V Retki Rogaining 28.7.2012 (8H)

Tämän vuoden ainoa kotimainen täysimittainen 24 tunnin rogaining-kilpailu kisailtiin Pirkanmaalla Tampereen ja Oriveden suunnalla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Keskuspaikkana toimi Viitapohjan kylän kupeessa sijaitseva ratsastustila. Vaikka suunnitelmia täysipitkän sarjan suhteenkin heräteltiin alkukesällä, päädyttiin lopulta 8 tunnin ”rentosarjaan”, mikä oli olosuhteet ja kunnon huomioiden varmasti oikea ratkaisu.

Mukaan kisaan ilmoittauduttiin kovakuntoisimmaksi arvioidulla kaksikolla. Ennen kisaa ilmenneet polvivaivat varjostivat valmistautumista, mutta kun juoksulupa heltisi kolmelta eri lääkäriltä, päätettiin lähteä leikkiin mukaan turvonneesta nivelestä huolimatta. Useammankin joukkueen kokoaminen kisaan oli suunnitteilla, mutta lopulta osallistujalistalle saakka päätyi vain ”ykkösjoukkue”. Se oli tosin jossain vaiheessa saanut nimekseen ”Rajavillit 3”. Hämäystä ja psykologista sodankäyntiä vastustajien suuntaan tietenkin ;p 

Reittiä piirtelemään

Kisapaikkaa kohti suunnattiin Lappeenrannasta kohta aamu-viiden jälkeen ja perille saavuttiin juuri sopivasti ennen karttojen jakoa. Lakana kouraan ja suunnittelemaan siis.

Kisapaikalla tankkausta helteistä päivää varten.

Kisajärjestäjien ansioksi on sanottava, että kartta tarjosi paljon haasteita ja mahdollisuuksia reitinvalintaan. Hetkeen sopivaa lähtökohtaa ei meinannut löytyä, kunnes kilpailukeskuksen luoteispuolella sijaitsevan järven pohjoispuolen pistepottilinja päätettiin reitin lähtökohdaksi. Teitä seuraillen helpohkon oloinen 8 + 9 + 9 + 8 pisteen aloitus johdattaisi Kämmenniemen kylälle, josta olisi hyvä jatkaa sopivan pituinen lenkki kartan eteläpuoliskolle.

Reittiä suunnitellessa käytettiin varjopaikat tarkasti hyödyksi.

Kilpailukeskuksen lähellä oleva rasti 70 päätettiin ottaa alkupalaksi ja loppulenkki hahmottui helposti teitä seuraillen ja hyviä pisteitä antavia rasteja poimien. Siksakkiin ei olisikaan enää ollut varaa, sillä reitin pituudeksi mittailimme kartalta 53 km. Suunnitelmissa oli 60 km tavoittelu, mutta helteinen keli ja jalkavaivojen vuoksi puutteelliseksi jäänyt valmistautuminen aiheuttivat pientä epävarmuutta siitä. Jos tossu liikkuisi napakasti, olisi n. 6 km lisälenkillä loppupäässä otettavissa vielä 22 lisäpistettä (57-33-12-83-51). 

Vauhdilla alkuun

Matkaan päästiin puoliltapäivin auringon porottaessa armotta. Ensimmäinen rasti 70 löytyi helposti, vaikka matkalla oli pienoista säätöä varusteiden kanssa. Kuvia räpsittiin, tossu liikkui ja maisema vaihtui kilpakumppaneiden kanssa rupatellessa. 85 oli myös helppo nakki, samoin 95. Matkalla rastille 96 muutaman pienen oikopolun löytäminen maastosta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta tarkan havainnoinnin ja suunnistuksen ansiosta niistä ei seurannut mitään suurempia kämmejä. Rastilta 96 tielle kömpiessä aikaa oli kulunut 2 tuntia ja totesimme alkuvauhdin perusteella 60 kilometrin rajan olevan mahdollinen.

Rasti 81 löytyi myös ongelmitta, mutta napakka alkuvauhti alkoi tuntua. 81 – 10 välinen tie oli todella mäkinen, mikä yhdessä edelleen kuumasti paistavan auringon kanssa söi energiavarastoja rutkasti. Kymppirastin juomatäydennyspaikka tuli siis tarpeeseen.

Lähtölupaa odottamassa.

Sitten mennään!

Polttavalla asfaltilla kohti rastia 70.

Suunnitelman muutoksen paikka?

Selkiä edessä, juostaan kiinni :)

Maisemissa ei ollut valittamista.

Virkistystauko Kuuslahden pohjukassa.

Taas 8 pistettä lisää. Rastipisteet olivat kautta linjan selkeitä. Tästäkään kivestä ei voinut erehtyä :)

Kaitaveden ylitys Kämmenniemen kulmilla.

Kisan aikana tankkasimme nesteitä 6-7 l / hlö. Täydennys tuli tarpeeseen.

Rankka keskipätkä

Seuraavien neljän rastin ajaksi suunnistuksen luonne muuttui. Kantavana teemana oli energiatehokas eteneminen isoa tietä pitkin ja alkukisan rasteihin verrattuna haastavampien rastipisteiden tarkka napsiminen kyytiin matkan varrelta. Suuriin virheisiin ei olisi varaa, sillä maaliin oli vielä matkaa eikä suuria oikaisumahdollisuuksia enää ollut.

Rasti 77 näkyvissä. Ei ongelmia.

77 oli helppo, mutta 92:lle tarvittiinkin jo todellista tarkkuutta. Lähdimme metsän puolelle hieman liian aikaisin ja kuvittelimme olevamme toisella puolella suota. Onneksi rastikallio kuitenkin löytyi viereisen nyppylän kautta. Päätimme pitää tankkaustauon takaisin tieuralle päästyämme. Simppeli ”omia jälkiä takaisin” –suunnitelma kostautui heti, kun mielessä olivat suunnistuksen sijaan ruispalat ja banaanit. Matka tuntui pitkältä ja epäilimme jo tulleemme liian pitkälle tiestä ohi, mutta pienen haravoinnin päätteeksi löysimme onneksi takaisin sille. Tässä oli vähän tuuria mukana – sekä rastin löytymisessä, että tielle paluun pummin paikkaamisessa.

Reilut 5h takana ja pummin jälkeinen energiatankkaus työn alla. Nyt täytyy keskittyä.

Rastille 42 menimme tarkasti suunnistaen. Suunnitelma oli kulkea suon pohjoispuolelta, mutta vaikeakulkuinen maasto ohjasi meidät sen eteläpuolelle, minkä huomasimme onneksi heti. Sieltä kautta rastin lähestyminen olikin lopulta varsin helppo. Matkalla rastille 74 totesimme, että lisälenkille saisi heittää hyvästit ja peruslenkinkin suorittaminen tulisi menemään aika tarkalle. Rasti löytyi kerralla ja kun reissun pisin maastopätkä isolle tielle osui hyvin, oli aika siirtyä loppusuoralle.

Pellon laitaa kohti maalia. Loppusuora alkaa.

Loppusuoran läpsyttelyt

 Kun lisälenkki oli hylätty, rasti 72 avasi loppusuoran. Leimauksesta aikaa maaliin selviämiseksi oli vähän alle 2 tuntia ja matkaa oli taitettavana vielä n. 15 kilometriä. Tähän mennessä olimme tulleet 8,5 min / km tahtia, jota pitäisi kiristää loppumatkalle jos aikoisimme ehtiä. Jalka tuntui kuitenkin sen verran painavalta, että otimme viimeisen rastin poisjättämisen harkintaan.

Viilennystä järvivedestä.

Rasti nro 93 löytyi myös helposti, samoin 61. Rastilla 61 matkaa oli jäljellä n. 6 km ja aikaa 50 minuuttia. Selvä peli, viimeinen rasti oli jätettävä pois ja koetettava ehtiä maaliin ajoissa. Voimat olivat jo todella vähissä, mutta tsemppasimme itsemme hyvään hölkkävauhtiin. Asfalttitieltä viimeisellä oikopolulle käännyttäessä aikaa oli jäljellä n. 13 minuuttia. Pikkutien lopussa ajauduimme väärälle uralle ja sekunnit tuntuivat juoksevan entistä nopeammin. Aikaa palaamiseen ei enää ollut, joten vedimme maaston poikki suunnalla pellon laitaan, josta takaisin tielle ja reitille.

Loppukiri menossa. Matkaa jäljellä vajaa 1,5km ja aikaa vähän yli 12 minuuttia.

Lyhyt ylämäki ja ajan tarkastus. Maalina toimiva maneesi näkyi jo mäen päällä, mutta sinne joutuisi kiertämään vielä pienen lenkin. Aikaa oli kolme minuuttia. Sitten juostiin. 

Maalissa

Loppukiri rakenneltiin kasaan viimeisistä voimanrippeistä ja sport-identin piipatessa maalileimauksen merkiksi kellossa oli aikaa vielä 50 sekuntia. Tarkalle siis meni. Parkkipaikalta varusteita hakiessa ja aiemmin maaliin tulleiden kilpakumppaneiden kanssa kuulumisia vaihdellessa kävi ilmi se, minkä olimme kisan aikana jo huomanneet: muilla oli ollut varsin erilaiset reittisuunnitelmat. Kahden ja kuuden tunnin välillä emme nähneet ketään muita kilpailijoita.

Valmista.

Arvelimme peruslenkkimme riittävän varmasti johonkin top-10 sijoille ja lisälenkin turvin kuvittelimme pisteiden riittävän kärkikahinoihin. Lisälenkki jäi haaveeksi, emmekä ehtineet käydä viimeistä peruslenkin rastiakaan, joten emme olleet kovin toiveikkaita sijoituksen suhteen. Yllätys oli siis melkoinen, kun tuloslistalla joukkueemme nimi koreili ylimmällä rivillä. Osa joukkueista oli käynyt useammankin rastin meitä enemmän, mutta arvokkaat rastit olivat näemmä ratkaisseet pelin eduksemme. 

Loppufiilikset

Hyvän sijoituksen myötä tunnelmat olivat kisan jälkeen hyvät, mutta suoritusta pohtiessa tulee väkisinkin mieleen, että parempaan olisi joku toinen päivä pystytty. Suunnistuksellisesti suoritus lähenteli nappisuoritusta, mutta kisan aikainen tankkaus ei tällä kertaa pärjännyt kuumalle auringonpaisteelle ja energiatasot pääsivät tipahtamaan. Reitin pituudeksi tuli lopulta yli 56 km, joten ennen kisaa mitattu 53 km oli aika pahasti pielessä. 

56 km / 91 pistettä.

Kartta ja rastipisteet olivat parasta tasoa mitä näissä vähissä rogaining-kisoissa vastaan on tullut. Tarjolla oli aidosti monta hyvää reittiratkaisua niin 8 tunnin, kuin varmasti myös 24 tunnin sarjaan. Meidän käymämme rastit olivat suunnistuksellisesti hyviä pisteitä ja ennakkoarvailuista poiketen maasto oli pääosin helppokulkuista. Järjestelyistä ei muutenkaan juuri mitään negatiivista tule mieleen, tosin jonkinlainen ruokailumahdollisuus myös ennen kisaa (vaikka omakustanteinen) olisi ollut meille kauempaa tulleille varsin mukava asia.

Palkintopöydästä kotiin viemisiksi pokattiin kävelysauvat. Kai niillekin vielä joskus keksitään käyttöä. Ehkä.

Someron yörogaining ja Tuulonen Adventure 13.-14.7.2012

Rajavillien naisjoukkue päätti lätkästä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistua molempiin kisoihin, kun kerran samalle suunnalle mennään. Perjantaina pakattiin autoon kaikenlaista kisakamaa molempiin kisoihin lampuista ja fillareista lähtien. Mielenkiintoinen viikonloppu tiedossa, sillä rogainingin ja seikkailukisan väliin jäisi hyvällä tuurilla nelisen tuntia aikaa nukkua. Lisäksi toinen joukkueen jäsenistä ei ollut ikinä kokeillut yösuunnistusta eikä osallistunut seikkailukisaan. Lisäksi yksi jännityksen aihe oli, kuinka pahan tappelun säestyksellä tämä sisaruspari pääsee kisoista läpi.

Rajavillit 2: Yörogaining ja 3h sarja

 

Somerniemelle ehdittiin hyvissä ajoin suunnittelemaan reittiä rogainingiin. Alustavista tiedoista poiketen mittakaava oli 1:25 000, eikä 1: 50 000, onneksi.  Kartta oli kahdessa osassa, todettiin heti alussa että lähdön puoleinen karttalehti riittää meille. Lähdettiin noin 12km suunnitelmalla 3h sarjaan, ja lopussa hyvä lisälenkin mahdollisuus jos aikaa jää. Matkaan startattiin klo 22 lamput päässä, valoja ei tosin vielä lähdössä tarvinnut.

Reitin suunnittelun jälkeen oli hyvää aikaa nauttia ilta-auringosta ennen starttia

Alku lähti todella lupaavasti kun heti ensimmäinen rasti oli pari sataa metriä pidemmällä polkua pitkin kuin mitä kartta kertoi. Pienellä arpomisella rasti 135 kuitenkin löytyi polun varresta ja päästiin leimaamaan ko. rasti ensimmäisenä. Pienellä erimielisyydellä kohti seuraavaa rastia 136, joka kuitenkin jäi hyvin haaviin. Matka jatkui rastien 127-44-53-115 kautta. Alkumatka oli opettelua kartan suhteen ja muutama enemmän ja vähemmän komea pummi tuli matkalla. Tämän jälkeen päästiin taas ison tien tuntumaan ja rastit napsuivat kohdalle mukavaa tahtia. Tien molemmin puolin haettiin rastit 138 ja 39, jonka jälkeen lähdettiin peltojen keskeltä kurvaamaan takaisin kohti lähtöpaikkaa rastien 52-54-60-120 kautta. Kahden ensimmäisen tunnin aikana lamppua tarvittiin lähinnä kartan lukuun pimeämmissä metsäpaikoissa, sen jälkeen ilman valoa ei pärjännyt.

Viimeinen tunti pyörittiin lähellä kilpailukeskusta hakemassa kaikki lähialueen rastit. Matkalla oli tarkistettu, että rasteilla ei ole heijastimia, mikä saattaa vaikeuttaa niiden löytämistä. 126 ja 36 löytyivät hyvin tien laitaa pitkin seilatessa. Sen jälkeen lähdettiin lampien ja harjujen alueelle hakemaan viimeisiä rasteja 117-134-137-133. Tai ainakin suunnitelma oli edellä mainittu, jota jouduttiin hieman muuttamaan kun ei rasti 137 meinannut osua sitten millään kohdalle. Ja rastimääritteet olivat suorastaan selkeät: Määritettä hyppyrimäki ja sitä rastia etsittiin pitkään, eikä oltu ainoita. Ensimmäisellä kierroksella etsittiin alastulorinnettä lammen puolelta, sitten tähyiltiin mäen päälle mäkitornin toivossa. Ei auttanut. Välillä käytiin hakemassa vielä viimeiseksi jäänyt rasti 133 ja palattiin etsimään hyppyrimäkeä. Karttakaan ei kauheasti auttanut, sillä kyseinen rastiympyrä oli keskellä Somerniemi- tekstiä. Tien vieressä kilpailukeskukseen kävellessä läheltä 137 rastiympyrää oli aikamoinen monttu ja pusikko, jonka keskeltä Anniina onnistui bongaamaan sen puuttuvan rastin. Ei muuta kun kauheella vauhdilla leimaamaan ja kiireesti karkuun kohti maalia. Maalissa kuultiin, että kyseinen pusikko on joskus aiemmin ollut alastulorinteen monttu.

Alun omien pummien, rastien väärän sijainnin ja pienen joukkueen sisällä vallinneen erimielisyyden jälkeen homma lähti toimimaan yllättävän hyvin. Maaliin päästiin sopuisasti kaikki ne rastit haettuina, jotka oli suunniteltukin. Matkaa kertyi suunnitellun 12km sijasta lähes 18km ja pisteitä kerättiin 108, mikä oikeuttaa 3h sarjassa jaettuun 2. sijaan. Jaettu sija tässä tapauksessa, kun aikoja ei ole merkitty tuloksiin.

Iltapalaa ennen nukkumaan käymistä, kuvassa meidän arvontapalkinnot nuo pienet pinkit pussukat sisältöineen :)

Maalissa heti pieni tankkaus eli suolakurkkuja, sipsejä ja mehua naamariin. Peseytyminen oli lammen rannalla, ei kun suunnistuslamppujen valossa uimaan. Harmi kun ei kuuta näkynyt. Yön vietimme teltassa ja nukkumaan selvisimme joskus 02 maissa, kun pieni iltapala oli syöty. Toinen kisaaja nukahti korvatulppien turvin ennen 02.30, toinen kuunteli 5h rogainingin maaliintulon klo 03 ja autojen lähdön parkkialueelta tuntia myöhemmin.

Tuulonen Adventure

Herätys oli ennen kuutta aamulla. Yllättävän pirteä olo vain parin tunnin yöunien jälkeen. Ihana yllätys oli, kun rogainingin järjestäjät tulivat kutsumaan aamupuurolle kun oltiin telttaa pakkaamassa pois. Ajomatkaan kohti seuraavaa kilpailukeskusta meni vajaat pari tuntia aikaa ja aamupalaa syötiin lähellä Tuulosta. Kisapaikalle ehdittiin sopivasti. Reput sekä pyörät kuntoon, ja karttateline kiinni fillariin ennen materiaalin noutamista. Kerrankin seikkailukisassa mennään vain yhdellä kartalla. Reitti vaikutti selkeältä, jättäen kuitenkin muutamia kenkkuja valintoja varsinkin pyöräosuudelle, pitkää kiertoa tai umpimettää fillarilla. Lopuksi reittisuunnitelma, kartta ja reittikirja muoviin ja kaikki oli valmista lähtöön.

Työnjako oli tehty jo valmiiksi ennen kisaa. Sain luvan kanssa omia kartan itselleni, osittain myös sen takia että miun pyörässä oli karttateline. Anniinan tehtävänä oli peesata sujuvasti reittikirjan kanssa. Melonta voi olla ennakkoaavistelujen mukaan meille se heikon lenkki, kun toinen ei oo aiemmin inkkaria melonut. Onneksi kuntosarja, niin reitin ja matkan ei pitäisi olla ihan mahdoton viime öisen rogainingin jälkeen.

Joukkue hetki ennen starttia

Lähtö tapahtui koulun kentältä, jossa ensimmäinen tehtävä ”numerot” suoritettiin. Kentällä oli iso 10x10- ruudukko, jonne oli sijoiteltu numeroitu jokaiseen ruutuun. Tehtäväkyltissä oli samainen ruudukko paperilla, ja sinne tänne oli sijoiteltu aakkosia A:sta G:hen. Mallin mukaan piti löytää aakkosia vastaava numero ja käydä tarkistuttamassa järjestäjällä oikea numerosarja. No, alkuun tehtävä vaikutti aika simppeliltä, mutta kummasti meni rivit sekaisin ja numerot olivat hieman piilossa nurmikolla. Siinä vaiheessa kun porukkaa alkoi valua pyörille ja kohti seuraavaa rastia, eikä omat numerot olleet järjestyksessä, alkoi tympimään. Viidennen kieltävän vastauksen jälkeen kävimme molemmat tarkistamassa kaikki numerot, tehtiin viimeisiä muutoksia ja ehkäpä 7. tarkistuskierros toden sanoi tällä kertaa. Aikaa meni sellaiset 15min, kun nopeimmat lähtivät alle puolessa siitä ajasta.

Joukkueet ryhmittäytyneet lähtöviivalle odottamaan lähtölaukausta. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Numerotehtävän mallitauluilla oli ruuhkaa. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Ja hässäkkää riitti joukkueiden säntäillessä ympäri kenttää numeroita etsimässä. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Hypättiin fillarin selkään ja suunta oli yhden pyörärastin kautta melontaan. Kärkijoukko olikin porukassa pummannut ekaa fillarirastia ja saapuivat siis vastakkaisesta suunnasta yhtä aikaa leimaamaan, josta päästinkin sitten jatkamaan yhdessä letkassa melonnan lähtöpaikkaan. Melottiin Hietasalon saareen, jätettiin kanootit sinne ja juostiin muutama rasti, sekä uitiin yksi. Ensimmäiselle juoksurastille tehtiin sellainen pummi, ettei oo vielä tänä kesänä toista samanlaista nähty. Muita juoksi samaan suuntaan, kunnes jossain vaiheessa alkoi hälytyskellot soimaan. Pikaisen joukkueen sisäisen palaverin ja läksytyksen jälkeen suunta väärästä niemestä takaisin kohti rastia. Muut suunnistusrastit löytyi hyvin, ja pääsinpä vielä virkistäytymään uimalla rastille keskellä lahdenpoukamaa. Sieltä takaisin kanootille ja meloen kaksi seuraavaa rastia.

Melonnassa ei yhteinen sävel meinannut löytyä jäsenten kesken ja järvi raikui joukkueen sanallisissa yhteenotoissa. Eräs ohi melonut vanhempi miesjoukkue tuumasi: ” Hyvä tytöt, ei teillä ole enää kuin 20 rastia yhdessä jäljellä”. Ilmeisesti vaikutti meininki siltä, ettei yhdessä maaliin asti päästä. Ihanan melontaosuuden kruunasi rankka kaatosade, joka jatkui pyöräilyn alkupuolelle.

Pyörän selkään päästessä joukkueen jäsenten välit korjaantuivat kuin itsestään. Märissä vaatteissa pyöräillessä meinasi tulla vilu. Pari rastia tien ja polkujen kautta, välillä 12-13 puskettiin fillarit olalla n. 400m matkan umpimetsässä ja hakkuuaukolla. Vaikka reitti oli hieman hankalahko, jälkeenpäin tehty tarkistus väliajoista näytti meille nopeinta aikaa kyseiselle välille :) Rastilla 14 jätettiin fillarit huilaamaan ja matkaa jatkettiin juosten kalliokierrokselle ja nimensä mukaan kaikki rastit oli sijoitettu mäkien laelle. Saaren suunnistusosuuksilla ensimmäistä kertaa herännyt toive pitkistä housuista tai suunnistussukista nosti jälleen päätään risujen ja vadelmapensaiden raapiessa sääriä. Mutta eipä sille mitään enää mahtanut, eteenpäin oli mentävä. Kalliokierroksen rastit osuivat hyvin kohdalleen ja takaisin pyörillä totesimme tilanteen, että jäljellä on lähes yhtä paljon pyöriä kuin mitä siellä oli sinne saapuessa. Viimeinen pyöräilypätkä vesisateessa vauhdilla takasin koulun kentälle, jossa odotti kilpailun toinen tehtävä ”tiilet”. Tehtävänä oli kävellä neljää tiiltä käyttäen lentopallokenttä päästä päähän, ilman että kumpikaan joukkueen jäsenistä koskee maahan. Tehtävä sujui tasapainoillen ilman ongelmia ja viimeiselle suunnistusosuudelle lähtiessä tuli tilannetieto neljännestä sijasta sillä hetkellä. Kolmospari vilahti muutaman sadan metrin päässä edessä, joka aiheutti kartanlukijalle hurjaa tutinaa ja aikamoista epävarmuutta. Tahto kolmostilalle oli kova!

Energiageeliä vielä naamariin sekä pikainen tsemppaus omista suunnistustaidosta joukkueen sisällä ja sitten vaan päättäväisesti jatkamaan. Ensimmäinen rasti osui ihan kohdalleen hyvällä valinnalla harjua pitkin. Samaa harjua mentiin toiselle rastille edellä lähteneen joukkueen leimatessa samanaikaisesti. Heidän jäädessä miettimään reitin valintaa, me säntäsimme kovaa vauhtia takaisin tulosuuntaan ja sieltä polkua pitkin tielle. Vielä olisi yksi rasti kentän takana ja maaliin. Tiellä alkoi juoksu tekemään tiukkaa ja jalkakramppi iski toisen kilpailijan riesaksi koko loppumatkalle. Hyvällä tsempillä viimeiselle rastille ja maaliin sijalla kolme!! :)  Pystyttiin murtautumaan naisjoukkueella miesten rintamaan ja mahdollisesti palkinnoille!

Tiilitehtävästä kohti viimeistä suunnistusosuutta. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Maalissa :) Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Ilo ei tosin kestänyt kauaa, sillä leimantarkistuksessa todettiin puuttuva leima kanootinjättöpaikalta ja aikasakkoa 30min. Harmillista, koska rastilla on kuitenkin käyty. Loppusijoitukseksi määräytyi 16. sakon jälkeen, joukkueita matkaa starttasi 33. Kaiken kaikkiaan olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä suoritukseen siihen nähden, että 3h rogainingin ja muutaman tunnin yöunien jälkeen pääsimme hyvällä fiiliksellä melkein neljän tunnin seikkailukisassa maaliin sijalla 3. Väliajoissa näkyy, että suunnistusosuudet olivat ehdottomasti meidän vahvuus; niissä väliajat 10 parhaan joukossa jatkuvasti, muutamia nopeimpia aikoja kellotettiin myös. Väliajoista näki myös sen, minkä pystyi jo arvaamaan, ettei alun numerohässäkkä ja melonta oikein kuuluneet tämän sisarustiimin vahvuuksiin. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. :) Kaiken kaikkiaan hienoja onnistumisen elämyksiä, upeita maisemia ja hyvää kisatunnelmaa täynnä oli tämä viikonloppu!

Someron Yörogaining 13.7.2012

Vuosi sitten, ensimmäisen rogaining-kokemuksen jälkeen tuli pohdittua, että jos joku hullu järjestäisi yökisan, niin sinne olisi ehdottomasti lähdettävä. Perjantai-iltana 13.7.2012 tuo lupaus tuli sitten lunastettavaksi, kun auringon laskiessa startattiin Someron yörogainingiin. Mukana oli Rajavillejä peräti kahden joukkueellisen verran: Ykköstiimi starttasi 5 tunnin sarjaan ja kakkosjoukkueen ohjelmassa oli 3 tunnin urakka.

Joukkuekuva: Vasemmalla Rajavillit 2 ja oikealla Rajavillit 1.

RAJAVILLIT 1: 5h sarja

Tällä kertaa mukaan lähdettiin retkeilymeiningillä. Rogaining-kauden päätavoitteeseen, Retki rogainingiin palautumisaikaa olisi vain 2 viikkoa ja vakioporukan muiden jäsenten ollessa matkoilla tai sairastuvalla kaveriksi oli onnistuttu houkuttelemaan pidempien matkojen ensikertalainen. Näiden seikkojen vuoksi 8 tunnin sarja jätettiin tällä kertaa muiden temmellyskentäksi.

Etukäteen reitin pituudeksi visioitiin varsin maltillista 25 kilometriä. Kun kartta saatiin kouraan ja sopivia linjoja alettiin etsiä reitin pohjaksi, päädyttiin kuitenkin n. 26-27 kilometrin peruslenkkiin, jolloin mukaan saatiin eteläosan järven kierto ja sen tuomat 32 pistettä. Teitä ja polkuja oli tarjolla varsin mukavasti, joten uskoimme ehtivämme tuon lenkin heittää. Loppupäässä tarjolla olisi lisäksi monia lisälenkkimahdollisuuksia.

Kisailmeen lämmittelyä reittisuunnittelun lomassa :)

Kello piippasi lähtöluvan merkiksi tasan klo 22 ja suuntasimme monien muiden tapaan pienen järven kiertoon ennen pitkää siivua etelään. Ensimmäisenä vuorossa oli rasti 135, jolle matka tuntui uskomattoman pitkältä. Gps-käyrä vahvisti kisan jälkeen tämän takapuolituntuman. Rastilla morjestelimme kakkostiimin tytöille ja pudottauduimme omille teillemme järven rantaan kohti rastia 133. Mäessä vastaan tulleilta kuulimme, että rastia oli etsitty isolla porukalla mutta sitä ei ollut löytynyt. Kävimme itse toteamassa saman asian. Polun pää löytyi helposti, mutta rastia ei näkynyt. Jätimme asian sikseen ja jatkoimme järven rantaa kohti seuraavia rasteja.

Hetki ennen lähtöä.

Rasti 134 löytyi helposti ja jatkoimme kohti rastia 137, jonka määrite oli ”hyppyrimäki”. Meillä päin hyppyrimäet laskevat yleensä järven jäälle, joten aluksi etsimme rantaan tulevaa aukkoa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten aloimme tutkia karttaa tarkemmin. Kartasta ei juuri selvää saanut karttasanan sotkiessa rastin ympäristöä. Löysimme kuitenkin kartan maastoa vastaavan paikan, mutta rastia, saati hyppyrimäkeä siellä ei ollut. Samoilla paikkeilla pyöri muitakin ihmettelijöitä. Nousimme tielle ja totesimme olevamme aivan oikeassa kohdassa, mutta rastia ei silti näkynyt. Kuljimme tietä pohjoiseen ja bongasimme saniaisten seasta tuoreet jäljet metsästä tielle. Lähdimme seuraamaan tätä ”polkua” ja sieltä rasti löytyikin. Neljästä ensimmäisestä rastista kolmen paikka oli ollut hieman hakusessa, joten mieleen hiipi pieniä epäilyksiä loppukisan sujuvuudesta.

Nyt suunnattiin kuitenkin väljemmille vesille ja seuraava rasti (120) löytyikin helposti. Hölkkäilimme auringonlaskun maisemia ihaillen peltoja halkovaa tietä kohti rastia 60 toivoen selvittävämme reitin pisimmän umpimetsävälin 60 - 114 ennen pimeän tuloa. Tässä onnistuttiin ja helpot pisteet (60 ja 114) löytyivät ongelmitta. Rastipisteiden epätarkkuuden painaessa mieltä otimme rastit 129 ja 32 varmasti tähdäten suosiolla sivuun ja haravoiden maastoa tarkasti kohti karttaan merkittyä pistettä. Ei varmasti nopein tapa, mutta löytyypähän ainakin.

Viimeiset fotot ennen auringonlaskua.

Rastilla 32 napattiin vähän evästä huuleen ja viriteltiin lamput otsalle. Rasti 35 löytyi helposti ja suuntasimme eteläisemmälle karttapuoliskolle. Kartan kääntäminen aiheutti hetkeksi pientä epävarmuutta olinpaikasta ja osin siksi rastille 125 johdattava oja jäi meiltä huomaamatta, vaikka sitä valoilla tien penkereeltä etsimmekin. Saapuessamme seuraavaan risteykseen totesimme tulleemme liian pitkälle ja jouduimme kipaisemaan takaisin päin. Oja löytyi lopulta ja rasti sen myötä. Ylimääräistä matkaa tuli vajaa kilometri. Tämä jäi lopulta koko reissun suurimmaksi pummiksi.

Matkalla rastille 116 spekuloimme edistymistämme ja päätimme kiertää järven, vaikka alkupuoli oli mennyt hieman suunniteltua hitaammin. Suunnistuksellisesti vaikeimmat paikat olivat jo takanapäin, joten luotto ehtimiseen oli vahva.

Järven kierto onnistui hyvin. Yön pimeimpinä hetkinä vieressä ollut lätäkkö helpotti navigointia ja ”kalastajan polku” kiersi koko järven ympäri, vaikka sitä ei ollut karttaan merkittykään. Maisemat olivat hienot ja laavuja oli laitettu vähän jokaiseen niemeen ja notkoon. Hieno retkeilykohde, voisi käydä joskus toistekin kiertämässä.

 Juomarastilla totesimme nestevarastot riittäviksi ja jatkoimme matkaa saman tien. Pientä väsymystä alkoi olla ilmoilla ja tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että loppureissu mentäisiin juoksun sijaan kävellen. Tiepätkillä vauhtimme oli kävellenkin alle 10 min / km ja laskeskelimme sen olevan riittävä. Metsän puolella eteneminen oli melkoista kömpimistä ja rastin 42 koukkaaminen matkaan vei aikaa varmasti viitisen minuuttia, vaikka matkaa ei paljoa lisää tullutkaan. Olisi ehkä voinut jättää välistäkin, kun antoi vain 2 pistettä.

Matkalla rastille 122 kuulimme kilpakumppaneilta, että rasti 36 oli ollut väärässä paikassa. Hyvä tieto tulevaa varten. Laskeskelimme aikaa, matkaa ja tahtia ja pohdimme ehtisimmekö hakea 9 pistettä antavan rastin nro. 39. Rasti 122 löytyi helposti, joten päätimme noukkia 39:n vaikka matka alkoi jo tuntua jaloissa. Päätös oli onnistunut, sillä karttaan merkitsemättömät metsäkoneurat kuljettivat suoraan rastin viereen ja pisteet kilahtivat taskuun varsin vaivattomasti.

Rasti 138 avasi kisan loppusuoran ja viimeiset 4 kilometriä. Aikaa oli jäljellä tässä vaiheessa hieman yli 40 minuuttia, joten uskoimme ehtivämme suunnitellun reitin reippaalla kävelytahdilla jos kaikki menee hyvin. 36 oli huhuista poiketen oikealla paikalla ja löytyi helposti, vaikka maastossa oli polkuja vähän enemmänkin kuin kartassa. 126 aiheutti puolestaan muutamia minuutteja ylimääräistä pyörimistä. Tämä yhdessä seuraavalla rastivälillä kulkua hidastaneen suurehkon mäen kanssa aiheutti sen, että 117 rastilla oli pakko tehdä päätös rastin 127 pois jättämisestä. 136 löytyi helposti ja maaliin käveltiin kelloa tiuhaan vilkuillen. Aikaa jäi käyttämättä lopulta n. 1,5 minuuttia, eli se puoli meni nappiin.

Maalipaikalla tarjolla oli sipsiä, banaania ja muuta pikkusuolaista. Maistuipa hyvälle! GPS ilmoitti matkaa kertyneen hieman yli 29 kilometriä. Arvio 26-27 kilometrin lenkistä optimireitillä oli siis varsin osuva, kun ottaa huomioon alun pyörimiset ja rastin 125 pummin. Toimitsijoiden olan yli saatiin alustavia tuloksia vilkaistua sen verran, että tiesimme olevamme voittotaistelussa mukana. Lopullisiin tuloksiin pisteitä kirjattiin 145, joka oikeutti 5 tunnin sarjan voittoon 5 pisteen erolla. Voiton takeena ei tällä kertaa ollut vauhti, vaan onnistunut reittisuunnittelu ja ajankäytön arviointi. Tästä on hyvä jatkaa Retki-rogainingiin ja pistää siellä tossu liikkumaan kovemmalla sykkeellä.

Kokonaisuudessaan Someron yörogainingista jäi hyvä fiilis. Maasto oli mukavaa, sää mainio, kisakeskus toimiva ja järjestelyt pelasivat. Reitistä on puolestaan annettava valitettavan pitkä miinus. Rastipisteet eivät olleet yksiselitteisiä ja liput olivat luvattoman usein väärällä paikalla. Karttana oli 1:25 000 peruskartta, joka riittää kyllä tämän tyyliseen suunnistukseen, kunhan rastipisteet sijoitetaan kartassa selkeille paikoille, eikä esim. karttasanan alle piiloon. Näihin asioihin hieman lisää tarkkuutta ja mukana ollaan varmasti toistekin yöjuoksuissa.

Reitin pituudeksi kertyi lopulta reilut 29 km. Viivan väri kuvaa nopeutta, joka oli tällä kertaa varsin maltillinen.