keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rajavillit Mix - Lost in Kajaani 10.-11.9.2016


Rajavillit Mix -sekajoukkueen muodosti kolmikko Riikka - Johanna - Harri. Ykkösjoukkueen tavoin otimme haasteen vastaan ja laitoimme ilmoittautumisen 24h-sarjaan tämän vuoden Lost in Kajaaniin. Kenelläkään joukkueesta ei ollut kokemusta vuorokauden yhtämittaisesta seikkailukisasta, joten tavoitteena oli yrittää päästä maaliin sekä ehtiä käymään koko rata cut offeja väistellen.


Reittisuunnittelua Ukkohallan mökissä edellisenä iltana

Reitti Ukkohallasta Kajaaniin


Extremely Lost ja Lost -sarjalaiset lähtöön valmistautumassa. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Ennakkoon mietitytti miten näin pitkissä kisoissa pysyy hereillä (jos nukkumatti yleensä kutsuu jo alkuillasta ja yöunta tarvitsee keskivertoa enemmän), miten tankkaus hoidetaan ja voiko kunto ylipäätänsä riittää kisaan? Sääennuste vaihteli koko viikon ja sateen todennäköisyys vain kasvoi loppuviikkoa kohden. Kisa-aamuun herättiin vesisateessa, joten unihiekat lähtisi nopeasti. Onneksi näytti, että keli paranee päivää kohden, kuten tekikin juuri ennen lähtölaukausta.

Kisa lähti tänä vuonna käyntiin Ukkohallasta lauantaina klo 10. Prologissa tehtävänä oli hakea rastit (4 kpl) vapaassa järjestyksessä ja itse valitsemallaan tavalla ja selvittää niiden avulla missä ensimmäinen varsinainen rasti sijaitsee. Kahden ekan rastin jälkeen arvattiin jo että kyseessä on frisbeegolfradan 13. väylä, mutta pyörähdettiin matkalla loputkin kaksi rastia. Väyläkartan sisältävällä rastilla oli sellainen tungos, että skipattiin se suosiolla ja lähdettiin hotellin viereisen väyläkartan kimppuun. Rasti oli Ukkohallan rinteen yläaseman läheisyydessä, ja koska ketään ei pahemmin innostanut tunkata koko rinnettä ylös, otettiin tiekierto huoltotietä pitkin huipulle. Kierto osoittautui hieman hitaammaksi kuin laskettelurinteen valinta, mutta oli varmasti meidän joukkueelle vähemmän ärräpäitä nostattava vaihtoehto.

Pari seuraavaa rastiväliä mentiin pyörillä latupohjaa ja vaellusreittiä pitkin. Nelosrastille mennessä haluttiin päästä kovalle uralle ajamaan, joten juostiin rastille ja takaisin noin 1,5 km matka ja lähdettiin joen eteläpuolella kulkevaa tietä pitkin kohti seuraavaa rastia. Ja päästiinkin ajamaan hyvää tahtia joen ylityksen jälkeen koko matka. Tällä valinnalla oltiin tasoissa suoraan menevien joukkueiden kanssa.

Alun muista sekasarjan joukkueista poikkeavat reittivalinnat keltaisella. (GPSseuranta.net)


Alun quest-putki


Nelosen questina oli pulahtaa jäätävään lampeen hienon vesiputouksen juurella ja käydä uintilenkillä. Johanna ja Riikka hyödynsivät järjestäjien tarjoamaa uima-asun yläosaa (pelastusliiviä) ja säilyttivät urheiluliivit fiksusti kuivina. Pahoittelemme aiheuttamaamme järkytystä rastia pitäville pojille. Tehtävän suoritus oli sähäkkä ja olimme liikkeellä nopeasti, ohitimme tässä muutaman joukkueen.


Uintirasti. Kuva: Vaarojen valokuvaajat
Johannan jalat valittelivat jo ensimmäisen kolmen tunnin kohdalla alun kovista mäistä sekä alkuvauhdista. Ei auta, eteenpäin vaan. Viitosella odotti jälleen jalkautuminen kahden rastin verran. Nousumetreiltä ei pystynyt välttymään toisen rastin sijaitessa Iso-Ypykän huipulla. Jalkaisin matkaa taivallettiin yhdessä Korpimiesten ja Sonni Adventuren kanssa. Viimeiseltä rastilta pyörille otettiin suora reitinvalinta muiden kiertäessä polkua pitkin ja olimme jälleen letkan kärjessä.

Pyörillä kutoselle Harrin antaen Johannalle vetoapua asfalttipätkillä ja jälleen questin suoritus. Tällä kertaa oli luvassa käyräsuunnistusta. Alku lähti hyvin. Johanna kartturina hieman ihmetteli kun rastit eivät olleet ihan kohdillaan, mutta onhan näitä väärissä paikoissa olevia rasteja ollut kisoissa ennenkin (yleensä ennemmin sääntö kuin poikkeus). Vasta viimeisellä rastilla näimme kolme rastia lähes samassa paikassa ja silloin iski tajuntaan, että väärässä paikassa olleet rastit olivatkin hämyrasteja. Innostusta ei oikein joukkueesta löytynyt lähteä kiertämään kaikkia rasteja uudelleen, joten veikaten takaisin lähtöpaikalle ja kolmelle sakkokierrokselle lammen ympärille. Tällä questilla jäätiin paljon ja mieliala laski, kun normaalisti meille vahva suunnistuspuoli ei tällä kertaa onnistunut.

Mutta kisahan oli vasta alussa, joten takaisin pyörän selkään ja kohti seuraavaa rastia. Johannan kisafiilis alkoi olla koko ajan mustempi, vaikka matka eteni koko ajan. Lisäksi pientä epävarmuutta ja hapuilua alkoi ilmaantua kartanlukuun, kun tuntui ettei mikään oikein ota onnistuakseen. Seiskalle mennessä jouduimme lisäksi vielä pakolliselle UKK-vaellusreittikierrolle lyhyen polkupätkän sijaan, josta kyllä luvattiin aikahyvityksiä, mutta siellä kulutettua energiaa ei takaisin aikahyvityksellä saa. Eikä aikahyvitys auta yhtään paremmin cut offien väistelyssä. Seiskalla lähdettiin Pirunkirkon upeille polulle jalkaisin kiertämään kaatuneita puita ja lahoja pitkoksia. Joen yli tasapainoiltiin kaatuneita puunrunkoja pitkin. Pyörillä kasille. Siellä oli lätäkkösuunnistus ja tietyt sillat käyttökiellossa. Rasteilla olleen laskutehtävän onnistuimme senkin sössimään ja taas sakkolenkille (pientä pohdintaa sai joukkueessa aikaiseksi, kun laskuja ei lasketa kuten meille on koulussa opetettu, mutta järjestäjä on loppupeleissä aina oikeassa). Ihan vähän alkoi taas kypsyttämään tehtävissä epäonnistumisprosentti. Tehtävän jälkeen vähän suurempaa huoltoa ja ruokatankkausta. Ei muuta kuin takaisin satulaan ja kohti ysiä.



Melonta / Pyöräily


Ysirastilla oli Rajavillien pojat juuri lopettaneet melonnan ja lähdössä eteenpäin, lyhyesti ehdittiin kuulumiset vaihtaa ja ihmetellä erittäin hikisiä poikia (tässä vaiheessa emme vielä tienneet mitä melonta pitää sisällään, pojat vaan myhäillen sanovat, että kohta selviää). Ysillä oli tiedossa melonta. Hommahan meni sitten niin, että kaksi meloo ja yksi pyöräilee, kaikilla rasteilla leimattava emit-kortilla ja numerojärjestyksessä. Melonta-/pyöräilyosuuden alussa päätettiin, että Harri lähtee vahvimpana pyöräilijänä ajamaan kohti ensimmäistä rastia, koska matkalla oli sen verran korkeuskäyrää. Tällä välin Johanna ja Riikka lähtivät kesyttämään villinä virtaavaa jokea ja kohti melonnan toista rastia ja tapaamispaikkaa. Melonta oli mukavaa, kun oli koko ajan muutakin tekemistä kuin itse melonta. Kaatuneiden puiden ja matalikkojen väistelyä, loistavaa ohjaustreeniä molemmille. Yhteistyö oli lähes saumatonta ja tässä välissä jopa nautimme tekemisestä. Lisäksi mentiin monen joukkueen ohi melonnassa, kun nämä olivat liian aikaisin odottelemassa pyöräilijöitä. Tosin Harria ei sitten näkynytkään sovitulla vaihtopaikalla.

Harrin 1. pyörärasti löytyi helposti mäen päältä, mutta takaisin palatessa vauhtisokeus iski ja kartanluku unohtui, tästä reilun kolmen kilometrin ja vartin lenkki väärään suuntaan, kunnes oltiin taas matkalla kohti tapaamispaikkaa. Tämä löytyi onneksi helposti, koska Johanna oli eksynyttä lammasta vastassa tien varressa. Nopea kulkuvälineen vaihto, tilanteen nollaus ja Johanna hyppäsi pyörän selkään.

Virtaava ja kiemurteleva joki oli haastava melottava, kun kanootin käännöt eivät menneet täysin synkroonissa mutkien kanssa. Etenkin Harrilla ja Riikalla oli haasteita kanootin kera ja yhteistyö ei meinannut millään lähteä sujumaan. Matkalle osui majavien kaatamia puita ja patoja, joiden yli piti kanoottia keventää kaatamatta kulkuvälinettä. Välillä mentiin puiden ali selällään maaten.



Melonnan parhaita paloja, paljon esteitä ja tekemistä! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Puolessa välissä Harri pääsi uudelleen kokeilemaan pyörällä suunnistusta paremmalla tarkkuudella ja tällä kertaa sai hetken odotella muuta joukkuetta vaihtopaikalla. Melonnan loppukiri hoidettiin Harrin ja Riikan meloessa loppumattoman tuntuista jokea Johannan poimiessa pyörällä viimeiset kaksi rastia. Kisan kiireessä koko pitkän melonta/pyöräilyosuuden aikana ainakin Johanna oli unohtanut tankata, mikä näkyi ja tuntui heikotuksena viimeisiä rasteja hakiessa, hyvä kun pystyssä pysyi. 


Yön kulku - valoa kansalle


Melonta saatiin hoidettua onneksi valoisaan aikaan, kun etukäteen puheissa vilahti mahdollisuudesta joutua melomaan pimeällä (jotenkin näimme loistavan mahdollisuuden eksyttää melojat yön pimeydessä isolle järvelle, hukaten kenties osa joukkueesta johonkin rannalle, onneksi järjestäjät eivät olleet kuitenkaan niin julmia ;) ). Melonnasta lähdettiin yhtä matkaa yhden ajaessa ja toisten hölkkäillessä noin 6km siirtymälle kohti melonnan lähtöä ja pyöriä.Tässä vaiheessa kaivettiin repusta lisävalaistusta kartanlukua helpottamaan. Koko matka takaisin pyörille meni enemmän tai vähemmän evästellessä ja lämpöä hakiessa.

Pyörillä suunnattiin rastille 19 ja ei-niin-innolla questille. Tehtävänä oli kiertää valaistu kuntorata ympäri. Arvottiin pitkään tehdäänkö tehtävä vai ei, samalla kun täydennettiin juomia. Oltiin jo jättämässä questia väliin, kunnes paikalle saapuneen Gappy Adventuren esimerkin ja hyvien perustelujen vakuuttamana lähdettiin talsimaan kuntorataa ympäri. Rasti 20 päätettiin jättää suosiolla välistä tai ei ehdittäisi mihinkään koko yön aikana, cut offit alkoivat olla jo lähellä. Rastille 21 lasketeltiin hyvää vauhtia alamäkeen. Yön pimeys, normaali nukkumaanmenoaika ja pitkä suora tie sai silmät tuntumaan väsyneiltä ja uni olisi maistunut. Rastille 21 kuitenkin ehdittiin muutamaa minuuttia ennen cut off -aikaa. Rasti 22 jäi myös välistä aikaa säästääksemme (halusimme varmistaa, että ehditään huoltoon ajoissa, kun ikinä ei voi tietää kestääkö questillä pitkään vai ei) ja pyöräiltiin suoraan lossirantaan rastille 23.

Lossirannassa salmen ylittämiseen oli varattu soutuveneitä, johon koko joukkue pyörineen lastattiin. Harrin soutaessa pimeällä järvellä Petzlin valossa, oli selkeästi jääny jokimoodi päälle. Vene ei mennyt suoraan, vaan pyrki hakeutumaan koko ajan pois rantautumispaikasta (mitään tekemistähän ei ollut täydellä veneellä ja varmaan aivan vinoon lastatulla kuormalla :D). Kovin rivakoita korjausliikkeitä ei voinut tehdä, koska edellinen vene oli saapunut lähtöpaikkaan katkenneella airolla. Tästä huolimatta vastarannalle päästiin purkamaan kuorma, josta piti vielä soutaa takaisin pakollinen lenkki lähtöpaikkaan noutamaan järjestävän organisaation henkilöstöä. Onneksi rannalla oli nuotio lämmittämässä soutajan odottajia.


Rannasta polkaistiin lyhyt matka 30 minuutin pakolliselle huoltotauolle. Huoltotaukoa oli päässä pyöritelty pitkään ennen sinne saapumista, mitä ja missä järjestyksessä siellä tulisi toimia. Aika osoittautui yllättävän lyhyeksi vaihtaa kuivaa ja lämmintä päälle, pakata reppuun sekä pyörään ruokatäydennykset, syödä järjestäjän tarjoama lämmin keitto ja pakata huoltopussi takaisin peräkärryyn. Lopulta tauko venyi 45 minuutin mittaiseksi ja kello 01:30 päästiin jälleen matkaan.


Erään joukkueen tyylinäyte soutuveneen pakkaamisesta lossitehtävässä. Näin jälkeenpäin kyllä ihmettelen, miten saatiin yöllä kolme ihmistä ja kolme pyörää ahdettua veneeseen yhtä aikaa ja vielä kuivana ylitse.
Kuva: Vaarojen Valokuvaajat


Pyörärasti numero 25 oli vain pisto tien varresta. Rastin 26 määritelmä oli vedenottopaikka/oja ja tuota etsiessä alkoi muitakin joukkueita kerääntyä paikalle. Ojaa ei löytynyt, mutta löytyi lahojen portaiden päästä syvänne, jota Harri kävi otsalampun valossa tutkimassa. Paikka ei vaikuttanut oikealta ja päätimme palata vielä tietä takaisin päin. Hetken porukassa rastia etsittiin, kunnes päätimme, ettemme tuhlaa aikaa enempää, vaan otamme aikasakon tuosta. Jälkikäteen kuulimme, että rasti olisi ollut juuri tuossa kyseisessä syvänteessä, enemmän vasemmalla kuin mistä huomattiin etsiä. Rastilla 26 oli cut off, mihin ei ehditty ajoissa, joten matka kävi suoraan rastille 28 ohjeen mukaisesti.

Tässä vaiheessa sai vaihtaa karttaa, jäljellä olisi “enää” puolet pyöräkartoista. Kisa ei tuntunut ikinä loppuvan. Rastille 28 ajettiin viivasuoraa tietä, jossa ei tiennyt mentiinkö ylä- vai alamäkeen pimeyden (ja väsymyksen?) hämätessä pahasti. Useampikin joukkueesta oli sitä mieltä, että pyörä on rikki kun ei se liiku. Ei kai, kun kyseessä oli usein isompikin ylämäkipätkä. Rastille mennessä jätettiin fillarit tien sivuun ja jalkaisin käytiin laavulla leimaamassa. Takaisin viivasuoralle tielle ja rastille 29. Tällä rastilla saatiin lisäinfoa seuraavan rastin questista, joka olisi tiputunnistusta. Lisäksi meille kerrottiin, että rasti 32 jätetään kisasta kokonaan välistä. Great, sehän olikin ainoa rasti, joka osuu täysin reitille eli ei saatu siitä mitään hyötyä matkalle.



“Yllättävän kevyesti rullaa tälläiseen pitkään loivaan nousuun” - Harri pyörän selästä kypärävalon takaa
“Harri, tää on alamäki” - Johanna

Rasti 30 käytiin leimaamassa lintutornissa ja veikattiin tirpuset. Tämän jälkeen neuvoteltiin Antinmäen rastin nro 31 väliin jättämisestä, johon koko joukkue oli suostuvainen. Kellään ei ollut suurta intoa kivuta kyseisen mäen päälle ja takaisin alas, joten suorilla viitostien alkuun aamupalatauolle valaistulle bussipysäkille ja matka jatkui 32 ohittaen kohti rastia 33. Aamu alkoi valjeta rastien 32 ja 33 välillä, mutta lamppu oli kartanluvun tukena rastille 35 asti. Aamun pimeinä tunteina Riikka joutui tunnustamaan muulle joukkueelle, ettei maha voi hyvin. Ensimmäisenä päivänä oli tankkaus onnistunut hyvin, mutta yöllä ei meinannut ruoka upota millään ja kaikki yritykset jäi kiertämään ikävästi mahaan. Vauhti alkoi hidastua entisestään, mutta yöllä pyörän kanssa hinaaminen olisi voinut olla liian extremeä meille.


 
 Yön evästauko 5-tien varrella

Rastit 33 ja 34 sijaitsivat ennestään tutulla “lentohiekka-alueella” Johannan ja Riikan mukaan. Rastille 34 sai ajella viime vuodesta tuttua sähkölinjaa ja hiekkapohjaista harjumaisemaa. Hiekka oli onneksi hieman tamppautunut ajettavaksi, ainakin alamäissä. Tästä matka jatkui kohti kurssikeskusta, jonka kahvilasta olisi voinut ostaa purtavaa, mutta tyydyimme tällä kertaa omiin eväisiin. Lammen toisella puolen saunalla kuulimme edelliseltä joukkueelta, että seuraava osuus tulisi kestämään 2,5 tuntia, meidän vauhdilla siis vähintään kolme. Kävimme viereisellä laavulla kuulemassa tuomion lintujentunnistustehtävästä, josta tuli jälleen sakkoa järjestäjän juoniman 15 minuutin pakollisen tauon verran ja lisäksi loppuaikaan 15 minuuttia aika yhdestä väärästä linnusta.  Riikan onneksi (ja kenties koko kisan suorittamisen) tältä rastilta löytyi kisan aikana ainut oikea vessa ja huoltotauko antoikin sen käyttöön runsaasti aikaa. Vartin jälkeen alkoi jalkaisin suoritettava kahdeksan rastin mittainen suunnistusosuus, joka tuntui vievän maaliintuloa vain kauemmas.

Ensimmäiselle suunnistusrastille lähdettiin suoraa reittiä ja rasti osui hyvin kohdalleen. Lopuilla väleillä reitinvalinnat olivat polkupainotteisia ja Riikan energiavajeen takia sovimme jättävämme suunnistusrastin nro 4 välistä, kun se on pelkkä pisto ihan väärään suuntaan. Rastit osuivat ongelmitta kohdille. Johanna suunnisti hyvin ja Riikka keskittyi pelkästään saamaan tossua toisen eteen edes jollain tahdilla, välillä roikkuen Johannan repun hihnoissa kiinni. Lopussa tultiin taas vipo väli niin suoraan kuin mahdollista, maastopohja oli hyvää kulkea, paitsi niissä kymmenissä kohdissa mistä löytyi laajat alueet poronpallerojäkälää, joka muistutti lähinnä luistinrataa. Pyörän valot olivat jääneet suunnistuksen ajaksi palamaan, nyt oli korkea aika sammutella niitä. Riikalla maha alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalle ja pikkuhiljaa syöminenkin onnistui. Onneksi repusta löytyi leipää, vauvan puuroa ja marjakeittoa, mitään teollista, makeaa ja nopeasti energiaa antavaa ei kurkusta mennyt enää alas.

Fillarin selkää hypätessä teki aika kipeää pitkän juoksun jälkeen. Pyörällä rastit 36 ja 37, muutama huonompi reitinvalinta ja pikkupolkujen välttely-yritys Riikan voimien säästämiseksi toiveen mukaisesti. Rastilla 38 kahlausrasti uimarannalla, jonka questissa piti etsiä punainen kanisteri oikean värisellä lapulla pinnan alta, mistä saimme lisäohjeen tulla pois järvestä kolmella jalalla. Kinkattiin rantaan rinta rinnan riverdance hengessä ja vähän väliä jalkaa vaihtaen, kun voimat alkoivat olla yhdellä jalalla etenemiseen vedessä melko vähissä. Rastit 39, 40 ja 41 matkalta mukaan ja kohti loppupyöritystä. 



Aamukahlausta porukalla. Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Kajaanin keskustaa lähestyttäessä oli jälleen tiedossa monta questia rastien yhteydessä. Putki alkoi rastilta 42, jossa ensin käytiin sähkökaappisuunnistus. Tämä tehtävä oli yllättäen onnistunut ja selvittiin ilman sakkoja. Toisena questina oli köysiverkkotehtävä kanavassa, joka sekin onnistui ilman isompia kramppeja. Rastilla 43 pääsi veikkaamaan Canoraman ydinajatusta, joka meni sekin pieleen kun vastauksemme kerroimme rastilla 45, jälleen sakoille.

44 rasti matkalta mukaan ja 45 sakkokierroksen jälkeen taas quest Kainuun prikaatin varuskunta-alueella. Yhdeksän kirjaimia sisältävää rastia jalkaisin haettavaksi, missä joukkue sai hajaantua. Tosin alueesta ei ollut kuin pyöräkartta ja iso kartta, loput meni piirtelyksi. Johanna lähti 1:50 000 kartalla hakemaan rastit 1-4, joista kahta viimeistä sai etsiä huolella, vaikka oikealla hehtaarilla olikin. Harri kävi rastit 5, 6, 9 pyöräsuunnistuskartalla ja Riikka lähti itsepiirretyn kartan ja muistin varassa rasteille 7-8. Riikka ei rasteja löytänyt, koska alueen hahmottaminen ilman kunnon karttaa oli vaikeaa ja usko loppui ennen rastien löytämistä, joten Harri ja Johanna lähtivät uusintakierrokselle hakemaan kyseiset rastit. Varsinkin seiskaa tuli taas hetki kartoitettua useamman muun joukkueen kanssa. Toiselta lenkiltä kokoontumispaikkaan saapuessa oli Johannalla hieman pinna kireällä ja väsymystä ilmassa, joten pari suklaapatukkaa ja energiageeli olivat paikallaan ennen muiden seuraan saapumista.

Tehtävä jatkui vielä maston pyörärastin kautta ampumaradan questille 46, jossa ammuttiin värikuula-aseilla peltiämpäreitä. Jokaiselle joukkueen jäsenelle kolme laukausta, ja jokaisesta hutista sakoille. Kerättiin 4 sakkoa yhteensä, jotka jolkoteltiin (ihme, että tässä vaiheessa kisaa meistä kukaan pystyi ottamaan edes juoksua etäisesti muistuttavia askelia) ampumaradan tuntumassa ennen siirtymää vipolle rastille. Saatiin kasarmialueella kerätty lause oikein, jätettiin fillarit rastin läheisyyteen ja juostiin maaliin, vihdoin! Kello pysähtyi maalissa aikaan 15:50. Loppuaika ilman yötaukoa ja lossitehtävää 28h39min ja sakot päälle.



Maali näkyy! Kuva: Vaarojen Valokuvaajat

Päällimmäiseksi jäi olo, että olisi pystytty parempaan, mikään ei sujunut ihan hyvin, vaikka ei suuria epäonnistumisiakaan tullut. Jäi vähän mitäänsanomaton ja tyhjä fiilis, mikä osittain johtui myös väsymystilasta 38 tunnin valvomisen jälkeen. Vaikka onhan se meille uskomattoman hienoa suorittaa pitkä kisa. Lähes 30 tuntia liikkumista, 250 km matkaa + questejä. Me tehtiin se! Ensi vuonna uudelleen ja toivottavasti löydetään nyt puuttunut iloinen kisafiilis heti alusta lähtien mukaan.

GPS-seuranta
Järjestäjien kisasivut
Kilpailun kuvagalleria