Vaarojen maraton 1.10.2016

Kolilla lokakuun alussa juostu Vaarojen maraton on perinteinen Suomen polkujuoksukauden päätöstapahtuma. Sarjoja löytyy lyhyestä 14 kilometrin sprintistä aina 131 kilometrin ultramatkaan, joilla kestävyyttään mittaa yhteensä yli 900 polkujuoksijaa. Rajavillien Markuksen jätettyä ultramatkasarjan kesken ennen Vaarojen maratonia starttasi Rajavilleistä matkaan tällä kertaa vain Antti. Sarjana oli viime vuoden tapaan "tuplamaraton", eli 87 kilometrin reitti, joka koostui kahdesta reilun 43 kilometrin maratonkierroksesta.

Tässä Antin matkaraportti syksyiseltä Kolilta:

Viime vuoden onnistuneen suorituksen jälkeen en alunperin edes suunnitellut osallistuvani tämän vuoden tapahtumaan, mutta keväällä julkaistu tieto reittimuutoksista antoi uutta intoa lähteä kokeilemaan Vaarojen valloitusta toisenkin kerran. Vanhan reitin 10 kilometrin tieosuus oli korvattu nyt haastavalla ja paljon korkeuseroja sisältävällä polkuosuudella, jonka tiesin sopivan minulle tiejuoksua paremmin. Reitin ennakoitiin olevan selvästi raskaampi kuin vuosi sitten, joten uutta haastetta oli luvassa.

Viime vuonna juostu aika 11 tuntia 43 minuuttia ei uudella reitillä alittuisi. Arvioin aikaa kuluvan n. 45 min enemmän per kierros ja sen myötä aikatavoitteeksi asetin 13 tunnin alituksen. Aikaa ja sijoitusta tärkeämpää minulle oli kuitenkin testata omia rajojani hyvin menneen kauden päätteeksi. Uusi rankempi reitti sopi tähän mainiosti. Viime vuonna voimia jäi loppuun turhankin hyvin ja vaikka pitkiä juoksulenkkejä ei tälle kesälle juuri tullut, uskoin olevani edellisvuotta paremmassa kunnossa. Sen myötä tavoitteena oli aloittaa rohkeasti kovempaa kuin vuosi sitten pitäen kuitenkin voimia reservissä uutta rankempaa loppua varten.

Ei tämän näin pitänyt mennä!

Kevään ja kesän pitkien kisojen onnistumisten myötä luotto omaan tekemiseen oli kasvanut. Tiesin, miten valmistautua henkisesti kovaan ja pitkään suoritukseen ja miten säilyttäisin keskittymisen juoksussa suorituksen aikana. Viime vuoden Vaarojen maratonilla juoksin käytännössä 11 tuntia itsekseni ilman pysyvää juttuseuraa ja samaan olin varautunut tälläkin kertaa.

Lähtöalueella heitettiin yläfemmat tuttujan kanssa ja lähtökäskyn kaikuessa kauniissa syysaamussa kello 7:00 lähdin matkaan heti kärkiryhmäläisten perään. Jo puolen kilometrin jälkeen tunsin löytäneeni oman paikkani letkassa ja pääsin juoksemaan omaa rytmiäni. Keskityin energiatehokkaaseen askellukseen ja löytämään juoksurytmin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän jalkojen lihaksi. Alamäissa varoin erityisesti etureisiä, joiden tiesin olevan kriittinen tekijä lopun ylä- ja alamäissä.

Puolentoista kilometrin kohdalla heti Mäkränahon jälkeen samaan letkaan liittyi tuttu Karsun parivaljakko Krista ja Kaisa. Seikkailimme heidän kanssaan samassa kilpailussa Kajaanissa kolme viikkoa sitten, joten vaihdoimme kuulumisia siitä, miten seikkailusta palautuminen on sujunut. Juttua riittikin palautumisesta, seikkailusta, tulevasta juoksusta, uudesta reitistä, juoksukelloista, ylämäistä, alamäistä, valokuvista, suppilovahveroista, eväistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Vedin letkaa omaa tahtiani jutustelun lomassa ja kymmenen kilometrin kohdalla myös Jukka liittyi letkan perään.

Yhtäkkiä olimmekin jo Kiviniemessä salmenylityksessä ja matkaa oli takana jo 18 kilometriä ja aikaa pari tuntia. En ollut keskittynyt lainkaan niihin asioihin joita etukäteen ajattelin vaan rullaillut menemään hyvällä flowlla rupatellen niitä näitä. Matka oli edennyt kuin huomaamatta aivan eri tavalla kuin olin ajatellut, mutta tuloksellisesti paremmin.

Kiviniemen vesipisteellä täyttelin juomapullot Jukan jatkaessa matkaa pysähtymättä ja myöhemmin katosi edelle näkymättömiin. Jatkoimme matkaa Kristan ja Kaisan kanssa kolmistaan kohti Kolivaaran ja Ryläyksen osuuksia.

Epävirallinen tilanne Kolivaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)

1. 1:40:40 Lepistö Antti
2. +0:07:10 Riissanen Jani
3. +0:19:48 Saalamo Jani
4. +0:19:51 Kokkonen Ossi
5. +0:19:52 Lehtonen Juha
6. +0:22:31 Siitonen Piia (N)
7. +0:24:31 Nieminen Sakari
8. +0:24:47 Ronkainen Markus
9. +0:25:09 Räsänen Kimmo
10. +0:26:19 Virsu Antti
11. +0:26:22 Rintala Jani
12. +0:26:25 Leppälä Mika
13. +0:28:16 Myrskylä Eetu
14. +0:29:41 Niskavaara Satu (N)
15. +0:30:45 Rerihs Dzintars
16. +0:34:40 Korelin Jari
17. +0:34:43 Niinikoski Antti
18. +0:34:46 Palmer Jeremy
19. +0:35:33 Pasanen Hannes
20. +0:38:47 Teittinen Samuli
21. +0:38:53 Vidgren Teemu
22. +0:38:54 Forsman Harry
23. +0:39:08 Kinnunen Heikki
24. +0:39:14 Piirainen Sirke (N)
25. +0:39:33 Heikkilä Kuutti
26. +0:40:31 Johansson Jukka
27. +0:40:45 Joona Krista (N)
28. +0:40:47 Nousiainen Antti
29. +0:40:57 Pesonen Kaisa (N)

Samalla hyvällä kaavalla.

Kolivaaralla ja Ryläyksellä jatkoimme samalla tavalla ja tahdilla kuin ennen Kiviniemen ylityspaikkaakin. Ylämäet reippaasti kävellen, tasaiset ja alamäet voimia säästellen hölkäten matka kulki minun vetäessä letkaa ja Karsu-kaksikon seuratessa kintereillä. Aukeilla paikoilla näimme selkiä edellämme, mutta emme höntyilleet turhaan vaan kuljimme omaa tahtiamme. Ennen Ryläyksen puoliväliä tavoitimme letkan, jonka ohitimme ja jätimme saman tien taaksemme. Tämä toi hyvää uskoa vauhtiin ja tekemiseen, koska meno tuntui edelleen helpolta ja kevyeltä.

Peiponpellon vesipisteellä 30 kilometrin jälkeen täyttelimme jälleen juomapullot ja suuntasimme kohti uutta loppuosuutta, jossa oli odotettavissa todella tiukkoja nousuja ja laskuosuuksia ennen Hotelli Kolille puolivälin huoltopisteeseen saapumista.

Epävirallinen tilanne Peiponpellon jälkeisessä nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)

1. 3:08:15 Lepistö Antti
2. +0:22:48 Riissanen Jani
3. +0:39:24 Kokkonen Ossi
4. +0:39:40 Lehtonen Juha
5. +0:40:23 Saalamo Jani
6. +0:48:23 Nieminen Sakari
7. +0:48:40 Siitonen Piia (N)
8. +0:52:29 Virsu Antti
9. +0:52:32 Myrskylä Eetu
10. +0:52:36 Rintala Jani
11. +0:52:55 Ronkainen Markus
12. +0:53:33 Räsänen Kimmo
13. +0:54:22 Leppälä Mika
14. +1:09:01 Niskavaara Satu (N)
15. +1:11:35 Johansson Jukka
16. +1:11:47 Korelin Jari
17. +1:11:51 Rerihs Dzintars
18. +1:12:08 Piirainen Sirke (N)
19. +1:12:09 Heikkilä Kuutti
20. +1:14:52 Kinnunen Heikki
21. +1:15:04 Pasanen Hannes
22. +1:15:44 Joona Krista (N)
23. +1:15:48 Nousiainen Antti
24. +1:16:02 Pesonen Kaisa (N)

Nousua, laskua, huoltoa ja uutta kierrosta.

Tästä eteenpäin kierroksen reitti kulki uusia linjauksia aina loppunousun alkuun saakka. Edellisvuosien nopea tiejolkottelu oli vaihtunut jyrkkiin ylä- ja alamäkiin, teknisiin polkuihin ja hienoihin maisemiin Mäkrävaaran päältä. Mäkien raskautta lisäsi ajatus siitä, että n. 43 kilometrin päästä samat mäet pitäisi selvittää vielä väsyneemmillä jaloilla.

Mäkrällä oli mukavasti väkeä kannustamassa juoksijoita ja kuulimme valokuvaajalta edellämme kulkevan useita "joukkueita" aivan lähietäisyydellä. Tämä herätti meissä hilpeyttä, koska olimme tosiaankin kulkeneet porukassa jo yli 35 kilometriä, vaikka yksilölajista toki oli kyse tällä kertaa.

"Joukkue" lähestymässä Mäkrävaaran huippua (Kuva: Kari Kuninkaanniemi)

Mäkrän alamäessä "joukkueemme" sitten hajosi Kristan jäädessä kulkemaan rauhallisempaa tahtia. Kaisa seurasi perässäni ja sovimme että jatkaisimme porukalla matkaa myös välihuollon jälkeen. Toisen kierroksen alkupuoli oli viime vuonna minulle henkisesti yksi vaikeimmista osuuksista ja porukalla sen kulkeminen olisi varmasti helpompaa.

Otimme loppulaskut ja nousut rauhassa säästellen voimia edelleen toiselle kierrokselle ja saavuimme puolivälin huoltoon ajassa 6 tuntia 12 minuttia. 13 tunnin loppuaikatavoitteen suhteen olin siis hyvin aikataulussa. Toinen kierros on aina hitaampi, joten ylimääräistä aikaa huoltoon tai sippailuihin ei tosin ollut kamalasti hukattavaksi.

Huollossa käytin aikaa n. 10 minuuttia kanakeittoa syöden, juomapullot täyttäen ja lisää evästä reppuun pakaten. Tässä vaiheessa pakattiin mukaan myös otsalamppu, jolle oli tiedossa käyttöä loppumatkasta. Pari minuuttia nopeamminkin olisin huollon tarvittaessa selvinnyt, mutta odottelin Kaisan ja n. 3 minuuttia aiemmin huoltoon saapuneen Jukan juoksuseuraksi toiselle kierrokselle. Nopean huollon ansioista sijoitus koheni kerralla useita pykäliä. Osa edellämme olleista myös jätti kisan kesken puoleenväliin erilaisten vaivojen takia.

Ensimmäisen kierroksen loppulaskuun. Kaisa seuraa peesissä. (Kuva: Raisa Paakkari)

Puolenmatkan huollosta lähtiessä Jukka liittyi jälleen letkaan (Kuva: Raisa Paakkari)

Ensimmäiset sadat metrit toista kierrosta olivat todella vaikeat jalkojen ehdittyä kangistua 10 minuutin tauon aikana hotellin pihalla kylmässä viimassa. Metsän suojaan takaisin polulle päästyämme tämä helpotti kuitenkin nopeasti ja huomasin oman juoksuni tuntuvan todella kevyeltä edelleen, vaikka takana oli nyt jo yli 45 kilometriä polkujuoksua.

Vedin letkaa Kaisan ja Jukan seuratessa perässä. Ikolanahosta eteenpäin oli ajoittain hieman ruuhkaa yhden kierroksen juoksijoiden kulkiessa samaa reittiä maaliin päin. Kohti Havukanahoa kääntyessämme muut katosivat ympäriltä ja jatkoimme kolmestaan jälleen hienolle Jauholanvaaran polkuosuudelle. Tällä pätkällä oma juoksuni tuntui todella helpolta - oikeastaan helpommalta kuin kertaakaan tänä kesänä. Vaikka takana oli jo yli 50 kilometriä, mihinkään ei sattunut ja juoksuun oli löytynyt hyvä flow, jonka ansiosta siihen ei täytynyt erikseen keskittyä. Hienossa iltapäivän auringossa nautimme maisemista ja ajankuluksi jutustelimme edelleen niitä - näitä, mitä nyt mieleen milloinkin tuli.

Epävirallinen tilanne Jauholanvaaran nousussa videon aikaan (GPSseuranta.net)

1. 5:33:50 Lepistö Antti
2. +0:54:27 Riissanen Jani
3. +1:05:33 Lehtonen Juha
4. +1:05:34 Kokkonen Ossi
5. +1:19:58 Siitonen Piia (N)
6. +1:26:47 Nieminen Sakari
7. +1:34:34 Myrskylä Eetu
8. +1:40:45 Rintala Jani
9. +1:42:05 Leppälä Mika
10. +1:44:31 Räsänen Kimmo
11. +1:51:22 Ronkainen Markus
12. +2:05:53 Palmer Jeremy
13. +2:06:13 Nousiainen Antti
14. +2:06:16 Johansson Jukka
15. +2:06:23 Pesonen Kaisa (N)

Hyviä ja huonoja hetkiä - enimmäkseen hyviä.

Oma hyvä juoksuflow kantoi toisella kierroksella ensimmäiset 16 kilometriä lähes Kiviniemen salmenylitykseen saakka. Parin tunnin mittainen, kohtalaisia nousuja ja laskuja sisältävä osuus sujui vain n. 5 minuuttia hitaammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Juuri ennen salmen ylitystä tuli vastaan ensimmäinen kunnon heikko hetki ja juoksun eteen sai tehdä tosissaan töitä. Lyhyellä soutuvenematkalla salmen yli tankkasin suolaa ja lisää energiaa saadakseni olon taas paremmaksi. Muutamat sadat metrit venerannasta huoltopisteelle ja juomapullojen täyttöstopin jälkeinen tieosuus olivat todellista taistelua Jukan ja Kaisan vauhdissa pysymisen suhteen.

Kiviniemen venematka takana 2. kierroksella. Käsi karkkipussilla.

Polulla kohti Kolivaaraa noustessa kävelytahti ja energiatankkaus toivat tulosta ja heikko olo katosi lähes yhtä nopeasti kun oli ilmestynytkin. Samaan aikaan heikko hetki iski juoksuseuralaisille ja pian katsoimme yhteistuumin paremmaksi jatkaa kaikki omaa tahtiamme kohti maalia, johon oli matkaa enää n. 25 kilometriä.

Nykäisin heti pienen kaulan muuhun joukkoon, kun vointi tuntui hyvältä. Oli todella outoa tehdä matkaa yksin, vaikka olin ennakkoon siihen mielessäni valmistautunut. Kaisa oli tullut perässäni kuitenkin lähes 9 tuntia ja matkaradiossa oli ollut puheohjelmaa koko ajan. Tiesin, että nyt oli keksittävä joku uusi teema tai tavoite, jonka avulla loppumatkakin kuluisi sutjakkaasti.

Kovempi juoksuvauhti tuntui yllättävän hyvältä ja Kolivaaran laskussa kokeilin jalkojen tuntumaa vetämällä hetken matkaa todella ripeää tahtia. Jalat tuntuivat kestävän hyvin ilman oireita, joten päätin nostaa matkavauhtia selvästi ja yrittää saavuttaa vielä edelläni juoksevia. Sain tietoa reitin varresta siitä, että edellä meneviin oli matkaa melko paljon, mikä toisaalta motivoi yrittämään kovaa. Leikittelin mielessäni ajatuksella 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin juoksun jälkeen. Mitään hävittävää minulla ei ollut ja tiesin, että sippaamisen sattuessa takaa olisi tulossa alkumatkan juoksuseuralaiset, joiden peesiin voisin yrittää tarvittaessa tukeutua.

Ryläyksen alkuun hyökkäsin niin kovaa kuin uskalsin ja parissa nousussa tunsin reisissä pieniä krampin elkeitä. Rauhoitin tahtia hieman hetkeksi ja oireet katosivat. Tämä sama kuvio toistui muutaman kerran, joten tiesin olevani aika limitillä vauhdin kanssa. Lähetin viimeisen tunnelmavideon "Rajavillien some-päivystäjälle" Facebookiin laitettavaksi ja keskityin juoksemaan niin ripeää tahtia kuin tässä vaiheessa pystyin.

Epävirallinen tilanne Ryläyksellä videon aikaan (GPSseuranta.net)

1. 7:09:06 Lepistö Antti
2. +1:22:47 Riissanen Jani
3. +1:33:00 Kokkonen Ossi
4. +1:34:49 Lehtonen Juha
5. +1:48:36 Siitonen Piia (N)
6. +1:55:09 Nieminen Sakari
7. +2:01:47 Myrskylä Eetu
8. +2:08:18 Rintala Jani
9. +2:18:41 Ronkainen Markus
10. +2:22:12 Leppälä Mika
11. +2:26:07 Räsänen Kimmo
12. +2:34:33 Nousiainen Antti
13. +2:47:23 Johansson Jukka
14. +2:51:54 Pesonen Kaisa (N)

...ja loppua kohti kiristäen.

Sain edelläni juoksevan näköpiiriini Ryläyksen näkötornille noustessa ja hyvä fiilis valtasi mielen. Juoksin selän kiinni tornin jälkeisessä alamäessä ja jatkoin saman tien ohitse. Heti seuraavassa jyrkässä alamäessä ohitin seuraavan juoksijan. Ryläyksen loppu meni todella hyvissä fiiliksissä ja taistelumieliala oli korkealla.

Ryläyksen jälkeen kuulin ettei edellä menevään ollut kovin pitkä matka ja viimeisellä vesipisteellä Peiponpellossa kuulin eron kutistuneen entisestään. Edessä oli jälleen hurja vuoristorata Mäkrän rinteillä nousuineen ja laskuineen. Jalat tuntuivat edelleen yllättävän hyvältä ja paikoin juoksin sellaisia mäkiä (sekä ylös- että alaspäin) jotka olin aiemmilla kerroilla kävellyt. En kuitenkaan saanut edelläni juossutta Ronkaisen Markusta näköpiiriini edes pitkillä suorilla, vaikka eroa ei ollut enää kuin pari minuuttia.

Mäkrän päällä pimeys alkoi laskeutua ja sytytin otsalampun selvitäkseni turvallisesti seuraavasta jyrkästä alamäestä tiheässä kuusikossa. Mäkränahon ylämäen puuskutin ylös juoksuaskeleella, vaikka 43 kilometriä aiemmin olin kävellyt sen kokonaan. Kiri palkittiin viimein Pieni-Kolin ensimmäisissä pitkissä portaissa, kun portaiden juureen saapuessani näin otsalampun loistavan kohti minua portaiden jälkeiseltä kalliolta. Lamppu liikkui niin ripeästi, että arvasin kyseessä olevan tuplamaraton-sarjalaisen eikä yhden kierroksen kilpailun jälkijoukon juoksijan, joita olin ohitellut jo useita.

Portaissa kirimiseen jaloissa ei enää voimia ollut, mutta tiesin matkaa olevan vielä riittävästi eron kiinni saamiseen jos kramppeja tai muita ongelmia ei tulisi. Pitkän loivan nousun kohti hotellin "varvausta" iskin sen minkä jaksoin, mutta en silti saanut Markuksen lamppua uudestaan näkyviin peitteisessä maastossa. Jäljellä oli enää 4 kilometrin loppulenkki, jossa laskeuduttiin ensin yli 200 metriä Kolin Alamajalle ja noustiin samat korkeuserometrit legendaarista loppunousua takaisin hotellille maaliviivalle.

Kuulin yleisöltä eron eteen olevan minuutin verran ja hyökkäsin alamäkeen entistä ahneemmin. Yleisö oli pitänyt huolen siitä, että myös edellä pakeneva Markus oli tilanteen tasalla ja loppuun muodostui huima takaa-ajo. Lasku hotellin kulmalta alatielle pienen otsalampun valossa oli melkoinen kokemus. Pitkällä suoralla sain Markuksen lampun näkyviin ja kun polku kapeni metsäosuudelle huomasin välimatkan lyhenevän koko ajan. Tiesin polun olevan paikoin kivikkoinen, mutta harpoin menemään yli kivien ja kaatuneiden puiden melkoisella riskillä. Tielle saavuttaessa eroa oli enää satakunta metriä.

Top-10 epäviralliset alamäen sektoriajat hotellin kulmalta alatielle 2. kierroksella (GPSseuranta.net)

1. 0:08:08 Nousiainen Antti (1288 m)
2. +0:00:30 Ronkainen Markus (1225 m)
3. +0:00:36 Lepistö Antti (1318 m)
4. +0:01:10 Rintala Jani (1290 m)
5. +0:01:26 Kokkonen Ossi (1292 m)
6. +0:01:48 Pasanen Hannes (1288 m)
7. +0:01:51 Kinnunen Heikki (1318 m)
8. +0:01:58 Riissanen Jani (1282 m)
9. +0:02:20 Nieminen Sakari (1315 m)
10. +0:02:29 Buch Lund Patrik (1319 m)

Alatiellä huomasin saavuttavani Markusta ja loppunousuun käännyimme yhtä aikaa. Ensimmäisen jyrkän pätkän kävelimme tasatahtia. Seuraavalla risteysten välillä sain karistettua Markuksen perästäni juoksemalla koko risteysvälin. Oikelle kääntyvän risteyksen jälkeen rauhoitin tahtia hölkäten loivemmat osuudet ja kävellen jyrkät kohdat jotta jalat eivät kramppaisi. Pitkällä suoralla osuudella sammutin lampun hetkeksi todetakseni ettei edessä näy minkäänlaisia valoja. Jaloissa olisi ollut virtaa vielä lisähyökkäykseen, mutta totesin sen tarpeettomaksi ja tyydyin tallaamaan maaliin leppoisaa tahtia kun Markuksenkaan valoa ei enää takana näkynyt.

Maaliviivalla heitin yläfemmat tuttujen kanssa ja käytiin päällimmäiset tunnelmat läpi. Kuulin sijoitukseni olevan tuplamaratonin kahdeksas (tulokset), joka on yhden sijan parempi kuin viime vuonna. Maalialueella fiilistellessä tuntui, että voimia olisi riittänyt vielä pidemmällekin.

Mitä jäi käteen?

Kesän juoksumääriin nähden suoritus oli erinomainen. Kesän pisin juoksu, onnistunut vaihdinjako loppua kohti tahtia kiristäen ja tavoiteaikana olleen 13 tunnin rajan alitus 5 minuutilla (loppuaika 12:55 ja osia). Eväät toimivat hyvin eikä matkalle osunut mitään varustemurheita. Toisen kierroksen alkupuoli oli koko vuoden parhaalta tuntuvaa juoksua. Pitkä päivä kului todella nopeasti kun pääsi juoksemaan hyvässä juoksuseurassa... Listaa voisi jatkaa vielä pitkälle!

Ainut asia joka jäi hieman vaivaamaan oli se, täyttyikö alkuperäinen tavoite. Tarkoituksena oli testata omia rajoja ja jättää kauden päätteeksi kaikki voimanrippeet Kolin vaaroille. Maalissa jalat ja pää toimivat kuitenkin vielä vaikka kuinka hyvin. Löytyiköhän niitä rajoja sittenkään?

Tulokset

GPS-seuranta

Garminin data

ps.

Ai niin, se ajatus siitä 25 kilometrin loppukiristä 60 kilometrin jälkeen. Alla top-10 epäviralliset sektoriajat viimeiseltä 25 kilometriltä. Lepistön vauhtiin harrastelijoilla ei pidäkään olla sanomista, mutta kyllähän tähän on oltavat tyytyväinen ;)

1. 3:10:45 Lepistö Antti (24976 m)
2. +0:43:25 Nousiainen Antti (25025 m)
3. +0:46:05 Kokkonen Ossi (24979 m)
4. +0:49:09 Riissanen Jani (25003 m)
5. +0:57:10 Rintala Jani (24959 m)
6. +0:57:22 Myrskylä Eetu (24738 m)
7. +1:00:12 Nieminen Sakari (25229 m)
8. +1:05:32 Ronkainen Markus (24773 m)
9. +1:12:06 Lehtonen Juha (25020 m)
10. +1:14:08 Siitonen Piia (N) (25137 m)

Vaarojen Maraton 3.10. (86km ultra)

Syksyinen polkujuoksukauden huipentuma ja Ultra Trail Tour Finlandin päätösosakilpailu juostiin Kolin hienoissa maisemissa lokakuun alussa. Rajavilleistä matkalle starttasi vain Antti Markuksen Trail Tourin jäätyä kesken Karhunkierroksen jälkeen.

Alun perin 86 km ultramatkan kimppuun piti hyökätä jo vuosi sitten, mutta flunssan takia suunnitelmat siirtyivät vuodella eteenpäin. Tuolloin purkamatta jäänyt lataus vaikutti siten, että juoksu pyöri vuoden mittaan poikkeuksellisen usein mielessä. Treenikilometreihin odotus ei kuitenkaan heijastunut ja valmistautuminen painottui lähinnä palautumiseen elokuun MM-rogainingista ja syyskuun Lost in Kajaanista.

Näissä, sekä kesän muissa pitkissä kisoissa kunto oli kuitenkin riittänyt hyvin. Ainoat suuremmat ongelmat olivat olleet jalkakrampit silloin, kun matkaan oli tullut lähdettyä liian kovaa. Vaarojen ultralle taktiikka hiottiin tämä huomioiden ja se kulminoitui kolmeen mielessä pidettävään asiaan: rauhoitu - tankkaa - nauti.

1. Rauhoitu

Aamulla kello soi 5:15. Aamutoimet ja viimeiset pakkailut tein korostetun rauhallisesti välttäen kiireen tuntemuksia. Lähtövaatteen alle asettauduin joukon keskivaiheille ja tutuille heitettyjen tsemppausten jälkeen klo 7:00 päästiin matkaan.

Valmiina matkaan!

Alun letkassa hölkätessä rauhoittelin itseäni ja varoin turhaa höntyilyä. Askel rullasin kevyesti ja olisi tehnyt mieli kiihdyttää tahtia. Ennen ensimmäistä tieosuutta olin jo useaan kertaan lähdössä ohittamaan edessä kulkevia, mutta sain maltettua mieleni hokemalla puoliääneen "rauhoitu, rauhoitu".

Tiellä oma vauhtini oli sitten puolestaan selkeästi hitaampi kuin muilla saman letkan juoksijoilla. Seurasin sykemittarin lukemia ja jatkoin omalla vauhdillani. Tässä vaiheessa taisin jo huutaa ääneen rauhoitteluja itselleni selkien kadotessa edellä kauemmas.

Hieno kymmenen kilometrin polkuosuus kohti Kiviniemeä meni mukavasti letkassa edeten. Roikuin jonon perässä antaen ylämäissä siimaa jalkoja säästellen. Alamäissä rullasin eron aina kiinni. Ennen Kiviniemen lossia letka hajosi prinsessa-asenteella matkassa olleiden kierrellessä mutakuoppia meidän muiden painaessa keskeltä läpi.

Kolinvaaran ylityksessä ennen Ryläystä jutusteltiin useammankin matkaseuralaisen kanssa hyvät tovit. Kuljin nyt lyhyen letkan kärjessä ja peesissä hengittävä juttuseuralainen meinasi jatkuvasti aiheuttaa turhaa säntäilyä. Taas sai hokea mielessä rauhoittelumantraa. Onneksi se tehosi. Ryläykselle johtavassa ylämäessä päästin letkan suosiolla katkuun ja jäin hinkkaamaan omaa tahtiani.

Ryläyksen alussa muistuttelin itseäni siitä, että haastava osuus pitäisi jaksaa vielä toistamiseen tänään. Rauhoittelut toimivat ja matka eteni tasaiset ja myötämäet rennosti hölkkäillen ja ylämäet reippaasti kävellen. Sykkeet nousivat edelleen turhan korkealle jos vauhtia innostui pitämään liikaa.

Ryläys jäi taakse ja seuraavan polkupätkän jatkoin yksinäni pitäen edellä menevän letkan hännän näkyvissä pidemmillä suorilla. Seuraavalla pitkällä tieosuudella matkaseuraa riitti 15 km sarjassa juoksevien tullessa selkä edellä vastaan. Jälleen sain rauhoitella itseäni ja keskittyä tosissani omaan suoritukseen ja vauhdinpitoon välittämättä ympärillä eri tahtia etenevistä. Jylläsin tasaisesti eteenpäin pitäen sykkeet matalina ja tankaten lisää energiaa kroppaan.

2. Tankkaa

Edellisillä Vaarojen reissuilla eri asteisia sippaamisia oli tullut eteen kesken kisan. Nyt, kun pitkiä vetoja oli takana enemmän, asetin tavoitteeksi pitää energiatason riittävänä koko juoksun ajan. Aina kun olin rauhoitellut itseäni (eli aika usein), mietin seuraavaksi olinko tankannut tarpeeksi.

Urheilujuomaa varasin lähdössä matkaan 1,5 litraa. Ensimmäisen energiapatukan napostelin ennen Jauholanvaaraa tunnin kohdalla. Kiviniemen huollossa täytin juomapullot (uudet 1,5 litraa) ja kaivoin repusta salamimakkaraa naposteltavaksi Kolinvaaran nousuun. Juuri ennen Ryläystä söin puolet toisesta energiapatukasta. Toisen puolikkaan söin torninousussa n. 27 km kohdalla.

Juomat loppuivat sopivasti juuri ennen seuraavaa vesipistettä, josta täydensin vain 7 desiä lisää. Tämä riitti hyvin ensimmäisen kierroksen loppuun. Samalla napostelin toisen salamimakkaran ja nappasin vähän suolaa jälkiruuaksi. Tieosuuden päätteeksi söin kolmannen energiapatukan ja ennen loppunousua ryystin juomapullot tyhjiksi.

Huollossa oli tarjolla lihasoppaa, ruokajuomaksi olin varannut tölkin Pepsiä. Toiselle kierrokselle pakkasin reppuun pari patukkaa, neljä energiageeliä ja pari salamipötköä lisää. Täytettyäni pullot urhielujuomaa jatkoin matkaa alle 5 minuutin pysähdyksen päätteeksi.

3. Nauti

Matkaan lähdin tavoitteena tehdä omille taidoille ja kunnolle maksimisuoritus. Varsinaista aikatavoitetta en asettanut, mutta Markuksen viime vuonna juoksema aika 11:04 pyöri mielessä todella kovana tavoitteena. En kuitenkaan laittanut kelloon mitään tavoitetahteja vaan tein matkaa fiiliksen ja voimien mukaan.

Tuleva koitos pyöri viimeiset viikot mielessä hyvin usein ja jo silloin pyrin kääntämään kaikki ajatukset ja tuntemukset positiivisiksi. Airilan Hannun mainio postaus mielikuvaharjoittelun hyödyntämisestä ("Onnistumisen anatomia") toimi osaltaan oppaana ja kävin mielessäni läpi etukäteen tilanteita, joita uskoin matkalla tulevan eteen. Polkujuoksu on hienoimmillaan todellista nautintoa silloin kun homma kulkee. Ilman turhia höntyilyjä rauhassa liikkeelle lähtien ja pitäen energiatasot hyvinä loppuun asti toivoin pystyväni nauttimaan myös jälkimmäisestä puolikkaasta.

Ensimmäinen kierros kului leppoisasti jutustellessa muiden juoksijoiden kanssa. Samaan aikaan startanneessa retkisarjassa riitti juttuseuraa. Jo 30 km kohdalla laskeskelin ettei Markuksen ajan alittaminen ole todennäköistä. Sen jälkeen en miettinyt tätä asiaa enää. Rantatiellä ensimmäisen kierroksen lopussa tsemppasin kaikkia ohittamiani 15 km sarjan juoksijoita ja heidän tsemppaus toi itsellenikin hyvää fiilistä. Loppunousussa kaksi tuntia myöhemmin startannut 43 km sarjan kärki paahtoi ohitseni ja tsemppasin heitä kohti maalia. Nousussa vointiani kyselleille tutuille vastasin kaiken olevan hyvin. Näin todella oli. Huomasin että asian sanominen ääneen toi lisää voimia ja uskoa omaan tekemiseen.

Ryläyksestä nautiskelua ensimmäisellä kierroksella (Kuva: Karri Pasanen)

Puolenvälin huollon olin suunnitellut etukäteen minimoidakseni siihen tarvittavan ajan. Huolto sujui kaikin puolin suunnitelman mukaan ja alle 5 minuutin kuluttua pysähtymisestä olin jälleen liikkeellä.

Toisen kierroksen alkupuoli oli henkisesti reissun hankalin kohta. Yksinäinen taivallus poispäin kisakeskuksesta ja tieosuudella maalia kohti suuntaavien 43 km sarjan juoksijoiden kanssa rupattelu eivät varsinaisesti nostaneet motivaatiota vielä tulevien 40 kilometrin suhteen. Kiviniemen lähestyessä sain uusia selkiä näköpiiriin ja juttuseuran myötä sain ajatukset taan hyviin asioihin.

Tässä vaiheessa juoksu tuntui hieman tökkivältä. Toisaalta olisi tehnyt mieli kävellä, toisaalta taas ohittaa edellä juokseva ja kiristää tahtia. Päädyin kuitenkin edelleen rauhoittelemaan itseäni ja pysymään tasaista vauhtia etenevän kaverin kannassa. Söin energiapatukan puolikkaat kahdessa osassa ja Kiviniemen lossia edeltävissä mutapaikoissa jätin juoksuseuran lopulta taakseni n. 5 kilometrin yhteisen taipaleen jälkeen.

Kiviniemestä kohti kisakeskusta kääntyessä matkaa oli takana 60 km. Jalat tuntuivat virkeältä rauhallisemmin otetun pätkän ansiosta ja eteneminen tuntui oikeastaan helpommalta kuin pariin viime tuntiin. Tämä "seinän yli pääsemisen hetki" tulee yleensä aina vastaan jossain vaiheessa pitkiä vetoja ja olin ennen kisaa mielikuvissani sen ennakoinutkin tapahtuvan (tosin vähän aiemmassa vaiheessa). Tiesin, että tästä eteenpäin kroppa toimii "diesel-moodissa" ja pystyn jylläämään tasaisen ripeällä tahdilla eteenpäin. Fiilis oli hyvin rauhoittava, sillä tiesin pystyväni nauttimaan loppumatkasta - kuten tavoitteena oli.

Täytettyäni juomapullot ja kaivettuani meetvurstipötkön repusta esiin lähdin hyvin mielin Ryläystä kohti. Kolinvaaran hakkuuaukealla näin kaukana edelläni juoksijan ja lisämotivaation myötä alkoi hetken holtiton höntyily kivikkoisella polulla alamäessä. Rauhoitu, rauhoitu! Huusin itselleni nyt jo ääneen. Tämä toimi edelleen ja rauhallisellakin etenemisellä saavutin selän ennen seuraavaa tiepätkää. "Diesel-moodin" myötä syke ei tosin noussut enää ei-toivottuihin lukemiin vaikka olisi innostunut höntyilemäänkin. Ennen Ryläyksen toista kertaa haukkasin viimeistä kertaa energiapatukkaa. Tästä eteenpäin laskin tankkauksen energiageelien varaan.

Ryläyksellä tein matkaa itsekseni keskittyen tehokkaaseen etenemiseen. Katselin välillä maisemia ja ilta-auringossa loistavaa ruskaa. Kun juttuseuraa ei ollut tarjolla, päädyin sanomaan (välillä ehkä huutamaankin) kaikki mieleen tulevat hyvät fiilikset itselleni ääneen. Tämä auttoi jaksamaan eteenpäin. Geelipussille menin ensimmäistä kertaa tornin nousussa. Ryläyksen lopussa oli yleisöä reitin varrella ja heidän kannustuksistaan ymmärsin, että edellä juoksi useita kilpakumppaneita kohtuullisen lähellä.

Tästä sain jälleen lisää virtaa, ja kun voimia tuntui vielä riittävän, heitin toisen geelin huuleen ja päätin koittaa ajaa selkiä kiinni. Matkaa maaliin oli n. 14 kilometriä. Tässä vaiheessa lopetin itseni rauhottelemisen ja aloitin nautiskelun siitä, että pystyin vielä tässä vaiheessa pitämään hyvää tahtia yllä.

Rullasin eteenpäin hyvillä fiiliksillä ja pian tavoitinkin edellä juoksevan ohittaen hänet saman tien. Itseä vastaanhan tässä juostaan, mutta ei sitä aina muista :) Seuraavan selän kuittasin juomapaikalla ja tieosuudelle siirtyessäni näin jo seuraavan edelläni. Kolmas geeli koneeseen ja takaa-ajoon.

Tiellä hölkkäsin vielä omaa rauhallista tahtia. Tälläkin vauhdilla tavoitin edellä juossutta. Olin enää alle 100 m päässä, kun hän löysikin jostain aivan uuden vaihteen. Juoksin tien ylämäkineen jatkuvasti tahtia kiristäen, mutta selkä karkasi näkymättömiin vaikka juoksin tieosuuden puolisen minuuttia nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Valenousun alkuun otin viimeisen geelin ja hyökkäsin nousuun niin kovaa kuin pääsin. Siltikään en saanut edelläni juoksevaa näkyviin, saati kiinni. Edessä oli enää kuuluisa loppunousu.

Nousuun lähdin edelleen ajamaan edellä juossutta kiinni ja juoksinkin paria jyrkintä kohtaa lukuunottamatta koko nousun. Loppujyrkän alle saapuessani näin selän edelläni jo jyrkän yläosassa ja oli pakko luovuttaa takaa-ajon suhteen. Hyvän "jäniksen" myötä lopun kaksi suurta nousua tulivat peräti 2,5 minuuttia nopeammin kuin ensimmäisellä kierroksella - ja kumma kyllä myös matalammilla sykkeillä. Loppunousun väliaika 19:37 oli ultrasarjan toisen kierroksen toiseksi nopein ja ensimmäisen kierroksen ajatkin huomioiden 7. nopein. Näköjään 84 kilometrin ja yli 11 tunnin jälkeen saa vielä loppukirinkin aikaan :)

Viimeisten mutkien kannustajien huutojen ja taputusten myötä kiinnisaamaton selkä unohtui saman tien ja maaliviivalle saapuessa oli uskomattoman hieno fiilis nostaa kädet ilmaan ja huutaa jes! Loppuaika 11:43 on kelpo suoritus, mutta tunteja, minuutteja ja sekunteja tärkeämpää oli tehdä ehjä oma maksimisuoritus ja nauttia joka hetkestä.

Viimeinen nousu ja pois metsästä juuri ennen pimeän tuloa.

Kisan jälkeinen olotila.

Vaarojen Maraton ei taaskaan pettänyt. Kiitos kaikille tapahtuman järjestäjille, kilpakumppaneille ja kannustajille! Kaikki omat tavoitteeni tämän tapahtuman osalta on nyt saavutettu ja tulee olemaan vaikeaa keksiä uusia yhtä hyviä.

Jollain tavalla tapahtuman tunnelmaan on kuitenkin päästävä mukaan jälleen ensi vuonna.

• Tulokset
• GPS-seuranta
• Polarin data (mm. syke)
• Kuvia

Matkalla käytössä:

• La Sportiva Bushido kengät
• Dirty Girl gaiterit
• Sigvaris Sport kompressiosukat
• Skins kompressiotrikoot
• Adidas juoksupaita
• OnOne irtohihat
• Buff
• Polar V800
• Ultimate Direction SJ Ultra Vest 2.0
• 2 x RaidLight 0,75 l juomapullo
• High5 2:1 ja 4:1 urheilujuomaa
• 5 x High5 energy bar
• 4 x High5 energiageeli
• 3 x Ridderheims olutmakkara
• Suolaa

Askelmerkkejä kesään

Kesän 2015 tapahtumakalenteri näyttää ennätyksellisen hienolta kaikilla tapahtumarintamilla! Multisporttia, Rogainingia ja muita upeita kestävyysurheilutapahtumia on tarjolla lähes joka viikonlopulle. Eteläisessä Suomessa kevät on jo hyvällä mallilla, joten on korkea aika kurkistaa Rajavillien kesän suunnitelmiin.

Tässä top-5 poiminnat tämänhetkisestä kisakalenterista:

World Rogaining Championships 22.-23.8. @ Saariselkä

Kirsikkana kesäkakun päällä ovat tietenkin Rogainingin MM-kilpailut elokuun lopulla, johon Rajavilleiltä on ilmoittautunut peräti 3 joukkuetta. Valmistautuminen ja fiiliksen haku aloitettiin jo helmikuussa Tahkon talvileirillä harjoittelemalla reittisuunnittelua tunturialueen kartoilla. Tapahtuma tulee olemaan suurin Suomessa järjestetty Rogaining-kilpailu ja mukaan on ilmoittautunut todella kovatasoisia tiimejä.

Rajavillien joukkueet eivät ole ottaneet tiukkoja tulostavoitteita kilpailun suhteen ja matkaan lähdetään avoimin mielin hakemaan uusia kokemuksia. Miesten ykkösjoukkue mittasi keskinäistä vauhtiaan maaliskuun alussa korttelirasteilla ja 40 minuutin suunnistuksen päätteeksi Markus sai tehtyä eroa Anttiin huimat 2 sekuntia. Ainakin tämä joukkue on siis lähdössä kisaamaan tasavahvalla tiimillä :)

Mielikuvaharjoittelu tunturimaastossa rogaamiseen aloitettiin hyvissä ajoin.

Ultra Trail Tour Finland 2015

Markuksella yksi päätavoitteesta on kiertää tänä kesänä ensimmäistä kertaa järjestettävä Ultra Trail Tour Finland (UTTF). Viime syksynä ensimmäinen ultra sujui Kolilla yllättävänkin hyvin ja nyt talven treenit ovat tähdänneet erityisesti pitkiin juoksuihin. Treenilenkkien pituudet ovat venyneet entisestään ja juoksu on kuulunut ohjelmaan myös talvella.

Rantapolut ovat jo sulia, mutta myös kelkkareitit ovat tulleet tutuiksi lenkkeillessä.

Tavoitteena Markuksella on Tourin läpäiseminen ehjillä suorituksilla. Tärkeintä ei ole sijoitukset tai ajat, vaan maaliin pääseminen ilman suurempia ongelmia - ja luotto on kova.

Touriin kuuluu tänä vuonna kolme osakilpailua, jotka ovat

• NUTS Karhunkierros 22.-24.5. (160 km)
• NUTS Pallas 24.-.26.7. (125 km)
• Vaarojen Maraton 3.10. (86 km)

UTTF huipennukseen on Markuksen lisäksi tähtäämässä Antti, jolta startti jäi edellisenä vuonna väliin sairastumisen vuoksi.

Markus Vaarojen Maratonin alkutaipaleella syksyllä 2014.

Ursak seikkailu 6.-7.6. @ Joensuu

Karsun järjestämästä perinteisestä Ursak-seikkailusta on muotoutumassa yksi seikkailukesän kohokohdista. Endurance Questia tai Rokua Geopark Challengea ei tänä vuonna järjestetä ja Karsulaiset ovat luvanneet paikata näiden jättämän vuorokauden mittaisen kisan aukon kilpailukalenterissa.

Karsulla on pitkä kokemus hyvien kisojen järjestämisestä ja Rajavillien seikkailu-ura alkoi juuri Karsun kilpailuista talvella 2012. Ursakin pisimpään sarjaan ollaan lähdössä näillä näkymin Antin ja Jarin muodostamalla joukkueella. Myös toista joukkuetta ollaan kasaamassa lyhyempään sarjaan.

Antti ja Jari outside-the-box -pyörätreenissä kesällä 2014.

Lost in Kajaani 11.-12.9. @ Kajaani

"Losti" on kuulunut Rajavillien syksyn kohokohtiin jo useamman vuoden ajan eikä hyvää putkea ole tarkoitus katkaista tänäkään vuonna. Viime syksynä saavutettiin miesten sarjasta hieno voitto jota lähdetään tietenkin puolustamaan. Mukaan kilpailuun on jo ilmoittautunut kovia haastajia. Joukkueen kokoonpano on jo sovittu, mutta pidetään kilpakumppaneita vielä hetki jännityksessä ja paljastetaan se myöhemmin.

Myös naisilla on suunnitelmissa osallistua Lostiin. Sarja ja kokoonpano ovat edelleen hieman hämärän peitossa ja tulee riippumaan pitkälti muutaman joukkueen jäsenen kuntoutumisesta.

Kainuun kangasmetsiin suunnataan seikkailemaan jälleen syyskuussa.

Spring adventure 9.5. @ Lohja

Seikkailukesän perinteinen avaustapahtuma kerää multisportin ystävät tällä kertaa Lohjalle. Rajavilleiltä mukaan seikkailuun on ilmoittautunut viime vuoden tapaan 2 joukkuetta. Miesten kilpasarjassa Antti ja Jari lähtevät hiomaan kuntoa Ursakia varten. Naisten kilpasarjassa Rajavillien edustusta pitävät yllä Riikka ja Marja.

Rajavillejä ja muita multisporttaajia valmistautumassa Spring Adventuren lähtöön Hyvinkäällä keväällä 2014. 

Kisakuntoon 2015?

Vielä ei todellakaan ole myöhäistä aloittaa oman kisakunnon rakentamista kesän seikkailuita varten. Liki kaikissa tapahtumissa on useita sarjoja joista voi valita omalle kunnolle ja tavoitteille sopivat. Tapahtumien ilmoittautumiset ovat jo käynnissä joten ei muuta kuin mukaan nauttimaan uusista haasteista!

Näiden viiden poiminnan lisäksi hienoja tapahtumia riittää lähes jokaiselle viikonlopulle. Jonkinasteisia suunnitelmia Rajavilli-edustukselle on ainakin seuraaviin tapahtumiin:

• Kevät-rogaining 29.3.
• Salpaus rogaining 2.5.
• Marski Challenge 11.7.
• Somero Yörogaining 7.-8.8.

 Nähdään starttikarsinassa!

ps. tsekkaa myös Facebook