Lauantaiaamu valkeni vilposena, mutta ei onneksi sateisena. Olimme aamulla heti kasilta hakemassa kilpailumateriaaleja Tapanilan Hiihtomajalla. Kävimme heti suunnittelemaan reittiä ja iloksemme saimme huomata, että kerrankin pyöräily tapahtuu pääasiassa poluilla ja hiekkateillä. Reittisuunnitelma muodostui melko nopeasti, ilman suurempaa hienosäätöä. Mentiin selkeillä linjoilla suunnistuksen helpottamiseksi.
Tämän jälkeen pyörät vielä kuntoon, karttatelineet kiinni, renkaiden paineen säätö ja lopullinen pähkäilyt mitä kisareppuun tulee. Kerrankin jäi vielä hyvin aikaa ennen lähtölaukausta.
Alkuun oli prologi. Siinä annettiin lähdössä kartta, mihin oli merkitty rastit joiden luona olevat sanat tuli hakea. Seikkailukisoista tuttuun tapaan kannatti ottaa muut jaetut kartat mukaan, jolloin oli helpompi löytää kohta mihin piti suunistaan. Kilpasarjan lähtö oli käännetty juuri vastakkaiseen suuntaan, missä rastit sijaitsivat. Itse rastit löytyivät helposti jonossa juostessa. Päätimme ottaa alun rauhallisesti, Marja oli vasta toipumassa sitkeästä flunssasta, eikä kunnosta ollut oikein varmuutta.
Rinteiden päältä löytyi kiikarit ja ohjeena oli löytää niillä rasti vastakkaisen mäen luota. Tämän jälkeen suunnittelimme reitin rastille ja kun rastivahti hyväksyi sen, pääsimme jatkamaan matkaa. Tämän jälkeen oli taas pyöräsuunnistusta useamman rastin verran. Polkuja oli paljon ja kartan luku hidasta, mutta pysyimme oikeilla poluilla.
Maastopyöräilyn jälkeen kilpailukeskuksessa oli nuorallakävely tehtävä, missä toinen lähti köyden toisesta päästä ja toinen toisesta ja lopulta kilpailijoiden piti olla vaihtanut paikkaa köyttä pitkin. Pääsimme suoraan tekemään tehtävää ilman jonotusta. Prologissa löydetyt sanat käytiin myös kertomassa tässä välissä kilpailun järjestäjille. Matka jatkui pyörillä.
Melontarastia hakemassa |
Muutaman pyörärastin kautta melontarantaan. Tässä vaiheessa jo tiesimme, että emme ehdi millään koko rataa käymään. Teimme päätöksen, että kierretään melontarastit yhtä lukuunottamatta ja katsotaan mitä ehditään sen jälkeen. Järjestäjien mukaan melonnassa menisi noin tunti. Järjestäjä suositteli vetämään takkia päälle jos semmoista on, muuten voi tulla kylmä. Tuuli oli melkoinen ja aallokko heitti vettä syliin vähänväliä. Jätimme kakkos rastin pois, koska se oli selkeästi muista erillään. Haimme pari rastia lahden satamasta ja toiset pari rastia löytyi Lahden keskustassa sijaitsevalta pikkuvesijärveltä. Meloa sai kaikilla voimilla, jotta päästiin eteenpäin kunnon vastatuulessa ja vaahtopäissä. Lisäksi oli ongelmia yhteisen melonta rytmin löytymisessä, johtuiko se sitten säästä vai harjoittelun puutteesta. Pois järveltä kuitenkin päästiin, yläkroppa hellänä. Kello lähestyi kovaa vauhtia neljää, ja rannassa teimme nopean suunnitelman muutoksen. Päätettiin hakea pari lähintä pyörärastia ja sitten kohti maalia. Märät vaatteet ja kova tuuli meinasi jäätää meidät täysin. Onneksi ensimmäinen rasti jonne suuntasimme oli ison mäen päällä. Sinne sitkuttaessa tuli taas lämmin.
Harmiksemme, emme ehtineet käydä kahdella questilla. Meiltä jäi splättis ja Lahden hyppyrimäen tehtävä väliin.
Luulimme olevamme lähes viimeisiä, koska matkanteko oli ollut hidasta ja teimme ison virheen suunnistuksessa. Yllätys oli kova kun huomasimme tuloksia kotona lukiessamme, että olimme olleet kolmansia. Vain kaksi ekaa naisten joukkuetta olivat ehtineet kiertää koko radan, meiltä jäi vähinten rasteja sitten välistä.
Hyvä fiilis jäi kuitenkin kisasta.
Järjestäjille iso kiitos hyvin järjestetystä kisasta. Oli mukavaa kun pyöräily kulki pääasiassa polkuja pitkin ja toi haastetta suunnistukseen. Questit olivat hyviä, etenkin kiikarointi quest. Ja iso plussa myös se, että saimme lähes kaikkia karttoja kaksi kappaletta.