitellen painaa jaloissa. Tässä vaiheessa päätimmekin, että on mielekkäämpää jos jatkamme matkaa erillään. Antti lähti toteuttamaan omaa reittisuunnitelmaansa, joka on luettavissa yläpuolelta.

Itse en viitsinyt edes tehdä tässä vaiheessa kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa, vaan päätin hakea rastit 40, 29 sekä 59, ja tämän jälkeen katsoa tarkemmin kuinka paljon voimia on vielä jäljellä. Nämä kolme rastia löytyivätkin oikein mukavasti. Tämän jälkeen päätin lähteä rastille 28, jonne mentäessä olisi asfalttitiellä juostavaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi pohkeitten kramppailu, ja tuli selväksi etten viitsisi kiusata itseäni paljoa enempää kuin on pakko. Rasti 28 löytyi pienen pyörimisen jälkeen, ja tämän jälkeen päätinkin suunnata maalia kohti pienillä koukuilla rastien 23 ja 22 kautta.

Lopulta olin maalissa 7h 28min kohdalla, ja lopullinen sijoitus oli 24. Olisin ajan puolesta ehtinyt hakea vielä ainakin 2 rastia lopussa, jolloin sijoitus olisi parantunut muutamalla sijalla. En kuitenkaan viitsinyt lähteä enää tarpomaan lumihankeen kramppaavilla jaloilla.

Vaikka loppuosaan jäi selkeästi parantamisen varaa, oli yleistunnelma omasta suorituksesta positiivinen. Lenkkeily oli jäänyt talven aikana melko vähälle, joten olin yllättynyt siitä kuinka hyvin pysyin Antin vauhdissa niinkin pitkään. Uudet kengät, säärystimet ja takki toimivat loistavasti talvisissa olosuhteissa. Tästä on hyvä lähteä kasvattamaan kuntopohjaa kevään ja kesän koitoksia varten!

-Tuomas