Rajavillit 2: Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kakkosjoukkueen naiset lähtivät avaamaan seikkailukisakautta Oittaalle talviseikkailun kuntosarjaan. Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja kerrankin yli 6h yöunet takana kisaan lähtiessä. Vaihtoalueelle kannettiin kaikki välineet, sukset huollettiin kisakuntoon ja fillarit koeajettiin. Kisamateriaalissa ei saatu vielä karttoja, vain reittikirja, ohjeet ja leimauskortti sekä ihmetystä herättänyt porkkanan puolikas. Porkkana reppuun ja tarvittavat kamat mukaan.

Vaihtoalue ennen starttia ja yksi Rajavilli vielä lähdössä testaamaan suksia. Kuva: Snowflakes

Startti klo 10, mukana 22 joukkuetta. Kilpasarja oli startannut jo 3h aiemmin. Ensimmäisenä osuutena muistisuunnistus, osin tietä, osin hangessa. Rastit löytyivät hyvin. Oli mukavaa, kun kilpasarja oli tehnyt valmiit urat hangen puolelle, vaikka kyllä sitä hankea riitti meillekin. Juoksuvauhdissa annettiin tasoitusta ja mentiin omaa vauhtia, kisaa oli vielä paljon jäljellä. Ensimmäiseen vaihtoon tultiin erään ohikulkijan laskujen mukaan sijalla 15.

Vaihdossa saatiin kartat ja lähdettiin hiihto-osuudelle, jonka rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä. Viimeiseen hetkeen asti arvottiin perinteisen ja vapaan välineiden välillä, päädyttiin ehkä pienellä riskillä vapaan kalustoon. Hiihto kulki mukavasti ja oli yllättävän kevyen tuntuista menoa. Kapea vapaan ura ei pahemmin vaikeuttanut hiihtoa. Kävimme hakemassa ensin rastit, jotka olivat kaikkein kauimpana. Rastit tarttuivat hyvin mukaan. Paikka paikoin rasteja haettiin sukset käsissä hangesta, sen verran etäällä hiihtourasta ne olivat. Hiihtäjiä oli paljon ja muita kisailijoita tuli vastaan ja vähän joka suuntaan, mutta rastien vapaan järjestyksen takia ei sijoituksista ollut mitään tietoa vaihtoon saapuessakaan. Pohjekramppi iski toiselle kisaajalle vaihtoalueella juuri pyöräilyyn lähtiessä. Lämpimästi vaatetta päälle ja fillarin selkään, toivoen ettei krampeista olisi pahemmin haittaa. Pyöräilyssä haettiin rastit määrätyssä järjestyksessä. Toiselle rastille mennessä alkoi viivasuunnistus, jossa valkoiselle alueelle oli piirretty viiva, jota seuraten, tai omalla vastuulla oikoen, pääsi rastille. Hetki viivaa pitkin ja sitten oiko suoraan rastille, leimaus ja matka jatkui viimeistä fillarirastia kohti. Reisien kramppaaminen ei ollut kaukana, mutta vaihtoon asti selvittiin.

Lumiukko rakentumassa questilla.

Tehtävä suoritettu! Kuva: Snowflakes

Vaihdon jälkeen vuorossa quest-tehtävä: Lumitornin/-ukon rakentaminen määrättyyn korkeuteen ja materiaalin mukana ollut porkkana päällimmäiseksi. Lohkaretekniikka toimi, lumikenkäilyn kartta haltuun ja alku juoksemalla tietä pitkin kengät kainalossa. Lumikenkäily oli mielenkiintoinen osuus, sillä jälkiä riitti ristiin rastiin metsässä. Kartanlukija haikaili muutamaan otteeseen autossa odottaneen kompassin perään. Kuitenkin rastit löytyivät ilman pummeja ja vauhtia riitti mukavasti. Viimeisellä rastilla oli 4 joukkuetta yhtä aikaa leimaamassa, joten kunnon loppukiri oli otettava. Muut menivät kengät jalassa, itse juostiin loppu tietä pitkin lumikengät käsissä. Tässä vaiheessa iski krampit ja kovempaa ei vaan päässyt. Kaksi joukkuetta oli edellä maalissa rastilta lähteneistä, toinen kilpasarjalaisia.

Maalissa

Maalissa joukkueet saivat suklaalevyn, mistä puolet tuhottiin muutaman minuutin kuluessa maaliin tulosta. Lisäksi mukavana yllätyksenä oli arvontapalkinnoiksi saadut kuivapussit. Saunan ja ruokailun jälkeen kotia kohti. Viimeisin yllätys oli tuloslistaa tutkiessa, kun meidän joukkue oli sijalla 5 parhaana naisjoukkueena. Aikaa meni 5h 10min ja matkaa kertyi reilu 48km. Lopputulos oli huomattavasti oletettua parempi, joten tyytyväinen voi olla! Oli muuten kannattavaa ottaa vapaan välineet alle, hiihdon jälkeen oltiin jo jaetulla 4. sijalla.

Kiitos järjestäjille, järjestelyt toimivat ja kelikin oli mitä mainioin :)

-Johanna & Marja

Snowflakes talviseikkailu 24.2.2013

Kilpailupäivä alkoi aikaisella aamuherätyksellä ja autolla kilpailupaikalle Oittaalle siirtymisellä. Markus räpsäytti ensimmäisen kisakuvan jo kehällä matkalla kohti kilpailukeskusta. Onneksi itse osallistumismaksu ei ollut kovin suuri ;)

Valmistelut ja materiaali

Aamun pimeydestä huolimatta mieli oli korkealla, kun saavuimme kilpailupaikalle. Ensimmäinen ihmetyksen kohde oli materiaalin noudon yhteydessä saatu porkkanan puolikas, mutta muuten materiaalissa ei huomattu mitään erityistä. Myöhemmin toki huomasimme, että materiaaliin tutustuminen jäi hieman puutteelliseksi. Tässä vaiheessa levitimme varusteet valmiiksi vaihtoalueelle ja jäimme odottamaan lähtöä.

Aamu valkeni mukavasti lähdön lähestyessä.

Muistisuunnistusta

Antin talven aikana tekemistä muistisuunnistusharjoituksista oli apua heti alkuunsa, kun ensimmäisenä oli edessä muistisuunnistus. Kaikki kuusi rastia löytyivät mainiosti, joskin vauhdissa annettiin tasoitusta nopeimmille ja alkulämmöt otettiin omaan tahtiin. Kakkosrastille valitsimme hieman pidemmän reitin, joka tuntui meistä varmemmalta. Tappiota ei tässä kuitenkaan tullut paljoa. Pienen koukeron teimme vielä käydessämme uudestaan kakkosrastilla kolmosen jälkeen hoitamassa leimaamisenkin, joka oli aiemmin unohtunut seuraavaa väliä tutkaillessa. Aikaisen aamuherätyksen piikkiin :)


Kilpailun hauskin paikka löytyi kuutosrastilta hypättäessä puolimetriseen puuteriin kallioleikkaukselta alas kohti tietä. Iloisin mielin jatkoimme kohti vaihtoaluetta.

Vauhdikkaasti rinnettä alas.

Hiihto-osuus

Hiihto oli meille ennakkoon ajateltuna kaikkein epävarmin laji, olihan Antti hankkinut sukset vasta helmikuun alussa. Harjoituskilometrejä oli kuitenkin kertynyt varsin mukavasti ja hiihto-osuuden alussa minä tunnuin olevan jarruna matkassa - varsinkin kun Antti tuntui onnistuneen pitovoitelussa paremmin. Suksilla lähdimme kiertämään ensin lyhyen lenkin kisakeskuksen kaakkoispuolelta. Ajatuksena oli, että tämän jälkeen voi vielä pitoja tarvittaessa lisätä suksen pohjiin.

Hyvällä fiiliksellä rastille S2. Kuva: Snowflakes

Meno maistui ja suksi toimi. Kuva: Snowflakes

Pitoja ei kuitenkaan lisää tarvittu, vaan matka jatkui suoraan toiselle lenkille. Rastille S6 nousimme hieman liian aikaisin ja lumessa sai rämpiä. Tämän jälkeen rastit tarttuivat matkaan varsin sujuvasti ja nostimme sijoitustamme parilla pykälällä ennen vaihtoa.

Fillariosuus ja iso virhe

Sukset vaihtuivat fillareihin ehkä turhankin hätäisesti ja samalla joukkueen sisäinen viestintä petti. Antti kertoi, että haetaan rastit 2-7 numerojärjestyksessä. Minä päättelin tästä, huonommin materiaaliin tutustuneena, että ykkösen voi hakea missä välissä tahansa. Itse olin unohtanut kokonaan, että ensimmäinen rasti oli vedetty yli reittikirjasta. Antti keskittyi mutustamaan eväitä polkemisen ohessa eikä siis ollut kartalla matkan etenemisestä, joten virhe huomattiin vasta saavuttaessa ‘ykkösrastille’, kun Antti rupesi tarkastamaan minulta leimattavan rasti numeroa.

Tutkimassa fillariosuuden karttaa, mutta ei tarpeeksi. Kuva: Tuomas Maisala

Rastilla olessamme mietimme yhdessä toisen joukkueen kanssa, (kyllä, emme olleet virheemme kanssa yksin) mitä reittiä lähtisimme hakemaan kakkosrastia. Päädyimme ajamaan noin 3,5 km takaisin edelliseen isompaan risteykseen, koska pelkäsimme että rasti on jätetty pois pikkutien auraamattomuuden takia. Noin 22 minuutin koukun jälkeen palasimme takaisin reitille.

Virheestä huolimatta meno maistui komeassa säässä. Kuva: Snowflakes.

Rastin B2 jälkeen löimme stopin risteykseen ja luimme reittikirjan ohjeet oikein kahteen kertaan lisävirheiden välttämiseksi. Tämä oli hyvä veto, sillä seuraavana oli vuorossa ratamestarin erikoinen viivasuunnistus, jossa oikominen oli omalla vastuulla sallittu. Seuraavassa risteyksessä oli  pysähdyksissä toinen joukkue opaskartan äärellä ja pysähdyimme itsekin tähän viideksi minuutiksi painamaan mieleen kadunnimiä viivasuunnistuksen oikoja varten. Oijot onnistuivat täysin suunnitelman mukaan. Fillariosuuden loppupuolella ainoana hidastavana tekijänä toimi minun krampeista varoittavan etureidet.

Lumikengillä maaliin

Onneksi Antti oli varustautunut sauvoilla lumikenkäosuutta varten. Sauvat auttoivat matkan tekoa siinä määrin, etteivät etureidet vaivanneet varsinaisesti lumikenkäillessä ollenkaan. Loppumatkasta oli Antin vuoro sitten valitella kramppeja, mutta ne eivät onneksi äityneet kovin pahoiksi. Viikolla korjatut lainalumikengätkin kestivät hyvin, joten lumikenkäosuus suunnistettiin hienoissa maastoissa tarkasti ja ihailtiin kauniita aurinkoisia maisemia.

Aurinko paistoi ja mieli oli korkealla.

Maalissa kuudes sija tuloksissa tuntui hieman katkeralta, olihan eroa kolmossijaan vain noin vartti. Fillariosuuden virheeseen tuhlasimme kuitenkin selkeäsi enemmän. Kauniit maisemat, upea keli ja nautinnollinen reitti tarjosivat kuitenkin niin paljon hyvää, ettei virheestä ollut lopulta muuhun kuin muistuttamaan valmistautumisen tärkeydestä. Kiitos.

Aikaa kului 7h 13min ja matkaa kertyi 77km. Sijoitus maalissa 6.

Garminista matkadata.

Jämi42 - Ski 16.2.2013

Syksyllä oli Antin kanssa puhetta Jämi147 Triplaan osallistumisesta. Lopulta allekirjoittanut oli kuitenkin ainoa mukaan ilmoittautunut, Antille kun osui muita menoja samoille päiville. Toivottavasti saan kuitenkin joukkuekaverin matkaan edes toiseen kesän mittelöistä.

Valmistautuminen

Jämin perinteisen hiihtotavan 42km toimi erittäin hyvänä kannustimena ottaa vuottan aikaisemmin hankitut perinteisen sukset todella käyttöön. Ennen Jämin starttia kilometrejä perinteisellä hiihtotavalla ehti kuitenkin kertyä vain alle 200, siis edellinen talvi mukaanlukien. Treenikilometrien vähyyden takia oli hakusessa niin hiihto-, kuin voitelutekniikka, vauhdinjako ja oikeastaan kaikki muukin. Kyseessä oli ensimmäinen hiihtokilpailu ala-asteen kisojen jälkeen.

Yhtenäinen 42km:n reitti kiinnosti vaihteluvuutensa ja maisemiensa takia. Kuva: Jämi147

Hollille saavuin ajoissa ja hieman ihmetellen seurasin toisten voitelutoimia ja suksien testausta. Itse olin matkalla kuivatellut varusteita, jotka olivat unohtuneet koneeseen pesun jälkeen. Lähdön lähestyessä vaatteet olivat kuivuneet tarpeeksi, jotta ne sai päälle, ja olo oli muutenkin yllättävän rauhallinen ja varma.
Oma paikka lähtörivistössä löytyi aivan ulkoreunasta, jossa ei turhaa ryysystä ollut. Kakkosrivistä lähtö ei ollut aivan sitä mitä olin suunnitellut, mutta reipas alku oli lopulta ihan hyvä. Heti alkumatkasta huomasin, että annoin tasoitusta toisille sekä luistossa, että tasatyönnössä (tekniikka hukassa). Oma vauhti tuntui kuitenkin hyvältä ja kaunis ilma sai suun hymyyn, vaikka miestä ja naista lappoi ohi molemmin puolin.

Edessäni oli monta oikeaa hiihtäjää. Kuva: Jämi147

Matkalla

Oma porukka rupesi löytymään noin kympin jälkeen. Pitoa omassa suksessa riitti varsin hyvin, joten ylös mentäessä pysyin matkassa hyvin mukana. Laskuosuuksille piti kuitenkin ottaa tiukasti seurattavasta selästä kiinni ja nauttia imusta mahdollisimman paljon.

Puolen matkan jälkeen pyllähdin alamäessä, vaikka kaveri ehti ylhäällä varoittaa vauhdikkaasta laskusta. Onnekseni kaaduin keskellä mäkeä, joten pääsin nopeasti vauhtiin mukaan, eikä porukka ehtinyt vielä liian kauas. Juomapaikoilla tuppasin käyttämään hieman matkakavereita enemmän aikaa, ja jouduinkin aina niiden jälkeen hiihtämään hieman porukkaa kiinni.

Maaston juomapaikoilla palvelu pelasi mallikkaasti. Kuva: Jämi147

Viimeiselle 12km lähtiessä tunsin itseni vielä erittäin hyvä voimaiseksi ja lopun ylämäet tulivatkin varsin mukavasti. Henkisesti matkan kovin paikka oli kun pitkän ylämäen jälkeen odotin ladun jatkuvan tasaisena, mutta edessä olikin pitkä loiva lasku. Laskussa, ylämäessä reilusti taakse jääneet, matkakaverit saivat minut reilusti kiinni ja painelivat ohikin. Tässä vaiheessa oma voitelun epäonnistuminen tuntui kohtuullisen rankalta.

Maaliin

Maaliin tulin lopulta peräkkäin lähtöviivalla takanani olleen miehen kanssa. Olo oli hiihdon jälkeen varsin hyvä voimainen ja tyytyväinen. Salaisena tavoitteena ollut kolmen tunnin aika jäi reilun minuutin päähän, joten tavoitteita seuraavalle vuodelle jäi mukavasti. Hiihdosta mieleen jäi mukava matkaseura, upeat mäntymetsät ja hyvät järjestelyt.

Garmin kertoo matkan, vauhdin ja sykkeet.

Kotimatkalla pysähdyin sukulaisen luokse samaan voitelu- ja tekniikkavinkkejä. Puhelimessa saadut tekniikkavinkit olin ymmärtänyt väärin ja pitoa olin levittänyt noi 4cm liian pitkälle kannassa, joten ensi kerralla mennään lujempaa!

Tulokset
Fiilistelyvideo-reitistä

Loppiaisrogaining 6.1.2013

Fox Force -teamin järjestämä loppiaisrogaining järjestettiin loppiaissunnuntaina tällä kertaa Kirkkonummella. Kisakeskuksena toimineelta Masalan koululta rasteja lähdettiin jahtaamaan 8 tunniksi järvien ja runsaan tieverkoston halkomaan Uusimaalaiseen maastoon. Tieverkko tulikin tarpeeseen, sillä maastoa peitti n. 25 sentin paksuinen lumipeite, jonka pinta oli nollakelejä seuranneen pakkasjakson johdosta kova, mutta ei kuitenkaan aivan ihmistä kantava. Tässä hangessa tarpominen oli todella hidasta ja energiaa kuluttavaa.

Rajavillejä oli lähdössä mukaan peräti kolmessa joukkueessa. Siivolat muodostivat kolmosjoukkueen, Tuomas starttasi kakkosjoukkueena ja ensimmäiseen joukkueeseen oli ilmoitettu Antti ja Johanna. Ykkösjoukkueella tavoitteena oli treenata yhteispeliä juhannuksena kisattavaa Midnight sun rogainingia varten. Valitettavasti flunssa puuttui peliin eikä Johanna päässyt matkaan, joten ykkösjoukkueen suoritus jäi yksin allekirjoittaneen vastuulle.

Uudet tiimitakit ja runsaasti heijastimia.

Masterplan

Kartat saatiin kouraan tunti ennen starttia. Rastit oli ripoteltu kolmen järven ympärille. Ykkös- ja kakkosjoukkueen suunnitelmarunko muodostui nopeasti niistä kahden (Vitträsk ja Juusjärvi) kiertämisen ympärille kolmosjoukkueen tyytyessä vain lähimmän lätäkön kiertämiseen. Kolmonen suuntasi järven kiertoon myötäpäivään kahden muun tiimin rakennellessa reittiä vastapäivään loppupään laajempien reitinvalintamahdollisuuksien vuoksi.

Ykkösjoukkueen matkassa

Vaikka reitin suunnitteluun oli hyvin aikaa, suunnitelma jäi vähän torsoksi. Mittailin matkaa lähdöstä eteenpäin ja maalista taaksepäin, mutta nämä mittailut eivät koskaan tavoittaneet toisiaan eikä kokonaismatkasta ollut selkeää mielikuvaa. Aikataulusuunnittelu unohtui myös eikä mitään selkeitä checkpointteja tullut määriteltyä. Matkaan lähdettiin siis pitkälti fiilispohjalta ja päätökset jätettiin lennossa tehtäviksi.

15 kilometrin rajapyykin mittailin kartasta rastin 34 tienoille. Se saavutettiin samaan tahtiin kakkostiimin Tuomaksen kanssa n. 2 tunnin ja 20 minuutin ajassa. Matkaan oli mahtunut alun tarkat rastipisteet yhtä matkaa Tuomaksen kanssa, pieni epäonnistunut irtiottoyritys tiekiertoja hyödyntäen isoa sähkölinjaa mukailevalla 45-49-37-53 rastilinjalla, sekä kartan koillisosan tylsähko hölkkäily maanteitä pitkin rasteja tien varrelta noukkien. Tahti oli pidetty maltillisena ja jalat olivat vielä virkeässä kunnossa.

Seuraavat 15 kilometriä olivat selkeästi raskaammat. Rankka nousu 56:lle, reitin rankimmat metsäpätkäkahlaukset ja hämärän saapuminen vaikeuttivat menoa ja välillä mentiin pitkiäkin matkoja kävelytahtia vaikka alla oli kova baana. Matkaa taitoin edelleen yhdessä Tuomaksen kanssa. Vaikka tossu tuntui välillä painavalta, niin suunnistus toimi kuin unelma. Tiellä ohi juosseet joukkueet kuitattiin hyvällä rastinotolla useaankin otteeseen.

Rasti 56 käyty leimaamassa ja jo useamman kerran tieosuuksilla ohi juosseet porukat letkana perässä. :)

Rastille 48 mennessä laitettiin lamput tulille ja aloitin viimeisen 15 kilometrin hyökkäyksen. Tuomas jäi tässä vaiheessa kulkemaan omia polkujaan. Juoksuvauhtiin tottui taas nopeasti ja energiataso tuntui hyvältä. Ainoa huoli oli juoman riittävyys (taas kerran). Reppuun jemmattu 3 litran juomarakko oli jo kauan sitten alkanut tuntua epäilyttävän kevyeltä ja olin alkanut säännöstellä juomista vähän tarkemmin. Huikkaa oli kuitenkin pakko ottaa säännöllisin välein, jotta letku ei jäätyisi.

Suunnistus toimi todella hyvin vauhdinlisäyksestä huolimatta ja myös loppukisan aikataulutus alkoi hahmottua mieleen. Leimattuani hyvin löytyneen rastin 46 tein pienen muutoksen suunnitelmaan ja suuntasin suoraan rastia 32 kohti jättäen 21:n välistä. Tällä välillä ajauduin vähän sivuun ja lisää hässäkkää aiheutti iso oja juuri ennen rastia. 32:n jälkeen tuli sitten reissun isoin pummi, kun lähdin seuraamaan moottorikelkkauraa huomaamatta että se kääntyikin 90 astetta väärään suuntaan. Noh, huomasin sen lopulta ja juoksentelin takaisin selkeälle johdattavalle sähkölinjalle, jonka alla oli muuten todella hankala ja raskas kulkea.

Masalan lähiöiden lähestyessä alkoi maastossa olla polkuja enemmänkin. Ne eivät kuitenkaan aina johtaneet rasteille, joten tarkkana sai olla. Ja jäätyipä se juomarakon letkun suutin lopulta kiinni -asentoon ja rastilta 26 lähtiessä piti kaivaa rakko ulos repusta ja hörpätä loput vähätkin juomat täyttökorkin kautta. Aikataulu pysyi nyt hyvin kirkkaana mielessä ja arvelin olevani n. 5 minuuttia edellä 8 tunnin määräaikaa. Lopussa otin sitten vähän rennommin, jotta rastit osuisivat varmasti. Maalissa olin lopulta 3 minuuttia ennen 8 tunnin täyttymistä, eli juuri sopivasti.

Ykkösjoukkueen reitti.

Rasteja tarttui mukaan yhteensä 27 kappaletta ja matkaa kertyi 48 kilometriä. Suunnistuksen toteutus ja vauhdinjako onnistui todella hyvin, mutta suunnitelmapuolella suoritus oli kokolailla munaton. Suunnitteluaika meni höpötellessä ja ihmetellessä eikä eri vaihtoehtoja juuri etsitty saati vertailtu. Kivaa kuitenkin oli, joten jospa ensi kerralla sitten paremmin. Tulokseksi taisi tulla 7. sija, johon voi olla ihan tyytyväinen. Jos vielä tuo rasti 21 olisi edes vahingossa tarttunut matkaan niin pari pykälää olisi ollut mahdollista parantaa...

- Antti

Kakkosjoukkueen tarinoita

Laitetaanpas blogiin vielä juttua kakkostiimin (Tuomas) näkökulmastakin. Kyseessä oli minulle ensimmäinen talvirogaining, sekä myös ensimmäinen todellinen yösuunnistus. Seikkailun alkupuolisko meni yhdessä Antin kanssa lukuun ottamatta muutamaa rastia, joilla Antti yritti hieman heikoin tuloksin omaa sankarireitinvalintaansa. Itselläni juoksu tuntui kuitenkin kulkevan melko mukavasti, ja erityisesti uusien kenkien toimivuus lämmitti mieltä.

Rastilla 48 oli kellossa vajaa kuusi tuntia, ja matka alkoi vähitellen painaa jaloissa. Tässä vaiheessa päätimmekin, että on mielekkäämpää jos jatkamme matkaa erillään. Antti lähti toteuttamaan omaa reittisuunnitelmaansa, joka on luettavissa yläpuolelta.

Itse en viitsinyt edes tehdä tässä vaiheessa kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa, vaan päätin hakea rastit 40, 29 sekä 59, ja tämän jälkeen katsoa tarkemmin kuinka paljon voimia on vielä jäljellä. Nämä kolme rastia löytyivätkin oikein mukavasti. Tämän jälkeen päätin lähteä rastille 28, jonne mentäessä olisi asfalttitiellä juostavaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi pohkeitten kramppailu, ja tuli selväksi etten viitsisi kiusata itseäni paljoa enempää kuin on pakko. Rasti 28 löytyi pienen pyörimisen jälkeen, ja tämän jälkeen päätinkin suunnata maalia kohti pienillä koukuilla rastien 23 ja 22 kautta.

Lopulta olin maalissa 7h 28min kohdalla, ja lopullinen sijoitus oli 24. Olisin ajan puolesta ehtinyt hakea vielä ainakin 2 rastia lopussa, jolloin sijoitus olisi parantunut muutamalla sijalla. En kuitenkaan viitsinyt lähteä enää tarpomaan lumihankeen kramppaavilla jaloilla.

Vaikka loppuosaan jäi selkeästi parantamisen varaa, oli yleistunnelma omasta suorituksesta positiivinen. Lenkkeily oli jäänyt talven aikana melko vähälle, joten olin yllättynyt siitä kuinka hyvin pysyin Antin vauhdissa niinkin pitkään. Uudet kengät, säärystimet ja takki toimivat loistavasti talvisissa olosuhteissa. Tästä on hyvä lähteä kasvattamaan kuntopohjaa kevään ja kesän koitoksia varten!

-Tuomas

Kohti vuotta 2013

Seikkailumaastojen peittyessä lumeen on aika kääntää katseet kohti uutta kautta. Päättyvänä vuonna Rajavilli-joukko valloitti monta uutta tapahtumaa ja vuonna 2013 on tarkoitus jatkaa samalla linjalla nauttien erilaisista seikkailuhaasteista.

Vuoden 2013 kalenteriin on merkattu ainakin juhannuksena Luostolla kisailtava Midnight Sun Rogaining, sekä syyskuun puolenvälin Lost in Kajaani -seikkailu. Uusi seikkailuvuosi käynnistetään terävästi Loppiaisrogainingilla vuoden ensimmäisenä viikonloppuna.

Uusia kujeita odotellessa voi katsella vaikka alla olevaa vuoden 2012 kausikoostetta.