Alunperin Rajavilleiltä MM-kisoihin oli lähdössä yksi nais- ja kaksi miesjoukkuetta. Johannan kisakaveri vaihtui kevään ja kesän aikana useaan otteeseen terveydellisistä syistä johtuen. Viimeinen muutos tuli pari viikkoa ennen kisaa, jolloin Johanna kääntyi Jarin puoleen, jonka alunperin ei pitänyt Saariselälle edes lähteä. Jari sai onneksi järjestettyä työ- ja perheasiat niin, että lähtö Saariselälle mahdollistui ja näin Jarista tuli Rajavillien naisjoukkueen varavaranaisen varamies. Samassa yhteydessä joukkue muuttui naisjoukkueesta sekajoukkueeksi, eli Rajavillit Mix:ksi.
Kyseinen kilpailu oli meille molemmille ensimmäinen 24h kestänyt rogainingkisa. Lyhyempiä rogainingkisoja Johannalla oli ennestään Jaria enemmän plakkarissa, mutta ei laji Jarillekaan mitenkään täysin uusi ollut. Jarilla 24h kisoista oli kokemusta seikkailukisojen puolelta, kun taas Johannalle tämä oli ensimmäinen yhtenäinen vuorokauden mittainen koitos. Jalkojen päällä meistä kumpikaan ei ollut ennen tätä liikkunut vuorokautta putkeen, joten kysymysmerkkejä tulevasta koitoksesta oli ilmassa. Kilpailutaktiikaksi sovimme rennonletkeän meiningin ilman turhaa hampaat irvessä puristamista. Toki parhaamme lähtisimme tekemään, mutta samalla hakemaan myös elämyksiä.
 |
| Joukkueet ennen kisaa: Rajavillit 2, Rajavillit 1 ja Rajavillit Mix |
Saariselälle saapuminen
Saariselälle tiimimme starttasivat jo torstai-iltana Markuksen ja Riikan kanssa ja Tervolassa vietetyn yön jälkeen porukka saapui perjantaipäivällä Saariselälle. Näin ollen perjantaina olikin hyvää aikaa hoitaa ilmoittautuminen, viedä teltat valmiiksi reitinsuunnittelualueelle ja käydä heittämässä treenilenkki harjoituskartalla. Tämä harjoituskartalla käynti koettiinkin erittäin hyväksi ratkaisuksi kaikkine pummeineen ja se antoi hyvän mielikuvan siitä, mitä asioita kisakartalta löytyy ja mitä ei.
Kilpailupäivän aamu
Koska kilpailu starttasi vasta klo: 12 ja karttoihin pääsi käsiksi klo: 9, ei aamulla tarvinnut herätä onneksi ennen kukonlaulua. Herätyskellojen soidessa klo 7:00 oli ohjelmassa tukevan aamupalan nauttiminen, kisavaatteiden pukeminen ja tarvittavien varusteiden siirtäminen kisateltalle. Ennakkoon olimme pohtineet kannattaako reitti jakaa kuinka moneen osaan ja missä viettäisimme yön pimeimmät tunnit. Tämän pohdinnan lopputulemana olimme päätyneet kahteen tai kolmeen lenkkiin ja yöhön tunturissa. Lopulliset ratkaisut päätimme kuitenkin jättää kisakartan ja reittisuunnitelman kerrottavaksi, ne kertoisivat mikä lopulta olisi järkevää.
Reitin suunnittelua
Kun klo: 9:00 saimme kisakartat käsiimme, alkoi teltan uumenissa intensiivinen reitinsuunnittelu. Kartalle alkoi muodostua kohtuullisen helposti kaksi lenkkiä. Toinen joka kiersi kisakeskuksen länsi- ja eteläpuolella ja toinen joka kiersi pohjoisen ja idän kautta. Länsipuolen lenkin mitaksi kertyi noin 35km ja itäpuolen lenkiksi vajaa 50km. Tämän lisäksi teimme jälkimmäiselle lenkille pari erilaista reittivaihtoehtoa ja muutaman eri variaation maaliin saapumiseksi reitin äärilaidasta riippuen jäljellä olevasta ajasta. Kaiken kaikkiaan reitille tuli matkaa n. 80km ja lisälenkkeineen noin 100km. Reitin suunnittelua vaikeutti oikean etenemisnopeuden arviointi kilpailumaastossa. Tästä vaikeudesta kertonee meidän ensimmäiseksi kaavaillun, länsipuolen lenkin "aika tarkka" aika-arvio: 6-9 tuntia.
Lopullinen suunnitelmamme oli siis kiertää ensin alempana, metsäisemmässä, mutta ennalta arveltuna nopeakulkuisessa maastossa valoisan aikaan lyhyempi lenkki. Ajattelimme, että tällä osuudella pystymme halutessamme juoksemaan pidempiäkin pätkiä maaston ja jalkojen sen vielä salliessa. Ensimmäisen lenkin jälkeen suunnitelmissa oli palata illan hämärtyessä kisakeskukseen syömään ja hakemaan varustetäydennystä ja jatkaa tämän jälkeen jälkimmäiselle pidemmälle lenkillä kisakeskuksen itäpuolelle. Tämä lenkki koostui alkumatkan tunturimaastosta, jossa meidän oli tarkoitus viettää pimeän aika ja loppupuoliskon alemmasta metsäisemmästä maastosta, jonne aioimme palata taas valon lisääntyessä. Miettiessämme ennakkoon meidän joukkueen maastovalintaa yösuunnistukseen, tunturimaastoa puolsivat seuraavat argumentit:
- Paljon nousuja -> Ei tuoreenakaan juostaisi
- Paljon kivikkoja -> Ei valoisassakaan juostaisi
- Pidemmän aikaa valoisaa -> Lamppujen tarve vähäisempää
- Maaston muodot selkeitä ja isoja -> Helpottaa suunnistamista
- Näkyvyys hyvä -> Rastien heijastimet näkyvät kauas
- Lämpöisempi ilma -> Ei tule niin helposti kylmä
- Vähemmän jokien/purojen ylityksiä -> Kengät pysyy kuivempina mikä taas vähentää palelua
- Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Maisemat -> Kun kerran Saariselälle asti raahaudutaan, niin pitäähän tunturimaisemia käydä katsomassa ja mikäpä sen hienompaa kuin katsella maisemia tunturin laelta auringon laskiessa ja noustessa.
Viime hetken paniikki
Vaikka suunnitteluaikaa olisi kuinka paljon tahansa, niin aina tuntuu tulevan kiire ennen lähtöä. Kun reitti saatiin piirrettyä ja kiireellä kamat pakattua ja laitettua valmiiksi yötaukoa varten, olikin jo aika siirtyä lähtöalueelle. Ennen lähtöalueelle sisälle menoa tarkastettiin järjestäjän toimesta vielä EA-paketit ja sinetöidyt hätäpuhelinpussit. Johanna ehti vielä panikoimaan ensimmäisen reittimme toimivuutta ja sitä, pitäisikö sitä muuttaa. Päädyimme kuitenkin pitämään kiinni suunnitelmasta ja lähtemään liikkeelle suunnitelman mukaisesti. Sovimme kuitenkin, että matkan aikana voimme muokkailla suunnitelmaa vielä tilanteen mukaan ja mikään kiveen hakattu se ei ole. Kun sävelet olivat selvät kisaa varten, oli aika nauttia vielä hetki lähtötunnelmista ja toivottaa toisillemme hyvää kisaa.
 |
| Lähtökarsinassa odottelemassa innokkaina maastoon pääsyä. Kartta oli kokoluokkaa lakana. |
Haparoiva alku
Lähtökellon soidessa suuntasimme suunnitelmien mukaisesti kohti länttä. Alun etenemistahti oli kevyt hölkkä / kävely ylämäkeen. Kiireisemmät saivat mennä edeltä, mutta ei meillä mitään tarvetta ollut jäädä jonon jatkoksikaan. En tiedä menikö alku karttaan totuttelussa vai mistä johtui, että ensimmäisillä rasteilla hapuilimme hieman rastien otossa. Heti ensimmäiselle rinteessä sijainneelle 78 rastille teimme pienen koukun rastin otossa, kun pudotimme itsemme liian alas rinteessä ja jouduimme kiipeämään takakautta rastille. Seuraavalle kummun päällä sijainneelle 73:lle menimme alhaalta hitusen ohi ja otimme rastin takaviistoon kummun päältä. 32 löytyi lammen takaa, takakautta lammen ympäri kiertämällä. Alkumatkan isoin koukku tehtiin neljännelle 52 rastille. Meidän oli tarkoitus hakea rasti isommalta uralta erkaantuvan polun mutkasta. Missasimme kuitenkin tämän pienemmän polun ja jatkoimme matkaa liian pitkälle. Onneksi Johanna sai meidät nopeasti kiinni kartalta ja osasimme korjata kulkuamme oikeaan suuntaa.
 |
| Ensimmäiset haparoidut 4 rastia |
 |
| Maasto vaihteli kivikkoisista rinteistä.. |
 |
| ..lähes aluskasvuttomiin alueisiin. |
Reittisuunnitelman räjäytys
Alkukankeudet voitettuamme jyrkässä rinteessä sijainnut 83 rasti osui lopulta telkkänä pönttöön. Rastilta laskeuduimme alas joen varteen, jossa pidimme ensimmäisen lyhyen huoltopaussin. Johanna oli alkumatkalla saanut jalkoihinsa jo ensimmäiset rakkojen alut joihin hän liimaili rakkolaastareita ja sillä aikaa Jari tutkaili reittikartan tarjoamia vaihtoehtoja. Alkumatkan rastit olivat pienistä rastinottokoukuista huolimatta napsuneet kohdilleen suurin piirtein puolen tunnin välein, joten olimme ehtineet taittaa matkaa vasta noin 2,5 tuntia. Hyvästä alkuvauhdista johtuen tulisimme olemaan samaa kyytiä hash houselle jo ennen kuuden tunnin täyttymistä ja sitä emme missään nimessä halunneet. Niinpä seuraavalle 94 rastille joen vartta suunnatessamme teimme samalla uutta reittisuunnitelmaa. 94:ltä päätimme suunnata kohti lounasta rastille 64, sen sijaan, että olisimme lähteneet reittisuunnitelman mukaisesti kaakkoon rastille 22.
 |
| Uusi suunta |
 |
| Suuntana rasti 94. |
 |
| Kisan syvin ja levein joki, jonka ylitimme. Tolosjoessa vettä oli ylityskohdassa polveen asti. Kepakko oli hyvänä tukena. |
Varmaa etenemistä
Seuraavat rastit 64, 44, 42, 37 napsuivat varmasti kohdilleen ja matka taittui kuin itsestään. Helpoilla osuuksilla puhetta riitti ja juttu luisti, mutta rastin otoissa ja muissa tarkkuutta vaativissa kohdissa kohdistimme kaiken keskittymisemme suunnistamiseen. 37:n jälkeen pidimme joen varressa hyttysten syötävänä lyhyen tauon Johannan täydentäessä ensimmäisen kerran repun juomapussia ja Jarin tanssiessa vieressä ripaskaa hyttysiä huitoen. Tästä matka jatkui yhtä varmasti kuin ennen taukoa rastien 96 ja 82 kautta kohti 33 rastia. Tämä rastiväli oli ensimmäinen kerta kun matkan rasitukset alkoivat hieman tuntumaan. 82 rastilta metsäautotielle saapuessamme yksi Johannan rakoista puhkesi ja meno alkoi tuntua vaivalloisemmalta, eikä kisaa ollut takana kuin vasta 6h. Jalan turruttua matkaa päästiin jälleen jatkamaan kevyesti hölkäten. Rastille 33 teimme turvallisen reitinvalinnan hakien lähestymissuunnan rastin pohjoispuolelta. Siitä huolimatta teimme rastin otossa pienen mutkan varmistellessamme rastin sijaintia. Rasti 80 osui taas varmasti kohdilleen, mutta lenkin viimeisen 74 rastin otossa teimme rastiympyrässä pikku mutkan, kun joen vastarannalla ollut venäläispariskunta viittoi rastin olevan kahden mäen välissä. No ei ollut, vaan rasti oli vastakkaisella puolella kumpua jossa olimme seisoneet. 74:lta hölkkäilimme hiihtouraa pitkin aika hyvää vauhtia hash houselle viettämään taukoa.
 |
| Viimeiset rastit ennen Hash housea |
 |
| Matkan aikana saatiin alittaa useampi poroaita |
 |
| Suoraa uraa kohti Kiilopäätä ja hash housea! |
Taukoturaamista Kiilopäässä
Kaiken kaikkiaan meillä meni ensimmäiseen lenkkiin 8,5 tuntia. Kiilopäälle saavuttuamme painelimme ensin hash housen suojiin, jossa järjestäjien tarjoamat makaronilaatikko, leipä ja mehu maistuivat erinomaisilta. Hash housessa kulutimme kaiken kaikkiaan 15 minuuttia. Ruokailun jälkeen hölkkäilimme teltalle, jossa vaihdoimme kuivaa paitaa päälle, täydensimme eväsvarannot ja pakkasimme lamput yötä varten. Lisäksi Jari pakkasi varalta mukaan ohuet housut ja tuuliliivin, jos yöstä tulisi kylmä. Otimme myös tunturimaastoa varten yhden parin teleskooppisauvoja mukaan. Kaiken kaikkiaan telttareissuun kului matkoineen ja pakkaamisineen toiset 15 minuuttia.
Teltoilta tullessa pysähdyimme vielä kisatoimiston viereen täydentämään vesivarantoja. Jarilla oli repussa käytössä 2 litran poikittaissuuntainen juomasäiliö. Hyvää siinä oli matala painopiste repun pohjalla ja minimaalinen pystysuuntainen hölskyminen. Huonoa taas se, että koko reppu täytyi tyhjentää, kun pussin halusi ottaa pois repusta ja täyttää. Onneksi täyttämistä ei tarvinnut tehdä kuin tämän yhen kerran kisan aikana. Vesipisteellä painimiseen meni kaiken kaikkiaan 10 minuuttia. Kun lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Kiilopään huippua totesimme, että Jarin täytyi vielä kerran järjestää repun sisältö uudestaan, koska repun ulkopuolisien kuminauhojen alla oli liikaa painoa ja ne pomppivat inhottavasti ylös-alas. Näinpä otimme vielä yhden 5 minuutin tauon päästyämme tunturissa puurajan yläpuolelle. Jarin pakatessa vielä kertaalleen reppuaan, kaiveli Johanna kameran esille ja kuvaili tuntureiden taakse laskevaa aurinkoa.
 |
| Auringonlaskun aikaan tunturissa |
 |
| Repun pakkausta |
 |
| Matka etenee vielä hymyssä suin! |
Maisemareittejä auringon laskussa
Toisen lenkin ensimmäisenä rastina ohjelmassa oli Kiilopään viereisen huipun kupeessa sijainnut rasti 77. Sieltä jatkoimme Kiilopään huipun kaakkoispuolella sijainneelle 91 rastille. Tässä vaiheessa mietimme reitinvalintaa ja molemmat olivat sitä mieltä, että "paras" reitti olisi ehdottomasti Kiilopään huipun kautta. Tämä ei johtunut niinkään siitä, että reitti olisi ollut optimaalisin, vaan siitä, että kun kerran tänne saakka ollaan tultu, niin pitäähän alueen korkeimmalla kumpareella käydä katselemassa maisemia. Tämä kuului nimenomaan siihen alussa mainittuun matkan elämystenhaku-osioon. Kiilopään huipulla ehdimme räpsiä parit valokuvat ja samalla korottaa Kiilopään korkeutta parilla sentillä. Tämän jälkeen olikin aika siirtää keskittyminen jälleen kisaamiseen ja laskeutua huipulta rastille 91. Jo tässä vaiheessa olimme todenneet mukaan otettujen sauvojen olleen hyvä valinta. Molemmilla oli käytössä yksi sauva, joka antoi sopivasti lisätukea niin mäkiä noustessa kuin kivikoissa kulkiessa. Seuraavalle, 53 rastille mentäessä alkoi valoa olemaan jo sen verran vähän, että karttaa piti ajoittain lukea taivasta vasten, niinpä oli aika kaivaa repusta hieman lisävalaistusta käyttöön. Kiilopäältä poimimme vielä 53 rastin lisäksi rastin 30, kunnes oli aika siirtyä naapuritunturille Kutturapäille.
 |
| Kiilopään rastit |
 |
| Kiilopäätä korottamassa |
Kisan pimeimmät hetket revontulien loisteessa
Johanna varoitteli jo 30 rastille mentäessä, että 51 rastin ottaminen tulisi olemaan vaikeaa. Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Laskeuduimme Kiilopään tuntureilta alas laaksoon. Laaksossa meitä odotti useampi poikittainen polku ja yksi poikittainen joki. Nämä meidän täytyi ylittää ja löytää lisäksi kohtisuoraa rinnettä alas laskeva joki, jonka yläpäässä 51 rasti sijaitsi. Saavuimme laaksoon ja ylitimme kaksi polkua, kuivuneen joen uoman ja toiset kaksi polkua. Sitten piti arvata lähdemmekö etsimään alas laskeutuvaa jokea vasemmalta vai oikealta. Valitsimme oikean ja kävelimme polkua kunnes saavuimme kohtaan jossa kaksi poikittaista polkua yhtyivät yhdeksi. Palasimme toista polkua pitkin takaisinpäin ja löysimme lopulta oikean laskujoen. Tämän avulla myös rasti löytyi sieltä mistä pitikin. Sieltä matka jatkui eteenpäin tunturin yli 54:n kautta 55:lle. Näiden kolmen rastin aikana yö oli pimeimmillään, joten näkyvyyttä oli ainoastaan lamppujen valokeilan verran.
Myös joukkueelle nämä tunnit olivat henkisesti pimeimmät ja raskaimmat. Kroppa olisi halunnut jo nukkumaan, mutta pakko oli jatkaa. Varsinkin Johannalla uni meinasi tulla seisaallaan, tasapaino heitteli ja huumori oli vähissä. Jari yritti parhaansa mukaan tsempata joukkuetta eteenpäin ja keksiä jutun juurta, jotta ajatukset pysyisivät poissa väsymyksestä. 54:lta 55 rastille siirtyessämme pysähdyimme puron varteen täyttämään juomasäiliöitä ja samalla pidimme pienen parin minuutin lepotauon. Juominen ja nestesäiliöiden tankkaus kisassa oli todella helppoa, koska kaikkien purojen ja jokien vesi oli kirkasta ja juotavaa ja näitä puroja ja jokia alueella riitti. Juomasäiliöiden lisäksi meillä oli molemmilla repuissa roikkumassa mukit, joilla kauhoimme aina silloin tällöin ohi mennen puroista vettä suihimme. Tätä taukoa lukuunottamatta matkamme eteni tasaisella kävelyvauhdilla. Väsymyksestä huolimatta Johanna suunnisti tarkasti ja virheittä. Jari puolestaan piti huolen siitä, että joukkue liikkui oikeaan suuntaan, väsymyksestä johtuen Johanna kun meinasi välillä harhautua hieman väärään suuntaan. Rastilta 55 lähtiessämme lappi antoi parastaan ja piristi menoamme revontulien leiskunnalla. Näitä ihastellessa matka jatkui kohti tunturin huippua ja takana sijainnutta 65 rastia.
 |
| Kutturapäiden koukerot |
Aamutärinät
65:lle edetessämme taivaalla alkoi näkyä jo aamun kajoa. 65:ltä 24:lle mennessämme laskeuduimme alas tunturista joen vartta pitkin. Tämä parin kilometrin osuus oli ehkäpä koko kisan ärsyttävin osuus. Maasto oli risukkoa ja pusikkoa ja sitä myöten kohtuullisen vaikeakulkuista, kosteus oli laskeutunut kasvuston pintaan, mikä kasteli kengät ja vaatteet ja lämpötila putosi sitä mukaan mitä alemmas tulimme. Laaksoissa kun yöllä oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 10 astetta kylmempää kuin ylhäällä tunturissa. Tunturissa lämpötila käväisi yön aikana alimmillaan 13 asteessa, kun taas jostain laaksosta oli mitattu yöllä vain 3 asteen lämpötila. Kun lopulta pääsimme joen loppuun ja saavuimme poikittaiselle polulle, pysähdyimme syömään aamupalaa. Tämä oli ehkä pieni virhe, koska paikassa oli todella kylmä. Jari alkoikin ihan täristä kylmästä ja matkaa oli pakko jatkaa, jotta lämpöjä saatiin uudestaan päälle. Jari kaivoi lisäksi lisävaatetta päällensä, jotta tarkenisi jatkaa matkaa. 24 rastin jälkeen vuorossa olivat rastit 95, 43 ja 56. 95:ltä meidän oli suunnitelmien mukaan tarkoitus jatkaa rastille 36, mutta arvioimme, että se olisi vaikeampi löytää kuin 10 pistettä isompi 43 rasti. Vaikka 43 rastilta oli pidempi matka seuraavalle 56 rastille laskimme, että meillä olisi aikaa se rasti hakea. 43 rastin tarkka sijainti selvisi helposti, kun jonkin ulkolaisen joukkueen kaksi jäsentä huutelivat kolmatta, kadonnutta Magnusta rastin vieressä.
 |
| Aamun rastit |
 |
| Auringonnousun värimaailmaa pimeän yön jälkeen |
56 rastin jälkeinen 85 rasti oli merkitty meillä "maalisuoran" checkpointiksi. Olimme tältä rastilta suunnitelleet 4h, 5h ja noin 7-8h reitit maaliin. 85 rastin leimaushetkellä meillä oli vielä käytettävissä reilu 4,5h maaliin. Näistä 4h valinta oli ainoa järkevä ajan käytöllisistä syistä. Tosin tämänkin suunnitelman osalta olimme hieman epävarmoja, koska emme enää muistaneet, millä nopeudella olimme tämän 4h aika-arvion laskeneet. Lisäksi vauhtimme ei ollut enää tässä vaiheessa kovin kovaa, koska Johanna kärsi molempien jalkojen osalta puhjenneista rakoista ja Jarilla taas vasen nilkka/kantapää oli kipeytynyt kisan tuoksinnassa. Näistä huolimatta lähdimme toteuttamaan 4h reittiä. Yritimme pitää mahdollisimman kovaa vauhtia ja hölkkäillä niitä pätkiä joita pystyimme. 41 ja 61 rastit löytyivät ongelmitta, vaikkakin 61 rastille mennessä usko meinasi jo loppua loputtomaan harjanteen etenemiseen. Tässä vaiheessa jutustelu oli vähentynyt ja molemmat keskittyivät mahdollisimman kovaan vauhdin pitoon ja suunnistukseen.
61 rastin jälkeen pidimme viimeisen lyhyen tauon, jonka aikana kaivoimme repusta repun etupuolelle käsien ulottuville loppukisan aikana tarvitsemamme viimeiset eväät. Olimme sopineet ennen kisaa joukkueemme taktiikaksi syödä aina tunnin välein jotain. Emme toki kellon tarkasti tätä noudattaneet, mutta se toimi hyvänä ohjenuorana kisan ajaksi. Tällä tavoin myös varmistimme, että kehomme saa tasaisesti energiaa. Loppukisan eväiden joukossa oli myös Riikan meille ennen kisaa tekemät voileivät, jotka nautimmekin samantien. Ne leivät maistuivatkin taivaallisen hyviltä. Erityiskiitokset siis Riikalle niistä ja kaikista muistakin ennen ja jälkeen kisan saamistamme huoltopalveluista. Voikkareiden voimalla lähdimmekin määrätietoisesti suunnistamaan kohti viimeistä 71 rastia. Tai niin me ainakin siinä vaiheessa ajattelimme sen olevan viimeinen. Olimme aikaisemmin hash housella käydessämme kuulleet 71 rastin vaikeaksi, joten keskityimme sen ottamiseen erityisen huolellisesti. Rasti löytyikin helposti, joten edessä oli enää viimeinen metsäosuus kangasmetsää pitkin läheiselle polulle, josta maaliin oli enää pari kilometriä.
 |
| "Maalisuoran" rastit |
Jokerirastina meillä oli vielä hakematta rasti 20, jonka hakeminen aiheuttaisi ainoastaan muutaman kilometrin mutkan reittiimme. Tämä rasti oli jäänyt ensimmäisellä lenkillä hakematta tekemiemme reittimuutosten johdosta. Aikaisemmin olimme jo sopineet, että unohdamme tämän rastin haun, mutta tullessamme polulle, meillä oli vielä 75 minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Niinpä totesimme, että kai meidän oli "pakko" se rasti vielä hakea, koska ehtisimme maaliin siitä huolimatta vaikka konttaamalla. Kiersimme siis rastin 20 kautta asfalttitielle, joka veisi meidät suoraan maaliin. Viimeisen kilometrin intouduimme vielä juoksemaan ja siinä samassa ohitimme mm. maailmanmestaruuden voittaneet Muukkosen ja Pukeman. Eipä se niidenkään meno siinä vaiheessa enää kovin fressiltä näyttänyt. Maalileimauksen jälkeen fiilis oli mahtava. Oli aika tuulettaa ja onnitella tiimikaveria hyvästä suorituksesta.
 |
| Asfaltoidulla maalisuoralla. (Kuva: Tommi Lahtonen) |
 |
| Maalissa!! |
Lopputulos
Lopullinen pistemäärä yllätti meidät ihan positiivisesti, 1830 pistettä oli mielestämme hyvä suoritus. Lopullinen sijoituksemme kaikista joukkueista oli 143/374. Sekasarjassa olimme sijalla 37/119. Suomalaisjoukkueista olimme sekasarjan 7. Aikaa kilpailuun käytimme 23:33:22. Samalla pistemäärällä edellemme sijoittui kaksi muuta sekajoukkuetta, jotka olivat kuitenkin suoriutuneet urakastaan hieman meitä nopeammin. Rasteja ehdimme keräämään 32, linnuntietä näiden rastien väliseksi matkaksi tuli 83,93 km ja GPS-jälki näytti kuljetuksi kokonaismatkaksi 104km.
Jälkianalyysi
Ennalta suunnittelemamme taktiikka oli mielestämme toimiva ja meille sopiva. Yön viettäminen tunturissa oli hyvä ratkaisu. Varmasti siksi ajaksi olisi voinut valita jonkin muunkin ihan yhtä toimivan ratkaisun, mutta tällä samalla taktiikalla meni myös koko kilpailun voittanut joukkue, joten emme usko meidän ainakaan hävinneen valinnallamme. Ennakkoon pidimme hash housella käyntiä jopa välttämättömänä, jotta evästä ei tarvitsisi kantaa niin paljon mukana heti alusta lähtien. Jälkeenpäin ajateltuna koko kisan olisi voinut vetää myös yhteen putkeen käymättä hash housella, koska syömistä ja juomista tuli kannettua turhan paljon mukana. Sen sijaan, että kantoi nestettä niin paljon mukana, nestehuoltoa olisi voinut hoitaa puroista ja joista paljon tehokkaammin kauhaisemalla kupillisen vettä aina ylityksen yhteydessä mukaan. Toisaalta hash housella käynti oli henkisesti hyvä ratkaisu, koska se jakoi kisan useampaan osaan. Samoin yksi lämmin ateria illan hämärtyessä toi energiaa ja virkisti mieltä. Suunnitelma tunnin välein syömisestä oli onnistunut ja sillä tavoin saimme pidettyä energiatasot hyvällä tasolla. Energioiden ja fysiikan puolesta kisa ei ollut kummankaan mielestä kovin vaativa ja matkaa olisi voinut taittaa paljon nopeammin, jos vain Johannan rakot ja Jarin nilkka olisivat antaneet myöden.
Jälkeenpäin ajateltuna reitin alkuosa olisi pitänyt pystyä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan paremmin. Vaikka etenemisvauhti olikin ennen kisaa hämärän peitossa olisi alkuosalle voinut miettiä valmiiksi muutaman eri reittivaihtoehdon etenemisvauhdeista riippuen. Lisäksi meidän olisi pitänyt kisan aikana pidentää vielä entisestään ensimmäisen osan reittiämme, koska tällöin pystyimme vielä pitämään hyvää vauhtia, niin jalkojen kuin maastonkin puolesta ja valoa olisi riittänyt hyvin vielä 1-1,5h:ksi. Toisaalta tämä olisi ollut pois saamistamme elämyksistä, kun Kiilopään huipulta emme olisi nähneet enää mitään.
Kisan aikana hukatusta ajasta olisimme voineet säästää jo puoli tuntia pelkästään nopeammalla hash housella käynnillä ja jättämällä Kiilopään huipun kiertämättä. Lisäksi meille jäi käyttämättä puoli tuntia kilpailuaikaa, joten halutessamme meillä olisi ollut tunti enemmän peliaikaa. Lisäksi jos kaikki isommat koukut ja ylimääräiset pysähdykset olisi ottanut minimiin, olimme saaneet vielä helposti yhden 30 minuuttia lisää. Toisaalta loppukisassa liikkumisemme oli sen verran vaivalloista, että juurikaan pidempää matkaa emme olisi mielellään kulkeneet. Reittisuunnitelmamme linnuntietä mitattuna vajaa 84km matka ei ollut mitenkään optimaalisesti käytetty. Linnuntietä mitattuna meitä lyhyemmällä reitillä kerättiin kilpailussa parhaimmillaan 2150 pistettä ja vain muutama kilometri pidemmällä reitillä jopa 2280 pistettä. Nämä pistemäärät olisivat tosin vaatineet yhden yhtenäisen reitin tekemistä ilman hash housella käyntiä.
Kaikesta tästä turhasta jossittelusta huolimatta Rajavillit Mix on erittäin tyytyväinen suoritukseensa ja kilpailu jätti molemmille hyvän mielen. Kisa antoi elämyksellisesti juuri sen mitä siltä lähdettiin hakemaankin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Jari ja Johanna kisasivat yhdessä. Homma tuntui silti toimivan ja kemiat natsaavan koko vuorokauden kisan ajaksi. Toisaalta sen verran tuttuja pari oli jo ennestään toisilleen, että ei tiimin toimivuudesta kovin huolissaan tarvinnut ennakkoonkaan olla. Kisa kuitenkin osoitti, että samalla tiimillä voidaan lähteä viivalle koska tahansa uudestaankin, kisaan kuin kisaan - vaikka 24h rogaining-kisaankin. Näin pitkään kisaan lähtemisen pitää kuitenkin antaa myös jatkossa muitakin elämyksiä ja eksotiikkaa, kuin pelkkää 24h kestävää kartan ja kompassin tuijotusta. Nyt ei muuta kuin valmistautumaan parin viikon päästä kisattavaa Lost in Kajaaniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti