Rajavillit 1 @ MM-rogaining, Kiilopää. 22.-23.8.2015

Rajavillit olivat elokuussa vahvasti edustettuna Kiilopäällä, kun Rogainingin maailmanmestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa Suomen maaperällä. Mukana oli peräti kolme kahden hengen joukkuetta. Tässä tunnelmia miesten sarjassa kilpailleiden Antin ja Markuksen matkasta.

Lähtökohdat

Antilla ja Markuksella oli takanaan kolme yhteistä rogainingia, joista saldona kolme voittoa. MM-kisojen taso tiedettiin kuitenkin niin kovaksi, ettei sarjalle lähdetty tavoittelemaan jatkoa ja tarkoituksena oli tehdä ehjä oma suoritus ensimmäisessä täysipitkässä 24 h kisassa. Kilpailullisia tavoitteita asetettiin lähinnä tuttujen joukkueiden suorituksia vastaan.

Rajavillit saapuivat Kiilopäälle kahdella eri kyydillä torstain aikana ja Markus ehti käydä harjoituskartalla kaivamassa esiin syvän kunnioituksen karttaa ja maastoa kohtaan. Antti saapui paikalle illalla kuulemaan tarinoita harjoituskartan pummeista. Stressiä ei näistä liiemmin otettu ja lauantaina aamulla molemmat herrat olivat terveinä, varusteet testattuina ja pakattuina valmiina hyvään suoritukseen.

Z-salamipartio Kiilo-ojan penkalla kisa-aamuna.

Reittisuunnittelu

Aamupalan jälkeen lyhyt kävely kilpailukeskukseen ja kartan hakuun. Teimme nopeasti päätöksen siitä, että tulisimme käymään kilpailukeskuksessa kertaalleen kilpailun aikana. Tämä oli meille uutta ja aloitimmekin suunnittelun miettimällä tulo- ja lähtösuunnnat kilpailukeskuksen ympärille. Tavoitteena oli kulkea toteutunutta matkaa noin 120 km, joka tarkoitti 12,5 minuutin kilometritahtia. Heti ensimmäiselle hahmotelmalle mittasimme matkaksi tasan tuon 120 km, joten siitä oli hyvä jatkaa suunnittelua.

Hash housella käynti osui suunnitelmaan puolen välin jälkeen noin klo 02 yöllä ja sen molemmin puolin oli tiedossa helppoja rasteja poimittavaksi pimeään aikaan. Ideana oli käydä kilpailun ensimmäisen kolmanneksen aikana vaikeimmat pisteet hyödyntäen mielen virkeyttä ja pitkää valoisaa jaksoa. Toisen kolmanneksen teemana olivat helpot rastipisteet ja tieurien hyödyntäminen. Viimeinen kolmannes pyörittäisiin kartan länsiosassa, jossa oli tarjolla paljon tietä ja suhteellisen helppoja rastipisteitä.

Pätkimme ja aikataulutimme reitin aina rastivälitasolle saakka ja Antti kirjoitteli käsivarressa kulkevaan rastimääritekoteloon tavoitteellisen minuuttiaikataulun. Alkupuolen aikataulutimme hieman ripeämmäksi ja 12 tunnin kohtaa tavoittelimme rastille 80 n. 63 km matkan jälkeen. Taukoja aioimme pitää lähtökohtaisesti noin neljän tunnin välein. Tällä rytmillä saisimme pidettyä kaikki taukojen välillä tarvittavat eväät repun etutaskuissa käsien ulottuvilla.

Suunniteltu ja toteutunut aikataulu sekä niiden ero.

Ensimmäinen 4h

Suuntasimme kilpailukeskuksesta pohjoisen kautta itään. Ensimmäiset kolme rastia (77, 75, 54) löytyivät hyvin ja ympärillä näkyi joukkueita toteuttamassa samaa suunnitelmaa. Rastilla 54 olimme tekemäämme aikataulua 15 minuuttia edellä, mutta emme silti lisänneet rastia 55 reitille. Jälkikäteen ajateltuna kyseinen rasti olisi reitille hyvin mahtunut. Muut joukkueet hajaantuivat ympäriltämme rastilla 54 ja saimme kulkea yksinämme melko pitkän aikaa.

Seuraavalle raastille 65 suunnatessamme ajauduimme sivurinteessä hieman liian pitkälle, minkä seurauksena pieni varmistava kaarros. Laskeutuminen rastille 24 oli yllättävän hidas tiheän vaivaiskoivikon takia, mutta vastaavasti polku seuraavalle rastille oli reippaasti hölkättävä puron solistessa vieressä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että purot ja ojat olisivat helposti ylitettäviä ja samalla ne tarjosivat raikasta ja virkistävää vettä monessa eri vaiheessa kilpailun aikana.

Rastille 69 mennessä sekoilimme hieman kartalla vinoittain olevien etelä-pohjoisviivojen kanssa, mikä aiheutti ajautumisen väärälle uralle. Tuloksena käynti autiotuvan pihalla ennen rastin ottoa ja vajaan 5 minuutin pummi. Seuraavalle välille emme olleet lyöneet reittivalintaa lukkoon. Hyvän kahluupaikan löydettyämme ja maaston nopeakulkuisuuden todettuamme, päätimme edetä rastille suorinta reittiä. Mukava kannas johdatti suoraan rastille.

Rastin jälkeen Markus tyhjensi kenkänsä roskista, jotka olivat jo hetken aikaa vaivanneet. Seuraavalle (49) rastille kiersimme polun kautta leimaamaan jo 40 minuuttia aikataulua edellä, joten neljän tunnin raja ja sen myötä ensimmäinen huoltopaussi tuli vasta tämän rastin jälkeen. Joen ylityksen jälkeen rannassa olikin sopivasti laakea kivi, jonka päältä pullot oli helppo täyttää. Tässä vaiheessa ensimmäiset hyttyset alkoivat ilmaantumaan ilmatilaan.

Kohti ensimmäistä rastia auringon porottaessa.

Peukku pystyyn kun homma on hallussa.

Markus Kutturapäät-tunturilla n. 500 metriä merenpinnan yläpuolella.

Ensimmäiset 4 h lähdöstä 49 - 93 rastivälille. Viiva osittain gpsseuranta.net palvelusta, täydennetty piirtämällä.

Jokilaakson rasteja etelään

Haastava rastipiste 93 osui näppärästi suoraan kohdalle tarkan kartanluvun ja suunnan avulla. Tässä vaiheessa olimme noin 31 minuuttia edellä aikatauluamme, joten päätimme lisätä rastin 66 seuraavaksi suunnitelmaan. Hyvin onnistuneen rastinoton ansiosta olimme rastilla 46 edelleen yli 20 minuuttia edellä aikataulua, mutta edellisten kolmen rastin noususumman yltäessä yli 150 metriin alkoi matka tuntua jaloissa ensimmäistä kertaa.

Rastilta 46 lähdimme yhdessä Mila Finlandin kanssa ja emme huomanneet reippaasti hölkätessä polun risteystä oikealle. Seurasimme etelään johtavan joenhaaran (Antti unohti jälleen vinot suuntaviivat...) rannalla kulkevaa polkua. Vajaan kilometrin jälkeen kiinnitimme huomiota siihen, etteivät vastarannan muodot täsmää karttaan ja ymmärsimme harhautumisemme. Joen yli, vilkaisu taakse – huomasiko Mila korjauksemme - ja mahdollisimman äänettömästi nopean kangasmetsän halki kohti oikeaa polkua ;)

Rastia 86 lähestyessä alkoi vastaan tulla ensimmäisiä toiseen suuntaan kiertäviä joukkueita, joita tämän jälkeen näkyikin tasaiseen tahtiin. Rasti itsessään löytyi helposti, kun löysimme vihdoin oikean puronuoman jota seurata. Tarjolla maastossa oli monta muutakin karttaan merkitsemätöntä.

Seuraavat rastit 23 ja 47 poimimme matkan varrelta mukaan retkeilyreittiä ja muita sopivia maastosta löytyneitä polkuja hyödyntäen edetessämme kohti rastia 85. Myös tämä lippu löytyi kerrasta ja koko alkumatkan hyvin sujuneen suunnistuksen johdosta rohkaistuimme suuntaamaan rastille 92 suoraan kompassisuunnalla laakeaan kukkulaan tukeutuen alkuperäisen järvenrannan ja suon reunan kautta kierron sijaan. Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi ja myös rasti 27 antautui samalla taktiikalla, vaikka maastossa oli useampiakin suolampia ”hämäyksenä”.

Tässä vaiheessa kilpailuaikaa oli kulunut 8 tuntia ja oli toisen huoltotauon aika. Sopiva puro juomasäiliöiden täyttämiseen löytyi rastin läheltä. Samalla aurinkorasvapurkki työnnettiin etutaskusta syvemmälle reppuun ja esiin kaivettiin hyttysmyrkky. Huoltotauko pysyikin erittäin lyhyenä ympärillä pörräävän hyttysparven kannustaessa uudelleen liikkeelle. Olimme olleet edellisellä rastilla jo 50 minuuttia edellä aikataulua, mutta emme hätäilleet suunnitelmaan lisärasteja tässä vaiheessa. Päätimme, että ratkaisuja mahdollisten lisälenkkien suhteen tehdään vasta aamulla kun ollaan selvitty pimeän vaiheen yli.

Tupasvilla kukkii rastia 76 lähestyttäessä.

Ylityspaikka 66 - 46 rastivälillä.

Toinen nelituntinen 49 - 93 rastiväliltä rastille 27.

Illasta yöhön.

Koska olimme edellä aikataulua, herättelimme toiveita ehtimisestä haastaville rastipisteille 40 ja 72 ennen pimeän tuloa. Matka kulki ripeästi päästyämme poroaidan vieressä kulkeneelle huoltouralle, jolta poikkesimme hakemaan rastin 50. Edellisten 3 tunnin aikana olimme nähneet muita joukkueita vain vilaukselta, mutta tämän rastin ympärillä kisakumppaneita kuhisi puolenkymmentä joukkueellista.

Seurasimme poroaitaa vielä hetken ennen kääntymistä pohjoiseen rastille 68. Alkutaipaleella matkaseurana oli näkynyt useita poroja ja ennen tätä rastia suolla vastaan juoksi komea hirvi, jolla oli vauhtia kuin Simolla Kajaanissa viime syksynä. Rastilta lähtiessämme aurinko alkoi painua taivaanrannan taa, mutta valoa riitti vielä etenemiseen ilman lamppua. Kiirehdimme suoraa reittiä rastille 40, jonka lähestymiseen otimme parin minuutin koukun arpoessamme oikeaa avosuota.

Rastin jälkeinen reilu puolen kilometrin avosuossa kahlaaminen oli yksi reitin raskaimpia osuuksia, mutta saimme pidettyä suunnan ja vauhdin kohtuullisen hyvänä. Kohti rastia 72 suunnatessamme löysimme maastosta karttaan merkitsemättömän poroaidan, mutta emme antaneet sen hämätä vaan jatkoimme tarkalla suunnalla eteenpäin. Arvioimme matkan edelliseltä purolta rastille kestävän n. 23 minuuttia, mutta emme malttaneet edetä kuivalla maalla aivan perille asti ja koukimme suon puolelle hieman turhan aikaisin. Ylimääräistä aikaa tähän ei kuitenkaan paljoa kulunut ja saimme kuin saimmekin otettua rastin vielä ennen pimeän laskeutumista - 44 minuuttia edellä aikataulua.

Jatkoimme matkaa pohjoiseen tieuralle, jossa kaivoimme lamput esiin ja paikkasimme Markuksen jalkoihin tulleita rakkuloita teipillä. Tälläkin huoltotauolla hyttyset kannustivat nopeaan toimintaan. Lamppujen valossa jatkoimme retkeilyreitteihin tästä eteenpäin tukeutunutta yösuunnistusta. Rasti 80, jolle 12 tunnin väliaikapiste oli aikataulutettu, löytyi mäen huipulta suoraan suunalla. 12. tunnin täyttyessä olimme jo lähestymässä hankalaksi ennakoitua rastia 71.

Rastipiste oli n. 400 metriä syrjässä retkeilyreitiltä ja kartta tarjosi huomattavan vähän apuja siihen, mistä kohtaa reitiltä tulisi poiketa metsän puolelle. Arvioimme edellisestä mutkasta oikeaan kohtaan kulkemiseen kuluvaa aikaa ja kun aika oli oikea, näimme rastin suunnasta muutaman lähestyvän otsalampun kajastuksen. Tätä, ja tarkkaa kompassityöskentelyä hyödyntäen rasti löytyikin ongelmitta.

Ennen kilpailukeskuksen hash houselle suunniteltua huoltotaukoa ohjelmassa oli vielä rasti 91 Kiilopään huipun takana. Ylämäkeen suunnatessamme totesimme tämän suunnitelman olevan todella hölmö, sillä joutuisimme nousemaan nyt lähes huipulle, laskeutumaan rastille takarinteeseen ja nousemaan samat korkeuskäyrät vielä uudelleen matkalla hash houselle. Tämä suuret pisteet antava rasti olisi pitänyt käydä suunnitelmassamme ensimmäisenä rastina heti startissa, mutta koska emme sitä silloin olleet noutaneet, oli meidän käytännössä pakko nousta nyt samat korkeuskäyrät uudelleen toisen ja kolmannen kerran.

Harmitus huonosta reittisuunnitelmasta näkyi välittömästi myös sen toteuttamisessa ja nousua säästääksemme suuntasimme rastilta hash houselle takakautta. Haparoimme hieman toteutuksessakin ja kulkeminen kivikkoista polkua pitkin vei aikaa yllättävän paljon ärräpäiden pyöriessä mielessä. Kiilopäälle kilpailukeskukseen saapuessamme olimme kuitenkin vielä 15 minuuttia suunnittelemastamme aikataulusta edellä. Nautimme järjestäjien tarjoamasta ruuasta, tarkastimme Markuksen jalkateippausten tilanteen, pakkasimme reppuun lisää evästä ja 25 minuuttia saapumisemme jälkeen suuntasimme toiselle lenkille kellon lyödessä 2 yöllä.

Ehdimme juuri ja juuri poimia matkaan kaikki haastavat rastit ennen pimeän tuloa.

Kooste yön tapahtumista Hash housen seinällä. Takana olevat kilometrit näkyvät selvästi käsialassa.

Seikkailut välillä 20:00 (rastilla 27) ja 01:30 (kilpailukeskus)

Kylmä aamu.

Toisen lenkin alkuun etenimme teitä seuraillen kartan lounaiskulmaan poimien matkalta rastit 20 ja 74. Huollon jälkeen etenimme tieosuudet reipasta hölkkätahtia, mutta rastia 82 lähestyessämme Antin jalat alkoivat tuntua todella painavilta ja tahti muuttui kävelypainotteiseksi. Kaksi ensimmäistä rastia olimme aikatauluttaneet nopeiksi emmekä hölkästä huolimatta saaneet etua aikatauluun nähden, mutta rastilla 82 leimatessa olimme jälleen 35 minuuttia aikataulusta edellä.

Seuraavat helpohkot rastivälit rasteille 96 ja 37 tahti oli rauhallista ja kaivoimme repuista lisää vaatetta päälle selvitäksemme viileistä aamun tunneista. Rasteilla 37 ja 42 kahlasimme suo-ojissa ja möyrimme mudassa poroaidan ali. Tahti ei tuntunut riittävän aikataulua vastaan, joten Antinkin oli pakko totuttaa edelleen raskaalta tuntuneet jalat hölkkätahtiin. Toisaalta tämä helpotti lämmön tunteen ylläpitoa koleassa aamussa. Tieto siitä, että matkaa oli jäljellä ”enää” kuutisen tuntia ei varsinaisesti helpottanut jalkasärkyjä. Luotto suunnistukseen oli kuitenkin saatu palautettua hash housella vierailun jälkeen, joten matkaa tehtiin luottavaisin mielin ilman kiireen tuntua. Ennen rastia 44 pidettiin lyhyt kello kuuden huoltotauko, jonka seurauksena rastilla oltiin aikataulua edellä enää reilut 10 minuuttia.

Rastit 44 ja 64 olivat helpohkoja pisteitä ja niiden välin hölkkäsimme käytännössä kokonaan saadaksemme minuutteja reserviin. Mittailimme matkaa rastivälille 64 – 84 ja päädyimme sumeaa logiikkaa sivuavien laskutoimitusten jälkeen lopputulokseen, että rastin 84 tasalla meidän pitäisi olla 33 minuuttia rastilta 64 lähdön jälkeen, jos etenenisimme kävellen 12 minuutin kilometritahtia. Tämä arvio osoittautui hyvin osuvaksi ja maltoimme tällä kertaa jatkaa matkaa tarpeeksi pitkälle, vaikka näimme muiden etsivän rastia jo huomattavasti aiemmin. Lopulta osuimme rastilipulle suoraan 32 minuuttia ja 45 sekuntia edelliseltä rastilta lähdön jälkeen. Tällä rastivälillä myös Antin jalkapohjassta puhkesi ensimmäinen rakkula, mutta tässä vaiheessa emme pysähtyneet enää teippailemaan jalkoja. Matkaa oli jäljellä kuitenkin ”vain” 5 tuntia.

Hölkkäilimme pitkän alamäen rastille 94 ja löysimme oivan kahluupaikan leveän joen yli aivan rastin vierestä. Tässä vaiheessa matkaa kävely alkoi olla jo melko tuskaista ja hidasta – varsinkin seuraavan rastivälin rinteen kivikoissa. Rasti 83 löytyi kurusta ilman suurempia harhailuja ja totesimme tästä alkavan kisan varsinaisen loppusuoran. Olimme kirineet jälleen 27 minuuttia aikataulusta edelle, joten luotto suunnitelman toteuttamisesta vahvistui.

Viileetä hommaa. Pusakat päällä kohti rastia 64.

Jälkimmäinen lenkki. Kulkusuunta myötäpäivään.

Loppusuoralla

Sunnuntaipäivä oli valjennut aurinkoisena ja aamun viluväreet olivat vaihtuneet hikikarpaloihin. Kuivassa maastossa auringon porotus pehmensi pääkoppaa ja teki ylämäkien tarpomisesta raastavaa. Alamäet ja tasaiset tieosuudet etenimme edelleen hölkäten, sillä rakkuloilla oleville jaloille juoksu tuntui jopa helpommalta kuin kävely.

Rasti 52 löytyi satulasta parin minuutin koukkauksen jälkeen. Rastille 73 meni jo selkeästi ura jota seuraamalla se oli helppo poimia matkaan. Selkeällä paikalla sijainneella rastilla 63 pyöri lisäksemme samaan aikaa useampi muukin joukkue. Vaihdoimme kuulumisia Juntit OK:n kanssa. Heillä oli vielä kaksi rastia suunnitelmassa meidän suunnatessa jo kohti maalia rastin 78 kautta. Rastilla 63 aikaa maaliin ehtimiseen oli vielä tunti ja 40 minuuttia ja olimme suunnitelmasta edellä n. 45 minuuttia. Tässä vaiheessa voitiin jo siis huokaista helpotuksesta sen suhteen, että tulisimme maaliin ehtimään ajoissa.

Kohti viimeistä rastia suuntasimme suoraan ison mäen yli. Ehkä juuri tuosta helpotuksen huokauksesta johtuen keskittyminen suunnistukseen oli hieman herpaantunut emmekä osuneet suunnitelman mukaan kukkulan lakien väliin vaan ajauduimme kulkusuunnassa liikaa vasemmalle. Tämän johdosta kiipesimme rastin 78 kalliolle liian pohjoisesta ja rastin löytymiseen kului aikaa n. 10 minuuttia ylimääräistä. Leimasimme rastilla klo 11:09, joten stressiä maaliin ehtimisen suhteen ei tarvinnut edelleenkään ottaa. Olihan maaliin vain n. 2 kilometrin matka ja sekin alamäkeen.

Nyt saa tuulettaa! Loppusuoralla hymyt hieman väkinäisiä.

Lopputulos.

Maaliin hölkkäsimme lopulta ajassa 23 tuntia ja 23 minuuttia 2390 pistesaaliin kanssa. Tällä tuloksella ylsimme kokonaiskilpailun 41.sijalle ollen sarjamme (miehet, yleinen) 32. Päällimmäisenä mielessä oli molemmilla jalkojen kipu. Liikkuminen oli todella hankalaa ja loppu kisapäivä kului lähinnä jalkoja huoltaessa.

Matkaa kertyi linnuntietä rastien kautta tasan 100 km ja todellinen kuljettu matka oli arviomme mukaan n. 125 km. Saimme toteutettua suunnittelemamme reitin, johon lisäsimme vielä bonuksena rastin 66. 

Jälkiviisaana voi todeta, että rasti 55 reitin alkupuolella olisi voitu käydä mukaan ja rasti 91 olisi pitänyt käydä myöskin alussa eikä ensimmäisen lenkin viimeisenä. Lopussa, kun ajan riittävyys alkoi varmistua, mietimme vielä jonkun rastin lisäämistä suunnitelmaan. Tässä vaiheessa järkeviä vaihtoehtoja ei enää kuitenkaan ollut. Viimeiselle 5 tunnille olisi ollut toinenkin vaihtoehto rastien kiertoon rastilta 84 alkaen rastien 35 ja 45 kautta. Tällä, ja pienellä lopun muutoksella olisi muutaman kilometrin lisämatkalla ollut otettavissa 40 - 90 lisäpistettä, jotka olisivat nostaneet sijoitusta useamman sijan. Tämä mahdollisuus jäi meiltä huomaamatta seuratessamme orjallisesti suunnitelmaa ja aikataulua, jotka tuntuivat etenevän juuri sopivasti.

Näiden reitinsuunnittelukämmien lisäksi pummisarakkeeseen kertyi vuorokauden aikana virheitä ehkä maksimissaan 15 minuuttia, joten suunnistuksen sujuvuuteen olemme erittäin tyytyväisiä. Tyytyväisyyteen on syytä myös sijoituksen suhteen. Kovassa kisassa kokeneiden rogaajien seurassa pystyimme tekemään ehjän suorituksen jalkojen hiertymistä huolimatta.

Kotimatkalla totesimme yhteen ääneen, että hieman lyhemmät kilpailut sopivat meille ehkä hieman paremmin - ainakin toistaiseksi.

Kartta ja reitti kokonaan (gpsseuranta.net / täydennetty piirtämällä)

• GPS-seuranta