perjantai 4. syyskuuta 2015

Rajavillit 2 @ MM-rogaining, Kiilopää. 22.-23.8.2015



Rajavillien MM-rogainingtiimien viimeinen edustaja oli ehdottomasti kokemattomin kaksikko Mikko Purhonen ja Tuomas Aalto. Tämä kisa tulisi olemaan Mikolle toinen rogaining kilpailu ja samalla toinen rogaining kilpailu Tuomaksen kanssa.  Ensimmäinen yhteinen koitos oli kevät-rogaining Kuusijärven maastoissa maaliskuulta 2015. Kyseinen kisa oli vain neljän tunnin kilpailu, joten tässä todellakin mentiin kohti suurta tuntematonta. Tuomas oli kiertänyt aikaisemmin jo kahdeksan tunnin rogaining kilpailun Antin kanssa, joten kokemusta oli hiukan enemmän. Näin jälkikäteen voisi todellakin sanoa, että lähdettiin soitellen sotaan. Automatkalla Helsingistä Kiilopäälle sai hiukan harjoiteltua reittisuunnittelua vanhoilla kartoilla, mutta tämän lisäksi reittisuunnittelussa tulisi olemaan kaksi keltanokkaa.

Reittisuunnittelu:

Reitin suunnittelu lähti liikkeelle siitä, että huoltoon olisi tultava noin puolessa välissä reissua ja matkaa tulisi noin 100km. Tämä tarkoitti, että suunniteltiin kaksi noin 50km lenkkiä. Ensimmäisestä lenkistä (länteen läähtöpaikasta) tuli noin 56km, joten toinen lenkki saisi olla vähän lyhempi. Siitä tuli noin 40km. Seuraavaksi pohdimme kiertojärjestystä ja kiertosuuntaa. Suurin kysymys oli, kuten lienee kaikilla, että mihin aikaan tunturilla olisi hyvä olla ja missä yöllä? Pohdimme, että avotuntureilla saisi suunnistettua helposti hämärässä/pimeässäkin ja lähdimme ensin länsilenkille, jonka jälkeen vuorossa olisi yön pimeimpinä tunteina huoltotauko ja sen jälkeen tunturikierros. Tällaisessa järjestyksessä jäi myös loppuun mahdollisuus ottaa 4km tai 8km lisälenkit. Tästä oli hyvä lähteä matkaan.



Kisa:

Lehmänkellon kilahtaessa suunnistustausta kostautui ja hirmuinen pinkominen ensimmäiselle rastille alkoi. Porottava aurinko kuitenkin tuntui jo lähdössä ja Tuomas kävikin tankkaamassa lisää juomista huoltoteltalta jo 20 sekunnin kisaamisen jälkeen. Muutaman sadan metrin jälkeen oli ensimmäiset keskustelut juoksuvauhdista ja päätimme, että mennään ykköselle (78) juosten/hölkäten muiden mukana, ettei tule pummeja. No ensimmäinen rasti löytyikin sitten minuutin koukun jälkeen, kun jouduimme vähän liian alas rinteellä. Tästä toiselle rastille (63) suunnatessa vauhti ei kuitenkaan tuntunut hidastuvan ja juoksu jatkui. Mikon korkeanpaikan leiritys Dubrovnikissa ei ollut tuottanut vahvaa tulosta energian imeytymisen suhteen ja toinen huoltotauko olikin toisen rastin kupeessa olevassa kuivakäymälässä. Rastille mennessä yritimme vielä pitää kenkiä kuivina ja vältellä vettä, mutta pian huomasimme ettei siitä tule mitään ja mietimme reittisuunnitelustakin turhia kiertoja jokien takia pois. Olisi selvää, että kaikista joista tulee pääsemään yli.



Itse suunnistus tuntui todella helpolta, rastit näkyivät jo kaukaa ja suunnassa meneminen luonnistui paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kolmannella rastilla (74) oli hiukan ympyrässä pyörimistä, mutta tämän jälkeen seuraavat rastit löytyivät yllättävän helposti, (80, 33, 82, 96, 37, 34, 64, 44...). Kävelimme ylämäet, mutta polut ja tasaiset kohdat juoksimme. Rastivälillä 37-34 Mikko huomasi jaloissaan väsymisen merkkejä pitkien polkujuoksujen jälkeen. Rastivälillä 34-64 juoksimme vielä pienen pätkän tiellä, mutta tämän jälkeen oli selvää että mikäli haluamme pidempääkin viihtyä metsässä, olisi siirryttävä kävelyyn. Tässä välissä Tuomas myös ilmaisi lenkkareiden hiertävän rakkoja jalkoihin. Tämä kohta tuli olemaan reissumme kääntöpiste. Kisan jälkeisellä kokemuksella voimme sanoa, että tuolla hetkellä olisi pitänyt molempien ottaa kipulääkettä ja Tuomaksen jalat olisi pitänyt teipata kunnolla. Kokemuksen puutteen takia kuitenkin jatkoimme eteenpäin välittämättä kivuista. Liiasta vauhdista kertoi myös hyvin se, että viiden tunnin jälkeen olimme ennakkoon tehtyä aikatauluamme kaksi tuntia edellä. Aika oli kertynyt tasaisesti jokaisella rastilla.

Asfalttisuorat välillä 44-58 tuntuivat todella pitkiltä. Tällä välillä aika eteni ehdottomasti hitaimmin koko matkalla. Olimmehan tulleet paljon vauhdikkaammin alkumatkan ja monen kilometrin pituiset suorat eivät vaan näyttäneet loppuvan millään. Tästä matka kuitenkin jatkui rasteille 22-94-83. Rastilla 83 oli hieman empimistä etäisyyksien kanssa ja etsimme rastia turhan aikaisin. Lopulta kuitenkin kuru tuli vastaan ja rasti löytyi sen pohjalta. Tähänkään tuskin paljon aikaa meni, etenimme kuitenkin kokoajan eteenpäin. Rastille 52 yritimme osua kahden polun välillä olevaan yhdyspolkuun. Emme kuitenkaan siinä onnistuneet ja päätimme ottaa suuntaa rastille polun mutkasta, jotta emme vahingossa mene rastista ohi. Tämä pieni kierto oli onnistunut ja löysimme rastin erittäin varmasti. Tästä eteenpäin Mikon oikean jalan pohkeen yläosa alkoi olla jatkuvassa krampissa ja eteneminen muuttui linkutukseksi. Tuomaksen rakot alkoivat myös pahentua askel askeleelta. Tässäkään vaiheessa ei käynyt mielessäkään ottaa ibuprofeiinia vaan matkaa jatkettiin kipujen kanssa.

Rastille 73 mentiin jo melko hitaasti. Siellä teimme valinnan lähteä hakemaan rastit 32 ja 26 kerta olimme vielä kaksi tuntia edellä aikataulua. Tämä oli todennäköisesti vika tikki, sillä tuolla lenkilä molempien kivut kasvoivat sietämättömäksi. Huoltopaikalla olimme puolitoista tuntia edellä aikataulua klo. 23.30. Siellä pieni tauko ei todellekaan tehnyt hyvää kummankaan vaivoihin ja mielenlujuutta ei vaan enää ollut kummallakaan. Siellä teimme päätöksen siirtyä nauttimaan lämpimistä lakanoista kylmän metsän sijaan. Tuloksena 1050 pistettä, loistava reissu ja rutkasti kokemusta.