Rajavillejä oli lähdössä mukaan peräti kolmessa joukkueessa. Siivolat muodostivat kolmosjoukkueen, Tuomas starttasi kakkosjoukkueena ja ensimmäiseen joukkueeseen oli ilmoitettu Antti ja Johanna. Ykkösjoukkueella tavoitteena oli treenata yhteispeliä juhannuksena kisattavaa Midnight sun rogainingia varten. Valitettavasti flunssa puuttui peliin eikä Johanna päässyt matkaan, joten ykkösjoukkueen suoritus jäi yksin allekirjoittaneen vastuulle.
Uudet tiimitakit ja runsaasti heijastimia. |
Masterplan
Kartat saatiin kouraan tunti ennen starttia. Rastit oli ripoteltu kolmen järven ympärille. Ykkös- ja kakkosjoukkueen suunnitelmarunko muodostui nopeasti niistä kahden (Vitträsk ja Juusjärvi) kiertämisen ympärille kolmosjoukkueen tyytyessä vain lähimmän lätäkön kiertämiseen. Kolmonen suuntasi järven kiertoon myötäpäivään kahden muun tiimin rakennellessa reittiä vastapäivään loppupään laajempien reitinvalintamahdollisuuksien vuoksi.
Ykkösjoukkueen matkassa
15 kilometrin rajapyykin mittailin kartasta rastin 34 tienoille. Se saavutettiin samaan tahtiin kakkostiimin Tuomaksen kanssa n. 2 tunnin ja 20 minuutin ajassa. Matkaan oli mahtunut alun tarkat rastipisteet yhtä matkaa Tuomaksen kanssa, pieni epäonnistunut irtiottoyritys tiekiertoja hyödyntäen isoa sähkölinjaa mukailevalla 45-49-37-53 rastilinjalla, sekä kartan koillisosan tylsähko hölkkäily maanteitä pitkin rasteja tien varrelta noukkien. Tahti oli pidetty maltillisena ja jalat olivat vielä virkeässä kunnossa.
Seuraavat 15 kilometriä olivat selkeästi raskaammat. Rankka nousu 56:lle, reitin rankimmat metsäpätkäkahlaukset ja hämärän saapuminen vaikeuttivat menoa ja välillä mentiin pitkiäkin matkoja kävelytahtia vaikka alla oli kova baana. Matkaa taitoin edelleen yhdessä Tuomaksen kanssa. Vaikka tossu tuntui välillä painavalta, niin suunnistus toimi kuin unelma. Tiellä ohi juosseet joukkueet kuitattiin hyvällä rastinotolla useaankin otteeseen.
Rasti 56 käyty leimaamassa ja jo useamman kerran tieosuuksilla ohi juosseet porukat letkana perässä. :) |
Rastille 48 mennessä laitettiin lamput tulille ja aloitin viimeisen 15 kilometrin hyökkäyksen. Tuomas jäi tässä vaiheessa kulkemaan omia polkujaan. Juoksuvauhtiin tottui taas nopeasti ja energiataso tuntui hyvältä. Ainoa huoli oli juoman riittävyys (taas kerran). Reppuun jemmattu 3 litran juomarakko oli jo kauan sitten alkanut tuntua epäilyttävän kevyeltä ja olin alkanut säännöstellä juomista vähän tarkemmin. Huikkaa oli kuitenkin pakko ottaa säännöllisin välein, jotta letku ei jäätyisi.
Suunnistus toimi todella hyvin vauhdinlisäyksestä huolimatta ja myös loppukisan aikataulutus alkoi hahmottua mieleen. Leimattuani hyvin löytyneen rastin 46 tein pienen muutoksen suunnitelmaan ja suuntasin suoraan rastia 32 kohti jättäen 21:n välistä. Tällä välillä ajauduin vähän sivuun ja lisää hässäkkää aiheutti iso oja juuri ennen rastia. 32:n jälkeen tuli sitten reissun isoin pummi, kun lähdin seuraamaan moottorikelkkauraa huomaamatta että se kääntyikin 90 astetta väärään suuntaan. Noh, huomasin sen lopulta ja juoksentelin takaisin selkeälle johdattavalle sähkölinjalle, jonka alla oli muuten todella hankala ja raskas kulkea.
Masalan lähiöiden lähestyessä alkoi maastossa olla polkuja enemmänkin. Ne eivät kuitenkaan aina johtaneet rasteille, joten tarkkana sai olla. Ja jäätyipä se juomarakon letkun suutin lopulta kiinni -asentoon ja rastilta 26 lähtiessä piti kaivaa rakko ulos repusta ja hörpätä loput vähätkin juomat täyttökorkin kautta. Aikataulu pysyi nyt hyvin kirkkaana mielessä ja arvelin olevani n. 5 minuuttia edellä 8 tunnin määräaikaa. Lopussa otin sitten vähän rennommin, jotta rastit osuisivat varmasti. Maalissa olin lopulta 3 minuuttia ennen 8 tunnin täyttymistä, eli juuri sopivasti.
Ykkösjoukkueen reitti. |
- Antti
Kakkosjoukkueen tarinoita
Laitetaanpas blogiin vielä juttua kakkostiimin
(Tuomas) näkökulmastakin. Kyseessä oli minulle ensimmäinen talvirogaining, sekä
myös ensimmäinen todellinen yösuunnistus. Seikkailun alkupuolisko meni yhdessä
Antin kanssa lukuun ottamatta muutamaa rastia, joilla Antti yritti hieman
heikoin tuloksin omaa sankarireitinvalintaansa. Itselläni juoksu tuntui
kuitenkin kulkevan melko mukavasti, ja erityisesti uusien kenkien toimivuus
lämmitti mieltä.
Rastilla 48 oli kellossa vajaa kuusi tuntia,
ja matka alkoi vähitellen painaa jaloissa. Tässä vaiheessa päätimmekin, että on
mielekkäämpää jos jatkamme matkaa erillään. Antti lähti
toteuttamaan omaa reittisuunnitelmaansa, joka on luettavissa yläpuolelta.
Itse en
viitsinyt edes tehdä tässä vaiheessa kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa, vaan
päätin hakea rastit 40, 29 sekä 59, ja tämän jälkeen katsoa tarkemmin kuinka
paljon voimia on vielä jäljellä. Nämä kolme rastia löytyivätkin oikein
mukavasti. Tämän jälkeen päätin lähteä rastille 28, jonne mentäessä olisi
asfalttitiellä juostavaa pari kilometriä. Tässä vaiheessa alkoi pohkeitten
kramppailu, ja tuli selväksi etten viitsisi kiusata itseäni paljoa enempää
kuin on pakko. Rasti 28 löytyi pienen pyörimisen jälkeen, ja tämän jälkeen
päätinkin suunnata maalia kohti pienillä koukuilla rastien 23 ja 22 kautta.
Lopulta olin maalissa 7h 28min kohdalla, ja
lopullinen sijoitus oli 24. Olisin ajan puolesta ehtinyt hakea vielä ainakin 2
rastia lopussa, jolloin sijoitus olisi parantunut muutamalla sijalla. En kuitenkaan
viitsinyt lähteä enää tarpomaan lumihankeen kramppaavilla jaloilla.
-Tuomas