tiistai 10. huhtikuuta 2018

Lapponia-hiihto 1/3 - Keimiön Kiekerö 60km - 9.4.2018

Edelliset päivät kestänyt auringon paiste vaihtui sääennusteiden mukaisesti kisaa edeltävänä aamuyönä lumisateeksi. Lunta lupailtiin jopa 20 cm, mutta onneksi ihan niin kovaa sadetta ei tälle alueelle osunut. Silti lunta tuli päivän aikana n. 10 cm. Aamuyöllä alkanut lumisade kesti käytännössä koko kisapäivän, välillä voimakkaampana, välillä heikompana. Kelin haastavuutta lisäsi iltapäivää kohden lisääntynyt tuuli, joka iltapäivällä puhalsi n. 6 m/s. Markuksen kanssa lähdimme kisaan ns. nappipuuro voitelulla, eli 0/-6 UF nappia hierottiin suksen pohjaan ja tämän päälle levitettiin +2/-4 UF pikaluistoa ja samalla sotkettiin nappi ja pikaluisto keskenään "puuroksi". Tämän annoimme kuivua kisa-aamuun saakka, jolloin hankasimme pinnan vielä korkilla ennen harjausta ja pintakuviointia. Se miten päädyimme moiseen voiteluun, ei perustunut varsinaisesti mihinkään voitelusuositukseen vaan oli lähinnä paras idea mitä keksimme meidän voitelupakeista uudelle lumelle. Nappipuuron alla Jarilla oli lisäksi Swix:n sininen LF ja sen päällä White Marathon, Markuksella pelkkä sininen LF. Molempien sukset tuntuivat toimivan tällä reseptillä uudella lumella ihan hyvin. Ei nyt voi sanoa, että sukset olivat starttiviivan parhaat, mutta paremmat tai ainakin yhtä hyvät kuin monella muulla.
Nappipuuron resepti

Reitti

Starttipaikalle siirtyminen tapahtui helposti omalta majoitukselta ajamäkeen lasketellen n. kilometrin matkan. Starttipaikalla hiihdeltiin vähän aikamme kuluksi ja lämpöjä ylläpitäen ennen lämmittelykamojen pois viemistä ja lähtöpaikalle siirtymistä. Lähtöpaikat otimme pääjoukon ensimmäisestä kolmanneksesta. Maanantain reitti alkoi Oloksen kierrolla vastapäivään. Tämän tarkoitti ensimmäiselle muutamalle kilometrille nousuvoittoista reittiä, jonka jälkeen lähdettiin n. 15 km pidempään laskuvoittoiseen osuuteen, joka tosin sekin sisälsi pienempiä teräviä ylämäkiä. Noin 17 km kohdalla laskeuduttiin jyrkkä alamäki Siepinkurun pohjalle, josta noustiin heti perään n. 60 nousumetriä sisältävä vastarinne ylös. Tämän jälkeen laskeuduttiin takaisin alas Jerisjärvelle. Jerisjärven ylityksen jälkeen lähdettiin päivän pääkoitikseen eli Sammaltunturin nousuun. Tämä noin 220 nousumetriä 5 km pitkä nousu mittaa hyvin miestä ja naista. Nousun jälkeen reitti kääntyi jälleen laskuvoittoiseksi seuraavaksi 15 km ajaksi. Laskuja seurasi n. 15 km pitkä tasainen järvenjäävoittoinen osuus joka loppui 5 km ennen maalia, jolloin alkoi lopun yli 100 nousumetriä sisältänyt kipuaminen Olokselle maaliin.

Profiili

Reittikartta - kelta/vihreä ura

Markus

Lähdöstä Jari tuntui karkaavan heti hieman röyhkeämmin edeten. Toisaalta matkaa oli, joten menköön. Matka eteni letkassa, tosin letkan välillä vaihtuessa, ensimmäiset 25km. Pääsääntöisesti edettiin hiljaisen yksimielisesti sen suurempi suuta soittamatta. Muutaman hiihtäjän kanssa vaihdettiin hieman kuulumisia, voiteluvinkkejä ja kokemuksia - matka eteni varsin leppoisasti.

Startin ruuhkaa
Jeriksen jälkeen Sammaltunturin ja Mustavaaran väliin noustessa tuntui lihaksistossa ensimmäisiä merkkejä väsymisestä. Päästin perässä tulleen ryhmän edelle ja kaivoin samalla geelin esille, joka oli Jeriksen huollossa jäänyt ottamatta. Geelin ottaminen ylämäessä ei ottanut onnistuakseen, mutta hittoonkos tässä niin kiire. Mäen päälle tulin yksikseni ja päällä ajattelin ottaa 30m edellä olevan porukan kiinni, jotta alamäkeen saa hyvät avut. Yritys ei koskaan konkretisoitunut, vaan vatsalihakset aloittivat kramppaavat vatsa(HEH HEH)lauseet. Alamäki voittoinen osuusmenikin erittäin vaikeaksi, kun tasatyöntöön ei saanut kunnolla tehoja. Siinä rimpuillessa sitä väsytti muunkin lihaksiston ja matkanteko olikin hyvin vaikeaa viimeiselle vitoselle asti.

Markuksen matkantekoa
 Jeriksen toisen huollon jälkeen ohi ei enää tullut montaakaan hiihtäjää, mutta oma hiihto tuntui helpommalta lopun mäissä. Ilmeisestikään vatsalihaksilla ei ole aivan niin suurta merkitystä mäkiä punnertaessa. Viimeisellä vitosella vedin muutaman äijän porukkaa. Ryhmästä yksi sankari päätti ottaa vielä loppukirin noin 1,5km ennen loppua, päätin iskeä mukaan. Vatsalihakset olivat erimieltä ja annoin kaksikon karata, ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Jalat ja kädet olivat maaliin tullessa varsin hyvässä kunnossa. Toivottavasti vatsalihakset toimisivat paremmin tulevissa koitoksissa. Kovin korkein panoksin vetoa tämän puolesta ei kuitenkaan kannata lyödä, sen verran heikosti on ukko lihaksistolle harjoitusta tarjonnut alkuvuoden aikana.

Jari

Olimme Markuksen kanssa ennakkoon puhuneet, että sään ja tulevan rasituksen takia alku täytyy ottaa rauhassa ja 20 km kohdilla ennen Sammaltunturia täytyy olla vielä hyvissä voimissa. Noin 26 km jälkeen kovimmat nousut ovat takana, joten loppumatkan voi sitten tulla fiiliksen mukaan, kuitenkin turhia repimättä. Olin mielessäni ajatellut taivaltaa alkumatkan yhdessä Markuksen kanssa, kuitenkin heti lähtösuoran ruuhkissa ajauduimme hieman erilleen minä edellä ja Markus vähän taaempana. Jono meni nopeasti yhdeksi letkaksi, jossa ohittaminen kelistä johtuen oli hankalaa. Koitin alkumatkalla muutamaan kertaan katsella taaksepäin näkisinkö Markusta, mutta en saanut miestä silmiini, joten päätin jatkaa omaa hyvältä tuntuvaa vauhtia tukeutuen syntyneisiin letkoihin.

Jari ensimmäisessä nousussa

Oloksen kierron loppupuolella saavutimme yhden toisen hiihtäjän kanssa 4-5 hiihtäjän porukan. Tässä letkassa taivalsin seuraavat 5 km, kunnes siitä yksi hiihtäjä alamäen jälkeen hieman erkani. Itsestänikin vauhti alkoi tuntua vähän liian hiljaiselta, joten työnsin itseni jonon keulaan ja jonkin matkan päästä saavutin ryhmästä hatkaan lähteneen hiihtäjän. Tämän kanssa ajoimme kiinni Sieppikurun pohjalla parin hiihtäjän porukan, joiden perässä lähdimme kiipeämään kurun vastanousua. Tässä nousussa toinen saavuttamistani hiihtäjistä veti letkaamme minun ollessa toisena. Erkanimme nousussa kahdesta muusta hiihtäjästä ja saavutimme myös muutamia muita hiihtäjiä, joiden ohi jatkoimme samoilla vauhdeilla. Ennen nousua seurannutta alamäkeä, takaa liittyi yksi uusi hiihtäjä ryhmäämme ja paineli Jerisjärven jäälle laskeutuvaan pitkään laskuun ryhmämme keulaan. Itse hyppäsin tähän peesiin, kolmannen hiihtäjän jäädessä huonommin luistavien suksien kanssa taaemmaksi.

Jerisjärven jäällä saavutin rennolla wassulla neljän hiihtäjän ryhmän ja järven jälkeen alkaneeseen Sammaltunturin nousuun kuittasin itseni samantien ryhmän keulalle. Sammaltunturin nousun sain edetä yksikseni omaa vauhtia muutaman hiihtäjän matkalla ohittaen. Tunturin päällä etenin pitkän pätkän näkemättä kaukana edessäni tai takanani yhtään hiihtäjää. Sammaltunturin ja Keimiöntunturin tunturijärvellä saavutin muutaman edelläni menneen hiihtäjän ja järven päätteeksi olleella huoltopisteellä painelin niistä samalla ohitse. Tunturista alas laskeutuessani sain taas taittaa matkaa lähinnä yksikseni. Alempana ohitin yhden eväitä syömään jääneen naiskaksikon, mutta muuten edessäni oli autiota.

Jeriksen jäälle kurvatessani vastatuuli iski aika pahasti vasten kasvojani. Näin n. 100 metrin päässä edelläni 6 miehen ryhmän, jota en uskonu saanuttavani. Heidän vauhtinsa oli kuitenkin niin hidasta, että ontinkin heidät kevyellä kuokalla kiinni jo vastatuuli osuuden puolessa välissä. Tämän letkan perällä tulin hissukseen Jeriksen juomapisteelle saakka, josta käännyttiin myötätuuleen. Tämä edessäni ollut kuuden ryhmä hajosi juomapisteellä yhden hiihtäjän karatessa hieman muista. Itse jatkoin matkaa toisena hiihtäen tämän kärkimiehen kiinni. Muukin joukko tuli ennen jään päättymistä kasaan. Keulamies antoi minulle vetopaikan hieman ennen jään loppua. Jatkoin etenemistä hyvältä tuntuvalla Wassbergilla. Jostain syystä takanani ollut ryhmä jäi perästäni n. 20 metrin päähän. Metsäkaistaleen jälkeen jatkoimme Särkijärvelle, joka oli pisin jääosuus ja tietysti sivuvastaiseen navakkaan tuuleen. Edelläni jossain n. 300 metrin päässä meni iso letka, mutta puhaltavan tuulen ja uuden lumen takia heidän jälkiä ei juurikaan latu-uralla näkynyt. Odottelin, että jälkeeni jäänyt 6 hengen ryhmä ajaisi minut kiinni, mutta he vain roikkuivat n. 10 metrin päässä. Lopulta vedin ladun sivuun ja odotin tämän letkan ohittavan minut, jonka jälkeen hyppäsin letkan hännille. Seuraavalla huoltopisteellä porukkamme hajosi kahtia ja itse jäin pussiin jälkimmäiseen ryhmään.

Maalisuora

Loput järvi- ja suopätkät etenimme rennosti, kunnes saavuimme viimeiselle viidelle kilometrille, joka on nousuvoittoista Olokselle saakka. Tällä osuudella yritin pidätellä itseäni etten lähde kiristämään vauhtiani. Jossain kohdin ohitseni tuli toinen aikaisemmin ohittaneestani naiskaksikosta. Olisin voinut hypätä tähän pesiin, mutta sain hammasta purren pidettyä vauhtini aisoissa. Viimeisellä juomapaikalla vielä toinen tästä naiskaksikosta paineli ohitseni, jota en enää päästänyt karkuun. Edessä tulleiden jyrkkien mäkien aikana tämä nainen jäi jälleen taakseni ja itse jatkoin tasaista vauhtia maaliin saakka. Matkasta jäi hyvä mieli. Sain omasta mielestäni noudatettua taktiikkaani eli säästeltyä voimiani. Toki loppumatka alkoi tuntumaan lihaksissa, joten ihan ilmaiseksi tämäkään matka ei taittunut.

Maalissa hymyilyttää

Tulokset

Jarin loppuajaksi tuli 4:15:38.3 jääden voittajalle eli Juho Mikkoselle +1:06:08.8. Sijoitukseksi tuli kaikista hiihtäjistä 111./262. Markuksen loppuajaksi tuli 4:42:23.0 ja eroa voittajaan +1:32:53.5. Markuksen kokonaissijoitus oli 163./262.

Kaikki tulokset löytyvät täältä.