sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Rogainingia minuuttiaikataululla Sipoossa.

Toukokuun viimeisenä päivänä Sipoon pohjoisosassa etsittiin rasteja 2 tunnin rogainingin merkeissä. Rajavillien porukasta tällä kertaa mukana oli vain Antti, joka starttasi tapahtumaan soolojoukkueena.

Tarjolla oli tarkka 1:10 000 suunnistuskartta, jolle rasteja oli sijoiteltu 26 kpl. Reittisuunnitteluun haasteita toivat laajat kielletyt alueet, mutta reitti hahmottui kartalle melko nopeasti tuttuun tapaan arvokkaita pisteitä kiertäväksi. Arvioin suunnitelman n. 16-18 kilometrin pituiseksi. Tarkemmin en alkanut sitä mittailemaan, vaan jaoin sen aikatauluttamalla osiin Salpaus-rogainingin hyvien kokemusten rohkaisemana.

Merkitsin reitille vartin välein tarkastuspisteen, jonka mukaan tekisin ratkaisuja aikataulun suhteen tarvittaessa. Lisälenkkejä en juuri miettinyt, koska laskeskelin että tämänkin reitin suorittamiseen saisi asettaa tossut melko napakalle tahdille.

Koko kartta ja reitti, kiertosuunta myötäpäivään.


Heti täysillä!


Lähtöpaikalle ryhmittyessä alkoi näyttää siltä, että suurin osa osanottajajoukosta oli suuntaamassa samaan suuntaan rastille 53. Välttääkseni leimaamaan jonottelun otin poikkeuksellisen napakan startin ja leimasin rastilla kärkiporukassa yhdessä suunnistus-rankissa muutama(sata) sijaa korkeammalla olevien herrojen seurassa. Seuraavalla välillä maltoin jonkin hetkellisen supervoiman vallassa lukea karttaa ja valita oikean uran edellä painavan letkan painaessa suoraan pystyvihreään. Tällä kuittasin rennosti hölkkäillen koko ryhmäpummiporukan - hetkeksi.

Rinnerasti 39 löytyi pienen kaarroksen kautta ja kohti rastia 27 kulkiessa annoin letkan mennä suosiolla karkuun ja keskityin oman rytmin löytämiseen. Ensimmäinen vartin checkpointti oli rastilla 27, mutta alkutohinassa unohdin tietenkin katsoa kelloa siinä. Tajusin tämän vasta rastilla 50, jossa aikaa oli kulunut reilut 17 minuuttia. Olin siis hieman aikataulua edellä ja päätin rauhottaa tahtia ihan aavistuksen verran.

Tämä tietenkin kostautui heti, kun missasin rastille 52 johdattavan alueenreunan. Luin sen sekä kartasta että maastosta, mutta jostain syystä jatkoin uraa pitkin. Ylimääräistä koukkua tähän tuli n. puolentoista minuutin verran. Silti olin 3,5 minuuttia edellä puolen tunnin checkpointilla. Tässä kohtaa matkaa kohtasin yllättäen energiavajeen tunteen ja piti kaivaa eväät esiin ja löysätä tahti hetkeksi kävelyyn. Ihmettelin yllättäen tullutta pikku-sippaamista, mutta eväiden energia tuntui onneksi tarttuvan hyvin ja pistin asian kovan alkusykkeen piikkiin.

Alkuosa. Ihan kelpo viivaa yhtä koukkua huomioimatta.


Fiksua ja tyhmää.


Rastin 46 otin varmalla otteella ja tetsasin hankalakulkuista sivurinnettä kohti joen yli vievää siltaa. Sillalle tullessa Mäkisen Seppo kurvasi edelle ja liityin tunnetusti kovan tekijän peesiin. Rasti 30 osui kerrasta, mutta rastille 31 otin pienen koukun takakautta ja kadotin Sepon selän näkyvistä. Rastille 20 olin asettanut 45 minuutin tavoiteajan, joka ylittyi n. 2 minuutilla. Laitoin edellisen rastin piikkiin ja päätin kiristää juoksutahtia hieman seuraavilla helpoilla väleillä ja kerätä siten pelimerkkejä lopun tarkoille paikoille.

Tossu kulki hyvin ja rastin 41 kävin poimimassa notkosta kovalla tahdilla, olihan seuraavaksi luvassa reissun pisin tieosuus, jolla saisi sykkeet taas tasaantumaan. Tieosuudella nostin katseen kauas seuraavaan mukaan ja rullailin kevyesti sitä kohden napaten vähän lisää evästä. Mutkan tullessa eteen totesin sen kaartavan talon pihaan. Mitä ihmettä? Minkä talon? Tarkempi katsaus karttaan ja ympäristöön ja totesin kipaisseeni melkein 400 metriä kartan ulkopuolelle. Kylläpä tuntui tyhmältä kipitellä takaisin väärää tietä jo kerran ohittamieni kisaajien ihmetellessä erikoista reitinvalintaani pellon toiselta laidalta.

Hetken mietin jo rastien 54 ja 28 jättämistä väliin, mutta päätin kuitenkin hakea ne ja jättää lopusta jotain muuta pois. Tunti täyttyi hieman ennen tieltä kohti rastia 54 sukeltamista.

Kävin rastilla 48... rastimääritteessä :D


Muutoksia suunnitelmaan.


Rastin 54 ympärillä oli paljon kaatuneita puunrunkoja, jotka hidastivat kulkemista. Itse rasti löytyi hyvin, samoin rasti 28. Huolimaton lähtösuunta rastilta johti ajautumiseen talon väärälle puolelle ja taas lisättiin pummisarakkeeseen reilu minuutti.

Tunti ja vartti tuli täyteen jo ennen rastilla 38 leimaamista, eli olin nyt yli yhden rastivälin perässä aikataulua. Päätin korjata tämän skippaamalla seuraavan rastin 49 ja suuntaamalla suoraan 37:lle. Tämä oli mukava väli suunnistaa ja onnistui hyvin. Rastilla 37 näin taas vilauksen Sepon selästä ja hetken aikaa mietin peesiin hyökkäämistä kartanluvusta välittämättä. Pidin kuitenkin oman pääni ja suunnistin itse sivurinteessä kohti pohjoista ja rastia 48. Oma tekeminen osoittautui hyväksi valinnaksi tälle välille, sillä tielle Ahola-tilan tienoilla tullessani totesin Sepon olevan vuorostaan minun peesissäni.

Aika oli jälleen rientänyt ja tielle saapuessani totesin viimeisen puolituntisen jo käynnistyneen. Aikataulusuunnitelman mukaan minun olisi pitänyt olla jo seuraavalla rastilla 48, joten tein toisen nopean cut-off -ratkaisun ja päätin jättää rastit 48 ja 32 hakematta, vaikka potentiaalinen peesattava Seppo sinne suuntasikin. Toivoin ehtiväni hakea kartan kulmasta rastin 51 kulkien matkalla rastin 36 kautta. 36 löytyi ongelmitta ja jatkoin suunnitelman mukaisesti itään. Vilkaisu kelloon pakotti kuitenkin kyseenalaistamaan tämän. 24 minuuttia jäljellä - en ehtisi millään. Jälleen nopea suunnitelmanmuutos ja kaarto etelään suoraan kohti rastia 43, jonka jälkeen oletin vielä ehtiväni rastille 34, joka oli ollut reservissä alkuperäisessä suunnitelmassa.

49, 48 ja 32 jäivät pois suunnitelmasta. Tilalle tuli 36.


Loppusuora.


Rasti 43 löytyi ongelmitta ja suuntasin kaakkoon kohti rastia 34. Aikaa oli jäljellä alle 15 minuuttia, mutta jotenkin mieli oli poikkeuksellisen rauhallinen ja luottavainen. Monessa rogainingissa tässä kohtaa on pureskeltu kynsiä ja revitty hiuksia jännityksestä, mutta ilmeisesti koko reissun ajan tarkasti seurattu aikataulu toi itsevarmuutta tekemiseen.

Rasti 34 löytyi hienolta paikalta kerralla ja maalia kohti kipitellessäni tein vielä viime hetken reitinvalintapäätöksiä hyödyntäen hakkuualueiden koneuria onnistuneesti. Maaliin leimasin juuri sopivasti ajassa 1:59:06 (oman kellon mukaan n. 1 min vähemmän). Pisteitä kertyi lopulta 59, joka oikeutti tuloksissa sijaan 21.

Lopussa taas ihan kelpo tekemistä jatkuvasta kellonvilkuilusta huolimatta.


Matkaa GPS:ään kertyi 16,7 km, joten kulku oli omaan tason nähden erinomaista. Selkeitä suunnistusvirheitä kertyi yhteensä n. 6 minuuttia (1,5 min rastille 52, reilut 3 min 41-54 välillä ja reilu minuutti 28:n jälkeen). Ilman näitä suunnitelma olisi ollut päivän kunnolle lähelle optimaalista. Virheet olivat niin selkeitä, että tilanteen tasalla oleva joukkekaveri olisi todennäköisesti pelastanut kaikki nämä ajatuskatkokset. Jouduin lopulta karsimaan suunnitelmasta pois peräti 10 pisteen edestä rasteja. Paremmille sijoille yllettiin tällä kertaa huomattavasti lyhemmillä reiteillä, joten reittisuunnittelu ei aivan osunut nappiin tällä kertaa.

Näiden pummien myötä harjoitus oli aivan loistava aikataulun seurantaan ja reitin optimointiin kesken kisan. Aikataulun hahmottaminen onnistui hyvin ja seuraaminen vielä paremmin. Tilanne oli tiedossa ja hallinnassa koko reissun ajan ja maalissa viralliseen kisakelloon jäi käyttämättä alle minuutti.

perjantai 29. toukokuuta 2015

NUTS Karhunkierros 160 km 22.-23.5.2015

Vaikka kilpailusta on jo muutama päivä aikaa, on ajatukset edelleen aivan levällään. Mutta katsotaan mitä niistä saadaan tähän luettavaan muotoon.

Valmistautuminen

Päätös Ultra Trail Tourille osallistumisesta syntyi syksyllä hyvin menneen Vaarojen Maratonin kasikutosen jälkeen. Tarkoitus oli kerätä juoksukilometrejä pohjille suurin pirtein saman verran, kuin mitä Vaaroille lähtiessä oli. Aivan siihen en kevään aikana päässyt, lähinnä viimeistelyä häirinneen flunssan takia. Siitäkin huolimatta olo oli erittäin luottavainen ja usko omaan tekemiseen kova.
Täydennys pussukat urheilujuomajauhetta valmiiksi annoskoossa huoltolaatikoihin. Kuva: Johanna Tuosa
Kilpailua edeltävällä viikolla unet olivat jääneet hieman lyhyiksi, mutta pari viimeistä yötä tuli nukuttua hyvin. Jännitys oli viikolla jo häirinnyt työntekoa ja aamulla ennen kisaa tuntui etten ollut koskaan jännittänyt niin kovasti.
Kaikki valmista-  varpaan kynnet tuli leikattua vielä lähtöalueella. Kuva: Marika Varpenius

Varusteet

Ennen kilpailua oli eri foorumeilla paljon spekulaatioita olosuhteista ja varusteista. Oma varustus valikoitui lopulta aika helposti - ainoat joita olen käyttänyt todella paljon. Kalsarit, kengät, paita ja reppu, kaikkien kohdalla oli käytännössä vain yksi vaihtoehto. Vaihtovaatteet huoltolaatikoihin pakkasin vasta aivan viime hetkellä - kaiken varalle. Reppu painoi ilman juomia 1,4kg ja juomaa mahtui mukaan 3 litraa, joskaan sitä ei missään vaiheessa aivan niin paljoa ollut mukana.
Opin että ehjät kengät auttaa pitämään roskat ulkopuolella.
Kuva: Marika Varpenius



Alkulämmöt

Lähtöalueella oli kiva moikata tuttuja ja tuntemattomia. Lähtökarsinan ympärillä oli porukkaa paljon ja fiilis oli korkealla. Yhtään rohkeaa ei kuitenkaan löytynyt, joka olisi lähtenyt heti juoksemaan rinnettä ylös, vaan kävelimme koko porukka yhtä matkaa.
Valtavaaran laavun kohdalla tuli tehtyä pieni mutka väärälle uralle, mutta onneksi huomasimme nopeasti erheen. Ylimääräistä matkaa ei kertynyt kuin noin 200m ja "pummi" opetti heti kättelyssä kuinka tarkkana reitillä sai olla. Tästä opetuksesta oli myöhemmin varmasti hyötyä.
Valtavaaralle nousu oli melkoinen rypistys heti alkuun. Kuva: Johanna Tuosa.
Valtavaaran ja Konttaisen välissä oli jo ensimmäinen huolto. Alunperin olin suunnitellut juoksevani tästä vain ohi, mutta kun muut ottivat niin minäkin. Tämä osoittautui pahimmaksi virheeksi koko kilpailussa. Gluteenittomalla ruokavaliolla elävälle yhden Fanipalan keksi riittää näköjään hyvin laittamaan vatsan sekaisin. Vatsaoireet alkoivat noin 17 km taivaltamisen jälkeen, ilmaa oli vatsassa yhtä paljon kuin ympäröivässä maailmassa yhteensä. Ja sinne sekaan oli turha yrittää mitään vettä sakeampaa.
Kitkajoella oli pakko vilkuilla välillä maisemiakin. Kuva: Johanna Tuosa.
Juuman huollossa vesitankkaus ja meno jatkui. Askel tuntui vielä varsin hyvältä, eikä vatsankaan tilanne osannut pelottaa. Vauhti tuntui hieman reippaalta, mutta kuitenkin helpolta. Matkaa taitettiin pitkään viiden hengen joukossa, joka tosin hieman hajosi huollon jälkeen. Kaukolan Tommin kanssa tuli kuulumisia ja historiaa vaihdettua kaverin tsemppaamisen ohessa, kiitos hyvästä matkaseurasta.

Pimenevässä metsässä

Oulangan huoltoon (53km) saapuessa alkoi vatsan tilanne jo hieman huolettamaan. Ajattelin kuitenkin että mustikkakeitto auttaisi ja sen jälkeen matkaa voisi jatkaa uudestisyntyneenä. Huoltoon saavuimme vain noin 10 min kärjen takana, mikä oli yllättävän vähän.

Huollossa kengistä roskat pois ja eväiden nauttimisen ajaksi jalat ylös. Juomaleilit täyteen ja noin 10 minuutin pysähdyksen jälkeen menoksi. Tommi ehti huollosta liikkeelle noin minuuttia ennen minua ja ehti edellä pummata kohta polulle tultuaan.
Oulangan huollossa roskat pois kengistä. Ensi kerralla ehjillä kengillä liikkeelle. Kuva: Johanna Tuosa.
Mustikkasopan voimalla jaksoin nätisti Taivalkönkäälle, jossa joutui hetken arpomaan oikeita polkuja. Oikeat polut löytyivät, toisin kuin osalla takana tulevista, jotka tekivät jopa 20 km koukun pysäköintialueelle (kts. GPS-seuranta). Tästä kuitenkin alkoivat vaikeudet, ruoka ei vieläkään mennyt alas. Energiat sitä vastoin olivat alhaalla, olihan matkaa takana jo noin 60 km / 8 tuntia käytännössä ilman mitään tankattua energiaa. Juoksu rupesi tuntumaan reisissä, jotka eivät saaneet energiaa, ja samalla polun juostavuus laski rajusti. Metrit Taivalkönkäältä noin 15km eteenpäin olivat todella pitkiä, raskaita ja uuvuttavia - juoksuaskelia otin vain silloin tällöin, vilun väreet tulivat, muutamat yksittäiset sadepisaratkin tuntuivat ämpärilliseltä kylmää vettä. Samalla juurisella ja kivikkoisella polulla joutui kävellessäkin katsomaan erikseen jokaisen askeleen paikan. Synkkyys valtasi mielen.

Luovuttaja

Noin 4 km ennen Hautajärveä polku jälleen parani ja juoksuaskeleita tuli otettua enemmänkin, vaikka se vaikeaa olikin. Reidet kipuilivat jokaisella askeleella. Päätös luovuttamisesta oli syntynyt jo matkalla, vaikka sitä luontotalolla tuli vielä vetkuteltuakin. Suurin tavoite pitkälle matkalle lähtiessä oli tehdä ehjä suoritus, nyt sitä ei ollut tulossa.
Hautajärvelle saapuessa päätös oli jo käytännössä tehty. Kuva: Johanna Tuosa.

Voittajan on helppo hymyillä - luovuttajan ei

Kisan jälkeen oli alkuun ylpeä omasta päätöksestäni, todennäköisesti säästin palautumisessa paljon ja onhan 82 km pitkä matka sekin. Päivä päivältä ajatukset ovat kuitenkin muuttuneet alakuloisemmiksi tapahtumaa ajatellessa - tappio, luovuttaminen ja epäonnistuminen ovat vallanneet ajatukset. Varsinkin läpipäässeiden juttuja reissusta lukiessa ovat omat reissun aikaiset vaivat muuttaneet mittasuhteitaan ja oma päätös on muuttunut säälittäväksi omassakin mielessä. Jos Vaarojen Maratonin jälkeen ajatukset palasivat aina siihen euforiaan maalissa, niin nyt ajatukset palaavat johonkin aivan muuhun. Keskeyttäminen ja luovuttaminen ei ole kivaa.

Tällä hetkellä halu rangaista heikkoa mieltä olisi kova, mutta jalat eivät anna siihen vielä myöden. Kovat mäkitreenit ovat kuitenkin nyt uudella tavalla suunnitelmissa, mäissä eroa tulee muihin turhan paljon (vaikka eihän tässä muita vastaan kilpailla - eihän(?)).
Luontotalon lattialla maatessa päätös varmistui. Kroppa oli tyhjä. Kuva: Johanna Tuosa. 

Katse eteenpäin

Vaikka mieli onkin vielä maassa, niin eilen käyty suunnistus helpotti jo oloa. Ehkä elämää on vielä Karhunkierroksen luovutuksenkin jälkeen. Onneksi tapahtumasta jäi jotain positiivistakin, yhtään rakkoa tai hiertymää ei kehoon tullut, kengät toimivat hyvin rei'istä huolimatta ja uusi reppu oli aivan loistava.

Seuraavaksi katse Jukolaan, katsellaan muita tapahtumia sitten myöhemmin. Nyt mielessä on jo mahdollisuus Pallaksen reissulle, alkuviikosta vielä ei.
Lauantaina Konttaisella jaksoi jo kiipeillä katsellessa kärkiäijien ja -naisten menoa. Kuva: Johanna Tuosa.

Kilpailun kotisivut
GPS-seuranta
Johannan ottamia kuvia

perjantai 22. toukokuuta 2015

Getting ready - NUTS Karhunkierros 160km

Kolmen viikon lenkkitauko alla. Jännittää enemmän kuin koskaan. Ruoka ei maistu. Juomapussista jäi osa kotiin. Ajatuksen harhailee milloin missäkin. Kaikki alkaa kuitenkin olla niin valmista kuin voi olla.


Rukalle

Seat saapui kisapaikalle eilen torstai-iltana lähellä puolta yötä, nopea majoittuminen ja nukkumaan. Matka sujui mukavasti, vaikka välillä satoi kovasti ja aurinko paistoi samalla silmille. Poroja ja pupuja oli liikenteessä enemmän kuin muita liikkujia yhteensä.
Sateenkaari näytti tietä Suomussalmen lähellä.
Viimeistelyä ennen reissua haittasi pieni flunssa, jonka takia lenkkeily on jäänyt viimeisen kolmen viikon aikana hyvin vähiin. Olo on kuitenkin luottavainen, joskaan matkan todellista pituutta ja vaativuutta en kyllä ole vielä sisäistänyt.

Evästys

160km matkalle lähdetään Rukalta, josta suunnataan Hautajärvelle ja sieltä käännytään paluumatkalle, joka kulkee samaa reittiä. Huoltolaatikot saa toimittaa Oulangolle (53km / 107km) ja Hautajärvelle (80km). Laatikoihin olen pakannut lähinnä syötävää - karkkia, suklaata (Pätkis todettu parhaaksi Vaarojen Maratonilla), sipsiä ja Picnic salamia. Molemmista huolloista löytyy lisäksi termareissa lämmintä mehua ja kääntöpaikalta vielä soppaa ruokatermarissa. 

Repusta löytyy käytännössä täysin samaa evästystä, kuin huolloista, pois lukien lämpimät. Juomana kulkee Herbalifen Prolong.

"Talvella se tuntui vielä hyvältä ajatukselta - 160km." - lainaus numerolapusta.

Näillä eväillä matkaan alle tunnin päästä.

GPS-seuranta:

Johannan ja Riikan kautta tullee jotain tietoja matkalta FB-sivulle.

--
Markus

maanantai 11. toukokuuta 2015

Spring Adventure 9.5. - Rajavillit 1

Spring Adventure 2015 Rajavillin varavillin ja multisport ensikertalaisen näkökulmasta – Rajavillit 1 (Riikka ja Harri)

Johannan pyytäessä kisaan mukaan, pienen mietinnän jälkeen uskalsin ottaa haasteen vastaan. Pyörän selässä ja maastossa on tullut vietettyä aikaa enemmän tai vähemmän viime vuodet, mutta suunnistuskarttaa olen pitänyt kädessä edellisen kerran valtion kuntokoulussa yli 15 vuotta sitten. Ja juoksu ei ole koskaan ollut lempilapseni. Melontaa sentään pääsi testaamaan edellisenä sunnuntaina järjestäjän toimesta Vihdin Palojärvelle. Kajakkikaksikkoon sain houkuteltua wingmaniksi kaverini, joka ei ollut koskaan myöskään kaksikolla melonut. Reilu tunti suht tyynellä järvellä ja pienen sadekuuron virvoittamana sai molemmat samaan loppupäätelmään, että meidän kajakissa oli joku vika, se ei kulkenut suoraan.
Varusteet aiheuttivat etukäteen ongelmaa, koska tiedossa oli mahdollinen kastuminen jossain vaiheessa reissua ja siksi vaatteita piti olla myös varalla mukana. Riikalta saatu varustelista apuna kamat autoon ja omat tutut eväät mukana kohti Lohjaa. Lohjanharjun maastot ovat sentään tuttuja vuosien takaisista MTB-Lohja 24h -hyväntekeväisyysajoista, eli ”kakkosnelosesta”, joten paikka löytyi helposti.

Perillä huomasi, että ajatukset olivat jo tulevassa koitoksessa, kun pyörää autosta kasatessa laitoin etukiekon väärinpäin ensimmäistä kertaa elämässä. En ajatellut sen edes olevan mahdollista levyjarrullisessa pyörässä! :D Riikan tultua paikalle pääsimme hakemaan kartat ja tekemään reittisuunnitelmaa. Riikan värikynä viuhui ja itse vain nyökyttelin kun yritin muistella, mitä mikäkin karttamerkki tarkoitti. Ulkona oleva kova tuuli oli saanut järjestäjätkin toimimaan ja muuttamaan melontarasteja. En tiedä oliko se helpottava tieto saada kuulla, että reitti helpottui, mutta keli järvellä oli lähinnä Tallinnan laivoilta tuttua. Lohja ei pettänyt tänäkään vuonna, 24h tapahtumasta tuttu sanonta ”Lohjalla sataa aina” piti jälleen paikkansa, saimme lyhyen sadesuihkun jostain tuulen tuomana päälle.

Ennen varsinaista reitille lähtöä tehty numerosuunnistus quest meni vielä itseltä vielä ihmetellessä Riikan hoitaessa homman kotiin. Pyörillä startatessa karttaa ei tarvinnut tälläkään kertaa pitää kädessä, vaan sen sai laittaa tangossa olevaan karttatelineeseen. Riikka oli antanut alun pyöräilyosuuden suunnistusvastuun meikäläiselle. Ei muuta kuin kohti ensimmäistä rastia unihiekkoja kevyesti pois pyöritellen jaloista. Ei tarvinnut kauaa heräillä, kun pääsimme tutustumaan Finnfoam-levyn kelluntaominaisuuksiin. Tätä ennen ko. rakennustarvike oli tuttu vain työmailta. Hetken meinasin riisua kengät ja sukat, mutta päädyin ottamaan pois vain pyöräilyhanskat. Mikähän järki siinäkin oli, kastui ne kuitenkin kun takinhihat kasteli ne kuitenkin ajamaan lähtiessä.  Reppu oli ainut mikä säilyi kuivana vatsallaan meloessa. Loppumatkan sai siis ajella ”vettä kengässä” hengessä. Maaston alkaessa huomasin, että karttatelineestä tuli olo kuin olisi silmälappujen kanssa ajanut, ei nähnyt eturengasta lainkaan. Piti vain sopeutua ja ottaa ajolinjat varman päälle, ettei Lohjan maastoa tarvitse tutkia liian läheltä. Olin varautunut täysjäykällä maastopyörällä ja reippailla rengaspaineilla, mutta maasto olikin ajoittain teknistä ja osittain märkää. Riikka eteni hyvin välillä jopa itsellekin haastavilla poluilla, vaikka omien sanojen mukaansa ei paljoa harrasta maastopyöräilyä. Työnjako toimi hyvin, itse polkaisin edeltä kinkaman päälle hetkeksi silmäilemään karttaa, koska juurakkoisella polulla se ei aina ollut mahdollista liikkeessä. Ainut käännöspummi tuli risteyksessä pitkän laskun jälkeen, oikea olikin vasen ja vasen oikea. Tässä vaiheessa parini vinkkasi, että karttaa voi myös pyörittää telineessä kulkusuunnan mukaisesti! ;) Pyöräilyn quest rastilla ollut viivasuunnistus ja siitä johtunut rytminmuutos sai pasmat sekaisin. Monta pikkukarttaa A4:lla ja välillä nekin ylösalaisin. Ajaessa piti löytää silmillä oikea kartta ja sitten vielä paikka missä menossa. Kaksivärinen kartta ja jatkuva mittakaavan vaihtuminen oli vaikeaa kokemattomalle. Pyöräilyosuus saatiin läpi ilman isoja pummeja.

Etukäteen arveluttaneelle juoksuosuudelle pääsimme kuivilla vaihtosukilla ja lenkkareilla. Tässä vaiheessa vetovastuu siirtyy Riikalle. Alkuun meni hetki vetreytyessä pyöräilyn jumittamista jaloista ja selästä, kunnes pystyi ottamaan juoksuaskelia. Finnfoam-levylle tehtiin uudelleen tuttavuutta juoksurastin questissa. Tässä vaiheessa päädyin jättämään pelkät alushousut jalkaan. Parhaat naurut sai käännöksessä kivellä. Kisapari ei päätynyt missään vaiheessa levylle takaisin, vaan itse makasin sukellusvenettä muistuttavan levyn päällä ja odottelin koska voi alkaa kauhomaan käsillä. Rantaan päästiin kuitenkin ja ”kuivat” vaatteet päälle lämmittämään. Puuduttavin osuus oli saaren kärjessä olleen rastin haku, pitkulainen saari jatkui aina vaan ja takaisin yhtä pitkä matka. Paluumatkalla laskeskelimme, että emme ehdi melonnan jälkeen kaikkia juoksurasteja noutamaan. Melomaan oli silti päästävä! Eniten odotettu osuus alkoi nopeasti polttelemaan olkapäiden lihaksissa ja piti alkaa miettimään taloudellisempaa tekniikkaa, eikä kauhoa kuin raivopää. Onneksi rasteja oli pudotettu pois, koska tekemistä oli tuossakin. Kajakki tuntui olevan samaa painosta kuin edellisen sunnuntain harjoittelussa ollut, ei kulkenut millään suoraan ja takana Riikalla oli täysi työ pitää se suunnassa. Takaisin maihin päästessä reisille ja polville kauhottu vesi oli jäädyttänyt paikat, niin että pelkkä kävelykin oli vaikeaa. Lisäksi pysyimme suunnitelmassa jättää pari rastia välistä ja suunnata kohti Lohjanharjua ja maalia, jotta ehdimme vielä ennen sulkemista.

Vaikka palkintojenjaossa oman nimen kuulikin, niin kolmospalkinto kuului toisen joukkueen Johannalle ja Antille, huikea suoritus. Itselle paras palkinto oli selättää etukäteen arveluttanut juoksuosuus sekä melonta. Riikalle pisteet, kun piti meidät molemmissa lajeissa suunnassa. Pientä nälkää jäi, joka osa-alueella on kehitettävää ja josko loppukesästä pääsisi vielä kokeilemaan uudelleen.
Vihdoinkin maalissa.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Spring Adventure 9.5. - Rajavillit 2

Rajavillit 2 starttasi kesän seikkailukauden avaavaan Spring adventureen kokoonpanolla, jolla ei ennen oltu kisattu. Sekasarjan starttiviivalle asettuivat erinäisten säätöjen jälkeen Johanna ja Antti. Ennen seikkailua oli spekuloitu poikkeuksellisen paljon siitä, kumpi saa kunnian hoitaa suunnistamisen. Lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa Johanna starttasi elämänsä ensimmäistä kertaa seikkailuun ilman pyörän karttatelinettä. Varusteisiin ja huoltomahdollisuuksiin kilpailun aikana panostettiin muutenkin poikkeuksellisen paljon jotta mukana tarvitsisi kuljettaa mahdollisimman vähän tavaraa. Ennakkotiedot useista "saattaa kastua" -rasteista aiheuttivat tähän hieman lisähaastetta.

Karttojen ja reittikirjan perusteella n. 5 tunnin kisalta oli lupa odottaa melko haastavaa maastopyöräilyä, melontaa tuulisilla ulapoilla ja suunnistusta helpohkoissa maastoissa. Kokonaisuudessaan reitti ei tarjonnut paljoakaan reitinvalintaa tai muita suunnistuksellisia haasteita. Viime hetkellä ennen lähtöä melontaosuuden rastipaikkoja muutettiin vaahtopäisten aaltojen velloessa alkuperäisten rastipaikkojen tienoilla.


Valmiina seikkailuun!

Lähtökäsky kävi kymmeneltä auringon pilkistellessä pilvien välistä. Lyhyellä juoksupätkällä venytettiin porukka jonoksi ennen ensimmäistä tehtävähässäkkää. Olimme letkassa hyvissä asemissa ja pääsimme suoraan tehtävän kimppuun. Juoksun aikana ehdimme suunnitella taktiikan "shakkitehtävään". Tehtävässä suunnistettiin ruudukossa ja laskettiin yhteen oikeissa ruuduissa olevia numeroita. Onnistuimme tässä erittäin hyvin, selvitimme tehtävän alle 3 minuutissa ja pääsimme kärkiporukassa hakemaan pyörät alle.

Vauhdikas alku jatkui n. 20 metrin ajan kunnes Antin pyörän ketjut katkesivat täysin yllättäen. Pikaisen kirosanan jälkeen pyörä katolleen nurmikon laidalle, kaivamaan ketjutyökalu satulalaukusta ja suorittamaan ylimääräinen oma tehtävärasti. Tämäkin vastoinkäyminen selätettiin onneksi nopeasti ja 4,5 minuttia haaverin jälkeen olimme jälleen liikkeellä. Päästessämme jatkamaan matkaa olivat useat joukkueet vielä prologi-hässäkässä huseeraamassa, joten kalustorikosta huolimatta olimme vielä kohtuullisissa asemissa.

Yhden helpon pyöräilyrastin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen quest-tehtävärasti, jossa ennakkotiedon mukaan saattoi kastua... Rastilla tapasimme vanhat ystävämme FinnFoam-levyt, joiden avulla tuli hakea rasti lammen toiselta rannalta. Tuttu juttu edellisen vuoden Spring Adventuresta. Quest sujui vauhdikkaasti, ohitimme muutaman joukkueen ja ehdimme vaihtaa kuulumisia Rajavillien ykkösjoukkueen kanssa. Ihan kokonaan ei vielä kastuttu...

Seuraavana vuorossa oli yhdeksän rastin mittainen MTB-osuus teknisemmillä poluilla. Rastit eivät tarjonneet juurikaan erilaisia reitinvalintamahdollisuuksia, joten ajoimme possujunatyylillä osuuden alkupätkät. Muut possut jäivät hiljalleen junasta oikeiden polkujen ja rastien niiden varresta osuessa hyvin kohdalleen ja vauhdin ollessa kohtuullista kevään pyöräilykilometreihin nähden. Hienoja polkuja.


Pikainen jalkautuminen kesken maastopyöräilyn rastille F14.
Tää on meijän laji!

Muutaman peruskartalla haetun pyöräilyrastin jälkeen oli vuorossa jälleen quest. Tehtäväpaperista paljastui neljä pisteväliä autosuunnistusta, joka suoritettaisiin nyt siis pyörällä. Tää on niin meidän rasti! Viimeksi maaliskuussa osallistuimme parina autosuunnistuskilpailuun ja Antti on AS-karttoja lukenut ahkerasti arvokilpailuissakin. Tehtävä sujui GPS:stä kellotettujen aikojen perusteella tasatahtia miesten kärkijoukkueiden kanssa ja sekajoukkueista nopeiten Antin hoitaessa kartanluvun ja Johannan varmistaessa perässä etteivät reitin varrelle piilotetut leimauspaikat jääneet huomaamatta.

Vaihtoon saavuimme sekasarjan kolmantena vain n. minuutin kakkospaikasta jäljessä. Pyörät vaihtuivat juoksukenkiin ja nopean varustevaihdon jälkeen suuntasimme 3 tarkan rastipisteet kautta kohti Liessaarta, jossa oli 2 rastia leimattavana ja quest suoritettavana. Taaskohan kastutaan? Questin piti reittikirjan mukaan olla jälkimmäisellä rastilla, mutta ystävämme FinnFoamit tervehtivät meitä jo saaren ensimmäisellä rastilla. Kapusimme jälleen levyn kyytiin kauhomaan lenkki läheiselle kivelle ja takaisin. Tällä kertaa tarjolla oli kevyttä aallokkoa, joten vaatteet kastuivat jo selkäpuoleltakin.

Housut pois! (Siis muistattehan jättää pyöräilyhousut vaihtoalueen laatikkoon ennen juoksuosuutta, kiitos.)

Saaren jälkimmäinen rasti löytyi hieman eri paikasta kuin mihin se oli karttaan merkattu. Etsimme rastia louhikosta yhdessä sekasarjan toisella sijalla olleen Lupus Extreme -joukkueen kanssa ja lopulta se löytyi läheiseltä laavulta. Seuraavalla pidemmällä juoksupätkällä kohti melonnan lähtöpaikkaa miesten sarjan kärkijoukkueet pyyhälsivät ohitsemme. Kovia poikia.

Melonta oli etukäteen kisan suuri kysymysmerkki, osin kelin takia, osin siksi ettei Antti ollut ehtinyt vesille näillä sulilla lainkaan ja Johannakin vain kerran. Alkupuolen sivuaallokosta pääsimme eroon kurvatessa ensimmäiselle rastille Liessaaren taakse. Rasti oli sama jolla olimme aiemmin kauhoneet FinnFoam-levyillä ja nytkin leimaamaan pääsy vaati muiden vesilläliikkujien väistelyä.

Seuraavalla rastivälillä surffasimme myötäaallokkoa banaaniveneellä ristiin rastiin. Rastileimauksen jälkeen ihmetys oli suuri edellä edenneen Lupuksen kääntyessä jo takaisin päin. Kartan mukaan yksi aamulla muutetuista melontarasteista oli vielä edessäpäin. Me jatkoimme siis eteenpäin kohti vieläkin isompia aaltoja ja seuraavaa rastia. Leimaamisen jälkeen välttelimme vasta-aallokkoa nostamalla kajakin laiturikannaksen yli samalla kipaten sinne loiskuneet vedet ulos. Ei se pitkään kuivana kestänyt, kun jatkoimme aalloilla keikkumista tällä kertaa vastatuuleen.

Melontaosuuden loppupuolella kuulimme järjestäjiltä että tuo kauimmainen rasti oli jätetty pois reitistä. Valitettavasti tämä tieto tuli meille liian myöhään. Ylimääräistä aikaa tähän kului melko tasan 20 minuuttia.

Kajakki rantaan, nopea varustevaihto ja tossua toisen eteen kohti neljää viimeistä juoksurastia. Ensimmäinen niistä aiheutti hieman hakemista lipun ollessa ovelasti jemmassa kallion kolossa. Loput kolme löytyivät helposti ja kirimme maaliin ajassa 5 tuntia ja 14 minuuttia. Järjestäjien päätöksellä saimme aikahyvitystä 20 minuuttia ylimääräisestä melontarastista.

Tämä tulos riitti sekajoukkueiden sarjan tuloksissa 3. sijalle vain muutamia minuutteja hopeasijan napanneen Lupus Extremen perässä. Sarjan voittoon seikkailivat todelliset lajin konkarit Omjakon -joukkueella.

Palkintosijoitus, jes.

Kuljettu reitti (51,4 km). Rastin F23 eteläpuolella oleva kielletty alue oli sallittua "autosuunnistuskartalla".

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Salpaus-rogaining 2.5.2015

Rajavillien ilmoittautuminen Salpaus-rogainingiin pistettiin sisään viime hetkellä, eli edellisenä iltana. Alun perin ei ollut tarkoitus lähteä kisailuun, mutta sisaruksista nuorempi halusi ehdottomasti päästä edes kerran kesässä mukaan. Ilmo laitettiin 3h sarjaan, menneitä ja tulevia kisoja silmällä pitäen. Aamulla herätyskellon soidessa liian aikaisin ja vettä sataessa taivaan täydeltä meinasi tulla seuraava peruutus reissuun lähdöstä.

Tavalla tai toisella päästiin kisapaikalle ja reittisuunnittelun kimppuun. Ensimmäiset reittiversiot olivat auttamatta liian pitkiä ja tuntui todella vaikealta saada suunnitelmasta tarpeeksi lyhyt, mutta paljon pisteitä antava. Parhaimmillaan tai pahimmillaan reittivaihtoehtoja oli 7. Näistä tiukan väännön jälkeen saatiin lopullinen, noin 14km, versio kasaan, reitti piirrettyä ja lähtövalmistelut tehtyä. Sadekin lakkasi sopivasti ennen starttia.

Valmiina lähtöön!
Lähtölaukaus kajahti klo 12. Sännättiin heti pyörien perässä tielle ja kohti rastia 105. Oli kiva juoksennella heti johtoparin perässä, muiden tullessa pitkänä letkana perässä! Vauhti rauhoittui kyllä matkan edetessä. 105 löytyi hyvin jyrkänteen alta. Sieltä mettää (pusikkoa) pitkin itään tielle ja rasteille 74 - 83. Ensimmäinen tunti täyttyi vasta rastin 74 lähistöllä, joten pikkuhiljaa alkoi hiipiä mieleen lisälenkkien mahdollisuudesta. 83 - 55 välillä oikaistiin tien kulmia. Rasti 55 oli oletuksena jyrkänteellä, onneksi ennen mäen alas pudottamista vilkaistiin määritettä: nenä. Ei muuta kuin jyrkänteen päälle ja leima.

Tässä vaiheessa oli selvää, että muutoksia loppulenkkiin on tehtävä. Puskettiin suunnitelmasta poiketen 55 rastilta pohjoiselle tielle ja sieltä tietä pitkin kohti rastia 53. Toinen tunti täyttyi matkalla kyseiselle rastille. Polku loppui alta ennen rastia sähkölinjalle, pusikon ryskettä kuunnellen ja maaston muotoja eli ojia etsien rastille. Jatkettiin rastille 35, missä ei ongelmia. Polkukin löytyi alle taas. Vielä näytti aikaa olevan riittämiin joten jolkuteltiin tietä alamäkeen rastille 51. Onneksi tultiin alaspäin, ylöspäin olisi voinut epätoivo iskeä, sen verran matkalle jäi korkeuseroa!

Rastilla 51 aikaa oli jäljellä puolisen tuntia. Tultiin suorinta reittiä kohti maalia ja aikaa ollessa jäljellä vielä 15min päätettiin juosta hakemaan vielä rasti 34 maalin länsipuolelta. Pientä epäilystä ehtimisestä oli toisella jäsenistä mielessä, mutta sitkeästi ja hyvällä tahdilla mäki ylös kiven kimppuun ja takaisin alas tielle. Ehditään!

Karttapala kisakartasta. Keltaisella vastapäivään kuljettu reitti.
Maalissa!

Maalissa ajassa 2h57min. Matkaa lenkille kertyi noin 20km, pisteitä saalistettiin 460. Tyytyväisiä oltiin kaikin puolin reittiin ja toteutukseen, ei olisi tuota parempaan pystytty. Onneksi tuloslistakin antoi aihetta iloon, suoritus oikeutti 3h sarjan 2. sijalle! Selvittiinpä reissusta ilman isompia rähinöitä ja erimielisyyksiäkin! :D

-Johanna & Anniina