Rajavillit 2 starttasi kesän seikkailukauden avaavaan Spring adventureen kokoonpanolla, jolla ei ennen oltu kisattu. Sekasarjan starttiviivalle asettuivat erinäisten säätöjen jälkeen Johanna ja Antti. Ennen seikkailua oli spekuloitu poikkeuksellisen paljon siitä, kumpi saa kunnian hoitaa suunnistamisen. Lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa Johanna starttasi elämänsä ensimmäistä kertaa seikkailuun ilman pyörän karttatelinettä. Varusteisiin ja huoltomahdollisuuksiin kilpailun aikana panostettiin muutenkin poikkeuksellisen paljon jotta mukana tarvitsisi kuljettaa mahdollisimman vähän tavaraa. Ennakkotiedot useista "saattaa kastua" -rasteista aiheuttivat tähän hieman lisähaastetta.
Karttojen ja reittikirjan perusteella n. 5 tunnin kisalta oli lupa odottaa melko haastavaa maastopyöräilyä, melontaa tuulisilla ulapoilla ja suunnistusta helpohkoissa maastoissa. Kokonaisuudessaan reitti ei tarjonnut paljoakaan reitinvalintaa tai muita suunnistuksellisia haasteita. Viime hetkellä ennen lähtöä melontaosuuden rastipaikkoja muutettiin vaahtopäisten aaltojen velloessa alkuperäisten rastipaikkojen tienoilla.
Lähtökäsky kävi kymmeneltä auringon pilkistellessä pilvien välistä. Lyhyellä juoksupätkällä venytettiin porukka jonoksi ennen ensimmäistä tehtävähässäkkää. Olimme letkassa hyvissä asemissa ja pääsimme suoraan tehtävän kimppuun. Juoksun aikana ehdimme suunnitella taktiikan "shakkitehtävään". Tehtävässä suunnistettiin ruudukossa ja laskettiin yhteen oikeissa ruuduissa olevia numeroita. Onnistuimme tässä erittäin hyvin, selvitimme tehtävän alle 3 minuutissa ja pääsimme kärkiporukassa hakemaan pyörät alle.
Vauhdikas alku jatkui n. 20 metrin ajan kunnes Antin pyörän ketjut katkesivat täysin yllättäen. Pikaisen kirosanan jälkeen pyörä katolleen nurmikon laidalle, kaivamaan ketjutyökalu satulalaukusta ja suorittamaan ylimääräinen oma tehtävärasti. Tämäkin vastoinkäyminen selätettiin onneksi nopeasti ja 4,5 minuttia haaverin jälkeen olimme jälleen liikkeellä. Päästessämme jatkamaan matkaa olivat useat joukkueet vielä prologi-hässäkässä huseeraamassa, joten kalustorikosta huolimatta olimme vielä kohtuullisissa asemissa.
Yhden helpon pyöräilyrastin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen quest-tehtävärasti, jossa ennakkotiedon mukaan saattoi kastua... Rastilla tapasimme vanhat ystävämme FinnFoam-levyt, joiden avulla tuli hakea rasti lammen toiselta rannalta. Tuttu juttu edellisen vuoden Spring Adventuresta. Quest sujui vauhdikkaasti, ohitimme muutaman joukkueen ja ehdimme vaihtaa kuulumisia Rajavillien ykkösjoukkueen kanssa. Ihan kokonaan ei vielä kastuttu...
Seuraavana vuorossa oli yhdeksän rastin mittainen MTB-osuus teknisemmillä poluilla. Rastit eivät tarjonneet juurikaan erilaisia reitinvalintamahdollisuuksia, joten ajoimme possujunatyylillä osuuden alkupätkät. Muut possut jäivät hiljalleen junasta oikeiden polkujen ja rastien niiden varresta osuessa hyvin kohdalleen ja vauhdin ollessa kohtuullista kevään pyöräilykilometreihin nähden. Hienoja polkuja.
Muutaman peruskartalla haetun pyöräilyrastin jälkeen oli vuorossa jälleen quest. Tehtäväpaperista paljastui neljä pisteväliä autosuunnistusta, joka suoritettaisiin nyt siis pyörällä. Tää on niin meidän rasti! Viimeksi maaliskuussa osallistuimme parina autosuunnistuskilpailuun ja Antti on AS-karttoja lukenut ahkerasti arvokilpailuissakin. Tehtävä sujui GPS:stä kellotettujen aikojen perusteella tasatahtia miesten kärkijoukkueiden kanssa ja sekajoukkueista nopeiten Antin hoitaessa kartanluvun ja Johannan varmistaessa perässä etteivät reitin varrelle piilotetut leimauspaikat jääneet huomaamatta.
Vaihtoon saavuimme sekasarjan kolmantena vain n. minuutin kakkospaikasta jäljessä. Pyörät vaihtuivat juoksukenkiin ja nopean varustevaihdon jälkeen suuntasimme 3 tarkan rastipisteet kautta kohti Liessaarta, jossa oli 2 rastia leimattavana ja quest suoritettavana. Taaskohan kastutaan? Questin piti reittikirjan mukaan olla jälkimmäisellä rastilla, mutta ystävämme FinnFoamit tervehtivät meitä jo saaren ensimmäisellä rastilla. Kapusimme jälleen levyn kyytiin kauhomaan lenkki läheiselle kivelle ja takaisin. Tällä kertaa tarjolla oli kevyttä aallokkoa, joten vaatteet kastuivat jo selkäpuoleltakin.
Saaren jälkimmäinen rasti löytyi hieman eri paikasta kuin mihin se oli karttaan merkattu. Etsimme rastia louhikosta yhdessä sekasarjan toisella sijalla olleen Lupus Extreme -joukkueen kanssa ja lopulta se löytyi läheiseltä laavulta. Seuraavalla pidemmällä juoksupätkällä kohti melonnan lähtöpaikkaa miesten sarjan kärkijoukkueet pyyhälsivät ohitsemme. Kovia poikia.
Melonta oli etukäteen kisan suuri kysymysmerkki, osin kelin takia, osin siksi ettei Antti ollut ehtinyt vesille näillä sulilla lainkaan ja Johannakin vain kerran. Alkupuolen sivuaallokosta pääsimme eroon kurvatessa ensimmäiselle rastille Liessaaren taakse. Rasti oli sama jolla olimme aiemmin kauhoneet FinnFoam-levyillä ja nytkin leimaamaan pääsy vaati muiden vesilläliikkujien väistelyä.
Seuraavalla rastivälillä surffasimme myötäaallokkoa banaaniveneellä ristiin rastiin. Rastileimauksen jälkeen ihmetys oli suuri edellä edenneen Lupuksen kääntyessä jo takaisin päin. Kartan mukaan yksi aamulla muutetuista melontarasteista oli vielä edessäpäin. Me jatkoimme siis eteenpäin kohti vieläkin isompia aaltoja ja seuraavaa rastia. Leimaamisen jälkeen välttelimme vasta-aallokkoa nostamalla kajakin laiturikannaksen yli samalla kipaten sinne loiskuneet vedet ulos. Ei se pitkään kuivana kestänyt, kun jatkoimme aalloilla keikkumista tällä kertaa vastatuuleen.
Melontaosuuden loppupuolella kuulimme järjestäjiltä että tuo kauimmainen rasti oli jätetty pois reitistä. Valitettavasti tämä tieto tuli meille liian myöhään. Ylimääräistä aikaa tähän kului melko tasan 20 minuuttia.
Kajakki rantaan, nopea varustevaihto ja tossua toisen eteen kohti neljää viimeistä juoksurastia. Ensimmäinen niistä aiheutti hieman hakemista lipun ollessa ovelasti jemmassa kallion kolossa. Loput kolme löytyivät helposti ja kirimme maaliin ajassa 5 tuntia ja 14 minuuttia. Järjestäjien päätöksellä saimme aikahyvitystä 20 minuuttia ylimääräisestä melontarastista.
Tämä tulos riitti sekajoukkueiden sarjan tuloksissa 3. sijalle vain muutamia minuutteja hopeasijan napanneen Lupus Extremen perässä. Sarjan voittoon seikkailivat todelliset lajin konkarit Omjakon -joukkueella.
Karttojen ja reittikirjan perusteella n. 5 tunnin kisalta oli lupa odottaa melko haastavaa maastopyöräilyä, melontaa tuulisilla ulapoilla ja suunnistusta helpohkoissa maastoissa. Kokonaisuudessaan reitti ei tarjonnut paljoakaan reitinvalintaa tai muita suunnistuksellisia haasteita. Viime hetkellä ennen lähtöä melontaosuuden rastipaikkoja muutettiin vaahtopäisten aaltojen velloessa alkuperäisten rastipaikkojen tienoilla.
 |
| Valmiina seikkailuun! |
Lähtökäsky kävi kymmeneltä auringon pilkistellessä pilvien välistä. Lyhyellä juoksupätkällä venytettiin porukka jonoksi ennen ensimmäistä tehtävähässäkkää. Olimme letkassa hyvissä asemissa ja pääsimme suoraan tehtävän kimppuun. Juoksun aikana ehdimme suunnitella taktiikan "shakkitehtävään". Tehtävässä suunnistettiin ruudukossa ja laskettiin yhteen oikeissa ruuduissa olevia numeroita. Onnistuimme tässä erittäin hyvin, selvitimme tehtävän alle 3 minuutissa ja pääsimme kärkiporukassa hakemaan pyörät alle.
Vauhdikas alku jatkui n. 20 metrin ajan kunnes Antin pyörän ketjut katkesivat täysin yllättäen. Pikaisen kirosanan jälkeen pyörä katolleen nurmikon laidalle, kaivamaan ketjutyökalu satulalaukusta ja suorittamaan ylimääräinen oma tehtävärasti. Tämäkin vastoinkäyminen selätettiin onneksi nopeasti ja 4,5 minuttia haaverin jälkeen olimme jälleen liikkeellä. Päästessämme jatkamaan matkaa olivat useat joukkueet vielä prologi-hässäkässä huseeraamassa, joten kalustorikosta huolimatta olimme vielä kohtuullisissa asemissa.
Yhden helpon pyöräilyrastin jälkeen oli vuorossa ensimmäinen quest-tehtävärasti, jossa ennakkotiedon mukaan saattoi kastua... Rastilla tapasimme vanhat ystävämme FinnFoam-levyt, joiden avulla tuli hakea rasti lammen toiselta rannalta. Tuttu juttu edellisen vuoden Spring Adventuresta. Quest sujui vauhdikkaasti, ohitimme muutaman joukkueen ja ehdimme vaihtaa kuulumisia Rajavillien ykkösjoukkueen kanssa. Ihan kokonaan ei vielä kastuttu...
Seuraavana vuorossa oli yhdeksän rastin mittainen MTB-osuus teknisemmillä poluilla. Rastit eivät tarjonneet juurikaan erilaisia reitinvalintamahdollisuuksia, joten ajoimme possujunatyylillä osuuden alkupätkät. Muut possut jäivät hiljalleen junasta oikeiden polkujen ja rastien niiden varresta osuessa hyvin kohdalleen ja vauhdin ollessa kohtuullista kevään pyöräilykilometreihin nähden. Hienoja polkuja.
 |
| Pikainen jalkautuminen kesken maastopyöräilyn rastille F14. |
 |
| Tää on meijän laji! |
Vaihtoon saavuimme sekasarjan kolmantena vain n. minuutin kakkospaikasta jäljessä. Pyörät vaihtuivat juoksukenkiin ja nopean varustevaihdon jälkeen suuntasimme 3 tarkan rastipisteet kautta kohti Liessaarta, jossa oli 2 rastia leimattavana ja quest suoritettavana. Taaskohan kastutaan? Questin piti reittikirjan mukaan olla jälkimmäisellä rastilla, mutta ystävämme FinnFoamit tervehtivät meitä jo saaren ensimmäisellä rastilla. Kapusimme jälleen levyn kyytiin kauhomaan lenkki läheiselle kivelle ja takaisin. Tällä kertaa tarjolla oli kevyttä aallokkoa, joten vaatteet kastuivat jo selkäpuoleltakin.
 |
| Housut pois! (Siis muistattehan jättää pyöräilyhousut vaihtoalueen laatikkoon ennen juoksuosuutta, kiitos.) |
Saaren jälkimmäinen rasti löytyi hieman eri paikasta kuin mihin se oli karttaan merkattu. Etsimme rastia louhikosta yhdessä sekasarjan toisella sijalla olleen Lupus Extreme -joukkueen kanssa ja lopulta se löytyi läheiseltä laavulta. Seuraavalla pidemmällä juoksupätkällä kohti melonnan lähtöpaikkaa miesten sarjan kärkijoukkueet pyyhälsivät ohitsemme. Kovia poikia.
Melonta oli etukäteen kisan suuri kysymysmerkki, osin kelin takia, osin siksi ettei Antti ollut ehtinyt vesille näillä sulilla lainkaan ja Johannakin vain kerran. Alkupuolen sivuaallokosta pääsimme eroon kurvatessa ensimmäiselle rastille Liessaaren taakse. Rasti oli sama jolla olimme aiemmin kauhoneet FinnFoam-levyillä ja nytkin leimaamaan pääsy vaati muiden vesilläliikkujien väistelyä.
Seuraavalla rastivälillä surffasimme myötäaallokkoa banaaniveneellä ristiin rastiin. Rastileimauksen jälkeen ihmetys oli suuri edellä edenneen Lupuksen kääntyessä jo takaisin päin. Kartan mukaan yksi aamulla muutetuista melontarasteista oli vielä edessäpäin. Me jatkoimme siis eteenpäin kohti vieläkin isompia aaltoja ja seuraavaa rastia. Leimaamisen jälkeen välttelimme vasta-aallokkoa nostamalla kajakin laiturikannaksen yli samalla kipaten sinne loiskuneet vedet ulos. Ei se pitkään kuivana kestänyt, kun jatkoimme aalloilla keikkumista tällä kertaa vastatuuleen.
Melontaosuuden loppupuolella kuulimme järjestäjiltä että tuo kauimmainen rasti oli jätetty pois reitistä. Valitettavasti tämä tieto tuli meille liian myöhään. Ylimääräistä aikaa tähän kului melko tasan 20 minuuttia.
Kajakki rantaan, nopea varustevaihto ja tossua toisen eteen kohti neljää viimeistä juoksurastia. Ensimmäinen niistä aiheutti hieman hakemista lipun ollessa ovelasti jemmassa kallion kolossa. Loput kolme löytyivät helposti ja kirimme maaliin ajassa 5 tuntia ja 14 minuuttia. Järjestäjien päätöksellä saimme aikahyvitystä 20 minuuttia ylimääräisestä melontarastista.
Tämä tulos riitti sekajoukkueiden sarjan tuloksissa 3. sijalle vain muutamia minuutteja hopeasijan napanneen Lupus Extremen perässä. Sarjan voittoon seikkailivat todelliset lajin konkarit Omjakon -joukkueella.
 |
| Palkintosijoitus, jes. |
 |
| Kuljettu reitti (51,4 km). Rastin F23 eteläpuolella oleva kielletty alue oli sallittua "autosuunnistuskartalla". |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti