Rajavillit Mix - Lost in Kajaani 10.-11.9.2016

Rajavillit Mix -sekajoukkueen muodosti kolmikko Riikka - Johanna - Harri. Ykkösjoukkueen tavoin otimme haasteen vastaan ja laitoimme ilmoittautumisen 24h-sarjaan tämän vuoden Lost in Kajaaniin. Kenelläkään joukkueesta ei ollut kokemusta vuorokauden yhtämittaisesta seikkailukisasta, joten tavoitteena oli yrittää päästä maaliin sekä ehtiä käymään koko rata cut offeja väistellen.

Reittisuunnittelua Ukkohallan mökissä edellisenä iltana

Reitti Ukkohallasta Kajaaniin

Extremely Lost ja Lost -sarjalaiset lähtöön valmistautumassa. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Ennakkoon mietitytti miten näin pitkissä kisoissa pysyy hereillä (jos nukkumatti yleensä kutsuu jo alkuillasta ja yöunta tarvitsee keskivertoa enemmän), miten tankkaus hoidetaan ja voiko kunto ylipäätänsä riittää kisaan? Sääennuste vaihteli koko viikon ja sateen todennäköisyys vain kasvoi loppuviikkoa kohden. Kisa-aamuun herättiin vesisateessa, joten unihiekat lähtisi nopeasti. Onneksi näytti, että keli paranee päivää kohden, kuten tekikin juuri ennen lähtölaukausta.

Kisa lähti tänä vuonna käyntiin Ukkohallasta lauantaina klo 10. Prologissa tehtävänä oli hakea rastit (4 kpl) vapaassa järjestyksessä ja itse valitsemallaan tavalla ja selvittää niiden avulla missä ensimmäinen varsinainen rasti sijaitsee. Kahden ekan rastin jälkeen arvattiin jo että kyseessä on frisbeegolfradan 13. väylä, mutta pyörähdettiin matkalla loputkin kaksi rastia. Väyläkartan sisältävällä rastilla oli sellainen tungos, että skipattiin se suosiolla ja lähdettiin hotellin viereisen väyläkartan kimppuun. Rasti oli Ukkohallan rinteen yläaseman läheisyydessä, ja koska ketään ei pahemmin innostanut tunkata koko rinnettä ylös, otettiin tiekierto huoltotietä pitkin huipulle. Kierto osoittautui hieman hitaammaksi kuin laskettelurinteen valinta, mutta oli varmasti meidän joukkueelle vähemmän ärräpäitä nostattava vaihtoehto.

Pari seuraavaa rastiväliä mentiin pyörillä latupohjaa ja vaellusreittiä pitkin. Nelosrastille mennessä haluttiin päästä kovalle uralle ajamaan, joten juostiin rastille ja takaisin noin 1,5 km matka ja lähdettiin joen eteläpuolella kulkevaa tietä pitkin kohti seuraavaa rastia. Ja päästiinkin ajamaan hyvää tahtia joen ylityksen jälkeen koko matka. Tällä valinnalla oltiin tasoissa suoraan menevien joukkueiden kanssa.

Alun muista sekasarjan joukkueista poikkeavat reittivalinnat keltaisella. (GPSseuranta.net)

Alun quest-putki

Nelosen questina oli pulahtaa jäätävään lampeen hienon vesiputouksen juurella ja käydä uintilenkillä. Johanna ja Riikka hyödynsivät järjestäjien tarjoamaa uima-asun yläosaa (pelastusliiviä) ja säilyttivät urheiluliivit fiksusti kuivina. Pahoittelemme aiheuttamaamme järkytystä rastia pitäville pojille. Tehtävän suoritus oli sähäkkä ja olimme liikkeellä nopeasti, ohitimme tässä muutaman joukkueen.

Uintirasti. Kuva: Vaarojen valokuvaajat

Johannan jalat valittelivat jo ensimmäisen kolmen tunnin kohdalla alun kovista mäistä sekä alkuvauhdista. Ei auta, eteenpäin vaan. Viitosella odotti jälleen jalkautuminen kahden rastin verran. Nousumetreiltä ei pystynyt välttymään toisen rastin sijaitessa Iso-Ypykän huipulla. Jalkaisin matkaa taivallettiin yhdessä Korpimiesten ja Sonni Adventuren kanssa. Viimeiseltä rastilta pyörille otettiin suora reitinvalinta muiden kiertäessä polkua pitkin ja olimme jälleen letkan kärjessä.

Pyörillä kutoselle Harrin antaen Johannalle vetoapua asfalttipätkillä ja jälleen questin suoritus. Tällä kertaa oli luvassa käyräsuunnistusta. Alku lähti hyvin. Johanna kartturina hieman ihmetteli kun rastit eivät olleet ihan kohdillaan, mutta onhan näitä väärissä paikoissa olevia rasteja ollut kisoissa ennenkin (yleensä ennemmin sääntö kuin poikkeus). Vasta viimeisellä rastilla näimme kolme rastia lähes samassa paikassa ja silloin iski tajuntaan, että väärässä paikassa olleet rastit olivatkin hämyrasteja. Innostusta ei oikein joukkueesta löytynyt lähteä kiertämään kaikkia rasteja uudelleen, joten veikaten takaisin lähtöpaikalle ja kolmelle sakkokierrokselle lammen ympärille. Tällä questilla jäätiin paljon ja mieliala laski, kun normaalisti meille vahva suunnistuspuoli ei tällä kertaa onnistunut.

Mutta kisahan oli vasta alussa, joten takaisin pyörän selkään ja kohti seuraavaa rastia. Johannan kisafiilis alkoi olla koko ajan mustempi, vaikka matka eteni koko ajan. Lisäksi pientä epävarmuutta ja hapuilua alkoi ilmaantua kartanlukuun, kun tuntui ettei mikään oikein ota onnistuakseen. Seiskalle mennessä jouduimme lisäksi vielä pakolliselle UKK-vaellusreittikierrolle lyhyen polkupätkän sijaan, josta kyllä luvattiin aikahyvityksiä, mutta siellä kulutettua energiaa ei takaisin aikahyvityksellä saa. Eikä aikahyvitys auta yhtään paremmin cut offien väistelyssä. Seiskalla lähdettiin Pirunkirkon upeille polulle jalkaisin kiertämään kaatuneita puita ja lahoja pitkoksia. Joen yli tasapainoiltiin kaatuneita puunrunkoja pitkin. Pyörillä kasille. Siellä oli lätäkkösuunnistus ja tietyt sillat käyttökiellossa. Rasteilla olleen laskutehtävän onnistuimme senkin sössimään ja taas sakkolenkille (pientä pohdintaa sai joukkueessa aikaiseksi, kun laskuja ei lasketa kuten meille on koulussa opetettu, mutta järjestäjä on loppupeleissä aina oikeassa). Ihan vähän alkoi taas kypsyttämään tehtävissä epäonnistumisprosentti. Tehtävän jälkeen vähän suurempaa huoltoa ja ruokatankkausta. Ei muuta kuin takaisin satulaan ja kohti ysiä.

Melonta / Pyöräily

Ysirastilla oli Rajavillien pojat juuri lopettaneet melonnan ja lähdössä eteenpäin, lyhyesti ehdittiin kuulumiset vaihtaa ja ihmetellä erittäin hikisiä poikia (tässä vaiheessa emme vielä tienneet mitä melonta pitää sisällään, pojat vaan myhäillen sanovat, että kohta selviää). Ysillä oli tiedossa melonta. Hommahan meni sitten niin, että kaksi meloo ja yksi pyöräilee, kaikilla rasteilla leimattava emit-kortilla ja numerojärjestyksessä. Melonta-/pyöräilyosuuden alussa päätettiin, että Harri lähtee vahvimpana pyöräilijänä ajamaan kohti ensimmäistä rastia, koska matkalla oli sen verran korkeuskäyrää. Tällä välin Johanna ja Riikka lähtivät kesyttämään villinä virtaavaa jokea ja kohti melonnan toista rastia ja tapaamispaikkaa. Melonta oli mukavaa, kun oli koko ajan muutakin tekemistä kuin itse melonta. Kaatuneiden puiden ja matalikkojen väistelyä, loistavaa ohjaustreeniä molemmille. Yhteistyö oli lähes saumatonta ja tässä välissä jopa nautimme tekemisestä. Lisäksi mentiin monen joukkueen ohi melonnassa, kun nämä olivat liian aikaisin odottelemassa pyöräilijöitä. Tosin Harria ei sitten näkynytkään sovitulla vaihtopaikalla.

Harrin 1. pyörärasti löytyi helposti mäen päältä, mutta takaisin palatessa vauhtisokeus iski ja kartanluku unohtui, tästä reilun kolmen kilometrin ja vartin lenkki väärään suuntaan, kunnes oltiin taas matkalla kohti tapaamispaikkaa. Tämä löytyi onneksi helposti, koska Johanna oli eksynyttä lammasta vastassa tien varressa. Nopea kulkuvälineen vaihto, tilanteen nollaus ja Johanna hyppäsi pyörän selkään.

Virtaava ja kiemurteleva joki oli haastava melottava, kun kanootin käännöt eivät menneet täysin synkroonissa mutkien kanssa. Etenkin Harrilla ja Riikalla oli haasteita kanootin kera ja yhteistyö ei meinannut millään lähteä sujumaan. Matkalle osui majavien kaatamia puita ja patoja, joiden yli piti kanoottia keventää kaatamatta kulkuvälinettä. Välillä mentiin puiden ali selällään maaten.

Melonnan parhaita paloja, paljon esteitä ja tekemistä! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Puolessa välissä Harri pääsi uudelleen kokeilemaan pyörällä suunnistusta paremmalla tarkkuudella ja tällä kertaa sai hetken odotella muuta joukkuetta vaihtopaikalla. Melonnan loppukiri hoidettiin Harrin ja Riikan meloessa loppumattoman tuntuista jokea Johannan poimiessa pyörällä viimeiset kaksi rastia. Kisan kiireessä koko pitkän melonta/pyöräilyosuuden aikana ainakin Johanna oli unohtanut tankata, mikä näkyi ja tuntui heikotuksena viimeisiä rasteja hakiessa, hyvä kun pystyssä pysyi. 

Yön kulku - valoa kansalle

Melonta saatiin hoidettua onneksi valoisaan aikaan, kun etukäteen puheissa vilahti mahdollisuudesta joutua melomaan pimeällä (jotenkin näimme loistavan mahdollisuuden eksyttää melojat yön pimeydessä isolle järvelle, hukaten kenties osa joukkueesta johonkin rannalle, onneksi järjestäjät eivät olleet kuitenkaan niin julmia ;) ). Melonnasta lähdettiin yhtä matkaa yhden ajaessa ja toisten hölkkäillessä noin 6km siirtymälle kohti melonnan lähtöä ja pyöriä.Tässä vaiheessa kaivettiin repusta lisävalaistusta kartanlukua helpottamaan. Koko matka takaisin pyörille meni enemmän tai vähemmän evästellessä ja lämpöä hakiessa.

Pyörillä suunnattiin rastille 19 ja ei-niin-innolla questille. Tehtävänä oli kiertää valaistu kuntorata ympäri. Arvottiin pitkään tehdäänkö tehtävä vai ei, samalla kun täydennettiin juomia. Oltiin jo jättämässä questia väliin, kunnes paikalle saapuneen Gappy Adventuren esimerkin ja hyvien perustelujen vakuuttamana lähdettiin talsimaan kuntorataa ympäri. Rasti 20 päätettiin jättää suosiolla välistä tai ei ehdittäisi mihinkään koko yön aikana, cut offit alkoivat olla jo lähellä. Rastille 21 lasketeltiin hyvää vauhtia alamäkeen. Yön pimeys, normaali nukkumaanmenoaika ja pitkä suora tie sai silmät tuntumaan väsyneiltä ja uni olisi maistunut. Rastille 21 kuitenkin ehdittiin muutamaa minuuttia ennen cut off -aikaa. Rasti 22 jäi myös välistä aikaa säästääksemme (halusimme varmistaa, että ehditään huoltoon ajoissa, kun ikinä ei voi tietää kestääkö questillä pitkään vai ei) ja pyöräiltiin suoraan lossirantaan rastille 23.

Lossirannassa salmen ylittämiseen oli varattu soutuveneitä, johon koko joukkue pyörineen lastattiin. Harrin soutaessa pimeällä järvellä Petzlin valossa, oli selkeästi jääny jokimoodi päälle. Vene ei mennyt suoraan, vaan pyrki hakeutumaan koko ajan pois rantautumispaikasta (mitään tekemistähän ei ollut täydellä veneellä ja varmaan aivan vinoon lastatulla kuormalla :D). Kovin rivakoita korjausliikkeitä ei voinut tehdä, koska edellinen vene oli saapunut lähtöpaikkaan katkenneella airolla. Tästä huolimatta vastarannalle päästiin purkamaan kuorma, josta piti vielä soutaa takaisin pakollinen lenkki lähtöpaikkaan noutamaan järjestävän organisaation henkilöstöä. Onneksi rannalla oli nuotio lämmittämässä soutajan odottajia.

Rannasta polkaistiin lyhyt matka 30 minuutin pakolliselle huoltotauolle. Huoltotaukoa oli päässä pyöritelty pitkään ennen sinne saapumista, mitä ja missä järjestyksessä siellä tulisi toimia. Aika osoittautui yllättävän lyhyeksi vaihtaa kuivaa ja lämmintä päälle, pakata reppuun sekä pyörään ruokatäydennykset, syödä järjestäjän tarjoama lämmin keitto ja pakata huoltopussi takaisin peräkärryyn. Lopulta tauko venyi 45 minuutin mittaiseksi ja kello 01:30 päästiin jälleen matkaan.

Erään joukkueen tyylinäyte soutuveneen pakkaamisesta lossitehtävässä. Näin jälkeenpäin kyllä ihmettelen, miten saatiin yöllä kolme ihmistä ja kolme pyörää ahdettua veneeseen yhtä aikaa ja vielä kuivana ylitse.
Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Pyörärasti numero 25 oli vain pisto tien varresta. Rastin 26 määritelmä oli vedenottopaikka/oja ja tuota etsiessä alkoi muitakin joukkueita kerääntyä paikalle. Ojaa ei löytynyt, mutta löytyi lahojen portaiden päästä syvänne, jota Harri kävi otsalampun valossa tutkimassa. Paikka ei vaikuttanut oikealta ja päätimme palata vielä tietä takaisin päin. Hetken porukassa rastia etsittiin, kunnes päätimme, ettemme tuhlaa aikaa enempää, vaan otamme aikasakon tuosta. Jälkikäteen kuulimme, että rasti olisi ollut juuri tuossa kyseisessä syvänteessä, enemmän vasemmalla kuin mistä huomattiin etsiä. Rastilla 26 oli cut off, mihin ei ehditty ajoissa, joten matka kävi suoraan rastille 28 ohjeen mukaisesti.

Tässä vaiheessa sai vaihtaa karttaa, jäljellä olisi “enää” puolet pyöräkartoista. Kisa ei tuntunut ikinä loppuvan. Rastille 28 ajettiin viivasuoraa tietä, jossa ei tiennyt mentiinkö ylä- vai alamäkeen pimeyden (ja väsymyksen?) hämätessä pahasti. Useampikin joukkueesta oli sitä mieltä, että pyörä on rikki kun ei se liiku. Ei kai, kun kyseessä oli usein isompikin ylämäkipätkä. Rastille mennessä jätettiin fillarit tien sivuun ja jalkaisin käytiin laavulla leimaamassa. Takaisin viivasuoralle tielle ja rastille 29. Tällä rastilla saatiin lisäinfoa seuraavan rastin questista, joka olisi tiputunnistusta. Lisäksi meille kerrottiin, että rasti 32 jätetään kisasta kokonaan välistä. Great, sehän olikin ainoa rasti, joka osuu täysin reitille eli ei saatu siitä mitään hyötyä matkalle.

“Yllättävän kevyesti rullaa tälläiseen pitkään loivaan nousuun” - Harri pyörän selästä kypärävalon takaa
“Harri, tää on alamäki” - Johanna

Rasti 30 käytiin leimaamassa lintutornissa ja veikattiin tirpuset. Tämän jälkeen neuvoteltiin Antinmäen rastin nro 31 väliin jättämisestä, johon koko joukkue oli suostuvainen. Kellään ei ollut suurta intoa kivuta kyseisen mäen päälle ja takaisin alas, joten suorilla viitostien alkuun aamupalatauolle valaistulle bussipysäkille ja matka jatkui 32 ohittaen kohti rastia 33. Aamu alkoi valjeta rastien 32 ja 33 välillä, mutta lamppu oli kartanluvun tukena rastille 35 asti. Aamun pimeinä tunteina Riikka joutui tunnustamaan muulle joukkueelle, ettei maha voi hyvin. Ensimmäisenä päivänä oli tankkaus onnistunut hyvin, mutta yöllä ei meinannut ruoka upota millään ja kaikki yritykset jäi kiertämään ikävästi mahaan. Vauhti alkoi hidastua entisestään, mutta yöllä pyörän kanssa hinaaminen olisi voinut olla liian extremeä meille.

 
 Yön evästauko 5-tien varrella

Rastit 33 ja 34 sijaitsivat ennestään tutulla “lentohiekka-alueella” Johannan ja Riikan mukaan. Rastille 34 sai ajella viime vuodesta tuttua sähkölinjaa ja hiekkapohjaista harjumaisemaa. Hiekka oli onneksi hieman tamppautunut ajettavaksi, ainakin alamäissä. Tästä matka jatkui kohti kurssikeskusta, jonka kahvilasta olisi voinut ostaa purtavaa, mutta tyydyimme tällä kertaa omiin eväisiin. Lammen toisella puolen saunalla kuulimme edelliseltä joukkueelta, että seuraava osuus tulisi kestämään 2,5 tuntia, meidän vauhdilla siis vähintään kolme. Kävimme viereisellä laavulla kuulemassa tuomion lintujentunnistustehtävästä, josta tuli jälleen sakkoa järjestäjän juoniman 15 minuutin pakollisen tauon verran ja lisäksi loppuaikaan 15 minuuttia aika yhdestä väärästä linnusta.  Riikan onneksi (ja kenties koko kisan suorittamisen) tältä rastilta löytyi kisan aikana ainut oikea vessa ja huoltotauko antoikin sen käyttöön runsaasti aikaa. Vartin jälkeen alkoi jalkaisin suoritettava kahdeksan rastin mittainen suunnistusosuus, joka tuntui vievän maaliintuloa vain kauemmas.

Ensimmäiselle suunnistusrastille lähdettiin suoraa reittiä ja rasti osui hyvin kohdalleen. Lopuilla väleillä reitinvalinnat olivat polkupainotteisia ja Riikan energiavajeen takia sovimme jättävämme suunnistusrastin nro 4 välistä, kun se on pelkkä pisto ihan väärään suuntaan. Rastit osuivat ongelmitta kohdille. Johanna suunnisti hyvin ja Riikka keskittyi pelkästään saamaan tossua toisen eteen edes jollain tahdilla, välillä roikkuen Johannan repun hihnoissa kiinni. Lopussa tultiin taas vipo väli niin suoraan kuin mahdollista, maastopohja oli hyvää kulkea, paitsi niissä kymmenissä kohdissa mistä löytyi laajat alueet poronpallerojäkälää, joka muistutti lähinnä luistinrataa. Pyörän valot olivat jääneet suunnistuksen ajaksi palamaan, nyt oli korkea aika sammutella niitä. Riikalla maha alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalle ja pikkuhiljaa syöminenkin onnistui. Onneksi repusta löytyi leipää, vauvan puuroa ja marjakeittoa, mitään teollista, makeaa ja nopeasti energiaa antavaa ei kurkusta mennyt enää alas.

Fillarin selkää hypätessä teki aika kipeää pitkän juoksun jälkeen. Pyörällä rastit 36 ja 37, muutama huonompi reitinvalinta ja pikkupolkujen välttely-yritys Riikan voimien säästämiseksi toiveen mukaisesti. Rastilla 38 kahlausrasti uimarannalla, jonka questissa piti etsiä punainen kanisteri oikean värisellä lapulla pinnan alta, mistä saimme lisäohjeen tulla pois järvestä kolmella jalalla. Kinkattiin rantaan rinta rinnan riverdance hengessä ja vähän väliä jalkaa vaihtaen, kun voimat alkoivat olla yhdellä jalalla etenemiseen vedessä melko vähissä. Rastit 39, 40 ja 41 matkalta mukaan ja kohti loppupyöritystä. 

Aamukahlausta porukalla. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Kajaanin keskustaa lähestyttäessä oli jälleen tiedossa monta questia rastien yhteydessä. Putki alkoi rastilta 42, jossa ensin käytiin sähkökaappisuunnistus. Tämä tehtävä oli yllättäen onnistunut ja selvittiin ilman sakkoja. Toisena questina oli köysiverkkotehtävä kanavassa, joka sekin onnistui ilman isompia kramppeja. Rastilla 43 pääsi veikkaamaan Canoraman ydinajatusta, joka meni sekin pieleen kun vastauksemme kerroimme rastilla 45, jälleen sakoille.

44 rasti matkalta mukaan ja 45 sakkokierroksen jälkeen taas quest Kainuun prikaatin varuskunta-alueella. Yhdeksän kirjaimia sisältävää rastia jalkaisin haettavaksi, missä joukkue sai hajaantua. Tosin alueesta ei ollut kuin pyöräkartta ja iso kartta, loput meni piirtelyksi. Johanna lähti 1:50 000 kartalla hakemaan rastit 1-4, joista kahta viimeistä sai etsiä huolella, vaikka oikealla hehtaarilla olikin. Harri kävi rastit 5, 6, 9 pyöräsuunnistuskartalla ja Riikka lähti itsepiirretyn kartan ja muistin varassa rasteille 7-8. Riikka ei rasteja löytänyt, koska alueen hahmottaminen ilman kunnon karttaa oli vaikeaa ja usko loppui ennen rastien löytämistä, joten Harri ja Johanna lähtivät uusintakierrokselle hakemaan kyseiset rastit. Varsinkin seiskaa tuli taas hetki kartoitettua useamman muun joukkueen kanssa. Toiselta lenkiltä kokoontumispaikkaan saapuessa oli Johannalla hieman pinna kireällä ja väsymystä ilmassa, joten pari suklaapatukkaa ja energiageeli olivat paikallaan ennen muiden seuraan saapumista.

Tehtävä jatkui vielä maston pyörärastin kautta ampumaradan questille 46, jossa ammuttiin värikuula-aseilla peltiämpäreitä. Jokaiselle joukkueen jäsenelle kolme laukausta, ja jokaisesta hutista sakoille. Kerättiin 4 sakkoa yhteensä, jotka jolkoteltiin (ihme, että tässä vaiheessa kisaa meistä kukaan pystyi ottamaan edes juoksua etäisesti muistuttavia askelia) ampumaradan tuntumassa ennen siirtymää vipolle rastille. Saatiin kasarmialueella kerätty lause oikein, jätettiin fillarit rastin läheisyyteen ja juostiin maaliin, vihdoin! Kello pysähtyi maalissa aikaan 15:50. Loppuaika ilman yötaukoa ja lossitehtävää 28h39min ja sakot päälle.

Maali näkyy! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Päällimmäiseksi jäi olo, että olisi pystytty parempaan, mikään ei sujunut ihan hyvin, vaikka ei suuria epäonnistumisiakaan tullut. Jäi vähän mitäänsanomaton ja tyhjä fiilis, mikä osittain johtui myös väsymystilasta 38 tunnin valvomisen jälkeen. Vaikka onhan se meille uskomattoman hienoa suorittaa pitkä kisa. Lähes 30 tuntia liikkumista, 250 km matkaa + questejä. Me tehtiin se! Ensi vuonna uudelleen ja toivottavasti löydetään nyt puuttunut iloinen kisafiilis heti alusta lähtien mukaan.

GPS-seuranta
Järjestäjien kisasivut
Kilpailun kuvagalleria

Rajavillit 1 @ Lost in Kajaani 2016

Syyskuinen Lost in Kajaani –seikkailu on kuulunut jo neljän vuoden ajan Rajavillien kisakalenteriin. Tällä kertaa järjestäjät olivat nostaneet panoksia tapahtuman suhteen ja aiemman kaksipäiväisen etappikisan sijaan Extremely Lost –sarjalaisille oli tarjolla yhtämittainen vuorokauden seikkailu Kainuun upeissa ruskamaisemissa.

Rajavillit 1 –joukkueessa haasteen ottivat vastaan Antti, Markus ja Jari. Matkaan lähdettiin revanssimielellä hakemaan ehjää suoritusta viime syksynä keskeytykseen päättyneen seikkailun jatkoksi. Luottamus joukkueen tekemiseen oli hyvällä tasolla. Markus ja Jari olivat hioneet seikkailukuntoa Snowflakes-seikkailussa voitokkaasti Antin kiertäessä eri maastopyörätapahtumia hakien rutiinia ja vauhtia pyöräsuunnistukseen. Ainoat varsinaiset yhteistreenit pidettiin pari viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin otettiin koko joukkueella tuntumaa melontaan kanooteilla, kajakeilla sekä SUP-laudoilla.

Reittisuunnittelun kimppuun päästiin poikkeuksellisen hyvissä ajoin saatuamme kartat kouraan jo vuorokautta ennen starttia. Lähtö tapahtui Ukkohallan laskettelukeskuksessa lauantaina klo 10 aamulla ja maaliin Kajaaniin saavuttaisiin järjestäjän aikataulun mukaan  vajaa vuorokausi myöhemmin sunnuntaiaamuna. Ennakkoarvailuissa ratkaisujen oletettiin tapahtuvan yöllä pimeään aikaan ja aamun tunteina, jolloin väsymys tekee yksinkertaisistakin suunnistustehtävistä haastavia. Tavoitteeksi asetettiin tasainen suoritus ilman virheitä ja notkahduksia. Voimia oli tarkoitus säästää vielä aamullekin, jotta tarvittaessa voitaisiin vielä nostaa vauhtia loppua kohti.

Kärjessä matkaan.

Seikkailun startissa oli ruuhkaa, kun lähes 100 Extremely Lost ja Lost –sarjojen joukkuetta säntäsivät prologiin lähtöluvan saatuaan etsimään Ukkohallan mökkikylästä vihjerasteja, joiden avulla selvisi ensimmäisen varsinaisen rastin sijainti. Rasti paikannettiin frisbeegolfradan väylän 13 tii-paikalla Ukkohallan huipulle. Pidimme reipasta tahtia jotta pääsisimme kärkiporukan mukaan ensimmäisille kapeilla poluilla ajettaville rastiväleille. Sujuvalla etenemisellä olimme ykkösrastilla ensimmäisenä joukkueena yhtä aikaa sekajoukkue Hiiltomiesten kanssa.

Etukäteen olimme päättäneet, että jos ensimmäinen rasti on vaaran päällä, jatkamme suoraan ulkoilureittiä kohti toista rastia. Näin myös tehtiin ja letkan kärjessä edetessä saimme olla heti tarkkana suunnistuksen kanssa tehdessämme ensimmäiset renkaanjäljet Ukkohallan latupohjille. Toisella rastilla leimasimme ensimmäisenä, mutta pian sen jälkeen kohtasimme teknisiä ongelmia vaihdevaijerin irrotessa pyörän takavaihtajasta. Parin minuutin pikaremontin aikana Free Adventure ja Palju.eu –joukkueet siirtyivät letkan kärkeen meidän seuratessa heti perässä ”melkein toimivilla” vaihteilla.

Nelosrastille otimme muista joukkueista poikkeavan reitinvalinnan tavoitteenamme hyödyntää nopeampaa tietä ja välttää UKK-reitin pienen polun riskit. Valinta oli melko onnistunut, vaikka suorempaa reittiä edenneet ottivatkin pari minuuttia etumatkaa valinnallaan. Rastilla odotti uintitehtävä hienon vesiputouksen alla. Onneksi kroppa oli jo lämmennyt puolentoista tunnin seikkailun myötä eikä kylmä vesi aiheuttanut pahempia jälkitärinöitä.

Kengät ja vaatteet eivät kauaa kuivana kestäneet. Kärkikahlaajana Jari. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Uintipaikalta poistuessamme unohdimme kompassin rastipaikan nurmikolle. Onneksi huomasimme tämän nopeasti ja palasimme hakemaan sen. Tästä 2,5 minuutin ylimääräisestä koukusta huolimatta jatkoimme matkaa kolmannella sijalla Free Adventuren ja Paljun jälkeen.

Tilanne rastin 4 jälkeen (GPSseuranta.net)

1. 1:48:33 29 Free Adventure
2. +0:00:32 28 Palju.eu
3. +0:07:15 24 Rajavillit 1
4. +0:10:54 30 Hiiltomiehet
5. +0:11:33 27 Malaysian Tigers Feat. JP
6. +0:16:02 4 Uroskarhut
7. +0:24:47 32 Team 1Life Mix
8. +0:25:38 1 Puuppola Rules
9. +0:27:31 17 Team ProMedical
10. +0:27:57 16 Karsu

Muutoksia kärjessä.

Seuraavilla neljällä rastilla oli jokaisella questit, eli jokin suoritettava tehtävä. Kaikkiin tehtäviin liittyi jalkaisin liikkumista joko suunnistaen tai merkittyä reittiä seuraten. Maasto tarjosi fyysisyyttä runsailla korkeuseroilla.

Rastin 6 suunnistukseen Vääränsärkille oli tehty lisätwistiä viemällä maastoon hämäysrasteja lähelle oikeita rastipaikkoja. Neljän rastin radalla otimme väärät koodit kahdesta ensimmäisestä rastista ennen kuin kolmannella rastilla tajusimme hämäysrastit. Suunnistustehtävän lähtöpaikalle palatessa kävimme katsomassa kakkosrastilta oikean koodin. Olimme melko varmoja että myös ensimmäisen rastin koodi (vuosiluku 2019) oli väärä, mutta rasti oli niin kaukana että arvioimme sakkolenkin suorittamisen nopeammaksi vaihtoehdoksi kuin tarkastuskäynnin. Olimme niin varmoja koodin vääryydestä, että päätimme lopulta veikata koodiksi jotain toista vuosilukua (2017) ja tämä riskinotto kannatti, koska se sattui olemaan oikea koodi. Säästyimme siis sakkolenkeiltä loogisen päättelyn ja hyvän tuurin myötä.

Kärkijoukkueista Free Adventure otti kaksi sakkolenkkiä, mutta säilytti silti johtopaikkansa toiseksi nousseeseen Malaysian Tigers  -joukkueeseen nähden. Kärkisijoista kamppaillut Palju kohtasi teknisiä pyöräongelmia heti rastilta lähdön jälkeen ja ohitimme heidät siirtyen tutulle kolmossijalle. Suunnistuksessa samaan tahtiin edennyt sekajoukkue Hiiltomiehet sortui sakkoihin ja jäi taaksemme.

Seuraavilla rasteilla 7 ja 8 liikuttiin jälleen jalan tehtävien merkeissä, mutta suurempia vaikutuksia tilanteeseen niillä ei ollut. Rauhoitimme hieman tahtia selvitäksemme pitkästä kisasta kunnialla läpi. Rastilla 9 odottaneeseen melontaan Hiiltomiehet saapui jälleen aivan kannassamme.

Tilanne melontaan saavuttaessa: (GPSseuranta.net)

1. 4:29:51 27 Malaysian Tigers Feat. JP
2. +0:02:23 29 Free Adventure
3. +0:16:48 24 Rajavillit 1
4. +0:18:12 30 Hiiltomiehet
5. +0:43:50 28 Palju.eu
6. +0:45:36 16 Karsu
7. +0:49:15 1 Puuppola Rules
8. +0:55:41 4 Uroskarhut
9. +1:09:27 32 Team 1Life Mix
10. +1:11:58 14 Uroskarhut 2

Fyysisiä rastivälejä

Melonnassa pääsimme laskemaan Latvajoen mutkittelevaa uomaa virran mukana. Matalikot, kaatuneet puut ja kivikot toivat mukavasti maustetta melontaan eikä joella ollut hetkeäkään tylsää. Kahden joukkeen jäsenen meloessa kolmas haki rasteja kauempaa polkupyörällä. Rastit piti hakea numerojärjestyksessä ja melojia vaihtaa välillä, joten välillä melojat odottelivat pyöräilijää ja välillä pyöräilijä pääsi puolestaan odottelemaan melojakaksikkoa.

Etenimme tasatahtiin Hiiltomiesten kanssa ja Uva-järven suulle päättyneen melonnan jälkeiseen bike-run –tehtävään he pääsivät muutamia minuutteja meitä ennen. Juoksimme takaisin melonnan lähtöön joen itäpuolella kulkevaa asfalttitietä pitkin hyödyntäen jokainen vuorollamme yhtä mukana kulkenutta polkupyörää. Tällä osuudella onnistuimme kuromaan Hiiltomiesten etumatkan kiinni ja hyppäsimme takaisin polkupyörille yhtä aikaa vaihtaen samalla kuulumiset Rajavillien sekajoukkueen kanssa, joka saapui juuri melontatehtävän alkuun meidän jatkaessamme matkaa.

Melonta ja juoksu tarjosivat mukavasti vaihtelua pyöräilyvoittoselle seikkailulle, mutta heti seuraavalla rastivälillä reidet joutuivat koville reitin suunnatessa Paljakan vaaran päälle, jossa meitä odotti – yllätys yllätys – juoksutehtävä. 3,5 kilometrin pururatakierroksen jälkeen pakkasimme juoksukengät tukevasti reppuun, sillä tästä eteenpäin luvassa oli pelkkää pyöräilyä aina pakolliselle taukopaikalle saakka ja vielä siitäkin eteenpäin.

Loputtomalta tuntuneet ylämäet maksoivat viimein velkansa rastivälillä 20 – 21, jossa n. 400 metrin metsän läpi tunkkaamisen jälkeen saimme lasketella kilometrikaupalla alamäkeen. Tämä pienen riskin reittivalinta osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi ja pari viimeistä rastiväliä ennen lossirannassa sijainnutta ensimmäisen osion maalia olivat pelkkä muodollisuus.

Lossirantaan saavuimme neljäntenä joukkueena vain muutamia minuutteja sekajoukkueiden sarjan kärjessä edenneitä Hiiltomiehiä perässä. Soutuveneellä suoritetun salmen ylityksen jälkeen korjasimme heti kisan alussa kovia kokenutta pyörän takavaihtajaa ja saimme vihdoin kolmanteenkin pyörään kaikki vaihteet käyttöön. Ennen toisen osion alkua oli vuorossa pakollinen 30 minuutin tauko, jonka käytimme tehokkaasti kuivien vaatteiden vaihtamiseen, lisäenergian pakkaamiseen, lamppujen asentamiseen ja tietenkin lihasopan ja munkkikahvien nauttimiseen. Tauosta suoriuduimme n. 32 minuutissa, eli juuri optimiajassa. Otsalamput loistaen suuntasimme toisen puoliskon kimppuun.

Tilanne ennen taukoa rastilla 23: (GPSseuranta.net)

1. 8:55:13 29 Free Adventure
2. +0:06:55 27 Malaysian Tigers Feat. JP
3. +0:38:55 30 Hiiltomiehet
4. +0:42:31 24 Rajavillit 1
5. +1:13:05 28 Palju.eu
6. +1:43:25 16 Karsu
7. +2:06:22 4 Uroskarhut
8. +2:11:38 32 Team 1Life Mix
9. +2:13:10 1 Puuppola Rules
10. +2:18:08 17 Team ProMedical

Terassilta lentoon

Toinen osio jatkui siitä mihin ensimmäinen loppui. Pimeys antoi lisähaastetta muuten melko selkeille pyöräsuunnistusväleille, mutta rastit osuivat edelleen erinomaisesti kohdalleen. Saavutimme Hiiltomiehet rastilla 28 ja painelimme ohi saman tien. Pitkän pyöräilyn keskeytti rastilla 30 odottanut linnuntunnistustehtävä, jonka vastaukset piti ilmoittaa myöhemmin rastille 35 Joutenlammelle saapuessa. Viidestä tunnistettavasta linnusta olimme melko varmoja neljän suhteen ja viides veikattiin.

Vuorokausi vaihtui sunnuntaiksi rastilla 31. Matka ja sen monet ylämäet alkoivat jo vaikuttaa etenemistahtiin. Tieosuuksilla ylämäet menivät välillä mateluksi yrittäessämme säästää voimia Joutenlammen pehmeäksi tiedettyyn hiekkamaastoon. 2 viimeistä haastavaa pyörärastia ennen tehtävärastia 35 löytyivät hienosti ja tehtävärastikin lähes telkkänä pönttöön.

Kärjen väliajat ja kuljetut matkat taukopaikalta Joutenlammen rastille 35 (GPSseuranta.net)

1.   4:04:47 29 Free Adventure (77068 m)
2. +0:03:16 27 Malaysian Tigers Feat. JP (71756 m)
3. +0:16:45 24 Rajavillit 1 (72308 m)
4. +0:23:21 28 Palju.eu (75062 m)
5. +0:30:43 16 Karsu (74732 m)

Tehtävärastin aluksi tarkastettiin lintutunnistuksen tulokset. Oikeita vastauksia saimme 3/5. Uuttakin opittiin tässä vaiheessa sen suhteen, millä nimellä västäräkki tunnettiin Kajaanissa... Luvassa oli siis kaksi sakkoa. Sakkovaihtoehtoina oli Joutenlammen ympäri juoksu tai vaihtoehtoisesti 15 minuutin tauko paikalla. Ensimmäisen sakon juoksimme ja toisen otimme taukona täyttäen juomapullot ja hengähtäen hetken kahvikupin ääressä. Kellon ilmoittaessa vartin kuluneeksi säntäsimme n. 10 kilometrin trekkaus-tehtävään, jossa hienosta suppamaastosta etsittiin 8 rastia vaihteeksi tarkemmalla suunnistuskartalla.

Alkuun suunnistusvastuuta vaihdeltiin ja kartta kiersi seikkailijalta toiselle, kunnes Markus nappasi kartan itselleen ja alkoi takoa rastivälejä niin hyvällä tarkkuudella että Antti ja Jari tyytyivät peesailemaan. Metsä oli edelleen pilkkopimeä ja ensimmäiset suorilla reitinvalinnoilla kuljetut välit tuntuivat vievän aikaa niin paljon, että muutimme taktiikkaa selkeästi enemmän tieuria hyödyntäväksi.

Pitkästä aikaa saimme myös kilpakumppaneita näkyviin, kun Palju.eu:n otsavalot alkoivat välkkyä takanamme. Saimme pidettyä välimatkan kuitenkin riittävänä etteivät he päässeet hyödyntämään peesausta yösuunnistuksessa. Viimeisillä rastiväleillä saimme vaihteeksi kasvatettua eroa ja tästä innostuneena seuraavat pyörävälit kulkivat jälleen hienosti. 2,5 tunnin jalkapatikka oli tarjonnut kivasti vaihtelua kampien pyörittelyyn ja aamukin alkoi hiljalleen valjeta.

Loppukiri tutuissa maisemissa

Pyörän karttapöydällä alkoi näkyä edellisten vuosien seikkailuista tuttuja paikannimiä: Nakertaja, Linnoitus, Vimpelinvaara. Niitä ennen oli kuitenkin vielä selvitettävä tehtävärasti 38, jossa uimarannan veteen oli kätketty kolme kanisteria. Kussakin oli lisäohjeita tehtävän suorittamiseen. Itse tehtävää hankalammaksi osoittautui kuitenkin oikean kanisterin löytäminen. Kaksi ”hajontakanisteria” löysimme parin minuutin kahlaamisen jälkeen, mutta oikea osui kohdalle vasta yli 25 minuutin kylmässä vedessä kahlaamisen jälkeen. Takaa tulleella Paljulla kävi selvästi parempi tuuri ja he suoriutuivat koko tehtävästä alle 15 minuutissa siirtyen edellemme.

Rastin 38 kanisteritehtävän suoritusajat ja kuljetut matkat: (GPSseuranta.net)

1. 0:07:04 13 Väsyneet Isät (449 m)
2. +0:01:25 30 Hiiltomiehet (417 m)
3. +0:03:15 16 Karsu (467 m)
...
12. +0:06:53 27 Malaysian Tigers Feat. JP (486 m)
13. +0:07:52 28 Palju.eu (588 m)
...
24. +0:14:33 29 Free Adventure (819 m)
...
26. +0:20:04 24 Rajavillit 1 (1016 m)

Tämä takapakki tuli huonoon saumaan juuri, kun väsymys alkoi painaa jaloissa. Onneksi suunnistusajatus leikkasi edelleen terävästi ja rastilla 40 kuittasimme jälleen Paljun vaikka leivoimme rastinottoon kisamme isoimman pyöräpummin (4 minuuttia). Juuri ennen rastinottoa sammutimme otsavalot aamun merkiksi. Emme tietenkään halunneet pilata etsimisen riemua toiselta joukkueelta paljastamalla rastipaikkaa valoilla ;)

Yhden välirastin jälkeen rullasimme Kajaanin torille, jossa vuorossa oli jälleen juoksuvoittoinen tehtävärasti ja pieni kiipeily Tervakanavassa. Palju pysyi edelleen turvallisen matkan päässä takana vaikka meidänkään vauhti ei ollut enää kovinkaan terävää.

Jari suorittaa tervakanavan kiipeilytehtävää. Antti on oman osuutensa jo hoitanut ja Markus odottaa vuoroa taustalla. (Kuva: Vaarojen Valokuvaajat)

Toiseksiviimeiselle rastille Kainuun prikaatiin kierrettiin tällä kertaa takakautta. Odotuksissa oli esterataa tai Hoikanlammessa uintia edellisten vuosien tapaan, mutta rastilta paljastuikin jälleen uusi suunnistustehtävä. Kilpailussa toisena oleva Malaysian tigers teki lähtöä rastilta, joten tiesimme heti että tehtävässä kuluisi reilusti aikaa. Myös Palju.eu saapui paikalle.

Tehtävänä oli noutaa 9 rastia jalan ja jatkaa sen jälkeen kolmen pyörärastin kautta maaliin. Ohjeissa sallittiin joukkueen hajautuminen ja jaoimme rastit nopeasti siten, että Antti hakisi rastit 1-4, Jari rastit 5-7 ja Markus rastit 8 ja 9. Lisähaastetta tehtävään toi se, ettei käytössä ollut kuin 1 suuripiirteinen kartta alueesta. Kaksi jäsentä joutui siis kartanpiirtohommiin. Aivan ongelmitta rastit eivät löytyneet, mutta lopulta kaikki kolme seikkailijaa palasivat lähtöpaikalle vain parin minuutin välein ja pääsimme jatkamaan matkaa Paljun tuskaillessa vielä rastien kanssa.

Parin minuutin hermopummin jälkeen matka jatkui ampumaradalle, jossa odotti värikuula-ampumistehtävä. 9 laukauksesta naulasimme 7 ja juostavaksi tuli 2 pientä sakkolenkkiä. Muita joukkueita ei kuitenkaan näkynyt, joten suurempaa kiirettä ei tarvinnut enää pitää.

Maaliin saavuimme ajassa 21 tuntia ja 28 minuuttia Extremely Lostin kolmannella sijalla. Kilpailun voittanut Free Adventure käytti aikaa reilun tunnin vähemmän ja toiseksi tulleelle Malaysian Tigers –joukkueelle jäimme nelisenkymmentä minuuttia. Neljäntenä maaliin tullut Palju.eu tuskaili viimeisessä suunnistuksessa lopulta niin kauan, että he jäivät yli tunnin päähän meistäkin. Taktiikka voimien säästäminen loppuun toimi siis hyvin.

Kokonaisuutena suoritus oli tavoitteiden mukainen, eli ehjä ja tasainen. Suurempia romahduksia ei tullut, vaikka matkavauhdin ylläpitoon jäikin vielä parannettavaa. Polkupyörällä suunnistus oli selkeästi vahvuutemme: suunnistusvirhettä tuli satulassa yhteensä alle 10 minuuttia suurimpien koukeroiden ollessa 4 ja 2 minuuttiset pummit. Reitinvalintaväleistäkin onnistuimme poimimaan oikeat reitit.

Pyörällä suunnistusta n. 170 kilometriä ja tässä kaikki suunnistusvirheet, yht. n. 6 minuuttia.

Jalalla suunnistus toimi hyvin aamuyön trekkauksen parin ensimmäisen rastivälin hermoiluja lukuun ottamatta. Tehtävärastit olivat tällä kertaa todella fyysisiä ja suoriuduimme niistä oman tason mukaisesti. Aamun kanisteriquest oli meidän osaltamme kunnon huti, mutta joskus tuurit eivät vain ole kohdallaan.

Lost in Kajaanin järjestäjät olivat jälleen onnistuneet toteuttamaan upeisiin puitteisiin hienon seikkailun. Kiitos kaikille tapahtuman toteuttamiseen osallistuneille! Uusi yhtämittainen kisaformaatti oli mielestämme toimiva. Edellisvuosien etappikisassa ensimmäisen päivän nopeimpia on palkittu pisimmällä lepomahdollisuudella ja toisena päivänä takaa haastaminen on ollut lähes mahdotonta. Yhtämittaisessa seikkailussa jännitys säilyy loppuun saakka kun väsymys voi iskeä kelle tahansa lopussa ja eroja syntyy yllättävissäkin paikoissa.

Lisää tällaista, kiitos!

Lost in Kajaani 11.-12.9.2015

Rajavillit Mix oli alun perin lähdössä Extremely Lost -sarjaan kisaamaan kokoonpanolla Johanna, Riikka ja Harri, mutta Johannan ollessa vielä toipilaana, muutoksia mietittiin edelliseen päivään asti. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, että Riikka ja Harri starttaavat kahdestaan Lost -sarjassa. Tämä tarkoitti sitä, että suunnistusvastuu siirtyi pääosin Riikalle, koska Harrin kesän iltarastiharjoitukset jäivät nolliin. Riikka jäikin kauhulla odottamaan mitä karttakikkailuja tälle vuodelle olisi kisan aikana tarjolla

Perjantai

 

Perjantaiaamun ensimmäisen kartan sai hakea jo torstai-iltana Kajaanista. Tuo ei kuitenkaan tiedonnälkää paljoa sammuttanut, koska siinä oli vain kaksi ensimmäistä rastia. Joka tapauksessa peli oli avattu jo edellisenä iltana Rajavillien Vuokatin majoituksessa. Illalla oli ohjelmassa neuvoa antava sauna, iltapala, varusteiden välppäys ja lepoa seuraavien päivien koitokseen.

Reitin suunnittelua lämpöisessä autossa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Vimpelinlaakson kisakeskusta, josta startti tulisi tapahtumaan. Reittisuunnittelu meni Spring Adventuresta tutulla kaavalla ja Riikan johdolla, joskin Harri oli jo enemmän perillä lajin saloista. Reittivalinnat tehtiin varman päälle, periaatteena mieluummin pieni kierto ja kartalla kun jossain eksyksissä. Suunnitelmissa oli, että Riikka lukee kartat ja Harri leimaa. Starttia ja prologia odotellessa, kävimme joukkuekuvassa ja söimme väkinäiset haarukalliset retkimuonaa termarista kisajännityksen jo kutitellessa vatsaa. Aurinko onneksi helli kisaajia.

Kohta mennään.

Prologiksi paljastui Lost sarjassa 4x400 metrin ratajuoksu, joka suoritettiin vuorotellen, taisi olla meidän joukkueen kisan pisin juoksumatka tässä kohtaa. Tämän jälkeen suuntasimme pyörillä kohti torstaina saadun ykköskartan rasteja. Matkaan lähdimme muista joukkueesta haastavammalla reitinvalinnalla ja päädyimme työntämään pyörää pajukossa ja hyppäämään ojan yli takaisin pyörätielle (pääsimme sentään pois lähtöalueelta). Tässä vaiheessa liityimme jonon jatkoksi suunnitelman mukaan kohti ykkösrastia. Kakkosrastilla meitä odotti ensimmäinen quest, joka oli Iso Ruuhijärven ympärijuoksu vapaavalintaiseen suuntaan.

Lähdimme matkaan tietämättä, mitä oli edessä ja alun helppo polku muuttui suht tekniseksi. Polku kiemurteli rantaviivaa pitkin ajoittain mutaisena ja järki sanoi, että kannattaa mennä ylempänä sammalikossa suorinta reittiä. Tämäkään ei tuntunut hyvältä, koska sammaleen alla oli kivilouhikkoa, johon jalka upposi välillä. Riikka pelkäsi nilkkojensa puolesta ja meno olikin rauhallista. Järvi tuntui jatkuvan ja jatkuvan, eli tästä tulisi pitkä reissu. Lisäksi meinasimme harhautua erään niemen kärkeen rantaviivaa pitkin, onneksi huomasimme yhden joukkueen suuntaavan toisaalla siltaa kohden. Tässä vaiheessa tuli olo, että fiksu olisi ottanut alueen kartan mukaan (milloin sitä oppii, että kisan kartat on AINA pidettävä mukana?). Lammen toisella puolen polku oli helpompaa ja pystyimme ottamaan jopa muutaman juoksuaskeleen.

Ruuhilammen kierros ei ollut pelkkää juostavaa polkua.

Pienen tietovisan jälkeen alkoi 10 km tiesiirtymä 3. rastille. Viitosrastia etsimme pienen hetken, kun karttamääritteen mukaan rastin piti olla polun luona niityn pohjoispäässä, mutta se löytyi vihdoin eteläpäästä. Rastin jälkeinen polku olikin hieman märempi ja saimme työnnellä pyörää pitkät pätkät märässä metsässä. 

Rastilta 6 oli yli 15 km pyöräilyosuus asfaltilla, joka päättyi nousulla vaaramaisemiin kodalle osittain pyörää työntäen. Työnjako olikin siirtymillä selvä, Harri meni kärjessä, Riikka peesasi parhaansa mukaan ja koitti lukea samalla karttaa. Täällä oli questina hakea rastit A ja B viereisiltä vaaroilta, jonne sai todella kiivetä neliveto päällä kiviportaita pitkin, ja laakson kautta vieläpä. Reisiä hapotti, mutta maisemat oli hienot vaarojen päällä. Questin jälkeen Harri sai suunnistusvastuun MTB-pätkälle. Alkuun saimme lasketella tuttua reittiä takaisin alas. Järjestäjien kuvauskopterin pörrätessä meidän yläpuolella Riikkakaan ei kehdannut taluttaa pyörää mäkeä alas, vaan laski sen vauhdilla pitkospuita pitkin ja pelkäsi. Matkalta poimimme helpon kasirastin lammen rannalta.

Rastin 9 jälkeen oli tarkoitus oikaista maston aitaa pitkin pohjoispuolelta Vuokatin mäen päälle, mutta pummasimme Harrin ajaessa edellä menevien tyttöjen perässä ohi risteyksen ja jouduimme laskemaan koko mäen alas. Täältä alkoi pitkä nousu asfalttia pitkin Vuokatin laelle, Harri sentään herrasmiehenä työnsi Riikan koko mäen ylös asti. Matkalla katsoimme kun vastaan viiletti hirveää vauhtia pari joukkuetta, jopa Harri kommentoi, ettei me tuota vauhtia kyllä alas tulla, hulluja noi kisaajat.  Paluureitiksi valikoitui sama tie, koska laskettelurinteiden ajettavuudesta meidän kalustolla ja taidolla ei ollut varmuutta. Asfalttimäki oli itsessään elämys laskea maastopyörällä. Kolmisen minuuttia pelkkää alamäkeä, eikä jarruihin tarvinnut juurikaan koskea vauhdin ylittäessä 60 km/h ja järjestäjän gps-seurannankin hyppäävän suorana viivana. Parin polkaisun jälkeen matka päättyi urheiluopiston kentälle, josta alkoi suunnistus jalan.

Edessä oleva SUPpaus-tehtävä laittaa mietteliääksi.

Ensimmäisenä pääsimme SUPpaus paikalle, jossa saimme kuulla miesten joukkueella olevan jotain ongelmia Markuksen nilkan kanssa, mutta emme tienneet vielä tarkemmin mitä. Itse tehtävässä oli tarkoitus meloa SUP-laudalla kauemmalle laiturille, toisen juostessa paikalle, jossa tehtiin vaihto. Riikka meni tylsästi laudalla polvillaan. Harri sentään yritti päästä laudan kanssa seisten koko matkan, mutta yhden kippaamisen jälkeen, otti hänkin varman päälle (taitaa vaatia vielä vähän harjotusta). Tässä vaiheessa Harri kolhi veteen laskeutuessa lievästi jalkaa pohjassa oleviin puukappaleisiin. Onneksi tästä selvittiin mustelmalla. Suunnistus meni hitaasti, mutta varmasti polkuja pitkin päätyen viimein vaijeriradalle, jossa vedettiin valjaat päälle ja saatiin ilmavat vauhdit toiseen päähän monttua.

Juoksuosuuden jälkeen suunnistimme pyörillä kohti Angry Birds Activity Parkia, jossa etsimme teemapuistosta kaksi koodilla varustettua paperia. Tämä tuotti hankaluuksia alkuun, kun ei tiedetty ihan tarkkaan mitä etsiä. Koodin selvittämisen jälkeen siirryimme potkulautailun ja seinäkiipeilyn pariin. Seinältä saimme tietää yöpaikan nimen. Tämän jälkeen otimme taas pyörät alle ja suuntasimme kohti leirintäaluetta, jossa meidän oli tarkoitus viettää pakollinen yötauko. Pääsimme sopivasti valoisaan aikaan pystyttämään telttaa, peseytymään järveen ja valmistautumaan seuraavaan päivään. Ihmettelimme kun Rajavillien toinen joukkue ei ollut vielä tullut maaliin, koska oletimme heidän olleen nopeampia, vaikka kisasivat ELost -sarjassa. Hieman ennen joukkueen maaliin saapumista, saapui Markus autokyydillä maalialueelle ja meille selvisi, että nilkka oli venähtänyt pahasti SUP-rastilla. Illan päätteeksi saimme ihastella komeita revontulia taivaalla ennen kapteenien kokousta ja seuraavan päivän materiaalin jakoa. Reittisuunnitelman teimme teltassa otsalamppujen valossa ja yritimme päästä nopeasti lepäämään. Teltan ulkopuolella viimeiset joukkueet pystyttelivät vielä telttoja tasaisessa puheensorinassa.

Lauantai

Toiseen päivään lähdettiin järjestäjän tarjoamalla aamupuurolla ja yökasteen kasteleman teltan purkamisella. Edellisen päivän aikojen perusteella lähdimme porrastetussa lähdössä klo 6.30 prologiin, jossa piti hakea jalkaisin rastit. Ensimmäiselle rastille saavuttiin lehmäaitausten ja -porttien läpi liukumiinoja vältellen. Komeiden usvaisten maisemien ihasteluun ei ollut paljon aikaa, kun piti hakea ylimääräinen rasti alhaalta lammen rannasta. Matkalla alas alkoi unihiekan rippeet karista silmistä, kun laskeutui jyrkkää kivilouhikkoa pohjalle (kartan mukaan tässä todella on jyrkänne).

Vastaantulijat haukkoivat henkeä, koska jalat olivat tunnottomat kylmästä vedestä. Hetken itsekin pystyimme tuon välttämään, mutta lopulta ei ollut vaihtoehtoa kuin kahlata polvia myöden suossa, jotta tuo rasti saatiin leimattua. Järjestäjät eivät pettäneet tänäkään vuonna, vaan kengät kasteltiin heti aamun alkuun. Kiivetessä sitä helvetin vaaran rinnettä ylös, ei hetkeen jalkateriä tuntunut.Onneksi ylämäessä töitä tehdessä jalat alkoivat lämmetä, mutta reidet yrittivät anoa armoa. Pahinta olisi ollut tässä tilanteessa hypätä suoraan pyörän selkään ja kylmään ajoviimaan. Onneksi saimme vielä marssia hakemaan toisen rastin läpi maalaismaisemien ja metsien. Riikan krapulaan verrattava olotila ei ollut vieläkään helpottanut, joten etenimme hiljakseltaan (eikä Riikka ymmärrä mikä häntä vaivaa, kun kuitenkin on taas ensi vuonna mukana). Majoitusalueelle palatessa hakemaan pyöriä Harri haaveili kuivista sukista pyöräilykenkiin, mutta eipä sellaisia ollut muistanut mukaan pakata.

Näitä maisemia olisi voinu ihailla pidempääkin.

Varsinaista reittisuunnitelmaa pääsimme toteuttamaan pyörillä ensin Naapurinvaaran rastille. Riikka ja ylämäet eivät olleet lauantaina kavereita, joten Harri pääsi työntämään joka mäessä. Ekalta rastilta matka jatkui tien pienentyessä kärrypolusta kapeaan polkuun. Poimimme rasteja yksi toisensa perään varmoilla reittivalinnoilla ja lopulta päädyimme venesatamaan, jossa odotti Rajavillien huoltojoukot kameroineen. Rastin leimaus aallonmurtajan päässä ja samalla pähkinöitä suuhun. Questin tehtävänä oli hakea ämpärillä vettä järvestä ja kaataa kolme vedellä täytettyä limupulloa 4 metrin päästä. Helppo homma, ajatteli Harri, kun viereisen paikan Puuppola Rules -joukkue kaatoi kaikki pullot ensimmäisellä heitolla. Ahneella on kuuluisa loppu ja vedet lähti ämpäristä, mutta pullot olivat edelleen pystyssä. Riikka hoiti vuoronsa kaatamalla varmasti yhden pullon. Tässä vaiheessa paineet alkoivat kasvaa, mutta Harrin toinenkin heitto jäi vajaaksi ja ämpäri meinasi saada kyytiä. Onneksi saimme molemmat seuraavilla heitoilla pullot nurin, jotta pääsimme jatkamaan matkaa. Riikka hoiti suunnistuksen MTB osuuden alkuun. Tälle välille sattuikin reissun ainoa isompi pummi, kun ajoimme toisen joukkueen kanssa risteyksestä ohi. No 10 minuuttia sinne tai tänne ei meidän kisaa pilannut.

Aina ei voi onnistua, mutta tiimityöskentelyllä tästäkin selvittiin.

Harri otti päivän ainoan vetovastuun kartanluvusta johdattaen varmasti joukkueen läpi MBT-osuuden. Suunnistus meni hyvin hienoista kangasmetsän poluista nautiskellessa. Irtohiekkaa riitti mäissä, eikä kannattanut tuhlata energiaa paikallaan polkien, joten työnsimme suosiolla mäet. Riikka ehti osuuden aikana kyseenalaistaa moneen kertaan maastopyöräilyn mielekkyyden ylipäätään, toki jokaisen onnistumisen jälkeen hetken taas menosta nauttien. Viimeisen MTB-rastin paikkeilla aukesi näkymä lentokentän alueelle ja oli aika kaivaa kameraa esille Riikan jupistessa vieressä, kun muut joukkueet painoivat meistä ohi. Rastille saapuessa saimme onneksi täytettyä vähiksi käyneet juomapussit. Tässä vaiheessa Riikka huomasi, että oli unohtanut ottaa lauantaipäivän urheilujuomapussit mukaan. Onneksi Harrilla oli ylimääräistä mukana ja Riikkakin sai juotavaksi muutakin kuin vettä. Kuuma päivä, niin juomaa kului enemmän kun mihin on totuttu.

Seiskalla oli taas pätkä suunnistusta juosten (tai meidän tapauksessa kävellen). Lähdössä saimme tietää ensimmäisen rastin sijainnin. Jokainen rasti paljasti seuraavan kohteen. Näin kiersimme pari rastia. Cut-off aikarajoja vältellen jatkoimme Riikan johdolla matkaa. Reittiä suunnitellessa päänvaivaa aiheutti 7-8 rastiväli, jossa olisi ollut houkutus tulla kasirastille pohjoispuolen polkua suota pitkin. Kun ei ollut tietoa polun kunnosta ja mahdollisista pitkospuista päätimme kiertää etelästä tietä pitkin. Tämä osoittautui meidän joukkueelle paremmaksi valinnaksi, koska saimme sen suuntaiset kommentit Elost sarjan joukkueelta, että poluilla olisi ollut tekemistä pyörän kanssa. Suunnistus jatkui Kajaanin taajama-alueella, välillä omakotitaloalueella ja välillä puistojen ja siltojen läpi ajellen.


Rastilla 12 oli taas quest. Malliksi oli rakennettu torni Dubloista. Samanlainen torni tuli rakentaa levypainoihin liimatuista kuvista. Kuvia sai katsoa vain yksi kerralla, jos oli oikea kuva, painon sai tuoda pinoon. Taidolla (vai tuurilla?) saimme kaikki kerralla oikein. 13. rasti oli teollisuusalueen takana rannassa, josta lähti melontaquest. Saimme rannan viimeisen vapaan kanootin ja lähdimme matkaan aurinkoiselle järvelle. Harri ei ollut sitten lapsuusvuosien jälkeen kanottiin koskenut, joten totesimme, että on meillä se 4,5 kilsaa aikaa opetella yhteistyötä ja melontatekniikkaa. Harria oli valmisteltu jo aiemmin reitillä 3-2-1-vaihto melontatekniikkaan, mikä alkoi onnistua muutaman vaihdon jälkeen. Kanootti tuntui muutenkin sopivan paremmin alle kuin kajakkikaksikko, työergonomia oli korkean penkin takia parempi ja melontaan sai enemmän voimaa (Harrin mukaan tää onkin voima, eikä tekniikkalaji :D). Aloimme tavoittaa muita joukkueita ja vaihtopaikalle takaisin tullessa olimme napanneet pari päänahkaa, ainakin Almost lost sarjasta. Rannassa tajusimme, kuinka onnekkaita olimme olleet tuloajan suhteen, koska luiskassa odotti pitkä jono joukkueita melontaan pääsyä.

Melontaa. (Kuva Vaarojen Valokuvaajat ry)

Melonnan jälkeen hiki valui päästä ja olisi tehnyt mieli pulahtaa uimaan, mutta ei auttanut kuin jatkaa rastien metsästystä. Uimaan pääsimmekin pari rastia myöhemmin, jossa questina oli uida vastarannalle pelastusliivien kanssa. Vesi tuntui sen verran jäätävän kylmältä, että hengitys oli salpautua ja jalat vetää kramppiin, loppumatkasta vauhtikin alkoi hiipua. Onneksi aurinkoinen keli lämmitti rannalla vaatteita pukiessa.

Hieman saattoi olla vesi kylmää tähän aikaa syksystä.

Uinti piristi niin, että oli kiva hypätä pyörän selkää kohti seuraavaa rastia. Saavuimme Kajaanin varuskunnan alueelle, jossa oli lyhyt suunnistus jalkaisin ja tämän jälkeen ”apinarata”. Onneksi vaativimmat esteet oli jätetty pois ja yhteistyöllä pääsimme radan läpi. Riikka oli unohtanut aamun kiireessä teipata nilkat ja pelkäsi korkeissa alastuloissa vääntävänsä nilkan uudelleen, onneksi Harri pystyi auttamaan. Lentopallokentällä oli kuorma-auton renkaan kääntely reunalta toiselle, jossa Riikka totesi näiden olevan perinteisesti miesten hommia (uutta joukkueenjäsentä voi huijata niin paljon kun ehtii ;) ). Harri suoritti tehtävän yksin voimamieskisoista tutulla tekniikalla Rajavillien huoltojoukkojen kannustaessa aidan takana.

"Tiimityöskentelyä"

Kun varuskunta-alue oli hoidettu, niin alkoi jo hiipiä hyvä olo puseroon, että tämä homma olisi hoidettu kohta. Vimpelinlaakson urheilukentän avoimelle portille saapuessa leimasimme rastin, jonka luulimme olevan oikea ja tätä seurasi hetken hämmennys, koska reittiohjeissa käskettiin noudattaa kylttejä ja ainoa mitä näimme, oli lippusiima kiertämässä juoksurataa. Lainkuuliaisesti kiersimme lippusiiman portille, johon meidän olisi alun perin pitänyt saapua leimaamaan. No pyörät sivuun ja tästä alkoi viimeinen jalkaisin mentävä osuus. Tässä vaiheessa väsymys meinasi purkautua turhautumisena,  ei enää suunnistusta. Mehän olimme jo maalialueella!

Epilogin ensimmäinen quest oli hakea läheisen koulurakennuksen tiloista rastien sanat ja koota niistä lause (Lost in Kajaani Winter tulee 2016). Täältä matka jatkui läheiselle mäelle kävellen, koska molemmilla alkoi olla jalat puuduksissa. Kartasta puuttui kaikki korkeuskäyrät, joten oikaisuista ei voisi olla varma kuinka paljon joutuisi mäkiä nousemaan. Päätimme ottaa varman päälle rastit, mutta samalla hiipi epäilys ehditäänkö aikarajassa maaliin (kumpikaan ei ollut varmoja pitikö siellä maalissa olla klo 18 vai 18:30 jotta ei tule sakkominuutteja). Rastit löytyi helposti ja hyppyrimäen viereisiä portaita alas kiivetessä päätimme yrittää ehtiä klo 18 mennessä maaliin ja pistimme hölkäksi. Vielä urheilukentän ratakierros ja maaliin päivän 11h 27min urakan jälkeen. 

Vihdoinkin maalissa.

Kisan aikana tuli liikuttua yhteensä n. 200 km, josta pyöräilyä 157km, melontaa 4,5 km ja juoksua/kävelyä 40 km. Aikaa tähän ja questien suorittamiseen saimme menemään yhteensä 20h ja 11 min.

Kisa oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Suunnistus sujui molemmilta varmasti, vaikkakaan ei kovin nopeasti. Juoksuaskelia ei tässä kisassa montaa tullut, mutta koitimme paikata tätä mahdollisimman hyvällä kartanluvulla. Yhteistyö sujui erittäin hyvin, hauskaa oli, vaikka välillä matka painoikin jaloissa. Harri on vahva pyörän kanssa, Riikka onneksi jaksoi sileällä peesata. Toki jälkikäteen todettiin, että olisihan se hinausnaru pitänyt kuitenkin ottaa mukaan kun asfalttipätkää oli paljon, ois ollut helpompi kuin työntää kaikki mäet. Mietittiin sitä ennen kisaa pitkään, mutta Harrilla ei ollut hinauskokemusta, eikä Riikalla kokemusta olla hinattavana (vain yhdessä kisassa ennen tätä). Riikka epäili miten saa luettua karttaa jos pitää samalla varoa ettei ole Harrin pyörässä kiinni. Oishan tuossa kisassa ollut kilometrejä millä harjoitella.

Ens vuonna uudestaan!

Kuvat on Rajavillien  galleriasta

Ennakko: Lost in Kajaani - again.

Rajavillien seikkailusyksyn kirsikkana kakussa on jo useamman vuoden ollut Kainuun hienoissa maisemissa miteltävä Lost in Kajaani -seikkailu. Kainuun Liikunta ry on vuodesta toiseen järjestänyt omanlaisensa tapahtuman, josta on kasvanut osallistujamäärältään Suomen suurin vuosittainen seikkailukilpailu.

Odotukset ovat jälleen korkealla perjantaista lauantaihin 11.-12.9. seikkailtavan vuoden 2015 painoksen suhteen, johon Rajavillit starttaa kahdella joukkueella haastavimmalle Extremely Lost radalle. Starttiviivalle asettaudutaan perjantaina klo 11 hallitsevina sarjan mestareina ja tällä kertaa kilpailusta odotetaan kovatasoisinta aikoihin.

Lost in Kajaani lähtöviivalla riittää joukkueita.

Konkareita ja ensikertalaisia.

Tutun kolmikon Markus - Antti - Jari muodostama Rajavillit puolustaa siis viime vuoden voittoa miesten sarjassa. Vuosi sitten Antin ollessa loukkaantuneena kolmantena jäsenenä seikkaili Simo, mutta nyt ollaan palattu takaisin viime vuoden Rokua Geopark Challengesta tuttuun kokoonpanoon. Yhteisiä seikkailukisastartteja ei tällä kokoonpanolla sen koommin ole, mutta kaksikkona on kisattu kaikkien kanssa ristiin viimeisen vuoden aikana.

Miesten sarjassa reitille starttaa 21 joukkuetta, joista ainakin Free Adventure tiedetään kovaksi vastukseksi. Viime vuonna lyhyemmän Lost -sarjan voittanut PikkusenPyylevät -joukkue on mukana nyt kovemmassa sarjassa ja on mielenkiintoista nähdä mihin heidän vauhtinsa riittää. Muitakin mustia hevosia listalta löytyy ja nähtäväksi jää nouseeko viime vuoden tapaan joku sekajoukkue kisaamaan kokonaiskilpailun kärkisijoista.

Markus (edessä) ja Jari (vas.) ovat mukana puolustamassa viime vuoden voittoa. Simon (oik.) tilalla seikkailee Antti.

Rajavillit Mix -joukkue lähtee kisaamaan myös kovatasoiseen sekajoukkueiden sarjaan. Tässä tiimissä vahvaa kokemusta edustavat Johanna ja Riikka, joilla molemmilla on useamman vuoden kokemus tapahtumasta. Tämän joukkueen kolmantena jäsenenä on Harri, joka on Lost in Kajaanin ensikertalainen. Kesän mittaan Harri on ollut mukana lyhyemmissä seikkailuissa tutustumassa lajiin ja joukkueen muihin jäseniin.

Sekasarjaan starttaa 9 joukkuetta. Viime vuonna koko kilpailun toiseksi tullut sekajoukkue 1Life on mukana myös tällä kertaa, tosin hieman eri kokoonpanolla. Sekajoukkueiden lisäksi Rajavillit mix kisaavat myös sarjan mies- ja naisjoukkueita vastaan, jotka tapahtuman luonteen mukaisesti kaikki seikkailevat samalla radalla.

Seikkailun seuraaminen ja ratkaisun paikat.

Lost in Kajaani tarjoaa jännittäviä hetkiä myös sohvaseikkailijoille GPS-seurannan välityksellä. Linkit live-seurantaan löytyvät www.tulospalvelu.net/gps -sivulta perjantaina kello 11 alkaen. Ensimmäisen etapin maaliin joukkueita odotetaan illalla klo 19 alkaen. Lauantaina seikkailu - ja seuranta - jatkuu heti kello 6:00 toisen päivän kuvioilla. Voittajajoukkuetta odotetaan maaliin n. klo 14, joten tiukkaa kisaseurantaa on luvassa livenä kärjen osalta n. 16 tuntia ja hitaampien joukkueiden osalta muutama tunti kauemmin.

Rastilta rastille etenemistä rytmittävät erilaiset quest-tehtävät, joissa joukkueet pääsevät mittaamaan osaamistaan mitä erilaisemmissä tehtävissä. Kaikkia questeja ei välttämättä ole GPS-seurannan karttaan merkattu, joten jos pallukka on pitkään paikallaan, on joukkue luultavimmin suorittamassa tehtävää. GPS-lähettimet kulkevat mukana repuissa, joten jos reppu jätetään tehtävän ajaksi pois kyydistä ei seurantakaan etene.

GPS-seurannan kautta seikkailun seuraaminen onnistuu vaikka rastilta käsin.

Questit ovat seikkailuissa ratkaisun paikkoja. Väsyneenä ajattelua vaativat tehtävät ovat haastavia.

Lost in Kajaani on tunnettu monista quest-tehtävistä ja ne ovatkin osaltaan kilpailun ratkaisupaikkoja. Sujuva pyörällä suunnistaminen ja oikeiden reittivalintojen löytäminen on myös tärkeää ja tätä on helppo seurata GPS-seurannan kautta. Yleensä ratkaisut ovat syntyneet vasta toisen päivän puolen välin tienoilla, jolloin katsotaan kenellä riittää vielä virtaa ja kenen tankki alkaa tyhjentyä.

Tehtävärasteilta mahdollisesti kertyvät sakkominuutit kärsitään heti, joten seurannassa oleva joukkueiden järjestys on myös kilpailun tilanne. Poikkeuksena tähän ovat tilanteet, joissa joukkue on jättänyt jonkun rastin käymättä ja sakko tästä lisätään loppuaikaan maalissa. Lauantain osuudelle joukkueet lähtevät yhteislähtönä porrastetusti, joten toisena päivänä kokonaiskilpailun järjestyksen selvittäminen vaatii pieniä laskutoimituksia ensimmäisen päivän tuloksista.

Jotain päivityksiä tilanteesta yötauolta tullaan laittamaan mahdollisuuksien mukaan myös Rajavillit on the run -Facebook -sivustolle.

Jännittäviä hetkiä kisaseurannan parissa!

12.-13.9.2014 Lost in Kajaani, Rajavillit 2 (extremely lost - naiset)

Naisten joukkue starttasi tänä vuonna uudella joukkuella Hannan tullessa tuuraamaan Marjaa.

Perjantaiaamu alkoi sateisena ja kylmänä. Viime hetken ongelmia ratkottiin siinä, sillä Riikan kisareppu oli jäänyt Lahteen ja aamu alkoi kaupan kautta uuden ostolla. Hannan kisalampusta löytyi uusia ominaisuuksia, joiden takia ehdimme säikähtää lampun hajonneen. Kaikki ennakkotoimet saatiin kuitenkin kuntoon ennen kisaa ja reitin suunnittelu sujui kivuttomasti. Kisa sai alkaa.

Rajavillit 1 & 2 lähtötunnelmissa

Kisan alussa meille jaettiin prologin 1. kartta, joka suoritettiin juosten. Johannalla oli ollut ennen kisaa toiveita karttakikkailuista ja toive toteutui samantien hänen saadessa käteensä peilikuvakartan. Rastit löytyivät helposti Hannan leimatessa ja Johannan lukiessa karttaa. Alkuun palatessa saatiin prologin 2. kartta. Vähän aikaan saatiin katsella karttaa ja sijoitella palaset paikalleen. Kartasta oli poistettu paljon kohtia ja vain rastien paikat löytyivät.

Ensimmäinen ”oikea” rasti oli MBT-O -kartalla tapahtunut pöyräsuunnistus Vimpelinvaaralla. Välillä jätimme pyörät polun varteen ja haimme juosten rastit. Reittivalinnat eivät aina olleet kaikista parhaita, mutta toteutus toimi. Seuraavat rastit löytyivät hyvin. Seuraavalla questillä (rasti 6) pääsimme poimimaan mustikoita. Mustikoita piti poimia 200g, vaihteluvälinä kelpasi 175-225g. Teimme tarkkaa työtä, meidän saalis oli 203g (näistä mustikoista saimme yöpaikalla vastaleivottua mustikkapiirasta, maistui muuten hyvälle, kiitos järjestäjille). Riikan pyörälasit hävisivät quest-paikalle. Onneksi vettä ei enää satanut.

Riittääkö mustikkasaalis? Kyllä!

Rastilla 9 pääsimme tutustumaan luoliin luolasuunnistuksen parissa. Rasti löytyi heti toisesta luolasta lampun avustuksella. 10. rastin hakua mietimme hetken ja päätimme laittaa yhden uimaan joen yli hakemaan rastin, jotta vältyimme uimasta pyörien kanssa yli. Tämä reittivalinta oli loistava, sillä hävisimme naisten ykkösjoukkueelle vain muutaman minuutin. 11. rastilla oli melontaa, kaksi kanoottiin ja yksi juoksemaan coustaleeringiä.., sitten vaihto. Ensin kanoottiin istuutuivat Riikka ja Hanna hakien rastit 1 ja 2. 2. rastilla oli melonan pujottelua. 1 min aikaa pujotella 4 poijua. Aikaa meillä meni 47 sek. Sitten vaihtoon, Hanna juoksemaan ja Johanna kyytiin.

Välillä melottiin

Ja samaan aikaan kahlattiin

Aikaa siinä meni, mutta rastit löytyivät hyvin. 12 rastin jälkeen alkoi hämärtymään ja kello näytti niin paljon, että päätimme rastin 13 jälkeen skipata rastit 14 ja 15 ehtiäksemme maaliin ja bonustehtävän pariin.  Rastille 13 mennessä saimme ihailla upeaa auringonlaskua. Rastilla 16 pääsimme laskemaan lampaita ja mietimme kuuluvatko vuohet tähän. Laskimme ne mukaan ja saimme sakkotehtävän, jossa jouduimme muodostamaan T-kirjainta erimuotoisista paloista. Pitkän tuskastelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, T ei sujunut.

Äkkiä maaliin ja pakolliseen teltanpystytykseen. Bonustehtävänä pääsimme upeisiin Ärjänsaaren maastoihin yösuunnistamaan. Johannan tarkan suunnistuksen ansiosta rastit löytyivät hyvin ja ehdimme myös ihailla upeita revontulia sekä kirkasta kuuta. Majoitukseen päästyämme söimme pikaisesti, teimme seuraavan päivän reittisuunnitelman ja kävimme nukkumaan.

Kisaan kuului paljon takapuolen puuduttamista maasturin satulassa

Ja löytyihän niitä rastejakin

Kahden tunnin yöunien jälkeen heräsimme aamupalalle ja teltan purkuun. Meillä lähtö eteenpäin tapahtui klo 6:30. 1. rastilla oli taas MBT-O kartta. Pyörän talutukseksi se meni haastavilla poluilla, mutta kaikki rastit löytyivät. Eilen pääsimme samoilla kalliolla ihailemaan auringonlaskua ja aamusta näimme samassa paikassa auringonnousun.

Toisella pyörärastin questillä oli suokävelyä jäätävän kylmällä suolla. Neljä rastia, jokaisella yksi sana ja oikean lauseen ratkaisun jälkeen matka sai jatkua. Kolmannella pyörärastilla oli heti uusi quest (ehkä kisan paras meidän mielestä). Yksi roikkui apinan lailla jalkapallomaalin ylätangossa kun toinen kantoi kolmatta kaveria eukonkannon tyyliin esteradan läpi 3 kertaa. Jostain kumman syystä ei tullut keskustelua työnjaosta juuri ollenkaan.

Edellisistä vuosista viisastuneina (ja väsymyksen vaivatessa osaa joukkueesta) halusimme ehdottomasti ehtiä lopun questeille ja jätimme suosiolla pyörärastit 4 ja 5 hakematta. Rastilla 7 oli taas quest. Yksi pääsi ajamaan mikroautollaradalle kahden lähtiessä etsimään avainta ja ratkomaan matematiikan ongelmia. Tehtävänä oli löytää ämpäreihin piilotettu avain erilaisten massojen seasta, käydä avaamassa lukittu laatikko ja lähteä hakemaan mallilaskutehtävästä oikeita välimerkkejä omaan paperiin ja laskea tehtävä läpi. Välimerkit saatiin oikein, mutta yhteenlaskua treenattiin hetki.

Matka jatkui rastille 8 ja questille, jossa kiivettiin verkon avulla jyrkänne ylös ja etsittiin vapaassa järjestyksessä kymmeneltä rastilta armeijaan liittyviä viittä kuvaa. Viidellä rastilla oli mustapekka ja viidestä löytyi kuva. Jouduimme hakemaan yhtä vaille kaikki rastit.

Avainta etsimässä

Ennen seuraavaa questiä haimme pyörärastit 9-13 ja 15. 14 jätettiin suosiolla väliin, kun rasti olisi kannattanut hakea juosten, ja juoksu ei kaikille enää oikein maistunut tässä vaiheessa kisaa. Rastilta 16 löytyi seuraava tehtävä. Vähintään yhden joukkueen jäsenen tuli laskeutua seinää alas ja katsoa seinältä yksi viesti, mistä löytyi kaksi sanaa. Onneksemme tänä vuonna laskeutumisen sai suorittaa jokainen halukas, joten säästyimme Riikan ja Johannan nyrkkitappelulta kumpi pääsee katolle. Hanna jäi korkeanpaikankammosta kärsivänä suosiolla suorittamaan maassa tapahtuvaa tehtävää. Hänen tuli ottaa armeijan taskulamppu mukaan ja mennä pimeään rakennukseen etsimään sinne piilotetut kaksi viestiä. Johanna sai mennä avuksi kun oli seinältä päässyt alas, Riikka jäi ulos odottamaan. Pitkän etsinnän jälkeen oikeat viestit löytyivät ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sakkoja.

Rastilla 19 oli taas quest. Yhden piti hypätä hyppytornista alas. Arvottu numero kertoi kuinka monta metriä tuli hypätä (esim. nro 4, hyppäät joko 3m+1m, tai 1m+1m+1m+1m). Yksi pääsi hiihtämään järvelle ponttonisuksilla ja yhden tehtäväksi jäi meloa sup-laudalla kierros.

Seuraavalla questillä tuli heittää frisbiigolfkoriin kiekko kolmella heitolla. Ylimenevistä tuli suorittaa sakkotehtävä. Meille kertyi 3 sakkoa, joten pääsimme tekemään crossfit-liikkeitä 3*15 kpl. Ensin mahalleen, siitä ylös jalat suorana, sitten selälleen ja uudestaan ylös jalat suorina. Liikkeet alkoivat olla tässä vaiheessa päivää aika rankkoja, vaikka aurinko paistoi ja saimme ne pehmeällä nurmikolla suorittaa.

Viimeisenä questinä oli suunnistus. Karttaan oli merkitty 6 muurahaispesää jotka tuli löytää. Sitten enää viimeisten rastien haku pyörillä ja kohti maalia ja maalitehtävää.

Maalialueelle päästyämme pääsimme kiipeämään korkealle kellotorniin ja painamaan mieleen karttaan merkityt kaksi rastia, jotka tuli hakea muistin varassa. Ensin saareen hakemaan rasti, jonka noudossa pääsi vielä kerran kastumaan, sitten yhden rastin poiminta ja maaliin.

Tuloksissa Rajavillit 2 otti naisten sarjan 4. sijan. Tämän vuoden reitti oli haastava varsinkin joukkueen uusimmalle jäsenelle, kun matkaa taitettiin suurelta osin poluilla. Maaliin asti kuitenkin päästiin ja hauskaa oli suurimman osan ajasta suurimmalla osalla joukkueesta. Näitä lisää!

Kohti maalia!

 Kuvat: Antti Nousiainen