Rogainingin ja yösuunnistuksen ystävät kokoontuivat Somerolle
Siikjärven leirikeskukseen heinäkuun viimeisen perjantai-illan hämärtyessä.
Rajavillit olivat ilmoittautuneet mukaan kolmen hengen sekajoukkueella, mutta kisapäivän
flunssa pudotti yhden jäsenistä huoltajan rooliin. Lähtöviivalle selvisivät
lopulta Antti ja Johanna, sarjanaan 5 tunnin keskimatka. 8 tunnin urakkakin oli
harkinnassa, mutta seuraavan päivän menot estivät tällä kertaa osallistumisen
kuninkuusmatkalle.
Kartta tarjosi hyvin haasteita reittisuunnitteluun.
Kisakeskuksen läheltä oli napsittavissa hyvin pisteitä, mutta toisaalta
Liesjärven kansallispuiston rastiputki kauempana houkutti paitsi suurien
pisteiden, myös ilmeisen hienojen maastojen takia. Suunnitelma olikin
kiertosuuntineen harvinaisen pitkään avoimena. Lopulta päädyttiin suuntaamaan
suoraa linjaa pohjoiseen kääntäen sieltä itään kansallispuiston putkeen. Myötäpäivään heitettävän lenkin lopuksi olisi kisakeskuksen itäpuolella useita
vaihtoehtoja loppurutistukselle.
Suunnitelma oli rohkea, sillä matkaksi arvioitiin lopusta
riippuen 33-38 kilometriä eikä merkittäviä oikoja olisi tarjolla. Luotto omaan
tekemiseen oli kuitenkin kova, sillä yhteistyö Luoston juhannusrogainingissa
oli toiminut hyvin. Myöhästymisestä olisi tällä kertaa luvassa poikkeuksellisen
kovat pistevähennykset, joten heti alkumatkasta lähtien aioimme välttää
ylimääräisiä pistoja vähänkään reitiltä sivussa oleville rasteille. Ainoaksi
checkpointiksi valittiin kakkostien ylitys, joka olisi tehtävä alle 2 tunnin
kohdalla. Sarjan muiden joukkueiden suunnitelmista korviin kantautuneiden
tietojen mukaan ei Liesjärvellä olisi ruuhkaa odotettavissa.
Alkuhöntyilyt
Alkupätkä oli varsin selkeää suunnistusta. Pienistä
reitinvalintaeroista otettiin mittaa muiden joukkueiden kesken, kunnes rastin
145 jälkeen jatkoimme matkaa suoraviivaisesti koilliseen ilman seuralaisia.
Hämärtyvässä metsässä hukkasimme polun alta muutamaan kertaan, mutta kompassiin
luottaen pääsimme aina takaisin oikealle uralle. Lamput sytytimme rastia 148 lähestyessämme. Tahti oli reipasta, meno tuntui helpolta, eväät maistuivat ja
kakkostien checkpointin saavutimme hyvissä ajoin n. 1h 35 min matkaa
taivaltaneena.
Kuun sillalta luonnon esteradalle
Liesjärven kansallispuistoon johdattavalle rastiputkelle
saapuessamme oli pimeys jo laskeutunut täysin. Kuun paisteessa maisemat olivat
hienot ja rastilla 125 leimatessamme kamera kaivettiin jälleen esille.
Maisemien ihailun ohella tankkasimme energiavarastoja täyteen, sillä edessä oli
kartasta pääteltynä reitin suunnistuksellisesti haastavin osa pilkkopimeässä.
Rasti 115 oli kartassa väärässä paikassa. Oikea paikka oli kumpareen eteläjuuri. |
Maasto muuttuikin haastavaksi, mutta enemmän
kulkukelpoisuuden kuin suunnistuksen puolesta. Myrsky oli myllertänyt
luonnontilaiseen metsään melkoisen esteradan. Täältä otettiin varmasti reissun
hitaimmat kilometrivauhdit ja alkumatkalla kiritty ennakko suunniteltuun
aikatauluun nähden vaihtui hienoiseksi hopuksi. Suunnistuksellisesti homma
kuitenkin toimi ja maaston salliessa pääsimme nostamaan jälleen tahtia. Ennen palaamista
kakkostien toiselle puolelle spekuloitiin lopun reitinvalinnoilla. Selvää oli,
ettei aikaa ollut hukattavaksi ja tahtia oli pystyttävä kiristämään edes
tyydyttävän pistesaaliin keräämiseksi matkan varrelta.
Valoa kohti
Kakkostien ylityksen jälkeen poimimme matkan varrelta pari
rastia ennen juomapistettä, josta täytyi kirjaimellisesti valita, mitä tietä
aikoo maalia lähestyä. Suorinta ”tietä” maaliin matkaksi arvioimme 6 km, mutta
se tarkoittaisi kaikkien rastien skippaamista. Aikaa oli jäljellä n. 52
minuuttia ja jalat tuntuivat vielä tuoreelta, joten valitsimme hieman kiertävän
selkeän linjan, jossa olisi tarjolla kolme helppoa, mutta arvokasta
rastipistettä ja paljon tiepohjaa vauhdikkaaseen etenemiseen. Laskeskelimme
vaadittavaksi keskitahdiksi reilua 7 min / km, johon uskoimme pystyvämme.
Tossu liikkuikin liukkaasti ja tahti tuntui riittävän.
Loppu”suoran” lyhyen maastopätkän pohja oli yllättävän hidaskulkuista, joten
kun saimme tiepohjaa takaisin alle, niin väänsimme vauhtisäädintä vielä pykälän
kovemmalle. Puiden väleistä vilkkuivat maalin vieressä olevan maston valot,
joista peilasimme jäljellä olevaa matkaa. Mielessä oli vielä 3 pisteen rastin
nouto aivan maalin vierestä, mutta kellon näyttäessä aikaa olevan jäljellä enää
alle 4 minuuttia, oli siitä juostava reilun 100 metrin päästä ohi tietä pitkin.
Myöhästymisestä oli luvassa sakkoa peräti 5 pistettä / minuutti.
Hyvän loppukirin ansiosta leimasimme maalissa reilun
minuutin ennen 5 tunnin täyttymistä. Hetken päällimmäisenä mielessä oli
harmitus viimeisen rastin oikaisusta, sillä sen noutamiseen tarvittava lisäminuutti
olisi varmasti ollut säästettävissä jossain vaiheessa taivalta. Harmitus
haihtui kuitenkin varsin nopeasti, sillä olimme onnistuneet toteuttamaan meille
erittäin rohkean reittisuunnitelman juuri ja juuri vaaditussa ajassa.
Jälkilöylyt
Olimme viimeinen 5 tunnin sarjan maaliin saapunut joukkue,
joten saimme kuulla tulokset heti tuoreeltaan. Sarjan voitto tuntui hyvältä
edellä mainitun rohkean reittisuunnitelman ja hyvän toteutuksen johdosta, mutta
piste-eron suuruus toiseksi tulleeseen oli melkoinen yllätys. Jälkikäteen
ajateltuna olisi ollut mukava mitata taitojamme kovemmassa 8 tunnin sarjassa,
sillä sama reittisuunnitelma täydennettynä reitin varrelta pistoina
kerättävillä rasteilla olisi voinut tuoda siitäkin sarjasta hyvän sijoituksen.
Suoritus oli kokonaisuutena varmasti vahvimpia, mihin olemme
rogaining-kisoissa pystyneet. Tuntui, että molemmat antoivat sekä
suunnistuksellisesti että fyysisesti parastansa. Ensimmäiset 4 tuntia etenimme
tarkasti voimia säästellen ja viimeisen tunnin aikana pystyimme hyökkäämään ja
käyttämään koko kilpailuajan hyödyksemme sortumatta panikointiin tai muihin
sähläyksiin ratkaisujen hetkellä. Jos viimeinen 3 pisteen rasti olisi ehditty
hakea matkaan, voitaisiin rehellisesti sanoa ettemme parempaan pysty.
Reitti kokonaisuudessaan, yhteensä 35,2 km. |
Kilpailun järjestäjät olivat tehneet jälleen hienon kisan.
Kartta ja rastipisteet olivat viimevuoteen verrattuna selkeästi paremmat ja
puitteet sekä tarjoilut kisakeskuksessa huippuluokkaa, varsinkin
osallistumismaksuun verrattuna. Yösuunnistuksen ja rogainingin ystäville
ehdottomasti yksi kesän kohokohdista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti