maanantai 22. syyskuuta 2014

Voitolla yöhön - Lost in Kajaani 2014

Kuten ennakostakin selvisi, oli lähtöasetelma miesten joukkueella (Rajavillit 1) hieman epäselvä Antin loukkaannuttua kesällä ja Simon tullessa uutena miehenä mukaan. Kilpailua edeltävänä päivänä joukkueen kasaantuessa Katinkullassa Vuokatissa vaikutti Simo kuitenkin sopivan heti porukkaan.

Kartat käteen ja suunnittelemaan


Heti kättelyssä reitti yllätti positiivisesti kartalla, paljon vähemmän maantietä ja enemmän metsää, polkuja ja hiekkateitä - kiitos. Varsinaisia reitinvalintavälejä ei ollut kovin paljoa, tai ainakin valinnat muodostuivat nopeasti. Enemmän oli kuitenkin paikkoja, joissa saisi olla hyvinkin tarkkana. Tässä vaiheessa päätimme myös, että Simo hoitaa suunnistuksen tarkoilla kartoilla, Markus yleiskartoilla ja Jari huolehtii reittikirjasta. Varusteet lähtökuntoon  ja autoon pitämään sadetta.

Katse tiukasti kartoissa.

Paukusta kärkeen


Etukäteen olimme Simoa varoittaneet, etteivät kaikki kartat ole aina sitä miltä näyttää. Lähtölaukaksen kajahtaessa suunnistimme kohti toista kisakeskuksen kupeesta bongaamaamme rastia kohti. Ensimmäiseltä rastilla alkoi epäröinti, kaikki ei ollut sitä miltä näytti - suunta kuitenkin rantaan. Kakkosrastilla homma oli hallussa ja reippaalla jalalla tulimme kärjessä ensimmäiseltä prologilta.

Prologin toisen osan kartan saimme vasta ensimmäisen jälkeen. Aukot kartalla aiheuttivat kovasti mietintää ja ensimmäiselle rastille mennessä ajauduimme yhtä polkua liian alas, joten muutama joukkue pääsi tässä edellemme. Simo suunnisti Vimpelinvaaran MTB-O:n vakuuttavasti ja olimme taas kärkiletkassa mukana.

Vimpelin vaaran huipulle toisena. Tästä alkoi MTB-suunnistus.

Tien päällä


Letkassa tyhmyys tiivistyi ja painoimme kelkkauralla reilusti ohi ensimmäisestä varsinaisesta rastista. Pyörät polun viereen ja takaisin, hakua yhteensä noin 8 min. Alkuun oli muidenkin rastien kanssa epävarmuutta ilmassa, mutta onneksi suurempia virheitä ei tullut ja sijoitus letkassa pysyi kohtuullisen hyvänä.

Rastivälille 9-10 olimme päättäneet tehdä kierron tien kautta tarjolla olleen kelkkareitin sijaan. Tämä osoittautui hyväksi ja ohitimme Väsyneet isät tässä nousten miesten sarjan toiseksi ja kokonaiskisan kolmanneksi.

Kaksi kanoottiin ja yksi "uimaan kartta suussa", kuten Simo totesi Kainuun Sanomien haastattelussa. Altavastaajat sähläsivat edellä karttojen kanssa ja yhtäkkiä olimmekin sarjan piikkipaikalla reilun 10 minuuttia 1Life-sekajoukkuetta perässä.

Coastalleeringin toisella osuudella oli aikaa mennä yhdessä tuttujen kanssa ja vaihtaa kuulumisia.
Seuraavalla questilla, luolasuunnistuksessa, uskoimme turhan herkästi Lost-sarjan joukkuetta, joka ei rastia (muka?) huomannut luolassa. Tästä aiheutui noin kolmen minuutin koukku, kun jouduimme tulemaan luolalle vielä uudestaan rastia hakemaan. Questiltä matkaa jatkettiin yhdessä Väsyneiden isien kanssa, kuten jo melontapaikalta tultaessa. Viimeisillä pyörärasteille teimme "Vässyköiden" kanssa vuoroin pienet koukut ja viimeiselle questille tultiin yhtä matkaa.

Ajokoirana Ärjynsaaressa


Lampaat saimme laskettua oikein, ainoana joukkueena kärkiporukasta, pienen väittelyn jälkeen. Maalissa teltta pystyyn, vaatteiden vaihtoa ja fillareilla venerantaan. Myöhästyimme ensimmäisestä veneestä noin neljä minuuttia ja näin pääsimme yösuunnistukseen tekemään omaa suoritusta. Kartan käteen saatuaan Simo tuntui syntyvän uudestaan ja Jarilla sekä Markuksella oli perässä pysymistä Simon kirmatessa edellä.

Ärjyn saaren sammaleisten metsien ja jyrkkien rantojen ihailu sai jäädä toiseen kertaan. Onneksemme upea kuutamo vilahteli välillä puiden takaa ja ainakin kilpakumppanit olivat huomanneet myös komeat revontulet. Pohjat yösuunnistuksesta, veneellä takaisin mantereelle, kuulumisten vaihtamista kakkosjoukkueen kanssa, takaisin yöpaikalle, evästely, lauantain reitin suunnittelu ja yöpyminen (noin kaksi tuntia) - näistä oli seikkailijoiden yö tehty.

Kiertosuunta selväksi ja tossua toisen eteen.

Kohmeiden karkoitus


Aamulla (herätys kello 4:00) mittari näytti nollaa. Aamupalaa väkisin alas, leirin purku ja lähtöön. Olo oli kuin pahassakin krapulassa, mutta mieli virkistyi nopeasti kun päästiin polkemisen vauhtiin. Toisten epäröidessä hiekkatien päässä, painelimme kärjessä kohti ensimmäistä rastia tunkaten fillareita metsärinteessä.

Ekalta rastilta suunnistusvastuu Simolle ja MTB-suunnistukseen. Ekat rastit napsahtivat totutusti kohdalleen, mutta kolmannesta menimme ohi ja aamu alkoi 8 minuutin mutkalla. Ihmeeksemme ja onneksemme pahimmat kilpailijat eivät päässeet juurikaan karkuun ja seuraavilla rasteilla sprinttasimme Väsyneet isät ja 1Lifen kiinni.

Simo antoi näytteen kevyestä askeleesta suosuunnistuksessa.
Jarin ja Simon näyte "eukonkannosta".
Kuva: Koutaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys.
MTB-suunnistuksen jälkeen vuorossa oli suosuunnistusta ja eukon kantoa, josta lähtiessämme kuulimme olevamme 14 minuuttia kärjestä (Altavastaajat). Seuraavalle rastille tiesimme heidän ottaneen eri reitin, koska he eivät olleet tulleet vastaan edellisellä tiepätkällä. Joten kovalla itseluottamuksella eteenpäin.

Reitinvalinnat nappiin - kiinni ja ohi


Altavastaajat tulivat vastaan juuri ennen seuraavaa rastia, eroa enään pari minuuttia. Fiilis nousi pilviin, nyt sujuu. Seuraavalle rastille oma valinta, kelkkareittiä pitkin suoraan rastille. Altavastaajat hakivat rastia vielä rinteestä, kun olimme nousemassa jo tielle. Seuraava rasti melkein tien vieressä. Rastilta pois tullessa vastaan tuli 1Life, jotka veikkasivat Altavastaajien olevan edellä. Ihmettelimme, mutta kohta Altavastaajat ajoivatkin vastaan. Muutaman minuutin pummi ja johto alkoi tuntua hyvältä.

Seuraavalla rastilla kartingia ja matikkaa, jotka molemmat sujuivat ongelmitta. Matka jatkui edelleen sotilassuunnistukseen, jossa 10 rastilta piti etsiä kuva kuudesta sotilaan tarvikkeesta. Kiersimme varmuuden vuoksi kaikki, mutta jalka liikkui, joten ero taakse kasvoi. Seuraavilla väleillä tarkkaa suunnistusta ja varman päälle otettuja reittejä.

Hymy Markuksella herkässä rastien napsuessa kohdalle.

Loppuhulinat


Kainuun prikaatin questilla hukkasimme aikaa noin 20 minuuttia ylimääräistä, kun Simolla ja Jarilla oli vaikeuksia löytää vihjeitä pimeästä rakennuksesta intin tuikun kanssa. Onneksemme 1Life teki pienen koukun varuskunnan alueelta lähtiessään ja pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä. Keskustan tuntumassa oli useita lyhyitä rastivälejä jotka menimme melko rauhallista kyytiä.

Armeijan tuikku ei valaissut Rajavillien tietä tarpeeksi.
Uimarannan questi ei tuottanut ongelmia, mutta keskustan frisbeegolf-questi meinasi koitua kohtalokkaaksi. Hätäinen ohjeiden kuuntelu yhdistettynä hieman epäselviin ohjeisiin ja tuloksena oli viisi 15 Crossfit-yleisliikkeen sarjaa jokaisen joukkueen jäsenen tehtäväksi - hiki. 1Life sai taas parin minuutin edun.

Pöllyvaaran suunnistuksessa laitoimme taas tossulla koreasti ja ero kääntyi nopeasti hyväksemme. Maalialueella vielä kastautuminen Kajaaninjokeen ennen maaliviivan ylittämistä ensimmäisenä Extremely Lost -sarjan joukkueena ajassa 17:25:40. Sekasarjan ylivoimeisesti voittanut 1Life jäi noin 15 minuuttia ja miesten sarjan kakkonen, Väsyneet isät noin tunnin.


Maaliquestilla haettiin vielä rasti saaresta. Lyhin reitti oli myös syvin.
"Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä."
Tosin seikkailuissa riittää usein, että pääsee kiertämään koko radan läpi.
Tapahtuman reitti oli paras käymistämme ja järjestelyt toimivat loistavasti, joten iso kiitos taas järjestäjille. Mielenkiinnolla odotamme ensi vuoden ryntäystä, kun järjestelyt paranevat vuosi vuodelta.

12.-13.9.2014 Lost in Kajaani, Rajavillit 2 (extremely lost - naiset)


Naisten joukkue starttasi tänä vuonna uudella joukkuella Hannan tullessa tuuraamaan Marjaa.

Perjantaiaamu alkoi sateisena ja kylmänä. Viime hetken ongelmia ratkottiin siinä, sillä Riikan kisareppu oli jäänyt Lahteen ja aamu alkoi kaupan kautta uuden ostolla. Hannan kisalampusta löytyi uusia ominaisuuksia, joiden takia ehdimme säikähtää lampun hajonneen. Kaikki ennakkotoimet saatiin kuitenkin kuntoon ennen kisaa ja reitin suunnittelu sujui kivuttomasti. Kisa sai alkaa.
Rajavillit 1 & 2 lähtötunnelmissa
Kisan alussa meille jaettiin prologin 1. kartta, joka suoritettiin juosten. Johannalla oli ollut ennen kisaa toiveita karttakikkailuista ja toive toteutui samantien hänen saadessa käteensä peilikuvakartan. Rastit löytyivät helposti Hannan leimatessa ja Johannan lukiessa karttaa. Alkuun palatessa saatiin prologin 2. kartta. Vähän aikaan saatiin katsella karttaa ja sijoitella palaset paikalleen. Kartasta oli poistettu paljon kohtia ja vain rastien paikat löytyivät.

Ensimmäinen ”oikea” rasti oli MBT-O -kartalla tapahtunut pöyräsuunnistus Vimpelinvaaralla. Välillä jätimme pyörät polun varteen ja haimme juosten rastit. Reittivalinnat eivät aina olleet kaikista parhaita, mutta toteutus toimi. Seuraavat rastit löytyivät hyvin. Seuraavalla questillä (rasti 6) pääsimme poimimaan mustikoita. Mustikoita piti poimia 200g, vaihteluvälinä kelpasi 175-225g. Teimme tarkkaa työtä, meidän saalis oli 203g (näistä mustikoista saimme yöpaikalla vastaleivottua mustikkapiirasta, maistui muuten hyvälle, kiitos järjestäjille). Riikan pyörälasit hävisivät quest-paikalle. Onneksi vettä ei enää satanut.

Riittääkö mustikkasaalis? Kyllä!

Rastilla 9 pääsimme tutustumaan luoliin luolasuunnistuksen parissa. Rasti löytyi heti toisesta luolasta lampun avustuksella. 10. rastin hakua mietimme hetken ja päätimme laittaa yhden uimaan joen yli hakemaan rastin, jotta vältyimme uimasta pyörien kanssa yli. Tämä reittivalinta oli loistava, sillä hävisimme naisten ykkösjoukkueelle vain muutaman minuutin. 11. rastilla oli melontaa, kaksi kanoottiin ja yksi juoksemaan coustaleeringiä.., sitten vaihto. Ensin kanoottiin istuutuivat Riikka ja Hanna hakien rastit 1 ja 2. 2. rastilla oli melonan pujottelua. 1 min aikaa pujotella 4 poijua. Aikaa meillä meni 47 sek. Sitten vaihtoon, Hanna juoksemaan ja Johanna kyytiin.

Välillä melottiin
Ja samaan aikaan kahlattiin
Aikaa siinä meni, mutta rastit löytyivät hyvin. 12 rastin jälkeen alkoi hämärtymään ja kello näytti niin paljon, että päätimme rastin 13 jälkeen skipata rastit 14 ja 15 ehtiäksemme maaliin ja bonustehtävän pariin.  Rastille 13 mennessä saimme ihailla upeaa auringonlaskua. Rastilla 16 pääsimme laskemaan lampaita ja mietimme kuuluvatko vuohet tähän. Laskimme ne mukaan ja saimme sakkotehtävän, jossa jouduimme muodostamaan T-kirjainta erimuotoisista paloista. Pitkän tuskastelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, T ei sujunut.

Äkkiä maaliin ja pakolliseen teltanpystytykseen. Bonustehtävänä pääsimme upeisiin Ärjänsaaren maastoihin yösuunnistamaan. Johannan tarkan suunnistuksen ansiosta rastit löytyivät hyvin ja ehdimme myös ihailla upeita revontulia sekä kirkasta kuuta. Majoitukseen päästyämme söimme pikaisesti, teimme seuraavan päivän reittisuunnitelman ja kävimme nukkumaan.

Kisaan kuului paljon takapuolen puuduttamista maasturin satulassa
Ja löytyihän niitä rastejakin

Kahden tunnin yöunien jälkeen heräsimme aamupalalle ja teltan purkuun. Meillä lähtö eteenpäin tapahtui klo 6:30. 1. rastilla oli taas MBT-O kartta. Pyörän talutukseksi se meni haastavilla poluilla, mutta kaikki rastit löytyivät. Eilen pääsimme samoilla kalliolla ihailemaan auringonlaskua ja aamusta näimme samassa paikassa auringonnousun.

Toisella pyörärastin questillä oli suokävelyä jäätävän kylmällä suolla. Neljä rastia, jokaisella yksi sana ja oikean lauseen ratkaisun jälkeen matka sai jatkua. Kolmannella pyörärastilla oli heti uusi quest (ehkä kisan paras meidän mielestä). Yksi roikkui apinan lailla jalkapallomaalin ylätangossa kun toinen kantoi kolmatta kaveria eukonkannon tyyliin esteradan läpi 3 kertaa. Jostain kumman syystä ei tullut keskustelua työnjaosta juuri ollenkaan.

Edellisistä vuosista viisastuneina (ja väsymyksen vaivatessa osaa joukkueesta) halusimme ehdottomasti ehtiä lopun questeille ja jätimme suosiolla pyörärastit 4 ja 5 hakematta. Rastilla 7 oli taas quest. Yksi pääsi ajamaan mikroautollaradalle kahden lähtiessä etsimään avainta ja ratkomaan matematiikan ongelmia. Tehtävänä oli löytää ämpäreihin piilotettu avain erilaisten massojen seasta, käydä avaamassa lukittu laatikko ja lähteä hakemaan mallilaskutehtävästä oikeita välimerkkejä omaan paperiin ja laskea tehtävä läpi. Välimerkit saatiin oikein, mutta yhteenlaskua treenattiin hetki.

Matka jatkui rastille 8 ja questille, jossa kiivettiin verkon avulla jyrkänne ylös ja etsittiin vapaassa järjestyksessä kymmeneltä rastilta armeijaan liittyviä viittä kuvaa. Viidellä rastilla oli mustapekka ja viidestä löytyi kuva. Jouduimme hakemaan yhtä vaille kaikki rastit.

Avainta etsimässä
Ennen seuraavaa questiä haimme pyörärastit 9-13 ja 15. 14 jätettiin suosiolla väliin, kun rasti olisi kannattanut hakea juosten, ja juoksu ei kaikille enää oikein maistunut tässä vaiheessa kisaa. Rastilta 16 löytyi seuraava tehtävä. Vähintään yhden joukkueen jäsenen tuli laskeutua seinää alas ja katsoa seinältä yksi viesti, mistä löytyi kaksi sanaa. Onneksemme tänä vuonna laskeutumisen sai suorittaa jokainen halukas, joten säästyimme Riikan ja Johannan nyrkkitappelulta kumpi pääsee katolle. Hanna jäi korkeanpaikankammosta kärsivänä suosiolla suorittamaan maassa tapahtuvaa tehtävää. Hänen tuli ottaa armeijan taskulamppu mukaan ja mennä pimeään rakennukseen etsimään sinne piilotetut kaksi viestiä. Johanna sai mennä avuksi kun oli seinältä päässyt alas, Riikka jäi ulos odottamaan. Pitkän etsinnän jälkeen oikeat viestit löytyivät ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman sakkoja.

Rastilla 19 oli taas quest. Yhden piti hypätä hyppytornista alas. Arvottu numero kertoi kuinka monta metriä tuli hypätä (esim. nro 4, hyppäät joko 3m+1m, tai 1m+1m+1m+1m). Yksi pääsi hiihtämään järvelle ponttonisuksilla ja yhden tehtäväksi jäi meloa sup-laudalla kierros.

Seuraavalla questillä tuli heittää frisbiigolfkoriin kiekko kolmella heitolla. Ylimenevistä tuli suorittaa sakkotehtävä. Meille kertyi 3 sakkoa, joten pääsimme tekemään crossfit-liikkeitä 3*15 kpl. Ensin mahalleen, siitä ylös jalat suorana, sitten selälleen ja uudestaan ylös jalat suorina. Liikkeet alkoivat olla tässä vaiheessa päivää aika rankkoja, vaikka aurinko paistoi ja saimme ne pehmeällä nurmikolla suorittaa.

Viimeisenä questinä oli suunnistus. Karttaan oli merkitty 6 muurahaispesää jotka tuli löytää. Sitten enää viimeisten rastien haku pyörillä ja kohti maalia ja maalitehtävää.

Maalialueelle päästyämme pääsimme kiipeämään korkealle kellotorniin ja painamaan mieleen karttaan merkityt kaksi rastia, jotka tuli hakea muistin varassa. Ensin saareen hakemaan rasti, jonka noudossa pääsi vielä kerran kastumaan, sitten yhden rastin poiminta ja maaliin.

Tuloksissa Rajavillit 2 otti naisten sarjan 4. sijan. Tämän vuoden reitti oli haastava varsinkin joukkueen uusimmalle jäsenelle, kun matkaa taitettiin suurelta osin poluilla. Maaliin asti kuitenkin päästiin ja hauskaa oli suurimman osan ajasta suurimmalla osalla joukkueesta. Näitä lisää!

Kohti maalia!


 Kuvat: Antti Nousiainen

maanantai 8. syyskuuta 2014

Lost in Kajaani kisaennakko

Rajavillien syksyn kohokohta Lost in Kajaani -seikkailu kisaillaan 12.-13. syyskuuta nimensä mukaisesti Kajaanissa. Rajavillit ovat mukana nyt jo kolmatta kertaa kahdella joukkueella haastavimmassa Extremely Lost -sarjassa.

Miesten sarjassa kisaava Rajavillit 1 ilmoitettiin alunperin mukaan samalla kokoonpanolla kuin kesän Geopark Challengeen. Antti kuitenkin mursi ranteensa ja niinpä miehitykseen Markuksen ja Jarin seuraksi etsittiin mukaan uusi kasvo Simo, joka on seikkailukisojen ensikertalainen. Naisten joukkueesta vaaramaisemiin suuntaavat viime vuoden tapaan Johanna ja Riikka. Naiskolmikon täydentää Hanna, joka on tutustunut seikkailumeininkeihin kesällä Marski Challengessa ja Snowflakes-seikkailussa.
Saimaan kauniissa maisemissa treenailemassa.
Kipsatusta kädestään huolimatta Antti lähtee myös seikkailumaisemiin pitämään huolta siitä, että Rajavillien Facebook-sivulla on kisan aikana tuoretta tietoa joukkueiden etenemisestä.

Rajavillit 1: Kokemusta ja vauhtia


Miesten joukkue lähtee seikkailuun siis uudella kokoonpanolla. Jari on viime vuosina niittänyt menestystä ja kunniaa Lost sarjasta, Markuksella on tilillään pari Extremely Lost -sarjan starttia, mutta Simo on seikkailujen ensikertalainen. Simon valmistautuminen on mennyt tutustuessa aikaisempien kisojen raportteihin ja karttoihin. Tiedossa on kuitenkin ettei ensikertalaisen kunto tule olemaan joukkueen hidasteena, joten luottamus uuteen kokoonpanoon on korkealla. Pientä miinusta Simolle hiusmuodista, joka ei sovi täysin yhteen parin kaljun kanssa.

Maantieteelliset erot miesten välillä ovat johtaneet siihen, että Markus ja Simo tapaavat toisensa ensi kertaa kisan aattona. Täten myös valmistavat treenit on tehty ja tehdään itsenäisesti.

Markuksen viimeistelytreeni mökillä alkoi loistavasti, kun treenikartta jäi kotiin Lappeenrantaan, lamppua varten tuli matkaan väärän kokoiset paristot ja eno oli hakenut kajakin pois. Tilanne korvattiin pitkällä päivälenkillä mukavissa maastoissa.
Lähimaastoissa fillarisuunnistusta - yöllä toki.

Rajavillit 2: Yhteistreeni, ketjutyökalun käytön opetteluyrityksiä ja energiageelikarkkeja


Naisten joukkue piti yhteistreenin elokuussa, jolloin kokoonnuttiin Lahteen maastopyörien kera. Hyödyllistä oli päästä yhdessä lenkille, tutustumaan joukkuekavereihin, sekä kertomaan omat ajatukset tulevasta kisasta muulle joukkueelle. Plussana tämän lisäksi maastot olivat todella hyvät: Oli teknisempää pätkää, sekä pääsi kokeilemaan BMX-radalla leikkimistä ja pyörän käsittelyä.

Kaiken varmuuden välttämiseksi Riikka ja Johanna ottivat itseään niskasta kiinni ja opettelivat ketjutyökalun käytön, onhan kyseinen kapistus hyvin usein mukana kisoissa. Onneksi oli vanha poistoketju jemmassa jota pääsi pätkimään ja liittämään useammankin kerran. Renkaita on vaihdeltu viime keväänä, joten ainakin teoriassa "huoltopuoli" pitäisi olla hallussa. Käytäntö kesken kisan onkin sitten arvoitus. Toivottavasti remppataidoilla ei ole käyttöä kisassa.

Varustepuolella on arvottu lähteekö matkaan suunnistuskengät vai lenkkarit pyöräkenkien lisäksi, löytyykö tiettyjä energiageelikarkkeja koko kaupungista, sekä miten hinausköyden käyttö ja sillä hinaaminen onnistuu. Olipa joku jo nähnyt untakin Lost in Kajaanista, jossa oltiin myöhästytty lähdöstä useampi tunti. Toivottavasti ei ollut enneuni.


Live-seurantaa Facebookissa!


Tällä kertaa mukaan seikkailuun lähtee myös "metsäreportteri" kameran ja mobiilinetin kanssa. Rajavillien Facebook-sivulla onkin luvassa todella kattava kisaseuranta. Tunnelmia ja kuvia pelipaikoilta on luvassa aina kun 3G-signaali tavoittaa reportterin vaarojen varjoista :) Edellisistä vuosista tuttu GPS-seuranta on myös tiedossa sohvaseikkailijoiden iloksi.