Tunnelmia seikkailukisoista Rajavillit -joukkueen silmin, korvin ja sormin jo vuodesta 2012.
Rajavillit koostuu multisportista, rogainingista sekä muista seikkailulajeista kiinnostuneista entisistä ja nykyisistä Lappeenrantalaisista miehistä ja naisista.
Ensimmäinen Kalevan kierroksen laji – luistelu, suoritettiin
siis viikko sitten lauantaina. Samalla tämä oli ensimmäinen kerta meille
molemmille, kun olimme jonkinlaisen luistelukilpailun lähtöviivalla. Kalevan
kierroksen luisteluun osallistui tänä vuonna 251. kisaajaa. Luistelijat oli
jaettu kuuteen erään, joista ensimmäinen starttasi liikkeelle jo klo: 8:00
aamulla. Toinen ja kolmas erä oli varattu kovimmille luistelijoille. Näihin
eriin päästäkseen piti olla esittää tarpeeksi kova aikaisempi tulos. Viimeinen
eli kuudes erä oli nimikoitu hitaille luistelijoille. Itse luisteli neljännessä
erässä ja Markus viidennessä. Luistelussa luistellaan 400m pikaluistelurataa 75
kierrosta ympäri. Ajanotto tapahtuu nilkkaan tulevalla sirulla, mutta jokaisella
luistelijalla täytyy olla myös oma kierrostenlaskija, joka merkitsee valmiiseen
kaavakkeeseen kokonaisajan jokaisen kierroksen jälkeen. Markuksen kanssa
toimimme toistemme kierrostenlaskijoina.
Lähtökohdat luisteluun eivät kummallakaan olleet ihan
optimaaliset. Markuksen selkä oli ollut jo useamman viikon jumissa ja kaikki treenit
tämän johdosta aika vähissä. Lisäksi Markus pääsi ensimmäisen kerran testaamaan
pikaluistimia vasta viikko ennen kisaa Mikkelissä, joten luistelutreenit
pikaluistimilla jäivät Markuksella yhteen tuntiin ja 20km:iin. Onneksi Markus
sai vielä kisaviikolla fyssarikäynnillä availtua pahimpia lukkoja selästä ja
lantiosta. Minä taas sairastuin keskiviikkona ilmeisesti RS-virukseen. Tyttöni
sairasti saman taudin edellisellä viikolla ja olin jo siinä uskossa, että
selvisin tartunnatta. Tietenkin tauti iski sitten juuri ennen kisaa päälle.
Varsinkin torstaina keuhkot tuntuivat siltä kuin niitä olisi raastinraudalla
vedelty. Onneksi perjantai oli keuhkojen osalta jo parempi, mutta sen sijaan
kurkku tuli aika kipeäksi. Perjantain, pe-la yön ja lauantaiaamun kurkku tuntui
todella kipeältä. Onneksi lauantaina matkalla Seinäjoelle kurkkukipu hellitti,
joten kisaan saattoi lähteä ilman kaktusta kurkussa. Ennen kisaa kävin
ottamassa lämpöjä juoksemalla ja samalla sai yskiä ja räkiä keuhkoista enimmät
limat pihalle. Luistelun alkulämmittelyssä olo tuntui jo ihan hyvältä, joten
tautia ei tarvinnut lähtöviivalla enää miettiä.
Alkulämmittelyssä olo oli ihan hyvä ja luottavainen
Vaikka omasta tasosta en ennakkoon osannut sanoa oikein
mitään, arvioin, että tunnin alitus voi olla hyvässä erässä mahdollista, 65min
loppuaika täysin realistinen ja yli 70min pettymys. Olin suunnitellut oman
taktiikkani niin, että lähden heti alusta asti rohkeasti kärjen tuntumaan ja
haistelen siinä erän vauhtia. Luistelussa peesistä on pyöräilyn tavoin suuri
hyöty, joten jos kärki menee kovaa ja väliin tulee isoja rakoja, niiden kiinni
luistelu on voimia vievää. Luistellessa ei myöskään kovin kauaa voi mennä
ylikovaa, koska hapot iskevät nopeasti, joten parempi on sijoittua ryhmän
kärkipäähän kuin jäädä kauemmaksi. Lisäksi jokaisessa erässä jaettiin 10 km eli
25 kierroksen ja 20 km eli 50 kierroksen kohdalla, bonussekunteja kolmelle
parhaalle 30-20-10 sekuntia, joten niidenkin saaminen mahdollisuuksien mukaan
kiinnosti.
Kun luistelu lähti liikkeelle olin jo noin 10-15 kierroksen
jälkeen yhtä aikaa sekä vähän pettynyt, että aika varma siitä, että tämä on
minun eräni. Pettynyt siinä mielessä, että mitään kovin kovia tai edes yksittäistä
kovaa luistelijaa ei erästä tuntunut löytyvän, mutta samaan aikaan olin
itsevarma, että tulen viemään bonussekunnit ja erän voiton. Ensimmäisen
kirikierroksen lähestyessä meitä oli kärjessä kahdeksan luistelijan nippu. Olin
päättänyt, että nostan itseni kärjen tuntumaan kirikierroksen lähestyessä, otan
kärkipaikan kierroksen alkaessa ja kontrolloin siitä tilannetta pitäen
kärkipaikan koko kierroksen ajan. Taktiikka toimi ja kovin tiukkaa taistelua
sekunneista ei tullut. Kirikierros hajotti porukkaa sen verran, että sen
jälkeen meitä oli jäljellä enää neljän luistelijan porukka, joista kaksi ei
halunnut tehdä muuta kuin peesata. Puolivälin kohdilla meitä oli kärjessä
jäljellä enää kaksi ja jälkimmäinen kirimaali tuli minulle vielä ensimmäistäkin
helpommin. Kyselin vähän toiselta luistelijalta fiiliksiä ja vauhdin
kiristämismahdollisuuksia loppua kohden, mutta hän kertoi, että juurikaan pysty
enää vauhtia kirimään. Jokunen kierros vedettiin vielä vuorovetoa kierros
kerrallaan. Sen jälkeen aloin itse vetämään kaksi tai kolme kierrosta kerralla
joiden jälkeen yhden peesasin. 12 kierrosta ennen maali en enää kärkipaikkaa
luovuttanut ja viimeiset yhdeksän kierrosta luistelin jo yksin. Loppuajaksi
tuli 1:04:03, josta vähennettiin siis yhteensä 60 sekuntia bonussekunteja. Olin
tyytyväinen suoritukseen vaikkakin hyvässä erässä olisi varmasti ollut
mahdollisuuksia 60 minuutin pintaan.
Loppukiri ohituskaistalla
Markusta evästin samoilla eväillä omaan eräänsä, kuin millä
itse lähdin liikkeelle. Markus kertoi, että ei muista milloin viimeksi olisi
jännittänyt näin paljon ennen kisan alkua. Itse koitin kovasti luoda uskoa ja
tsempata miestä. Yleiskunnosta tai luistelutaidosta Markuksen suoritus ei jäisi
kiinni, mutta staattinen luisteluasento ei luonnollisesti ole parasta
mahdollista hoitoa kipeälle selälle. Selän lisäksi vähäinen treeni varmasti aiheutti
Markukselle ylimääräistä jännitystä.
Markus aloitti oman eränsä suunnitelmien mukaan kärjen
tuntumassa. Markuksen erä vaikutti paljon edellistä omaa erääni laadukkaammalta
ja kärjessä oli noin 10 luistelijan porukka, joka piti hyvää vauhtia yllä.
Markuksella ei näyttänyt olevan mitään ongelmia pysyä porukan mukana.
Ensimmäiselle kirikierrokselle Markus lähti keulassa, mutta takasuoralla pari
luistelijaa paineli hänestä ohi. Maalisuoralla Markus kävi viimeisistä bonussekunneista
tiukkaa kisaa, mutta hävisi ne alle luistimen mitalla. Puolen välin tietämissä
kärkinipussa, juuri Markuksen edestä kaatui kaksi luistelijaa. Tämä aiheutti kärkiryhmän
jakautumisen kahteen neljän luistelijan ryhmään joista jälkimmäiseen Markus jäi.
Kuten aikaisemmin mainitsin, syntyneiden erojen kiinni luisteleminen on
haastavaa ja nytkin, vaikka eroa oli pitkään vain 10-20 metriä se ei tullut
enää kiinni. Toisen kirimaalin kohdalla Markus oli vielä menossa minun ajan
alle, mutta sitten selkä alkoi vaivata ja vauhti hyytyä loppua kohden.
Loppuajaksi Markuksella tuli 1:04:50.
Markus vauhdissa
Luistelun nopeimman ajan luisteli Antti Järvenpää, joka
pysäytti kellon aikaan 50:48,6. Jonkun verran on siis vielä treenaamista meillä
molemmilla. :) Luistelun voitolla Järvenpää otti Kalevan Kierroksen kärkipaikan
ja lajivoitosta tulleet 1000 pistettä. Ensimmäisen lajin jälkeen Jari on
kokonaistilanteessa sijalla 74. pistein 717,27 ja Markus sijalla 87. pistein
686,81. Luistelun tulokset ja pistetilanne ensimmäisen lajin jälkeen. Seuraavaksi sitten 100% panostus hiihtokauteen.
Harvemmin sitä palkitaan pokaalilla kokonaiskilpailun 74. sijasta. :-D
(Kaikkien erien kolme parasta palkittiin pokaaleilla)
Rajavillit vietti viime vuoden vähän hiljaiseloa ja
mediahiljaisuutta. Naiset kilpailivat jonkun seikkailukisan ja niistä yhden raportinkin kirjoitti. Miesten saldo puolestaan oli yksi kisa ja nolla blogitekstiä. Antin ja allekirjoittaneen (Jarin) voimin kilpailimme voitokkaasti Lahdessa Evo multisportissa, mutta ei me siitä saatu mitään juttua kirjoitettua. Se ei tietenkään tarkoita sitä etteikö meidän porukka olisi
viime vuoden aikana kisaillut ollenkaan, mutta se miksi kimpassa kisailut
jäivät vähiin, johtui useasta eri syystä. Jokaisella oli enemmän tai vähemmän jotain
muita kisatavoitteita ja kokonaan muuta tekemistä. Itse sain keväällä perheenlisäystä ja tarkoituksellisesti
keskityin enemmän treenailuun perheen ehdoilla kuin kisaamiseen.
Se miksi tätä blogikirjoitusta nyt raapustelen, johtuu
Markuksen kanssa tälle vuodelle punotuista uusista juonista. Meillä on parikin
eri projektia suunnitelmissa, mutta paljastetaan niistä nyt vasta toinen. Itse
olen useamman vuoden miettinyt tai haaveillut Kalevan kierrokselle osallistumista ja
viime vuonna otin asian Markuksen kanssa puheeksi. En muista tarvitsiko minun
Markusta suuremmin mukaan houkutella, mutta enemmän se oli aluksi vain
sellaista idean palloittelua. Sitten Markus meni mainitsemaan asian jossain hänestä
tehdyssä lehtijutussa, joten eihän sitä voinut sen jälkeen enää perua.
Suunnitelmissa meillä olisi pitää Rajavillien blogi nyt aktiivisena päivittelemällä
tänne ainakin Kalevan Kierroksen kisakauden kuulumisia säännöllisin väliajoin.
Se kenelle Kalevan kierros on kilpailuna vieras, niin avaan
hieman asiaa. Kyseessä on kuudesta eri lajista koostuva kokonaiskilpailu, johon
lajeina kuuluvat luistelu, hiihto, suunnistus, soutu, pyöräily ja juoksu.
Tarkempi aikataulu, matkat ja tapahtumapaikka näkyvät alta ja linkkiä
klikkaamalla löytyy vielä lisätietoa.
Kuten yltä voi todeta, matkoina kilpailut eivät ole mitään
extreme-pitkiä. Kestävyyden osalta ei siis vaadita mitään ultramatkojen
kestävyyttä, mutta lajirepertuaari vaatii monipuolista lajitaitoa ja lajikestävyyttä.
Vielä vuonna 2012 tarjolla oli myös
pitkät matkat, jossa osa lajeista suoritettiin suurin piirtein tuplapituisina.
Sen jälkeen pitkät matkat poistuivat valikoimasta ja tarjolla on ollut vain
yhdet kisamatkat per laji.
Kokonaiskilpailun pisteiden laskemisesta
kerrotaan Kalevan Kierroksen sivuilla seuraavasti: Kalevan Kierroksella jaetaan
pisteitä siten, että osalajin voittaja saa 1000 pistettä. Muiden pisteet lasketaan
suhteuttamalla suoritusaika voittajan aikaan. Suhteelliset aikaerot vaihtelevat
lajista riippuen, mm. pyöräilyssä ilmanvastus ja soudussa virtausvastus
tasaavat kilpailijoiden aikaeroja kun taas suunnistuksessa fysiikan lisäksi
vaadittava taitoelementti kasvattaa eroja. Lajien erilaisesta luonteesta
johtuen pistelaskennassa käytetään lajikohtaista etukerrointa, jonka avulla
lajit pyritään asettamaan tasaveroisiksi toisiinsa nähden. Lajikohtainen
etukerroin perustuu pitkä-aikaisiin tilastoihin.
Vaikka Markuksen kanssa aiheesta ei ole
ollut vielä puhetta, niin kai tästä kokonaiskilpailusta täytyy jokin
leikkimielinen keskinäinen kisa laittaa pystyyn. Keskinäisen kilpailun spekulointia
voidaan tehdä tarkemmin myöhemmissä blogikirjoituksissa, mutta näin
mututuntumalla kokonaiskilpailusta voi tulla aika tasainen. Molemmille löytyy
lajeista omat vahvuutensa, mutta voittajaa en osaa ainakaan itse vielä arvata.
Ensimmäisenä lajina vastaan tulee siis luistelu. Luistelu
suoritetaan Seinäjoella 400m radalla kiertäen rataa 75 kierrosta. Vaikka
Markuksen kanssa meille molemmille luistelu on tuttua pienestä saakka
jääkiekkotaustan takia, ja liikuttua on tullut niin rullaluistimilla, retkiluistimilla kuin suksillakin, niin tässä lajissa koen omaavani pienen edun. Itse olen
käynyt tämän talven Mikkelissä pikaluistelutreeneissä 1-3 krt. viikossa, kun
taas minun tietojen mukaan Markukselle taitaa olla pikaluistimilla luistelukokemusta
toistaiseksi 0 metriä. Lappeenrannassa kun ei ole pikaluisteluseuraa, niin lajiin
tutustuminen Markuksella on ollut vähän hankalaa. Huomenna sunnuntaina
Markuksen olisi tarkoitus tulla tutustumaan lajiin Mikkeliin. Kaikesta
huolimatta uskon, että hyvin Markuskin tulee luistelun vetämään.
Omalta kohdalta täytyy sanoa, että alun perin mun oli
tarkoitus käydä luistelutreeneissä sen verran, että saan vähän tuntumaan
pikaluistimiin ja seuralta luistimet lainaan kisaa varten. Vaikka osasin
odottaa, että laji ei ole helppo, niin olihan se oma oletus ennakkoon vähän
sellainen, että eihän se nyt kuitenkaan NIIN vaikeata voi olla, koska ”onhan
tässä tullut luisteltua”. Laji on kuitenkin yllättänyt positiivisesti ja jopa
vienyt mukanaan. Tottakai omasta luistelutaustasta on ollut paljon hyötyä
lajiin sisään pääsemisestä ja alun nopeasta oppimiskäyrästä, mutta siitä
huolimatta laji on yllättänyt vaikeudellaan. Nyt kaapista löytyy jo omat
luistimet ja eiköhän harrastus tule jatkumaan ensi viikonlopun jälkeenkin.
Lauantaiaamu valkeni vilposena, mutta ei onneksi sateisena. Olimme aamulla heti kasilta hakemassa kilpailumateriaaleja Tapanilan Hiihtomajalla. Kävimme heti suunnittelemaan reittiä ja iloksemme saimme huomata, että kerrankin pyöräily tapahtuu pääasiassa poluilla ja hiekkateillä. Reittisuunnitelma muodostui melko nopeasti, ilman suurempaa hienosäätöä. Mentiin selkeillä linjoilla suunnistuksen helpottamiseksi.
Tämän jälkeen pyörät vielä kuntoon, karttatelineet kiinni, renkaiden paineen säätö ja lopullinen pähkäilyt mitä kisareppuun tulee. Kerrankin jäi vielä hyvin aikaa ennen lähtölaukausta.
Alkuun oli prologi. Siinä annettiin lähdössä kartta, mihin oli merkitty rastit joiden luona olevat sanat tuli hakea. Seikkailukisoista tuttuun tapaan kannatti ottaa muut jaetut kartat mukaan, jolloin oli helpompi löytää kohta mihin piti suunistaan. Kilpasarjan lähtö oli käännetty juuri vastakkaiseen suuntaan, missä rastit sijaitsivat. Itse rastit löytyivät helposti jonossa juostessa. Päätimme ottaa alun rauhallisesti, Marja oli vasta toipumassa sitkeästä flunssasta, eikä kunnosta ollut oikein varmuutta.
Prologin jälkeen pyörille. Muutama pyörärasti polkuja pitkin löytyi helposti ja karttaan totutellen. Sitten pääsimmekin jo ensimmäiselle jalkaisin tehtävälle suunnistusosuudelle. Kartta saatiin paikanpäällä. Pääsimme suunnistamaan ensi vuoden Jukolan viestin harjoitusmaastoon. (pitänee ensi vuoden jukolaa varten vielä vähän harjoitella, että sieltä pääsee poiskin :D). Pari ekaa rastia Marja löysi todella hyvällä suunnistuksella. Reitti oli ohjattu kulkemaan paikallisen nähtävyyden Pirunpesän ohi ja rastikin siitä läheltä löytyi. Seuraava rasti osui myös tarkasti kohdalleen, mutta sitten vitosrastilla huolimaton suunnaanotto ja niin kuudetta rastia haravoitiinkin 30 ylimääräistä minuuttia. Lopulta löysimme itsemme kartan ulkopuolelta :D. No kiltisti haettiin hävinnyt rasti ja jatkettiin matkaa. Viimeiset rastit olivat suolla, jossa suunnistettiin ilmakuvalla. Suunnistaminen oli helppoa, toisin kuin eteneminen paikoin erittäin märällä suolla. Onneksi kengät olivat hyvin kiinni, ja pysyivät jaloissa kun jalkoja kiskottiin irti lähes vyötärön syvyydeltä suosta. No takaisin pyörien selkään housuja kuivattelemaan ja hakemaan muutama rasti ennen messilän laskettelurinteiden päälle nousua.
Rinteiden päältä löytyi kiikarit ja ohjeena oli löytää niillä rasti vastakkaisen mäen luota. Tämän jälkeen suunnittelimme reitin rastille ja kun rastivahti hyväksyi sen, pääsimme jatkamaan matkaa. Tämän jälkeen oli taas pyöräsuunnistusta useamman rastin verran. Polkuja oli paljon ja kartan luku hidasta, mutta pysyimme oikeilla poluilla.
Maastopyöräilyn jälkeen kilpailukeskuksessa oli nuorallakävely tehtävä, missä toinen lähti köyden toisesta päästä ja toinen toisesta ja lopulta kilpailijoiden piti olla vaihtanut paikkaa köyttä pitkin. Pääsimme suoraan tekemään tehtävää ilman jonotusta. Prologissa löydetyt sanat käytiin myös kertomassa tässä välissä kilpailun järjestäjille. Matka jatkui pyörillä.
Melontarastia hakemassa
Muutaman pyörärastin kautta melontarantaan. Tässä vaiheessa jo tiesimme, että emme ehdi millään koko rataa käymään. Teimme päätöksen, että kierretään melontarastit yhtä lukuunottamatta ja katsotaan mitä ehditään sen jälkeen. Järjestäjien mukaan melonnassa menisi noin tunti. Järjestäjä suositteli vetämään takkia päälle jos semmoista on, muuten voi tulla kylmä. Tuuli oli melkoinen ja aallokko heitti vettä syliin vähänväliä. Jätimme kakkos rastin pois, koska se oli selkeästi muista erillään. Haimme pari rastia lahden satamasta ja toiset pari rastia löytyi Lahden keskustassa sijaitsevalta pikkuvesijärveltä. Meloa sai kaikilla voimilla, jotta päästiin eteenpäin kunnon vastatuulessa ja vaahtopäissä. Lisäksi oli ongelmia yhteisen melonta rytmin löytymisessä, johtuiko se sitten säästä vai harjoittelun puutteesta. Pois järveltä kuitenkin päästiin, yläkroppa hellänä. Kello lähestyi kovaa vauhtia neljää, ja rannassa teimme nopean suunnitelman muutoksen. Päätettiin hakea pari lähintä pyörärastia ja sitten kohti maalia. Märät vaatteet ja kova tuuli meinasi jäätää meidät täysin. Onneksi ensimmäinen rasti jonne suuntasimme oli ison mäen päällä. Sinne sitkuttaessa tuli taas lämmin.
Harmiksemme, emme ehtineet käydä kahdella questilla. Meiltä jäi splättis ja Lahden hyppyrimäen tehtävä väliin.
Luulimme olevamme lähes viimeisiä, koska matkanteko oli ollut hidasta ja teimme ison virheen suunnistuksessa. Yllätys oli kova kun huomasimme tuloksia kotona lukiessamme, että olimme olleet kolmansia. Vain kaksi ekaa naisten joukkuetta olivat ehtineet kiertää koko radan, meiltä jäi vähinten rasteja sitten välistä.
Hyvä fiilis jäi kuitenkin kisasta.
Järjestäjille iso kiitos hyvin järjestetystä kisasta. Oli mukavaa kun pyöräily kulki pääasiassa polkuja pitkin ja toi haastetta suunnistukseen. Questit olivat hyviä, etenkin kiikarointi quest. Ja iso plussa myös se, että saimme lähes kaikkia karttoja kaksi kappaletta.
Kaajan Jariin henkilötynyt Tampereen Yö-Rogaining tuli merkittyä kalenteriin melko aikaisessa vaiheessa syksyä. Siitä huolimatta kisaan lähdettiin sen suurempia murehtimatta tai miettimättä. Suurin huomio ennakkoon kiinnittyi varsin nimekkääseen osallistujaluetteloon - pyöräsuunnistuksen maailmanmestaruuksia oli lähtöviivalla enemmän kuin lajin omissa SM-kisoissa.
Markus ja Jari pakkailivat kiireisen viikon välissä kisakamppeita torstain vastaisena yönä ja tapahtumapaikalle suunnattiin suoraan perjantain muista menoista. Yhteistä suunnittelua oli ennakkoon sen verran harjoitettu, että tavoitteeksi muodostui "hyvä pitkälenkki". Toki joukkueen kesken oli varmistettu, että perinteiden mukaan Antilla on kaikki pakolliset joukkuevarusteet mukana.
Hillittömästi rasteja
Pari tuntia ennen lähtölaukausta oltiin Ylöjärven liikuntakeskuksessa, kisakamppeet lähes valmiina ja kartat juuri eteen saaneina. Rasteja oli roimittu kartalle oikein isolla kädellä ja alkuun pisterikkaiden alueiden hahmottaminen tuntui olevan mahdotonta. Vähitellen reitti kuitenkin hahmottui. Alkuun suuntaisimme Ylöjärveltä pohjoiseen, josta itään Näsijärven rantaan ja Pispalan, Tohlopin ja Tesoman kautta Nokialle. Tähän asti reitti olisi isolta osin katuvalojen loisteessa. Nokialta jatkaisimme melko suoraviivaisesti Miettisen ja Pinsiön kautta takaisin Ylöjärvelle, missä kiertelisimme vielä, ajan salliessa, ulkolureitin varresta pisteitä.
Reittisuunnittelua ja varustevälppäystä.
Melkein myöhässä ja alku rauhassa
Viimeiset säädöt pyörien luona vetivät aikataulun kireäksi ja olimme melkein lähtökarsinassa, kun lähtölupa kajahti - lentävällä lähdöllä koko porukan läpi ja kohti ensimmäisiä rasteja. Lunta ei onneksi ollut maassa kuin muutama sentti, eikä siitä ollut varsinaisesti haittaa missään vaiheessa kilpailua.
Ensimmäiset rastit otimme varsin rauhassa - tai oikeastaan kaikki. Käytännössä ainoan suunnistusvirheen teimme kolmannelta (5X) rastiltamme lähdettyä, kun ajoimme risteyksestä ohi. Nopea muutos suunnitelmaan ja haimme vierestä rastin 3N, mistä palasimme alkuperäiseen suunnitelmaan.
Heti alkumatkasta saimme hiottua oman leimauksemme huippuunsa - Markus leimasi NFC:n avulla, samalla Jari katsoi seuraavan rastin tarkan määritteen ja Antti tarkasteli rastiväliä. Samalla työnjaolla jatkoimme loppuun asti.
Pieniä vastoinkäymisiä, sujuvaa etenemistä
Noin tunnin kohdalla Markuksen ketjut napsahtivat poikki rastilta lähdön jälkeen, mutta korjaamisessa aikaa ei palanut kuin noin neljä minuuttia. Tässä vaiheessa Markuksen ja Jarin juomapussien letkut olivat jo tukevassa jäässä. Suurempaa ongelmaa tästä ei kuitenkaan aiheutunut missään vaiheessa.
Rastit löytyivät kaiken aikaa erittäin hyvin ja matka eteni varsin joutuisasti yön pimeydessä. Rastiväleillä näimme muita joukkueita melko harvakseltaan, mutta usein rastien läheisyydessä näkyi muitakin. Näsijärven rannassa muiden rogaajien lisäksi näkyi lähinnä peura ja pupuja - aborginaalit Tamperelaiset loistivat poissaolollaan kipakassa pakkassäässä.
Puolessa välissä kisaa pidimme noin vartin tauon ABC:llä, missä saimme sulatettua letkut ja varpaat. Taukoa ei oltu alunperin suunniteltu, mutta nestetilanteen takia se oli käytännössä pakollinen.
ABC:llä huoltotauko. Kuva: Jari Kaaja.
Alun koukun jälkeen etenimme seuraavat kuusi tuntia suunnitelman mukaan ja aikataulussa. Joukkueen tekeminen jatkui edelleen kokonaisvaltaisen hyvänä.
Loppukiri
Nokian keskustassa aioimme pitää lyhyen tauon Pizzeria & Kebab ABE:n tiloissa, mutta paikallinen ravintola jäi löytymättä ja jatkoimme suorilta kohti seuraavia rasteja.
Öinen Nokia. Kuva: Jari Kaaja.
Nokian keskusta-alueelta poistuttaessa ohitimme ensin risteykseen pysähtyneen Hiiltomiesten kaksikon ja jatkoimme pari rastiväliä yhdessä Omjakonin kaksikon kanssa. Omjakonin herrat jättivät meidät kuitenkin jalalla, vaikka pidimme itsekin tässä vaiheessa kilpailun kovinta vauhtiamme. Viimeisen tunnin aikana jouduimme jättämään pois kaikki optiona olleet rastit ja niiden lisäksi yhden yhdeksän pisteen rastin kireän aikataulun takia. Onneksemme lopun rastit ulkoilureitin varrelta löytyivät ilman ongelmia, joten olimme maalissa hyvissä ajoin ennen sakkoja.
Yhteenveto
Tavoitteena oli hyvä pitkä treeni ja se toteutui oikein komeasti koko potukalla. Koko matkan ajan meneminen oli tehokasta, eikä seurakaan ruvennut tympimään. Tulos, 2. sija, tuli yllättäen ja pyytämättä - hyvää osasi odottaa, mutta ei loistavaa.
Reittisuunnitelma oli hyvä. Paremmalla vauhdinpidolla olisimme pystyneet poimimaan viimeisen kahden tunnin aikana muutamia rasteja, jotka nyt jäivät ottamatta. Pystyimme kuitenkin matkan aikana hyvin reagoimaan tilanteeseen ja jättämään oikeat rastit hakematta.
GPS-kippurat.
Suuresta rastimäärästä riippumatta kolmen kärki oli toteuttanut pääpiirteissään lähes identtiset reitit. Tesoma - Tohloppi alue oli oikeastaan ainoa alue, missä joukkueiden välillä oli enemmän hajontaa. Kahdesta muusta kärkijoukkueesta poiketen me kävimme hakemassa rastit Nokian Edenin ympäristöstä.
Matkaa kertyi GPS:n mukaan 115km ja aikaa kului 7 tuntia 57 minuuttia. Reitin varrelta poimittiin 76 rastia, jotka kerryttivät pistesaaliiksi 426 pistettä.
Kolilla lokakuun alussa juostu Vaarojen maraton on perinteinen Suomen polkujuoksukauden päätöstapahtuma. Sarjoja löytyy lyhyestä 14 kilometrin sprintistä aina 131 kilometrin ultramatkaan, joilla kestävyyttään mittaa yhteensä yli 900 polkujuoksijaa. Rajavillien Markuksen jätettyä ultramatkasarjan kesken ennen Vaarojen maratonia starttasi Rajavilleistä matkaan tällä kertaa vain Antti. Sarjana oli viime vuoden tapaan "tuplamaraton", eli 87 kilometrin reitti, joka koostui kahdesta reilun 43 kilometrin maratonkierroksesta.
Tässä Antin matkaraportti syksyiseltä Kolilta:
Viime vuoden onnistuneen suorituksen jälkeen en alunperin edes suunnitellut osallistuvani tämän vuoden tapahtumaan, mutta keväällä julkaistu tieto reittimuutoksista antoi uutta intoa lähteä kokeilemaan Vaarojen valloitusta toisenkin kerran. Vanhan reitin 10 kilometrin tieosuus oli korvattu nyt haastavalla ja paljon korkeuseroja sisältävällä polkuosuudella, jonka tiesin sopivan minulle tiejuoksua paremmin. Reitin ennakoitiin olevan selvästi raskaampi kuin vuosi sitten, joten uutta haastetta oli luvassa.
Viime vuonna juostu aika 11 tuntia 43 minuuttia ei uudella reitillä alittuisi. Arvioin aikaa kuluvan n. 45 min enemmän per kierros ja sen myötä aikatavoitteeksi asetin 13 tunnin alituksen. Aikaa ja sijoitusta tärkeämpää minulle oli kuitenkin testata omia rajojani hyvin menneen kauden päätteeksi. Uusi rankempi reitti sopi tähän mainiosti. Viime vuonna voimia jäi loppuun turhankin hyvin ja vaikka pitkiä juoksulenkkejä ei tälle kesälle juuri tullut, uskoin olevani edellisvuotta paremmassa kunnossa. Sen myötä tavoitteena oli aloittaa rohkeasti kovempaa kuin vuosi sitten pitäen kuitenkin voimia reservissä uutta rankempaa loppua varten.
Ei tämän näin pitänyt mennä!
Kevään ja kesän pitkien kisojen onnistumisten myötä luotto omaan tekemiseen oli kasvanut. Tiesin, miten valmistautua henkisesti kovaan ja pitkään suoritukseen ja miten säilyttäisin keskittymisen juoksussa suorituksen aikana. Viime vuoden Vaarojen maratonilla juoksin käytännössä 11 tuntia itsekseni ilman pysyvää juttuseuraa ja samaan olin varautunut tälläkin kertaa.
Lähtöalueella heitettiin yläfemmat tuttujan kanssa ja lähtökäskyn kaikuessa kauniissa syysaamussa kello 7:00 lähdin matkaan heti kärkiryhmäläisten perään. Jo puolen kilometrin jälkeen tunsin löytäneeni oman paikkani letkassa ja pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Keskityin energiatehokkaaseen askellukseen ja löytämään juoksurytmin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän jalkojen lihaksi. Alamäissa varoin erityisesti etureisiä, joiden tiesin olevan kriittinen tekijä lopun ylä- ja alamäissä.
Puolentoista kilometrin kohdalla heti Mäkränahon jälkeen samaan letkaan liittyi tuttu Karsun parivaljakko Krista ja Kaisa. Seikkailimme heidän kanssaan samassa kilpailussa Kajaanissa kolme viikkoa sitten, joten vaihdoimme kuulumisia siitä, miten seikkailusta palautuminen on sujunut. Juttua riittikin palautumisesta, seikkailusta, tulevasta juoksusta, uudesta reitistä, juoksukelloista, ylämäistä, alamäistä, valokuvista, suppilovahveroista, eväistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Vedin letkaa omaa tahtiani jutustelun lomassa ja kymmenen kilometrin kohdalla myös Jukka liittyi letkan perään.
Yhtäkkiä olimmekin jo Kiviniemessä salmenylityksessä ja matkaa oli takana jo 18 kilometriä ja aikaa pari tuntia. En ollut keskittynyt lainkaan niihin asioihin joita etukäteen ajattelin vaan rullaillut menemään hyvällä flowlla rupatellen niitä näitä. Matka oli edennyt kuin huomaamatta aivan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta tuloksellisesti paremmin.
Kiviniemen vesipisteellä täyttelin juomapullot Jukan jatkaessa matkaa pysähtymättä ja myöhemmin katosi edelle näkymättömiin. Jatkoimme matkaa Kristan ja Kaisan kanssa kolmistaan kohti Kolivaaran ja Ryläyksen osuuksia.
Epävirallinen tilanne Kolivaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 1:40:40 Lepistö Antti
2. +0:07:10 Riissanen Jani
3. +0:19:48 Saalamo Jani
4. +0:19:51 Kokkonen Ossi
5. +0:19:52 Lehtonen Juha
6. +0:22:31 Siitonen Piia (N)
7. +0:24:31 Nieminen Sakari
8. +0:24:47 Ronkainen Markus
9. +0:25:09 Räsänen Kimmo
10. +0:26:19 Virsu Antti
11. +0:26:22 Rintala Jani
12. +0:26:25 Leppälä Mika
13. +0:28:16 Myrskylä Eetu
14. +0:29:41 Niskavaara Satu (N)
15. +0:30:45 Rerihs Dzintars
16. +0:34:40 Korelin Jari
17. +0:34:43 Niinikoski Antti
18. +0:34:46 Palmer Jeremy
19. +0:35:33 Pasanen Hannes
20. +0:38:47 Teittinen Samuli
21. +0:38:53 Vidgren Teemu
22. +0:38:54 Forsman Harry
23. +0:39:08 Kinnunen Heikki
24. +0:39:14 Piirainen Sirke (N)
25. +0:39:33 Heikkilä Kuutti
26. +0:40:31 Johansson Jukka
27. +0:40:45 Joona Krista (N) 28. +0:40:47 Nousiainen Antti
29. +0:40:57 Pesonen Kaisa (N)
Samalla hyvällä kaavalla.
Kolivaaralla ja Ryläyksellä jatkoimme samalla tavalla ja tahdilla kuin ennen Kiviniemen ylityspaikkaakin. Ylämäet reippaasti kävellen, tasaiset ja alamäet voimia säästellen hölkäten matka kulki minun vetäessä letkaa ja Karsu-kaksikon seuratessa kintereillä. Aukeilla paikoilla näimme selkiä edellämme, mutta emme höntyilleet turhaan vaan kuljimme omaa tahtiamme. Ennen Ryläyksen puoliväliä tavoitimme letkan, jonka ohitimme ja jätimme saman tien taaksemme. Tämä toi hyvää uskoa vauhtiin ja tekemiseen, koska meno tuntui edelleen helpolta ja kevyeltä.
Peiponpellon vesipisteellä 30 kilometrin jälkeen täyttelimme jälleen juomapullot ja suuntasimme kohti uutta loppuosuutta, jossa oli odotettavissa todella tiukkoja nousuja ja laskuosuuksia ennen Hotelli Kolille puolivälin huoltopisteeseen saapumista.
Epävirallinen tilanne Peiponpellon jälkeisessä nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 3:08:15 Lepistö Antti
2. +0:22:48 Riissanen Jani
3. +0:39:24 Kokkonen Ossi
4. +0:39:40 Lehtonen Juha
5. +0:40:23 Saalamo Jani
6. +0:48:23 Nieminen Sakari
7. +0:48:40 Siitonen Piia (N)
8. +0:52:29 Virsu Antti
9. +0:52:32 Myrskylä Eetu
10. +0:52:36 Rintala Jani
11. +0:52:55 Ronkainen Markus
12. +0:53:33 Räsänen Kimmo
13. +0:54:22 Leppälä Mika
14. +1:09:01 Niskavaara Satu (N)
15. +1:11:35 Johansson Jukka
16. +1:11:47 Korelin Jari
17. +1:11:51 Rerihs Dzintars
18. +1:12:08 Piirainen Sirke (N)
19. +1:12:09 Heikkilä Kuutti
20. +1:14:52 Kinnunen Heikki
21. +1:15:04 Pasanen Hannes
22. +1:15:44 Joona Krista (N) 23. +1:15:48 Nousiainen Antti
24. +1:16:02 Pesonen Kaisa (N)
Nousua, laskua, huoltoa ja uutta kierrosta.
Tästä eteenpäin kierroksen reitti kulki uusia linjauksia aina loppunousun alkuun saakka. Edellisvuosien nopea tiejolkottelu oli vaihtunut jyrkkiin ylä- ja alamäkiin, teknisiin polkuihin ja hienoihin maisemiin Mäkrävaaran päältä. Mäkien raskautta lisäsi ajatus siitä, että n. 43 kilometrin päästä samat mäet pitäisi selvittää vielä väsyneemmillä jaloilla.
Mäkrällä oli mukavasti väkeä kannustamassa juoksijoita ja kuulimme valokuvaajalta edellämme kulkevan useita "joukkueita" aivan lähietäisyydellä. Tämä herätti meissä hilpeyttä, koska olimme tosiaankin kulkeneet porukassa jo yli 35 kilometriä, vaikka yksilölajista toki oli kyse tällä kertaa.
"Joukkue" lähestymässä Mäkrävaaran huippua (Kuva: Kari Kuninkaanniemi)
Mäkrän alamäessä "joukkueemme" sitten hajosi Kristan jäädessä kulkemaan rauhallisempaa tahtia. Kaisa seurasi perässäni ja sovimme että jatkaisimme porukalla matkaa myös välihuollon jälkeen. Toisen kierroksen alkupuoli oli viime vuonna minulle henkisesti yksi vaikeimmista osuuksista ja porukalla sen kulkeminen olisi varmasti helpompaa.
Otimme loppulaskut ja nousut rauhassa säästellen voimia edelleen toiselle kierrokselle ja saavuimme puolivälin huoltoon ajassa 6 tuntia 12 minuttia. 13 tunnin loppuaikatavoitteen suhteen olin siis hyvin aikataulussa. Toinen kierros on aina hitaampi, joten ylimääräistä aikaa huoltoon tai sippailuihin ei tosin ollut kamalasti hukattavaksi.
Huollossa käytin aikaa n. 10 minuuttia kanakeittoa syöden, juomapullot täyttäen ja lisää evästä reppuun pakaten. Tässä vaiheessa pakattiin mukaan myös otsalamppu, jolle oli tiedossa käyttöä loppumatkasta. Pari minuuttia nopeamminkin olisin huollon tarvittaessa selvinnyt, mutta odottelin Kaisan ja n. 3 minuuttia aiemmin huoltoon saapuneen Jukan juoksuseuraksi toiselle kierrokselle. Nopean huollon ansioista sijoitus koheni kerralla useita pykäliä. Osa edellämme olleista myös jätti kisan kesken puoleenväliin erilaisten vaivojen takia.
Ensimmäisen kierroksen loppulaskuun. Kaisa seuraa peesissä. (Kuva: Raisa Paakkari)
Puolenmatkan huollosta lähtiessä Jukka liittyi jälleen letkaan (Kuva: Raisa Paakkari)
Ensimmäiset sadat metrit toista kierrosta olivat todella vaikeat jalkojen ehdittyä kangistua 10 minuutin tauon aikana hotellin pihalla kylmässä viimassa. Metsän suojaan takaisin polulle päästyämme tämä helpotti kuitenkin nopeasti ja huomasin oman juoksuni tuntuvan todella kevyeltä edelleen, vaikka takana oli nyt jo yli 45 kilometriä polkujuoksua.
Vedin letkaa Kaisan ja Jukan seuratessa perässä. Ikolanahosta eteenpäin oli ajoittain hieman ruuhkaa yhden kierroksen juoksijoiden kulkiessa samaa reittiä maaliin päin. Kohti Havukanahoa kääntyessämme muut katosivat ympäriltä ja jatkoimme kolmestaan jälleen hienolle Jauholanvaaran polkuosuudelle. Tällä pätkällä oma juoksuni tuntui todella helpolta - oikeastaan helpommalta kuin kertaakaan tänä kesänä. Vaikka takana oli jo yli 50 kilometriä, mihinkään ei sattunut ja juoksuun oli löytynyt hyvä flow, jonka ansiosta siihen ei täytynyt erikseen keskittyä. Hienossa iltapäivän auringossa nautimme maisemista ja ajankuluksi jutustelimme edelleen niitä - näitä, mitä nyt mieleen milloinkin tuli.
Epävirallinen tilanne Jauholanvaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 5:33:50 Lepistö Antti
2. +0:54:27 Riissanen Jani
3. +1:05:33 Lehtonen Juha
4. +1:05:34 Kokkonen Ossi
5. +1:19:58 Siitonen Piia (N)
6. +1:26:47 Nieminen Sakari
7. +1:34:34 Myrskylä Eetu
8. +1:40:45 Rintala Jani
9. +1:42:05 Leppälä Mika
10. +1:44:31 Räsänen Kimmo
11. +1:51:22 Ronkainen Markus
12. +2:05:53 Palmer Jeremy 13. +2:06:13 Nousiainen Antti
14. +2:06:16 Johansson Jukka
15. +2:06:23 Pesonen Kaisa (N)
Hyviä ja huonoja hetkiä - enimmäkseen hyviä.
Oma hyvä juoksuflow kantoi toisella kierroksella ensimmäiset 16 kilometriä lähes Kiviniemen salmenylitykseen saakka. Parin tunnin mittainen, kohtalaisia nousuja ja laskuja sisältävä osuus sujui vain n. 5 minuuttia hitaammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Juuri ennen salmen ylitystä tuli vastaan ensimmäinen kunnon heikko hetki ja juoksun eteen sai tehdä tosissaan töitä. Lyhyellä soutuvenematkalla salmen yli tankkasin suolaa ja lisää energiaa saadakseni olon taas paremmaksi. Muutamat sadat metrit venerannasta huoltopisteelle ja juomapullojen täyttöstopin jälkeinen tieosuus olivat todellista taistelua Jukan ja Kaisan vauhdissa pysymisen suhteen.
Kiviniemen venematka takana 2. kierroksella. Käsi karkkipussilla.
Polulla kohti Kolivaaraa noustessa kävelytahti ja energiatankkaus toivat tulosta ja heikko olo katosi lähes yhtä nopeasti kun oli ilmestynytkin. Samaan aikaan heikko hetki iski juoksuseuralaisille ja pian katsoimme yhteistuumin paremmaksi jatkaa kaikki omaa tahtiamme kohti maalia, johon oli matkaa enää n. 25 kilometriä.
Nykäisin heti pienen kaulan muuhun joukkoon, kun vointi tuntui hyvältä. Oli todella outoa tehdä matkaa yksin, vaikka olin ennakkoon siihen mielessäni valmistautunut. Kaisa oli tullut perässäni kuitenkin lähes 9 tuntia ja matkaradiossa oli ollut puheohjelmaa koko ajan. Tiesin, että nyt oli keksittävä joku uusi teema tai tavoite, jonka avulla loppumatkakin kuluisi sutjakkaasti.
Kovempi juoksuvauhti tuntui yllättävän hyvältä ja Kolivaaran laskussa kokeilin jalkojen tuntumaa vetämällä hetken matkaa todella ripeää tahtia. Jalat tuntuivat kestävän hyvin ilman oireita, joten päätin nostaa matkavauhtia selvästi ja yrittää saavuttaa vielä edelläni juoksevia. Sain tietoa reitin varresta siitä, että edellä meneviin oli matkaa melko paljon, mikä toisaalta motivoi yrittämään kovaa. Leikittelin mielessäni ajatuksella 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin juoksun jälkeen. Mitään hävittävää minulla ei ollut ja tiesin, että sippaamisen sattuessa takaa olisi tulossa alkumatkan juoksuseuralaiset, joiden peesiin voisin yrittää tarvittaessa tukeutua.
Ryläyksen alkuun hyökkäsin niin kovaa kuin uskalsin ja parissa nousussa tunsin reisissä pieniä krampin elkeitä. Rauhoitin tahtia hieman hetkeksi ja oireet katosivat. Tämä sama kuvio toistui muutaman kerran, joten tiesin olevani aika limitillä vauhdin kanssa. Lähetin viimeisen tunnelmavideon "Rajavillien some-päivystäjälle" Facebookiin laitettavaksi ja keskityin juoksemaan niin ripeää tahtia kuin tässä vaiheessa pystyin.
Epävirallinen tilanne Ryläyksellä videon aikaan (GPSseuranta.net)
1. 7:09:06 Lepistö Antti
2. +1:22:47 Riissanen Jani
3. +1:33:00 Kokkonen Ossi
4. +1:34:49 Lehtonen Juha
5. +1:48:36 Siitonen Piia (N)
6. +1:55:09 Nieminen Sakari
7. +2:01:47 Myrskylä Eetu
8. +2:08:18 Rintala Jani
9. +2:18:41 Ronkainen Markus
10. +2:22:12 Leppälä Mika
11. +2:26:07 Räsänen Kimmo 12. +2:34:33 Nousiainen Antti
13. +2:47:23 Johansson Jukka
14. +2:51:54 Pesonen Kaisa (N)
...ja loppua kohti kiristäen.
Sain edelläni juoksevan näköpiiriini Ryläyksen näkötornille noustessa ja hyvä fiilis valtasi mielen. Juoksin selän kiinni tornin jälkeisessä alamäessä ja jatkoin saman tien ohitse. Heti seuraavassa jyrkässä alamäessä ohitin seuraavan juoksijan. Ryläyksen loppu meni todella hyvissä fiiliksissä ja taistelumieliala oli korkealla.
Ryläyksen jälkeen kuulin ettei edellä menevään ollut kovin pitkä matka ja viimeisellä vesipisteellä Peiponpellossa kuulin eron kutistuneen entisestään. Edessä oli jälleen hurja vuoristorata Mäkrän rinteillä nousuineen ja laskuineen. Jalat tuntuivat edelleen yllättävän hyvältä ja paikoin juoksin sellaisia mäkiä (sekä ylös- että alaspäin) jotka olin aiemmilla kerroilla kävellyt. En kuitenkaan saanut edelläni juossutta Ronkaisen Markusta näköpiiriini edes pitkillä suorilla, vaikka eroa ei ollut enää kuin pari minuuttia.
Mäkrän päällä pimeys alkoi laskeutua ja sytytin otsalampun selvitäkseni turvallisesti seuraavasta jyrkästä alamäestä tiheässä kuusikossa. Mäkränahon ylämäen puuskutin ylös juoksuaskeleella, vaikka 43 kilometriä aiemmin olin kävellyt sen kokonaan. Kiri palkittiin viimein Pieni-Kolin ensimmäisissä pitkissä portaissa, kun portaiden juureen saapuessani näin otsalampun loistavan kohti minua portaiden jälkeiseltä kalliolta. Lamppu liikkui niin ripeästi, että arvasin kyseessä olevan tuplamaraton-sarjalaisen eikä yhden kierroksen kilpailun jälkijoukon juoksijan, joita olin ohitellut jo useita.
Portaissa kirimiseen jaloissa ei enää voimia ollut, mutta tiesin matkaa olevan vielä riittävästi eron kiinni saamiseen jos kramppeja tai muita ongelmia ei tulisi. Pitkän loivan nousun kohti hotellin "varvausta" iskin sen minkä jaksoin, mutta en silti saanut Markuksen lamppua uudestaan näkyviin peitteisessä maastossa. Jäljellä oli enää 4 kilometrin loppulenkki, jossa laskeuduttiin ensin yli 200 metriä Kolin Alamajalle ja noustiin samat korkeuserometrit legendaarista loppunousua takaisin hotellille maaliviivalle.
Kuulin yleisöltä eron eteen olevan minuutin verran ja hyökkäsin alamäkeen entistä ahneemmin. Yleisö oli pitänyt huolen siitä, että myös edellä pakeneva Markus oli tilanteen tasalla ja loppuun muodostui huima takaa-ajo. Lasku hotellin kulmalta alatielle pienen otsalampun valossa oli melkoinen kokemus. Pitkällä suoralla sain Markuksen lampun näkyviin ja kun polku kapeni metsäosuudelle huomasin välimatkan lyhenevän koko ajan. Tiesin polun olevan paikoin kivikkoinen, mutta harpoin menemään yli kivien ja kaatuneiden puiden melkoisella riskillä. Tielle saavuttaessa eroa oli enää satakunta metriä.
Top-10 epäviralliset alamäen sektoriajat hotellin kulmalta alatielle 2. kierroksella (GPSseuranta.net)
1. 0:08:08 Nousiainen Antti (1288 m)
2. +0:00:30 Ronkainen Markus (1225 m)
3. +0:00:36 Lepistö Antti (1318 m)
4. +0:01:10 Rintala Jani (1290 m)
5. +0:01:26 Kokkonen Ossi (1292 m)
6. +0:01:48 Pasanen Hannes (1288 m)
7. +0:01:51 Kinnunen Heikki (1318 m)
8. +0:01:58 Riissanen Jani (1282 m)
9. +0:02:20 Nieminen Sakari (1315 m)
10. +0:02:29 Buch Lund Patrik (1319 m)
Alatiellä huomasin saavuttavani Markusta ja loppunousuun käännyimme yhtä aikaa. Ensimmäisen jyrkän pätkän kävelimme tasatahtia. Seuraavalla risteysten välillä sain karistettua Markuksen perästäni juoksemalla koko risteysvälin. Oikelle kääntyvän risteyksen jälkeen rauhoitin tahtia hölkäten loivemmat osuudet ja kävellen jyrkät kohdat jotta jalat eivät kramppaisi. Pitkällä suoralla osuudella sammutin lampun hetkeksi todetakseni ettei edessä näy minkäänlaisia valoja. Jaloissa olisi ollut virtaa vielä lisähyökkäykseen, mutta totesin sen tarpeettomaksi ja tyydyin tallaamaan maaliin leppoisaa tahtia kun Markuksenkaan valoa ei enää takana näkynyt.
Maaliviivalla heitin yläfemmat tuttujen kanssa ja käytiin päällimmäiset tunnelmat läpi. Kuulin sijoitukseni olevan tuplamaratonin kahdeksas (tulokset), joka on yhden sijan parempi kuin viime vuonna. Maalialueella fiilistellessä tuntui, että voimia olisi riittänyt vielä pidemmällekin.
Mitä jäi käteen?
Kesän juoksumääriin nähden suoritus oli erinomainen. Kesän pisin juoksu, onnistunut vaihdinjako loppua kohti tahtia kiristäen ja tavoiteaikana olleen 13 tunnin rajan alitus 5 minuutilla (loppuaika 12:55 ja osia). Eväät toimivat hyvin eikä matkalle osunut mitään varustemurheita. Toisen kierroksen alkupuoli oli koko vuoden parhaalta tuntuvaa juoksua. Pitkä päivä kului todella nopeasti kun pääsi juoksemaan hyvässä juoksuseurassa... Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle!
Ainut asia joka jäi hieman vaivaamaan oli se, täyttyikö alkuperäinen tavoite. Tarkoituksena oli testata omia rajoja ja jättää kauden päätteeksi kaikki voimanrippeet Kolin vaaroille. Maalissa jalat ja pää toimivat kuitenkin vielä vaikka kuinka hyvin. Löytyiköhän niitä rajoja sittenkään?
Ai niin, se ajatus siitä 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin jälkeen. Alla top-10 epäviralliset sektoriajat viimeiseltä 25 kilometriltä. Lepistön vauhtiin harrastelijoilla ei pidäkään olla sanomista, mutta kyllähän tähän on oltavat tyytyväinen ;)
1. 3:10:45 Lepistö Antti (24976 m) 2. +0:43:25 Nousiainen Antti (25025 m)
3. +0:46:05 Kokkonen Ossi (24979 m)
4. +0:49:09 Riissanen Jani (25003 m)
5. +0:57:10 Rintala Jani (24959 m)
6. +0:57:22 Myrskylä Eetu (24738 m)
7. +1:00:12 Nieminen Sakari (25229 m)
8. +1:05:32 Ronkainen Markus (24773 m)
9. +1:12:06 Lehtonen Juha (25020 m)
10. +1:14:08 Siitonen Piia (N) (25137 m)
