SK Ylermit Salpauksessa 4.5.2013

Rajavilleistä ei tämän vuoden Salpaukseen saatu, kuin yksi kokonainen joukkue. Täten jouduin itse etsimään mukaani vierailevan tähden, jollainen tarttuikin suvusta. Parikymppinen serkkulikka, jonka tavoitteet ovat vielä hiihdon puolella, lupautui mukaan oikeastaan ilman suostutteluja.

Lähtökohtaisesti tiesin etten vauhdissa pärjäisi Inkalle, mutta toisaalta hänen kestävyytensä näin pitkällä matkalla oli hieman kysymysmerkki. Toisaalta tiesin odottaa hyvää ja leppoisaa seuraa, enkä ainakaan turhaa kiristelyä. Jotain kertonee sekin, että edellisenä iltana vielä tarkistelimme pakollisten varusteiden listaa, Johannan ja Marjan käskemänä toki. Ja samat naiset lähettivät ensikertalaisen kilpailuaamuna kauppaan eväsostoksille, jotta noutaja ei tulisi matkalla.

Kilpailupaikalla varusteet kuntoon, kartta käteen ja reitti lyötiin lukkoon ykkösellä. Narun pätkällä mitattiin peruslenkiksi noin 35km, johon mietittiin sitten muutama variaatio loppuun jäljellä olevien voimien ja ajan perusteella valittavaksi. Perus suunnitelmaksi tuli lähteä putsaamaan kisakeskuksen eteläpuoleinen alue lounaasta alkaen.

Heti lähdön jälkeen selvisi, ettei minun rauhallinen vauhti ollut aivan samalla tasolla Inkan kanssa. Minua vauhti huimasi heti kärkeensä, eikä toppuuttelusta huolimatta huilata saanut edes metsäpätkillä. Onnekseni alkuun rastit napsahtelivat hyvin kohdalle, vaikka apuja ei juuri muilta tullutkaan kahden ensimmäisen rastin jälkeen.

Maalaisidylliä kisakeskuksen eteläpuolella Vetikkossa. Kuva: Google Maps Street View :-)

Ensimmäisen rauhallisemman hengen vedon sain vasta tunnin ja 40 minuutin taivaltamisen jälkeen, kun emme osuneet oikealle ajouralle hakiessamme rastia 51. Ura jota lähdimme tavoittelemaan, huomattuamme ettemme ole oikealla uralla, ei ikinä tullut maastossa vastaan. Täten jäimme pyörimään hieman paikoillaan ja lopulta tielle tullessamme emme olleet ollenkaan varmoja paikasta. Kaikkiaan hukkasimme tässä aikaa ainakin 15min. Lisäksi teimme seuraavalle rastille turhan varman ratkaisun juoksemalla tietä pitkin, kun metsäoiko olisi säästänyt kilometrejä hurjasti.

Puoleen matkaan ja juomarastille numero 44 tulimme virheestä huolimatta tai juuri sen takia täysin aikataulussa. Juomapussiin hieman täydennystä pähkinöitä ja rusinoita naamariin ja töppöstä toisen eteen. Seuraavalle rastille menossa otimme pienen riskin ja luotimme, että pienen järven rannasta löytyisi polku jota kulkea. Riski kannatti, kuten vastaava aikaisemmin välillä 54-102.

Reitti lähti kisakeskuksesta lounaaseen ja palasi etelän kautta takaisin. GPS:n tila loppui kesken, joten viimeisiltä kilometreiltä reitti ei tallentunut.

Seuraavaa rastia haimme jälleen hieman, mutta kuitenkin siten että etenimme kokoajan rastia kohti. Pienet koukerot rastiympyrän kupeessa eivät syöneet montaa minuuttia, vaikka suo olikin kasvustoltaan melkoisen tiheää 84:n ympäristössä. Tämän jälkeen mittailimme ja mietimme vielä mahdollisia loppulenkkejä, mutta päädyimme lopulta ottamaan peruslenkin lisäksi vain piston rastille 63.

Maalisuoralla ei ollut enää kiire. kuva: Anniina Tuosa

Aikaisemmin hukattu vartti lisää aikaa ja olisimme ainakin yrittäneet ottaa vielä rastit 91 ja 32. Nyt saldoksi kertyi 980 pistettä ja 41,1km ajassa 5 tuntia 43 minuuttia. Tämä saldo riitti kovassa seurassa 12. sijaan. Molemmat menijät olivat erittäin tyytyväisiä omaan menoonsa, Inka hyvään PK-lenkkiin ja Markus pitkään VK-treeniin.

Salpaus-rogaining