Retki Rogaining 10.8.2013 (8 h)

Suomen toistaiseksi ainoa täysimittainen 24 tunnin Rogaining–kilpailu järjestettiin tällä kertaa Sappeen maastoissa Pälkäneellä. Kuninkuusmatkalle Rajavillejä ei startannut, mutta leppoisammassa 8 tunnin sarjassa oltiin mukana puolustamassa edellisen vuoden voittoa.

Starttiaitauksessa tunnelma oli odottava. Kolmen tunnin reittisuunnittelun aikana oli kasattu omasta mielestämme vahva suunnitelma, jonka runkona olivat kaksi hyviä pisteitä antavaa rastilinjaa. Suurimmat kysymysmerkit suunnitelman toteutumisen kannalta olivat edellisen viikonlopun JämiMTB:stä palautuminen ja maaston kulkukelpoisuus. Lopussa oli kuitenkin oikomismahdollisuuksia ja lisälenkin paikkoja. Checkpointteja oli laskettu maalista 2 tuntia taaksepäin minuuttiaikataululla.

Lähtöaitauksen fiilistelyjä.

Tuttujen kanssa spekulointia feat. Team K & Team Hautaniemi

Ensimmäinen puolikas

Puolilta päivin startattiin matkaan ja ensimmäiselle rastille (47) koitettiin ehtiä kärkijoukoissa ettei leimaukseen tarvitsisi jonottaa. Leimauksen jälkeen päästiin ottamaan ensimmäiset tosimaistiaiset paikallisista tiheiköistä. Letkassa suossa kahlatessa letkan perältä kyseltiin, että osanneeko siellä kärjessä kukaan suunnistaa? Ilmoitimme, ettei tämä mitä suunnistusta ole vaan sulkapalloa. Lisää kysymyksiä ei esitetty.

Kisan ensimmäinen puolisko

Tunnelmapalaa retkeilyreitiltä. Keli oli raikas.

Alun rastit 50 ja 41 menivät maastoon tutustuessa ja mittakaavaan totutellessa. Jyrkänteet, hakkuuaukot ja muut risukot tekivät metsäpätkien reitinvalinnoista melkoista arpapeliä. Rastilta 86 alkoi sitten ensimmäinen selkeä rastiputki (-59-91-83-74), jossa tavoitimme useita rastilta 50 suoraan 86:lle oikaisseita joukkueilta. Liekkitiimi porhalsi edellämme karkuun. He olivat rastin 41 käyneet, joten arvelimme heidän antavan vielä hyvän vastauksen kisassa.

Jatkoimme tietä, ja hienoja maisemia tarjonnutta retkeilypolkua rastille 80, haastavalle 60:lle sekä lähteellä sijainneelle 12-rastille. Kohti rastia 40 hölkätessämme Liekkitiimi tuli jälleen vastaan ja he kertoivat pummanneensa sitä huolella. Luulimme heidän kuitenkin jo käyneen rastilla 60 ja ollen siten yhä käytännössä edellämme. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut.

Kello ilmoitti puolet ajasta käytetyksi lähestyessämme rastia 15, joka oli samalla hash house, eli järjestäjän tarjoama huoltopaikka. Pikainen tyhjennys-tankkaus –operaatio ja matka jatkui hymyssä suin. Alkumatkalla turhiin pyörimisiin ja säätöihin oli kulunut ehkä n. 5 minuuttia, joten homma oli hyvin gripissä.

Suunnat hukassa

Seuraavaksi vuorossa oli reitin suunnistuksellisesti haastavin osuus. Rastille 94 oli alun perin tarkoitus mennä suoraan metsää pitkin, mutta alkumatkan ryteikköjen perusteella muutimme suunnitelman koukuksi takakautta, jossa kartan mukaan olisi tarjolla enemmän polkua ja selkeitä suunnistusperusteita. Noh, kahta kauheampaa risukkoahan siellä sitten olikin ja kaiken kruunuksi ajauduimme liikaa itään suolle pyörimään. Lopulta rasti löytyi kauniilta paikalta. Aikaa hukkui tällä välillä 10 ylimääräistä minuuttia.

94-85-90 rasteilta yhteensä yli 20 min pummia

Maisemaa rastilta 94.

"Ei Rajavillitkään koko aikaa seikkaile, ne vetää mustikoita välillä". Taustalla reissun rankin ryteikkö.

Seuraavalle rastille 85 oli tarkoitus kipitellä harjannetta pitkin. Hyvänä maamerkkinä odotimme notkoa n. 400 m ennen rastia. Notko tulikin eteen ja rankkasimme sen reissun pahimmaksi ryteiköksi. Kömmimme sen yli ja toisella puolella olimme tyytyväisiä, kunnes eteen ilmestyi järvi. Pikainen paikannusoperaatio ja totesimme ylittäneemme väärän notkon. Pääsimme siis kokemaan notkon ihanuuden uudestaan. Tappiota arviolta 5 minuuttia.

Seuraava rasti 90 oli loppusuoran alkupiste. Tietä pitkin hölkötellessä ajatukset kääntyivät jo lopun spekulointeihin ja metsään kurvatessamme keskittyminen ei ollut ehkä aivan vaaditulla tasolla. Ylitimme suon ja nousimme väärää mäkeä. Totesimme, että mäki on väärä, mutta nousimme silti. Mäeltä uusi suunta, joka sekin meinasi viedä reilusti rastikalliosta ohi. Ylimääräistä aikaa kului taas. Tällä kertaa selvittiin alle 5 minuutilla, mutta tekemisen taso oli aivan karseaa. Sovimme että nyt otetaan homma taas hanskaan.

Jälkikäteen ajateltuna kaikki nämä kolme virhettä olisivat olleet vältettävissä, jos molemmilla olisi ollut kompassi matkassa. Kaksi ensimmäistä olivat selkeästi kompassinkäyttäjän nukahduksia ja kun toisella ei ollut mahdollisuutta varmistaa suuntaa niin virheet pääsivät tapahtumaan. Tästä voisi kai jotain oppiakin – tai sitten keskittyä jatkossa siihen sulkapalloon.

Loppusuoraa

Suunnitelman mukaan aikaa rastilta 90 loppujen rastien kautta maaliin kuluisi 1:40. Jos leimatessa olisi jäljellä 2 tuntia tai enemmän, voisi rastin 72 hakea vielä matkaan. Edellä mainittujen virheiden jälkeen onnistuimme juuri ja juuri piippaamaan rastileimat tasan 6 tunnin kohdalla. Rohkeasti suunnitelman mukaisesti siis kohti rastia 72, jonka löysimme ongelmitta ja apinat olkapäiltä hyppivät suoraan alas viereisiltä kalliojyrkänteiltä.

Loppusuora.

Aikataulu oli tiukka ja maasto oli osoittautunut hitaaksi kulkea, joten jätimme rastin 30 väliin. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä katkoviivapolku kohti seuraavaa rastia oli kokolailla olematon. Haastavan rastin 32 otimme haltuun kylmäpäisesti ja runnoimme pusikon läpi tielle ja kohti rastia 52 pari minuuttia suunniteltua aikataulua perässä.

Pelivaraa oli vielä käytettävissä rastin 20 muodossa. Monen vaiheen jälkeen päätös rastin hakemisesta mukaan tehtiin juuri ennen rastiristeystä. Kello näytti aikaa kuluneen 7:25:00. Etukäteen tästä pisteestä maaliin oli arvioitu kuluvan 32 minuuttia ja rastin haku tarkoittaisi ylimääräistä 5 minuuttia. Voimia tuntui riittävän vielä, joten ajattelimme juoksevamme ne 2 minuuttia vielä kiinni lopun tieosuudella.

Rasti löytyi, sitten juostiin. Loppuhuipennuksena oli nousu Sappeen huipulle maaliin laskettelurinnettä pitkin. Tähän viimeiseen 700 metriin oli arvioitu kuluvan 10 minuttia, joten kun rinteen juurelle saapuessa aikaa oli vielä 13 minuuttia niin fiilis oli kerrassa mainio. Rinnekin talsittiin ylös suunniteltua nopeammin ja maalipiippaukset leimattiin ajassa 7:53:50.

Poika kotiin

Maalissa fiilis oli hyvä, sillä fyysisesti olimme onnistuneet tekemään todella hyvän ja tasaisen suorituksen. Tiesimme myös suunnitelmamme hyväksi. Ainoa miinus olivat suunnistusvirheet, joiden tiesimme maksaneen ainakin 20 minuuttia ja käytännössä kymmenen pistettä (rastit 30 ja 71).

Sauna ja hyvä ruoka tuntuivat pitkän suorituksen jälkeen mahtavalta. Lisää herkkua oli luvassa palkintojenjaossa, jossa kuulimme voittaneen 8 tunnin sarjan 8 pisteen erolla seuraavaan. Piste-eron suuruus oli pienoinen yllätys. Ilmeisesti muut joukkueet olivat sitten sortuneet vielä suurempiin virheisiin. (tulokset)

Mukavaa oli, kiitokset siitä kilpakumppaneille, järjestäjille sekä kilpailun sponsoreille.

Kiitosh!

Kartta ja koko reitti (55,8km). Rasteista sai pisteitä ensimmäisen numeron verran, eli esim. 20 = 2 pistettä, 85 = 8 pistettä jne.