sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lost in Kajaani - Miesten joukkue

Lost in Kajaaniin matkattiin puolustamaan miesten sarjan viimevuotista voittoa. Ennakkoon arvailtiin kilpailun tason olevan tänä vuonna entistäkin kovempi. Ennakkotunnelmat olivat korkealla, mutta reissusta muodostui lopulta erilainen kuin olimme ennakoineet.

Lähtöä odotellessa.


Markuksen mukana matkaan.


  • GPS-seuranta (meidän osaltamme toimii vasta rastilta 14 eteenpäin)

Prologin ohjeistuksena oli juosta 6x400m viesti urheilukentän ympäri. Lähtökomento tuli hieman yllättäen ja koko lauma säntäsi juoksuun - onneksi lähes kaikki samaan suuntaan. Ohittelin nopeasti muutaman ja takakaarteessa olin jo jonon kolmantena. Takasuoralla vielä yksi päänahka ja vaihtoon toisena. Antti ja Jarikin hoitivat omat 2 x 400 m varsin mallikkaasti ja pääsimme lähtemään kentältä E-Lost joukkueista ensimmäisinä Free Adventuren kanssa.

Antti vaihtaa viestiosuutta Jarin kanssa.

Lyhyen mutta hektisen prologin jälkeen jatkoimme matkaa pyöräillen.

Matka ekalta fillarirastilta kohti Iso-Ruuhijärven ensimmäistä questiä tuntui todella pitkältä. Pidimme hyvää vauhtia ja ohittelimme Lost-sarjan joukkueita, jotka olivat päässeet lähtemään kentältä ennen meitä 800 m lyhyemmän prologin takia. Iso-Ruuhijärvellä odotimme uintiquestiä, mutta yllätykseksemme pääsimmekin juoksemaan järveä ympäri. Muutama joukkue pääsi vaihdossa edellemme, kun jäimme vaihtamaan juoksukenkiä jalkaan. Vaihto oli kuitenkin erittäin järkevä, järven rantojen ollessa paikoin erittäin kivikkoiset. Minulle maasto ja etenemistapa sopivat erittäin hyvin, olihan kesän päätavoitteet olleet tossulla edettäviä.

Järveä kierrettäessä osui matkalle ylimääräinen mutkakin, kun kävimme koukkaamassa niemen kautta. Ylimääräistä matkaa enemmän haittaa aiheuttivat kaikki edelle ehtineet joukkueet, joista ison osan olimme hetkeä aikaisemmin jo kertaalleen ohittaneet. Takaisin pyörille tultaessa odotti vielä EA-aiheinen tietokisa, jonka Antti hoiti SPR:n rinnepäivystäjän rutinoituneella otteella.

Järven kierrossa pidettiin reipasta loikkaa.

Torstaina ensimmäisen kartan saatuamme olimme leikillään arvailleet seuraavien rastien sijaintia rastimääritteiden perusteella ja kokeneiden seikkailijoiden arvaukset osuivatkin tismalleen oikein kahden seuraavan rastin osalta, joten suunnistaminenkaan näille ei tuottanut ongelmia. Köysilaskeutumiseen saavuimme aivan Väsyneiden Isien ja 1Lifen perässä ja jouduimmekin hieman odottelemaan ylhäällä omaa vuoroa. Laskeutuminen sujui varsin vauhdikkaasti, kun kesän aikana on kisojen lisäksi tullut köysissä killuttua muulloinkin.

Antti laskeutuu
Ja Markus sekä Jari perässä.

Köysilaskeutumisen jälkeen edessä oli reilu fillaripätkä, joka oli vielä isolta osalta varsin hyväkulkuisia teitä. Tällä pätkällä jalat joutuivat koville ja varsinkin ylämäissä huomasin olevani hieman joukkuekavereita heikommilla. Onneksi muutamissa paikoissa oli myös mukavia, vauhdikkaita alamäkipolkuja, jotka tarjosivat levon lisäksi adrenaliini purskeita.

Porttivaaran polkujuoksu toi varsin mukavaa vaihtelua ennen mahtavaa MTB-osuutta Vuokatinvaaralla. Reitinvalinnat osuivat melko hyvin kohdalleen, mutta suunnistuksessa Antille sattui pikku virhe. Enemmän menoa hidasti Antille iskenyt jalkakramppi, jonka takia pidettiin muutaman minuutin tauko. Osuuden kruunasi laskettelurinteen lasku alas Vuokattiin. Matkalla saattoi päästä muutama riemunkiljahduskin.

Vuokatinvaaralle noustessa vielä koko kolmikko kasassa.
Vuokatissa suppailupaikalle tien hiekkapengertä laskeutuessa fillaroinnin tähtiä hiponut fiilis oli vielä päällä ja vauhti taisi rinteessä nousta liian kovaksi. Nilkka ei kestänyt vauhdissa mukana ja tunsin itse välittömästii että kisa oli osaltani tässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta mahdollisesti jopa pahin. Vasen jalka ei kantanut ollenkaan. Tässä vaiheessa kilpailun keskeyttäminen ei varsinaisesti edes ottanut päähän, vaan pelko kohdistui jo pakkoloman pituuteen.


Matkan jatko Jarin miettein


Ihan heti Markuksen nilkan tila ei minulle auennut. Kehotin Markuksen hoitaa uimistehtävä, niin jalka saa samalla kylmää. No ei lähtenyt Markus uimaan vaan terveyskeskukseen. Kun lopulta itselle aukeni nilkan todellinen tilanne, pyörähti oman pään sisällä 15 sekunnissa tunneskaala masennuksesta, harmituksen kautta, tilanteen hyväksymiseen ja lopulta näyttämishaluun. Antin kanssa todettiin yhteen ääneen, että jatketaan kahdestaan.

Onneksi huoltojoukot olivat juuri tällä questilla kuvaamassa, joten Markus sai nopeasti tarvitsemansa hoidon ja kyydin eteenpäin lääkärin vastaanotolle. Antin kanssa emme juurikaan voineet tilanteessa enää auttaa, joten jatkoimme suorittamaan tehtävää. Tehtävänä toisen joukkueen jäsenen piti suppailla lammen toisessa reunassa olevalle laiturille ja siellä vaihtaa suppailijaa, joka meloi takaisin. Kolmannen joukkueen jäsenen tehtävänä oli uida lammessa olleelle trampoliinille, hypätä sieltä veteen ja uida takaisin. Antti halusi suppailun lisäksi tehdä vielä tämänkin tehtävän, joten näin suoritimme kahdestaan kaikki questilla olleet tehtävät.

Rannasta palasimme takaisin pyöriemme luokse, josta alkoi suunnistus kohti Sotkamossa ollutta melontaa. Matkalla Sotkamoon poimimme matkalla rastit 15 ja 16 Vuokatin alamaaston latuverkostosta. Melontaosuudelle järjestäjät olivat kehittänyt todella mielenkiintoisen tehtävän. Osuudella oli 11 rastia, joista osa oli saaressa, osa rannalla ja osa visusti sisämaassa. Osa rasteista leimattiin emitillä ja osa pihtileimasimella lapulle. Leimalappuja joukkueella oli käytettävissä kaksi kappaletta. Kahden joukkueen jäsenistä piti kulkea kanootilla ja yhden jalkaisin. Melojien ja juoksijoita sai vaihtaa. Rastit oli suunniteltu niin, että emitin piti kulkea välillä kanootissa ja välillä maalla. Järjestäjän mukaan jotkin joukkueet olivat käyttäneet suunnitteluun jopa 30 minuuttia. Antin kanssa meidän ei hirveästi tarvinnut käyttää aikaa suunnitteluun. Ei muuta kuin hyppäys kanoottiin ja ensimmäiset pari rastia (2 ja 3) meloen.

Kainuuntien (VT 76) kohdalla rantauduimme ja minä hain jalkaisin 11 rastin samalla kun Antti koukkasi mukaan rastit 6 ja 7. Ajoitus oli mainio, koska reittimme yhtyivät paluumatkalla samanaikaisesti. Kanootille palatessa otimme mukaan vielä 6. rastin, jonka jälkeen jatkoimme jälleen melomista. Meloen haimme vielä ääripäässä sijainneet rastit 8, 1 ja 9, kunnes oli aika palata takaisin lähtöpaikalle. Rannassa jätimme melontakamat järjestäjälle ja haimme jalkaisin kahteen jakautuen rastit 4 ja 5. Ennen melontaosuutta olimme kokonaistilanteessa neljänsinä Free Adventuren, Häijään ja Hiiltomiehet sekajoukkueen jälkeen. Suoritettuamme melontaosuuden kahdestaan hävisimme tällä osuudella muille joukkueille 15 - 20 minuuttia. Pikkuisen Pyylevät, Väsyneet Isät, 1Life ja KarSu menivät ohitsemme.

Melonta ilta-auringon paisteessa oli upea osuus. Kuva 4. rastilta.

Melonnan kartta ja kulkemamme reitit.

Vuokattiin palattuamme leimasimme pyörillä rastit 18 ja 19, jonka jälkeen jäljellä oli vielä yksi tehtävärasti Vuokatin Angry Bird Activity Parkissa. Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä sisäpuistosta kaksi paperilappua, joissa oli lauseen osia. Näistä kahdesta lauseen osasta piti muodostaa yksi lause. Tämän lause toimi pääsylippuna seuraavaan tehtävään, jossa molempien piti vuorotellen scootata potkulaudalla skeittialue päästä päähän ja takaisin. Tämän jälkeen yhden joukkueen jäsenen täytyi ryömiä volttimontun lävitse kiipeilyseinälle ja kiivetä seinää pitkin lukemaan ylös kirjoitetun lapun teksti. Antti tarjosi tehtävää minulle ja mielelläni olisin sen suorittanutkin, mutta koska en halunnut repiä jaloistani märkiä kompressiosukkia, joiden alla oli vielä jalkapohjateippaukset, delegoin tehtävän takaisin Antille. Antti hoiti tehtävän mallikkaasti toimimalla samalla näyttelijänä Tanssivien Susien kilpailusta kuvaamalle videomateriaalille (teaser).

Kiipeilyseinällä sijainneet tekstin järjestäjälle ilmoittamisen jälkeen sai jatkaa matkaa kohti yöpaikkaa. Ainoa vaan, että emme tienneet missä se tarkalleen sijaitsi. Antilta oli jossain välissä karttoja käännelleessä pudonnut telineestä yksi kartoista jossa näkyi yötauon sijainti. Olimme onneksi käyneet reitin ennakkoon lävitse ja tiesimme mihin suuntaan meidän täytyi suunnata. Matkalla maaliin ohittelimme Lost-sarjan joukkueita jättäen lopulta taktisesti yhden edellä kulkevista joukkueista edelle näyttämään meille tietä. Onneksi majoitusalueena toiminut Naapurivaaran lomakeskus sijaitsi näkyvästi tien varressa, joten se oli helppo havaita kun se kohdalle osui.

Ensimmäisen päivän maalissa Naapurivaaran lomakeskuksessa.

Ensimmäisen päivän maalissa meitä vastassa oli Markus, joka oli saanut terveyskeskuksesta kepit allensa. Onneksi nilkasta ei ollut löytynyt murtumia. Ensimmäiseen päivään meillä meni aikaa kaikkine ohjelmanumeroineen noin 9,5 tuntia. Tässä vaiheessa ei suinkaan päässyt vielä nukkumaan, vaan vuorossa olivat ilta-askareet: teltan pystytys, peseytyminen järvessä, retkiruuan teko, pyörän huolto, miesten huolto ja klo 23 kapteenien kokous ja materiaalien jako seuraavaa päivää varten. Tämän jälkeen vetäydyimme telttaan suunnittelemaan seuraavan päivän reitin, kunnes oli aika sammuttaa valot ja vetää makuupussin vetoketju kiinni.



Toinen päivä Antin silmin



Toiseen päivään starttasimme kahdestaan Jarin kanssa Extremely Lost -sarjaan siis varsinaisen kilpailun ulkopuolella. Tavoitteena oli nauttia päivän seikkailusta ja mitata omaa vauhtia ja taitoja muita joukkueita vastaan ilman sijoituspaineita. Pääsimme mukaan "kuuman ryhmän" starttiin kello 06:00, jossa kovia kirittäjiä ja kiritettäviä riitti. Ensimmäisen päivän kärkijoukkueiden, Freen ja Häijään lisäksi hyvinä vauhtimittareina tulisivat toimimaan sekajoukkueet 1Life ja Hiiltomiehet, sekä ensimmäisenä päivänä hyvin onnistunut Väsyneet Isät.

Aamu valkeni aurinkoisena. Sumu ja aamukosteus tekivät kelistä kuitenkin kolean ja asettauduimme prologin starttiin takit päällä. Prologi suoritettiin jalan nousten Naapurivaaran rinteelle hakemaan kaksi rastia ja jo alle 10 minuutin ylämäkitallailun jälkeen lämpöä alkoi kropasta löytyä siinä määrin, että takit piti heittää reppuun. Kärkitiimien hermopummaillessa pieneen huoltotaukoon oli varaa.

Etukäteen prologin pituudeksi oli ilmoitettu 6,5 km ja kartalta mitattuna matka tuntui jäävän selvästi vajaaksi. Osasimme siten odottaa ensimmäisellä rastilla eteen tullutta lisätehtävää - rastin leimaamista suolla n. 80 vertikaalimetriä alempana. Rastille sai kahlata kylmässä suossa polvia myöten, mutta takaisin ylös könyäminen piti huolta siitä ettei vilu yllättänyt.

Teimme matkaa hyvältä tuntunutta tahtia pitäen ja takaisin lähtöpisteeseen pyöräilyyn vaihtoon saavuimme n. 57 minuutin aamulenkin jälkeen 3,5 minuuttia kärjessä tullutta Freeta perässä. Pohdimme takkien tarvetta pyöräilyosuudelle, mutta päädyimme pitämään ne vielä repussa ainakin edessä olevan Naapurinvaaran nousun ajan.

Lauantain lähtöviivalla klo 6:00.

Prologin pitkän ylämäen jälkeen oli noudettava alhaalla suolla ollut rasti ja palattava takaisin ylös. Maisemat olivat hienot.

Otimme pyöräilyn alun reippaasti ja Naapurivaaran nousussa tavoitimme prologin jälkeen minuutin verran karussa olleet Väsyneet Isät. Jatkoimme yhtä matkaa vauhdikasta alamäkiosuutta kohti toista rastia, johon oli merkitty päivän ensimmäinen tehtävärasti. Saavuimme rastille kuudentena ja pääsimme suorittamaan hienoa tasapainoilutehtävää kahden rotkon ylityksen merkeissä.

Tehtävän jälkeen jatkoimme matkaa suorinta reittiä kohti kolmatta rastia. Väsyneet Isät valitsivat kiertotien tulokautta. Suoralla reitillä oli ylitettävänä oja, jonka kohdalle oli karttaan merkattu ylityspaikka. Ojan varteen saavuttuamme totesimme, ettei siitä ainakaan kuivin jaloin pääsisi yli. Riisuimme pyöräilyhousut ja edellisellä rastilla päälle laittamamme takit reppuun, sidoimme reput kiinni pyöriin ja kahlasimme ojan yli Freen jälkiä seuraten. Vettä oli kainaloihin saakka.

Vaatteiden kanssa säätäessä kului aikaa siinä määrin, että vaikka ojalle tullessa olimme saaneet kärkiporukan kiinni, karkasivat kärkijoukkueet seuraavalle rastille mennessä n. 10 minuutin päähän meistä. Myös Väsyneet Isät pääsivät kiertävällä reitinvalinnalla lähes 5 minuuttia edellemme.


Jarin tyylinäyte rotkon ylityksestä.
Antti tasapainoilee tyhjän päällä.

Rastivälin 2-3 ylityspaikka. Kuvassa vastaan tullut Passion Adventure matkalla kohti kakkosrastia.

Rohkea reitinvalinta ei tällä kertaa kannattanu. Kierto oli 5 min nopeampi.

Seuraavaksi vuorossa oli pitkä pyöräilyosuus takaisin Kajaanin kulmille. Matkalta poimittiin rasteja, joiden suhteen reitinvalinnat olivat meidän mielestämme selkeitä. Erilaisia valintoja ja koukkuja nähtii kuitenkin edellämme ja osa kärkijoukkueista menetti useita minuutteja aikaa vääriin valintoihin ja pummeihin.

Meidän suunnistuksemme sujui virheittä, mutta ero kärkeen kasvoi silti yllättävän paljon. Edellisenä päivänä hapoille ajetut jalat eivät varsinaisesti vaivanneet matkantekoa, mutta tällä kertaa halusin varmistaa voimien riittämisen myös lopun teknisemmille pyöräilypätkille sekä tiedossa oleviin juoksupätkiin. Nautimme hienoista maisemista ja syyskuun auringosta ja saavuimme rastilla 6 odottaneelle questille kuudentena 20 minuuttia johtoon jälleen siirtynyttä Free Adventurea perässä. Saapuessamme paikalle näimme Väsyneiden Isien ja Hiiltomiesten lähtevän jatkamaan matkaa.

Tehtävänä oli kaataa limupulloja heittämällä järvestä sankolla haettua vettä niitä kohti. Selvitimme tehtävän nopeasti, täytimme omat juomapullomme ja jatkoimme matkaa kohti seuraavalta rastilta alkavaa pyöräsuunnistusta.


Juosten leimaamaan rasti 6 maavallin päästä.

Antti näyttää mallia pullonkaadossa vanhan vapaapalokuntalaisen ottein.

Seitsemännelle rastille valitsimme hieman kiertävän reitin, koska muistin kahden vuoden takaa suorimman tien olevan ärsyttävän pehmeä hiekkakuoppineen. Kiertoreitillä sai muutaman risteyksen kanssa olla todella tarkkana ja viimeisen pienen tien löytyminen vaati pari varmistavaa kaarrosta. Nopeimman ajan rastivälille tehnyt Häijää käytti myös tämän kiertoreitin, joten valintaa voi pitää onnistuneena, vaikka jäimmekin pari minuuttia lisää kärkiporukoille suunnistuksen haparoinnin vuoksi.

Haparoinnit jätettiin nopeasti taakse ja seuraavalle neljän rastin pyöräsuunnistusosuudelle tehtiin ehjä suoritus. Free meni kärjessä vielä kovemmalla tahdilla, mutta edellämme kulkeneet joukkueet leipoivat suppamaastossa useiden minuuttien pummeja ja tilanne tiivistyi 8. rastille siten, että 7 minuutin sisällä edellämme oli neljä joukkuetta (Väsyneet Isät, Cremasters, 1Life ja Hiiltomiehet).

Tällä rastilla suoritettiin lyhyt hiekkamonttusuunnistus, jossa erot eivät juuri muuttuneet ja kuultuamme tilanteen läksimme hyvin mielin jahtaamaan edellä kulkevia joukkueita.

Lyhyt hiekkamonttusuunnistus toi vaihtelua pyörän kampien pyörittelyyn - olisi saanut olla pidempikin.

Yhdeksännelle rastille ajaessamme edellä kulkevat joukkueet tulivat meitä vastaan ja näimme eron omin silmin. Kymmenennelle rastille oli tarjolla 2 reitinvalintaa: Pohjoisen kautta hiekkatien ja latu-uran kautta tai etelästä asfalttitien ja pienen polun kautta. Valitsimme eteläisen reitin, koska pelkäsimme suon yli kulkevan latupohjan olevan hidas ajaa. Tämä valinta oli virhe, sillä etelästä tullut pieni polku oli todella hidas ajettava ja myöhemmin saimme tietää että pohjoinen latu-ura oli kovapohjainen. Tällä kertaa reitinvalintojen kanssa ei tuntunut olevan tuuriakaan mukana.

Huono reitinvalinta.

Huonosta valinnasta huolimatta saimme Cremasters -joukkueen kiinni ja 11. rastille otimme tietoisesti eri reitinvalinnan yrittäen kuitata heidät tarkalla ja sähäkällä rastinotolla. Tämä onnistui hienosti ja rastilla 13 saimme todeta karistaneemme heidät peesistä saman tien.

Tämä antoi lisää virtaa tekemiseen ja kun energiatasot tuntuivat muutenkin hyviltä, jatkoimme innokkaina edellä kulkeneiden sekajoukkueiden 1Life ja Hiiltomiehet jahtaamista. Rastin 14 tehtävärastilla saimme jälleen Hiiltomiehet näköpiiriimme. Legojen ja levypainojen ympärillä pyörineen questin jälkeen nousimme jälleen pyörien selkään tarkoituksena tehdä vauhdikas ja virheetön suunnistussuoritus edellisiltä vuosilta jo osin tutuksi tulleessa Kajaanin keskustan ympäristössä.

Muistitehtävä sujui sähäkästi ja ilman virheitä, vaikka jouduimmekin "kääntämään kaikki kivet" ennen alkuun pääsemistä.

Lähestyimme rastia 15 etelän kautta. Lännen suunnasta olisi päässyt lähemmäksi tietä pitkin, mutta tulkitsin kartasta katkoviivan tarkoittavan latupohjaa / ulkoilureittiä ja arvelin sen olevan nopea ajettava. Näin olikin. Latupohjalle siirtyessämme varoitin Jaria siitä, että kohta saattaa tulla joukkueita vastaan vauhdikkaasti alamäkeen. Vastaantulijoita ei näkynyt ja olimme hieman hämmentyneitä leimatessamme rastilla yksin. Pohdimme jo, olivatko Hiiltomiehet karanneet taas kauemmaksi ja ehtineet pois latupohjalta ennen meidän saapumistamme.

Rastipisteelle 16 osuimme kerralla, mutta lipun löytämiseen kului minuutti ylimääräistä. Lopulta Jari paikansi rastin pusikosta ja jatkoimme matkaa. Muita joukkueita ei edelleenkään näkynyt. Rasti 17 napattiin kyytiin matkalla kohti vaikeaksi ennakoitua rastia 18. Tarkan suunnistuksen avulla sekin osui kohdalleen. Rastilta lähdössä haparoitiin hieman ja valitsemamme pieni polku mutkitteli takaisin tuloreitin varteen, josta jatkoimme kohti 19. rastilla odottanutta questia pienen koukun kautta.

Tällä koukkauksella näimme 1Lifen ja Cremastersin etenevän vasta kohti rastia. Ihmettelimme tilannetta hieman, koska emme tienneet missä vaiheessa olimme päässeet 1Lifen edelle. Jälkikäteen selvisi, että he olivat pummanneet rastia 15 yhdessä Hiiltomiesten kanssa.

Rastille 19 Hoikanlammen rantaan saavuimme siten neljäntenä joukkueena ja näimme samalla 10 minuuttia aiemmin saapuneet Väsyneet Isät. Hoikanlammen yli uinti on ollut mukana useana vuotena kisatessamme Lost in Kajaanissa eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Voimien säästö aamupäivän pitkillä osuuksilla tuotti tulosta ja loppua kohti oli tahtia vara kiristääkin.

Hoikanlammen uinti. Tuttu juttu.

Tossut jalkaan ja baanalle.

Lyhyt pyöräsiirtymä Hoikanlammelta varuskunta-alueelle rastille 20 hoidettiin juoksutossut jalassa pyöräillen, koska perillä arvasimme jälleen odottavan jalkautumisen. Helppo sprinttisuunnistus hölkättiin hyvällä tahdilla ja esterataquestille saapuessamme näimme edellä Väsyneet Isät. Esteradalle syöksyttiin sellaisella sykkeellä, että ohitimme heidät jo radan puolivälissä. Kolmantena tehtävänä oli renkaan pyöritys hiekkakentällä. Jatkoimme samaan reippaaseen tahtiin ja hyppäsimme jälleen pyörien päälle viimeiselle lyhyelle siirtymälle Vimpelinvaaran urheilukentälle.

Rajavillit duo suorittaa Väsyneiden Isien odotellessa kolmatta jäsentä avuksi.

Tällä välillä on haparoitu suunnistuksessa ennenkin ja vaikka tällä(kin) kertaa suunnistettiin omasta mielestämme kartan mukaista optimireittiä pitkin, pääsivät Väsyneet Isät eri reitinvalinnalla jälleen aivan perässämme pyörien jättöpaikkaan. Selvitimme varustevaihdon heitä ripeämmin ja pääsimme viimeiseen epilogiin parin minuutin eron turvin kolmantena joukkueena.

Loppuhuipennukseksi oli kasattu suunnistuspainotteinen kokonaisuus. Ensin suunnattiin sisäsuunnistukseen, jossa rasteja etsittiin kolmesta kerroksesta. Kerrosten välit mentiin näppärästi kohdalle sattuneella hissillä ja näin saatiin aikaa vähän poseerata kuviakin varten :)

T:mi laiskat seikkailijat sisäsuunnistuksessa.
Viimeisenä osiona oli suunnistus Vimpelivaaran rinteillä. Lisähaasteeksi kartasta oli poistettu suurin osa teistä ja kaikki polut. Vanhasta muistista pääsimme kuitenkin hyödyntämään latupohjia ja polkuja ja suunistimme tarkasti suoraan rasteille. Osuudelle lähtiessämme oli eroa edellä kulkevaan Häijään joukkueeseen n. 17 minuuttia. Minulla jalat tuntuivat edelleen todella virkeiltä ja Jarillakin matka kulki vielä hyvään hölkkätahtiin. Napakalla suunnistuksella olimme ennen viimeistä rastia saaneet kutistettua eron Häijääseen jo n. minuuttiin. Viimeistä rastia etsimme alkuun hieman liian aikaisin. Paikannettuamme itsemme tien mutkan avulla se kuitenkin löytyi lopulta.

Maaliin kirimme lopulta päivän kolmantena vain reilut 2 minuuttia toisena saapuneen Häijään perässä. Kärjessä saapuneeseen Free Adventureen eroa tuli n. 40 minuuttia. Toisen päivän suorituksemme oli siis nousujohteinen. Kiristimme tahtia ja poimimme sijoja loppua kohti ja maalissa fiilis oli todella hyvä. Virallisille tuloslistoille sijoitusta ei siis noteerattu kilpaillessamme duona kolmen hengen joukkueiden sarjassa.

Maaliin!