12.7.2014 Marski Challenge

Rajavillit osallistui tällä kertaa kuntosarjaan. Hanna tuli testaamaan ensimmäistä kertaa multisport-kisojen antia. Riikka lähti hänelle oppaaksi.

Paikanpäälle saavuttua laittelin omat kamat kuntoon ja hain kisamateriaalin. Samalla vähän jännäsin, missä Hanna viipyy, häneen kun ei saanut yhteyttä edes puhelimella. Onneksi Hanna saapui pian paikalle. Katsoimme vähän mitä kisaan tarvitsee mukaan ja kävimme läpi reittisuunnitelman. Kisakunto oli arvoitus Hannan toipuessa sitkeästä kesäflunssasta.

Kisa alkoi prologilla, eli juoksimme kisakeskuksen ympäri ja lähdimme pyöräilemään. Otimme suosiolla takarivin lähtöön ja hölkkäsimme rauhassa lenkin. Ensimmäiset pyörärastit löytyi hyvin, Riikan ottaessa suunnistusvastuu ja Hannan leimatessa rastit.

Toisella rastilla olikin jo vuorossa melontaosuus. Saimme peräsimellä olevan kajakin käyttöön ja pienen säädön jälkeen peräsimen toimimaan ykkösrastin jälkeen ja samantien kajakkikin suostui kulkemaan suoraan ilman ponnisteluja :D. Melonta sujuikin hyvin ja rastit löytyi helposti. Riikka suunnisti ja Hanna leimasi rastit.

Kolmosrastilla oli Quest. Pääsimme kiipeämään isoja tikapuita pitkin n. 4 metriin. Yksi joukkue kiilasi edellemme odotuksessa ja pientä säätöä oli järjestäjien puolelta, että saivat valjaat suoriksi ja pääsimme kiipeämään. Riikalle tämä oli jo tuttu rasti, eikä kiipeämisessä mennyt pitkään. Hannalle korkeanpaikankammoisena tehtävä ei ollutkaan ihan niin helppo, mutta kyllä sieltä alaskin päästiin. ”onko pakko päästää irti?”, ”saatana kun pelottaa” tais Hannan suusta kiipeilypaikalla kuulua.

Kolmos-nelosvälille mahtui pieni tekninen pyöräpätkä, joka talutettiin suosiolla. Tämän jälkeen Hanna sanoi, että pystyy pyöräilemään lujempaakin, joten kiristimme hieman vauhtia. Rastit löytyivätkin helposti, toki otimme rastiotot varmanpäälle ja reitti ei muutenkaan tarjonnut montaa eri vaihtoehtoa rastien hakemiseen. Kasirastilta löytyi taas Quest. Saimme tehtäväksi rakentaa palapelin epämääräisenkokoisista puupaloista. Hetken tuntui, että palapeli ei lähde ratkeamaan millään, mutta pari palaa kun sai oikein, niin sitten se selvisikin nopeasti loppuun. Palapelin ratkomisen jälkeen saimme käteen suunnistuskartan.

Kartta näytti selkeältä ja nopealta ja päätimme jättää reput odottamaan pyörien luokse (ja juomat samalla, virhe!). Hanna otti suunnistusvastuun ja lähdimme hölkkäämään ensimmäistä rastia kohden. Liiallinen luotto kartan selkeyteen kostautuikin nopeasti, emme enää tienneet missä olemme. Yritimme paikantaa itsemme kartalle, mutta emme löytäneet kartalta mitään kohtaa missä voisimme olla. Haahuilimme siinä ja lopulta päätimme lähteä takaisin päin, niin pitkälle, että löydämme itsemme takaisin kartalle. Tässä haahuilussa meni puoli tuntia aikaa, ja juomista alkoi olla ikävä. Vielä pieni koukku ja ykkösrasti löytyi. Kakkonen ja kolmonen löytyi helposti ja siitä suunta kohti pyöriä. Matkalla Hanna huomasi, että emit on tippunut. Eihän siinä auttanut kuin kääntyä takaisin ja toivoa, että emit löytyy, pyörien luona oleva juominen olisi kyllä houkutellut enemmän, jalat alkoi painaa paljon. Seitsemän minuutin kierto, mutta onneksi emit löytyi. Pyörien luona kuulimme ihmeeksemme, että emme olleen viimeiset metsässä olijat, vaan muitakin oli vielä matkalla. Juomaa ja ruokaa hiukan ja matka jatkui pyörän selässä. Pari rastia ennen vaihtoalueella käyntiä ja viimeistä suunnistuspätkää. Matka sujui rauhassa antaen elimistön saada juomasta tarvitsemaansa energiaa.

Viimeisen suunnistusosuuden aikana jalat alkoivat palautua ja hölkkäsimme pikkuhiljaa rastien suuntaan. Hanna sai uuden vaihteen päälle, mutta Riikalla teki tiukkaa juosta yhtään lujempaa. Kolmosrasti oli sijoitettu saareen, johon piti uida. Tässä saimmekin kuntosarjan nopeimman ajan Hanna viilettäessä hurjaa vauhtia rastille, hinaten Riikka perässä (yleensähän näissä kisoissa hinataan pyöräilyssä, joskus juostessa, mutta me hinataan uidessa :D). Sitten oli enää viimeisen rastin haku siltarummusta ja maaliin. Lopulta ehdimme maaliin 15min ennen kisan loppua.