Rajavillien ykkösjoukkue saapui Joensuuhun jo perjantai-iltana. Ensimmäisenä tehtävänä oli pyörien vienti säilytykseen Kontiolahden ampumahiihtostadionille. Täältä saisimme ne huomenna käyttöön jossain vaiheessa kisaa.
 |
| Perjantai-illan säätöjä pyörien kera. |
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpöisenä. Herätys oli kisoille tuttuun tapaan liian aikaisin ja kisamateriaali saatiin kouraan 6:30. Kämpille karttoja katsomaan ja reittejä ihmettelemään, sekä viimeisten tavaroiden pakkausta järjestäjien huoltolaatikoihin mukaan kulkemaan. Reittisuunnittelu ei ollut kovin haastavaa, toki karttoja oli paljon ja tarkkana sai olla. Kisa-aikaa oli annettu Challenge-sarjaan peräti 14h noin 120km reitin suorittamiseen, ennakkoon ajattelimme että maaliin hyvällä tuurilla pääsisimme 12h kisailun jälkeen.
Suunnitelmissa oli lähteä juoksemaan prologissa omaan tahtiin ja juosta niin pitkään kuin Riikka jaksaa. Onneksi tulimme ensimmäiselle rastille vähän kärjen jäljessä, niin pääsimme kuivin jaloin leimaamaan (rastilippu oli toisella puolella ilosaaren laguunia kuin missä leimasin oli). Toisella rastilla olikin sitten monta joukkuetta etsimässä leimasinta, mutta koska sitä ei lipun luota löytynyt, päätimme jatkaa samantien matkaa. Jos jotain olemme edellisistä kisoista oppineet, niin sen, että jos leimasinta tai lippua ei löydy sieltä missä sen pitäisi olla, se ei ole siellä. Tällä säästimme useamman minuutin moneen joukkueeseen verrattuna. Seuraavaksi pääsimmekin ylittämään uimapatjoilla Pielisjoen. Olimme etukäteen pumpanneet tukeviin ilmapatjoihin ilmat ja hommanneet uimaräpylät käsiin. Näillä joen pääsikin helposti suuremmin kastumatta yli virrasta huolimatta. Patjat sai jättää toiselle puolelle jokea jemmaan, joten pääsimme hakemaan Kukkosensaaren rastit ilman patjan kantoa. Yllätykseksemme saimme saaren poluilla edellä menneitä joukkueita juosten kiinni, olivat ilmeisesti metsästäneen puuttuvia leimasimia rasteilta. Loppuvaiheessa saaren kiertoa alkoi Riikan vanha tuttu juoksijanpolvi vaivata. Matkaa jatkettiin tuntemusten mukaan juosten, rastit löytyivät helposti ja pääsimme takaisin uimapatjoille. Vielä viimeisen rastin haku sillan alta ja urheilutalon TA:lle huoltoon. Kisaan oli käytetty aikaa tässä vaiheessa 1h25min. Johanna oli kadottanut jossain välissä prologia hiuslenkkinsä, joten kiireessä väsäsimme nippusiteestä varaponnarin letin pitimeksi. Samalla huomasimme Rajavillit 2 joukkueen rullaluistimet vielä TA1:llä, vaikka niiden olisi pitänyt olla jo matkalla vaihtopaikalle. Kiitos järjestäjille, saimme poikien kamat lähtemään oikeaan paikkaan pienellä säädöllä.
 |
| Prologissa molemmat Rajavillien joukkueet (nrot 39 ja 19). Kuva: Teemu Saramäki |
Tämän jälkeen jatkoimme matkaa juosten. Suunnistus oli helppoa, rastit löytyivät hyvin. Suurimmat lätäköt kiersimme, jotta jalat ja kengät pysyisivät mahdollisimman pitkään kuivina. Alkumatka mentiin asutuksen keskellä. Ensimmäinen quest oli Pilkon siilolla, jossa tehtävänä oli mennä siilon katolle suorittamaan leimaus ja laskeutua köysillä alas n. 30m matka. Vähäsen oli siilon rappusissa hämärää, mutta hyvin sujui, ja mikä parasta molemmat pääsivät köysilaskeutumaan. Loppusuunnistus mentiin enemmän metsäisissä maisemissa Höytiäisen kanavan ja Lykynlammen maastoissa. Riikan polvi oli äitynyt niin pahaksi, että mäkien alas pääseminen oli aika tuskaista. Seuraava yllätystehtävä odotti viimeisellä suunnistusrastilla, kun toinen joutui hyppäämään noin nelimetriseltä kalliojyrkänteeltä kanavaan, kiipeämään köysiin tukeutuen ylös vedestä ja ohjekarttakuvan perusteella lähteä joukkueena etsimään seuraava leimasin jyrkänteen toisesta päästä. Jos edellisen questin halusivat molemmat suorittaa, tähän ei ollut kummallakaan kovin suurta hinkua. Johanna uhrautui ja lähtipä talviturkkikin kertarysäyksellä. Loppumatka vielä Puntarikosken TA:lle ja rullaluistimien vaihtoon. Puntarikoskelle asti kisaa oli jalkaisin käyty 28km ja aikaa oli kulunut 4,5h.
 |
| Siilon laskeutuminen, kohta mennään! |
Oman haasteensa toi rulliksien saaminen jalkaan märkien sukkien kera. Alunperin ajattelimme rullaluistelun olevan joukkueellemme lepohetki muun kisan lomassa ja niin se olikin ensimmäiset 5km. Loppumatka rulliksilla olikin täyttä työtä ainakin Johannalla, jolta loppui energiat täysin. Matkaa taitettiin hyvin rauhallisesti, välillä Riikan tuupatessa lisää vauhtia. Tulihan se ampumahiihtostadion vihdoin ja viimein vastaan. Siellä vuorossa oli ah-viesti rulliksilla, jossa ammunta tapahtui makuulta pystytauluihin. Johanna veti ensimmäisen osuuden ilman sakkoja, Riikan kiertäessä sakkorinkiä 4 kertaa omalla osuudellaan. Hyvä tankkaus, repun täyttö ja viivasuunnistuskartalle maastopyörällä.
 |
| Loikka kohti kanavaa |
Heti reitille lähtiessä Johanna alkoi ihmetellä karttatelineensä outoa heilumista ja kolinaa. Joku tihulainen oli löytänyt pyörän telineineen ja avannut keskiruuvin mutterin löysälle. Kiristys niin tiukalle kuin ilman työkaluja sai ja matka jatkui huomattavasti mukavammin. Viivasuunnistus tultiin rauhallista tahtia läpi varuskunta-alueen, tarkasti rastirakennukset löytäen ja joukkueen energiatasotkin alkoivat palautua lähes normaaliksi. Viivasuunnistuksen loppu oli pelkkää pitkospuuta, vielä riittää niissä harjoiteltavaa, nimimerkillä liian monta kertaa suossa ja pyörä kumossa. Parhaat kannustukset saatiin melkein heti ensimmäiseltä pyörärastilta lähtiessä talon lasten hyppiessä ja huutaessa kannustuksia minkä ennättivät. Rastia 15 lähestyessä polku alkoi muuttua hyvin huonoksi ja matkan varrella näkyi kisakumppaneiden pyöriä kuin sieniä sateella, joten jätimme myös omat pyörät polun varteen odottamaan ja talsittiin rastille jalan. Paha vaan, että leimasin oli viety Pyytivaaran päälle samaa polkua eteenpäin jatkaen, joten kiltisti kipitimme hakemaan pyörät ja painuttiin mastoon leimaamaan kyseinen rasti. Tässä vaiheessa vuorostaan Riikalla alkoivat olla energiat lopussa. Tilannetta paikattiin takilla ja Riikka evästi jatkuvasti pyörän selässä Johannan lukiessa karttaa ja ohjatessa kulkua. Onneksi energiat palasivat kohtalaisen nopeasti ja matka pääsi jatkumaan hyvällä tahdilla ja tarkkuudella. Eipä mennyt pitkään, kun Riikan pyörän voimansiirtokin alkoi temppuilla, ja loppukisan isoimmat vaihteet olivat poissa pelistä kokonaan.
9,5 tunnin kisaamisen jälkeen alkoi takaraivoon hiipiä ajatus, ettei ehkä ehdittäisi koko rataa ennen maalin sulkeutumista suorittaa. Cut-offeja ei Challenge-sarjalla ollut ja järjestäjä oli ilmoittanut hylkäämisen seuraavan omatoimista rastien välistä jättämistä, sekä maalista myöhästymistä. Melontapaikalle päästyämme saimme tiedon melonnan lyhentämisestä kahteen rastiin. Tämä loi vielä uskoa maaliin ehtimisestä kaikkien rastien kautta. Tankkaus, paattiin istumaan ja vauhdilla kohti rasteja, tai vauhtia oli ainakin ensimmäiselle rastille mennessä. Toiselle rastille mennessä tuuli yltyi ja vastavirta yhdistelmänä vesisateen kanssa oli suorastaan hurmaava. Välillä tehtiin tosissaan töitä eteenpäin liikkumisen ja suunnassa pysymisen kanssa. TA:lle tullessa paikka näytti huolestuttavan autiolta, paikalla oli vain yksi järjestäjä ja kahden joukkueen pyörät. Järjestäjälle ISO kiitos meidän huoltolaatikoiden jemmaamisesta autoonsa, josta saatiin ne käyttöön, ja hyvästä kannustuksesta loppumatkalle.
 |
|
Paiholan TA:lta lähtiessä mielessä oli päällimmäisenä maaliin ehtiminen, matkaa olisi kuitenkin yli 30km jäljellä ja välissä puhtaasti maastoajoa. Maastopätkä oli yllättävän hyvää ja nopeaa ajaa. Hienoja maastoja ja harjannetta Pöllön- ja Leveävaaralla. Rastin 25 jälkeen päästyämme hyvälle tielle, vedettiin geeliä naamariin ja ajettiin niin kovaa kuin kunto antoi kisan tässä vaiheessa myöden. Keskinopeus oli päälle 20km koko loppumatkan. Naureskeltiin matkalla, että kotisohvilla porukka tietää ehditäänkö maaliin ajoissa, mutta meillä ei ollut ihan varmaa tietoa asiasta. Viimeiset kolme rastia tarkasti ja vauhdilla. Maalissa leimattiin 4min ennen sen sulkemista. Jes! Ehdittiin!
Kaiken kaikkiaan kisassa oltiin 13h 51min, ja matkaa kertyi 121 km. Olimme viimeinen hyväksytysti maaliin tullut joukkue. Naisjoukkueita ehti koko radan kiertää vain 3 joukkuetta. Tyytyväisiä olemme suoritukseen kaikkien kommellusten jälkeen, tavoite eli koko radan kierto, kuitenkin täyttyi.
-Riikka & Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti