Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Tampere Yö-Rogaining 11.-12.11.2016

Kaajan Jariin henkilötynyt Tampereen Yö-Rogaining tuli merkittyä kalenteriin melko aikaisessa vaiheessa syksyä. Siitä huolimatta kisaan lähdettiin sen suurempia murehtimatta tai miettimättä. Suurin huomio ennakkoon kiinnittyi varsin nimekkääseen osallistujaluetteloon - pyöräsuunnistuksen maailmanmestaruuksia oli lähtöviivalla enemmän kuin lajin omissa SM-kisoissa.

Markus ja Jari pakkailivat kiireisen viikon välissä kisakamppeita torstain vastaisena yönä ja tapahtumapaikalle suunnattiin suoraan perjantain muista menoista. Yhteistä suunnittelua oli ennakkoon sen verran harjoitettu, että tavoitteeksi muodostui "hyvä pitkälenkki". Toki joukkueen kesken oli varmistettu, että perinteiden mukaan Antilla on kaikki pakolliset joukkuevarusteet mukana.

Hillittömästi rasteja

Pari tuntia ennen lähtölaukausta oltiin Ylöjärven liikuntakeskuksessa, kisakamppeet lähes valmiina ja kartat juuri eteen saaneina. Rasteja oli roimittu kartalle oikein isolla kädellä ja alkuun pisterikkaiden alueiden hahmottaminen tuntui olevan mahdotonta. Vähitellen reitti kuitenkin hahmottui. Alkuun suuntaisimme Ylöjärveltä pohjoiseen, josta itään Näsijärven rantaan ja Pispalan, Tohlopin ja Tesoman kautta Nokialle. Tähän asti reitti olisi isolta osin katuvalojen loisteessa. Nokialta jatkaisimme melko suoraviivaisesti Miettisen ja Pinsiön kautta takaisin Ylöjärvelle, missä kiertelisimme vielä, ajan salliessa, ulkolureitin varresta pisteitä.
Reittisuunnittelua ja varustevälppäystä.

Melkein myöhässä ja alku rauhassa

Viimeiset säädöt pyörien luona vetivät aikataulun kireäksi ja olimme melkein lähtökarsinassa, kun lähtölupa kajahti - lentävällä lähdöllä koko porukan läpi ja kohti ensimmäisiä rasteja. Lunta ei onneksi ollut maassa kuin muutama sentti, eikä siitä ollut varsinaisesti haittaa missään vaiheessa kilpailua.

Ensimmäiset rastit otimme varsin rauhassa - tai oikeastaan kaikki. Käytännössä ainoan suunnistusvirheen teimme kolmannelta (5X) rastiltamme lähdettyä, kun ajoimme risteyksestä ohi. Nopea muutos suunnitelmaan ja haimme vierestä rastin 3N, mistä palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan.

Heti alkumatkasta saimme hiottua oman leimauksemme huippuunsa - Markus leimasi NFC:n avulla, samalla Jari katsoi seuraavan rastin tarkan määritteen ja Antti tarkasteli rastiväliä. Samalla työnjaolla jatkoimme loppuun asti.

Pieniä vastoinkäymisiä, sujuvaa etenemistä

Noin tunnin kohdalla Markuksen ketjut napsahtivat poikki rastilta lähdön jälkeen, mutta korjaamisessa aikaa ei palanut kuin noin neljä minuuttia. Tässä vaiheessa Markuksen ja Jarin juomapussien letkut olivat jo tukevassa jäässä. Suurempaa ongelmaa tästä ei kuitenkaan aiheutunut missään vaiheessa.

Rastit löytyivät kaiken aikaa erittäin hyvin ja matka eteni varsin joutuisasti yön pimeydessä. Rastiväleillä näimme muita joukkueita melko harvakseltaan, mutta usein rastien läheisyydessä näkyi muitakin. Näsijärven rannassa muiden rogaajien lisäksi näkyi lähinnä peura ja pupuja - aborginaalit Tamperelaiset loistivat poissaolollaan kipakassa pakkassäässä.

Puolessa välissä kisaa pidimme noin vartin tauon ABC:llä, missä saimme sulatettua letkut ja varpaat. Taukoa ei oltu alunperin suunniteltu, mutta nestetilanteen takia se oli käytännössä pakollinen.

ABC:llä huoltotauko. Kuva: Jari Kaaja.
Alun koukun jälkeen etenimme seuraavat kuusi tuntia suunnitelman mukaan ja aikataulussa. Joukkueen tekeminen jatkui edelleen kokonaisvaltaisen hyvänä.


Loppukiri

Nokian keskustassa aioimme pitää lyhyen tauon Pizzeria & Kebab ABE:n tiloissa, mutta paikallinen ravintola jäi löytymättä ja jatkoimme suorilta kohti seuraavia rasteja. 

Öinen Nokia. Kuva: Jari Kaaja.
Nokian keskusta-alueelta poistuttaessa ohitimme ensin risteykseen pysähtyneen Hiiltomiesten kaksikon ja jatkoimme pari rastiväliä yhdessä Omjakonin kaksikon kanssa. Omjakonin herrat jättivät meidät kuitenkin jalalla, vaikka pidimme itsekin tässä vaiheessa kilpailun kovinta vauhtiamme. Viimeisen tunnin aikana jouduimme jättämään pois kaikki optiona olleet rastit ja niiden lisäksi yhden yhdeksän pisteen rastin kireän aikataulun takia. Onneksemme lopun rastit ulkoilureitin varrelta löytyivät ilman ongelmia, joten olimme maalissa hyvissä ajoin ennen sakkoja.

Yhteenveto

Tavoitteena oli hyvä pitkä treeni ja se toteutui oikein komeasti koko potukalla. Koko matkan ajan meneminen oli tehokasta, eikä seurakaan ruvennut tympimään. Tulos, 2. sija, tuli yllättäen ja pyytämättä - hyvää osasi odottaa, mutta ei loistavaa.

Reittisuunnitelma oli hyvä. Paremmalla vauhdinpidolla olisimme pystyneet poimimaan viimeisen kahden tunnin aikana muutamia rasteja, jotka nyt jäivät ottamatta. Pystyimme kuitenkin matkan aikana hyvin reagoimaan tilanteeseen ja jättämään oikeat rastit hakematta.

GPS-kippurat.
Suuresta rastimäärästä riippumatta kolmen kärki oli toteuttanut pääpiirteissään lähes identtiset reitit. Tesoma - Tohloppi alue oli oikeastaan ainoa alue, missä joukkueiden välillä oli enemmän hajontaa. Kahdesta muusta kärkijoukkueesta poiketen me kävimme hakemassa rastit Nokian Edenin ympäristöstä.

Matkaa kertyi GPS:n mukaan 115km ja aikaa kului 7 tuntia 57 minuuttia. Reitin varrelta poimittiin 76 rastia, jotka kerryttivät pistesaaliiksi 426 pistettä.

Kiitoksia järjestäjille ja kanssakilpailijoille.

Tapahtuman kotisivu
Tulokset
Kuvat

torstai 25. elokuuta 2016

Avanti Night Challenge 13.-14.8.2016

Karkkilassa järjestettyyn ensimmäiseen Avanti Night Challenge -yöseikkailuun Rajavillit starttasi sekasarjaan Johannan ja Antin voimin. Matkalla käytiin tankkaamassa viimeiset energiat vielä läheiseltä huoltoasemalta. Kisapaikalla normaalit pyöränsäädöt, varustevälppäykset ja materiaalin kimppuun. Tällä kertaa oli hieno huoltoalue sisätiloissa ja meillä oli ihan oma huoltokarsina ja nimikoituna vielä! Karttojen parissa meni yllättävän paljon aikaa rastiympyröiden etsimisessä monesta eri kartasta ja reittikirjan tulkinnasta minne pitää mennä ja missä järjestyksessä. Viimeiset välppäykset varusteisiin käytiin vasta karttojen tutkimisen jälkeen.

Karttojen kimpussa. Kuva: Avanti Adventure
Rajavillit ennen starttia ja oma huoltokarsina.
Huoltoalueen vilinää ennen kisaa. Kuva: Avanti Adventure. 

Lähtö tapahtui klo 23 fillarin ja mopon perässä juosten sillan alle, jossa odotti kilpasarjan joukkueilla kolme karttaa. Yksi oli peruskartta, toinen frisbeegolf-kentän kartta ja kolmas ikivanha kartta. Hetki sijoiteltiin karttoja oikeisiin paikkoihin ja hahmoteltiin rastien sijaintia. Ilmiselvää oli, että joukkue tulee jakautumaan tässä vaiheessa, kun kerran sen sai tehdä. Antti lähti hakemaan kauimpana olevia vanhan kartan rasteja melontakartan turvin. Yksi toisen suunnan rasteista piirrettiin Johannan karttoihin, kun toisten karttojen rastit olivat sillä suunnalla.

Lähtö on tapahtunut! Kuva: Avanti Adventure

Prologikarttojen tutkailua. Kuva: Avanti Adventure. 

Rajavillit maastoutuivat prologin alkuun. Kuva: Avanti Adventure. 

Pienellä haparoinnilla molemmat selvisivät omista rasteistaan ja Johanna tuli vaihtoon pari minuuttia Antin jälkeen. Pikatarkistus koodeista, ja matka sai jatkua. Tässä vaiheessa meille ilmoitettiin, että oltiin ensimmäiset pyöräosuudelle lähtijät. Kaikkiaan vaihdossa oli tässä vaiheessa kaksi muuta kilpailijaa eri joukkueista.

Pyöräosuus lähti mukavasti käyntiin, mitä nyt pullaute-kartta aiheutti pieniä ylimääräisiä seikkailullisia elementtejä joidenkin tie- ja polkumerkintöjen osalta. Välillä kun kunnon tieksi merkitty ura olikin täysin umpeen kasvanut puska. Yhteistyöllä oikea suunta säilyi ja rastit löytyivät. Ensimmäisen kerran muiden kisailijoiden valoja näkyi pyöräilyn kakkosrastilta takaisin pellon reunaan tullessa ja seuraavan kerran vasta viitosrastin jälkeen kun päätettiin mennä pidemmällä tiekierrolla kuutosrastille. Kuutosrastilta matka jatkui reittikirjan mukaisesti rastille nro 9 ja questeille.

Quest-rasteille saavuttiin ensimmäisenä ja hyvillä mielin. Vuorossa oli suppailua, yhdellä SUP-laudalla ja melalla per joukkue. Tekniikka vaihtui ja kehittyi huippuunsa vasta viimeisellä rastivälillä, mutta hyvin selvittiin. Eikä kaaduttu kertaakaan! Oli aika erilaista olla järvellä pimeällä, kun lampulla juuri ja juuri näkee missä ranta menee, saatikka etsiä jotain saarta. Ja lepakoita lenteli veden yllä.

Seuraava joukkue oli juuri saapunut quest-rasteille kun saatiin oma suppailu suoritettua. Toisena tehtävänä oli swim-run neljän rastin verran. Molempia meistä arvelutti lähteä uimaan lampun akkujen kanssa, joten oltiin tylsiä ja juostiin kaikki rastit maita pitkin kun sellainenkin mahdollisuus oli tarjolla. Antti kokeili kapean salmen yli kahlausta kertaalleen sillä seurauksella, että Johanna pääsi kiskomaan mutapohjaan polvea myöten uponneen seikkailijan takaisin kuivalle maalle.

Swim-runin nelosrastia haravoitiin hyvässä sumussa oikeasta notkosta ja läheisestä mäenrinteestä lähes 20min ajan rastia löytämättä, ennen kuin luovutettiin ja tultiin pois. Maalissa kuultiin, että rasti oli ollut väärässä paikassa. Tämä turha etsintä kiristi hieman hermoja takaisin pyörän selkään hypätessä. Lisäksi tässä vaiheessa oli hyvin selvää, että koko reittiä ei ehditä aikarajan puitteissa käydä - vaikka etenimme edelleen koko kisaletkan kärjessä.
Suppailemaan! Kuva: Avanti Adventure

Swim-runiin lähdössä. Kuva: Avanti Adventure. 

Jokin joukkue järvellä suppailemassa. Oli pimeää. Kuva: Avanti Adventure. 

Jo heti seuraavalla pyörärastilla eli kympillä oli taas quest. Ensimmäinen ohje käski kulkea riista-aidan reunaa metsän puolella 400m kaakkoon. Selvä, pyörät kainaloon ja menoksi. Seuraava ohje oli viemäriputken päässä ja kehotti menemään putken läpi leimaamaan ja sen jälkeen jatkamaan matkaa. Putkeen mahtui juuri ja juuri pyörää edellä työntäen, oli liukasta, asento hyvin kumara, eikä se fillari suoraan tahtonut kulkea. Läpi päästiin ja matka jatkui eteenpäin.

Vähän kerrassaan alkoi vaikuttaa siltä, että pullaute-kartta yhdessä hiipivän unen puutteen kanssa alkoi vaikuttaa kartanlukijan toimiin. Muutamankin kerran otettiin volttilähtö oikealle uralle (tai pusikkoon), sekä kartoitettiin rastin ympäristöä uudelleen. Suurta ajanhukkaa ei onneksi tullut, kun yhteispelillä saatiin kartturille tietoon olet tässä -piste ja matka pääsi jälleen jatkumaan oikeaan suuntaan.

Aamu alkoi valjeta pyörärastin 12 jälkeen. Samoin sumu alkoi haihtua ja näkyvyys parantua huomattavasti. Vaihdossa oltiin kisasarjan ensimmäisenä edelleen, vaikka oltiin varmoja että miesjoukkueet tulee takaa ohi ja kovaa. Vaihdossa meille kerrottiin, että viimeinen juoksuosuus jää kokonaan pois, eli seuraava melonta olisi viimeinen pätkä ennen maalia.

Johanna oli ehtinyt jännittää jo aiemmin matkalla melontaa. Virtaava joki, inkkari, Antilla ei virtaavan veden melontakokemusta ollenkaan. Lähtökohdat olivat suorastaan hyvin mahdolliset tahattomalle uintireissulle. Fiksusti jätettiin kaikki ylimääräiset akut pois matkasta ennen melontaa, eikä lamppua enää tarvinnut päällä pitää. Kanootti haettiin joen toiselta puolelta tehdasalueelta ja sen olisi voinut laskea jokeen tikkaita myöten. Mutta kun ohjeissa oli pakollinen rantautuminen ison pudotuksen takia ennen melonnan ykkösrastia, eikä matkaa sinne ollut maitse kun jokunen sata metriä, niin päätettiin kantaa kanootti rastille asti.

Tehtävä numero yksi melonnassa: Kuinka saada kanootti siltana toimivan rakennuksen läpi. Kuva: Avanti Adventure. 

Matkalla melonnan ykköselle aamun valjettua. Kuva: Avanti Adventure

Ensimmäisen rastin jälkeen vesille. Alkuun pääsi melomaankin kun edessä oli leveämpää väylää. Toinen pakollinen rantautuminen seuraavan pudotuksen takia oli puolivälissä melonnan kakkoselle. Tämän jälkeen joki muuttui kapeammaksi, oli enemmän puita joessa väisteltävänä ja yli nostettavana, sekä paikka paikoin virtapaikkoja kivikoineen. Lähtökohtiin nähden meni todella hyvin! Vastoin odotuksia ei kaaduttu ollenkaan, ja melonta oli eteenpäin vievää, kun kiviä onnistuttiin hyvällä prosentilla väistelemään, samoin kuin puita. Mukava pätkä kaiken kaikkiaan. Melonnan kakkosella, johon kanootit piti jättää, opastettiin järjestäjät rastille kun heillä ei ollut karttaa. Kanootti maihin, leimaamaan ja kahlaten joen yli kohti M5-rastia. Rasti löytyi hyvin mäen päältä ja loppukiri maaliin juosten alkoi.

Maalissa oltiin 06:45 ensimmäisenä kisasarjan joukkueista, matkaa kertyi noin 71km. Sekasarjan voitto lähes 40min marginaalilla seuraavaan. Suoritus oli joukkueena hyvä, isoja suunnistusvirheitä ei tullut ollenkaan, vain pientä hapuilua. Prologista ja melonnasta pisteet järjestäjille, oli mukavan erilaista. Kisa oli kokonaisuudessaan hyvin järjestetty aina huoltoalueen sisätiloista ja reitistä lähtien, päättyen lämpimään saunaan ja lattiamajoitusmahdollisuuteen kisapaikalla. Mikäli kisalle on jatkoa luvassa, suurella todennäköisyydellä ollaan ensikin vuonna jollain kokoonpanolla lähtöviivalla.

Maalissa! Kuva: Avanti Adventure

Sekasarjan kolmen kärki. Kuva: Avanti Adventure


Kisasivut
Tulokset
Avantin kuvagalleria


-Johanna & Antti


tiistai 6. lokakuuta 2015

Vaarojen Maraton 3.10. (86km ultra)

Syksyinen polkujuoksukauden huipentuma ja Ultra Trail Tour Finlandin päätösosakilpailu juostiin Kolin hienoissa maisemissa lokakuun alussa. Rajavilleistä matkalle starttasi vain Antti Markuksen Trail Tourin jäätyä kesken Karhunkierroksen jälkeen.

Alun perin 86 km ultramatkan kimppuun piti hyökätä jo vuosi sitten, mutta flunssan takia suunnitelmat siirtyivät vuodella eteenpäin. Tuolloin purkamatta jäänyt lataus vaikutti siten, että juoksu pyöri vuoden mittaan poikkeuksellisen usein mielessä. Treenikilometreihin odotus ei kuitenkaan heijastunut ja valmistautuminen painottui lähinnä palautumiseen elokuun MM-rogainingista ja syyskuun Lost in Kajaanista.

Näissä, sekä kesän muissa pitkissä kisoissa kunto oli kuitenkin riittänyt hyvin. Ainoat suuremmat ongelmat olivat olleet jalkakrampit silloin, kun matkaan oli tullut lähdettyä liian kovaa. Vaarojen ultralle taktiikka hiottiin tämä huomioiden ja se kulminoitui kolmeen mielessä pidettävään asiaan: rauhoitu - tankkaa - nauti.


1. Rauhoitu


Aamulla kello soi 5:15. Aamutoimet ja viimeiset pakkailut tein korostetun rauhallisesti välttäen kiireen tuntemuksia. Lähtövaatteen alle asettauduin joukon keskivaiheille ja tutuille heitettyjen tsemppausten jälkeen klo 7:00 päästiin matkaan.

Valmiina matkaan!
Alun letkassa hölkätessä rauhoittelin itseäni ja varoin turhaa höntyilyä. Askel rullasin kevyesti ja olisi tehnyt mieli kiihdyttää tahtia. Ennen ensimmäistä tieosuutta olin jo useaan kertaan lähdössä ohittamaan edessä kulkevia, mutta sain maltettua mieleni hokemalla puoliääneen "rauhoitu, rauhoitu".

Tiellä oma vauhtini oli sitten puolestaan selkeästi hitaampi kuin muilla saman letkan juoksijoilla. Seurasin sykemittarin lukemia ja jatkoin omalla vauhdillani. Tässä vaiheessa taisin jo huutaa ääneen rauhoitteluja itselleni selkien kadotessa edellä kauemmas.

Hieno kymmenen kilometrin polkuosuus kohti Kiviniemeä meni mukavasti letkassa edeten. Roikuin jonon perässä antaen ylämäissä siimaa jalkoja säästellen. Alamäissä rullasin eron aina kiinni. Ennen Kiviniemen lossia letka hajosi prinsessa-asenteella matkassa olleiden kierrellessä mutakuoppia meidän muiden painaessa keskeltä läpi.

Kolinvaaran ylityksessä ennen Ryläystä jutusteltiin useammankin matkaseuralaisen kanssa hyvät tovit. Kuljin nyt lyhyen letkan kärjessä ja peesissä hengittävä juttuseuralainen meinasi jatkuvasti aiheuttaa turhaa säntäilyä. Taas sai hokea mielessä rauhoittelumantraa. Onneksi se tehosi. Ryläykselle johtavassa ylämäessä päästin letkan suosiolla katkuun ja jäin hinkkaamaan omaa tahtiani.

Ryläyksen alussa muistuttelin itseäni siitä, että haastava osuus pitäisi jaksaa vielä toistamiseen tänään. Rauhoittelut toimivat ja matka eteni tasaiset ja myötämäet rennosti hölkkäillen ja ylämäet reippaasti kävellen. Sykkeet nousivat edelleen turhan korkealle jos vauhtia innostui pitämään liikaa.

Ryläys jäi taakse ja seuraavan polkupätkän jatkoin yksinäni pitäen edellä menevän letkan hännän näkyvissä pidemmillä suorilla. Seuraavalla pitkällä tieosuudella matkaseuraa riitti 15 km sarjassa juoksevien tullessa selkä edellä vastaan. Jälleen sain rauhoitella itseäni ja keskittyä tosissani omaan suoritukseen ja vauhdinpitoon välittämättä ympärillä eri tahtia etenevistä. Jylläsin tasaisesti eteenpäin pitäen sykkeet matalina ja tankaten lisää energiaa kroppaan.

2. Tankkaa


Edellisillä Vaarojen reissuilla eri asteisia sippaamisia oli tullut eteen kesken kisan. Nyt, kun pitkiä vetoja oli takana enemmän, asetin tavoitteeksi pitää energiatason riittävänä koko juoksun ajan. Aina kun olin rauhoitellut itseäni (eli aika usein), mietin seuraavaksi olinko tankannut tarpeeksi.

Urheilujuomaa varasin lähdössä matkaan 1,5 litraa. Ensimmäisen energiapatukan napostelin ennen Jauholanvaaraa tunnin kohdalla. Kiviniemen huollossa täytin juomapullot (uudet 1,5 litraa) ja kaivoin repusta salamimakkaraa naposteltavaksi Kolinvaaran nousuun. Juuri ennen Ryläystä söin puolet toisesta energiapatukasta. Toisen puolikkaan söin torninousussa n. 27 km kohdalla.

Juomat loppuivat sopivasti juuri ennen seuraavaa vesipistettä, josta täydensin vain 7 desiä lisää. Tämä riitti hyvin ensimmäisen kierroksen loppuun. Samalla napostelin toisen salamimakkaran ja nappasin vähän suolaa jälkiruuaksi. Tieosuuden päätteeksi söin kolmannen energiapatukan ja ennen loppunousua ryystin juomapullot tyhjiksi.

Huollossa oli tarjolla lihasoppaa, ruokajuomaksi olin varannut tölkin Pepsiä. Toiselle kierrokselle pakkasin reppuun pari patukkaa, neljä energiageeliä ja pari salamipötköä lisää. Täytettyäni pullot urhielujuomaa jatkoin matkaa alle 5 minuutin pysähdyksen päätteeksi.

3. Nauti


Matkaan lähdin tavoitteena tehdä omille taidoille ja kunnolle maksimisuoritus. Varsinaista aikatavoitetta en asettanut, mutta Markuksen viime vuonna juoksema aika 11:04 pyöri mielessä todella kovana tavoitteena. En kuitenkaan laittanut kelloon mitään tavoitetahteja vaan tein matkaa fiiliksen ja voimien mukaan.

Tuleva koitos pyöri viimeiset viikot mielessä hyvin usein ja jo silloin pyrin kääntämään kaikki ajatukset ja tuntemukset positiivisiksi. Airilan Hannun mainio postaus mielikuvaharjoittelun hyödyntämisestä ("Onnistumisen anatomia") toimi osaltaan oppaana ja kävin mielessäni läpi etukäteen tilanteita, joita uskoin matkalla tulevan eteen. Polkujuoksu on hienoimmillaan todellista nautintoa silloin kun homma kulkee. Ilman turhia höntyilyjä rauhassa liikkeelle lähtien ja pitäen energiatasot hyvinä loppuun asti toivoin pystyväni nauttimaan myös jälkimmäisestä puolikkaasta.

Ensimmäinen kierros kului leppoisasti jutustellessa muiden juoksijoiden kanssa. Samaan aikaan startanneessa retkisarjassa riitti juttuseuraa. Jo 30 km kohdalla laskeskelin ettei Markuksen ajan alittaminen ole todennäköistä. Sen jälkeen en miettinyt tätä asiaa enää. Rantatiellä ensimmäisen kierroksen lopussa tsemppasin kaikkia ohittamiani 15 km sarjan juoksijoita ja heidän tsemppaus toi itsellenikin hyvää fiilistä. Loppunousussa kaksi tuntia myöhemmin startannut 43 km sarjan kärki paahtoi ohitseni ja tsemppasin heitä kohti maalia. Nousussa vointiani kyselleille tutuille vastasin kaiken olevan hyvin. Näin todella oli. Huomasin että asian sanominen ääneen toi lisää voimia ja uskoa omaan tekemiseen.

Ryläyksestä nautiskelua ensimmäisellä kierroksella (Kuva: Karri Pasanen)


Puolenvälin huollon olin suunnitellut etukäteen minimoidakseni siihen tarvittavan ajan. Huolto sujui kaikin puolin suunnitelman mukaan ja alle 5 minuutin kuluttua pysähtymisestä olin jälleen liikkeellä.

Toisen kierroksen alkupuoli oli henkisesti reissun hankalin kohta. Yksinäinen taivallus poispäin kisakeskuksesta ja tieosuudella maalia kohti suuntaavien 43 km sarjan juoksijoiden kanssa rupattelu eivät varsinaisesti nostaneet motivaatiota vielä tulevien 40 kilometrin suhteen. Kiviniemen lähestyessä sain uusia selkiä näköpiiriin ja juttuseuran myötä sain ajatukset taan hyviin asioihin.

Tässä vaiheessa juoksu tuntui hieman tökkivältä. Toisaalta olisi tehnyt mieli kävellä, toisaalta taas ohittaa edellä juokseva ja kiristää tahtia. Päädyin kuitenkin edelleen rauhoittelemaan itseäni ja pysymään tasaista vauhtia etenevän kaverin kannassa. Söin energiapatukan puolikkaat kahdessa osassa ja Kiviniemen lossia edeltävissä mutapaikoissa jätin juoksuseuran lopulta taakseni n. 5 kilometrin yhteisen taipaleen jälkeen.

Kiviniemestä kohti kisakeskusta kääntyessä matkaa oli takana 60 km. Jalat tuntuivat virkeältä rauhallisemmin otetun pätkän ansiosta ja eteneminen tuntui oikeastaan helpommalta kuin pariin viime tuntiin. Tämä "seinän yli pääsemisen hetki" tulee yleensä aina vastaan jossain vaiheessa pitkiä vetoja ja olin ennen kisaa mielikuvissani sen ennakoinutkin tapahtuvan (tosin vähän aiemmassa vaiheessa). Tiesin, että tästä eteenpäin kroppa toimii "diesel-moodissa" ja pystyn jylläämään tasaisen ripeällä tahdilla eteenpäin. Fiilis oli hyvin rauhoittava, sillä tiesin pystyväni nauttimaan loppumatkasta - kuten tavoitteena oli.

Täytettyäni juomapullot ja kaivettuani meetvurstipötkön repusta esiin lähdin hyvin mielin Ryläystä kohti. Kolinvaaran hakkuuaukealla näin kaukana edelläni juoksijan ja lisämotivaation myötä alkoi hetken holtiton höntyily kivikkoisella polulla alamäessä. Rauhoitu, rauhoitu! Huusin itselleni nyt jo ääneen. Tämä toimi edelleen ja rauhallisellakin etenemisellä saavutin selän ennen seuraavaa tiepätkää. "Diesel-moodin" myötä syke ei tosin noussut enää ei-toivottuihin lukemiin vaikka olisi innostunut höntyilemäänkin. Ennen Ryläyksen toista kertaa haukkasin viimeistä kertaa energiapatukkaa. Tästä eteenpäin laskin tankkauksen energiageelien varaan.

Ryläyksellä tein matkaa itsekseni keskittyen tehokkaaseen etenemiseen. Katselin välillä maisemia ja ilta-auringossa loistavaa ruskaa. Kun juttuseuraa ei ollut tarjolla, päädyin sanomaan (välillä ehkä huutamaankin) kaikki mieleen tulevat hyvät fiilikset itselleni ääneen. Tämä auttoi jaksamaan eteenpäin. Geelipussille menin ensimmäistä kertaa tornin nousussa. Ryläyksen lopussa oli yleisöä reitin varrella ja heidän kannustuksistaan ymmärsin, että edellä juoksi useita kilpakumppaneita kohtuullisen lähellä.

Tästä sain jälleen lisää virtaa, ja kun voimia tuntui vielä riittävän, heitin toisen geelin huuleen ja päätin koittaa ajaa selkiä kiinni. Matkaa maaliin oli n. 14 kilometriä. Tässä vaiheessa lopetin itseni rauhottelemisen ja aloitin nautiskelun siitä, että pystyin vielä tässä vaiheessa pitämään hyvää tahtia yllä.

Rullasin eteenpäin hyvillä fiiliksillä ja pian tavoitinkin edellä juoksevan ohittaen hänet saman tien. Itseä vastaanhan tässä juostaan, mutta ei sitä aina muista :) Seuraavan selän kuittasin juomapaikalla ja tieosuudelle siirtyessäni näin jo seuraavan edelläni. Kolmas geeli koneeseen ja takaa-ajoon.

Tiellä hölkkäsin vielä omaa rauhallista tahtia. Tälläkin vauhdilla tavoitin edellä juossutta. Olin enää alle 100 m päässä, kun hän löysikin jostain aivan uuden vaihteen. Juoksin tien ylämäkineen jatkuvasti tahtia kiristäen, mutta selkä karkasi näkymättömiin vaikka juoksin tieosuuden puolisen minuuttia nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Valenousun alkuun otin viimeisen geelin ja hyökkäsin nousuun niin kovaa kuin pääsin. Siltikään en saanut edelläni juoksevaa näkyviin, saati kiinni. Edessä oli enää kuuluisa loppunousu.

Nousuun lähdin edelleen ajamaan edellä juossutta kiinni ja juoksinkin paria jyrkintä kohtaa lukuunottamatta koko nousun. Loppujyrkän alle saapuessani näin selän edelläni jo jyrkän yläosassa ja oli pakko luovuttaa takaa-ajon suhteen. Hyvän "jäniksen" myötä lopun kaksi suurta nousua tulivat peräti 2,5 minuuttia nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella - ja kumma kyllä myös matalammilla sykkeillä. Loppunousun väliaika 19:37 oli ultrasarjan toisen kierroksen toiseksi nopein ja ensimmäisen kierroksen ajatkin huomioiden 7. nopein. Näköjään 84 kilometrin ja yli 11 tunnin jälkeen saa vielä loppukirinkin aikaan :)

Viimeisten mutkien kannustajien huutojen ja taputusten myötä kiinnisaamaton selkä unohtui saman tien ja maaliviivalle saapuessa oli uskomattoman hieno fiilis nostaa kädet ilmaan ja huutaa jes! Loppuaika 11:43 on kelpo suoritus, mutta tunteja, minuutteja ja sekunteja tärkeämpää oli tehdä ehjä oma maksimisuoritus ja nauttia joka hetkestä.

Viimeinen nousu ja pois metsästä juuri ennen pimeän tuloa.

Kisan jälkeinen olotila.


Vaarojen Maraton ei taaskaan pettänyt. Kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille, kilpakumppaneille ja kannustajille! Kaikki omat tavoitteeni tämän tapahtuman osalta on nyt saavutettu ja tulee olemaan vaikeaa keksiä uusia yhtä hyviä.

Jollain tavalla tapahtuman tunnelmaan on kuitenkin päästävä mukaan jälleen ensi vuonna.




Matkalla käytössä:


  • La Sportiva Bushido kengät
  • Dirty Girl gaiterit
  • Sigvaris Sport kompressiosukat
  • Skins kompressiotrikoot
  • Adidas juoksupaita
  • OnOne irtohihat
  • Buff
  • Polar V800
  • Ultimate Direction SJ Ultra Vest 2.0
  • 2 x RaidLight 0,75 l juomapullo
  • High5 2:1 ja 4:1 urheilujuomaa
  • 5 x High5 energy bar
  • 4 x High5 energiageeli
  • 3 x Ridderheims olutmakkara
  • Suolaa




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Lost in Kajaani - Miesten joukkue

Lost in Kajaaniin matkattiin puolustamaan miesten sarjan viimevuotista voittoa. Ennakkoon arvailtiin kilpailun tason olevan tänä vuonna entistäkin kovempi. Ennakkotunnelmat olivat korkealla, mutta reissusta muodostui lopulta erilainen kuin olimme ennakoineet.

Lähtöä odotellessa.


Markuksen mukana matkaan.


  • GPS-seuranta (meidän osaltamme toimii vasta rastilta 14 eteenpäin)

Prologin ohjeistuksena oli juosta 6x400m viesti urheilukentän ympäri. Lähtökomento tuli hieman yllättäen ja koko lauma säntäsi juoksuun - onneksi lähes kaikki samaan suuntaan. Ohittelin nopeasti muutaman ja takakaarteessa olin jo jonon kolmantena. Takasuoralla vielä yksi päänahka ja vaihtoon toisena. Antti ja Jarikin hoitivat omat 2 x 400 m varsin mallikkaasti ja pääsimme lähtemään kentältä E-Lost joukkueista ensimmäisinä Free Adventuren kanssa.

Antti vaihtaa viestiosuutta Jarin kanssa.

Lyhyen mutta hektisen prologin jälkeen jatkoimme matkaa pyöräillen.

Matka ekalta fillarirastilta kohti Iso-Ruuhijärven ensimmäistä questiä tuntui todella pitkältä. Pidimme hyvää vauhtia ja ohittelimme Lost-sarjan joukkueita, jotka olivat päässeet lähtemään kentältä ennen meitä 800 m lyhyemmän prologin takia. Iso-Ruuhijärvellä odotimme uintiquestiä, mutta yllätykseksemme pääsimmekin juoksemaan järveä ympäri. Muutama joukkue pääsi vaihdossa edellemme, kun jäimme vaihtamaan juoksukenkiä jalkaan. Vaihto oli kuitenkin erittäin järkevä, järven rantojen ollessa paikoin erittäin kivikkoiset. Minulle maasto ja etenemistapa sopivat erittäin hyvin, olihan kesän päätavoitteet olleet tossulla edettäviä.

Järveä kierrettäessä osui matkalle ylimääräinen mutkakin, kun kävimme koukkaamassa niemen kautta. Ylimääräistä matkaa enemmän haittaa aiheuttivat kaikki edelle ehtineet joukkueet, joista ison osan olimme hetkeä aikaisemmin jo kertaalleen ohittaneet. Takaisin pyörille tultaessa odotti vielä EA-aiheinen tietokisa, jonka Antti hoiti SPR:n rinnepäivystäjän rutinoituneella otteella.

Järven kierrossa pidettiin reipasta loikkaa.

Torstaina ensimmäisen kartan saatuamme olimme leikillään arvailleet seuraavien rastien sijaintia rastimääritteiden perusteella ja kokeneiden seikkailijoiden arvaukset osuivatkin tismalleen oikein kahden seuraavan rastin osalta, joten suunnistaminenkaan näille ei tuottanut ongelmia. Köysilaskeutumiseen saavuimme aivan Väsyneiden Isien ja 1Lifen perässä ja jouduimmekin hieman odottelemaan ylhäällä omaa vuoroa. Laskeutuminen sujui varsin vauhdikkaasti, kun kesän aikana on kisojen lisäksi tullut köysissä killuttua muulloinkin.

Antti laskeutuu
Ja Markus sekä Jari perässä.

Köysilaskeutumisen jälkeen edessä oli reilu fillaripätkä, joka oli vielä isolta osalta varsin hyväkulkuisia teitä. Tällä pätkällä jalat joutuivat koville ja varsinkin ylämäissä huomasin olevani hieman joukkuekavereita heikommilla. Onneksi muutamissa paikoissa oli myös mukavia, vauhdikkaita alamäkipolkuja, jotka tarjosivat levon lisäksi adrenaliini purskeita.

Porttivaaran polkujuoksu toi varsin mukavaa vaihtelua ennen mahtavaa MTB-osuutta Vuokatinvaaralla. Reitinvalinnat osuivat melko hyvin kohdalleen, mutta suunnistuksessa Antille sattui pikku virhe. Enemmän menoa hidasti Antille iskenyt jalkakramppi, jonka takia pidettiin muutaman minuutin tauko. Osuuden kruunasi laskettelurinteen lasku alas Vuokattiin. Matkalla saattoi päästä muutama riemunkiljahduskin.

Vuokatinvaaralle noustessa vielä koko kolmikko kasassa.
Vuokatissa suppailupaikalle tien hiekkapengertä laskeutuessa fillaroinnin tähtiä hiponut fiilis oli vielä päällä ja vauhti taisi rinteessä nousta liian kovaksi. Nilkka ei kestänyt vauhdissa mukana ja tunsin itse välittömästii että kisa oli osaltani tässä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta mahdollisesti jopa pahin. Vasen jalka ei kantanut ollenkaan. Tässä vaiheessa kilpailun keskeyttäminen ei varsinaisesti edes ottanut päähän, vaan pelko kohdistui jo pakkoloman pituuteen.


Matkan jatko Jarin miettein


Ihan heti Markuksen nilkan tila ei minulle auennut. Kehotin Markuksen hoitaa uimistehtävä, niin jalka saa samalla kylmää. No ei lähtenyt Markus uimaan vaan terveyskeskukseen. Kun lopulta itselle aukeni nilkan todellinen tilanne, pyörähti oman pään sisällä 15 sekunnissa tunneskaala masennuksesta, harmituksen kautta, tilanteen hyväksymiseen ja lopulta näyttämishaluun. Antin kanssa todettiin yhteen ääneen, että jatketaan kahdestaan.

Onneksi huoltojoukot olivat juuri tällä questilla kuvaamassa, joten Markus sai nopeasti tarvitsemansa hoidon ja kyydin eteenpäin lääkärin vastaanotolle. Antin kanssa emme juurikaan voineet tilanteessa enää auttaa, joten jatkoimme suorittamaan tehtävää. Tehtävänä toisen joukkueen jäsenen piti suppailla lammen toisessa reunassa olevalle laiturille ja siellä vaihtaa suppailijaa, joka meloi takaisin. Kolmannen joukkueen jäsenen tehtävänä oli uida lammessa olleelle trampoliinille, hypätä sieltä veteen ja uida takaisin. Antti halusi suppailun lisäksi tehdä vielä tämänkin tehtävän, joten näin suoritimme kahdestaan kaikki questilla olleet tehtävät.

Rannasta palasimme takaisin pyöriemme luokse, josta alkoi suunnistus kohti Sotkamossa ollutta melontaa. Matkalla Sotkamoon poimimme matkalla rastit 15 ja 16 Vuokatin alamaaston latuverkostosta. Melontaosuudelle järjestäjät olivat kehittänyt todella mielenkiintoisen tehtävän. Osuudella oli 11 rastia, joista osa oli saaressa, osa rannalla ja osa visusti sisämaassa. Osa rasteista leimattiin emitillä ja osa pihtileimasimella lapulle. Leimalappuja joukkueella oli käytettävissä kaksi kappaletta. Kahden joukkueen jäsenistä piti kulkea kanootilla ja yhden jalkaisin. Melojien ja juoksijoita sai vaihtaa. Rastit oli suunniteltu niin, että emitin piti kulkea välillä kanootissa ja välillä maalla. Järjestäjän mukaan jotkin joukkueet olivat käyttäneet suunnitteluun jopa 30 minuuttia. Antin kanssa meidän ei hirveästi tarvinnut käyttää aikaa suunnitteluun. Ei muuta kuin hyppäys kanoottiin ja ensimmäiset pari rastia (2 ja 3) meloen.

Kainuuntien (VT 76) kohdalla rantauduimme ja minä hain jalkaisin 11 rastin samalla kun Antti koukkasi mukaan rastit 6 ja 7. Ajoitus oli mainio, koska reittimme yhtyivät paluumatkalla samanaikaisesti. Kanootille palatessa otimme mukaan vielä 6. rastin, jonka jälkeen jatkoimme jälleen melomista. Meloen haimme vielä ääripäässä sijainneet rastit 8, 1 ja 9, kunnes oli aika palata takaisin lähtöpaikalle. Rannassa jätimme melontakamat järjestäjälle ja haimme jalkaisin kahteen jakautuen rastit 4 ja 5. Ennen melontaosuutta olimme kokonaistilanteessa neljänsinä Free Adventuren, Häijään ja Hiiltomiehet sekajoukkueen jälkeen. Suoritettuamme melontaosuuden kahdestaan hävisimme tällä osuudella muille joukkueille 15 - 20 minuuttia. Pikkuisen Pyylevät, Väsyneet Isät, 1Life ja KarSu menivät ohitsemme.

Melonta ilta-auringon paisteessa oli upea osuus. Kuva 4. rastilta.

Melonnan kartta ja kulkemamme reitit.

Vuokattiin palattuamme leimasimme pyörillä rastit 18 ja 19, jonka jälkeen jäljellä oli vielä yksi tehtävärasti Vuokatin Angry Bird Activity Parkissa. Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä sisäpuistosta kaksi paperilappua, joissa oli lauseen osia. Näistä kahdesta lauseen osasta piti muodostaa yksi lause. Tämän lause toimi pääsylippuna seuraavaan tehtävään, jossa molempien piti vuorotellen scootata potkulaudalla skeittialue päästä päähän ja takaisin. Tämän jälkeen yhden joukkueen jäsenen täytyi ryömiä volttimontun lävitse kiipeilyseinälle ja kiivetä seinää pitkin lukemaan ylös kirjoitetun lapun teksti. Antti tarjosi tehtävää minulle ja mielelläni olisin sen suorittanutkin, mutta koska en halunnut repiä jaloistani märkiä kompressiosukkia, joiden alla oli vielä jalkapohjateippaukset, delegoin tehtävän takaisin Antille. Antti hoiti tehtävän mallikkaasti toimimalla samalla näyttelijänä Tanssivien Susien kilpailusta kuvaamalle videomateriaalille (teaser).

Kiipeilyseinällä sijainneet tekstin järjestäjälle ilmoittamisen jälkeen sai jatkaa matkaa kohti yöpaikkaa. Ainoa vaan, että emme tienneet missä se tarkalleen sijaitsi. Antilta oli jossain välissä karttoja käännelleessä pudonnut telineestä yksi kartoista jossa näkyi yötauon sijainti. Olimme onneksi käyneet reitin ennakkoon lävitse ja tiesimme mihin suuntaan meidän täytyi suunnata. Matkalla maaliin ohittelimme Lost-sarjan joukkueita jättäen lopulta taktisesti yhden edellä kulkevista joukkueista edelle näyttämään meille tietä. Onneksi majoitusalueena toiminut Naapurivaaran lomakeskus sijaitsi näkyvästi tien varressa, joten se oli helppo havaita kun se kohdalle osui.

Ensimmäisen päivän maalissa Naapurivaaran lomakeskuksessa.

Ensimmäisen päivän maalissa meitä vastassa oli Markus, joka oli saanut terveyskeskuksesta kepit allensa. Onneksi nilkasta ei ollut löytynyt murtumia. Ensimmäiseen päivään meillä meni aikaa kaikkine ohjelmanumeroineen noin 9,5 tuntia. Tässä vaiheessa ei suinkaan päässyt vielä nukkumaan, vaan vuorossa olivat ilta-askareet: teltan pystytys, peseytyminen järvessä, retkiruuan teko, pyörän huolto, miesten huolto ja klo 23 kapteenien kokous ja materiaalien jako seuraavaa päivää varten. Tämän jälkeen vetäydyimme telttaan suunnittelemaan seuraavan päivän reitin, kunnes oli aika sammuttaa valot ja vetää makuupussin vetoketju kiinni.



Toinen päivä Antin silmin



Toiseen päivään starttasimme kahdestaan Jarin kanssa Extremely Lost -sarjaan siis varsinaisen kilpailun ulkopuolella. Tavoitteena oli nauttia päivän seikkailusta ja mitata omaa vauhtia ja taitoja muita joukkueita vastaan ilman sijoituspaineita. Pääsimme mukaan "kuuman ryhmän" starttiin kello 06:00, jossa kovia kirittäjiä ja kiritettäviä riitti. Ensimmäisen päivän kärkijoukkueiden, Freen ja Häijään lisäksi hyvinä vauhtimittareina tulisivat toimimaan sekajoukkueet 1Life ja Hiiltomiehet, sekä ensimmäisenä päivänä hyvin onnistunut Väsyneet Isät.

Aamu valkeni aurinkoisena. Sumu ja aamukosteus tekivät kelistä kuitenkin kolean ja asettauduimme prologin starttiin takit päällä. Prologi suoritettiin jalan nousten Naapurivaaran rinteelle hakemaan kaksi rastia ja jo alle 10 minuutin ylämäkitallailun jälkeen lämpöä alkoi kropasta löytyä siinä määrin, että takit piti heittää reppuun. Kärkitiimien hermopummaillessa pieneen huoltotaukoon oli varaa.

Etukäteen prologin pituudeksi oli ilmoitettu 6,5 km ja kartalta mitattuna matka tuntui jäävän selvästi vajaaksi. Osasimme siten odottaa ensimmäisellä rastilla eteen tullutta lisätehtävää - rastin leimaamista suolla n. 80 vertikaalimetriä alempana. Rastille sai kahlata kylmässä suossa polvia myöten, mutta takaisin ylös könyäminen piti huolta siitä ettei vilu yllättänyt.

Teimme matkaa hyvältä tuntunutta tahtia pitäen ja takaisin lähtöpisteeseen pyöräilyyn vaihtoon saavuimme n. 57 minuutin aamulenkin jälkeen 3,5 minuuttia kärjessä tullutta Freeta perässä. Pohdimme takkien tarvetta pyöräilyosuudelle, mutta päädyimme pitämään ne vielä repussa ainakin edessä olevan Naapurinvaaran nousun ajan.

Lauantain lähtöviivalla klo 6:00.

Prologin pitkän ylämäen jälkeen oli noudettava alhaalla suolla ollut rasti ja palattava takaisin ylös. Maisemat olivat hienot.

Otimme pyöräilyn alun reippaasti ja Naapurivaaran nousussa tavoitimme prologin jälkeen minuutin verran karussa olleet Väsyneet Isät. Jatkoimme yhtä matkaa vauhdikasta alamäkiosuutta kohti toista rastia, johon oli merkitty päivän ensimmäinen tehtävärasti. Saavuimme rastille kuudentena ja pääsimme suorittamaan hienoa tasapainoilutehtävää kahden rotkon ylityksen merkeissä.

Tehtävän jälkeen jatkoimme matkaa suorinta reittiä kohti kolmatta rastia. Väsyneet Isät valitsivat kiertotien tulokautta. Suoralla reitillä oli ylitettävänä oja, jonka kohdalle oli karttaan merkattu ylityspaikka. Ojan varteen saavuttuamme totesimme, ettei siitä ainakaan kuivin jaloin pääsisi yli. Riisuimme pyöräilyhousut ja edellisellä rastilla päälle laittamamme takit reppuun, sidoimme reput kiinni pyöriin ja kahlasimme ojan yli Freen jälkiä seuraten. Vettä oli kainaloihin saakka.

Vaatteiden kanssa säätäessä kului aikaa siinä määrin, että vaikka ojalle tullessa olimme saaneet kärkiporukan kiinni, karkasivat kärkijoukkueet seuraavalle rastille mennessä n. 10 minuutin päähän meistä. Myös Väsyneet Isät pääsivät kiertävällä reitinvalinnalla lähes 5 minuuttia edellemme.


Jarin tyylinäyte rotkon ylityksestä.
Antti tasapainoilee tyhjän päällä.

Rastivälin 2-3 ylityspaikka. Kuvassa vastaan tullut Passion Adventure matkalla kohti kakkosrastia.

Rohkea reitinvalinta ei tällä kertaa kannattanu. Kierto oli 5 min nopeampi.

Seuraavaksi vuorossa oli pitkä pyöräilyosuus takaisin Kajaanin kulmille. Matkalta poimittiin rasteja, joiden suhteen reitinvalinnat olivat meidän mielestämme selkeitä. Erilaisia valintoja ja koukkuja nähtii kuitenkin edellämme ja osa kärkijoukkueista menetti useita minuutteja aikaa vääriin valintoihin ja pummeihin.

Meidän suunnistuksemme sujui virheittä, mutta ero kärkeen kasvoi silti yllättävän paljon. Edellisenä päivänä hapoille ajetut jalat eivät varsinaisesti vaivanneet matkantekoa, mutta tällä kertaa halusin varmistaa voimien riittämisen myös lopun teknisemmille pyöräilypätkille sekä tiedossa oleviin juoksupätkiin. Nautimme hienoista maisemista ja syyskuun auringosta ja saavuimme rastilla 6 odottaneelle questille kuudentena 20 minuuttia johtoon jälleen siirtynyttä Free Adventurea perässä. Saapuessamme paikalle näimme Väsyneiden Isien ja Hiiltomiesten lähtevän jatkamaan matkaa.

Tehtävänä oli kaataa limupulloja heittämällä järvestä sankolla haettua vettä niitä kohti. Selvitimme tehtävän nopeasti, täytimme omat juomapullomme ja jatkoimme matkaa kohti seuraavalta rastilta alkavaa pyöräsuunnistusta.


Juosten leimaamaan rasti 6 maavallin päästä.

Antti näyttää mallia pullonkaadossa vanhan vapaapalokuntalaisen ottein.

Seitsemännelle rastille valitsimme hieman kiertävän reitin, koska muistin kahden vuoden takaa suorimman tien olevan ärsyttävän pehmeä hiekkakuoppineen. Kiertoreitillä sai muutaman risteyksen kanssa olla todella tarkkana ja viimeisen pienen tien löytyminen vaati pari varmistavaa kaarrosta. Nopeimman ajan rastivälille tehnyt Häijää käytti myös tämän kiertoreitin, joten valintaa voi pitää onnistuneena, vaikka jäimmekin pari minuuttia lisää kärkiporukoille suunnistuksen haparoinnin vuoksi.

Haparoinnit jätettiin nopeasti taakse ja seuraavalle neljän rastin pyöräsuunnistusosuudelle tehtiin ehjä suoritus. Free meni kärjessä vielä kovemmalla tahdilla, mutta edellämme kulkeneet joukkueet leipoivat suppamaastossa useiden minuuttien pummeja ja tilanne tiivistyi 8. rastille siten, että 7 minuutin sisällä edellämme oli neljä joukkuetta (Väsyneet Isät, Cremasters, 1Life ja Hiiltomiehet).

Tällä rastilla suoritettiin lyhyt hiekkamonttusuunnistus, jossa erot eivät juuri muuttuneet ja kuultuamme tilanteen läksimme hyvin mielin jahtaamaan edellä kulkevia joukkueita.

Lyhyt hiekkamonttusuunnistus toi vaihtelua pyörän kampien pyörittelyyn - olisi saanut olla pidempikin.

Yhdeksännelle rastille ajaessamme edellä kulkevat joukkueet tulivat meitä vastaan ja näimme eron omin silmin. Kymmenennelle rastille oli tarjolla 2 reitinvalintaa: Pohjoisen kautta hiekkatien ja latu-uran kautta tai etelästä asfalttitien ja pienen polun kautta. Valitsimme eteläisen reitin, koska pelkäsimme suon yli kulkevan latupohjan olevan hidas ajaa. Tämä valinta oli virhe, sillä etelästä tullut pieni polku oli todella hidas ajettava ja myöhemmin saimme tietää että pohjoinen latu-ura oli kovapohjainen. Tällä kertaa reitinvalintojen kanssa ei tuntunut olevan tuuriakaan mukana.

Huono reitinvalinta.

Huonosta valinnasta huolimatta saimme Cremasters -joukkueen kiinni ja 11. rastille otimme tietoisesti eri reitinvalinnan yrittäen kuitata heidät tarkalla ja sähäkällä rastinotolla. Tämä onnistui hienosti ja rastilla 13 saimme todeta karistaneemme heidät peesistä saman tien.

Tämä antoi lisää virtaa tekemiseen ja kun energiatasot tuntuivat muutenkin hyviltä, jatkoimme innokkaina edellä kulkeneiden sekajoukkueiden 1Life ja Hiiltomiehet jahtaamista. Rastin 14 tehtävärastilla saimme jälleen Hiiltomiehet näköpiiriimme. Legojen ja levypainojen ympärillä pyörineen questin jälkeen nousimme jälleen pyörien selkään tarkoituksena tehdä vauhdikas ja virheetön suunnistussuoritus edellisiltä vuosilta jo osin tutuksi tulleessa Kajaanin keskustan ympäristössä.

Muistitehtävä sujui sähäkästi ja ilman virheitä, vaikka jouduimmekin "kääntämään kaikki kivet" ennen alkuun pääsemistä.

Lähestyimme rastia 15 etelän kautta. Lännen suunnasta olisi päässyt lähemmäksi tietä pitkin, mutta tulkitsin kartasta katkoviivan tarkoittavan latupohjaa / ulkoilureittiä ja arvelin sen olevan nopea ajettava. Näin olikin. Latupohjalle siirtyessämme varoitin Jaria siitä, että kohta saattaa tulla joukkueita vastaan vauhdikkaasti alamäkeen. Vastaantulijoita ei näkynyt ja olimme hieman hämmentyneitä leimatessamme rastilla yksin. Pohdimme jo, olivatko Hiiltomiehet karanneet taas kauemmaksi ja ehtineet pois latupohjalta ennen meidän saapumistamme.

Rastipisteelle 16 osuimme kerralla, mutta lipun löytämiseen kului minuutti ylimääräistä. Lopulta Jari paikansi rastin pusikosta ja jatkoimme matkaa. Muita joukkueita ei edelleenkään näkynyt. Rasti 17 napattiin kyytiin matkalla kohti vaikeaksi ennakoitua rastia 18. Tarkan suunnistuksen avulla sekin osui kohdalleen. Rastilta lähdössä haparoitiin hieman ja valitsemamme pieni polku mutkitteli takaisin tuloreitin varteen, josta jatkoimme kohti 19. rastilla odottanutta questia pienen koukun kautta.

Tällä koukkauksella näimme 1Lifen ja Cremastersin etenevän vasta kohti rastia. Ihmettelimme tilannetta hieman, koska emme tienneet missä vaiheessa olimme päässeet 1Lifen edelle. Jälkikäteen selvisi, että he olivat pummanneet rastia 15 yhdessä Hiiltomiesten kanssa.

Rastille 19 Hoikanlammen rantaan saavuimme siten neljäntenä joukkueena ja näimme samalla 10 minuuttia aiemmin saapuneet Väsyneet Isät. Hoikanlammen yli uinti on ollut mukana useana vuotena kisatessamme Lost in Kajaanissa eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Voimien säästö aamupäivän pitkillä osuuksilla tuotti tulosta ja loppua kohti oli tahtia vara kiristääkin.

Hoikanlammen uinti. Tuttu juttu.

Tossut jalkaan ja baanalle.

Lyhyt pyöräsiirtymä Hoikanlammelta varuskunta-alueelle rastille 20 hoidettiin juoksutossut jalassa pyöräillen, koska perillä arvasimme jälleen odottavan jalkautumisen. Helppo sprinttisuunnistus hölkättiin hyvällä tahdilla ja esterataquestille saapuessamme näimme edellä Väsyneet Isät. Esteradalle syöksyttiin sellaisella sykkeellä, että ohitimme heidät jo radan puolivälissä. Kolmantena tehtävänä oli renkaan pyöritys hiekkakentällä. Jatkoimme samaan reippaaseen tahtiin ja hyppäsimme jälleen pyörien päälle viimeiselle lyhyelle siirtymälle Vimpelinvaaran urheilukentälle.

Rajavillit duo suorittaa Väsyneiden Isien odotellessa kolmatta jäsentä avuksi.

Tällä välillä on haparoitu suunnistuksessa ennenkin ja vaikka tällä(kin) kertaa suunnistettiin omasta mielestämme kartan mukaista optimireittiä pitkin, pääsivät Väsyneet Isät eri reitinvalinnalla jälleen aivan perässämme pyörien jättöpaikkaan. Selvitimme varustevaihdon heitä ripeämmin ja pääsimme viimeiseen epilogiin parin minuutin eron turvin kolmantena joukkueena.

Loppuhuipennukseksi oli kasattu suunnistuspainotteinen kokonaisuus. Ensin suunnattiin sisäsuunnistukseen, jossa rasteja etsittiin kolmesta kerroksesta. Kerrosten välit mentiin näppärästi kohdalle sattuneella hissillä ja näin saatiin aikaa vähän poseerata kuviakin varten :)

T:mi laiskat seikkailijat sisäsuunnistuksessa.
Viimeisenä osiona oli suunnistus Vimpelivaaran rinteillä. Lisähaasteeksi kartasta oli poistettu suurin osa teistä ja kaikki polut. Vanhasta muistista pääsimme kuitenkin hyödyntämään latupohjia ja polkuja ja suunistimme tarkasti suoraan rasteille. Osuudelle lähtiessämme oli eroa edellä kulkevaan Häijään joukkueeseen n. 17 minuuttia. Minulla jalat tuntuivat edelleen todella virkeiltä ja Jarillakin matka kulki vielä hyvään hölkkätahtiin. Napakalla suunnistuksella olimme ennen viimeistä rastia saaneet kutistettua eron Häijääseen jo n. minuuttiin. Viimeistä rastia etsimme alkuun hieman liian aikaisin. Paikannettuamme itsemme tien mutkan avulla se kuitenkin löytyi lopulta.

Maaliin kirimme lopulta päivän kolmantena vain reilut 2 minuuttia toisena saapuneen Häijään perässä. Kärjessä saapuneeseen Free Adventureen eroa tuli n. 40 minuuttia. Toisen päivän suorituksemme oli siis nousujohteinen. Kiristimme tahtia ja poimimme sijoja loppua kohti ja maalissa fiilis oli todella hyvä. Virallisille tuloslistoille sijoitusta ei siis noteerattu kilpaillessamme duona kolmen hengen joukkueiden sarjassa.

Maaliin!







torstai 27. elokuuta 2015

Rajavillit 1 @ MM-rogaining, Kiilopää. 22.-23.8.2015

Rajavillit olivat elokuussa vahvasti edustettuna Kiilopäällä, kun Rogainingin maailmanmestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä. Mukana oli peräti kolme kahden hengen joukkuetta. Tässä tunnelmia miesten sarjassa kilpailleiden Antin ja Markuksen matkasta.


Lähtökohdat

Antilla ja Markuksella oli takanaan kolme yhteistä rogainingia, joista saldona kolme voittoa. MM-kisojen taso tiedettiin kuitenkin niin kovaksi, ettei sarjalle lähdetty tavoittelemaan jatkoa ja tarkoituksena oli tehdä ehjä oma suoritus ensimmäisessä täysipitkässä 24 h kisassa. Kilpailullisia tavoitteita asetettiin lähinnä tuttujen joukkueiden suorituksia vastaan.

Rajavillit saapuivat Kiilopäälle kahdella eri kyydillä torstain aikana ja Markus ehti käydä harjoituskartalla kaivamassa esiin syvän kunnioituksen karttaa ja maastoa kohtaan. Antti saapui paikalle illalla kuulemaan tarinoita harjoituskartan pummeista. Stressiä ei näistä liiemmin otettu ja lauantaina aamulla molemmat herrat olivat terveinä, varusteet testattuina ja pakattuina valmiina hyvään suoritukseen.

Z-salamipartio Kiilo-ojan penkalla kisa-aamuna.


Reittisuunnittelu

Aamupalan jälkeen lyhyt kävely kilpailukeskukseen ja kartan hakuun. Teimme nopeasti päätöksen siitä, että tulisimme käymään kilpailukeskuksessa kertaalleen kilpailun aikana. Tämä oli meille uutta ja aloitimmekin suunnittelun miettimällä tulo- ja lähtösuunnnat kilpailukeskuksen ympärille. Tavoitteena oli kulkea toteutunutta matkaa noin 120 km, joka tarkoitti 12,5 minuutin kilometritahtia. Heti ensimmäiselle hahmotelmalle mittasimme matkaksi tasan tuon 120 km, joten siitä oli hyvä jatkaa suunnittelua.


Hash housella käynti osui suunnitelmaan puolen välin jälkeen noin klo 02 yöllä ja sen molemmin puolin oli tiedossa helppoja rasteja poimittavaksi pimeään aikaan. Ideana oli käydä kilpailun ensimmäisen kolmanneksen aikana vaikeimmat pisteet hyödyntäen mielen virkeyttä ja pitkää valoisaa jaksoa. Toisen kolmanneksen teemana olivat helpot rastipisteet ja tieurien hyödyntäminen. Viimeinen kolmannes pyörittäisiin kartan länsiosassa, jossa oli tarjolla paljon tietä ja suhteellisen helppoja rastipisteitä.

Pätkimme ja aikataulutimme reitin aina rastivälitasolle saakka ja Antti kirjoitteli käsivarressa kulkevaan rastimääritekoteloon tavoitteellisen minuuttiaikataulun. Alkupuolen aikataulutimme hieman ripeämmäksi ja 12 tunnin kohtaa tavoittelimme rastille 80 n. 63 km matkan jälkeen. Taukoja aioimme pitää lähtökohtaisesti noin neljän tunnin välein. Tällä rytmillä saisimme pidettyä kaikki taukojen välillä tarvittavat eväät repun etutaskuissa käsien ulottuvilla.

Suunniteltu ja toteutunut aikataulu sekä niiden ero.


Ensimmäinen 4h

Suuntasimme kilpailukeskuksesta pohjoisen kautta itään. Ensimmäiset kolme rastia (77, 75, 54) löytyivät hyvin ja ympärillä näkyi joukkueita toteuttamassa samaa suunnitelmaa. Rastilla 54 olimme tekemäämme aikataulua 15 minuuttia edellä, mutta emme silti lisänneet rastia 55 reitille. Jälkikäteen ajateltuna kyseinen rasti olisi reitille hyvin mahtunut. Muut joukkueet hajaantuivat ympäriltämme rastilla 54 ja saimme kulkea yksinämme melko pitkän aikaa.

Seuraavalle raastille 65 suunnatessamme ajauduimme sivurinteessä hieman liian pitkälle, minkä seurauksena pieni varmistava kaarros. Laskeutuminen rastille 24 oli yllättävän hidas tiheän vaivaiskoivikon takia, mutta vastaavasti polku seuraavalle rastille oli reippaasti hölkättävä puron solistessa vieressä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että purot ja ojat olisivat helposti ylitettäviä ja samalla ne tarjosivat raikasta ja virkistävää vettä monessa eri vaiheessa kilpailun aikana.

Rastille 69 mennessä sekoilimme hieman kartalla vinoittain olevien etelä-pohjoisviivojen kanssa, mikä aiheutti ajautumisen väärälle uralle. Tuloksena käynti autiotuvan pihalla ennen rastin ottoa ja vajaan 5 minuutin pummi. Seuraavalle välille emme olleet lyöneet reittivalintaa lukkoon. Hyvän kahluupaikan löydettyämme ja maaston nopeakulkuisuuden todettuamme, päätimme edetä rastille suorinta reittiä. Mukava kannas johdatti suoraan rastille.

Rastin jälkeen Markus tyhjensi kenkänsä roskista, jotka olivat jo hetken aikaa vaivanneet. Seuraavalle (49) rastille kiersimme polun kautta leimaamaan jo 40 minuuttia aikataulua edellä, joten neljän tunnin raja ja sen myötä ensimmäinen huoltopaussi tuli vasta tämän rastin jälkeen. Joen ylityksen jälkeen rannassa olikin sopivasti laakea kivi, jonka päältä pullot oli helppo täyttää. Tässä vaiheessa ensimmäiset hyttyset alkoivat ilmaantumaan ilmatilaan.

Kohti ensimmäistä rastia auringon porottaessa.

Peukku pystyyn kun homma on hallussa.

Markus Kutturapäät-tunturilla n. 500 metriä merenpinnan yläpuolella.
Ensimmäiset 4 h lähdöstä 49 - 93 rastivälille. Viiva osittain gpsseuranta.net palvelusta, täydennetty piirtämällä.


Jokilaakson rasteja etelään

Haastava rastipiste 93 osui näppärästi suoraan kohdalle tarkan kartanluvun ja suunnan avulla. Tässä vaiheessa olimme noin 31 minuuttia edellä aikatauluamme, joten päätimme lisätä rastin 66 seuraavaksi suunnitelmaan. Hyvin onnistuneen rastinoton ansiosta olimme rastilla 46 edelleen yli 20 minuuttia edellä aikataulua, mutta edellisten kolmen rastin noususumman yltäessä yli 150 metriin alkoi matka tuntua jaloissa ensimmäistä kertaa.

Rastilta 46 lähdimme yhdessä Mila Finlandin kanssa ja emme huomanneet reippaasti hölkätessä polun risteystä oikealle. Seurasimme etelään johtavan joenhaaran (Antti unohti jälleen vinot suuntaviivat...) rannalla kulkevaa polkua. Vajaan kilometrin jälkeen kiinnitimme huomiota siihen, etteivät vastarannan muodot täsmää karttaan ja ymmärsimme harhautumisemme. Joen yli, vilkaisu taakse – huomasiko Mila korjauksemme - ja mahdollisimman äänettömästi nopean kangasmetsän halki kohti oikeaa polkua ;)

Rastia 86 lähestyessä alkoi vastaan tulla ensimmäisiä toiseen suuntaan kiertäviä joukkueita, joita tämän jälkeen näkyikin tasaiseen tahtiin. Rasti itsessään löytyi helposti, kun löysimme vihdoin oikean puronuoman jota seurata. Tarjolla maastossa oli monta muutakin karttaan merkitsemätöntä.

Seuraavat rastit 23 ja 47 poimimme matkan varrelta mukaan retkeilyreittiä ja muita sopivia maastosta löytyneitä polkuja hyödyntäen edetessämme kohti rastia 85. Myös tämä lippu löytyi kerrasta ja koko alkumatkan hyvin sujuneen suunnistuksen johdosta rohkaistuimme suuntaamaan rastille 92 suoraan kompassisuunnalla laakeaan kukkulaan tukeutuen alkuperäisen järvenrannan ja suon reunan kautta kierron sijaan. Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi ja myös rasti 27 antautui samalla taktiikalla, vaikka maastossa oli useampiakin suolampia ”hämäyksenä”.

Tässä vaiheessa kilpailuaikaa oli kulunut 8 tuntia ja oli toisen huoltotauon aika. Sopiva puro juomasäiliöiden täyttämiseen löytyi rastin läheltä. Samalla aurinkorasvapurkki työnnettiin etutaskusta syvemmälle reppuun ja esiin kaivettiin hyttysmyrkky. Huoltotauko pysyikin erittäin lyhyenä ympärillä pörräävän hyttysparven kannustaessa uudelleen liikkeelle. Olimme olleet edellisellä rastilla jo 50 minuuttia edellä aikataulua, mutta emme hätäilleet suunnitelmaan lisärasteja tässä vaiheessa. Päätimme, että ratkaisuja mahdollisten lisälenkkien suhteen tehdään vasta aamulla kun ollaan selvitty pimeän vaiheen yli.

Tupasvilla kukkii rastia 76 lähestyttäessä.

Ylityspaikka 66 - 46 rastivälillä.
Toinen nelituntinen 49 - 93 rastiväliltä rastille 27.


Illasta yöhön.

Koska olimme edellä aikataulua, herättelimme toiveita ehtimisestä haastaville rastipisteille 40 ja 72 ennen pimeän tuloa. Matka kulki ripeästi päästyämme poroaidan vieressä kulkeneelle huoltouralle, jolta poikkesimme hakemaan rastin 50. Edellisten 3 tunnin aikana olimme nähneet muita joukkueita vain vilaukselta, mutta tämän rastin ympärillä kisakumppaneita kuhisi puolenkymmentä joukkueellista.

Seurasimme poroaitaa vielä hetken ennen kääntymistä pohjoiseen rastille 68. Alkutaipaleella matkaseurana oli näkynyt useita poroja ja ennen tätä rastia suolla vastaan juoksi komea hirvi, jolla oli vauhtia kuin Simolla Kajaanissa viime syksynä. Rastilta lähtiessämme aurinko alkoi painua taivaanrannan taa, mutta valoa riitti vielä etenemiseen ilman lamppua. Kiirehdimme suoraa reittiä rastille 40, jonka lähestymiseen otimme parin minuutin koukun arpoessamme oikeaa avosuota.

Rastin jälkeinen reilu puolen kilometrin avosuossa kahlaaminen oli yksi reitin raskaimpia osuuksia, mutta saimme pidettyä suunnan ja vauhdin kohtuullisen hyvänä. Kohti rastia 72 suunnatessamme löysimme maastosta karttaan merkitsemättömän poroaidan, mutta emme antaneet sen hämätä vaan jatkoimme tarkalla suunnalla eteenpäin. Arvioimme matkan edelliseltä purolta rastille kestävän n. 23 minuuttia, mutta emme malttaneet edetä kuivalla maalla aivan perille asti ja koukimme suon puolelle hieman turhan aikaisin. Ylimääräistä aikaa tähän ei kuitenkaan paljoa kulunut ja saimme kuin saimmekin otettua rastin vielä ennen pimeän laskeutumista - 44 minuuttia edellä aikataulua.

Jatkoimme matkaa pohjoiseen tieuralle, jossa kaivoimme lamput esiin ja paikkasimme Markuksen jalkoihin tulleita rakkuloita teipillä. Tälläkin huoltotauolla hyttyset kannustivat nopeaan toimintaan. Lamppujen valossa jatkoimme retkeilyreitteihin tästä eteenpäin tukeutunutta yösuunnistusta. Rasti 80, jolle 12 tunnin väliaikapiste oli aikataulutettu, löytyi mäen huipulta suoraan suunalla. 12. tunnin täyttyessä olimme jo lähestymässä hankalaksi ennakoitua rastia 71.

Rastipiste oli n. 400 metriä syrjässä retkeilyreitiltä ja kartta tarjosi huomattavan vähän apuja siihen, mistä kohtaa reitiltä tulisi poiketa metsän puolelle. Arvioimme edellisestä mutkasta oikeaan kohtaan kulkemiseen kuluvaa aikaa ja kun aika oli oikea, näimme rastin suunnasta muutaman lähestyvän otsalampun kajastuksen. Tätä, ja tarkkaa kompassityöskentelyä hyödyntäen rasti löytyikin ongelmitta.

Ennen kilpailukeskuksen hash houselle suunniteltua huoltotaukoa ohjelmassa oli vielä rasti 91 Kiilopään huipun takana. Ylämäkeen suunnatessamme totesimme tämän suunnitelman olevan todella hölmö, sillä joutuisimme nousemaan nyt lähes huipulle, laskeutumaan rastille takarinteeseen ja nousemaan samat korkeuskäyrät vielä uudelleen matkalla hash houselle. Tämä suuret pisteet antava rasti olisi pitänyt käydä suunnitelmassamme ensimmäisenä rastina heti startissa, mutta koska emme sitä silloin olleet noutaneet, oli meidän käytännössä pakko nousta nyt samat korkeuskäyrät uudelleen toisen ja kolmannen kerran.

Harmitus huonosta reittisuunnitelmasta näkyi välittömästi myös sen toteuttamisessa ja nousua säästääksemme suuntasimme rastilta hash houselle takakautta. Haparoimme hieman toteutuksessakin ja kulkeminen kivikkoista polkua pitkin vei aikaa yllättävän paljon ärräpäiden pyöriessä mielessä. Kiilopäälle kilpailukeskukseen saapuessamme olimme kuitenkin vielä 15 minuuttia suunnittelemastamme aikataulusta edellä. Nautimme järjestäjien tarjoamasta ruuasta, tarkastimme Markuksen jalkateippausten tilanteen, pakkasimme reppuun lisää evästä ja 25 minuuttia saapumisemme jälkeen suuntasimme toiselle lenkille kellon lyödessä 2 yöllä.

Ehdimme juuri ja juuri poimia matkaan kaikki haastavat rastit ennen pimeän tuloa.

Kooste yön tapahtumista Hash housen seinällä. Takana olevat kilometrit näkyvät selvästi käsialassa.
Seikkailut välillä 20:00 (rastilla 27) ja 01:30 (kilpailukeskus)

Kylmä aamu.

Toisen lenkin alkuun etenimme teitä seuraillen kartan lounaiskulmaan poimien matkalta rastit 20 ja 74. Huollon jälkeen etenimme tieosuudet reipasta hölkkätahtia, mutta rastia 82 lähestyessämme Antin jalat alkoivat tuntua todella painavilta ja tahti muuttui kävelypainotteiseksi. Kaksi ensimmäistä rastia olimme aikatauluttaneet nopeiksi emmekä hölkästä huolimatta saaneet etua aikatauluun nähden, mutta rastilla 82 leimatessa olimme jälleen 35 minuuttia aikataulusta edellä.

Seuraavat helpohkot rastivälit rasteille 96 ja 37 tahti oli rauhallista ja kaivoimme repuista lisää vaatetta päälle selvitäksemme viileistä aamun tunneista. Rasteilla 37 ja 42 kahlasimme suo-ojissa ja möyrimme mudassa poroaidan ali. Tahti ei tuntunut riittävän aikataulua vastaan, joten Antinkin oli pakko totuttaa edelleen raskaalta tuntuneet jalat hölkkätahtiin. Toisaalta tämä helpotti lämmön tunteen ylläpitoa koleassa aamussa. Tieto siitä, että matkaa oli jäljellä ”enää” kuutisen tuntia ei varsinaisesti helpottanut jalkasärkyjä. Luotto suunnistukseen oli kuitenkin saatu palautettua hash housella vierailun jälkeen, joten matkaa tehtiin luottavaisin mielin ilman kiireen tuntua. Ennen rastia 44 pidettiin lyhyt kello kuuden huoltotauko, jonka seurauksena rastilla oltiin aikataulua edellä enää reilut 10 minuuttia.

Rastit 44 ja 64 olivat helpohkoja pisteitä ja niiden välin hölkkäsimme käytännössä kokonaan saadaksemme minuutteja reserviin. Mittailimme matkaa rastivälille 64 – 84 ja päädyimme sumeaa logiikkaa sivuavien laskutoimitusten jälkeen lopputulokseen, että rastin 84 tasalla meidän pitäisi olla 33 minuuttia rastilta 64 lähdön jälkeen, jos etenenisimme kävellen 12 minuutin kilometritahtia. Tämä arvio osoittautui hyvin osuvaksi ja maltoimme tällä kertaa jatkaa matkaa tarpeeksi pitkälle, vaikka näimme muiden etsivän rastia jo huomattavasti aiemmin. Lopulta osuimme rastilipulle suoraan 32 minuuttia ja 45 sekuntia edelliseltä rastilta lähdön jälkeen. Tällä rastivälillä myös Antin jalkapohjassta puhkesi ensimmäinen rakkula, mutta tässä vaiheessa emme pysähtyneet enää teippailemaan jalkoja. Matkaa oli jäljellä kuitenkin ”vain” 5 tuntia.

Hölkkäilimme pitkän alamäen rastille 94 ja löysimme oivan kahluupaikan leveän joen yli aivan rastin vierestä. Tässä vaiheessa matkaa kävely alkoi olla jo melko tuskaista ja hidasta – varsinkin seuraavan rastivälin rinteen kivikoissa. Rasti 83 löytyi kurusta ilman suurempia harhailuja ja totesimme tästä alkavan kisan varsinaisen loppusuoran. Olimme kirineet jälleen 27 minuuttia aikataulusta edelle, joten luotto suunnitelman toteuttamisesta vahvistui.

Viileetä hommaa. Pusakat päällä kohti rastia 64.
Jälkimmäinen lenkki. Kulkusuunta myötäpäivään.


Loppusuoralla

Sunnuntaipäivä oli valjennut aurinkoisena ja aamun viluväreet olivat vaihtuneet hikikarpaloihin. Kuivassa maastossa auringon porotus pehmensi pääkoppaa ja teki ylämäkien tarpomisesta raastavaa. Alamäet ja tasaiset tieosuudet etenimme edelleen hölkäten, sillä rakkuloilla oleville jaloille juoksu tuntui jopa helpommalta kuin kävely.

Rasti 52 löytyi satulasta parin minuutin koukkauksen jälkeen. Rastille 73 meni jo selkeästi ura jota seuraamalla se oli helppo poimia matkaan. Selkeällä paikalla sijainneella rastilla 63 pyöri lisäksemme samaan aikaa useampi muukin joukkue. Vaihdoimme kuulumisia Juntit OK:n kanssa. Heillä oli vielä kaksi rastia suunnitelmassa meidän suunnatessa jo kohti maalia rastin 78 kautta. Rastilla 63 aikaa maaliin ehtimiseen oli vielä tunti ja 40 minuuttia ja olimme suunnitelmasta edellä n. 45 minuuttia. Tässä vaiheessa voitiin jo siis huokaista helpotuksesta sen suhteen, että tulisimme maaliin ehtimään ajoissa.

Kohti viimeistä rastia suuntasimme suoraan ison mäen yli. Ehkä juuri tuosta helpotuksen huokauksesta johtuen keskittyminen suunnistukseen oli hieman herpaantunut emmekä osuneet suunnitelman mukaan kukkulan lakien väliin vaan ajauduimme kulkusuunnassa liikaa vasemmalle. Tämän johdosta kiipesimme rastin 78 kalliolle liian pohjoisesta ja rastin löytymiseen kului aikaa n. 10 minuuttia ylimääräistä. Leimasimme rastilla klo 11:09, joten stressiä maaliin ehtimisen suhteen ei tarvinnut edelleenkään ottaa. Olihan maaliin vain n. 2 kilometrin matka ja sekin alamäkeen.

Nyt saa tuulettaa! Loppusuoralla hymyt hieman väkinäisiä.


Lopputulos.

Maaliin hölkkäsimme lopulta ajassa 23 tuntia ja 23 minuuttia 2390 pistesaaliin kanssa. Tällä tuloksella ylsimme kokonaiskilpailun 41.sijalle ollen sarjamme (miehet, yleinen) 32. Päällimmäisenä mielessä oli molemmilla jalkojen kipu. Liikkuminen oli todella hankalaa ja loppu kisapäivä kului lähinnä jalkoja huoltaessa.

Matkaa kertyi linnuntietä rastien kautta tasan 100 km ja todellinen kuljettu matka oli arviomme mukaan n. 125 km. Saimme toteutettua suunnittelemamme reitin, johon lisäsimme vielä bonuksena rastin 66. 

Jälkiviisaana voi todeta, että rasti 55 reitin alkupuolella olisi voitu käydä mukaan ja rasti 91 olisi pitänyt käydä myöskin alussa eikä ensimmäisen lenkin viimeisenä. Lopussa, kun ajan riittävyys alkoi varmistua, mietimme vielä jonkun rastin lisäämistä suunnitelmaan. Tässä vaiheessa järkeviä vaihtoehtoja ei enää kuitenkaan ollut. Viimeiselle 5 tunnille olisi ollut toinenkin vaihtoehto rastien kiertoon rastilta 84 alkaen rastien 35 ja 45 kautta. Tällä, ja pienellä lopun muutoksella olisi muutaman kilometrin lisämatkalla ollut otettavissa 40 - 90 lisäpistettä, jotka olisivat nostaneet sijoitusta useamman sijan. Tämä mahdollisuus jäi meiltä huomaamatta seuratessamme orjallisesti suunnitelmaa ja aikataulua, jotka tuntuivat etenevän juuri sopivasti.

Näiden reitinsuunnittelukämmien lisäksi pummisarakkeeseen kertyi vuorokauden aikana virheitä ehkä maksimissaan 15 minuuttia, joten suunnistuksen sujuvuuteen olemme erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyteen on syytä myös sijoituksen suhteen. Kovassa kisassa kokeneiden rogaajien seurassa pystyimme tekemään ehjän suorituksen jalkojen hiertymistä huolimatta.

Kotimatkalla totesimme yhteen ääneen, että hieman lyhemmät kilpailut sopivat meille ehkä hieman paremmin - ainakin toistaiseksi.

Kartta ja reitti kokonaan (gpsseuranta.net / täydennetty piirtämällä)