Kausikooste 2014

Rajavillien kauteen 2014 mahtui 4 rogainingia, 6 seikkailukilpailua, yksi maastomaraton-ultra ja muutama yhteistreenipäivä.

Hienoimpina hetkinä kaudesta jää mieleen voitto Lost in Kajaani -seikkailukilpailusta, Markuksen huikea suoritus ensimmäisellä ultrajuoksumatkalla sekä monet upeat yksittäiset hetket. Näitä hetkiä on kerätty kausikoosteeseen alla.

Vuoteen 2014 kuuluu vielä muutamia rogaining-tapahtumia syksyn mittaan, pikkujouluja ja muuta mukavaa. Vuoden 2015 kuvioista luvassa paljastuksia joulun tienoilla...

Itsensä voittamista - Vaarojen ultra 4.10.2014

Viime vuoden reissun jälkeen puhuttiin Antin kanssa, että normimatka on täällä nähty. Molemmat olivat tyytyväisiä suorituksiinsa, eikä tällä matkalla suuria ajan parannuksia olisi luvassa ilman harjoittelun muutosta. Niinpä alkukesästä vähän ennen ilmoittautumisen aukeamista käytiin lyhyt keskustelu.

Lopulta ilmoittautuminen hoidettin vasta torstaina, mutta Kolille matkattiin perjantaina 3.10.2014.

Odotukset, jännitykset ja valmistelut

Antilla oli kurkkukipu vaivannut alkuviikosta ennen kilpailua, mutta kisan aattoiltana tehdyn lenkin jälkeen oli Anttikin vielä matkaan lähdössä. Aamuyöstä kipu kuitenkin paheni ja kilpatrikoot vaihtuivat toppavaatteisiin ja kisareppu kameraan.

Postikorttimaisemat tallentuivat Antin muistikortille. Linkki galleriaan tekstin lopuksi.

Markuksella kyseessä oli ensimmäinen ultra, kuten Antillakin olisi ollut. Varsinaisia aika tavoitteita ei ollut, ajatuksena kuitenkin juosta ensimmäinen kierros noin 5½ tuntiin ja tulla toinen kierros maaliin asti mieluiten alle 12h kokonaisajalla. Suurimpana huolen aiheena ennakkoon olivat jalkapohjat, joille ei löydy lappeen Rannoilta sopivia harjoitusmaastoja tätä koitosta varten.

Eväänä Markukselle lähti mukaan

• 2 kpl Ridderheims olutmakkaroita / kierros
• 3 geeliä
• suolatabletteja
• 2 litraa Herbalife Prolong-urheilujuomaa / kierros

Varusteina päällä ja mukana kulki

• pitkät trikoohousut
• pari paitaa päällekäin
• jalassa Salomonin S-Lab Sense 3:set
  Nämä lähtivät pari viikkoa aikaisemmin Mäntsälästä myyjän jalasta (oikean koon tilaaminen olisi kestänyt liian kauan)
• päässä putkihuivi
• selässä fillarointiin tarkoitettu Ospreyn Viper 4-reppu
• repussa juomat, ruoat ja pakolliset varusteet

Omilla vahvuuksilla liikkeelle

Suunnitelmana oli alusta asti ottaa erityisesti ylämäet rauhallisesti ja rullata alamäet reippaasti, tasaisella niin kuin hyvältä tuntuu. Ensimmäisen 20km aikana omaa paikkaa ei varsinaisesti tuntunut letkasta löytyvän, ylämäissä annoin tarkoituksella siimaa ja alamäissä painelin ohi - juttuseura vaihtui taajaan. Juttua riitti Barcelonan alueen vuorijuoksuista laskuvarjohyppyihin ja mykoplasmaan.

Helppoa menoa alkumatkasta.

Kolinvaaralle - reippaasti alas ja kohti Ryläystä. Ryläyksestä oli kovin raskaita muistoja edellisiltä parilta vuodelta. Tällä kertaa näkötorni tuli vastaan täysin yllärinä, kun odotin koko ajan vielä yhtä pahaa nousua. Loppu kierros rauhallisesti, ylämäet kävellen alamäet rullaten. Etureisiin rupesi tulemaan pientä kireyttä rullatessa kohti satamaa, mutta ei mitään pahaa.

Aamun sumu loi välillä varsin satumaiset olosuhteet.

Ylipitkä huolto ja uudelle kierrokselle

Ensimmäinen kierros meni kokonaisuudessaa erittäin kevyesti. Kroppa tuntui huollossa erittäin tuoreelta ja mieli korkealla. Tarkoituksena oli tankata reilusti, mutta tuntui ettei mikään mukana oleva maistu siinä kohdassa, joten tyydyin puoleen lautaselliseen järjestäjien soppaa. Uudet makkarat reppuun, turhaa pyörimistä ja menoksi. Huoltosuunnitelman puuttuessa käytiin huollossa aivan liikaa aikaa, mutta osaapahan ensi kerralla paremmin.

Tauko meni taukoillessa, ei huoltaessa.

Kakkoskierroksen alkuun painelin ensimmäiset noin 13 km yksikseni, mutta meno maistui ja aika tuntui liitävän siivillä. Hieman tasaisemmalle osuudelle tultaessa saavutin Antti Erosen, joka toivotteli minut kovasti tervetulleeksi pitämään vauhtia yllä. Lähes yhtä matkaa taivalsimmekin sitten seuraavat 12 km. Tuolle välille osui minun osaltani myös kilpailun heikoimmat hetket. Onneksi Antti oli pitämässä vauhtia niinä hetkinä ja jopa odottamassa mäen päällä, jotta pääsen mukaan menoon. Kiitos myös Kiviniemen huollolle Pätkiksestä, joka raikasti mieltä erittäin paljon. Pätkiksen perään makkarakin maistui.

Kolinvaaran jälkeen energiatasot olivat alhaalla.
Onneksi Antti Eronen oli matkassa mukana ja juttua riitti.

Kolinvaaran jälkeen hovikuvaaja Nousiainen oli jälleen napsimassa kuvia ja kertoi samalla että eroa on eteen ja taakse noin 5 minuuttia. Onnekseni kuulin väärin ja kun ensimmäisen jyrkän, Ryläystä kohti vievän, nousun jälkeen tuntui olo taas energisemmältä, niin ajattelin ottaa edellä menevän kaverin kiinni - olihan eroa vain 2½ minuuttia. Hups.

Askel sai mukavan menon taas ja Antti jäi nopeasti taakse. Ryläyksen loppu vaiheessa kuulin taas hieman erosta edellä meneviin, mutta ajatuksena oli vielä kovasti tehdä "vain oma suoritus".

Juoksukilpailu

Noh. Kun ensimmäinen selkä näkyy edessä ja on kuullut että niitä on tasaisin välein useampikin, niin jotain herää sisällä ja oma suoritus unohtuu täysin. Kroppa tuntui onneksi erittäin hyvältä vieläkin etureisiä lukuunottamatta. Kolme ohitusta alle kolmen kilometrin matkalla ennen viimeistä juomapaikkaa ja neljäskin kilpakumppani kiinni ajettuna. Juomapussin tarkistus ja mukillinen vettä veivät aikaa enemmän kuin toisten tauot ja taas sai juosta kiinni.

Vaan sepä ei tiellä niin onnistunutkaan. Suunnitelmana oli edelleen kävellä ylämäet, mutta kun ei toisetkaan. Ja sitten juostiin. Rantatiellä pari vain karvan yli 5 minuutin kilometriä, mutta osa kavereista juoksi silti karkuun. Otti päähän niin mahdottomasti, ei voi mennä niin että ensin saa toiset helposti kiinni polulla ja sitten ei ole mitään saumoja helpolla osuudella. Toivoa herätti vielä tulevat polkuosuudet Ukko-Kolin rinteillä.

Poluilla olin taas vahva muihin nähden ja sain muutaman kaverin ohitettua. Jaakko Lehto pääsi kuitenkin jo näköetäisyyden päähän ennen poluille tulemista, mutta ajattelin kokeilla onko kiinni saamiseen mahdollisuuksia, kun omat jalat sen mahdollistivat. Jaakkoa en kiinni saanut, mutta noin 800 metriä ennen maalia näin toisen selän edessäni niin raskaalla askeleella että vielä piti kokeilla. Viimeisellä jyrkällä tuntui että lyyhistyy maahan millä hetkellä hyvänsä, mutta vielä piti taistella ja tasanteella ennen terassia nousin ultralla sijalle 16.

Melko hapokasta mäkeä, mutta vielä piti repiä.

Maalissa väsytti.

Tulokset

• maalissa ajassa 11:04:08
• GPS-datan mukaan matkaa kertyi 87,45 km
• sijoitus 16.
• nousujohteinen kilpailu - vaauhdin jako onnistui hienosti
• onnesta ja helpotuksesta joutui maalissa itkemään muutaman minuutin
• pari varpaan kynttä mustana
• hiertymiä selässä, kyljissä ja kainaloissa
• etureidet aivan jumissa, niin että sattuu
• järjetön into katsella ensi kesän pitkiä kisoja
• kokonais juoksukilometrit tälle vuodelle nousivat nyt karvan yli 600:n. Tämä taitaa olla aika vähän tuossa seurassa.

Linkkejä

• Kilpailun kotisivut
• Antin kuvagalleria

Vaarojen maratonin reitti kuvina

Rajavilleistä Vaarojen Maratonin 86 kilometrille olivat ilmoittautuneen Markus ja Antti. Viime hetken sairastumisen vuoksi Antin juoksureppu vaihtui kisa-aamuna kamerarepuksi ja ultran valloitus siirtyi ensi vuoteen.

Antin osalta "kisaraportti" siis kuvakertomuksena siitä, millainen Vaarojen Maratonin reitti on valokuvaajan silmin.

Varsinainen polkujuoksujuhla alkaa 6 km kohdalla kun reitti erkanee Rantatieltä. Herajärven kierroksen reitillä mennään jatkuvasti ylös ja alas kivikkoiselle ja juurakkoisella polulla. Tätä ennen on lämmitelty reilut 3 km laskeutumalla Kolilta Rantatielle, jota pitkin on kuljettu vajaat 3 km.

Alkuosuuden hienoimmat maisemat avautuvat 9,5 km kohdalta Jauholanvaaralta. Taustalla häämöttää Herajärven pinta 150 metriä alempana. Tästä eteenpäin polun korkeuserot tasoittuvat hieman ja tarjolla on hetkittäin jopa tasaista maastoa.

14,5 kilometrissa ollaan jo lähes Herajärven pinnan tasolla. Jauholanvaaralta ollaan tultu alaspäin yli 100 vertikaalimetriä ja lähdöstä yli 150 m. Tässä vaiheessa väsymystä ei saa vielä tuntea tai muuten loppumatkasta tulee pitkä. Seuraava 2,5 km matka Kiviniemen lossille mennään monin paikoin metsäautoteita seuraillen.

Kiviniemen vetolossin jälkeen noustaan 85 metriä Kolinvaaralle, joka antaa esimakua Ryläykselle. Vaaralta laskeutuminen on tähänastisen reitin teknisintä osaa. 65 vertikaalimetrin laskeutuminen päättyy tälle sillalle, josta aletaan jälleen keräämään korkeuserometrejä kohti Ryläystä.

Kolinvaaran ja Ryläyksen väliin mahtuu parinsadan metrin tiepätkä Heraniemessä - ylämäkeä tietenkin. Tässä kohtaa ollaan matkan puolessa välissä. Tossun kärjet ovat kääntyneet jo maalia kohti, mutta hyvänolontunne voi loppua hyvin nopeasti seuraavalla Ryläyksen osuudella.

Ryläys. Lähes 10 kilometriä ylä- ala- ja sivumäkeä, lukematon määrä kiviä ja juuria, jyrkkiä kallioita ja upeita maisemia Herajärvelle tällä kertaa sen toiselta puolelta. Näkötornin ohittaminen tarkoittaa huipun saavuttamista. Alamäki on paikoin todella jyrkkä ja pari kertaa polkujuoksu muuttuu vuorikiipeilyksi. Nämä 28 km kohdalla olevat kalliot tarkoittavat että matkaa tielle on enää reilu kilometri.

Tätä kohtaa jokainen Vaarojen maratonin juoksija odottaa! Ryläys on takana ja parkkipaikan kulmalla on aina yleisöä kannustamassa osuuden kunnialla selvittäneitä. Pahin on nyt takana ja pian odottava 30 kilometrin virstanpylväs nostaa tunnelmaa vielä lisää.

Reitin pisin tieosuus päättyy 38 kilometrissä, jossa aloitetaan nousu laskettelurinteen lenkille. Tieosuuden helppoudesta huolimatta se on raaka väsyneille jaloille. Vaikka 80 vertikaalimetrin nousu on alussa leppoisan loiva, täytyy juoksutahdin ylläpitämiseksi tsempata tosissaan.

Laskettelurinteen lenkki laskeutuu takaisin tien tasolle. 1,5 kilometriin tulee siis 80 vertikaalia nousua + saman verran laskua. Väsyneillä reisillä alamäki on usein ylämäkeä tuskaisempi. Polku on melko helposti juostavaa mutta joka askeleen sattuessa etureisiin saattaa ilme lipsahtaa irvistyksen puolelle. Alamäki jatkuu tiellä vielä Satamaan saakka, jossa odottaa 40 kilometrin raja - ja loppunousun alku.

Reilun 2 kilometrin loppunousuun vertikaalimetrejä tulee n. 200. Kirsikkana kakun päällä odottaa loppujyrkkä, jonka päällä maratoonareiden kannustusjoukot tsemppaavat maalia kohti taistelevia. Loppujyrkän jälkeen viimeiset 100 m (ylämäkeen tietenkin) hotellin terassille menevät nautiskellessa ja tutuille vilkutellessa.

Muiden tullessa maaliin 86 kilometrin ultra-sarjan juoksijat täydentävät reppuun huoltolaatikosta uutta evästä ja otsalamput. Lautasellinen soppaa kurkusta alas ja homma alkaa alusta.

Lisää otoksia näistä ja muutamasta muusta paikasta löytyy KUVAGALLERIASTA.

Voitolla yöhön - Lost in Kajaani 2014

Kuten ennakostakin selvisi, oli lähtöasetelma miesten joukkueella (Rajavillit 1) hieman epäselvä Antin loukkaannuttua kesällä ja Simon tullessa uutena miehenä mukaan. Kilpailua edeltävänä päivänä joukkueen kasaantuessa Katinkullassa Vuokatissa vaikutti Simo kuitenkin sopivan heti porukkaan.

Kartat käteen ja suunnittelemaan

Heti kättelyssä reitti yllätti positiivisesti kartalla, paljon vähemmän maantietä ja enemmän metsää, polkuja ja hiekkateitä - kiitos. Varsinaisia reitinvalintavälejä ei ollut kovin paljoa, tai ainakin valinnat muodostuivat nopeasti. Enemmän oli kuitenkin paikkoja, joissa saisi olla hyvinkin tarkkana. Tässä vaiheessa päätimme myös, että Simo hoitaa suunnistuksen tarkoilla kartoilla, Markus yleiskartoilla ja Jari huolehtii reittikirjasta. Varusteet lähtökuntoon  ja autoon pitämään sadetta.

Katse tiukasti kartoissa.

Paukusta kärkeen

Etukäteen olimme Simoa varoittaneet, etteivät kaikki kartat ole aina sitä miltä näyttää. Lähtölaukaksen kajahtaessa suunnistimme kohti toista kisakeskuksen kupeesta bongaamaamme rastia kohti. Ensimmäiseltä rastilla alkoi epäröinti, kaikki ei ollut sitä miltä näytti - suunta kuitenkin rantaan. Kakkosrastilla homma oli hallussa ja reippaalla jalalla tulimme kärjessä ensimmäiseltä prologilta.

Prologin toisen osan kartan saimme vasta ensimmäisen jälkeen. Aukot kartalla aiheuttivat kovasti mietintää ja ensimmäiselle rastille mennessä ajauduimme yhtä polkua liian alas, joten muutama joukkue pääsi tässä edellemme. Simo suunnisti Vimpelinvaaran MTB-O:n vakuuttavasti ja olimme taas kärkiletkassa mukana.

Vimpelin vaaran huipulle toisena. Tästä alkoi MTB-suunnistus.

Tien päällä

Letkassa tyhmyys tiivistyi ja painoimme kelkkauralla reilusti ohi ensimmäisestä varsinaisesta rastista. Pyörät polun viereen ja takaisin, hakua yhteensä noin 8 min. Alkuun oli muidenkin rastien kanssa epävarmuutta ilmassa, mutta onneksi suurempia virheitä ei tullut ja sijoitus letkassa pysyi kohtuullisen hyvänä.

Rastivälille 9-10 olimme päättäneet tehdä kierron tien kautta tarjolla olleen kelkkareitin sijaan. Tämä osoittautui hyväksi ja ohitimme Väsyneet isät tässä nousten miesten sarjan toiseksi ja kokonaiskisan kolmanneksi.

Kaksi kanoottiin ja yksi "uimaan kartta suussa", kuten Simo totesi Kainuun Sanomien haastattelussa. Altavastaajat sähläsivat edellä karttojen kanssa ja yhtäkkiä olimmekin sarjan piikkipaikalla reilun 10 minuuttia 1Life-sekajoukkuetta perässä.

Coastalleeringin toisella osuudella oli aikaa mennä yhdessä tuttujen kanssa ja vaihtaa kuulumisia.

Seuraavalla questilla, luolasuunnistuksessa, uskoimme turhan herkästi Lost-sarjan joukkuetta, joka ei rastia (muka?) huomannut luolassa. Tästä aiheutui noin kolmen minuutin koukku, kun jouduimme tulemaan luolalle vielä uudestaan rastia hakemaan. Questiltä matkaa jatkettiin yhdessä Väsyneiden isien kanssa, kuten jo melontapaikalta tultaessa. Viimeisillä pyörärasteille teimme "Vässyköiden" kanssa vuoroin pienet koukut ja viimeiselle questille tultiin yhtä matkaa.

Ajokoirana Ärjynsaaressa

Lampaat saimme laskettua oikein, ainoana joukkueena kärkiporukasta, pienen väittelyn jälkeen. Maalissa teltta pystyyn, vaatteiden vaihtoa ja fillareilla venerantaan. Myöhästyimme ensimmäisestä veneestä noin neljä minuuttia ja näin pääsimme yösuunnistukseen tekemään omaa suoritusta. Kartan käteen saatuaan Simo tuntui syntyvän uudestaan ja Jarilla sekä Markuksella oli perässä pysymistä Simon kirmatessa edellä.

Ärjyn saaren sammaleisten metsien ja jyrkkien rantojen ihailu sai jäädä toiseen kertaan. Onneksemme upea kuutamo vilahteli välillä puiden takaa ja ainakin kilpakumppanit olivat huomanneet myös komeat revontulet. Pohjat yösuunnistuksesta, veneellä takaisin mantereelle, kuulumisten vaihtamista kakkosjoukkueen kanssa, takaisin yöpaikalle, evästely, lauantain reitin suunnittelu ja yöpyminen (noin kaksi tuntia) - näistä oli seikkailijoiden yö tehty.

Kiertosuunta selväksi ja tossua toisen eteen.

Kohmeiden karkoitus

Aamulla (herätys kello 4:00) mittari näytti nollaa. Aamupalaa väkisin alas, leirin purku ja lähtöön. Olo oli kuin pahassakin krapulassa, mutta mieli virkistyi nopeasti kun päästiin polkemisen vauhtiin. Toisten epäröidessä hiekkatien päässä, painelimme kärjessä kohti ensimmäistä rastia tunkaten fillareita metsärinteessä.

Ekalta rastilta suunnistusvastuu Simolle ja MTB-suunnistukseen. Ekat rastit napsahtivat totutusti kohdalleen, mutta kolmannesta menimme ohi ja aamu alkoi 8 minuutin mutkalla. Ihmeeksemme ja onneksemme pahimmat kilpailijat eivät päässeet juurikaan karkuun ja seuraavilla rasteilla sprinttasimme Väsyneet isät ja 1Lifen kiinni.

Simo antoi näytteen kevyestä askeleesta suosuunnistuksessa.

Jarin ja Simon näyte "eukonkannosta".
Kuva: Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys.

MTB-suunnistuksen jälkeen vuorossa oli suosuunnistusta ja eukon kantoa, josta lähtiessämme kuulimme olevamme 14 minuuttia kärjestä (Altavastaajat). Seuraavalle rastille tiesimme heidän ottaneen eri reitin, koska he eivät olleet tulleet vastaan edellisellä tiepätkällä. Joten kovalla itseluottamuksella eteenpäin.

Reitinvalinnat nappiin - kiinni ja ohi

Altavastaajat tulivat vastaan juuri ennen seuraavaa rastia, eroa enään pari minuuttia. Fiilis nousi pilviin, nyt sujuu. Seuraavalle rastille oma valinta, kelkkareittiä pitkin suoraan rastille. Altavastaajat hakivat rastia vielä rinteestä, kun olimme nousemassa jo tielle. Seuraava rasti melkein tien vieressä. Rastilta pois tullessa vastaan tuli 1Life, jotka veikkasivat Altavastaajien olevan edellä. Ihmettelimme, mutta kohta Altavastaajat ajoivatkin vastaan. Muutaman minuutin pummi ja johto alkoi tuntua hyvältä.

Seuraavalla rastilla kartingia ja matikkaa, jotka molemmat sujuivat ongelmitta. Matka jatkui edelleen sotilassuunnistukseen, jossa 10 rastilta piti etsiä kuva kuudesta sotilaan tarvikkeesta. Kiersimme varmuuden vuoksi kaikki, mutta jalka liikkui, joten ero taakse kasvoi. Seuraavilla väleillä tarkkaa suunnistusta ja varman päälle otettuja reittejä.

Hymy Markuksella herkässä rastien napsuessa kohdalle.

Loppuhulinat

Kainuun prikaatin questilla hukkasimme aikaa noin 20 minuuttia ylimääräistä, kun Simolla ja Jarilla oli vaikeuksia löytää vihjeitä pimeästä rakennuksesta intin tuikun kanssa. Onneksemme 1Life teki pienen koukun varuskunnan alueelta lähtiessään ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä. Keskustan tuntumassa oli useita lyhyitä rastivälejä jotka menimme melko rauhallista kyytiä.

Armeijan tuikku ei valaissut Rajavillien tietä tarpeeksi.

Uimarannan questi ei tuottanut ongelmia, mutta keskustan frisbeegolf-questi meinasi koitua kohtalokkaaksi. Hätäinen ohjeiden kuuntelu yhdistettynä hieman epäselviin ohjeisiin ja tuloksena oli viisi 15 Crossfit-yleisliikkeen sarjaa jokaisen joukkueen jäsenen tehtäväksi - hiki. 1Life sai taas parin minuutin edun.

Pöllyvaaran suunnistuksessa laitoimme taas tossulla koreasti ja ero kääntyi nopeasti hyväksemme. Maalialueella vielä kastautuminen Kajaaninjokeen ennen maaliviivan ylittämistä ensimmäisenä Extremely Lost -sarjan joukkueena ajassa 17:25:40. Sekasarjan ylivoimeisesti voittanut 1Life jäi noin 15 minuuttia ja miesten sarjan kakkonen, Väsyneet isät noin tunnin.

Maaliquestilla haettiin vielä rasti saaresta. Lyhin reitti oli myös syvin.

"Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä."
Tosin seikkailuissa riittää usein, että pääsee kiertämään koko radan läpi.

Tapahtuman reitti oli paras käymistämme ja järjestelyt toimivat loistavasti, joten iso kiitos taas järjestäjille. Mielenkiinnolla odotamme ensi vuoden ryntäystä, kun järjestelyt paranevat vuosi vuodelta.

• Kuvat: Antti "Hovikuvaaja" Nousiainen
• Tapahtuman kotisivut
• GPS-seuranta: 1. päivä ja 2. päivä.

12.-13.9.2014 Lost in Kajaani, Rajavillit 2 (extremely lost - naiset)

Naisten joukkue starttasi tänä vuonna uudella joukkuella Hannan tullessa tuuraamaan Marjaa.

Perjantaiaamu alkoi sateisena ja kylmänä. Viime hetken ongelmia ratkottiin siinä, sillä Riikan kisareppu oli jäänyt Lahteen ja aamu alkoi kaupan kautta uuden ostolla. Hannan kisalampusta löytyi uusia ominaisuuksia, joiden takia ehdimme säikähtää lampun hajonneen. Kaikki ennakkotoimet saatiin kuitenkin kuntoon ennen kisaa ja reitin suunnittelu sujui kivuttomasti. Kisa sai alkaa.

Rajavillit 1 & 2 lähtötunnelmissa

Kisan alussa meille jaettiin prologin 1. kartta, joka suoritettiin juosten. Johannalla oli ollut ennen kisaa toiveita karttakikkailuista ja toive toteutui samantien hänen saadessa käteensä peilikuvakartan. Rastit löytyivät helposti Hannan leimatessa ja Johannan lukiessa karttaa. Alkuun palatessa saatiin prologin 2. kartta. Vähän aikaan saatiin katsella karttaa ja sijoitella palaset paikalleen. Kartasta oli poistettu paljon kohtia ja vain rastien paikat löytyivät.

Ensimmäinen ”oikea” rasti oli MBT-O -kartalla tapahtunut pöyräsuunnistus Vimpelinvaaralla. Välillä jätimme pyörät polun varteen ja haimme juosten rastit. Reittivalinnat eivät aina olleet kaikista parhaita, mutta toteutus toimi. Seuraavat rastit löytyivät hyvin. Seuraavalla questillä (rasti 6) pääsimme poimimaan mustikoita. Mustikoita piti poimia 200g, vaihteluvälinä kelpasi 175-225g. Teimme tarkkaa työtä, meidän saalis oli 203g (näistä mustikoista saimme yöpaikalla vastaleivottua mustikkapiirasta, maistui muuten hyvälle, kiitos järjestäjille). Riikan pyörälasit hävisivät quest-paikalle. Onneksi vettä ei enää satanut.

Riittääkö mustikkasaalis? Kyllä!

Rastilla 9 pääsimme tutustumaan luoliin luolasuunnistuksen parissa. Rasti löytyi heti toisesta luolasta lampun avustuksella. 10. rastin hakua mietimme hetken ja päätimme laittaa yhden uimaan joen yli hakemaan rastin, jotta vältyimme uimasta pyörien kanssa yli. Tämä reittivalinta oli loistava, sillä hävisimme naisten ykkösjoukkueelle vain muutaman minuutin. 11. rastilla oli melontaa, kaksi kanoottiin ja yksi juoksemaan coustaleeringiä.., sitten vaihto. Ensin kanoottiin istuutuivat Riikka ja Hanna hakien rastit 1 ja 2. 2. rastilla oli melonan pujottelua. 1 min aikaa pujotella 4 poijua. Aikaa meillä meni 47 sek. Sitten vaihtoon, Hanna juoksemaan ja Johanna kyytiin.

Välillä melottiin

Ja samaan aikaan kahlattiin

Aikaa siinä meni, mutta rastit löytyivät hyvin. 12 rastin jälkeen alkoi hämärtymään ja kello näytti niin paljon, että päätimme rastin 13 jälkeen skipata rastit 14 ja 15 ehtiäksemme maaliin ja bonustehtävän pariin.  Rastille 13 mennessä saimme ihailla upeaa auringonlaskua. Rastilla 16 pääsimme laskemaan lampaita ja mietimme kuuluvatko vuohet tähän. Laskimme ne mukaan ja saimme sakkotehtävän, jossa jouduimme muodostamaan T-kirjainta erimuotoisista paloista. Pitkän tuskastelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, T ei sujunut.

Äkkiä maaliin ja pakolliseen teltanpystytykseen. Bonustehtävänä pääsimme upeisiin Ärjänsaaren maastoihin yösuunnistamaan. Johannan tarkan suunnistuksen ansiosta rastit löytyivät hyvin ja ehdimme myös ihailla upeita revontulia sekä kirkasta kuuta. Majoitukseen päästyämme söimme pikaisesti, teimme seuraavan päivän reittisuunnitelman ja kävimme nukkumaan.

Kisaan kuului paljon takapuolen puuduttamista maasturin satulassa

Ja löytyihän niitä rastejakin

Kahden tunnin yöunien jälkeen heräsimme aamupalalle ja teltan purkuun. Meillä lähtö eteenpäin tapahtui klo 6:30. 1. rastilla oli taas MBT-O kartta. Pyörän talutukseksi se meni haastavilla poluilla, mutta kaikki rastit löytyivät. Eilen pääsimme samoilla kalliolla ihailemaan auringonlaskua ja aamusta näimme samassa paikassa auringonnousun.

Toisella pyörärastin questillä oli suokävelyä jäätävän kylmällä suolla. Neljä rastia, jokaisella yksi sana ja oikean lauseen ratkaisun jälkeen matka sai jatkua. Kolmannella pyörärastilla oli heti uusi quest (ehkä kisan paras meidän mielestä). Yksi roikkui apinan lailla jalkapallomaalin ylätangossa kun toinen kantoi kolmatta kaveria eukonkannon tyyliin esteradan läpi 3 kertaa. Jostain kumman syystä ei tullut keskustelua työnjaosta juuri ollenkaan.

Edellisistä vuosista viisastuneina (ja väsymyksen vaivatessa osaa joukkueesta) halusimme ehdottomasti ehtiä lopun questeille ja jätimme suosiolla pyörärastit 4 ja 5 hakematta. Rastilla 7 oli taas quest. Yksi pääsi ajamaan mikroautollaradalle kahden lähtiessä etsimään avainta ja ratkomaan matematiikan ongelmia. Tehtävänä oli löytää ämpäreihin piilotettu avain erilaisten massojen seasta, käydä avaamassa lukittu laatikko ja lähteä hakemaan mallilaskutehtävästä oikeita välimerkkejä omaan paperiin ja laskea tehtävä läpi. Välimerkit saatiin oikein, mutta yhteenlaskua treenattiin hetki.

Matka jatkui rastille 8 ja questille, jossa kiivettiin verkon avulla jyrkänne ylös ja etsittiin vapaassa järjestyksessä kymmeneltä rastilta armeijaan liittyviä viittä kuvaa. Viidellä rastilla oli mustapekka ja viidestä löytyi kuva. Jouduimme hakemaan yhtä vaille kaikki rastit.

Avainta etsimässä

Ennen seuraavaa questiä haimme pyörärastit 9-13 ja 15. 14 jätettiin suosiolla väliin, kun rasti olisi kannattanut hakea juosten, ja juoksu ei kaikille enää oikein maistunut tässä vaiheessa kisaa. Rastilta 16 löytyi seuraava tehtävä. Vähintään yhden joukkueen jäsenen tuli laskeutua seinää alas ja katsoa seinältä yksi viesti, mistä löytyi kaksi sanaa. Onneksemme tänä vuonna laskeutumisen sai suorittaa jokainen halukas, joten säästyimme Riikan ja Johannan nyrkkitappelulta kumpi pääsee katolle. Hanna jäi korkeanpaikankammosta kärsivänä suosiolla suorittamaan maassa tapahtuvaa tehtävää. Hänen tuli ottaa armeijan taskulamppu mukaan ja mennä pimeään rakennukseen etsimään sinne piilotetut kaksi viestiä. Johanna sai mennä avuksi kun oli seinältä päässyt alas, Riikka jäi ulos odottamaan. Pitkän etsinnän jälkeen oikeat viestit löytyivät ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sakkoja.

Rastilla 19 oli taas quest. Yhden piti hypätä hyppytornista alas. Arvottu numero kertoi kuinka monta metriä tuli hypätä (esim. nro 4, hyppäät joko 3m+1m, tai 1m+1m+1m+1m). Yksi pääsi hiihtämään järvelle ponttonisuksilla ja yhden tehtäväksi jäi meloa sup-laudalla kierros.

Seuraavalla questillä tuli heittää frisbiigolfkoriin kiekko kolmella heitolla. Ylimenevistä tuli suorittaa sakkotehtävä. Meille kertyi 3 sakkoa, joten pääsimme tekemään crossfit-liikkeitä 3*15 kpl. Ensin mahalleen, siitä ylös jalat suorana, sitten selälleen ja uudestaan ylös jalat suorina. Liikkeet alkoivat olla tässä vaiheessa päivää aika rankkoja, vaikka aurinko paistoi ja saimme ne pehmeällä nurmikolla suorittaa.

Viimeisenä questinä oli suunnistus. Karttaan oli merkitty 6 muurahaispesää jotka tuli löytää. Sitten enää viimeisten rastien haku pyörillä ja kohti maalia ja maalitehtävää.

Maalialueelle päästyämme pääsimme kiipeämään korkealle kellotorniin ja painamaan mieleen karttaan merkityt kaksi rastia, jotka tuli hakea muistin varassa. Ensin saareen hakemaan rasti, jonka noudossa pääsi vielä kerran kastumaan, sitten yhden rastin poiminta ja maaliin.

Tuloksissa Rajavillit 2 otti naisten sarjan 4. sijan. Tämän vuoden reitti oli haastava varsinkin joukkueen uusimmalle jäsenelle, kun matkaa taitettiin suurelta osin poluilla. Maaliin asti kuitenkin päästiin ja hauskaa oli suurimman osan ajasta suurimmalla osalla joukkueesta. Näitä lisää!

Kohti maalia!

 Kuvat: Antti Nousiainen