Rajavillit 1 @ Lost in Kajaani 2016

Syyskuinen Lost in Kajaani –seikkailu on kuulunut jo neljän vuoden ajan Rajavillien kisakalenteriin. Tällä kertaa järjestäjät olivat nostaneet panoksia tapahtuman suhteen ja aiemman kaksipäiväisen etappikisan sijaan Extremely Lost –sarjalaisille oli tarjolla yhtämittainen vuorokauden seikkailu Kainuun upeissa ruskamaisemissa.

Rajavillit 1 –joukkueessa haasteen ottivat vastaan Antti, Markus ja Jari. Matkaan lähdettiin revanssimielellä hakemaan ehjää suoritusta viime syksynä keskeytykseen päättyneen seikkailun jatkoksi. Luottamus joukkueen tekemiseen oli hyvällä tasolla. Markus ja Jari olivat hioneet seikkailukuntoa Snowflakes-seikkailussa voitokkaasti Antin kiertäessä eri maastopyörätapahtumia hakien rutiinia ja vauhtia pyöräsuunnistukseen. Ainoat varsinaiset yhteistreenit pidettiin pari viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin otettiin koko joukkueella tuntumaa melontaan kanooteilla, kajakeilla sekä SUP-laudoilla.

Reittisuunnittelun kimppuun päästiin poikkeuksellisen hyvissä ajoin saatuamme kartat kouraan jo vuorokautta ennen starttia. Lähtö tapahtui Ukkohallan laskettelukeskuksessa lauantaina klo 10 aamulla ja maaliin Kajaaniin saavuttaisiin järjestäjän aikataulun mukaan  vajaa vuorokausi myöhemmin sunnuntaiaamuna. Ennakkoarvailuissa ratkaisujen oletettiin tapahtuvan yöllä pimeään aikaan ja aamun tunteina, jolloin väsymys tekee yksinkertaisistakin suunnistustehtävistä haastavia. Tavoitteeksi asetettiin tasainen suoritus ilman virheitä ja notkahduksia. Voimia oli tarkoitus säästää vielä aamullekin, jotta tarvittaessa voitaisiin vielä nostaa vauhtia loppua kohti.

Kärjessä matkaan.

Seikkailun startissa oli ruuhkaa, kun lähes 100 Extremely Lost ja Lost –sarjojen joukkuetta säntäsivät prologiin lähtöluvan saatuaan etsimään Ukkohallan mökkikylästä vihjerasteja, joiden avulla selvisi ensimmäisen varsinaisen rastin sijainti. Rasti paikannettiin frisbeegolfradan väylän 13 tii-paikalla Ukkohallan huipulle. Pidimme reipasta tahtia jotta pääsisimme kärkiporukan mukaan ensimmäisille kapeilla poluilla ajettaville rastiväleille. Sujuvalla etenemisellä olimme ykkösrastilla ensimmäisenä joukkueena yhtä aikaa sekajoukkue Hiiltomiesten kanssa.

Etukäteen olimme päättäneet, että jos ensimmäinen rasti on vaaran päällä, jatkamme suoraan ulkoilureittiä kohti toista rastia. Näin myös tehtiin ja letkan kärjessä edetessä saimme olla heti tarkkana suunnistuksen kanssa tehdessämme ensimmäiset renkaanjäljet Ukkohallan latupohjille. Toisella rastilla leimasimme ensimmäisenä, mutta pian sen jälkeen kohtasimme teknisiä ongelmia vaihdevaijerin irrotessa pyörän takavaihtajasta. Parin minuutin pikaremontin aikana Free Adventure ja Palju.eu –joukkueet siirtyivät letkan kärkeen meidän seuratessa heti perässä ”melkein toimivilla” vaihteilla.

Nelosrastille otimme muista joukkueista poikkeavan reitinvalinnan tavoitteenamme hyödyntää nopeampaa tietä ja välttää UKK-reitin pienen polun riskit. Valinta oli melko onnistunut, vaikka suorempaa reittiä edenneet ottivatkin pari minuuttia etumatkaa valinnallaan. Rastilla odotti uintitehtävä hienon vesiputouksen alla. Onneksi kroppa oli jo lämmennyt puolentoista tunnin seikkailun myötä eikä kylmä vesi aiheuttanut pahempia jälkitärinöitä.

Kengät ja vaatteet eivät kauaa kuivana kestäneet. Kärkikahlaajana Jari. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Uintipaikalta poistuessamme unohdimme kompassin rastipaikan nurmikolle. Onneksi huomasimme tämän nopeasti ja palasimme hakemaan sen. Tästä 2,5 minuutin ylimääräisestä koukusta huolimatta jatkoimme matkaa kolmannella sijalla Free Adventuren ja Paljun jälkeen.

Tilanne rastin 4 jälkeen (GPSseuranta.net)

1. 1:48:33 29 Free Adventure
2. +0:00:32 28 Palju.eu
3. +0:07:15 24 Rajavillit 1
4. +0:10:54 30 Hiiltomiehet
5. +0:11:33 27 Malaysian Tigers Feat. JP
6. +0:16:02 4 Uroskarhut
7. +0:24:47 32 Team 1Life Mix
8. +0:25:38 1 Puuppola Rules
9. +0:27:31 17 Team ProMedical
10. +0:27:57 16 Karsu

Muutoksia kärjessä.

Seuraavilla neljällä rastilla oli jokaisella questit, eli jokin suoritettava tehtävä. Kaikkiin tehtäviin liittyi jalkaisin liikkumista joko suunnistaen tai merkittyä reittiä seuraten. Maasto tarjosi fyysisyyttä runsailla korkeuseroilla.

Rastin 6 suunnistukseen Vääränsärkille oli tehty lisätwistiä viemällä maastoon hämäysrasteja lähelle oikeita rastipaikkoja. Neljän rastin radalla otimme väärät koodit kahdesta ensimmäisestä rastista ennen kuin kolmannella rastilla tajusimme hämäysrastit. Suunnistustehtävän lähtöpaikalle palatessa kävimme katsomassa kakkosrastilta oikean koodin. Olimme melko varmoja että myös ensimmäisen rastin koodi (vuosiluku 2019) oli väärä, mutta rasti oli niin kaukana että arvioimme sakkolenkin suorittamisen nopeammaksi vaihtoehdoksi kuin tarkastuskäynnin. Olimme niin varmoja koodin vääryydestä, että päätimme lopulta veikata koodiksi jotain toista vuosilukua (2017) ja tämä riskinotto kannatti, koska se sattui olemaan oikea koodi. Säästyimme siis sakkolenkeiltä loogisen päättelyn ja hyvän tuurin myötä.

Kärkijoukkueista Free Adventure otti kaksi sakkolenkkiä, mutta säilytti silti johtopaikkansa toiseksi nousseeseen Malaysian Tigers  -joukkueeseen nähden. Kärkisijoista kamppaillut Palju kohtasi teknisiä pyöräongelmia heti rastilta lähdön jälkeen ja ohitimme heidät siirtyen tutulle kolmossijalle. Suunnistuksessa samaan tahtiin edennyt sekajoukkue Hiiltomiehet sortui sakkoihin ja jäi taaksemme.

Seuraavilla rasteilla 7 ja 8 liikuttiin jälleen jalan tehtävien merkeissä, mutta suurempia vaikutuksia tilanteeseen niillä ei ollut. Rauhoitimme hieman tahtia selvitäksemme pitkästä kisasta kunnialla läpi. Rastilla 9 odottaneeseen melontaan Hiiltomiehet saapui jälleen aivan kannassamme.

Tilanne melontaan saavuttaessa: (GPSseuranta.net)

1. 4:29:51 27 Malaysian Tigers Feat. JP
2. +0:02:23 29 Free Adventure
3. +0:16:48 24 Rajavillit 1
4. +0:18:12 30 Hiiltomiehet
5. +0:43:50 28 Palju.eu
6. +0:45:36 16 Karsu
7. +0:49:15 1 Puuppola Rules
8. +0:55:41 4 Uroskarhut
9. +1:09:27 32 Team 1Life Mix
10. +1:11:58 14 Uroskarhut 2

Fyysisiä rastivälejä

Melonnassa pääsimme laskemaan Latvajoen mutkittelevaa uomaa virran mukana. Matalikot, kaatuneet puut ja kivikot toivat mukavasti maustetta melontaan eikä joella ollut hetkeäkään tylsää. Kahden joukkeen jäsenen meloessa kolmas haki rasteja kauempaa polkupyörällä. Rastit piti hakea numerojärjestyksessä ja melojia vaihtaa välillä, joten välillä melojat odottelivat pyöräilijää ja välillä pyöräilijä pääsi puolestaan odottelemaan melojakaksikkoa.

Etenimme tasatahtiin Hiiltomiesten kanssa ja Uva-järven suulle päättyneen melonnan jälkeiseen bike-run –tehtävään he pääsivät muutamia minuutteja meitä ennen. Juoksimme takaisin melonnan lähtöön joen itäpuolella kulkevaa asfalttitietä pitkin hyödyntäen jokainen vuorollamme yhtä mukana kulkenutta polkupyörää. Tällä osuudella onnistuimme kuromaan Hiiltomiesten etumatkan kiinni ja hyppäsimme takaisin polkupyörille yhtä aikaa vaihtaen samalla kuulumiset Rajavillien sekajoukkueen kanssa, joka saapui juuri melontatehtävän alkuun meidän jatkaessamme matkaa.

Melonta ja juoksu tarjosivat mukavasti vaihtelua pyöräilyvoittoselle seikkailulle, mutta heti seuraavalla rastivälillä reidet joutuivat koville reitin suunnatessa Paljakan vaaran päälle, jossa meitä odotti – yllätys yllätys – juoksutehtävä. 3,5 kilometrin pururatakierroksen jälkeen pakkasimme juoksukengät tukevasti reppuun, sillä tästä eteenpäin luvassa oli pelkkää pyöräilyä aina pakolliselle taukopaikalle saakka ja vielä siitäkin eteenpäin.

Loputtomalta tuntuneet ylämäet maksoivat viimein velkansa rastivälillä 20 – 21, jossa n. 400 metrin metsän läpi tunkkaamisen jälkeen saimme lasketella kilometrikaupalla alamäkeen. Tämä pienen riskin reittivalinta osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja pari viimeistä rastiväliä ennen lossirannassa sijainnutta ensimmäisen osion maalia olivat pelkkä muodollisuus.

Lossirantaan saavuimme neljäntenä joukkueena vain muutamia minuutteja sekajoukkueiden sarjan kärjessä edenneitä Hiiltomiehiä perässä. Soutuveneellä suoritetun salmen ylityksen jälkeen korjasimme heti kisan alussa kovia kokenutta pyörän takavaihtajaa ja saimme vihdoin kolmanteenkin pyörään kaikki vaihteet käyttöön. Ennen toisen osion alkua oli vuorossa pakollinen 30 minuutin tauko, jonka käytimme tehokkaasti kuivien vaatteiden vaihtamiseen, lisäenergian pakkaamiseen, lamppujen asentamiseen ja tietenkin lihasopan ja munkkikahvien nauttimiseen. Tauosta suoriuduimme n. 32 minuutissa, eli juuri optimiajassa. Otsalamput loistaen suuntasimme toisen puoliskon kimppuun.

Tilanne ennen taukoa rastilla 23: (GPSseuranta.net)

1. 8:55:13 29 Free Adventure
2. +0:06:55 27 Malaysian Tigers Feat. JP
3. +0:38:55 30 Hiiltomiehet
4. +0:42:31 24 Rajavillit 1
5. +1:13:05 28 Palju.eu
6. +1:43:25 16 Karsu
7. +2:06:22 4 Uroskarhut
8. +2:11:38 32 Team 1Life Mix
9. +2:13:10 1 Puuppola Rules
10. +2:18:08 17 Team ProMedical

Terassilta lentoon

Toinen osio jatkui siitä mihin ensimmäinen loppui. Pimeys antoi lisähaastetta muuten melko selkeille pyöräsuunnistusväleille, mutta rastit osuivat edelleen erinomaisesti kohdalleen. Saavutimme Hiiltomiehet rastilla 28 ja painelimme ohi saman tien. Pitkän pyöräilyn keskeytti rastilla 30 odottanut linnuntunnistustehtävä, jonka vastaukset piti ilmoittaa myöhemmin rastille 35 Joutenlammelle saapuessa. Viidestä tunnistettavasta linnusta olimme melko varmoja neljän suhteen ja viides veikattiin.

Vuorokausi vaihtui sunnuntaiksi rastilla 31. Matka ja sen monet ylämäet alkoivat jo vaikuttaa etenemistahtiin. Tieosuuksilla ylämäet menivät välillä mateluksi yrittäessämme säästää voimia Joutenlammen pehmeäksi tiedettyyn hiekkamaastoon. 2 viimeistä haastavaa pyörärastia ennen tehtävärastia 35 löytyivät hienosti ja tehtävärastikin lähes telkkänä pönttöön.

Kärjen väliajat ja kuljetut matkat taukopaikalta Joutenlammen rastille 35 (GPSseuranta.net)

1.   4:04:47 29 Free Adventure (77068 m)
2. +0:03:16 27 Malaysian Tigers Feat. JP (71756 m)
3. +0:16:45 24 Rajavillit 1 (72308 m)
4. +0:23:21 28 Palju.eu (75062 m)
5. +0:30:43 16 Karsu (74732 m)

Tehtävärastin aluksi tarkastettiin lintutunnistuksen tulokset. Oikeita vastauksia saimme 3/5. Uuttakin opittiin tässä vaiheessa sen suhteen, millä nimellä västäräkki tunnettiin Kajaanissa... Luvassa oli siis kaksi sakkoa. Sakkovaihtoehtoina oli Joutenlammen ympäri juoksu tai vaihtoehtoisesti 15 minuutin tauko paikalla. Ensimmäisen sakon juoksimme ja toisen otimme taukona täyttäen juomapullot ja hengähtäen hetken kahvikupin ääressä. Kellon ilmoittaessa vartin kuluneeksi säntäsimme n. 10 kilometrin trekkaus-tehtävään, jossa hienosta suppamaastosta etsittiin 8 rastia vaihteeksi tarkemmalla suunnistuskartalla.

Alkuun suunnistusvastuuta vaihdeltiin ja kartta kiersi seikkailijalta toiselle, kunnes Markus nappasi kartan itselleen ja alkoi takoa rastivälejä niin hyvällä tarkkuudella että Antti ja Jari tyytyivät peesailemaan. Metsä oli edelleen pilkkopimeä ja ensimmäiset suorilla reitinvalinnoilla kuljetut välit tuntuivat vievän aikaa niin paljon, että muutimme taktiikkaa selkeästi enemmän tieuria hyödyntäväksi.

Pitkästä aikaa saimme myös kilpakumppaneita näkyviin, kun Palju.eu:n otsavalot alkoivat välkkyä takanamme. Saimme pidettyä välimatkan kuitenkin riittävänä etteivät he päässeet hyödyntämään peesausta yösuunnistuksessa. Viimeisillä rastiväleillä saimme vaihteeksi kasvatettua eroa ja tästä innostuneena seuraavat pyörävälit kulkivat jälleen hienosti. 2,5 tunnin jalkapatikka oli tarjonnut kivasti vaihtelua kampien pyörittelyyn ja aamukin alkoi hiljalleen valjeta.

Loppukiri tutuissa maisemissa

Pyörän karttapöydällä alkoi näkyä edellisten vuosien seikkailuista tuttuja paikannimiä: Nakertaja, Linnoitus, Vimpelinvaara. Niitä ennen oli kuitenkin vielä selvitettävä tehtävärasti 38, jossa uimarannan veteen oli kätketty kolme kanisteria. Kussakin oli lisäohjeita tehtävän suorittamiseen. Itse tehtävää hankalammaksi osoittautui kuitenkin oikean kanisterin löytäminen. Kaksi ”hajontakanisteria” löysimme parin minuutin kahlaamisen jälkeen, mutta oikea osui kohdalle vasta yli 25 minuutin kylmässä vedessä kahlaamisen jälkeen. Takaa tulleella Paljulla kävi selvästi parempi tuuri ja he suoriutuivat koko tehtävästä alle 15 minuutissa siirtyen edellemme.

Rastin 38 kanisteritehtävän suoritusajat ja kuljetut matkat: (GPSseuranta.net)

1. 0:07:04 13 Väsyneet Isät (449 m)
2. +0:01:25 30 Hiiltomiehet (417 m)
3. +0:03:15 16 Karsu (467 m)
...
12. +0:06:53 27 Malaysian Tigers Feat. JP (486 m)
13. +0:07:52 28 Palju.eu (588 m)
...
24. +0:14:33 29 Free Adventure (819 m)
...
26. +0:20:04 24 Rajavillit 1 (1016 m)

Tämä takapakki tuli huonoon saumaan juuri, kun väsymys alkoi painaa jaloissa. Onneksi suunnistusajatus leikkasi edelleen terävästi ja rastilla 40 kuittasimme jälleen Paljun vaikka leivoimme rastinottoon kisamme isoimman pyöräpummin (4 minuuttia). Juuri ennen rastinottoa sammutimme otsavalot aamun merkiksi. Emme tietenkään halunneet pilata etsimisen riemua toiselta joukkueelta paljastamalla rastipaikkaa valoilla ;)

Yhden välirastin jälkeen rullasimme Kajaanin torille, jossa vuorossa oli jälleen juoksuvoittoinen tehtävärasti ja pieni kiipeily Tervakanavassa. Palju pysyi edelleen turvallisen matkan päässä takana vaikka meidänkään vauhti ei ollut enää kovinkaan terävää.

Jari suorittaa tervakanavan kiipeilytehtävää. Antti on oman osuutensa jo hoitanut ja Markus odottaa vuoroa taustalla. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Toiseksiviimeiselle rastille Kainuun prikaatiin kierrettiin tällä kertaa takakautta. Odotuksissa oli esterataa tai Hoikanlammessa uintia edellisten vuosien tapaan, mutta rastilta paljastuikin jälleen uusi suunnistustehtävä. Kilpailussa toisena oleva Malaysian tigers teki lähtöä rastilta, joten tiesimme heti että tehtävässä kuluisi reilusti aikaa. Myös Palju.eu saapui paikalle.

Tehtävänä oli noutaa 9 rastia jalan ja jatkaa sen jälkeen kolmen pyörärastin kautta maaliin. Ohjeissa sallittiin joukkueen hajautuminen ja jaoimme rastit nopeasti siten, että Antti hakisi rastit 1-4, Jari rastit 5-7 ja Markus rastit 8 ja 9. Lisähaastetta tehtävään toi se, ettei käytössä ollut kuin 1 suuripiirteinen kartta alueesta. Kaksi jäsentä joutui siis kartanpiirtohommiin. Aivan ongelmitta rastit eivät löytyneet, mutta lopulta kaikki kolme seikkailijaa palasivat lähtöpaikalle vain parin minuutin välein ja pääsimme jatkamaan matkaa Paljun tuskaillessa vielä rastien kanssa.

Parin minuutin hermopummin jälkeen matka jatkui ampumaradalle, jossa odotti värikuula-ampumistehtävä. 9 laukauksesta naulasimme 7 ja juostavaksi tuli 2 pientä sakkolenkkiä. Muita joukkueita ei kuitenkaan näkynyt, joten suurempaa kiirettä ei tarvinnut enää pitää.

Maaliin saavuimme ajassa 21 tuntia ja 28 minuuttia Extremely Lostin kolmannella sijalla. Kilpailun voittanut Free Adventure käytti aikaa reilun tunnin vähemmän ja toiseksi tulleelle Malaysian Tigers –joukkueelle jäimme nelisenkymmentä minuuttia. Neljäntenä maaliin tullut Palju.eu tuskaili viimeisessä suunnistuksessa lopulta niin kauan, että he jäivät yli tunnin päähän meistäkin. Taktiikka voimien säästäminen loppuun toimi siis hyvin.

Kokonaisuutena suoritus oli tavoitteiden mukainen, eli ehjä ja tasainen. Suurempia romahduksia ei tullut, vaikka matkavauhdin ylläpitoon jäikin vielä parannettavaa. Polkupyörällä suunnistus oli selkeästi vahvuutemme: suunnistusvirhettä tuli satulassa yhteensä alle 10 minuuttia suurimpien koukeroiden ollessa 4 ja 2 minuuttiset pummit. Reitinvalintaväleistäkin onnistuimme poimimaan oikeat reitit.

Pyörällä suunnistusta n. 170 kilometriä ja tässä kaikki suunnistusvirheet, yht. n. 6 minuuttia.

Jalalla suunnistus toimi hyvin aamuyön trekkauksen parin ensimmäisen rastivälin hermoiluja lukuun ottamatta. Tehtävärastit olivat tällä kertaa todella fyysisiä ja suoriuduimme niistä oman tason mukaisesti. Aamun kanisteriquest oli meidän osaltamme kunnon huti, mutta joskus tuurit eivät vain ole kohdallaan.

Lost in Kajaanin järjestäjät olivat jälleen onnistuneet toteuttamaan upeisiin puitteisiin hienon seikkailun. Kiitos kaikille tapahtuman toteuttamiseen osallistuneille! Uusi yhtämittainen kisaformaatti oli mielestämme toimiva. Edellisvuosien etappikisassa ensimmäisen päivän nopeimpia on palkittu pisimmällä lepomahdollisuudella ja toisena päivänä takaa haastaminen on ollut lähes mahdotonta. Yhtämittaisessa seikkailussa jännitys säilyy loppuun saakka kun väsymys voi iskeä kelle tahansa lopussa ja eroja syntyy yllättävissäkin paikoissa.

Lisää tällaista, kiitos!

Ennakko: Lost in Kajaani - again.

Rajavillien seikkailusyksyn kirsikkana kakussa on jo useamman vuoden ollut Kainuun hienoissa maisemissa miteltävä Lost in Kajaani -seikkailu. Kainuun Liikunta ry on vuodesta toiseen järjestänyt omanlaisensa tapahtuman, josta on kasvanut osallistujamäärältään Suomen suurin vuosittainen seikkailukilpailu.

Odotukset ovat jälleen korkealla perjantaista lauantaihin 11.-12.9. seikkailtavan vuoden 2015 painoksen suhteen, johon Rajavillit starttaa kahdella joukkueella haastavimmalle Extremely Lost radalle. Starttiviivalle asettaudutaan perjantaina klo 11 hallitsevina sarjan mestareina ja tällä kertaa kilpailusta odotetaan kovatasoisinta aikoihin.

Lost in Kajaani lähtöviivalla riittää joukkueita.

Konkareita ja ensikertalaisia.

Tutun kolmikon Markus - Antti - Jari muodostama Rajavillit puolustaa siis viime vuoden voittoa miesten sarjassa. Vuosi sitten Antin ollessa loukkaantuneena kolmantena jäsenenä seikkaili Simo, mutta nyt ollaan palattu takaisin viime vuoden Rokua Geopark Challengesta tuttuun kokoonpanoon. Yhteisiä seikkailukisastartteja ei tällä kokoonpanolla sen koommin ole, mutta kaksikkona on kisattu kaikkien kanssa ristiin viimeisen vuoden aikana.

Miesten sarjassa reitille starttaa 21 joukkuetta, joista ainakin Free Adventure tiedetään kovaksi vastukseksi. Viime vuonna lyhyemmän Lost -sarjan voittanut PikkusenPyylevät -joukkue on mukana nyt kovemmassa sarjassa ja on mielenkiintoista nähdä mihin heidän vauhtinsa riittää. Muitakin mustia hevosia listalta löytyy ja nähtäväksi jää nouseeko viime vuoden tapaan joku sekajoukkue kisaamaan kokonaiskilpailun kärkisijoista.

Markus (edessä) ja Jari (vas.) ovat mukana puolustamassa viime vuoden voittoa. Simon (oik.) tilalla seikkailee Antti.

Rajavillit Mix -joukkue lähtee kisaamaan myös kovatasoiseen sekajoukkueiden sarjaan. Tässä tiimissä vahvaa kokemusta edustavat Johanna ja Riikka, joilla molemmilla on useamman vuoden kokemus tapahtumasta. Tämän joukkueen kolmantena jäsenenä on Harri, joka on Lost in Kajaanin ensikertalainen. Kesän mittaan Harri on ollut mukana lyhyemmissä seikkailuissa tutustumassa lajiin ja joukkueen muihin jäseniin.

Sekasarjaan starttaa 9 joukkuetta. Viime vuonna koko kilpailun toiseksi tullut sekajoukkue 1Life on mukana myös tällä kertaa, tosin hieman eri kokoonpanolla. Sekajoukkueiden lisäksi Rajavillit mix kisaavat myös sarjan mies- ja naisjoukkueita vastaan, jotka tapahtuman luonteen mukaisesti kaikki seikkailevat samalla radalla.

Seikkailun seuraaminen ja ratkaisun paikat.

Lost in Kajaani tarjoaa jännittäviä hetkiä myös sohvaseikkailijoille GPS-seurannan välityksellä. Linkit live-seurantaan löytyvät www.tulospalvelu.net/gps -sivulta perjantaina kello 11 alkaen. Ensimmäisen etapin maaliin joukkueita odotetaan illalla klo 19 alkaen. Lauantaina seikkailu - ja seuranta - jatkuu heti kello 6:00 toisen päivän kuvioilla. Voittajajoukkuetta odotetaan maaliin n. klo 14, joten tiukkaa kisaseurantaa on luvassa livenä kärjen osalta n. 16 tuntia ja hitaampien joukkueiden osalta muutama tunti kauemmin.

Rastilta rastille etenemistä rytmittävät erilaiset quest-tehtävät, joissa joukkueet pääsevät mittaamaan osaamistaan mitä erilaisemmissä tehtävissä. Kaikkia questeja ei välttämättä ole GPS-seurannan karttaan merkattu, joten jos pallukka on pitkään paikallaan, on joukkue luultavimmin suorittamassa tehtävää. GPS-lähettimet kulkevat mukana repuissa, joten jos reppu jätetään tehtävän ajaksi pois kyydistä ei seurantakaan etene.

GPS-seurannan kautta seikkailun seuraaminen onnistuu vaikka rastilta käsin.

Questit ovat seikkailuissa ratkaisun paikkoja. Väsyneenä ajattelua vaativat tehtävät ovat haastavia.

Lost in Kajaani on tunnettu monista quest-tehtävistä ja ne ovatkin osaltaan kilpailun ratkaisupaikkoja. Sujuva pyörällä suunnistaminen ja oikeiden reittivalintojen löytäminen on myös tärkeää ja tätä on helppo seurata GPS-seurannan kautta. Yleensä ratkaisut ovat syntyneet vasta toisen päivän puolen välin tienoilla, jolloin katsotaan kenellä riittää vielä virtaa ja kenen tankki alkaa tyhjentyä.

Tehtävärasteilta mahdollisesti kertyvät sakkominuutit kärsitään heti, joten seurannassa oleva joukkueiden järjestys on myös kilpailun tilanne. Poikkeuksena tähän ovat tilanteet, joissa joukkue on jättänyt jonkun rastin käymättä ja sakko tästä lisätään loppuaikaan maalissa. Lauantain osuudelle joukkueet lähtevät yhteislähtönä porrastetusti, joten toisena päivänä kokonaiskilpailun järjestyksen selvittäminen vaatii pieniä laskutoimituksia ensimmäisen päivän tuloksista.

Jotain päivityksiä tilanteesta yötauolta tullaan laittamaan mahdollisuuksien mukaan myös Rajavillit on the run -Facebook -sivustolle.

Jännittäviä hetkiä kisaseurannan parissa!

Rokua Geopark Challenge 6.-7.7.2013 (Xtreme 24h)

Rokualla seikkailtiin nyt kolmatta kertaa Geopark Challenge. Itse bongasin kisan vuosi sitten ja jostain syystä kilpailu rupesi kiehtomaan ensi tutustumisella. Rajavillien omaa porukkaa kilpailuun ei saatu Kainuun Rastiviikon osuessa heti seuraavalle viikolle. Minulle kuitenkin siunautui mahdollisuus osallistua parin entisen Ounasvaaran Urheilulukiolaisen tapaamisen heidän kolmannen jäsenen ollessa esteellinen. Näin muodostimme Free Adventuren. Tässä tarinaa Muhoksen metsistä.

Äkkilähtö Ouluun

Bongasin Facebookista ilmoituksen, jossa haettiin hullua kahden urheilijan seuraksi rämpimään Muhoksen metsiin seikkailun hengessä ilman tulostavoitteita. Sulattelin ilmoitusta noin 12 tuntia ja huomasin sopivani kuvaukseen vallan mainiosti. Soitto perään ja parin tunnin päästä lähtö oli varma. Varmistus tapahtui sunnuntaina alkuillasta ja kilpailun materiaalin jako olisi jo torstaina, joten turhaan stressaamiseen ei onneksi jäänyt aikaa.

Rullaluistimien renkaat kaipasivat kipeästi uutta kulutuspintaa.

Kokemusta mistään näin pitkästä ei ollut (8h roga pisin), joten oma jaksaminen oli suurin kysymysmerkki. Ennestään tuntemattomien joukkuekavereiden tasokin vaikutti noviisista kovin hurjalta. Kisa kuitenkin kiehtoi ja mukaan oli päästävä, joten varusteet tuli laittaa kuntoon. Fillarihuolto onnistui naapurin avustuksella, rulliin uudet kumit alle ja varusteet kiekkokassiin. Junalippu Ouluun ja seikkailija oli valmiina.

Viimeiset valmistelut

Oulussa tapasin uudet kaverini ensikertaa ja joukkue vaikutti heti hyvältä. Varustetarkistus, unta ja matka Muhokseen. Kisakeskuksessa näyte jumarointitaidoista, joita ennakkotietojen perusteella tarvittaisiin 25m nousua varten, ja lopulta kilpailumateriaalin kimppuun. Karttoja saatiin heti kättelyssä kuusi kappaletta - prologin kartat saataisiin myöhemmin. Matka tulisi jakautumaan jotenkin näin:

• Prologi 23,5km (ainakin juoksu, uinti ja rullaluistelu)
• Maastopyöräily 125km 
• Melonta 24km 
• Canyoneering 22km (juoksu ja vesistön ylityksiä) 
• Maastopyöräily / juoksu 40km.

Ja tähän kaikkeen voittajilla tulisi mennä noin 24 tuntia. Huomata sopii myös, että melontaa lukuunottamatta matkat on mitattu ns. linnuntietä.

Jussi (vas.) ja Tuomo reittisuunnitelman kimpussa.

Reittisuunnitelma alkaa hahmottua kartta kerrallaan.

Prologilla liikkeelle

Kisaa edeltävä yö tuli nukuttua yllättävän hyvin ja fiilis oli koko ajan hyvin luottavainen omaan ja joukkueen tekemiseen. Kilpailun lähtö tapahtui Ponkilan pesäpallostadionilta (huom. stadion) kartat käteen ensimmäiseltä tömpäreeltä ja joukolla pummaamaan ensimmäistä rastia. Prologin ensimmäinen osa oli suunnistusta Muhoksen keskustassa tarjoten mm. nokkosia ja viemärissä ryömimistä (niin siistiä!).

Kartat mukaan ja leikki alkakoon.
Kuva: Tapani Launonen

Nokkosissa kahlatessa matkan teko oli hidasta ja rastia etsittiin isolla porukalla aivan liian aikaisin.
Kuva: Tuulia Miettinen.

Toiseen osaan lähdettiin uimapatjat kainalossa suunnaten suoraan veteen. Montankoskelle, takaisin ja jalkaisin eteenpäin - muistisuunnistusta ja vielä vähän uimista. Näistä osista oli prologin märin osuus tehty.

Jussilla kartta suussa, kun suuntaamme vaihtoon ja rullaluisteluun.
Kuva: Markku Ruottinen

Viimeinen prologin kolmesta osuudesta alkoi rullaluistimet jalassa. Pari ensimmäistä rastia tarttui hyvin matkaan, mutta kolmannelle mennessämme Naakiman Multitalentit pysäyttivät meidät ja kertoivat edellisellä rastilla olleesta ohjeesta. Heidän mukaansa seuraava tieosuus olisi käyttökiellossa, joten suuntasimme heidän kanssaan hiekkatie kierrolla seuraavaa rastia kohti. (Kilpailun jälkeen selvisi, että kielto koski vasta seuraavaa päivää ja tämä oli toki viestissä kerrottu.) Reilu pummi rastin otossa, josta puolet johtui väärässä kohdassa olleesta rastista, ja kaikki muut karkasivat kauas. Rullaluistelun lopussa sekaannusta aiheutti vielä sekavat merkinnät rasteissa. Onneksi päädyimme hakemaan toisenkin 3.6-rastin, jossa pääsi kiipeämään (ihan tikkaita pitkin tosin) vesitorniin ja etsimään leimasinta sieltä käsin.

Lemmenpolkua rullaluistimilla.
Kuva: Tuulia Miettinen

Polkien vaikka maailman ääriin

Fillariosuudella rastit tarttuivat hyvin matkaan, maisema vaihtui ja huonot jutut pääsivät ansaitsemaansa kunniaan. Mahtui välille toki kurjempiakin välejä, kuten polvia myöten suossa kahlaamista. Mutta myös hienoja pätkiä, kuten Pyhäkosken patovallin alastulo köysillä ja Muhosjoen ylitys pyörien kanssa alkuyöstä.

Pyhäjoen padolla.
Kuva: Tuulia Miettinen

Fillariosuudella huomasimme myös vauhtimme olevan varsin hyvä muihin joukkueisiin nähden, uusia selkiä ilmestyi eteen tasaisella tahdilla aina rastille 15 asti. Ahmaksen Kalevalaisessa perinnekylässä mieli koheni, kun tavoiteajan perusteella laskemamme ero kärkeen supistui parilla tunnilla lukiessamme viestin seuraavien rastien väliin jättämisestä kilpailun ollessa aikataulua pahasti perässä. Ketjut kireällä jatkoimme matkaa aina rastille 25 asti, jossa piti odottaa jumarointirasti. Pahaksi onneksemme emme kuitenkaan päässeet kiipeämään paikalla olleeseen Kalevan kuumailmapalloon, josta oli juuri loppunut kaasu. Palloon ehti kivuta vain viisi joukkuetta ja tässä meille selvisi ensimäistä kertaa, että olemme sijoituksissa heti kärjen perässä.

Seikkailumelonta

Melonta oli itselle oletuksena heikoin osa-alue, onneksi kaikkien osapuolien kärsivällisyys riitti vielä tässä vaiheessa (olihan kisaa takana vasta noin 14 tuntia melonnan alkaessa) ja ohjeet upposivat vähitellen. Vaihtopaikalla nautittu kuuma soppa lämmitti ja vaihtelu virkisti - aina ensimmäiseen koskeen asti. Pohja kiville, ukot ulos ja saattelemaan kanootti selvemmille vesille. Vieressä Snowflakesit lipuivat kauniisti ilman pohjakosketuksia ohi ja katosivat horisonttiin. Useiden koskien lisäksi Muhosjoki tarjosi seikkailijoille korkeita joen törmiä, kauniita hiekkasärkkiä (upottavaa mutaa), tuhansia seuralaisia, vettä taivaan täydeltä, sekä - helmenä veden pinnalla - kaatuneita puita.

Vesi kauniin kirkasta ja edessä hieman pomppuista menoa.
Kuva ei ole kilpailusta. Kuva: Oulun Seudun Melojat ry.

Puita oli välillä useamman metrin korkuisiksi murroksiksi asti, joiden toiselle puolelle pääsi vain yläkautta. Kanootin kantaminen, raahaaminen, kiskominen ja työntäminen tuli siis varsin tutuksi tällä "romantikkojen suosimalla joella". Melonta oli pitkä ja vaihtoa ehdittiin odottaa monen mutkan takaa.

Viimeiset huuhtelut

Kilpailun odotetuin (kauhulla kaiketi) osuus odotti välittömästi melonnan päätyttyä. Sama matka yläjuoksulle pyörien luokse, kuin mitä äsken oli tultu alavirtaan meloen. Tai ei nyt aivan sama matka, kun olihan matkalle ripoteltu reilusti toistakymmentä rastia.
Ensimmäinen puolikas canyoneeringistä sujui varsin rauhallisesti, välillä tuntui koko joukkue olevan unessa. Melonnassa ohittamamme Team Välivuosi paineli ohi muutaman rastin jälkeen, eikä meillä ollut tässä vaiheessa mitään sanomista heidän vauhtiinsa. Onneksemme osuuden loppuosuus oli vaativampaa suunnistusta ja samalla rastit oli ripoteltu vuoropuolin jokea. Jussi suunnisti tarkasti lipuille ja uinti piristi koko porukkaa, joten jalkakin rupesi hieman paremmin liikkumaan. Hieman ennen fillareille tuloa näimme Välivuoden jälleen samalla rastilla ja vaihdossa saimme kuulla taistelevamme heidän kanssaan kolmospaikasta.

Mistä näitä voimia tulee?

Tuomo lähti vaihdon jälkeen hurjalla tempolla kirimään eroa Välivuoteen kiinni, olivathan he lähteneet vaihdosta vain noin 1½ minuuttia meidän edellä. Itse olin ensimmäisen oman vetopätkän jälkeen aivan lopussa. Ensimmäiseltä (43) rastilta lähtiessämme huomasimme Välivuoden vasta tulevan siihen, tästäkös voimat taas lisääntyivät. Pieni pummi seuraavalle ja matkaa jatkettiinkin kimpassa viimeiselle varsinaiselle rastille. Tällä välillä vetohaluja ei löytynyt oikein kummastakaan joukkueesta, mutta viimeiselle questille mennessä molemmat joukkueet kokeilivat välillä irtiottoja ja vauhtia oli paikoin jopa 45km/h. Questilla etsimme Muhosjoen suistossa olevista postilaatikoista päivän Kalevaa, jossa maalin sijointi oli ilmoitettu. JP-rakennetekniikka oli juuri lehteä nostamassa postilaatikosta ja maalin ohi olimme kiertäneet matkalla questille, joten suurta haastetta tässä ei ollut. Viimeisessä ylämäessä Välivuosi kuitenkin jätätti meidät ja näin tulimme neljäntenä joukkueena maaliin vain parin minuutin erolla toisena maaliin tulleisiin. Pettymyksen peitti kuitenkin suunnaton ylpeys omasta suorituksesta.

Maalissa, Muhoksen torilla, puhdas vesi tuntui varsin virkistävältä.

Palkintojenjaossa yllätys

Illalla "gaalassa" saimme yllättäen ja pyytämättä käteemme kakkospalkinnot, kun edellä maalin tulleet eivät olleet kiertäneet kaikkia rasteja ja saivat näin ½ tunnin aikasakot. Näin oma ja joukkueen loistava suoritus sai vielä varsin hienon palkinnon. Matkaa kertyi, reitin lyhennyksistä huolimatta, kaikkiaan noin 230km ja aikaa kului lähes 26 tuntia.

GPS-seurannan käppyrä sekoili hieman padon jälkeen,
mutta muuten näkyy lenkit ja koukerot varsin hyvin.

Uudestaan...

Linkkejä kilpailuun liittyen:

Kilpailun kotisivu
GPS-seuranta 2013
Tapani Launosen kuvia tapahtumasta
Tuulia Miettisen kuvia

p.s. Anteeksi pitkä teksti, mutta pitkä oli kilpailukin. Toivottavasti lukeminen ei käynyt tylsäksi.