Perinteinen Spring Adventure keräsi ennätysmäärän osallistujia tällä kertaa Hyvinkään ympäristöön. Rajavilleiltä oli matkassa 2 joukkuetta, joista kakkosjoukkue kisaili miesten kilpasarjassa Markuksen ja Antin voimin. Tavoitteena oli tehdä hyvä treeni kesän Rokua-seikkailua varten.
Valmistautuminen seikkailuun jäi melko vähäiseksi ja viikko käytettiin lähinnä edellisen viikonlopun TioMila-reissusta palautumiseen. Antilla oli perjantaina ohjelmassa vielä päiväreissukomennus Tanskan maaseudulle, mutta lähtöviivalle asettautuessa koko joukkue oli suunnilleen hereillä. Univelkahan kuuluu seikkailukisoihin, eikös?
Lähtökomento kajahti ilmoille klo 10:00 ja n. 30 sekuntia myöhemmin tehtiin kisasuunnitelmaan ensimmäinen muutos, kun päätimme suorittaa joenylitys-questin heti alkuun. Tällä toivoimme pystyvämme välttämään ennakkospekulaatioissa esiintyneet questille jonotteluajat. Pari muuta joukkuetta oli päätynyt samaan ratkaisuun, mutta valinneet paremman reitin. Jouduimme siis kuitenkin jonottamaan n. minuutin verran questille pääsyä, mutta saimmepahan suoritettua homman alta pois ennen kuin köydet alkoivat löystyä loppukisaa kohti.
Tästä suuntasimme muiden perään ensimmäiselle 4 km simppelille suunnistukselle, joka sisälsi 3 rastia. Heti ensimmäisen rastin jälkeen kolhittiin vähän polvea kaatunutta puuta ylittäessä ja muutaman minuutin ajan liiketahti oli hyvin verkkaista. Yksi rasteista oli viime hetkellä siirretty paikasta toiseen, mutta tämä ei aiheuttanut ongelmia. Ennen vaihtoon tuloa olimme ohittaneet jo 4 joukkuetta.
Vaihdossa otimme ripeästi fillarit alle ja suuntasimme pitkälle pyöräilyosuudelle, jonka 2 ensimmäistä rastia olivat samat kuin edellisellä osuudella. Ripeällä vaihdolla ja hyvällä alkutahdilla ohitimme 5 joukkuetta ennen ensimmäistä, ja 5 joukkuetta lisää ennen toista rastia. Seuraavalla rastivälillä missasimme parhaan reitinvalinnan, koska tulkitsimme kielletyn tien vieressä menevän pyörätien kielletyksi. Reittikirjassa oli selkeästi kerrottu että se oli sallittu, mutta taas kerran sen lukeminen unohtui. Univelkojen piikkiin. Huonosta reitinvalinnasta ja umpikujaan ajosta huolimatta sijoitus parani tälläkin välillä pari pykälää, eli meno maistui fillareilla.
Pyöräilyn kolmosrastin jälkeen päästiin teknisemmille poluille, mikä sopi meille mainiosti. Kuudennen rastin jälkeen päästiin polkemaan 1,5 kilometrin hieno pitkospuuosuus, jonka lopussa saavutimme pari joukkuetta ihmettelemässä sijaintiaan. Paikallistimme itsemme kartalta n. 300 metriä toivotulta polulta luoteeseen ja ajamamme polku ei vienyt oikeaan suuntaan. Muiden kääntyessä takaisin etsimään oikeaa polkua, me suuntasimme kohti rastimäkeä, joka näkyi hakkuuaukean toisella laidalla. Hakkuun toiselta puolelta ei polkua löytynyt ja suuntasimme rastimäelle. Saavutimme pian mäelle vievän polun, joka oli sama jolta olimme aiemmin lähteneet. Turhaan hakkuulla puskemiseen tuhlaantui pari minuuttia, mutta ilmeisesti muilla meni pidempään, koska nostimme sijoitusta tällä rastivälillä taas 3 sijalla.
9. rastilla aikaa tuhraantui jälleen pyörimiseen, koska etsimme rastia sieltä paikasta mihin se oli karttaan merkattu. Koska käytössä ei ollut rastimääritteitä, piti maastoa haravoida viiden minuutin verran ennen kuin rastilippu löytyi. 10. rasti heti perään oli aiheuttanut monille ongelmia ja mekin etsimme sitä väärästä paikasta muutaman extra-minuutin. Lopulta lippu antautui hiekkakuopan pohjalta.
Rastit 11 - 13 otettiin tarkasti ja matkavauhtia pudotettiin hieman, jotta rastilla 14 odottavalle suunnistustehtävälle säästyisi voimia. Suunnistusta varten pyörät parkkeerattiin sijalla 11 ajassa 2:25, n. 35 minuuttia kärkeä perässä.
Suunnistuskartta oli tehty ilmakuvasta, joten otimme matkaan myös pyöräilyn kisakartan helpottamaan maaston tulkintaa. Suunnistus sujui hyvin, mutta hiekkamontun reunoilla kiipeily vei voimia ennakoitua enemmän. Suunnistustehtävän 5. rastivälillä lähdimme koittamaan oikaisua metsän läpi kierrellen kisakarttaan merkittyjä kuoppia. Valinta osoittautui hitaaksi kulkea ja ensimmäistä kertaa alun jälkeen menetimme sijan rastivälillä. Loppu suunnistuksesta sujui ongelmitta.
Pyöräilyn loppuosuus oli selkeää tievoittoista poljentaa. Yksi rastinotto meni vähän pyörimiseksi, kun rasti olikin toisella puolella jokea mitä olimme kartasta tulkinneet. Pyöräilyosuuden päätteeksi vaihtoon tultiin ajassa 3 tuntia 53 minuuttia, eli n. 52 minuuttia kärkeä perässä. Sijoitus oli tässä vaiheessa 12., mutta 8. sijaan oli matkaa vain 5 minuuttia eivätkä kaikki edellä etenevät joukkueet olleet suorittaneet vielä joen ylitystä, jonka hoidimme itse alta pois heti alkuun.
Ripeällä vaihdolla hyökkäsimme kohti melontaa ohittaen vaihdossa yhden joukkueen, mutta kajakkia rantaan asetellessa toiselle seikkailijoista iski selkään armoton kramppi. 10 minuutin selällään makailun jälkeen kajakkiin pujottautuminen onnistui hammasta purren, mutta edelleen koko selkä oli aivan jumissa ja melominen oli lähinnä käsien heiluttelua.
Alkupuolella melontaa pohdimme jo kisan kesken jättämistä, mutta koska melontaosuuden jälkeen oli jäljellä vain lyhyt epilogi, päätimme jatkaa ainakin melonnan loppuun. Onneksi melonnassa ei tarvinnut paljoa suunnistaa ja kajakki kulki kohtuullisesti "yksimoottorisenakin". Yksi päivän haastavimmista tehtävistä - kajakista nousu jumissa olevan selän kanssa - sujui yllättävän hyvin, joten päätimme suorittaa myös viimeisen questin, eli finnfoam-kellunnan.
Maaliin leimasimme ajassa 5:16:45 sijalla 14. Tuloksissa eroa voittajaan tuli lopulta 1 tunti ja 20 minuuttia. Ilman lopun selkäongelmia olisi tullut hyvä kamppailu kymmenen parhaan joukkoon mahtumisesta. Kisan alkupuoli oli varsin hyvää tekemistä, mikä lupaa hyvää kesän seikkailuja ajatellen.
Tämän kisan opetukset menevät valmistautumisen tärkeyden puolelle. Kylmiltään vähän nukkuneena tällaiset koitokset aiheuttavat näköjään monenlaisia ongelmia.
Valmistautuminen seikkailuun jäi melko vähäiseksi ja viikko käytettiin lähinnä edellisen viikonlopun TioMila-reissusta palautumiseen. Antilla oli perjantaina ohjelmassa vielä päiväreissukomennus Tanskan maaseudulle, mutta lähtöviivalle asettautuessa koko joukkue oli suunnilleen hereillä. Univelkahan kuuluu seikkailukisoihin, eikös?
Lähtökomento kajahti ilmoille klo 10:00 ja n. 30 sekuntia myöhemmin tehtiin kisasuunnitelmaan ensimmäinen muutos, kun päätimme suorittaa joenylitys-questin heti alkuun. Tällä toivoimme pystyvämme välttämään ennakkospekulaatioissa esiintyneet questille jonotteluajat. Pari muuta joukkuetta oli päätynyt samaan ratkaisuun, mutta valinneet paremman reitin. Jouduimme siis kuitenkin jonottamaan n. minuutin verran questille pääsyä, mutta saimmepahan suoritettua homman alta pois ennen kuin köydet alkoivat löystyä loppukisaa kohti.
Tästä suuntasimme muiden perään ensimmäiselle 4 km simppelille suunnistukselle, joka sisälsi 3 rastia. Heti ensimmäisen rastin jälkeen kolhittiin vähän polvea kaatunutta puuta ylittäessä ja muutaman minuutin ajan liiketahti oli hyvin verkkaista. Yksi rasteista oli viime hetkellä siirretty paikasta toiseen, mutta tämä ei aiheuttanut ongelmia. Ennen vaihtoon tuloa olimme ohittaneet jo 4 joukkuetta.
Vaihdossa otimme ripeästi fillarit alle ja suuntasimme pitkälle pyöräilyosuudelle, jonka 2 ensimmäistä rastia olivat samat kuin edellisellä osuudella. Ripeällä vaihdolla ja hyvällä alkutahdilla ohitimme 5 joukkuetta ennen ensimmäistä, ja 5 joukkuetta lisää ennen toista rastia. Seuraavalla rastivälillä missasimme parhaan reitinvalinnan, koska tulkitsimme kielletyn tien vieressä menevän pyörätien kielletyksi. Reittikirjassa oli selkeästi kerrottu että se oli sallittu, mutta taas kerran sen lukeminen unohtui. Univelkojen piikkiin. Huonosta reitinvalinnasta ja umpikujaan ajosta huolimatta sijoitus parani tälläkin välillä pari pykälää, eli meno maistui fillareilla.
Pyöräilyn kolmosrastin jälkeen päästiin teknisemmille poluille, mikä sopi meille mainiosti. Kuudennen rastin jälkeen päästiin polkemaan 1,5 kilometrin hieno pitkospuuosuus, jonka lopussa saavutimme pari joukkuetta ihmettelemässä sijaintiaan. Paikallistimme itsemme kartalta n. 300 metriä toivotulta polulta luoteeseen ja ajamamme polku ei vienyt oikeaan suuntaan. Muiden kääntyessä takaisin etsimään oikeaa polkua, me suuntasimme kohti rastimäkeä, joka näkyi hakkuuaukean toisella laidalla. Hakkuun toiselta puolelta ei polkua löytynyt ja suuntasimme rastimäelle. Saavutimme pian mäelle vievän polun, joka oli sama jolta olimme aiemmin lähteneet. Turhaan hakkuulla puskemiseen tuhlaantui pari minuuttia, mutta ilmeisesti muilla meni pidempään, koska nostimme sijoitusta tällä rastivälillä taas 3 sijalla.
9. rastilla aikaa tuhraantui jälleen pyörimiseen, koska etsimme rastia sieltä paikasta mihin se oli karttaan merkattu. Koska käytössä ei ollut rastimääritteitä, piti maastoa haravoida viiden minuutin verran ennen kuin rastilippu löytyi. 10. rasti heti perään oli aiheuttanut monille ongelmia ja mekin etsimme sitä väärästä paikasta muutaman extra-minuutin. Lopulta lippu antautui hiekkakuopan pohjalta.
 |
| Upeaa pyöräilypitkosta! |
 |
| Rastille 7 paikannus pellonkulmasta ja suunta polulta pois sinne missä polku kartan mukaan on. Rastin kaarella takaisin samalle polulle. Ysirastin todellinen paikka merkattu violetilla. Kymppirastin tienoota sai soveltaa tosissaan että osui muodot oikein. Se on sitä seikkailu-urheilua :) |
Suunnistuskartta oli tehty ilmakuvasta, joten otimme matkaan myös pyöräilyn kisakartan helpottamaan maaston tulkintaa. Suunnistus sujui hyvin, mutta hiekkamontun reunoilla kiipeily vei voimia ennakoitua enemmän. Suunnistustehtävän 5. rastivälillä lähdimme koittamaan oikaisua metsän läpi kierrellen kisakarttaan merkittyjä kuoppia. Valinta osoittautui hitaaksi kulkea ja ensimmäistä kertaa alun jälkeen menetimme sijan rastivälillä. Loppu suunnistuksesta sujui ongelmitta.
Pyöräilyn loppuosuus oli selkeää tievoittoista poljentaa. Yksi rastinotto meni vähän pyörimiseksi, kun rasti olikin toisella puolella jokea mitä olimme kartasta tulkinneet. Pyöräilyosuuden päätteeksi vaihtoon tultiin ajassa 3 tuntia 53 minuuttia, eli n. 52 minuuttia kärkeä perässä. Sijoitus oli tässä vaiheessa 12., mutta 8. sijaan oli matkaa vain 5 minuuttia eivätkä kaikki edellä etenevät joukkueet olleet suorittaneet vielä joen ylitystä, jonka hoidimme itse alta pois heti alkuun.
Ripeällä vaihdolla hyökkäsimme kohti melontaa ohittaen vaihdossa yhden joukkueen, mutta kajakkia rantaan asetellessa toiselle seikkailijoista iski selkään armoton kramppi. 10 minuutin selällään makailun jälkeen kajakkiin pujottautuminen onnistui hammasta purren, mutta edelleen koko selkä oli aivan jumissa ja melominen oli lähinnä käsien heiluttelua.
Alkupuolella melontaa pohdimme jo kisan kesken jättämistä, mutta koska melontaosuuden jälkeen oli jäljellä vain lyhyt epilogi, päätimme jatkaa ainakin melonnan loppuun. Onneksi melonnassa ei tarvinnut paljoa suunnistaa ja kajakki kulki kohtuullisesti "yksimoottorisenakin". Yksi päivän haastavimmista tehtävistä - kajakista nousu jumissa olevan selän kanssa - sujui yllättävän hyvin, joten päätimme suorittaa myös viimeisen questin, eli finnfoam-kellunnan.
 |
| Etukäteen pohdittiin, kummalla rannalla tämä rasti on. Lopulta se ei ollut kummallakaan rannalla. |
 |
| Finnfoameja hakemassa. |
 |
| Loppukellunta. taustalla joen ylitys, jonka suoritimme heti kisan alkuun. |
 |
| Loppuleimaus. Lopun liiketahdista kertoo 30m loppusuoran väliaika: 31 sekuntia :) |
Maaliin leimasimme ajassa 5:16:45 sijalla 14. Tuloksissa eroa voittajaan tuli lopulta 1 tunti ja 20 minuuttia. Ilman lopun selkäongelmia olisi tullut hyvä kamppailu kymmenen parhaan joukkoon mahtumisesta. Kisan alkupuoli oli varsin hyvää tekemistä, mikä lupaa hyvää kesän seikkailuja ajatellen.
Tämän kisan opetukset menevät valmistautumisen tärkeyden puolelle. Kylmiltään vähän nukkuneena tällaiset koitokset aiheuttavat näköjään monenlaisia ongelmia.
