Tämän kaudella Craft-triplan hiihdon ja juoksun päivämäärät eivät natsanneet oman kalenterin kanssa, mutta kun sarjan maastopyöräilyosakilpailu sijoittui sopivalle viikonlopulle, niin pitihän sitä lähteä Jämin hienoiksi kehuttuihin maastoihin tutustumaan.
 |
| Lähtöpeukku |
Ryhmäajon perusteet
Vonkasin paikan ensimmäisestä lähtöryhmästä, jotta voisin paremman seuran puutteessa tehdä matkaa triplaan osallistuvan Markuksen kanssa. Lähtöviivalle pyörää asetellessani tajusin, ettei ainakaan alkumatkalla tarvitsisi ajoseuran puutteesta kärsiä. Kiva, eipä ole tullut ryhmäajoa ennen harrastettuakaan.
Alkukiihdytyksen polkaisin tietysti liian hitaasti ja maastoon siirryttäessä edessä olleen ryhmän vauhti ei tyydyttänyt alkuunkaan. Hyppäsin erään teknisiä murheita lähtösuoralla kärsineen ja nyt kovaa kiriä ajavan hepun peesiin ja aloimme napsia selkiä yhteistuumin. Ensimmäiselle huoltopisteelle 14 kilometriin saakka opettelin letkassa ajoa lähinnä tarkkailijan asemasta. Omat työt rajoittuivat n. puolen kilometrin vetovuoroon juuri ennen huoltoa.
Huollon jälkeen vauhdikkaalla tieosuudella ajoimme puolenkymmenen hengen porukalla edellä häämöttäneen ison letkan kiinni. Tässä en tosin itse vetovastuuta kantanut. Näillä paikkeilla viimeistään huomasin, että ryhmäajo ja hyvät peesit ovat tässä lajissa se iso juttu.
Pudotuspelit
Tieltä maastoon kantatessa aikaa oli kulunut 37 minuuttia ja matkaa oli kertynyt 18 kilometriä. Tästä alkoi osaltani taistelu hyvävauhtisen ryhmän perässä pysymisestä. Porukkaa putoili ryhmästä hiekkapehmeiköissä, pitkissä ylämäissä ja milloin missäkin kohtaa. Onnistuin kuitenkin roikkumaan vauhdikkaan ryhmän hännillä yllättävänkin pitkään.
Lopulta kolmannen huollon jälkeen, n. 38 kilometrin kohdalla ylämäkeen viettävällä tieosuudella oli pakko nostaa tassut pystyyn ja pudottautua hyvästä letkasta ennen kuin kroppa menisi aivan tilttiin. Onnekseni 3 muutakin ajajaa koki saman kohtalon samassa ylämäessä ja pääsimme näin jatkamaan pienempänä ryhmänä kohtuullista vauhtia.
Roikuin tämän porukan mukana, kunnes polun muuttuessa pienemmäksi päästin heidät suosiolla karkuun. Alun kova vauhti oli tarkoittanut huoltopisteillä vain pikaista vesimukia ja seuraavalla huoltopisteellä olisi pakko tankata evästäkin. Takana ei näkynyt muita, joten suunnitelmana oli höntsäillä 44 km:n huoltoon asti voimia säästellen ja tankata evästä siihen saakka kunnes seuraava hyvä ryhmä ajaisi minut kiinni.
Lonely rider
Näin tapahtuikin. Ehdin tankkailla huollon eväitä useamman minuutin, mutta takaa ei tullut ketään. Lopulta paikalle karautti pari cowboyta Konillaan ja liityin heidän seurueeseensa. Toinen heistä jäi heti jälkeen ja toinen laukkasi karkuun muutaman kilometrin päässä polun muuttuessa jälleen pienemmäksi.
Tässä vaiheessa en nähnyt järkeväksi lähteä yrittämään väkisin peesausta, sillä polku oli paikoin kivikkoinen ja väkisin perässä roikkumalla olisi varmasti saanut juuri tankatut energiat hukattua nopeasti. Jäin siis nauttimaan hienosta polusta omassa rauhassani ja odottelemaan takaa hyvää ryhmää, johon liittyä.
Odottavan aika tuntui jälleen pitkältä. Vasta pitkässä ylämäessä lähestyttäessä 54 kilometrin huoltopistettä näin seuraavan karavaanin saapuvan taustapeiliin. Sovitin vauhtini siten, että ehdin nauttia huoltopaikan tarjonnasta rauhassa ja olin valmiina iskeytymään tämän joukon kärkikahinoihin.
Ryhmäajon syventävät opinnot
Huoltopisteeltä alkoikin ison tien osuus, jolle liimauduin erään Cube-hemmon peesiin. Olan takaa kuului noin kymmenen muunkin miehen hengitys. Alkuun annoin Cube-hemmon ja toisen kovareisisen miehen viedä, mutta hetken peesissä levähdettyäni aloin tehdä itsekin töitä. Muut olivat ilmeisesti varautuneet reissuun matalammilla rengaspaineilla omien 3 barin "maantiepaineideni" sijaan, joten laskuvoittoisilla osuuksilla otin mielelläni vastuuta vauhdin kasvattamisesta.
Kolmestaan vetovastuuta vaihtelemalla saimme pidettyä todella hyvää tahtia yllä ja joukko takana harveni harvenemistaan. Ohittelimme jatkuvasti sipanneita kilpakumppaneita, joista kukaan ei onnistunut liimautumaan peesiimme. Pitkän tievoittoisen osuuden jälkeen teknisemmällä osuudella teimme matkaa enää kolmestaan, kunnes rengasongelmat pudottivat yhden pois n. 6 km ennen maalia ja jäimme Cube-miehen kanssa etenemään kahdestaan.
Tällä maastopätkällä omatkin voimani alkoivat hiipumaan ja takareisikin uhkali krampilla - lopulta uhkausta kuitenkaan toteuttamatta. Pysyin juuri ja juuri vaalean Cuben perässä ja viimeisellä kilometrillä muutamassa pehmeämmän hiekan kohdassa suoritettujen ylimääräisten liirailujen jälkeen luulin useaan otteeseen pudonneeni pois kyydistä. Loppusuoran avautuessa olin kuitenkin edelleen iskuetäisyydellä ja hetken mielijohteen sekä hyvän olon raivon tuoman adrenaliiniannoksen turvin runttasin ulkokautta rinnalle ja pyöränmitalla ohi ennen maalivaatetta.
 |
| Maalipeukku |
Maalissa paiskasimme kättä hyvään ryhmävetoon loppupätkällä osallistuneiden kesken ja siirryin maalisuoran varteen tankkailemaan. Fiilikset olivat mahtavat ajan (3:25) ollessa yli puoli tuntia neljän tunnin tavoiteaikaa kovempi. Suoritus oli muutenkin kaikin puolin onnistunut. Rohkea kova alku (pl. lähtösuora), kovat peesit lähes puoleen matkaan, pudottautuminen pois ennen totaalista sippaamista, taloudellinen eteneminen yksin teknisillä poluilla, viimeisen 30 kilometrin hieno ryhmäveto ja loppusuoran fiiliksiä nostattava kirikamppailu olivat kaikki asioita, joita en osannut etukäteen edes kuvitella yhdistäväni tähän suoritukseen. Matkaan oltiin lähdetty puhtaasti kokeilumielenä ja tuloksena oli saatu todella kypsä suoritus. Sijoitus oli muuten 85., mutta se on sivuseikka.
Näitä lisää kiitos.
 |
| Reittikartta ja sykkeet matkan varrelta. 38 km:ssa viisarit punasella ja oli pakko jättäytyä ryhmästä. 55 km:n jälkeen näkee hyvin, milloin ollut vetovuoro ja milloin peesissä. |
 |
| Trekin tweedmies lähdössä matkaan. Ilman lämpötila oli muuten yli 20 c. Respect. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti