V Retki Rogaining 28.7.2012 (8H)

Tämän vuoden ainoa kotimainen täysimittainen 24 tunnin rogaining-kilpailu kisailtiin Pirkanmaalla Tampereen ja Oriveden suunnalla heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Keskuspaikkana toimi Viitapohjan kylän kupeessa sijaitseva ratsastustila. Vaikka suunnitelmia täysipitkän sarjan suhteenkin heräteltiin alkukesällä, päädyttiin lopulta 8 tunnin ”rentosarjaan”, mikä oli olosuhteet ja kunnon huomioiden varmasti oikea ratkaisu.

Mukaan kisaan ilmoittauduttiin kovakuntoisimmaksi arvioidulla kaksikolla. Ennen kisaa ilmenneet polvivaivat varjostivat valmistautumista, mutta kun juoksulupa heltisi kolmelta eri lääkäriltä, päätettiin lähteä leikkiin mukaan turvonneesta nivelestä huolimatta. Useammankin joukkueen kokoaminen kisaan oli suunnitteilla, mutta lopulta osallistujalistalle saakka päätyi vain ”ykkösjoukkue”. Se oli tosin jossain vaiheessa saanut nimekseen ”Rajavillit 3”. Hämäystä ja psykologista sodankäyntiä vastustajien suuntaan tietenkin ;p 

Reittiä piirtelemään

Kisapaikkaa kohti suunnattiin Lappeenrannasta kohta aamu-viiden jälkeen ja perille saavuttiin juuri sopivasti ennen karttojen jakoa. Lakana kouraan ja suunnittelemaan siis.

Kisapaikalla tankkausta helteistä päivää varten.

Kisajärjestäjien ansioksi on sanottava, että kartta tarjosi paljon haasteita ja mahdollisuuksia reitinvalintaan. Hetkeen sopivaa lähtökohtaa ei meinannut löytyä, kunnes kilpailukeskuksen luoteispuolella sijaitsevan järven pohjoispuolen pistepottilinja päätettiin reitin lähtökohdaksi. Teitä seuraillen helpohkon oloinen 8 + 9 + 9 + 8 pisteen aloitus johdattaisi Kämmenniemen kylälle, josta olisi hyvä jatkaa sopivan pituinen lenkki kartan eteläpuoliskolle.

Reittiä suunnitellessa käytettiin varjopaikat tarkasti hyödyksi.

Kilpailukeskuksen lähellä oleva rasti 70 päätettiin ottaa alkupalaksi ja loppulenkki hahmottui helposti teitä seuraillen ja hyviä pisteitä antavia rasteja poimien. Siksakkiin ei olisikaan enää ollut varaa, sillä reitin pituudeksi mittailimme kartalta 53 km. Suunnitelmissa oli 60 km tavoittelu, mutta helteinen keli ja jalkavaivojen vuoksi puutteelliseksi jäänyt valmistautuminen aiheuttivat pientä epävarmuutta siitä. Jos tossu liikkuisi napakasti, olisi n. 6 km lisälenkillä loppupäässä otettavissa vielä 22 lisäpistettä (57-33-12-83-51). 

Vauhdilla alkuun

Matkaan päästiin puoliltapäivin auringon porottaessa armotta. Ensimmäinen rasti 70 löytyi helposti, vaikka matkalla oli pienoista säätöä varusteiden kanssa. Kuvia räpsittiin, tossu liikkui ja maisema vaihtui kilpakumppaneiden kanssa rupatellessa. 85 oli myös helppo nakki, samoin 95. Matkalla rastille 96 muutaman pienen oikopolun löytäminen maastosta aiheutti vähän päänvaivaa, mutta tarkan havainnoinnin ja suunnistuksen ansiosta niistä ei seurannut mitään suurempia kämmejä. Rastilta 96 tielle kömpiessä aikaa oli kulunut 2 tuntia ja totesimme alkuvauhdin perusteella 60 kilometrin rajan olevan mahdollinen.

Rasti 81 löytyi myös ongelmitta, mutta napakka alkuvauhti alkoi tuntua. 81 – 10 välinen tie oli todella mäkinen, mikä yhdessä edelleen kuumasti paistavan auringon kanssa söi energiavarastoja rutkasti. Kymppirastin juomatäydennyspaikka tuli siis tarpeeseen.

Lähtölupaa odottamassa.

Sitten mennään!

Polttavalla asfaltilla kohti rastia 70.

Suunnitelman muutoksen paikka?

Selkiä edessä, juostaan kiinni :)

Maisemissa ei ollut valittamista.

Virkistystauko Kuuslahden pohjukassa.

Taas 8 pistettä lisää. Rastipisteet olivat kautta linjan selkeitä. Tästäkään kivestä ei voinut erehtyä :)

Kaitaveden ylitys Kämmenniemen kulmilla.

Kisan aikana tankkasimme nesteitä 6-7 l / hlö. Täydennys tuli tarpeeseen.

Rankka keskipätkä

Seuraavien neljän rastin ajaksi suunnistuksen luonne muuttui. Kantavana teemana oli energiatehokas eteneminen isoa tietä pitkin ja alkukisan rasteihin verrattuna haastavampien rastipisteiden tarkka napsiminen kyytiin matkan varrelta. Suuriin virheisiin ei olisi varaa, sillä maaliin oli vielä matkaa eikä suuria oikaisumahdollisuuksia enää ollut.

Rasti 77 näkyvissä. Ei ongelmia.

77 oli helppo, mutta 92:lle tarvittiinkin jo todellista tarkkuutta. Lähdimme metsän puolelle hieman liian aikaisin ja kuvittelimme olevamme toisella puolella suota. Onneksi rastikallio kuitenkin löytyi viereisen nyppylän kautta. Päätimme pitää tankkaustauon takaisin tieuralle päästyämme. Simppeli ”omia jälkiä takaisin” –suunnitelma kostautui heti, kun mielessä olivat suunnistuksen sijaan ruispalat ja banaanit. Matka tuntui pitkältä ja epäilimme jo tulleemme liian pitkälle tiestä ohi, mutta pienen haravoinnin päätteeksi löysimme onneksi takaisin sille. Tässä oli vähän tuuria mukana – sekä rastin löytymisessä, että tielle paluun pummin paikkaamisessa.

Reilut 5h takana ja pummin jälkeinen energiatankkaus työn alla. Nyt täytyy keskittyä.

Rastille 42 menimme tarkasti suunnistaen. Suunnitelma oli kulkea suon pohjoispuolelta, mutta vaikeakulkuinen maasto ohjasi meidät sen eteläpuolelle, minkä huomasimme onneksi heti. Sieltä kautta rastin lähestyminen olikin lopulta varsin helppo. Matkalla rastille 74 totesimme, että lisälenkille saisi heittää hyvästit ja peruslenkinkin suorittaminen tulisi menemään aika tarkalle. Rasti löytyi kerralla ja kun reissun pisin maastopätkä isolle tielle osui hyvin, oli aika siirtyä loppusuoralle.

Pellon laitaa kohti maalia. Loppusuora alkaa.

Loppusuoran läpsyttelyt

 Kun lisälenkki oli hylätty, rasti 72 avasi loppusuoran. Leimauksesta aikaa maaliin selviämiseksi oli vähän alle 2 tuntia ja matkaa oli taitettavana vielä n. 15 kilometriä. Tähän mennessä olimme tulleet 8,5 min / km tahtia, jota pitäisi kiristää loppumatkalle jos aikoisimme ehtiä. Jalka tuntui kuitenkin sen verran painavalta, että otimme viimeisen rastin poisjättämisen harkintaan.

Viilennystä järvivedestä.

Rasti nro 93 löytyi myös helposti, samoin 61. Rastilla 61 matkaa oli jäljellä n. 6 km ja aikaa 50 minuuttia. Selvä peli, viimeinen rasti oli jätettävä pois ja koetettava ehtiä maaliin ajoissa. Voimat olivat jo todella vähissä, mutta tsemppasimme itsemme hyvään hölkkävauhtiin. Asfalttitieltä viimeisellä oikopolulle käännyttäessä aikaa oli jäljellä n. 13 minuuttia. Pikkutien lopussa ajauduimme väärälle uralle ja sekunnit tuntuivat juoksevan entistä nopeammin. Aikaa palaamiseen ei enää ollut, joten vedimme maaston poikki suunnalla pellon laitaan, josta takaisin tielle ja reitille.

Loppukiri menossa. Matkaa jäljellä vajaa 1,5km ja aikaa vähän yli 12 minuuttia.

Lyhyt ylämäki ja ajan tarkastus. Maalina toimiva maneesi näkyi jo mäen päällä, mutta sinne joutuisi kiertämään vielä pienen lenkin. Aikaa oli kolme minuuttia. Sitten juostiin. 

Maalissa

Loppukiri rakenneltiin kasaan viimeisistä voimanrippeistä ja sport-identin piipatessa maalileimauksen merkiksi kellossa oli aikaa vielä 50 sekuntia. Tarkalle siis meni. Parkkipaikalta varusteita hakiessa ja aiemmin maaliin tulleiden kilpakumppaneiden kanssa kuulumisia vaihdellessa kävi ilmi se, minkä olimme kisan aikana jo huomanneet: muilla oli ollut varsin erilaiset reittisuunnitelmat. Kahden ja kuuden tunnin välillä emme nähneet ketään muita kilpailijoita.

Valmista.

Arvelimme peruslenkkimme riittävän varmasti johonkin top-10 sijoille ja lisälenkin turvin kuvittelimme pisteiden riittävän kärkikahinoihin. Lisälenkki jäi haaveeksi, emmekä ehtineet käydä viimeistä peruslenkin rastiakaan, joten emme olleet kovin toiveikkaita sijoituksen suhteen. Yllätys oli siis melkoinen, kun tuloslistalla joukkueemme nimi koreili ylimmällä rivillä. Osa joukkueista oli käynyt useammankin rastin meitä enemmän, mutta arvokkaat rastit olivat näemmä ratkaisseet pelin eduksemme. 

Loppufiilikset

Hyvän sijoituksen myötä tunnelmat olivat kisan jälkeen hyvät, mutta suoritusta pohtiessa tulee väkisinkin mieleen, että parempaan olisi joku toinen päivä pystytty. Suunnistuksellisesti suoritus lähenteli nappisuoritusta, mutta kisan aikainen tankkaus ei tällä kertaa pärjännyt kuumalle auringonpaisteelle ja energiatasot pääsivät tipahtamaan. Reitin pituudeksi tuli lopulta yli 56 km, joten ennen kisaa mitattu 53 km oli aika pahasti pielessä. 

56 km / 91 pistettä.

Kartta ja rastipisteet olivat parasta tasoa mitä näissä vähissä rogaining-kisoissa vastaan on tullut. Tarjolla oli aidosti monta hyvää reittiratkaisua niin 8 tunnin, kuin varmasti myös 24 tunnin sarjaan. Meidän käymämme rastit olivat suunnistuksellisesti hyviä pisteitä ja ennakkoarvailuista poiketen maasto oli pääosin helppokulkuista. Järjestelyistä ei muutenkaan juuri mitään negatiivista tule mieleen, tosin jonkinlainen ruokailumahdollisuus myös ennen kisaa (vaikka omakustanteinen) olisi ollut meille kauempaa tulleille varsin mukava asia.

Palkintopöydästä kotiin viemisiksi pokattiin kävelysauvat. Kai niillekin vielä joskus keksitään käyttöä. Ehkä.