Rokua Geopark Challenge 6.-7.7.2013 (Xtreme 24h)

Rokualla seikkailtiin nyt kolmatta kertaa Geopark Challenge. Itse bongasin kisan vuosi sitten ja jostain syystä kilpailu rupesi kiehtomaan ensi tutustumisella. Rajavillien omaa porukkaa kilpailuun ei saatu Kainuun Rastiviikon osuessa heti seuraavalle viikolle. Minulle kuitenkin siunautui mahdollisuus osallistua parin entisen Ounasvaaran Urheilulukiolaisen tapaamisen heidän kolmannen jäsenen ollessa esteellinen. Näin muodostimme Free Adventuren. Tässä tarinaa Muhoksen metsistä.

Äkkilähtö Ouluun

Bongasin Facebookista ilmoituksen, jossa haettiin hullua kahden urheilijan seuraksi rämpimään Muhoksen metsiin seikkailun hengessä ilman tulostavoitteita. Sulattelin ilmoitusta noin 12 tuntia ja huomasin sopivani kuvaukseen vallan mainiosti. Soitto perään ja parin tunnin päästä lähtö oli varma. Varmistus tapahtui sunnuntaina alkuillasta ja kilpailun materiaalin jako olisi jo torstaina, joten turhaan stressaamiseen ei onneksi jäänyt aikaa.

Rullaluistimien renkaat kaipasivat kipeästi uutta kulutuspintaa.

Kokemusta mistään näin pitkästä ei ollut (8h roga pisin), joten oma jaksaminen oli suurin kysymysmerkki. Ennestään tuntemattomien joukkuekavereiden tasokin vaikutti noviisista kovin hurjalta. Kisa kuitenkin kiehtoi ja mukaan oli päästävä, joten varusteet tuli laittaa kuntoon. Fillarihuolto onnistui naapurin avustuksella, rulliin uudet kumit alle ja varusteet kiekkokassiin. Junalippu Ouluun ja seikkailija oli valmiina.

Viimeiset valmistelut

Oulussa tapasin uudet kaverini ensikertaa ja joukkue vaikutti heti hyvältä. Varustetarkistus, unta ja matka Muhokseen. Kisakeskuksessa näyte jumarointitaidoista, joita ennakkotietojen perusteella tarvittaisiin 25m nousua varten, ja lopulta kilpailumateriaalin kimppuun. Karttoja saatiin heti kättelyssä kuusi kappaletta - prologin kartat saataisiin myöhemmin. Matka tulisi jakautumaan jotenkin näin:

• Prologi 23,5km (ainakin juoksu, uinti ja rullaluistelu)
• Maastopyöräily 125km 
• Melonta 24km 
• Canyoneering 22km (juoksu ja vesistön ylityksiä) 
• Maastopyöräily / juoksu 40km.

Ja tähän kaikkeen voittajilla tulisi mennä noin 24 tuntia. Huomata sopii myös, että melontaa lukuunottamatta matkat on mitattu ns. linnuntietä.

Jussi (vas.) ja Tuomo reittisuunnitelman kimpussa.

Reittisuunnitelma alkaa hahmottua kartta kerrallaan.

Prologilla liikkeelle

Kisaa edeltävä yö tuli nukuttua yllättävän hyvin ja fiilis oli koko ajan hyvin luottavainen omaan ja joukkueen tekemiseen. Kilpailun lähtö tapahtui Ponkilan pesäpallostadionilta (huom. stadion) kartat käteen ensimmäiseltä tömpäreeltä ja joukolla pummaamaan ensimmäistä rastia. Prologin ensimmäinen osa oli suunnistusta Muhoksen keskustassa tarjoten mm. nokkosia ja viemärissä ryömimistä (niin siistiä!).

Kartat mukaan ja leikki alkakoon.
Kuva: Tapani Launonen

Nokkosissa kahlatessa matkan teko oli hidasta ja rastia etsittiin isolla porukalla aivan liian aikaisin.
Kuva: Tuulia Miettinen.

Toiseen osaan lähdettiin uimapatjat kainalossa suunnaten suoraan veteen. Montankoskelle, takaisin ja jalkaisin eteenpäin - muistisuunnistusta ja vielä vähän uimista. Näistä osista oli prologin märin osuus tehty.

Jussilla kartta suussa, kun suuntaamme vaihtoon ja rullaluisteluun.
Kuva: Markku Ruottinen

Viimeinen prologin kolmesta osuudesta alkoi rullaluistimet jalassa. Pari ensimmäistä rastia tarttui hyvin matkaan, mutta kolmannelle mennessämme Naakiman Multitalentit pysäyttivät meidät ja kertoivat edellisellä rastilla olleesta ohjeesta. Heidän mukaansa seuraava tieosuus olisi käyttökiellossa, joten suuntasimme heidän kanssaan hiekkatie kierrolla seuraavaa rastia kohti. (Kilpailun jälkeen selvisi, että kielto koski vasta seuraavaa päivää ja tämä oli toki viestissä kerrottu.) Reilu pummi rastin otossa, josta puolet johtui väärässä kohdassa olleesta rastista, ja kaikki muut karkasivat kauas. Rullaluistelun lopussa sekaannusta aiheutti vielä sekavat merkinnät rasteissa. Onneksi päädyimme hakemaan toisenkin 3.6-rastin, jossa pääsi kiipeämään (ihan tikkaita pitkin tosin) vesitorniin ja etsimään leimasinta sieltä käsin.

Lemmenpolkua rullaluistimilla.
Kuva: Tuulia Miettinen

Polkien vaikka maailman ääriin

Fillariosuudella rastit tarttuivat hyvin matkaan, maisema vaihtui ja huonot jutut pääsivät ansaitsemaansa kunniaan. Mahtui välille toki kurjempiakin välejä, kuten polvia myöten suossa kahlaamista. Mutta myös hienoja pätkiä, kuten Pyhäkosken patovallin alastulo köysillä ja Muhosjoen ylitys pyörien kanssa alkuyöstä.

Pyhäjoen padolla.
Kuva: Tuulia Miettinen

Fillariosuudella huomasimme myös vauhtimme olevan varsin hyvä muihin joukkueisiin nähden, uusia selkiä ilmestyi eteen tasaisella tahdilla aina rastille 15 asti. Ahmaksen Kalevalaisessa perinnekylässä mieli koheni, kun tavoiteajan perusteella laskemamme ero kärkeen supistui parilla tunnilla lukiessamme viestin seuraavien rastien väliin jättämisestä kilpailun ollessa aikataulua pahasti perässä. Ketjut kireällä jatkoimme matkaa aina rastille 25 asti, jossa piti odottaa jumarointirasti. Pahaksi onneksemme emme kuitenkaan päässeet kiipeämään paikalla olleeseen Kalevan kuumailmapalloon, josta oli juuri loppunut kaasu. Palloon ehti kivuta vain viisi joukkuetta ja tässä meille selvisi ensimäistä kertaa, että olemme sijoituksissa heti kärjen perässä.

Seikkailumelonta

Melonta oli itselle oletuksena heikoin osa-alue, onneksi kaikkien osapuolien kärsivällisyys riitti vielä tässä vaiheessa (olihan kisaa takana vasta noin 14 tuntia melonnan alkaessa) ja ohjeet upposivat vähitellen. Vaihtopaikalla nautittu kuuma soppa lämmitti ja vaihtelu virkisti - aina ensimmäiseen koskeen asti. Pohja kiville, ukot ulos ja saattelemaan kanootti selvemmille vesille. Vieressä Snowflakesit lipuivat kauniisti ilman pohjakosketuksia ohi ja katosivat horisonttiin. Useiden koskien lisäksi Muhosjoki tarjosi seikkailijoille korkeita joen törmiä, kauniita hiekkasärkkiä (upottavaa mutaa), tuhansia seuralaisia, vettä taivaan täydeltä, sekä - helmenä veden pinnalla - kaatuneita puita.

Vesi kauniin kirkasta ja edessä hieman pomppuista menoa.
Kuva ei ole kilpailusta. Kuva: Oulun Seudun Melojat ry.

Puita oli välillä useamman metrin korkuisiksi murroksiksi asti, joiden toiselle puolelle pääsi vain yläkautta. Kanootin kantaminen, raahaaminen, kiskominen ja työntäminen tuli siis varsin tutuksi tällä "romantikkojen suosimalla joella". Melonta oli pitkä ja vaihtoa ehdittiin odottaa monen mutkan takaa.

Viimeiset huuhtelut

Kilpailun odotetuin (kauhulla kaiketi) osuus odotti välittömästi melonnan päätyttyä. Sama matka yläjuoksulle pyörien luokse, kuin mitä äsken oli tultu alavirtaan meloen. Tai ei nyt aivan sama matka, kun olihan matkalle ripoteltu reilusti toistakymmentä rastia.
Ensimmäinen puolikas canyoneeringistä sujui varsin rauhallisesti, välillä tuntui koko joukkue olevan unessa. Melonnassa ohittamamme Team Välivuosi paineli ohi muutaman rastin jälkeen, eikä meillä ollut tässä vaiheessa mitään sanomista heidän vauhtiinsa. Onneksemme osuuden loppuosuus oli vaativampaa suunnistusta ja samalla rastit oli ripoteltu vuoropuolin jokea. Jussi suunnisti tarkasti lipuille ja uinti piristi koko porukkaa, joten jalkakin rupesi hieman paremmin liikkumaan. Hieman ennen fillareille tuloa näimme Välivuoden jälleen samalla rastilla ja vaihdossa saimme kuulla taistelevamme heidän kanssaan kolmospaikasta.

Mistä näitä voimia tulee?

Tuomo lähti vaihdon jälkeen hurjalla tempolla kirimään eroa Välivuoteen kiinni, olivathan he lähteneet vaihdosta vain noin 1½ minuuttia meidän edellä. Itse olin ensimmäisen oman vetopätkän jälkeen aivan lopussa. Ensimmäiseltä (43) rastilta lähtiessämme huomasimme Välivuoden vasta tulevan siihen, tästäkös voimat taas lisääntyivät. Pieni pummi seuraavalle ja matkaa jatkettiinkin kimpassa viimeiselle varsinaiselle rastille. Tällä välillä vetohaluja ei löytynyt oikein kummastakaan joukkueesta, mutta viimeiselle questille mennessä molemmat joukkueet kokeilivat välillä irtiottoja ja vauhtia oli paikoin jopa 45km/h. Questilla etsimme Muhosjoen suistossa olevista postilaatikoista päivän Kalevaa, jossa maalin sijointi oli ilmoitettu. JP-rakennetekniikka oli juuri lehteä nostamassa postilaatikosta ja maalin ohi olimme kiertäneet matkalla questille, joten suurta haastetta tässä ei ollut. Viimeisessä ylämäessä Välivuosi kuitenkin jätätti meidät ja näin tulimme neljäntenä joukkueena maaliin vain parin minuutin erolla toisena maaliin tulleisiin. Pettymyksen peitti kuitenkin suunnaton ylpeys omasta suorituksesta.

Maalissa, Muhoksen torilla, puhdas vesi tuntui varsin virkistävältä.

Palkintojenjaossa yllätys

Illalla "gaalassa" saimme yllättäen ja pyytämättä käteemme kakkospalkinnot, kun edellä maalin tulleet eivät olleet kiertäneet kaikkia rasteja ja saivat näin ½ tunnin aikasakot. Näin oma ja joukkueen loistava suoritus sai vielä varsin hienon palkinnon. Matkaa kertyi, reitin lyhennyksistä huolimatta, kaikkiaan noin 230km ja aikaa kului lähes 26 tuntia.

GPS-seurannan käppyrä sekoili hieman padon jälkeen,
mutta muuten näkyy lenkit ja koukerot varsin hyvin.

Uudestaan...

Linkkejä kilpailuun liittyen:

Kilpailun kotisivu
GPS-seuranta 2013
Tapani Launosen kuvia tapahtumasta
Tuulia Miettisen kuvia

p.s. Anteeksi pitkä teksti, mutta pitkä oli kilpailukin. Toivottavasti lukeminen ei käynyt tylsäksi.