Someron Yörogaining 13.7.2012

Vuosi sitten, ensimmäisen rogaining-kokemuksen jälkeen tuli pohdittua, että jos joku hullu järjestäisi yökisan, niin sinne olisi ehdottomasti lähdettävä. Perjantai-iltana 13.7.2012 tuo lupaus tuli sitten lunastettavaksi, kun auringon laskiessa startattiin Someron yörogainingiin. Mukana oli Rajavillejä peräti kahden joukkueellisen verran: Ykköstiimi starttasi 5 tunnin sarjaan ja kakkosjoukkueen ohjelmassa oli 3 tunnin urakka.

Joukkuekuva: Vasemmalla Rajavillit 2 ja oikealla Rajavillit 1.

RAJAVILLIT 1: 5h sarja

Tällä kertaa mukaan lähdettiin retkeilymeiningillä. Rogaining-kauden päätavoitteeseen, Retki rogainingiin palautumisaikaa olisi vain 2 viikkoa ja vakioporukan muiden jäsenten ollessa matkoilla tai sairastuvalla kaveriksi oli onnistuttu houkuttelemaan pidempien matkojen ensikertalainen. Näiden seikkojen vuoksi 8 tunnin sarja jätettiin tällä kertaa muiden temmellyskentäksi.

Etukäteen reitin pituudeksi visioitiin varsin maltillista 25 kilometriä. Kun kartta saatiin kouraan ja sopivia linjoja alettiin etsiä reitin pohjaksi, päädyttiin kuitenkin n. 26-27 kilometrin peruslenkkiin, jolloin mukaan saatiin eteläosan järven kierto ja sen tuomat 32 pistettä. Teitä ja polkuja oli tarjolla varsin mukavasti, joten uskoimme ehtivämme tuon lenkin heittää. Loppupäässä tarjolla olisi lisäksi monia lisälenkkimahdollisuuksia.

Kisailmeen lämmittelyä reittisuunnittelun lomassa :)

Kello piippasi lähtöluvan merkiksi tasan klo 22 ja suuntasimme monien muiden tapaan pienen järven kiertoon ennen pitkää siivua etelään. Ensimmäisenä vuorossa oli rasti 135, jolle matka tuntui uskomattoman pitkältä. Gps-käyrä vahvisti kisan jälkeen tämän takapuolituntuman. Rastilla morjestelimme kakkostiimin tytöille ja pudottauduimme omille teillemme järven rantaan kohti rastia 133. Mäessä vastaan tulleilta kuulimme, että rastia oli etsitty isolla porukalla mutta sitä ei ollut löytynyt. Kävimme itse toteamassa saman asian. Polun pää löytyi helposti, mutta rastia ei näkynyt. Jätimme asian sikseen ja jatkoimme järven rantaa kohti seuraavia rasteja.

Hetki ennen lähtöä.

Rasti 134 löytyi helposti ja jatkoimme kohti rastia 137, jonka määrite oli ”hyppyrimäki”. Meillä päin hyppyrimäet laskevat yleensä järven jäälle, joten aluksi etsimme rantaan tulevaa aukkoa. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten aloimme tutkia karttaa tarkemmin. Kartasta ei juuri selvää saanut karttasanan sotkiessa rastin ympäristöä. Löysimme kuitenkin kartan maastoa vastaavan paikan, mutta rastia, saati hyppyrimäkeä siellä ei ollut. Samoilla paikkeilla pyöri muitakin ihmettelijöitä. Nousimme tielle ja totesimme olevamme aivan oikeassa kohdassa, mutta rastia ei silti näkynyt. Kuljimme tietä pohjoiseen ja bongasimme saniaisten seasta tuoreet jäljet metsästä tielle. Lähdimme seuraamaan tätä ”polkua” ja sieltä rasti löytyikin. Neljästä ensimmäisestä rastista kolmen paikka oli ollut hieman hakusessa, joten mieleen hiipi pieniä epäilyksiä loppukisan sujuvuudesta.

Nyt suunnattiin kuitenkin väljemmille vesille ja seuraava rasti (120) löytyikin helposti. Hölkkäilimme auringonlaskun maisemia ihaillen peltoja halkovaa tietä kohti rastia 60 toivoen selvittävämme reitin pisimmän umpimetsävälin 60 - 114 ennen pimeän tuloa. Tässä onnistuttiin ja helpot pisteet (60 ja 114) löytyivät ongelmitta. Rastipisteiden epätarkkuuden painaessa mieltä otimme rastit 129 ja 32 varmasti tähdäten suosiolla sivuun ja haravoiden maastoa tarkasti kohti karttaan merkittyä pistettä. Ei varmasti nopein tapa, mutta löytyypähän ainakin.

Viimeiset fotot ennen auringonlaskua.

Rastilla 32 napattiin vähän evästä huuleen ja viriteltiin lamput otsalle. Rasti 35 löytyi helposti ja suuntasimme eteläisemmälle karttapuoliskolle. Kartan kääntäminen aiheutti hetkeksi pientä epävarmuutta olinpaikasta ja osin siksi rastille 125 johdattava oja jäi meiltä huomaamatta, vaikka sitä valoilla tien penkereeltä etsimmekin. Saapuessamme seuraavaan risteykseen totesimme tulleemme liian pitkälle ja jouduimme kipaisemaan takaisin päin. Oja löytyi lopulta ja rasti sen myötä. Ylimääräistä matkaa tuli vajaa kilometri. Tämä jäi lopulta koko reissun suurimmaksi pummiksi.

Matkalla rastille 116 spekuloimme edistymistämme ja päätimme kiertää järven, vaikka alkupuoli oli mennyt hieman suunniteltua hitaammin. Suunnistuksellisesti vaikeimmat paikat olivat jo takanapäin, joten luotto ehtimiseen oli vahva.

Järven kierto onnistui hyvin. Yön pimeimpinä hetkinä vieressä ollut lätäkkö helpotti navigointia ja ”kalastajan polku” kiersi koko järven ympäri, vaikka sitä ei ollut karttaan merkittykään. Maisemat olivat hienot ja laavuja oli laitettu vähän jokaiseen niemeen ja notkoon. Hieno retkeilykohde, voisi käydä joskus toistekin kiertämässä.

 Juomarastilla totesimme nestevarastot riittäviksi ja jatkoimme matkaa saman tien. Pientä väsymystä alkoi olla ilmoilla ja tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että loppureissu mentäisiin juoksun sijaan kävellen. Tiepätkillä vauhtimme oli kävellenkin alle 10 min / km ja laskeskelimme sen olevan riittävä. Metsän puolella eteneminen oli melkoista kömpimistä ja rastin 42 koukkaaminen matkaan vei aikaa varmasti viitisen minuuttia, vaikka matkaa ei paljoa lisää tullutkaan. Olisi ehkä voinut jättää välistäkin, kun antoi vain 2 pistettä.

Matkalla rastille 122 kuulimme kilpakumppaneilta, että rasti 36 oli ollut väärässä paikassa. Hyvä tieto tulevaa varten. Laskeskelimme aikaa, matkaa ja tahtia ja pohdimme ehtisimmekö hakea 9 pistettä antavan rastin nro. 39. Rasti 122 löytyi helposti, joten päätimme noukkia 39:n vaikka matka alkoi jo tuntua jaloissa. Päätös oli onnistunut, sillä karttaan merkitsemättömät metsäkoneurat kuljettivat suoraan rastin viereen ja pisteet kilahtivat taskuun varsin vaivattomasti.

Rasti 138 avasi kisan loppusuoran ja viimeiset 4 kilometriä. Aikaa oli jäljellä tässä vaiheessa hieman yli 40 minuuttia, joten uskoimme ehtivämme suunnitellun reitin reippaalla kävelytahdilla jos kaikki menee hyvin. 36 oli huhuista poiketen oikealla paikalla ja löytyi helposti, vaikka maastossa oli polkuja vähän enemmänkin kuin kartassa. 126 aiheutti puolestaan muutamia minuutteja ylimääräistä pyörimistä. Tämä yhdessä seuraavalla rastivälillä kulkua hidastaneen suurehkon mäen kanssa aiheutti sen, että 117 rastilla oli pakko tehdä päätös rastin 127 pois jättämisestä. 136 löytyi helposti ja maaliin käveltiin kelloa tiuhaan vilkuillen. Aikaa jäi käyttämättä lopulta n. 1,5 minuuttia, eli se puoli meni nappiin.

Maalipaikalla tarjolla oli sipsiä, banaania ja muuta pikkusuolaista. Maistuipa hyvälle! GPS ilmoitti matkaa kertyneen hieman yli 29 kilometriä. Arvio 26-27 kilometrin lenkistä optimireitillä oli siis varsin osuva, kun ottaa huomioon alun pyörimiset ja rastin 125 pummin. Toimitsijoiden olan yli saatiin alustavia tuloksia vilkaistua sen verran, että tiesimme olevamme voittotaistelussa mukana. Lopullisiin tuloksiin pisteitä kirjattiin 145, joka oikeutti 5 tunnin sarjan voittoon 5 pisteen erolla. Voiton takeena ei tällä kertaa ollut vauhti, vaan onnistunut reittisuunnittelu ja ajankäytön arviointi. Tästä on hyvä jatkaa Retki-rogainingiin ja pistää siellä tossu liikkumaan kovemmalla sykkeellä.

Kokonaisuudessaan Someron yörogainingista jäi hyvä fiilis. Maasto oli mukavaa, sää mainio, kisakeskus toimiva ja järjestelyt pelasivat. Reitistä on puolestaan annettava valitettavan pitkä miinus. Rastipisteet eivät olleet yksiselitteisiä ja liput olivat luvattoman usein väärällä paikalla. Karttana oli 1:25 000 peruskartta, joka riittää kyllä tämän tyyliseen suunnistukseen, kunhan rastipisteet sijoitetaan kartassa selkeille paikoille, eikä esim. karttasanan alle piiloon. Näihin asioihin hieman lisää tarkkuutta ja mukana ollaan varmasti toistekin yöjuoksuissa.

Reitin pituudeksi kertyi lopulta reilut 29 km. Viivan väri kuvaa nopeutta, joka oli tällä kertaa varsin maltillinen.