Spring Adventure 10.5. (Rajavillit 2, miesten sarja)

Perinteinen Spring Adventure keräsi ennätysmäärän osallistujia tällä kertaa Hyvinkään ympäristöön. Rajavilleiltä oli matkassa 2 joukkuetta, joista kakkosjoukkue kisaili miesten kilpasarjassa Markuksen ja Antin voimin. Tavoitteena oli tehdä hyvä treeni kesän Rokua-seikkailua varten.

Valmistautuminen seikkailuun jäi melko vähäiseksi ja viikko käytettiin lähinnä edellisen viikonlopun TioMila-reissusta palautumiseen. Antilla oli perjantaina ohjelmassa vielä päiväreissukomennus Tanskan maaseudulle, mutta lähtöviivalle asettautuessa koko joukkue oli suunnilleen hereillä. Univelkahan kuuluu seikkailukisoihin, eikös?

Lähtökomento kajahti ilmoille klo 10:00 ja n. 30 sekuntia myöhemmin tehtiin kisasuunnitelmaan ensimmäinen muutos, kun päätimme suorittaa joenylitys-questin heti alkuun. Tällä toivoimme pystyvämme välttämään ennakkospekulaatioissa esiintyneet questille jonotteluajat. Pari muuta joukkuetta oli päätynyt samaan ratkaisuun, mutta valinneet paremman reitin. Jouduimme siis kuitenkin jonottamaan n. minuutin verran questille pääsyä, mutta saimmepahan suoritettua homman alta pois ennen kuin köydet alkoivat löystyä loppukisaa kohti.

Tästä suuntasimme muiden perään ensimmäiselle 4 km simppelille suunnistukselle, joka sisälsi 3 rastia. Heti ensimmäisen rastin jälkeen kolhittiin vähän polvea kaatunutta puuta ylittäessä ja muutaman minuutin ajan liiketahti oli hyvin verkkaista. Yksi rasteista oli viime hetkellä siirretty paikasta toiseen, mutta tämä ei aiheuttanut ongelmia. Ennen vaihtoon tuloa olimme ohittaneet jo 4 joukkuetta.

Vaihdossa otimme ripeästi fillarit alle ja suuntasimme pitkälle pyöräilyosuudelle, jonka 2 ensimmäistä rastia olivat samat kuin edellisellä osuudella. Ripeällä vaihdolla ja hyvällä alkutahdilla ohitimme 5 joukkuetta ennen ensimmäistä, ja 5 joukkuetta lisää ennen toista rastia. Seuraavalla rastivälillä missasimme parhaan reitinvalinnan, koska tulkitsimme kielletyn tien vieressä menevän pyörätien kielletyksi. Reittikirjassa oli selkeästi kerrottu että se oli sallittu, mutta taas kerran sen lukeminen unohtui. Univelkojen piikkiin. Huonosta reitinvalinnasta ja umpikujaan ajosta huolimatta sijoitus parani tälläkin välillä pari pykälää, eli meno maistui fillareilla.

Pyöräilyn kolmosrastin jälkeen päästiin teknisemmille poluille, mikä sopi meille mainiosti. Kuudennen rastin jälkeen päästiin polkemaan 1,5 kilometrin hieno pitkospuuosuus, jonka lopussa saavutimme pari joukkuetta ihmettelemässä sijaintiaan. Paikallistimme itsemme kartalta n. 300 metriä toivotulta polulta luoteeseen ja ajamamme polku ei vienyt oikeaan suuntaan. Muiden kääntyessä takaisin etsimään oikeaa polkua, me suuntasimme kohti rastimäkeä, joka näkyi hakkuuaukean toisella laidalla. Hakkuun toiselta puolelta ei polkua löytynyt ja suuntasimme rastimäelle. Saavutimme pian mäelle vievän polun, joka oli sama jolta olimme aiemmin lähteneet. Turhaan hakkuulla puskemiseen tuhlaantui pari minuuttia, mutta ilmeisesti muilla meni pidempään, koska nostimme sijoitusta tällä rastivälillä taas 3 sijalla.

9. rastilla aikaa tuhraantui jälleen pyörimiseen, koska etsimme rastia sieltä paikasta mihin se oli karttaan merkattu. Koska käytössä ei ollut rastimääritteitä, piti maastoa haravoida viiden minuutin verran ennen kuin rastilippu löytyi. 10. rasti heti perään oli aiheuttanut monille ongelmia ja mekin etsimme sitä väärästä paikasta muutaman extra-minuutin. Lopulta lippu antautui hiekkakuopan pohjalta.

Upeaa pyöräilypitkosta!

Rastille 7 paikannus pellonkulmasta ja suunta polulta pois sinne missä polku kartan mukaan on. Rastin kaarella takaisin samalle polulle. Ysirastin todellinen paikka merkattu violetilla. Kymppirastin tienoota sai soveltaa tosissaan että osui muodot oikein. Se on sitä seikkailu-urheilua :)

Rastit 11 - 13 otettiin tarkasti ja matkavauhtia pudotettiin hieman, jotta rastilla 14 odottavalle suunnistustehtävälle säästyisi voimia. Suunnistusta varten pyörät parkkeerattiin sijalla 11 ajassa 2:25, n. 35 minuuttia kärkeä perässä.

Suunnistuskartta oli tehty ilmakuvasta, joten otimme matkaan myös pyöräilyn kisakartan helpottamaan maaston tulkintaa. Suunnistus sujui hyvin, mutta hiekkamontun reunoilla kiipeily vei voimia ennakoitua enemmän. Suunnistustehtävän 5. rastivälillä lähdimme koittamaan oikaisua metsän läpi kierrellen kisakarttaan merkittyjä kuoppia. Valinta osoittautui hitaaksi kulkea ja ensimmäistä kertaa alun jälkeen menetimme sijan rastivälillä. Loppu suunnistuksesta sujui ongelmitta.

Pyöräilyn loppuosuus oli selkeää tievoittoista poljentaa. Yksi rastinotto meni vähän pyörimiseksi, kun rasti olikin toisella puolella jokea mitä olimme kartasta tulkinneet. Pyöräilyosuuden päätteeksi vaihtoon tultiin ajassa 3 tuntia 53 minuuttia, eli n. 52 minuuttia kärkeä perässä. Sijoitus oli tässä vaiheessa 12., mutta 8. sijaan oli matkaa vain 5 minuuttia eivätkä kaikki edellä etenevät joukkueet olleet suorittaneet vielä joen ylitystä, jonka hoidimme itse alta pois heti alkuun.

Ripeällä vaihdolla hyökkäsimme kohti melontaa ohittaen vaihdossa yhden joukkueen, mutta kajakkia rantaan asetellessa toiselle seikkailijoista iski selkään armoton kramppi. 10 minuutin selällään makailun jälkeen kajakkiin pujottautuminen onnistui hammasta purren, mutta edelleen koko selkä oli aivan jumissa ja melominen oli lähinnä käsien heiluttelua.

Alkupuolella melontaa pohdimme jo kisan kesken jättämistä, mutta koska melontaosuuden jälkeen oli jäljellä vain lyhyt epilogi, päätimme jatkaa ainakin melonnan loppuun. Onneksi melonnassa ei tarvinnut paljoa suunnistaa ja kajakki kulki kohtuullisesti "yksimoottorisenakin". Yksi päivän haastavimmista tehtävistä - kajakista nousu jumissa olevan selän kanssa - sujui yllättävän hyvin, joten päätimme suorittaa myös viimeisen questin, eli finnfoam-kellunnan.

Etukäteen pohdittiin, kummalla rannalla tämä rasti on. Lopulta se ei ollut kummallakaan rannalla.

Finnfoameja hakemassa.

Loppukellunta. taustalla joen ylitys, jonka suoritimme heti kisan alkuun.

Loppuleimaus. Lopun liiketahdista kertoo 30m loppusuoran väliaika: 31 sekuntia :)

Maaliin leimasimme ajassa 5:16:45 sijalla 14. Tuloksissa eroa voittajaan tuli lopulta 1 tunti ja 20 minuuttia. Ilman lopun selkäongelmia olisi tullut hyvä kamppailu kymmenen parhaan joukkoon mahtumisesta. Kisan alkupuoli oli varsin hyvää tekemistä, mikä lupaa hyvää kesän seikkailuja ajatellen.

Tämän kisan opetukset menevät valmistautumisen tärkeyden puolelle. Kylmiltään vähän nukkuneena tällaiset koitokset aiheuttavat näköjään monenlaisia ongelmia.

• Kuljettu reitti pyöräilyn kartalla
• Kuvia

Salpaus-Rogaining 3.5.2014

Salpaus-rogainingiin Rajavillit osallistuivat tänä vuonna yhdellä naisjoukkueella 6h sarjaan. Kisakuntoa lähtivät testaamaan Marja ja Johanna. Rogaining järjestettiin tänä vuonna Vierumäellä. Kisakuntoa testattiin jo heti ajomatkalla poliisien puhallutuksella. Ei värähtänyt viisari urheilujuoman voimasta.

Reittisuunnitteluun oli aikaa melkein kaksi tuntia. Tällä kertaa reittiä pyöriteltiin moneen kertaan ja tehtiin tarkkoja laskelmia pisteiden suhteen. Pitkään pohdittuamme päädyimme lähtemään kartan itäosaan ja etelästä pohjoiseen kiertäen. Loppuaika kuluikin sitten vessajonossa, joka oli PITKÄ.

Liikkeelle lähdettiin reippaasti kohti rasteja 22 ja 74, jotka löytyivät helposti. Kohti rastia 55 juostessa alkoi kova raekuuro, joka jättikin maan valkoiseksi. Raekuuron hyvä puoli oli, ettei se kastellut vaatteita kuten vesisade. Rastit 92 ja 42 löytyivät helposti. Rastille 62 mentiin rannan kautta ja välillä kiivettiin nelivedolla mäkeä ylös. Tämän jälkeen alettiin pohtia pitäisikö kuitenkin käydä rastilla 95, koska olimme aikataulua reilusti edellä. Päätimme hakea sen. Tämä oli lopulta huono päätös ja kostautui myöhemmin. 95 rastipaikka löytyi hyvin, mutta rastia ei näkynyt missään. Aikamme pyörittyämme soitimme järjestäjille ja lupasivat lähettää paikalle jonkun. Saimme jatkaa matkaa ja pisteet lisättäisiin maalissa tulokseemme. Tässä pyörimisessä tuhraantui turhaa aikaa.

Raekuuron merkkejä näkyvissä

Ja välillä aurinko paistoi

Tässä piti olla rasti nro 52, mutta eipä löytynyt lippua eikä leimasinta

 Jatkoimme rastille 52 ja matkalle osuneella juomapisteellä kuulimme tämänkin rastin puuttuvan. Menimme rastipaikalle ja taas soitto järjestäjille. Rastille 104 mennessä aloimme pohtia miten lyhennämme loppumatkaa, koska olimme jo aikataulua jäljessä. Päätimme hakea rastit 83, 71 ja 91. Tämän jälkeen suuntasimme rastille 41, joka oli taas huono valinta. Eteneminen oli todella hidasta ja ojat olivat levinneet lammikoiksi. Haastetta väsyneille jaloille toi tasapainoilu useiden ojien yli kapeita puita pitkin. Yli päästiin pahemmin kastumatta. Rastin 41 jälkeen jatkoimme tällä kertaa tietä pitkin rastille 44 ja sitten olikin lähdettävä kohti maalia. Ja mikäs sen mukavampi lopetus kuin juosta pitkää suoraa asfalttitien reunaa maaliin. Auts.

Ehdimme maaliin juuri sopivasti ilman sakkoja. Pisteitä tuli kerättyä 1040 ja sijoitus 20. Reitin muuttaminen kesken matkan oli huono ratkaisu. Siinä menetettiin todennäköisesti paljon pisteitä, kun loppumatkasta jäi monta pistettä hakematta ajanpuutteen vuoksi. Tästä oppineena seuraavaan kisaan. Muuten kisa sujui hyvin ja hauskaa oli!

Maalissa!

Kevät-Rogaining 30.3.2014

Sipoonkorven maastossa kisailtu Kevät-Rogaining tarjosi kevään ensimmäiset sulanmaan rastijahdit. Rajavillien porukasta aurinkoisesta kevätsunnuntaista ehti tällä kertaa nauttimaan vain Antti. Osittain samassa maastossa oli rogattu viimeksi loppiaisena, mutta tällä kertaa erikoisuutena oli tarkka suunnistuskartta (1 : 11500), jonka ansiosta rastipisteitä oli normaalista poiketen myös pienipiirteisissä paikoissa.

Kevättä oli aistittavissa ilmassa jo kisaviikolla - valitettavasti. Tavoittena oli kipitellä tämä rogaining ennen antihistamiiniin turvautumista, mutta kisaa edeltävänä iltana oli pakko käydä pilleripurkilla jotta kaikki tankatut nesteet eivät vuotaisi ainakaan nenän ja silmien kautta ulos. Ennen lähtöä hieman epäilytti miten kroppa sopeutuu tähän, mutta onneksi mitään ihmeellistä ei kisan aikana tapahtunut.

Lähtöpaikalla Kuusijärvellä ehdin vaihtaa kuulumiset Team Hautaniemen kanssa ja siitä suuntasinkin kohti lähtöpaikkaa ilman suurempia ennakkojännäilyjä. Normaalista rogaining-käytännöstä poiketen erillistä suunnitteluaikaa ei ollut tarjolla vaan kello lähti käymään kun kartan sai kouraan. Olin ajatellut etukäteen tekeväni karkean suunnitelman nopeasti ja tarkentavani sitä matkan varrella. Käytössä oli 4 tuntia tehokasta peliaikaa rastien hakuun.

K-pisteelle oli matkaa parisataa metriä. Tällä matkalla ehdin päättää reitin kiertosuunnan ja katsoa reitin ensimmäiselle rastille. Jatkoin suoraan K-pisteeltä löntystelyä kohti rastia 20 piirrellen samalla reittiä eteenpäin. Vähän ennen rastia sujautin kartan takaisin pussiin ja lähdin toteuttamaan suunnitelmaa.

Ensimmäiset rastit (20-51-72) napsuivat kohdilleen kerralla. Alunperin ajattelin jättäväni rastin 34 pois, mutta alun polkupätkällä olin ehtinyt vilkaisemaan loppupäätä jo senverran että ajattelin hakea sen kuitenkin matkaan ennen rastia 32. Samalla kartantutkiskelulla huomasin kartan itäosan tienkiertomahdollisuuden ja muutin vähän alkupään reittiä siirtämälllä rastit 37 ja 55 aikaisemmaksi.  Maasto vaikutti kuivalta ja nopeakulkuiselta ja soiden ylitys sujui ongelmitta niiden ollessa vielä jäässä.

Valtatiemallin suo.

Pakollinen maalaismaisemakuva.

Rastit 34, 32 ja 74 löytyivät ongelmitta. Rastilla 37 oikeaa kivenkoloa piti etsiä pari minuuttia, mutta siitä eteenpäin (55-28-54-36) osuivat taas kerrasta. Rastin 29 olin jättänyt jo kertaalleen pois suunnitelmasta, mutta reitinvalintaa välille 36-57 hakiessani huomasin sen sopivan siihen väliin mainiosti polun ja johdattelevien muotojen kautta otettuna. 29 ja 57 löytyivät myös ilman ongelmia.

Rastin 57 jälkeen otin tietä alle ja leväytin kartan kokonaan auki. Aikaa oli kulunut n. 1:40, joten yli puolet ajasta oli vielä jäljellä. Tähän mennessä olin poiminut kaikki matkan varrella olevat rastit ja elättelin toiveita jopa kaikkien rastien hakemisesta. Tämähän ei siis ole varsinaisesti rogainingin idea, mutta loppuosan suunnittelu oli näin helpompaa kun ei tarvinnut suunnitella mitä jättää väliin.

Tiepätkällä ehdin vähän tankatakin ja moikkailla vastaantulijoita. Piirtelin myös suunnitelmani karttaan ja päivitin alkupään käydyt rastit jotta en eksyisi samalle rastille toistamiseen. Rastin 38 hain pistona tietä pitkin. Haastavat pisteet 56-26-35-75 ja 27 osuivat hienosti kohdalleen ja olipa aikaa vähän fotoillakin rastilla 35.

Hieno rastipiste # 35. Pieni varmistava kaarros vasemman kautta.

Perässä tuli toinen porukka, joten pistin hetkeksi TV-rastin toimintaan.

Rasti 33 löytyi myös ongelmitta. Sen jälkeisessä samaistuin Hugo-peikkoon, kun jouduin juoksemaan karkuun perässä vierinyttä pölliä. Jyrkässä alamäessä otin tukea puunrungosta, joka olikin senverran laho että se kaatui ja lähti perääni pyörimään. Nilkoillehan se lopulta kopsahti, mutta onneksi ei sattunut mitään. Seuraava oja oli puoli metriä syvä ja mutapohjainen eikä sen päällä ollut jää kestänyt ihmisen painoa...

Rastit 53-71-25-73 löytyivät päivän teeman mukaisesti, eli ongelmitta. Tässä vaiheessa reissua alkoi jo matka hieman painaa eikä evääksi kiireessä valitut suklaapatukat oikein toimineet. Patukan napostelun jälkeen oli 15-20 minuuttia todella hyvä kulku, mutta heti sen jälkeen energiatasot tipahtivat kerrasta. Tämä toistui muutamaan kertaan enkä oikeastaan saanut loppupuolella missään vaiheessa energiatasoa säilymään tasaisena. Väärä eväsvalinta siis.

Rastin 73 jälkeen arvioin jäljellä olevaa matkaa ja päätin jättää rastin 24 pois. Rastia 52 jouduin hakemaan useamman minuutin. Kalliomaastot eivät ole koskaan olleet helppoja paikkoja minulle. Tämä pieni pummi pisti miettimään joutuisinko jättämään toisenkin rastin (23) pois ajanpuutteen vuoksi, mutta kun rastit 21, 22 ja 31 löytyivät kerrasta niin päätin yrittää vielä sitä.

Erikoisen mittakaavan vuoksi jäljellä olevan matkan arviointi oli haastavaa, mutta uskoin 10 minuuttia riittävän hyvin rastilta 23 maaliin siirtymiseen. Juuri sen verran aikaa olikin jäljellä rastilla leimatessani, joten pikaisten fotoilujen jälkeen sai laittaa tossut lentoon. Maalissa aikaa jäi jäljelle kokonaista 59 sekuntia, eli tiukallehan se taas meni, mutta niinhän sen pitääkin.

Kärki löysi kaikki rastit 3 tunnissa ja 10 minuutissa. 10 muutakin joukkuetta ehti tyhjentää koko pajatson. Tuloksissa olin näiden joukkueiden jälkeen 12. Hyvä maasto, hyvä kartta ja hieno keli = hyvä treeni.

Kartta, reitti ja välärit. Kiertosuunta myötäpäivään.

Pajunkissoja ja krookuksia

Viime syksynä suunnittelimme Rajavillien porukalla multisport-tapahtuman järjestämistä tälle talvelle. Ajatuksena oli yhdistää Lappeenrannan parhaat talviseikkailuun soveltuvat maastot yhteen ja tarjota multisporttaajille laadukas tapahtuma, johon kannattaisi saapua vähän kauempaakin. Tapahtumalle oli sovittu jo päivämääräkin - sunnuntai 9. maaliskuuta.

Muutaman puuttuvan palasen vuoksi tapahtuma jäi kuitenkin järjestämättä ja kun tänään - 9. maaliskuuta - kävimme treenailemassa suunnitellun tapahtuman maisemissa niin totesimme että näin oli ehkä tällä kertaa parempi. Kuten alla olevat kuvat kertovat, yksi oleellinen talviseikkailun palanen olisi tapahtumasta puuttunut. Nimittäin talvi :)

Näitä pyöräilijöitä kannattaa varoa.

Evästauko.

Sulaa maisemapolkua.

Vähän lunta, paljon kuraa.

Lopputankkaus - treenin paras osa.

Ehkäpä puuttuvat palaset löytyvät ensi talveksi ja muutkin pääsevät nauttimaan reiteistä vähän lumisemmassa muodossa. Jos näin käy, lisää tietoa aiheesta tulee ensi syksynä. 

Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä monta seikkailua. Ensimmäisenä niistä 30.3. järjestettävä Kevätrogaining...

Loppiaisrogaining 6.1.2014

Uusi seikkailuvuosi 2014 potkaistiin käyntiin Loppiaisrogaining-harjoituksen merkeissä. Edellisiin vuosiin verrattuna Rajavillien edustus oli tällä kertaa suppea, kun lopulta vain yksi Rajavilli asettui lähtörivistöön lumettomassa Vantaan Hakunilan urheilupuistossa loppiaismaanantaina.

Soolona starttaamisessa oli se hyvä puoli, että toimintasuunnitelman 8 tunnin reissuun sai tehdä täysin oman maun mukaan. Taktiikaksi muodostui normaalista kaavasta poiketen maksimoida vauhti alussa ja minimoida virheet lopussa. Näin siksi, että päivänvaloa oli tarjolla ensimmäiset 5 tuntia ja tuossa ajassa toivoin pääseväni mahdollisimman pitkälle.

Kartalla tämä tarkoitti kierrosta myötäpäivään, jolloin alkupuoli oli selkeää vauhdikasta etenemistä. Keskivaiheilla oli monta mahdollisuutta lisälenkkeihin ja / tai oikaisuihin, joilla aikaa voisi passailla ennen lopun rastiryppään kimppuun siirtymistä. Laskin checkpointin rastien 27 ja 29 puoliväliin Ultunan risteykseen, jossa olisi oltava viimeistään 7 tunnin kohdalla jotta maaliin ehtiminen olisi turvattu. Matkaa tällä suunnitelmalla arvelin kertyvän n. 40 – 50 kilometriä lisälenkeistä riippuen. 

Nastojen rapina sulaa asfalttia vasten alkoi kello 11 ja alkuvauhti oli varsin reipas – tosin tällä kertaa tarkoituksella. Ensimmäisen rastin jälkeen porukka hajaantui ja toiselta rastilta eteenpäin tein matkaa käytännössä yksin. Ensimmäinen tunti sujui nappiin ja tunnin täyttyessä rastilla 47 napostelin palan energiapatukkaa.

Reissun ensimmäiset minuutit otin rastilta 54, jota etsin ylimääräiset 10 minuuttia. Toinen tunti täyttyi rastivälillä 58 – 36 ja tässä vaiheessa oli pakko tankata lisää evästä kesken haastavan suunnistusvälin. Nautiskelin Bulletmealia (suun kautta) ja mussuttaessa suunnistus kärsi 4 minuutin koukun verran.

Tammikuun lumitilanne...

Rasti 41 mäen päällä.

Kolme tuntia tuli täyteen rastin 46 (näkymätön suo) tienoilla. Samalla täyttyi 20 kilometriä matkaa, eli alkuvauhti oli ollut maastoon suhteutettuna selkeästi kovempaa kuin aiemmissa 8 tunnin eventeissä. Rastin 51 mäelle kiivetessä ja sieltä laskeutuessa alkoi jaloissa tuntua ensimmäiset merkit väsymyksestä ja seuraavalla välillä tutustuin uuteen asiaan nimeltä jalkapohjakramppi. Toinen uusi tuttavuus oli järvi, jonka rannassa ei mennytkään ”kalastajanpolkua”.

Ajallisesti puolivälin rajapyykin saavutin rastia 45 lähestyessä. Tilanne oli hyvä, sillä suorinta tietä 7 tunnin checkpointille oli vain 3 kilometriä ja aikaa siihen siis 3 tuntia. Perinteinen ”eihän tässä mikään kiire ole” –asenne kostautui välittömästi, kun seuraavalla välillä 45 – 37 luin väärää väliä ja painelin puoli kilometriä 45 astetta väärään suuntaan. Muutaman vakauttavan koukun kautta rasti löytyi lopulta ja seuraavalla välillä saikin asennella lampun jo otsalle.

Rasteilla 55 ja 50 väsymys alkoi näkyä haparointina rastinotoissa. Tosin maastokin muuttui alati haastavammaksi ja laskeutuva pimeys antoi myös oman lisämakunsa kuvioon. Vauhti hiipui selkeästi ja muutamalla välillä homma tuntui jo todella raskaalta. Ennätin Ultunan checkpointille kuitenkin juuri 6 tunnin täyttyessä kuten olin toivonutkin. Tästä olisi hyvin aikaa ja pelivaraa kerätä arvokkaat rastit ”loppusuoran” varrelta.

Siitä niin pitkoksia pitkin rip-rap...

Viimeiset 6 rastia löytyivätkin ilman suurempia ongelmia. Tahti oli melko verkkainen ja toissakesän Jukolan viestin polut alueella toivat lisähaastetta etenemiseen epätarkalla kartalla. Viimeiseltä rastilta kohti maalia suunnatessa lampusta loppui virta, mutta onneksi pääsin takaa tulleen joukkueen peesissä katuvalojen pariin ja siitä maaliin. Aikaa jäi käyttämättä reilut 5 minuutti, matkaa kertyi n. 48 kilometriä ja pistepussista löytyi lopulta 105 pistettä.

Kaikkiaan harjoituksesta jäi hyvä maku. Tossu liikkui mukavasti ja maaston haastavuuteen nähden suunnistuskin oli pääosin gripissä. Kaikkiin pummeihin meni yhteensä varmaankin n. 30 minuuttia. Pummit olisivat varmasti vähentyneet, jos mukana olisi ollut joukkuekaveri huolehtimassa siitä, että karttaa luetaan myös ruokailun aikana ja että kartasta luetaan aina oikeaa rastiväliä. Pari pummia pois ja maalin läheltä olisi ehtinyt hakea muutamat 2 pisteen rastit lisää. Jos pistepottia olisi halunnut kasvattaa vielä enemmän, olisi suunnitelmaa täytynyt muuttaa merkittävästi. Tämän suunnitelmarungon lisälenkit tuli koluttua läpi lähes kokonaan.

Kartta ja reitti. GPS:n akku loppu n. kilometri ennen maalia.