Ursak 11.8.2012

Rajavillit osallistuivat naisjoukkueen voimin tämän vuoden kisaan, joka kisattiin Kolilla. Olimme siirtyneet Joensuuhun hyvissä ajoin edellisenä iltana. Aamulla herätys oli jo ennen seitsemää hieman levottomasti nukutun yön jälkeen. Liekö ollut jo jännitystä ilmassa. Aamupalan jälkeen auton nopea uudelleenpakkaus ja nokka kohti Kolia. Pyörät hylättiin n. 10km päähän kilpailukeskuksesta. Ennakkotiedon mukaan pyörät haettaisiin mukaan n. 5 tunnin kohdalla kisaa.

Kilpailukeskus oli satamassa. Materiaalin jaossa saatiinkin vain reittikirjat ja kilpailukortit. Kartat tuli hakea kisan alettua ensimmäisenä tehtävänä seinällä olleen mallikartan avulla muistisuunnistuksena. Startti oli klo 10 ja yllätys yllätys kartat olivat Kolin rinteessä. Kartoille juostiin retkeilyreittiä pitkin saaden jalat kunnolla hapoille jo ekassa ylämäessä. Mielessä käynyt lämppä ennen starttia olisi voinut olla ihan paikallaan näin jälkikäteen ajatellen.

Samaa reittiä takaisin alas ja kanooteilla kohti ensimmäistä rastia. Uimapatjat piti kuljettaa kanootissa mukana ja päädyimme hinaamaan niitä kanootin perässä. Maisemat olivat hienoja ja melonta tuntui yllättävän hyvältä alkuun, loppua kohti alkoi kiristämään. Yhden melontarastin kautta siirryimme kanootin jättöpaikalle ja siitä uimapatjat alle ja veteen. Patjailureitti kulki pitkin pitkää saarijonoa, välillä patjailleen, välillä patjaa rannassa raahaten. Viimeisen patjailurastin jälkeen päätimme mennä mahdollisimman nopeasti suoraan maihin, jotta saataisiin ilmat pihalle patjoista ja vauhtia etenemiseen. Hermot ja hartiat olivat jo kiristyneet täyden patjan raahaamisesta kuivalla maalla. Reitinvalinta osoittautui onnistuneeksi, sillä ennen pyörien jättöpaikkaa olimme jälleen yhdessä muutaman patjailuun edellä lähteneen joukkueen kanssa.

Ensimmäisellä melontarastilla

Saariseikkailua uimapatjojen kera

 Metsää pitkin pyörien luokse ja hyvää mielikuvitusta ja pakkaustaitoa käyttäen otettiin tyhjä uimapatja, melontaliivit ja reppu mukaan pyöräilyosuudelle. Ylävartaloon tavaroiden kertymisen ja siten muuttuneen painopisteen takia toinen joukkueen jäsenistä kellahti kumoon kompastuttuaan fillariinsa. Ylösnouseminenkin oli suorastaan haasteellista ylimääräisen painon kanssa.

Lyhyt mutta sitäkin hapokkaampi pyöräily ja pirun kirkkoon, jossa odotti luolasto. Pyörä ja muut kamat jätettiin tien sivuun, kypärä pakollisena päässä. Kreppejä pitkin metsään ja luolalle, jossa odotti nauhalla merkitty reitti. Reitin varrelta piti löytää kaksi rastia. Lohkareista muodostuneessa luolastossa oli pimeitä, sekä todella kapeita ja ahtaita paikkoja. Omaa lamppua ei saanut olla, järjestäjät olivat kaksi lamppua vieneet edellisenä päivänä. Onneksi välillä pääsi valoisampiin osiin luolastoa. Reitti vaati aikamoista notkeutta ja rohkeutta. Välillä joutui toden teolla miettimään miten mistäkin raosta mahtuu menemään. Ohjeistuksena järjestäjien puolelta oli että pimeisiin aukkoihin pitää mennä jalat edellä. Kolhuilta ja naarmuilta ei voinut välttyä, mutta se kuuluu asiaan. Meillä suht pienikokoisina luulisi olleen vielä helppoa isompiin miehiin verrattuna. Ensimmäinen rasti osui hyvin kohdalle, mutta toisesta menimme aluksi ohi. Pienen etsiskelyn jälkeen saimme leimattua toisenkin ja palasimme takaisin pyörille pakkaamaan kaikki kamat mukaan kohti seuraavaa pyörärastia.

Matka jatkui pyöräilleen Paimenenpolun parkkialueelle. Tehtävänä oli juosta Paimenenpolku ympäri (n. 3km) ja sen varrelta löytää rasti. Upeita maisemia pääsi jälleen ihailemaan. Koko lenkki tuli juostua läpi ja rastikin löytyi. Pyörät taas alle ja hakemaan kaksi viimeistä pyörärastia. Juoksu avasi jonkun verran jalkoja ja pyöräilykin alkoi tuntua mukavammalta.

Paimenenpolulta

Fillarointi päättyi takaisin lähtöpaikkaan, jossa piti vielä uida vesitrampoliinin ympäri ennen maalileimausta. Loppuaika meillä oli 6h 41min. Alun perin kisan tavoiteaika oli 8h, mutta järjestäjät päätyivät lyhentämään rataa ennen kisan alkua kylmän kelin takia. Onneksi, sillä muuten olisi ollut paljon enemmän melomista, sekä patjailuosuuden pituus olisi tuplaantunut.

Onneksi kramppi iski vasta loppumetreillä! Enää vähän matkaa maalileimaukseen.

Maalissa :)

Reitti oli hyvä ja haastava. Erityisesti luolasto oli upea ja erilainen kokemus. Maaston ja reitin haastavuudesta kertoo myös se, että jo kisan puolessa välissä molemmat olivat hyvin hapoilla. Onneksi loppua kohti vähän helpottui. Mukavaa oli ja kokonaisuutena suoritukseen voi olla tyytyväinen, kun ilman isompia pummeja selvittiin radasta läpi ja jäi siellä vielä joukkueita meidän taaksekin tuloksissa. Katsotaan jos ensi vuoden Ursak osuisi sopivaan aikaan, niin voisi lähteä sinne uudelleen.

-Marja ja Johanna