Somero Yö Rogaining 26.7.2013

Rogainingin ja yösuunnistuksen ystävät kokoontuivat Somerolle Siikjärven leirikeskukseen heinäkuun viimeisen perjantai-illan hämärtyessä. Rajavillit olivat ilmoittautuneet mukaan kolmen hengen sekajoukkueella, mutta kisapäivän flunssa pudotti yhden jäsenistä huoltajan rooliin. Lähtöviivalle selvisivät lopulta Antti ja Johanna, sarjanaan 5 tunnin keskimatka. 8 tunnin urakkakin oli harkinnassa, mutta seuraavan päivän menot estivät tällä kertaa osallistumisen kuninkuusmatkalle.

Kartta tarjosi hyvin haasteita reittisuunnitteluun. Kisakeskuksen läheltä oli napsittavissa hyvin pisteitä, mutta toisaalta Liesjärven kansallispuiston rastiputki kauempana houkutti paitsi suurien pisteiden, myös ilmeisen hienojen maastojen takia. Suunnitelma olikin kiertosuuntineen harvinaisen pitkään avoimena. Lopulta päädyttiin suuntaamaan suoraa linjaa pohjoiseen kääntäen sieltä itään kansallispuiston putkeen. Myötäpäivään heitettävän lenkin lopuksi olisi kisakeskuksen itäpuolella useita vaihtoehtoja loppurutistukselle.

Suunnitelma oli rohkea, sillä matkaksi arvioitiin lopusta riippuen 33-38 kilometriä eikä merkittäviä oikoja olisi tarjolla. Luotto omaan tekemiseen oli kuitenkin kova, sillä yhteistyö Luoston juhannusrogainingissa oli toiminut hyvin. Myöhästymisestä olisi tällä kertaa luvassa poikkeuksellisen kovat pistevähennykset, joten heti alkumatkasta lähtien aioimme välttää ylimääräisiä pistoja vähänkään reitiltä sivussa oleville rasteille. Ainoaksi checkpointiksi valittiin kakkostien ylitys, joka olisi tehtävä alle 2 tunnin kohdalla. Sarjan muiden joukkueiden suunnitelmista korviin kantautuneiden tietojen mukaan ei Liesjärvellä olisi ruuhkaa odotettavissa.

Alkuhöntyilyt

 Startin tapahtuessa klo 22:00 suuntasimme yhden lähirastin kautta kohti pohjoista. Virtaa tuntui riittävän ja ensimmäisellä rastilla olimme koko joukon keulassa. Jos hinausnaru olisi tullut mukaan, olisi sitä varmaan käytetty jo tässä vaiheessa innokkaamman etenijän tahdin rauhoittamiseen. :) Suurimman intoilun jälkeen keskityimme tarkkaan suunnistukseen, maisemien ihailuun ja kuvien räpsimiseen, kun siihen oli vielä riittävästi valoa tarjolla.

Alkupätkä oli varsin selkeää suunnistusta. Pienistä reitinvalintaeroista otettiin mittaa muiden joukkueiden kesken, kunnes rastin 145 jälkeen jatkoimme matkaa suoraviivaisesti koilliseen ilman seuralaisia. Hämärtyvässä metsässä hukkasimme polun alta muutamaan kertaan, mutta kompassiin luottaen pääsimme aina takaisin oikealle uralle. Lamput sytytimme rastia 148 lähestyessämme. Tahti oli reipasta, meno tuntui helpolta, eväät maistuivat ja kakkostien checkpointin saavutimme hyvissä ajoin n. 1h 35 min matkaa taivaltaneena.

Kuun sillalta luonnon esteradalle

Liesjärven kansallispuistoon johdattavalle rastiputkelle saapuessamme oli pimeys jo laskeutunut täysin. Kuun paisteessa maisemat olivat hienot ja rastilla 125 leimatessamme kamera kaivettiin jälleen esille. Maisemien ihailun ohella tankkasimme energiavarastoja täyteen, sillä edessä oli kartasta pääteltynä reitin suunnistuksellisesti haastavin osa pilkkopimeässä.

Rasti 115 oli kartassa väärässä paikassa. Oikea paikka oli kumpareen eteläjuuri.

Maasto muuttuikin haastavaksi, mutta enemmän kulkukelpoisuuden kuin suunnistuksen puolesta. Myrsky oli myllertänyt luonnontilaiseen metsään melkoisen esteradan. Täältä otettiin varmasti reissun hitaimmat kilometrivauhdit ja alkumatkalla kiritty ennakko suunniteltuun aikatauluun nähden vaihtui hienoiseksi hopuksi. Suunnistuksellisesti homma kuitenkin toimi ja maaston salliessa pääsimme nostamaan jälleen tahtia. Ennen palaamista kakkostien toiselle puolelle spekuloitiin lopun reitinvalinnoilla. Selvää oli, ettei aikaa ollut hukattavaksi ja tahtia oli pystyttävä kiristämään edes tyydyttävän pistesaaliin keräämiseksi matkan varrelta.

Valoa kohti

Kakkostien ylityksen jälkeen poimimme matkan varrelta pari rastia ennen juomapistettä, josta täytyi kirjaimellisesti valita, mitä tietä aikoo maalia lähestyä. Suorinta ”tietä” maaliin matkaksi arvioimme 6 km, mutta se tarkoittaisi kaikkien rastien skippaamista. Aikaa oli jäljellä n. 52 minuuttia ja jalat tuntuivat vielä tuoreelta, joten valitsimme hieman kiertävän selkeän linjan, jossa olisi tarjolla kolme helppoa, mutta arvokasta rastipistettä ja paljon tiepohjaa vauhdikkaaseen etenemiseen. Laskeskelimme vaadittavaksi keskitahdiksi reilua 7 min / km, johon uskoimme pystyvämme.

Tossu liikkuikin liukkaasti ja tahti tuntui riittävän. Loppu”suoran” lyhyen maastopätkän pohja oli yllättävän hidaskulkuista, joten kun saimme tiepohjaa takaisin alle, niin väänsimme vauhtisäädintä vielä pykälän kovemmalle. Puiden väleistä vilkkuivat maalin vieressä olevan maston valot, joista peilasimme jäljellä olevaa matkaa. Mielessä oli vielä 3 pisteen rastin nouto aivan maalin vierestä, mutta kellon näyttäessä aikaa olevan jäljellä enää alle 4 minuuttia, oli siitä juostava reilun 100 metrin päästä ohi tietä pitkin. Myöhästymisestä oli luvassa sakkoa peräti 5 pistettä / minuutti.

Hyvän loppukirin ansiosta leimasimme maalissa reilun minuutin ennen 5 tunnin täyttymistä. Hetken päällimmäisenä mielessä oli harmitus viimeisen rastin oikaisusta, sillä sen noutamiseen tarvittava lisäminuutti olisi varmasti ollut säästettävissä jossain vaiheessa taivalta. Harmitus haihtui kuitenkin varsin nopeasti, sillä olimme onnistuneet toteuttamaan meille erittäin rohkean reittisuunnitelman juuri ja juuri vaaditussa ajassa.

Jälkilöylyt

Olimme viimeinen 5 tunnin sarjan maaliin saapunut joukkue, joten saimme kuulla tulokset heti tuoreeltaan. Sarjan voitto tuntui hyvältä edellä mainitun rohkean reittisuunnitelman ja hyvän toteutuksen johdosta, mutta piste-eron suuruus toiseksi tulleeseen oli melkoinen yllätys. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut mukava mitata taitojamme kovemmassa 8 tunnin sarjassa, sillä sama reittisuunnitelma täydennettynä reitin varrelta pistoina kerättävillä rasteilla olisi voinut tuoda siitäkin sarjasta hyvän sijoituksen.

Suoritus oli kokonaisuutena varmasti vahvimpia, mihin olemme rogaining-kisoissa pystyneet. Tuntui, että molemmat antoivat sekä suunnistuksellisesti että fyysisesti parastansa. Ensimmäiset 4 tuntia etenimme tarkasti voimia säästellen ja viimeisen tunnin aikana pystyimme hyökkäämään ja käyttämään koko kilpailuajan hyödyksemme sortumatta panikointiin tai muihin sähläyksiin ratkaisujen hetkellä. Jos viimeinen 3 pisteen rasti olisi ehditty hakea matkaan, voitaisiin rehellisesti sanoa ettemme parempaan pysty.

Reitti kokonaisuudessaan, yhteensä 35,2 km.

Kilpailun järjestäjät olivat tehneet jälleen hienon kisan. Kartta ja rastipisteet olivat viimevuoteen verrattuna selkeästi paremmat ja puitteet sekä tarjoilut kisakeskuksessa huippuluokkaa, varsinkin osallistumismaksuun verrattuna. Yösuunnistuksen ja rogainingin ystäville ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.