Rajavillit Mix - Lost in Kajaani 10.-11.9.2016

Rajavillit Mix -sekajoukkueen muodosti kolmikko Riikka - Johanna - Harri. Ykkösjoukkueen tavoin otimme haasteen vastaan ja laitoimme ilmoittautumisen 24h-sarjaan tämän vuoden Lost in Kajaaniin. Kenelläkään joukkueesta ei ollut kokemusta vuorokauden yhtämittaisesta seikkailukisasta, joten tavoitteena oli yrittää päästä maaliin sekä ehtiä käymään koko rata cut offeja väistellen.

Reittisuunnittelua Ukkohallan mökissä edellisenä iltana

Reitti Ukkohallasta Kajaaniin

Extremely Lost ja Lost -sarjalaiset lähtöön valmistautumassa. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Ennakkoon mietitytti miten näin pitkissä kisoissa pysyy hereillä (jos nukkumatti yleensä kutsuu jo alkuillasta ja yöunta tarvitsee keskivertoa enemmän), miten tankkaus hoidetaan ja voiko kunto ylipäätänsä riittää kisaan? Sääennuste vaihteli koko viikon ja sateen todennäköisyys vain kasvoi loppuviikkoa kohden. Kisa-aamuun herättiin vesisateessa, joten unihiekat lähtisi nopeasti. Onneksi näytti, että keli paranee päivää kohden, kuten tekikin juuri ennen lähtölaukausta.

Kisa lähti tänä vuonna käyntiin Ukkohallasta lauantaina klo 10. Prologissa tehtävänä oli hakea rastit (4 kpl) vapaassa järjestyksessä ja itse valitsemallaan tavalla ja selvittää niiden avulla missä ensimmäinen varsinainen rasti sijaitsee. Kahden ekan rastin jälkeen arvattiin jo että kyseessä on frisbeegolfradan 13. väylä, mutta pyörähdettiin matkalla loputkin kaksi rastia. Väyläkartan sisältävällä rastilla oli sellainen tungos, että skipattiin se suosiolla ja lähdettiin hotellin viereisen väyläkartan kimppuun. Rasti oli Ukkohallan rinteen yläaseman läheisyydessä, ja koska ketään ei pahemmin innostanut tunkata koko rinnettä ylös, otettiin tiekierto huoltotietä pitkin huipulle. Kierto osoittautui hieman hitaammaksi kuin laskettelurinteen valinta, mutta oli varmasti meidän joukkueelle vähemmän ärräpäitä nostattava vaihtoehto.

Pari seuraavaa rastiväliä mentiin pyörillä latupohjaa ja vaellusreittiä pitkin. Nelosrastille mennessä haluttiin päästä kovalle uralle ajamaan, joten juostiin rastille ja takaisin noin 1,5 km matka ja lähdettiin joen eteläpuolella kulkevaa tietä pitkin kohti seuraavaa rastia. Ja päästiinkin ajamaan hyvää tahtia joen ylityksen jälkeen koko matka. Tällä valinnalla oltiin tasoissa suoraan menevien joukkueiden kanssa.

Alun muista sekasarjan joukkueista poikkeavat reittivalinnat keltaisella. (GPSseuranta.net)

Alun quest-putki

Nelosen questina oli pulahtaa jäätävään lampeen hienon vesiputouksen juurella ja käydä uintilenkillä. Johanna ja Riikka hyödynsivät järjestäjien tarjoamaa uima-asun yläosaa (pelastusliiviä) ja säilyttivät urheiluliivit fiksusti kuivina. Pahoittelemme aiheuttamaamme järkytystä rastia pitäville pojille. Tehtävän suoritus oli sähäkkä ja olimme liikkeellä nopeasti, ohitimme tässä muutaman joukkueen.

Uintirasti. Kuva: Vaarojen valokuvaajat

Johannan jalat valittelivat jo ensimmäisen kolmen tunnin kohdalla alun kovista mäistä sekä alkuvauhdista. Ei auta, eteenpäin vaan. Viitosella odotti jälleen jalkautuminen kahden rastin verran. Nousumetreiltä ei pystynyt välttymään toisen rastin sijaitessa Iso-Ypykän huipulla. Jalkaisin matkaa taivallettiin yhdessä Korpimiesten ja Sonni Adventuren kanssa. Viimeiseltä rastilta pyörille otettiin suora reitinvalinta muiden kiertäessä polkua pitkin ja olimme jälleen letkan kärjessä.

Pyörillä kutoselle Harrin antaen Johannalle vetoapua asfalttipätkillä ja jälleen questin suoritus. Tällä kertaa oli luvassa käyräsuunnistusta. Alku lähti hyvin. Johanna kartturina hieman ihmetteli kun rastit eivät olleet ihan kohdillaan, mutta onhan näitä väärissä paikoissa olevia rasteja ollut kisoissa ennenkin (yleensä ennemmin sääntö kuin poikkeus). Vasta viimeisellä rastilla näimme kolme rastia lähes samassa paikassa ja silloin iski tajuntaan, että väärässä paikassa olleet rastit olivatkin hämyrasteja. Innostusta ei oikein joukkueesta löytynyt lähteä kiertämään kaikkia rasteja uudelleen, joten veikaten takaisin lähtöpaikalle ja kolmelle sakkokierrokselle lammen ympärille. Tällä questilla jäätiin paljon ja mieliala laski, kun normaalisti meille vahva suunnistuspuoli ei tällä kertaa onnistunut.

Mutta kisahan oli vasta alussa, joten takaisin pyörän selkään ja kohti seuraavaa rastia. Johannan kisafiilis alkoi olla koko ajan mustempi, vaikka matka eteni koko ajan. Lisäksi pientä epävarmuutta ja hapuilua alkoi ilmaantua kartanlukuun, kun tuntui ettei mikään oikein ota onnistuakseen. Seiskalle mennessä jouduimme lisäksi vielä pakolliselle UKK-vaellusreittikierrolle lyhyen polkupätkän sijaan, josta kyllä luvattiin aikahyvityksiä, mutta siellä kulutettua energiaa ei takaisin aikahyvityksellä saa. Eikä aikahyvitys auta yhtään paremmin cut offien väistelyssä. Seiskalla lähdettiin Pirunkirkon upeille polulle jalkaisin kiertämään kaatuneita puita ja lahoja pitkoksia. Joen yli tasapainoiltiin kaatuneita puunrunkoja pitkin. Pyörillä kasille. Siellä oli lätäkkösuunnistus ja tietyt sillat käyttökiellossa. Rasteilla olleen laskutehtävän onnistuimme senkin sössimään ja taas sakkolenkille (pientä pohdintaa sai joukkueessa aikaiseksi, kun laskuja ei lasketa kuten meille on koulussa opetettu, mutta järjestäjä on loppupeleissä aina oikeassa). Ihan vähän alkoi taas kypsyttämään tehtävissä epäonnistumisprosentti. Tehtävän jälkeen vähän suurempaa huoltoa ja ruokatankkausta. Ei muuta kuin takaisin satulaan ja kohti ysiä.

Melonta / Pyöräily

Ysirastilla oli Rajavillien pojat juuri lopettaneet melonnan ja lähdössä eteenpäin, lyhyesti ehdittiin kuulumiset vaihtaa ja ihmetellä erittäin hikisiä poikia (tässä vaiheessa emme vielä tienneet mitä melonta pitää sisällään, pojat vaan myhäillen sanovat, että kohta selviää). Ysillä oli tiedossa melonta. Hommahan meni sitten niin, että kaksi meloo ja yksi pyöräilee, kaikilla rasteilla leimattava emit-kortilla ja numerojärjestyksessä. Melonta-/pyöräilyosuuden alussa päätettiin, että Harri lähtee vahvimpana pyöräilijänä ajamaan kohti ensimmäistä rastia, koska matkalla oli sen verran korkeuskäyrää. Tällä välin Johanna ja Riikka lähtivät kesyttämään villinä virtaavaa jokea ja kohti melonnan toista rastia ja tapaamispaikkaa. Melonta oli mukavaa, kun oli koko ajan muutakin tekemistä kuin itse melonta. Kaatuneiden puiden ja matalikkojen väistelyä, loistavaa ohjaustreeniä molemmille. Yhteistyö oli lähes saumatonta ja tässä välissä jopa nautimme tekemisestä. Lisäksi mentiin monen joukkueen ohi melonnassa, kun nämä olivat liian aikaisin odottelemassa pyöräilijöitä. Tosin Harria ei sitten näkynytkään sovitulla vaihtopaikalla.

Harrin 1. pyörärasti löytyi helposti mäen päältä, mutta takaisin palatessa vauhtisokeus iski ja kartanluku unohtui, tästä reilun kolmen kilometrin ja vartin lenkki väärään suuntaan, kunnes oltiin taas matkalla kohti tapaamispaikkaa. Tämä löytyi onneksi helposti, koska Johanna oli eksynyttä lammasta vastassa tien varressa. Nopea kulkuvälineen vaihto, tilanteen nollaus ja Johanna hyppäsi pyörän selkään.

Virtaava ja kiemurteleva joki oli haastava melottava, kun kanootin käännöt eivät menneet täysin synkroonissa mutkien kanssa. Etenkin Harrilla ja Riikalla oli haasteita kanootin kera ja yhteistyö ei meinannut millään lähteä sujumaan. Matkalle osui majavien kaatamia puita ja patoja, joiden yli piti kanoottia keventää kaatamatta kulkuvälinettä. Välillä mentiin puiden ali selällään maaten.

Melonnan parhaita paloja, paljon esteitä ja tekemistä! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Puolessa välissä Harri pääsi uudelleen kokeilemaan pyörällä suunnistusta paremmalla tarkkuudella ja tällä kertaa sai hetken odotella muuta joukkuetta vaihtopaikalla. Melonnan loppukiri hoidettiin Harrin ja Riikan meloessa loppumattoman tuntuista jokea Johannan poimiessa pyörällä viimeiset kaksi rastia. Kisan kiireessä koko pitkän melonta/pyöräilyosuuden aikana ainakin Johanna oli unohtanut tankata, mikä näkyi ja tuntui heikotuksena viimeisiä rasteja hakiessa, hyvä kun pystyssä pysyi. 

Yön kulku - valoa kansalle

Melonta saatiin hoidettua onneksi valoisaan aikaan, kun etukäteen puheissa vilahti mahdollisuudesta joutua melomaan pimeällä (jotenkin näimme loistavan mahdollisuuden eksyttää melojat yön pimeydessä isolle järvelle, hukaten kenties osa joukkueesta johonkin rannalle, onneksi järjestäjät eivät olleet kuitenkaan niin julmia ;) ). Melonnasta lähdettiin yhtä matkaa yhden ajaessa ja toisten hölkkäillessä noin 6km siirtymälle kohti melonnan lähtöä ja pyöriä.Tässä vaiheessa kaivettiin repusta lisävalaistusta kartanlukua helpottamaan. Koko matka takaisin pyörille meni enemmän tai vähemmän evästellessä ja lämpöä hakiessa.

Pyörillä suunnattiin rastille 19 ja ei-niin-innolla questille. Tehtävänä oli kiertää valaistu kuntorata ympäri. Arvottiin pitkään tehdäänkö tehtävä vai ei, samalla kun täydennettiin juomia. Oltiin jo jättämässä questia väliin, kunnes paikalle saapuneen Gappy Adventuren esimerkin ja hyvien perustelujen vakuuttamana lähdettiin talsimaan kuntorataa ympäri. Rasti 20 päätettiin jättää suosiolla välistä tai ei ehdittäisi mihinkään koko yön aikana, cut offit alkoivat olla jo lähellä. Rastille 21 lasketeltiin hyvää vauhtia alamäkeen. Yön pimeys, normaali nukkumaanmenoaika ja pitkä suora tie sai silmät tuntumaan väsyneiltä ja uni olisi maistunut. Rastille 21 kuitenkin ehdittiin muutamaa minuuttia ennen cut off -aikaa. Rasti 22 jäi myös välistä aikaa säästääksemme (halusimme varmistaa, että ehditään huoltoon ajoissa, kun ikinä ei voi tietää kestääkö questillä pitkään vai ei) ja pyöräiltiin suoraan lossirantaan rastille 23.

Lossirannassa salmen ylittämiseen oli varattu soutuveneitä, johon koko joukkue pyörineen lastattiin. Harrin soutaessa pimeällä järvellä Petzlin valossa, oli selkeästi jääny jokimoodi päälle. Vene ei mennyt suoraan, vaan pyrki hakeutumaan koko ajan pois rantautumispaikasta (mitään tekemistähän ei ollut täydellä veneellä ja varmaan aivan vinoon lastatulla kuormalla :D). Kovin rivakoita korjausliikkeitä ei voinut tehdä, koska edellinen vene oli saapunut lähtöpaikkaan katkenneella airolla. Tästä huolimatta vastarannalle päästiin purkamaan kuorma, josta piti vielä soutaa takaisin pakollinen lenkki lähtöpaikkaan noutamaan järjestävän organisaation henkilöstöä. Onneksi rannalla oli nuotio lämmittämässä soutajan odottajia.

Rannasta polkaistiin lyhyt matka 30 minuutin pakolliselle huoltotauolle. Huoltotaukoa oli päässä pyöritelty pitkään ennen sinne saapumista, mitä ja missä järjestyksessä siellä tulisi toimia. Aika osoittautui yllättävän lyhyeksi vaihtaa kuivaa ja lämmintä päälle, pakata reppuun sekä pyörään ruokatäydennykset, syödä järjestäjän tarjoama lämmin keitto ja pakata huoltopussi takaisin peräkärryyn. Lopulta tauko venyi 45 minuutin mittaiseksi ja kello 01:30 päästiin jälleen matkaan.

Erään joukkueen tyylinäyte soutuveneen pakkaamisesta lossitehtävässä. Näin jälkeenpäin kyllä ihmettelen, miten saatiin yöllä kolme ihmistä ja kolme pyörää ahdettua veneeseen yhtä aikaa ja vielä kuivana ylitse.
Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Pyörärasti numero 25 oli vain pisto tien varresta. Rastin 26 määritelmä oli vedenottopaikka/oja ja tuota etsiessä alkoi muitakin joukkueita kerääntyä paikalle. Ojaa ei löytynyt, mutta löytyi lahojen portaiden päästä syvänne, jota Harri kävi otsalampun valossa tutkimassa. Paikka ei vaikuttanut oikealta ja päätimme palata vielä tietä takaisin päin. Hetken porukassa rastia etsittiin, kunnes päätimme, ettemme tuhlaa aikaa enempää, vaan otamme aikasakon tuosta. Jälkikäteen kuulimme, että rasti olisi ollut juuri tuossa kyseisessä syvänteessä, enemmän vasemmalla kuin mistä huomattiin etsiä. Rastilla 26 oli cut off, mihin ei ehditty ajoissa, joten matka kävi suoraan rastille 28 ohjeen mukaisesti.

Tässä vaiheessa sai vaihtaa karttaa, jäljellä olisi “enää” puolet pyöräkartoista. Kisa ei tuntunut ikinä loppuvan. Rastille 28 ajettiin viivasuoraa tietä, jossa ei tiennyt mentiinkö ylä- vai alamäkeen pimeyden (ja väsymyksen?) hämätessä pahasti. Useampikin joukkueesta oli sitä mieltä, että pyörä on rikki kun ei se liiku. Ei kai, kun kyseessä oli usein isompikin ylämäkipätkä. Rastille mennessä jätettiin fillarit tien sivuun ja jalkaisin käytiin laavulla leimaamassa. Takaisin viivasuoralle tielle ja rastille 29. Tällä rastilla saatiin lisäinfoa seuraavan rastin questista, joka olisi tiputunnistusta. Lisäksi meille kerrottiin, että rasti 32 jätetään kisasta kokonaan välistä. Great, sehän olikin ainoa rasti, joka osuu täysin reitille eli ei saatu siitä mitään hyötyä matkalle.

“Yllättävän kevyesti rullaa tälläiseen pitkään loivaan nousuun” - Harri pyörän selästä kypärävalon takaa
“Harri, tää on alamäki” - Johanna

Rasti 30 käytiin leimaamassa lintutornissa ja veikattiin tirpuset. Tämän jälkeen neuvoteltiin Antinmäen rastin nro 31 väliin jättämisestä, johon koko joukkue oli suostuvainen. Kellään ei ollut suurta intoa kivuta kyseisen mäen päälle ja takaisin alas, joten suorilla viitostien alkuun aamupalatauolle valaistulle bussipysäkille ja matka jatkui 32 ohittaen kohti rastia 33. Aamu alkoi valjeta rastien 32 ja 33 välillä, mutta lamppu oli kartanluvun tukena rastille 35 asti. Aamun pimeinä tunteina Riikka joutui tunnustamaan muulle joukkueelle, ettei maha voi hyvin. Ensimmäisenä päivänä oli tankkaus onnistunut hyvin, mutta yöllä ei meinannut ruoka upota millään ja kaikki yritykset jäi kiertämään ikävästi mahaan. Vauhti alkoi hidastua entisestään, mutta yöllä pyörän kanssa hinaaminen olisi voinut olla liian extremeä meille.

 
 Yön evästauko 5-tien varrella

Rastit 33 ja 34 sijaitsivat ennestään tutulla “lentohiekka-alueella” Johannan ja Riikan mukaan. Rastille 34 sai ajella viime vuodesta tuttua sähkölinjaa ja hiekkapohjaista harjumaisemaa. Hiekka oli onneksi hieman tamppautunut ajettavaksi, ainakin alamäissä. Tästä matka jatkui kohti kurssikeskusta, jonka kahvilasta olisi voinut ostaa purtavaa, mutta tyydyimme tällä kertaa omiin eväisiin. Lammen toisella puolen saunalla kuulimme edelliseltä joukkueelta, että seuraava osuus tulisi kestämään 2,5 tuntia, meidän vauhdilla siis vähintään kolme. Kävimme viereisellä laavulla kuulemassa tuomion lintujentunnistustehtävästä, josta tuli jälleen sakkoa järjestäjän juoniman 15 minuutin pakollisen tauon verran ja lisäksi loppuaikaan 15 minuuttia aika yhdestä väärästä linnusta.  Riikan onneksi (ja kenties koko kisan suorittamisen) tältä rastilta löytyi kisan aikana ainut oikea vessa ja huoltotauko antoikin sen käyttöön runsaasti aikaa. Vartin jälkeen alkoi jalkaisin suoritettava kahdeksan rastin mittainen suunnistusosuus, joka tuntui vievän maaliintuloa vain kauemmas.

Ensimmäiselle suunnistusrastille lähdettiin suoraa reittiä ja rasti osui hyvin kohdalleen. Lopuilla väleillä reitinvalinnat olivat polkupainotteisia ja Riikan energiavajeen takia sovimme jättävämme suunnistusrastin nro 4 välistä, kun se on pelkkä pisto ihan väärään suuntaan. Rastit osuivat ongelmitta kohdille. Johanna suunnisti hyvin ja Riikka keskittyi pelkästään saamaan tossua toisen eteen edes jollain tahdilla, välillä roikkuen Johannan repun hihnoissa kiinni. Lopussa tultiin taas vipo väli niin suoraan kuin mahdollista, maastopohja oli hyvää kulkea, paitsi niissä kymmenissä kohdissa mistä löytyi laajat alueet poronpallerojäkälää, joka muistutti lähinnä luistinrataa. Pyörän valot olivat jääneet suunnistuksen ajaksi palamaan, nyt oli korkea aika sammutella niitä. Riikalla maha alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalle ja pikkuhiljaa syöminenkin onnistui. Onneksi repusta löytyi leipää, vauvan puuroa ja marjakeittoa, mitään teollista, makeaa ja nopeasti energiaa antavaa ei kurkusta mennyt enää alas.

Fillarin selkää hypätessä teki aika kipeää pitkän juoksun jälkeen. Pyörällä rastit 36 ja 37, muutama huonompi reitinvalinta ja pikkupolkujen välttely-yritys Riikan voimien säästämiseksi toiveen mukaisesti. Rastilla 38 kahlausrasti uimarannalla, jonka questissa piti etsiä punainen kanisteri oikean värisellä lapulla pinnan alta, mistä saimme lisäohjeen tulla pois järvestä kolmella jalalla. Kinkattiin rantaan rinta rinnan riverdance hengessä ja vähän väliä jalkaa vaihtaen, kun voimat alkoivat olla yhdellä jalalla etenemiseen vedessä melko vähissä. Rastit 39, 40 ja 41 matkalta mukaan ja kohti loppupyöritystä. 

Aamukahlausta porukalla. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Kajaanin keskustaa lähestyttäessä oli jälleen tiedossa monta questia rastien yhteydessä. Putki alkoi rastilta 42, jossa ensin käytiin sähkökaappisuunnistus. Tämä tehtävä oli yllättäen onnistunut ja selvittiin ilman sakkoja. Toisena questina oli köysiverkkotehtävä kanavassa, joka sekin onnistui ilman isompia kramppeja. Rastilla 43 pääsi veikkaamaan Canoraman ydinajatusta, joka meni sekin pieleen kun vastauksemme kerroimme rastilla 45, jälleen sakoille.

44 rasti matkalta mukaan ja 45 sakkokierroksen jälkeen taas quest Kainuun prikaatin varuskunta-alueella. Yhdeksän kirjaimia sisältävää rastia jalkaisin haettavaksi, missä joukkue sai hajaantua. Tosin alueesta ei ollut kuin pyöräkartta ja iso kartta, loput meni piirtelyksi. Johanna lähti 1:50 000 kartalla hakemaan rastit 1-4, joista kahta viimeistä sai etsiä huolella, vaikka oikealla hehtaarilla olikin. Harri kävi rastit 5, 6, 9 pyöräsuunnistuskartalla ja Riikka lähti itsepiirretyn kartan ja muistin varassa rasteille 7-8. Riikka ei rasteja löytänyt, koska alueen hahmottaminen ilman kunnon karttaa oli vaikeaa ja usko loppui ennen rastien löytämistä, joten Harri ja Johanna lähtivät uusintakierrokselle hakemaan kyseiset rastit. Varsinkin seiskaa tuli taas hetki kartoitettua useamman muun joukkueen kanssa. Toiselta lenkiltä kokoontumispaikkaan saapuessa oli Johannalla hieman pinna kireällä ja väsymystä ilmassa, joten pari suklaapatukkaa ja energiageeli olivat paikallaan ennen muiden seuraan saapumista.

Tehtävä jatkui vielä maston pyörärastin kautta ampumaradan questille 46, jossa ammuttiin värikuula-aseilla peltiämpäreitä. Jokaiselle joukkueen jäsenelle kolme laukausta, ja jokaisesta hutista sakoille. Kerättiin 4 sakkoa yhteensä, jotka jolkoteltiin (ihme, että tässä vaiheessa kisaa meistä kukaan pystyi ottamaan edes juoksua etäisesti muistuttavia askelia) ampumaradan tuntumassa ennen siirtymää vipolle rastille. Saatiin kasarmialueella kerätty lause oikein, jätettiin fillarit rastin läheisyyteen ja juostiin maaliin, vihdoin! Kello pysähtyi maalissa aikaan 15:50. Loppuaika ilman yötaukoa ja lossitehtävää 28h39min ja sakot päälle.

Maali näkyy! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Päällimmäiseksi jäi olo, että olisi pystytty parempaan, mikään ei sujunut ihan hyvin, vaikka ei suuria epäonnistumisiakaan tullut. Jäi vähän mitäänsanomaton ja tyhjä fiilis, mikä osittain johtui myös väsymystilasta 38 tunnin valvomisen jälkeen. Vaikka onhan se meille uskomattoman hienoa suorittaa pitkä kisa. Lähes 30 tuntia liikkumista, 250 km matkaa + questejä. Me tehtiin se! Ensi vuonna uudelleen ja toivottavasti löydetään nyt puuttunut iloinen kisafiilis heti alusta lähtien mukaan.

GPS-seuranta
Järjestäjien kisasivut
Kilpailun kuvagalleria

Rajavillit 1 @ Lost in Kajaani 2016

Syyskuinen Lost in Kajaani –seikkailu on kuulunut jo neljän vuoden ajan Rajavillien kisakalenteriin. Tällä kertaa järjestäjät olivat nostaneet panoksia tapahtuman suhteen ja aiemman kaksipäiväisen etappikisan sijaan Extremely Lost –sarjalaisille oli tarjolla yhtämittainen vuorokauden seikkailu Kainuun upeissa ruskamaisemissa.

Rajavillit 1 –joukkueessa haasteen ottivat vastaan Antti, Markus ja Jari. Matkaan lähdettiin revanssimielellä hakemaan ehjää suoritusta viime syksynä keskeytykseen päättyneen seikkailun jatkoksi. Luottamus joukkueen tekemiseen oli hyvällä tasolla. Markus ja Jari olivat hioneet seikkailukuntoa Snowflakes-seikkailussa voitokkaasti Antin kiertäessä eri maastopyörätapahtumia hakien rutiinia ja vauhtia pyöräsuunnistukseen. Ainoat varsinaiset yhteistreenit pidettiin pari viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin otettiin koko joukkueella tuntumaa melontaan kanooteilla, kajakeilla sekä SUP-laudoilla.

Reittisuunnittelun kimppuun päästiin poikkeuksellisen hyvissä ajoin saatuamme kartat kouraan jo vuorokautta ennen starttia. Lähtö tapahtui Ukkohallan laskettelukeskuksessa lauantaina klo 10 aamulla ja maaliin Kajaaniin saavuttaisiin järjestäjän aikataulun mukaan  vajaa vuorokausi myöhemmin sunnuntaiaamuna. Ennakkoarvailuissa ratkaisujen oletettiin tapahtuvan yöllä pimeään aikaan ja aamun tunteina, jolloin väsymys tekee yksinkertaisistakin suunnistustehtävistä haastavia. Tavoitteeksi asetettiin tasainen suoritus ilman virheitä ja notkahduksia. Voimia oli tarkoitus säästää vielä aamullekin, jotta tarvittaessa voitaisiin vielä nostaa vauhtia loppua kohti.

Kärjessä matkaan.

Seikkailun startissa oli ruuhkaa, kun lähes 100 Extremely Lost ja Lost –sarjojen joukkuetta säntäsivät prologiin lähtöluvan saatuaan etsimään Ukkohallan mökkikylästä vihjerasteja, joiden avulla selvisi ensimmäisen varsinaisen rastin sijainti. Rasti paikannettiin frisbeegolfradan väylän 13 tii-paikalla Ukkohallan huipulle. Pidimme reipasta tahtia jotta pääsisimme kärkiporukan mukaan ensimmäisille kapeilla poluilla ajettaville rastiväleille. Sujuvalla etenemisellä olimme ykkösrastilla ensimmäisenä joukkueena yhtä aikaa sekajoukkue Hiiltomiesten kanssa.

Etukäteen olimme päättäneet, että jos ensimmäinen rasti on vaaran päällä, jatkamme suoraan ulkoilureittiä kohti toista rastia. Näin myös tehtiin ja letkan kärjessä edetessä saimme olla heti tarkkana suunnistuksen kanssa tehdessämme ensimmäiset renkaanjäljet Ukkohallan latupohjille. Toisella rastilla leimasimme ensimmäisenä, mutta pian sen jälkeen kohtasimme teknisiä ongelmia vaihdevaijerin irrotessa pyörän takavaihtajasta. Parin minuutin pikaremontin aikana Free Adventure ja Palju.eu –joukkueet siirtyivät letkan kärkeen meidän seuratessa heti perässä ”melkein toimivilla” vaihteilla.

Nelosrastille otimme muista joukkueista poikkeavan reitinvalinnan tavoitteenamme hyödyntää nopeampaa tietä ja välttää UKK-reitin pienen polun riskit. Valinta oli melko onnistunut, vaikka suorempaa reittiä edenneet ottivatkin pari minuuttia etumatkaa valinnallaan. Rastilla odotti uintitehtävä hienon vesiputouksen alla. Onneksi kroppa oli jo lämmennyt puolentoista tunnin seikkailun myötä eikä kylmä vesi aiheuttanut pahempia jälkitärinöitä.

Kengät ja vaatteet eivät kauaa kuivana kestäneet. Kärkikahlaajana Jari. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Uintipaikalta poistuessamme unohdimme kompassin rastipaikan nurmikolle. Onneksi huomasimme tämän nopeasti ja palasimme hakemaan sen. Tästä 2,5 minuutin ylimääräisestä koukusta huolimatta jatkoimme matkaa kolmannella sijalla Free Adventuren ja Paljun jälkeen.

Tilanne rastin 4 jälkeen (GPSseuranta.net)

1. 1:48:33 29 Free Adventure
2. +0:00:32 28 Palju.eu
3. +0:07:15 24 Rajavillit 1
4. +0:10:54 30 Hiiltomiehet
5. +0:11:33 27 Malaysian Tigers Feat. JP
6. +0:16:02 4 Uroskarhut
7. +0:24:47 32 Team 1Life Mix
8. +0:25:38 1 Puuppola Rules
9. +0:27:31 17 Team ProMedical
10. +0:27:57 16 Karsu

Muutoksia kärjessä.

Seuraavilla neljällä rastilla oli jokaisella questit, eli jokin suoritettava tehtävä. Kaikkiin tehtäviin liittyi jalkaisin liikkumista joko suunnistaen tai merkittyä reittiä seuraten. Maasto tarjosi fyysisyyttä runsailla korkeuseroilla.

Rastin 6 suunnistukseen Vääränsärkille oli tehty lisätwistiä viemällä maastoon hämäysrasteja lähelle oikeita rastipaikkoja. Neljän rastin radalla otimme väärät koodit kahdesta ensimmäisestä rastista ennen kuin kolmannella rastilla tajusimme hämäysrastit. Suunnistustehtävän lähtöpaikalle palatessa kävimme katsomassa kakkosrastilta oikean koodin. Olimme melko varmoja että myös ensimmäisen rastin koodi (vuosiluku 2019) oli väärä, mutta rasti oli niin kaukana että arvioimme sakkolenkin suorittamisen nopeammaksi vaihtoehdoksi kuin tarkastuskäynnin. Olimme niin varmoja koodin vääryydestä, että päätimme lopulta veikata koodiksi jotain toista vuosilukua (2017) ja tämä riskinotto kannatti, koska se sattui olemaan oikea koodi. Säästyimme siis sakkolenkeiltä loogisen päättelyn ja hyvän tuurin myötä.

Kärkijoukkueista Free Adventure otti kaksi sakkolenkkiä, mutta säilytti silti johtopaikkansa toiseksi nousseeseen Malaysian Tigers  -joukkueeseen nähden. Kärkisijoista kamppaillut Palju kohtasi teknisiä pyöräongelmia heti rastilta lähdön jälkeen ja ohitimme heidät siirtyen tutulle kolmossijalle. Suunnistuksessa samaan tahtiin edennyt sekajoukkue Hiiltomiehet sortui sakkoihin ja jäi taaksemme.

Seuraavilla rasteilla 7 ja 8 liikuttiin jälleen jalan tehtävien merkeissä, mutta suurempia vaikutuksia tilanteeseen niillä ei ollut. Rauhoitimme hieman tahtia selvitäksemme pitkästä kisasta kunnialla läpi. Rastilla 9 odottaneeseen melontaan Hiiltomiehet saapui jälleen aivan kannassamme.

Tilanne melontaan saavuttaessa: (GPSseuranta.net)

1. 4:29:51 27 Malaysian Tigers Feat. JP
2. +0:02:23 29 Free Adventure
3. +0:16:48 24 Rajavillit 1
4. +0:18:12 30 Hiiltomiehet
5. +0:43:50 28 Palju.eu
6. +0:45:36 16 Karsu
7. +0:49:15 1 Puuppola Rules
8. +0:55:41 4 Uroskarhut
9. +1:09:27 32 Team 1Life Mix
10. +1:11:58 14 Uroskarhut 2

Fyysisiä rastivälejä

Melonnassa pääsimme laskemaan Latvajoen mutkittelevaa uomaa virran mukana. Matalikot, kaatuneet puut ja kivikot toivat mukavasti maustetta melontaan eikä joella ollut hetkeäkään tylsää. Kahden joukkeen jäsenen meloessa kolmas haki rasteja kauempaa polkupyörällä. Rastit piti hakea numerojärjestyksessä ja melojia vaihtaa välillä, joten välillä melojat odottelivat pyöräilijää ja välillä pyöräilijä pääsi puolestaan odottelemaan melojakaksikkoa.

Etenimme tasatahtiin Hiiltomiesten kanssa ja Uva-järven suulle päättyneen melonnan jälkeiseen bike-run –tehtävään he pääsivät muutamia minuutteja meitä ennen. Juoksimme takaisin melonnan lähtöön joen itäpuolella kulkevaa asfalttitietä pitkin hyödyntäen jokainen vuorollamme yhtä mukana kulkenutta polkupyörää. Tällä osuudella onnistuimme kuromaan Hiiltomiesten etumatkan kiinni ja hyppäsimme takaisin polkupyörille yhtä aikaa vaihtaen samalla kuulumiset Rajavillien sekajoukkueen kanssa, joka saapui juuri melontatehtävän alkuun meidän jatkaessamme matkaa.

Melonta ja juoksu tarjosivat mukavasti vaihtelua pyöräilyvoittoselle seikkailulle, mutta heti seuraavalla rastivälillä reidet joutuivat koville reitin suunnatessa Paljakan vaaran päälle, jossa meitä odotti – yllätys yllätys – juoksutehtävä. 3,5 kilometrin pururatakierroksen jälkeen pakkasimme juoksukengät tukevasti reppuun, sillä tästä eteenpäin luvassa oli pelkkää pyöräilyä aina pakolliselle taukopaikalle saakka ja vielä siitäkin eteenpäin.

Loputtomalta tuntuneet ylämäet maksoivat viimein velkansa rastivälillä 20 – 21, jossa n. 400 metrin metsän läpi tunkkaamisen jälkeen saimme lasketella kilometrikaupalla alamäkeen. Tämä pienen riskin reittivalinta osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja pari viimeistä rastiväliä ennen lossirannassa sijainnutta ensimmäisen osion maalia olivat pelkkä muodollisuus.

Lossirantaan saavuimme neljäntenä joukkueena vain muutamia minuutteja sekajoukkueiden sarjan kärjessä edenneitä Hiiltomiehiä perässä. Soutuveneellä suoritetun salmen ylityksen jälkeen korjasimme heti kisan alussa kovia kokenutta pyörän takavaihtajaa ja saimme vihdoin kolmanteenkin pyörään kaikki vaihteet käyttöön. Ennen toisen osion alkua oli vuorossa pakollinen 30 minuutin tauko, jonka käytimme tehokkaasti kuivien vaatteiden vaihtamiseen, lisäenergian pakkaamiseen, lamppujen asentamiseen ja tietenkin lihasopan ja munkkikahvien nauttimiseen. Tauosta suoriuduimme n. 32 minuutissa, eli juuri optimiajassa. Otsalamput loistaen suuntasimme toisen puoliskon kimppuun.

Tilanne ennen taukoa rastilla 23: (GPSseuranta.net)

1. 8:55:13 29 Free Adventure
2. +0:06:55 27 Malaysian Tigers Feat. JP
3. +0:38:55 30 Hiiltomiehet
4. +0:42:31 24 Rajavillit 1
5. +1:13:05 28 Palju.eu
6. +1:43:25 16 Karsu
7. +2:06:22 4 Uroskarhut
8. +2:11:38 32 Team 1Life Mix
9. +2:13:10 1 Puuppola Rules
10. +2:18:08 17 Team ProMedical

Terassilta lentoon

Toinen osio jatkui siitä mihin ensimmäinen loppui. Pimeys antoi lisähaastetta muuten melko selkeille pyöräsuunnistusväleille, mutta rastit osuivat edelleen erinomaisesti kohdalleen. Saavutimme Hiiltomiehet rastilla 28 ja painelimme ohi saman tien. Pitkän pyöräilyn keskeytti rastilla 30 odottanut linnuntunnistustehtävä, jonka vastaukset piti ilmoittaa myöhemmin rastille 35 Joutenlammelle saapuessa. Viidestä tunnistettavasta linnusta olimme melko varmoja neljän suhteen ja viides veikattiin.

Vuorokausi vaihtui sunnuntaiksi rastilla 31. Matka ja sen monet ylämäet alkoivat jo vaikuttaa etenemistahtiin. Tieosuuksilla ylämäet menivät välillä mateluksi yrittäessämme säästää voimia Joutenlammen pehmeäksi tiedettyyn hiekkamaastoon. 2 viimeistä haastavaa pyörärastia ennen tehtävärastia 35 löytyivät hienosti ja tehtävärastikin lähes telkkänä pönttöön.

Kärjen väliajat ja kuljetut matkat taukopaikalta Joutenlammen rastille 35 (GPSseuranta.net)

1.   4:04:47 29 Free Adventure (77068 m)
2. +0:03:16 27 Malaysian Tigers Feat. JP (71756 m)
3. +0:16:45 24 Rajavillit 1 (72308 m)
4. +0:23:21 28 Palju.eu (75062 m)
5. +0:30:43 16 Karsu (74732 m)

Tehtävärastin aluksi tarkastettiin lintutunnistuksen tulokset. Oikeita vastauksia saimme 3/5. Uuttakin opittiin tässä vaiheessa sen suhteen, millä nimellä västäräkki tunnettiin Kajaanissa... Luvassa oli siis kaksi sakkoa. Sakkovaihtoehtoina oli Joutenlammen ympäri juoksu tai vaihtoehtoisesti 15 minuutin tauko paikalla. Ensimmäisen sakon juoksimme ja toisen otimme taukona täyttäen juomapullot ja hengähtäen hetken kahvikupin ääressä. Kellon ilmoittaessa vartin kuluneeksi säntäsimme n. 10 kilometrin trekkaus-tehtävään, jossa hienosta suppamaastosta etsittiin 8 rastia vaihteeksi tarkemmalla suunnistuskartalla.

Alkuun suunnistusvastuuta vaihdeltiin ja kartta kiersi seikkailijalta toiselle, kunnes Markus nappasi kartan itselleen ja alkoi takoa rastivälejä niin hyvällä tarkkuudella että Antti ja Jari tyytyivät peesailemaan. Metsä oli edelleen pilkkopimeä ja ensimmäiset suorilla reitinvalinnoilla kuljetut välit tuntuivat vievän aikaa niin paljon, että muutimme taktiikkaa selkeästi enemmän tieuria hyödyntäväksi.

Pitkästä aikaa saimme myös kilpakumppaneita näkyviin, kun Palju.eu:n otsavalot alkoivat välkkyä takanamme. Saimme pidettyä välimatkan kuitenkin riittävänä etteivät he päässeet hyödyntämään peesausta yösuunnistuksessa. Viimeisillä rastiväleillä saimme vaihteeksi kasvatettua eroa ja tästä innostuneena seuraavat pyörävälit kulkivat jälleen hienosti. 2,5 tunnin jalkapatikka oli tarjonnut kivasti vaihtelua kampien pyörittelyyn ja aamukin alkoi hiljalleen valjeta.

Loppukiri tutuissa maisemissa

Pyörän karttapöydällä alkoi näkyä edellisten vuosien seikkailuista tuttuja paikannimiä: Nakertaja, Linnoitus, Vimpelinvaara. Niitä ennen oli kuitenkin vielä selvitettävä tehtävärasti 38, jossa uimarannan veteen oli kätketty kolme kanisteria. Kussakin oli lisäohjeita tehtävän suorittamiseen. Itse tehtävää hankalammaksi osoittautui kuitenkin oikean kanisterin löytäminen. Kaksi ”hajontakanisteria” löysimme parin minuutin kahlaamisen jälkeen, mutta oikea osui kohdalle vasta yli 25 minuutin kylmässä vedessä kahlaamisen jälkeen. Takaa tulleella Paljulla kävi selvästi parempi tuuri ja he suoriutuivat koko tehtävästä alle 15 minuutissa siirtyen edellemme.

Rastin 38 kanisteritehtävän suoritusajat ja kuljetut matkat: (GPSseuranta.net)

1. 0:07:04 13 Väsyneet Isät (449 m)
2. +0:01:25 30 Hiiltomiehet (417 m)
3. +0:03:15 16 Karsu (467 m)
...
12. +0:06:53 27 Malaysian Tigers Feat. JP (486 m)
13. +0:07:52 28 Palju.eu (588 m)
...
24. +0:14:33 29 Free Adventure (819 m)
...
26. +0:20:04 24 Rajavillit 1 (1016 m)

Tämä takapakki tuli huonoon saumaan juuri, kun väsymys alkoi painaa jaloissa. Onneksi suunnistusajatus leikkasi edelleen terävästi ja rastilla 40 kuittasimme jälleen Paljun vaikka leivoimme rastinottoon kisamme isoimman pyöräpummin (4 minuuttia). Juuri ennen rastinottoa sammutimme otsavalot aamun merkiksi. Emme tietenkään halunneet pilata etsimisen riemua toiselta joukkueelta paljastamalla rastipaikkaa valoilla ;)

Yhden välirastin jälkeen rullasimme Kajaanin torille, jossa vuorossa oli jälleen juoksuvoittoinen tehtävärasti ja pieni kiipeily Tervakanavassa. Palju pysyi edelleen turvallisen matkan päässä takana vaikka meidänkään vauhti ei ollut enää kovinkaan terävää.

Jari suorittaa tervakanavan kiipeilytehtävää. Antti on oman osuutensa jo hoitanut ja Markus odottaa vuoroa taustalla. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Toiseksiviimeiselle rastille Kainuun prikaatiin kierrettiin tällä kertaa takakautta. Odotuksissa oli esterataa tai Hoikanlammessa uintia edellisten vuosien tapaan, mutta rastilta paljastuikin jälleen uusi suunnistustehtävä. Kilpailussa toisena oleva Malaysian tigers teki lähtöä rastilta, joten tiesimme heti että tehtävässä kuluisi reilusti aikaa. Myös Palju.eu saapui paikalle.

Tehtävänä oli noutaa 9 rastia jalan ja jatkaa sen jälkeen kolmen pyörärastin kautta maaliin. Ohjeissa sallittiin joukkueen hajautuminen ja jaoimme rastit nopeasti siten, että Antti hakisi rastit 1-4, Jari rastit 5-7 ja Markus rastit 8 ja 9. Lisähaastetta tehtävään toi se, ettei käytössä ollut kuin 1 suuripiirteinen kartta alueesta. Kaksi jäsentä joutui siis kartanpiirtohommiin. Aivan ongelmitta rastit eivät löytyneet, mutta lopulta kaikki kolme seikkailijaa palasivat lähtöpaikalle vain parin minuutin välein ja pääsimme jatkamaan matkaa Paljun tuskaillessa vielä rastien kanssa.

Parin minuutin hermopummin jälkeen matka jatkui ampumaradalle, jossa odotti värikuula-ampumistehtävä. 9 laukauksesta naulasimme 7 ja juostavaksi tuli 2 pientä sakkolenkkiä. Muita joukkueita ei kuitenkaan näkynyt, joten suurempaa kiirettä ei tarvinnut enää pitää.

Maaliin saavuimme ajassa 21 tuntia ja 28 minuuttia Extremely Lostin kolmannella sijalla. Kilpailun voittanut Free Adventure käytti aikaa reilun tunnin vähemmän ja toiseksi tulleelle Malaysian Tigers –joukkueelle jäimme nelisenkymmentä minuuttia. Neljäntenä maaliin tullut Palju.eu tuskaili viimeisessä suunnistuksessa lopulta niin kauan, että he jäivät yli tunnin päähän meistäkin. Taktiikka voimien säästäminen loppuun toimi siis hyvin.

Kokonaisuutena suoritus oli tavoitteiden mukainen, eli ehjä ja tasainen. Suurempia romahduksia ei tullut, vaikka matkavauhdin ylläpitoon jäikin vielä parannettavaa. Polkupyörällä suunnistus oli selkeästi vahvuutemme: suunnistusvirhettä tuli satulassa yhteensä alle 10 minuuttia suurimpien koukeroiden ollessa 4 ja 2 minuuttiset pummit. Reitinvalintaväleistäkin onnistuimme poimimaan oikeat reitit.

Pyörällä suunnistusta n. 170 kilometriä ja tässä kaikki suunnistusvirheet, yht. n. 6 minuuttia.

Jalalla suunnistus toimi hyvin aamuyön trekkauksen parin ensimmäisen rastivälin hermoiluja lukuun ottamatta. Tehtävärastit olivat tällä kertaa todella fyysisiä ja suoriuduimme niistä oman tason mukaisesti. Aamun kanisteriquest oli meidän osaltamme kunnon huti, mutta joskus tuurit eivät vain ole kohdallaan.

Lost in Kajaanin järjestäjät olivat jälleen onnistuneet toteuttamaan upeisiin puitteisiin hienon seikkailun. Kiitos kaikille tapahtuman toteuttamiseen osallistuneille! Uusi yhtämittainen kisaformaatti oli mielestämme toimiva. Edellisvuosien etappikisassa ensimmäisen päivän nopeimpia on palkittu pisimmällä lepomahdollisuudella ja toisena päivänä takaa haastaminen on ollut lähes mahdotonta. Yhtämittaisessa seikkailussa jännitys säilyy loppuun saakka kun väsymys voi iskeä kelle tahansa lopussa ja eroja syntyy yllättävissäkin paikoissa.

Lisää tällaista, kiitos!

Lost in Kajaani - Miesten joukkue

Lost in Kajaaniin matkattiin puolustamaan miesten sarjan viimevuotista voittoa. Ennakkoon arvailtiin kilpailun tason olevan tänä vuonna entistäkin kovempi. Ennakkotunnelmat olivat korkealla, mutta reissusta muodostui lopulta erilainen kuin olimme ennakoineet.

Lähtöä odotellessa.

Markuksen mukana matkaan.

• GPS-seuranta (meidän osaltamme toimii vasta rastilta 14 eteenpäin)

Prologin ohjeistuksena oli juosta 6x400m viesti urheilukentän ympäri. Lähtökomento tuli hieman yllättäen ja koko lauma säntäsi juoksuun - onneksi lähes kaikki samaan suuntaan. Ohittelin nopeasti muutaman ja takakaarteessa olin jo jonon kolmantena. Takasuoralla vielä yksi päänahka ja vaihtoon toisena. Antti ja Jarikin hoitivat omat 2 x 400 m varsin mallikkaasti ja pääsimme lähtemään kentältä E-Lost joukkueista ensimmäisinä Free Adventuren kanssa.

Antti vaihtaa viestiosuutta Jarin kanssa.

Lyhyen mutta hektisen prologin jälkeen jatkoimme matkaa pyöräillen.

Matka ekalta fillarirastilta kohti Iso-Ruuhijärven ensimmäistä questiä tuntui todella pitkältä. Pidimme hyvää vauhtia ja ohittelimme Lost-sarjan joukkueita, jotka olivat päässeet lähtemään kentältä ennen meitä 800 m lyhyemmän prologin takia. Iso-Ruuhijärvellä odotimme uintiquestiä, mutta yllätykseksemme pääsimmekin juoksemaan järveä ympäri. Muutama joukkue pääsi vaihdossa edellemme, kun jäimme vaihtamaan juoksukenkiä jalkaan. Vaihto oli kuitenkin erittäin järkevä, järven rantojen ollessa paikoin erittäin kivikkoiset. Minulle maasto ja etenemistapa sopivat erittäin hyvin, olihan kesän päätavoitteet olleet tossulla edettäviä.

Järveä kierrettäessä osui matkalle ylimääräinen mutkakin, kun kävimme koukkaamassa niemen kautta. Ylimääräistä matkaa enemmän haittaa aiheuttivat kaikki edelle ehtineet joukkueet, joista ison osan olimme hetkeä aikaisemmin jo kertaalleen ohittaneet. Takaisin pyörille tultaessa odotti vielä EA-aiheinen tietokisa, jonka Antti hoiti SPR:n rinnepäivystäjän rutinoituneella otteella.

Järven kierrossa pidettiin reipasta loikkaa.

Torstaina ensimmäisen kartan saatuamme olimme leikillään arvailleet seuraavien rastien sijaintia rastimääritteiden perusteella ja kokeneiden seikkailijoiden arvaukset osuivatkin tismalleen oikein kahden seuraavan rastin osalta, joten suunnistaminenkaan näille ei tuottanut ongelmia. Köysilaskeutumiseen saavuimme aivan Väsyneiden Isien ja 1Lifen perässä ja jouduimmekin hieman odottelemaan ylhäällä omaa vuoroa. Laskeutuminen sujui varsin vauhdikkaasti, kun kesän aikana on kisojen lisäksi tullut köysissä killuttua muulloinkin.

Antti laskeutuu

Ja Markus sekä Jari perässä.

Köysilaskeutumisen jälkeen edessä oli reilu fillaripätkä, joka oli vielä isolta osalta varsin hyväkulkuisia teitä. Tällä pätkällä jalat joutuivat koville ja varsinkin ylämäissä huomasin olevani hieman joukkuekavereita heikommilla. Onneksi muutamissa paikoissa oli myös mukavia, vauhdikkaita alamäkipolkuja, jotka tarjosivat levon lisäksi adrenaliini purskeita.

Porttivaaran polkujuoksu toi varsin mukavaa vaihtelua ennen mahtavaa MTB-osuutta Vuokatinvaaralla. Reitinvalinnat osuivat melko hyvin kohdalleen, mutta suunnistuksessa Antille sattui pikku virhe. Enemmän menoa hidasti Antille iskenyt jalkakramppi, jonka takia pidettiin muutaman minuutin tauko. Osuuden kruunasi laskettelurinteen lasku alas Vuokattiin. Matkalla saattoi päästä muutama riemunkiljahduskin.

Vuokatinvaaralle noustessa vielä koko kolmikko kasassa.

Vuokatissa suppailupaikalle tien hiekkapengertä laskeutuessa fillaroinnin tähtiä hiponut fiilis oli vielä päällä ja vauhti taisi rinteessä nousta liian kovaksi. Nilkka ei kestänyt vauhdissa mukana ja tunsin itse välittömästii että kisa oli osaltani tässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta mahdollisesti jopa pahin. Vasen jalka ei kantanut ollenkaan. Tässä vaiheessa kilpailun keskeyttäminen ei varsinaisesti edes ottanut päähän, vaan pelko kohdistui jo pakkoloman pituuteen.

Matkan jatko Jarin miettein

Ihan heti Markuksen nilkan tila ei minulle auennut. Kehotin Markuksen hoitaa uimistehtävä, niin jalka saa samalla kylmää. No ei lähtenyt Markus uimaan vaan terveyskeskukseen. Kun lopulta itselle aukeni nilkan todellinen tilanne, pyörähti oman pään sisällä 15 sekunnissa tunneskaala masennuksesta, harmituksen kautta, tilanteen hyväksymiseen ja lopulta näyttämishaluun. Antin kanssa todettiin yhteen ääneen, että jatketaan kahdestaan.

Onneksi huoltojoukot olivat juuri tällä questilla kuvaamassa, joten Markus sai nopeasti tarvitsemansa hoidon ja kyydin eteenpäin lääkärin vastaanotolle. Antin kanssa emme juurikaan voineet tilanteessa enää auttaa, joten jatkoimme suorittamaan tehtävää. Tehtävänä toisen joukkueen jäsenen piti suppailla lammen toisessa reunassa olevalle laiturille ja siellä vaihtaa suppailijaa, joka meloi takaisin. Kolmannen joukkueen jäsenen tehtävänä oli uida lammessa olleelle trampoliinille, hypätä sieltä veteen ja uida takaisin. Antti halusi suppailun lisäksi tehdä vielä tämänkin tehtävän, joten näin suoritimme kahdestaan kaikki questilla olleet tehtävät.

Rannasta palasimme takaisin pyöriemme luokse, josta alkoi suunnistus kohti Sotkamossa ollutta melontaa. Matkalla Sotkamoon poimimme matkalla rastit 15 ja 16 Vuokatin alamaaston latuverkostosta. Melontaosuudelle järjestäjät olivat kehittänyt todella mielenkiintoisen tehtävän. Osuudella oli 11 rastia, joista osa oli saaressa, osa rannalla ja osa visusti sisämaassa. Osa rasteista leimattiin emitillä ja osa pihtileimasimella lapulle. Leimalappuja joukkueella oli käytettävissä kaksi kappaletta. Kahden joukkueen jäsenistä piti kulkea kanootilla ja yhden jalkaisin. Melojien ja juoksijoita sai vaihtaa. Rastit oli suunniteltu niin, että emitin piti kulkea välillä kanootissa ja välillä maalla. Järjestäjän mukaan jotkin joukkueet olivat käyttäneet suunnitteluun jopa 30 minuuttia. Antin kanssa meidän ei hirveästi tarvinnut käyttää aikaa suunnitteluun. Ei muuta kuin hyppäys kanoottiin ja ensimmäiset pari rastia (2 ja 3) meloen.

Kainuuntien (VT 76) kohdalla rantauduimme ja minä hain jalkaisin 11 rastin samalla kun Antti koukkasi mukaan rastit 6 ja 7. Ajoitus oli mainio, koska reittimme yhtyivät paluumatkalla samanaikaisesti. Kanootille palatessa otimme mukaan vielä 6. rastin, jonka jälkeen jatkoimme jälleen melomista. Meloen haimme vielä ääripäässä sijainneet rastit 8, 1 ja 9, kunnes oli aika palata takaisin lähtöpaikalle. Rannassa jätimme melontakamat järjestäjälle ja haimme jalkaisin kahteen jakautuen rastit 4 ja 5. Ennen melontaosuutta olimme kokonaistilanteessa neljänsinä Free Adventuren, Häijään ja Hiiltomiehet sekajoukkueen jälkeen. Suoritettuamme melontaosuuden kahdestaan hävisimme tällä osuudella muille joukkueille 15 - 20 minuuttia. Pikkuisen Pyylevät, Väsyneet Isät, 1Life ja KarSu menivät ohitsemme.

Melonta ilta-auringon paisteessa oli upea osuus. Kuva 4. rastilta.

Melonnan kartta ja kulkemamme reitit.

Vuokattiin palattuamme leimasimme pyörillä rastit 18 ja 19, jonka jälkeen jäljellä oli vielä yksi tehtävärasti Vuokatin Angry Bird Activity Parkissa. Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä sisäpuistosta kaksi paperilappua, joissa oli lauseen osia. Näistä kahdesta lauseen osasta piti muodostaa yksi lause. Tämän lause toimi pääsylippuna seuraavaan tehtävään, jossa molempien piti vuorotellen scootata potkulaudalla skeittialue päästä päähän ja takaisin. Tämän jälkeen yhden joukkueen jäsenen täytyi ryömiä volttimontun lävitse kiipeilyseinälle ja kiivetä seinää pitkin lukemaan ylös kirjoitetun lapun teksti. Antti tarjosi tehtävää minulle ja mielelläni olisin sen suorittanutkin, mutta koska en halunnut repiä jaloistani märkiä kompressiosukkia, joiden alla oli vielä jalkapohjateippaukset, delegoin tehtävän takaisin Antille. Antti hoiti tehtävän mallikkaasti toimimalla samalla näyttelijänä Tanssivien Susien kilpailusta kuvaamalle videomateriaalille (teaser).

Kiipeilyseinällä sijainneet tekstin järjestäjälle ilmoittamisen jälkeen sai jatkaa matkaa kohti yöpaikkaa. Ainoa vaan, että emme tienneet missä se tarkalleen sijaitsi. Antilta oli jossain välissä karttoja käännelleessä pudonnut telineestä yksi kartoista jossa näkyi yötauon sijainti. Olimme onneksi käyneet reitin ennakkoon lävitse ja tiesimme mihin suuntaan meidän täytyi suunnata. Matkalla maaliin ohittelimme Lost-sarjan joukkueita jättäen lopulta taktisesti yhden edellä kulkevista joukkueista edelle näyttämään meille tietä. Onneksi majoitusalueena toiminut Naapurivaaran lomakeskus sijaitsi näkyvästi tien varressa, joten se oli helppo havaita kun se kohdalle osui.

Ensimmäisen päivän maalissa Naapurivaaran lomakeskuksessa.

Ensimmäisen päivän maalissa meitä vastassa oli Markus, joka oli saanut terveyskeskuksesta kepit allensa. Onneksi nilkasta ei ollut löytynyt murtumia. Ensimmäiseen päivään meillä meni aikaa kaikkine ohjelmanumeroineen noin 9,5 tuntia. Tässä vaiheessa ei suinkaan päässyt vielä nukkumaan, vaan vuorossa olivat ilta-askareet: teltan pystytys, peseytyminen järvessä, retkiruuan teko, pyörän huolto, miesten huolto ja klo 23 kapteenien kokous ja materiaalien jako seuraavaa päivää varten. Tämän jälkeen vetäydyimme telttaan suunnittelemaan seuraavan päivän reitin, kunnes oli aika sammuttaa valot ja vetää makuupussin vetoketju kiinni.

Toinen päivä Antin silmin

• GPS-seuranta

Toiseen päivään starttasimme kahdestaan Jarin kanssa Extremely Lost -sarjaan siis varsinaisen kilpailun ulkopuolella. Tavoitteena oli nauttia päivän seikkailusta ja mitata omaa vauhtia ja taitoja muita joukkueita vastaan ilman sijoituspaineita. Pääsimme mukaan "kuuman ryhmän" starttiin kello 06:00, jossa kovia kirittäjiä ja kiritettäviä riitti. Ensimmäisen päivän kärkijoukkueiden, Freen ja Häijään lisäksi hyvinä vauhtimittareina tulisivat toimimaan sekajoukkueet 1Life ja Hiiltomiehet, sekä ensimmäisenä päivänä hyvin onnistunut Väsyneet Isät.

Aamu valkeni aurinkoisena. Sumu ja aamukosteus tekivät kelistä kuitenkin kolean ja asettauduimme prologin starttiin takit päällä. Prologi suoritettiin jalan nousten Naapurivaaran rinteelle hakemaan kaksi rastia ja jo alle 10 minuutin ylämäkitallailun jälkeen lämpöä alkoi kropasta löytyä siinä määrin, että takit piti heittää reppuun. Kärkitiimien hermopummaillessa pieneen huoltotaukoon oli varaa.

Etukäteen prologin pituudeksi oli ilmoitettu 6,5 km ja kartalta mitattuna matka tuntui jäävän selvästi vajaaksi. Osasimme siten odottaa ensimmäisellä rastilla eteen tullutta lisätehtävää - rastin leimaamista suolla n. 80 vertikaalimetriä alempana. Rastille sai kahlata kylmässä suossa polvia myöten, mutta takaisin ylös könyäminen piti huolta siitä ettei vilu yllättänyt.

Teimme matkaa hyvältä tuntunutta tahtia pitäen ja takaisin lähtöpisteeseen pyöräilyyn vaihtoon saavuimme n. 57 minuutin aamulenkin jälkeen 3,5 minuuttia kärjessä tullutta Freeta perässä. Pohdimme takkien tarvetta pyöräilyosuudelle, mutta päädyimme pitämään ne vielä repussa ainakin edessä olevan Naapurinvaaran nousun ajan.

Lauantain lähtöviivalla klo 6:00.

Prologin pitkän ylämäen jälkeen oli noudettava alhaalla suolla ollut rasti ja palattava takaisin ylös. Maisemat olivat hienot.

Otimme pyöräilyn alun reippaasti ja Naapurivaaran nousussa tavoitimme prologin jälkeen minuutin verran karussa olleet Väsyneet Isät. Jatkoimme yhtä matkaa vauhdikasta alamäkiosuutta kohti toista rastia, johon oli merkitty päivän ensimmäinen tehtävärasti. Saavuimme rastille kuudentena ja pääsimme suorittamaan hienoa tasapainoilutehtävää kahden rotkon ylityksen merkeissä.

Tehtävän jälkeen jatkoimme matkaa suorinta reittiä kohti kolmatta rastia. Väsyneet Isät valitsivat kiertotien tulokautta. Suoralla reitillä oli ylitettävänä oja, jonka kohdalle oli karttaan merkattu ylityspaikka. Ojan varteen saavuttuamme totesimme, ettei siitä ainakaan kuivin jaloin pääsisi yli. Riisuimme pyöräilyhousut ja edellisellä rastilla päälle laittamamme takit reppuun, sidoimme reput kiinni pyöriin ja kahlasimme ojan yli Freen jälkiä seuraten. Vettä oli kainaloihin saakka.

Vaatteiden kanssa säätäessä kului aikaa siinä määrin, että vaikka ojalle tullessa olimme saaneet kärkiporukan kiinni, karkasivat kärkijoukkueet seuraavalle rastille mennessä n. 10 minuutin päähän meistä. Myös Väsyneet Isät pääsivät kiertävällä reitinvalinnalla lähes 5 minuuttia edellemme.

Jarin tyylinäyte rotkon ylityksestä.

Antti tasapainoilee tyhjän päällä.

Rastivälin 2-3 ylityspaikka. Kuvassa vastaan tullut Passion Adventure matkalla kohti kakkosrastia.

Rohkea reitinvalinta ei tällä kertaa kannattanu. Kierto oli 5 min nopeampi.

Seuraavaksi vuorossa oli pitkä pyöräilyosuus takaisin Kajaanin kulmille. Matkalta poimittiin rasteja, joiden suhteen reitinvalinnat olivat meidän mielestämme selkeitä. Erilaisia valintoja ja koukkuja nähtii kuitenkin edellämme ja osa kärkijoukkueista menetti useita minuutteja aikaa vääriin valintoihin ja pummeihin.

Meidän suunnistuksemme sujui virheittä, mutta ero kärkeen kasvoi silti yllättävän paljon. Edellisenä päivänä hapoille ajetut jalat eivät varsinaisesti vaivanneet matkantekoa, mutta tällä kertaa halusin varmistaa voimien riittämisen myös lopun teknisemmille pyöräilypätkille sekä tiedossa oleviin juoksupätkiin. Nautimme hienoista maisemista ja syyskuun auringosta ja saavuimme rastilla 6 odottaneelle questille kuudentena 20 minuuttia johtoon jälleen siirtynyttä Free Adventurea perässä. Saapuessamme paikalle näimme Väsyneiden Isien ja Hiiltomiesten lähtevän jatkamaan matkaa.

Tehtävänä oli kaataa limupulloja heittämällä järvestä sankolla haettua vettä niitä kohti. Selvitimme tehtävän nopeasti, täytimme omat juomapullomme ja jatkoimme matkaa kohti seuraavalta rastilta alkavaa pyöräsuunnistusta.

Juosten leimaamaan rasti 6 maavallin päästä.

Antti näyttää mallia pullonkaadossa vanhan vapaapalokuntalaisen ottein.

Seitsemännelle rastille valitsimme hieman kiertävän reitin, koska muistin kahden vuoden takaa suorimman tien olevan ärsyttävän pehmeä hiekkakuoppineen. Kiertoreitillä sai muutaman risteyksen kanssa olla todella tarkkana ja viimeisen pienen tien löytyminen vaati pari varmistavaa kaarrosta. Nopeimman ajan rastivälille tehnyt Häijää käytti myös tämän kiertoreitin, joten valintaa voi pitää onnistuneena, vaikka jäimmekin pari minuuttia lisää kärkiporukoille suunnistuksen haparoinnin vuoksi.

Haparoinnit jätettiin nopeasti taakse ja seuraavalle neljän rastin pyöräsuunnistusosuudelle tehtiin ehjä suoritus. Free meni kärjessä vielä kovemmalla tahdilla, mutta edellämme kulkeneet joukkueet leipoivat suppamaastossa useiden minuuttien pummeja ja tilanne tiivistyi 8. rastille siten, että 7 minuutin sisällä edellämme oli neljä joukkuetta (Väsyneet Isät, Cremasters, 1Life ja Hiiltomiehet).

Tällä rastilla suoritettiin lyhyt hiekkamonttusuunnistus, jossa erot eivät juuri muuttuneet ja kuultuamme tilanteen läksimme hyvin mielin jahtaamaan edellä kulkevia joukkueita.

Lyhyt hiekkamonttusuunnistus toi vaihtelua pyörän kampien pyörittelyyn - olisi saanut olla pidempikin.

Yhdeksännelle rastille ajaessamme edellä kulkevat joukkueet tulivat meitä vastaan ja näimme eron omin silmin. Kymmenennelle rastille oli tarjolla 2 reitinvalintaa: Pohjoisen kautta hiekkatien ja latu-uran kautta tai etelästä asfalttitien ja pienen polun kautta. Valitsimme eteläisen reitin, koska pelkäsimme suon yli kulkevan latupohjan olevan hidas ajaa. Tämä valinta oli virhe, sillä etelästä tullut pieni polku oli todella hidas ajettava ja myöhemmin saimme tietää että pohjoinen latu-ura oli kovapohjainen. Tällä kertaa reitinvalintojen kanssa ei tuntunut olevan tuuriakaan mukana.

Huono reitinvalinta.

Huonosta valinnasta huolimatta saimme Cremasters -joukkueen kiinni ja 11. rastille otimme tietoisesti eri reitinvalinnan yrittäen kuitata heidät tarkalla ja sähäkällä rastinotolla. Tämä onnistui hienosti ja rastilla 13 saimme todeta karistaneemme heidät peesistä saman tien.

Tämä antoi lisää virtaa tekemiseen ja kun energiatasot tuntuivat muutenkin hyviltä, jatkoimme innokkaina edellä kulkeneiden sekajoukkueiden 1Life ja Hiiltomiehet jahtaamista. Rastin 14 tehtävärastilla saimme jälleen Hiiltomiehet näköpiiriimme. Legojen ja levypainojen ympärillä pyörineen questin jälkeen nousimme jälleen pyörien selkään tarkoituksena tehdä vauhdikas ja virheetön suunnistussuoritus edellisiltä vuosilta jo osin tutuksi tulleessa Kajaanin keskustan ympäristössä.

Muistitehtävä sujui sähäkästi ja ilman virheitä, vaikka jouduimmekin "kääntämään kaikki kivet" ennen alkuun pääsemistä.

Lähestyimme rastia 15 etelän kautta. Lännen suunnasta olisi päässyt lähemmäksi tietä pitkin, mutta tulkitsin kartasta katkoviivan tarkoittavan latupohjaa / ulkoilureittiä ja arvelin sen olevan nopea ajettava. Näin olikin. Latupohjalle siirtyessämme varoitin Jaria siitä, että kohta saattaa tulla joukkueita vastaan vauhdikkaasti alamäkeen. Vastaantulijoita ei näkynyt ja olimme hieman hämmentyneitä leimatessamme rastilla yksin. Pohdimme jo, olivatko Hiiltomiehet karanneet taas kauemmaksi ja ehtineet pois latupohjalta ennen meidän saapumistamme.

Rastipisteelle 16 osuimme kerralla, mutta lipun löytämiseen kului minuutti ylimääräistä. Lopulta Jari paikansi rastin pusikosta ja jatkoimme matkaa. Muita joukkueita ei edelleenkään näkynyt. Rasti 17 napattiin kyytiin matkalla kohti vaikeaksi ennakoitua rastia 18. Tarkan suunnistuksen avulla sekin osui kohdalleen. Rastilta lähdössä haparoitiin hieman ja valitsemamme pieni polku mutkitteli takaisin tuloreitin varteen, josta jatkoimme kohti 19. rastilla odottanutta questia pienen koukun kautta.

Tällä koukkauksella näimme 1Lifen ja Cremastersin etenevän vasta kohti rastia. Ihmettelimme tilannetta hieman, koska emme tienneet missä vaiheessa olimme päässeet 1Lifen edelle. Jälkikäteen selvisi, että he olivat pummanneet rastia 15 yhdessä Hiiltomiesten kanssa.

Rastille 19 Hoikanlammen rantaan saavuimme siten neljäntenä joukkueena ja näimme samalla 10 minuuttia aiemmin saapuneet Väsyneet Isät. Hoikanlammen yli uinti on ollut mukana useana vuotena kisatessamme Lost in Kajaanissa eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Voimien säästö aamupäivän pitkillä osuuksilla tuotti tulosta ja loppua kohti oli tahtia vara kiristääkin.

Hoikanlammen uinti. Tuttu juttu.

Tossut jalkaan ja baanalle.

Lyhyt pyöräsiirtymä Hoikanlammelta varuskunta-alueelle rastille 20 hoidettiin juoksutossut jalassa pyöräillen, koska perillä arvasimme jälleen odottavan jalkautumisen. Helppo sprinttisuunnistus hölkättiin hyvällä tahdilla ja esterataquestille saapuessamme näimme edellä Väsyneet Isät. Esteradalle syöksyttiin sellaisella sykkeellä, että ohitimme heidät jo radan puolivälissä. Kolmantena tehtävänä oli renkaan pyöritys hiekkakentällä. Jatkoimme samaan reippaaseen tahtiin ja hyppäsimme jälleen pyörien päälle viimeiselle lyhyelle siirtymälle Vimpelinvaaran urheilukentälle.

Rajavillit duo suorittaa Väsyneiden Isien odotellessa kolmatta jäsentä avuksi.

Tällä välillä on haparoitu suunnistuksessa ennenkin ja vaikka tällä(kin) kertaa suunnistettiin omasta mielestämme kartan mukaista optimireittiä pitkin, pääsivät Väsyneet Isät eri reitinvalinnalla jälleen aivan perässämme pyörien jättöpaikkaan. Selvitimme varustevaihdon heitä ripeämmin ja pääsimme viimeiseen epilogiin parin minuutin eron turvin kolmantena joukkueena.

Loppuhuipennukseksi oli kasattu suunnistuspainotteinen kokonaisuus. Ensin suunnattiin sisäsuunnistukseen, jossa rasteja etsittiin kolmesta kerroksesta. Kerrosten välit mentiin näppärästi kohdalle sattuneella hissillä ja näin saatiin aikaa vähän poseerata kuviakin varten :)

T:mi laiskat seikkailijat sisäsuunnistuksessa.

Viimeisenä osiona oli suunnistus Vimpelivaaran rinteillä. Lisähaasteeksi kartasta oli poistettu suurin osa teistä ja kaikki polut. Vanhasta muistista pääsimme kuitenkin hyödyntämään latupohjia ja polkuja ja suunistimme tarkasti suoraan rasteille. Osuudelle lähtiessämme oli eroa edellä kulkevaan Häijään joukkueeseen n. 17 minuuttia. Minulla jalat tuntuivat edelleen todella virkeiltä ja Jarillakin matka kulki vielä hyvään hölkkätahtiin. Napakalla suunnistuksella olimme ennen viimeistä rastia saaneet kutistettua eron Häijääseen jo n. minuuttiin. Viimeistä rastia etsimme alkuun hieman liian aikaisin. Paikannettuamme itsemme tien mutkan avulla se kuitenkin löytyi lopulta.

Maaliin kirimme lopulta päivän kolmantena vain reilut 2 minuuttia toisena saapuneen Häijään perässä. Kärjessä saapuneeseen Free Adventureen eroa tuli n. 40 minuuttia. Toisen päivän suorituksemme oli siis nousujohteinen. Kiristimme tahtia ja poimimme sijoja loppua kohti ja maalissa fiilis oli todella hyvä. Virallisille tuloslistoille sijoitusta ei siis noteerattu kilpaillessamme duona kolmen hengen joukkueiden sarjassa.

Maaliin!

• Tulokset
• Kuvia (Rajavillit)
• Linkkejä muihin kuvagallerioihin.